Makaan paraikaa sairaalassa, odotan uutta leikkausta. Eka tehtiin kaksi viikkoa sitten. Silloin osastolla oli miespuolinen laitoshuoltaja, joka eräänä iltana jäi hengaamaan ja höpisemään juttujaan, kun suuressa huoneessamme oli vain minä ja toinen nainen. Mies avautui elämästään ja menneisyydestään, aiemmasta juomisestaan ja jotain ihme väkivaltajuttuja.

En nähnyt miestä enää sillä reissulla, mutta nyt tänään, kun taas täällä huumattuna makaan, sama mies tuli tuomaan iltapalan. Kysyi etunimellä (ei muilta), että ”onhan nää sun leivät nyt **** oikein, mä voitelin valmiiks ja laitoin tomaattii, onhan nää nyt niinku pitää?” Ihan suloista kai, kun alussa mun ruokavalio ei oikein mennyt keittiölle perille.

No, seuraavaksi mies tulee mun sängyn viereen ja sanoo matalammalla äänellä, että ”Pitkään mietin että olisin halunnu laittaa sulle viestiä viime kerran jälkeen kun en enää nähnyt sua täällä, mutta en kehdannut ettet säikähdä jos et muista tai tunnista.” Sitten hän lähti ja sanoi että huomenna nähdään, *****! Tuli vielä lopulta takki päällä käytävällä huikkaamaan erikseen hyvää yötä.

Ensin vain laitoin huvittuneena poikaystävälle viestin ja kerroin, naurahdin et vitsi mihin tyyppeihin mä aina törmään. Kundikaveri otti asian vakavammin. Sanoi että ”toi ei missään nimessä oo ok. Toi on ahdistelua ja oman aseman väärinkäyttöä.”

Tajusin, että se on just näin. Vanha minä olis antanu asian olla ja hymähtänyt vain. Mutta tää sivu on saanut ajattelemaan toisin.
Ei tollanen ole ok. Täällä ollaan potilaina, heikkona ja kipeänä. Eikä laitoshuoltajalla ole mitään asiaa potilaiden yhteystietoihin.
Kerroin asiasta osastonhoitajalle ja se otettiin hyvin vakavasti. Oon iloinen että kerroin.