Olin 21, kun vuokranantajani ahdisteli minua. Hän kertoi suunnittelevansa asuntoon keittiöremonttia ja halusi siksi tulla mittailemaan paikkoja. Hetken keittiössä pyörittyään hän kaappasi minut halaukseen ja alkoi kouria rintojani. Hän oli ainakin 60-vuotias ja ulkoisesti heiveröinen, mutta en voinut hänelle mitään, en päässyt irrottautumaan. ”Nyt riittää, lopeta”, huusin. Hän ei lopettanut, vaan tunki kättä housuihini. Yritin töniä häntä irti ja yhtäkkiä hän ikään kuin havahtui, astui taaemmas ja mutisi, että jaaha, täytyykin tästä lähteä.

Tällaisia kommentteja sain, kun kerroin tapahtuneesta: ”Että munaa on tarjolla!” ”Oot vissiin aika kuuma kun ei vanhat ukotkaan voi pitää näppejään erossa vai?” ”Eikö oo hyvä että sullakin riittää sutinaa?” ”Olisit iloinen, kyllä ne huomionosoitukset vanhemmiten kuule vähenee.” Eikä aikaakaan, kun itse jo heitin samanlaista tosi hyvää läppää tapahtuneesta. Olin juuri eronnut silloisesta puolisostani, joten heh heh, olihan se joo hyvä tietää että vielä sentään jollekin kelpasi.

Kerroin tapahtuneesta lähimmille työkavereilleni. Törmäsin yhden työkaverin mieheen kaupassa, ja hän huikkasi viereisestä kassajonosta, että opettelisit sinäkin puolustamaan itseäsi ja sanoisit sille vuokranantajalles, ettei käpäile – ei ne muuten lopeta ja suthan vielä raiskataan. Jäädyin täysin ja tunsin ihmisten tuijottavan. Jooooooooh, mutisin naama punaisena.

Not cool. Jos voisin, halaisin tuota 21-vuotiasta tyttöä ja sanoisin, että vuokranantaja toimi väärin ja että vastuu hänen toiminnastaan oli yksin hänen.