#memyös

Vaadimme loppua seksuaaliselle häirinnälle, ahdistelulle ja väkivallalle sekä niiden ympärillä vallitsevalle vaikenemisen kulttuurille.

Category: #memyös

Tapaus 200

Lähdettiin jatkoille mukavan oloisen miesporukan luokse. Hauskaa läppää ja juomista, ei mitään lääppimistä tms. Mentiin kaverin kanssa nukkumaan. Yöllä heräsin siihen, että yksi miehistä oli kantanut mut eri huoneeseen ja oli riisunut multa vaatteita ja koitti tulla sisääni ja onnistuikin siinä lopulta. Lamaannuin täysin, olinhan vasta herännyt ja krapulatokkurassa. Kunnes aloin laittaa kunnolla vastaan ja pääsin kierähtämään alta pois ja puin vaatteet nopeasti päälle. En kertonut kaverilleni mitään vaikka hän ihmetteli aamulla mikä mun on kun olin niin outo.

Miesporukka heitti meidät kotiin ja sitä seurasi hyvin outo flow, nauroin koko päivän hysteerisesti erinäisille jutuille, iltapäivällä pesin itseäni pakonomaisesti suihkussa tunnin. Yhtäkkiä tunsin oman kehoni täysin vieraaksi. Ikään kuin katsoisin täysin vieraan ihmisen kättä. Soitin entiselle poikystävälle ja itkin hysteerisesti. En kuitenkaan kertonut tapahtuneesta mitään. Selitin tapahtuneen itselleni monesti että ei tässä mitään, eihän hän saanut hoidettua asiaa loppuun asti. Terapian yhteydessä käsitin selkeästi, että mut on raiskattu.

Tapaus 199

En tiedä hyväksytäänkö tätä tarinaa tänne, sillä minun tapauksessani pahimmat arvet minuun on jättänyt toinen nainen, tai oikeastaan tyttö, koska olimme lapsia ja nuoria.

Miehiltä olen saanut kuulla inhottavia huuteluja, ehdotteluja, lääppimistä ja kourimista. Sitä ”perus settiä”.  Osa tutuilta ja osa tuntemattomilta. Osa ikäisiltäni kavereilta ja osa vanhoilta miehiltä.

Mutta asia joka vaivaa eniten ja tuottaa suunnatonta häpeää on seksuaalinen hyväksikäyttö, jota jatkui ala-asteelta yläasteen seiskalle tai kasille.

En tarkkaan muista milloin kaikki edes alkoi. Olin lapsi ja minulla ei ollut paljon kavereita ennen kuin pääsin kouluun. Naapurustossa oli vain muutama lapsi joiden kanssa oli vähän niinkuin pakko olla, koska ei ollut muitakaan leikkikavereita. Minua pari vuotta vanhempi tyttö alkoi tavallaan omia minua. Kutsui minua parhaaksi ystäväksi ja vaati minua sanomaan samoin. Olin lapsena hyvin ujo ja miellyttämisen haluinen, en osannut sanoa kenellekään vastaan. Pian hän alkoi olla hyvin raju leikeissä ja alisti minua haukkumalla ja välillä jopa saattoi purra minua käsivarteen, jos en leikkinyt hänen haluamallaan tavalla. Pelko ja ahdistus kasvoivat. En uskaltanut ikinä puhua tästä vanhemmilleni, lisäksi olen ainoa lapsi, joten sisaruksiakaan ei ollut turvana.

En muista tarkalleen milloin ja miten kaikki alkoi, mutta jossain vaiheessa alkoivat ”seksileikit”. Tyttö pakotti minut tyydyttämään häntä ja hän verhosi sen aina joksikin leikiksi. Olin tuolloin hyvin hämmentynyt sillä en tiennyt seksistä mitään, kuten ei pienen lapsen kuulukaan paljoa tietää. Joka tapauksessa tiesin jollain tapaa, että se oli kiellettyä tai epänormaalia.

Suuri häpeä ja inho alkoi tuona päivänä ja häpesin sitä miksi olin suostunut tai en ollut sanonut mitään. Leikit jatkuivat ja toistuivat ja aina minä jouduin tyydyttämään häntä eri tavoin kunnes hän laukesi. Myöhemmin ala-asteen viimeisimmillä luokilla aloin jo tajuta mistä oli kyse. En vain uskaltanut ikinä sanoa hänelle vastaan, koska hän jatkuvasti käytti henkistä väkivaltaa minuun. Minulla oli myös ajatus ettei kukaan uskoisi minua vaikka kertoisin asiasta. Häpesin ja inhosin itseäni, mutta toisaalta vihasin tätä tyttöä ja monesti fantasioin ajatuksella hänen kiduttamisesta ja tappamisesta. Joskus hän myös koski minuun ja oli niin kovakourainen, että alapäähäni sattui.

”Onneksi” hän ei yleensä koskenut minuun, mutta en vieläkään unohda sitä kuvotusta, kun jouduin koskemaan häneen. Kaikki vain jatkui koska olimme naapureita ja ”parhaita kavereita”, koska hän oli minut siihen alistanut. Tuntuu ihan järjettömältä kirjoittaa tätä sillä minulla on edelleen tunne ettei kukaan voi uskoa näin järjetöntä tarinaa. Noh, sain kuin sainkin viimein elämäni takaisin yläasteella kun laitoin stopin koko hommalle. Olin alkanut ihastua koulussa yhteen poikaan ja hän myös selkeästi minuun. Tiesin etten voi alkaa seurustella hänen kanssaan, jos edelleen harrastan seksiä, vaikkakin ilman omaa halua, jonkun muun kanssa, ja varsinkin naisen.

Yhtenä kertana tyttö oli taas aloittamassa ”leikkiä”. Kaikki eteni aina samalla kaavalla ja tiesin jo melkein aina valmiiksi mitä tulee tapahtumaan, kun hän meni muka makoilemaan sohvalle tai sängylle ollessaan kylässä. Kaikki tämä tapahtui aina kun vanhemmat olivat poissa, joskus jopa silloin kun vanhemmat olivat kotona mutta huoneen ovi oli kiinni. Keräsin siis kaiken rohkeuteni ja itku kurkussa, ääni väristen sanoin ”En halua”. En pystynyt edes katsomaan tyttöä sillä minua pelotti niin paljon. Jatkoin ”Minun on pitänyt sanoa tämä jo pitkään… En halua” Tämän jälkeen syntyi painostava hiljaisuus ja sanoin hätäiseen ”Käyn vessassa”, vaikka mitään tarvetta ei ollut. Menin vessaan ja kuulin kuinka tyttö juoksi ulko-ovelle ja lähti kotiinsa.

En voi sanoin kuvailla mikä onnellisuus minut täytti. Nauroin ja itkin, koska hän oli lähtenyt pois! Myöhemmin sain vain tekstiviestin ”Älä sit ajattele et mä oisin mikään lesbo”. Olin pöyristynyt. En muista edes mitä vastasin, mutta tämän jälkeen hän ei enää ikinä vaivannut minua. Luulen, että hän itse asiassa alkoi pelätä minua, mistä olin tietysti hyvin tyytyväinen. Pysyimme edelleen näennäisinä kavereina. En vieläkään ole kertonut asiasta kenellekään. En usko, että vanhempani kestäisivät, jos kuulisivat. En halua että esim äiti alkaisi syyttää itseään, miksi ei ole huomannut. Emme ole olleet vuosiin tekemisissä tuon tytön (nyt jo naisen) kanssa.

Välillä mietin pitäisikö minun ottaa häneen yhteyttä ja vaatia selitystä. Olen paljon pohtinut sitä, onko häntä joku käyttänyt seksuaalisesti hyväksi, sillä miten muuten hän olisi lapsena osannut pakottaa minua niin hirveisiin asioihin? Olen kokenut suurta häpeää senkin suhteen, koska en aiemmin uskaltanut sanoa ei. Koko touhu olisi voinut loppua jo aiemmin. Olen yrittänyt olla syyllistämättä itseäni, sillä minä todella pelkäsin tuota tyttöä. Hän pienestä pitäen pakotti minua tekemään erilaisia asioita, mollasi minua jatkuvasti ja ivaili, jos en osannut jotain. Jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja seksuaalista myös. Olen myös miettinyt sitä, että pystyisinkö puhumaan tästä läheisilleni, jos kyseessä olisi ollut poika? Tavallaan on ”normaalimpaa” (hyi, jos näin voi edes sanoa), että poika/mies pakottaa seksiin. Minua hävettää suunnattomasti se, että kyseessä oli toinen tyttö. Se inhottaa. Minulla ei ole siis mitään homoseksuaalisuutta vastaan, mutta heterona se on vain niin räikeä ristiriita, kun on joutunut tyydyttämään naista/tyttöä ilman omaa tahtoa. En tiedä ymmärtääkö kukaan, mitä yritän sanoa. Tuntui hyvältä kirjoittaa tästä.

Aion vielä joskus mennä terapiaan, kun on ”hyvä hetki”. Tällä hetkellä asia ei vaikuta elämääni, mutta joskus harvoin saatan edelleen nähdä painajaisia hänestä. Toivon, että ehkä tulevaisuudessa uskallan myös kohdata hänet ja kysyä miksi hän teki minulle niin hirveitä asioita toistuvasti..

Tapaus 198

Mietin kerronko, sillä tekijät saattaa tunnistaa, mutta miksi tekijöitä pitää suojella?

Olen aina ollut enemmän poikien kun tyttöjen kaveri ja nuorempana en ikinä, edes saunailloissa, sammuneena, samassa sängyssä nukkuessa kokenut seksuaalista häirintää. Toisin on ollut aikuisena, aikuisten miespuolisten ”kavereiden” toimesta. En ole kauhean siisti suustani ja en pukeudu säkkeihin, mutta se ei tarkoita ettäkö voisi mun rajoja ylittää.

Yksi ”ystäväni” väkisin tuli päälleni ja tunki kielensä suuhuni vaatien seksiä palkkioksi mun lasten kanssa olemisesta. Samaisen ihmisen penis on ollut sisälläni ilman mun suostumusta, vaikka olen kieltänyt, estänyt, mutta en todellakaan saa mieleeni turruinko vai mitä kävi. Jälkeenpäin olen kuullut hänen kertoneen että ollaan harrastettu seksiä, en edes olisi muistanut koko asiaa ellei ystäväni olisi sanonut. Enkä edes tajua miksen ilmoittanut poliisille, miksen pitänyt ”oikeana” raiskauksena.

Yksi parisuhteessa oleva hyvin isokokoinen ”ystäväni” heti ensi tapaamisellamme yritti lääppiä ja sanoi rakastavansa kun avovaimo oli toisessa huoneessa. Yksi kerta tuli käymään teellä kun olin yksin kotona, yritti lääppiä ja saada mua makuuhuoneeseen, blokaten mun tien ulos. Sain käyttää aika paljon voimaa ja kirosanoja että sain tyypin ulos.
Sitten kaveriporukan kaikkien tuntema lääppijä ”ystävä”, joka kännissä lääppi ja oli ällöttävä. Tietysti sain osan lääppimisistä, mutta tutun raiskasi mun luona. Heitin pihalle, miespuoliset ”kaverit” tuki miestä.

Ystävän poikaystävä väkisin pussasi mua taksissa. Käskin olla viimeinen kerta tai kerron ystävälle. Olisi pitänyt kertoa heti.

Jatkoilla heräsin kun ”ystäväni” kouri tissejä ”koska kaikki muutkin antaa”. Ei ollut ensimmäinen kerta.

Baarissa ystäväni ystävä puhui ystävälleni mun kropasta kuin olisin esine ja yritti kouria, raivostun ja avaudun naispuolinen ystäväni sanoo ”no se on kännissä”, miespuolinen ystäväni ei nää mitään väärää.

Deittailemani mies tulee väkisin sisääni vaikka olen sanonut ei, ei ymmärrä että kesken kaiken on lupa sanoa ei.

Tapailemani mies halusi hieroa ja ilman mitään suostumusta tai edes mun pienintä vihjettä hän otti housuni alas ja tunki peniksensä sisälleni puoliksi ennenkuin pääsin ylös. Suutuin, hän pyysi anteeksi ja juttu jäi siihen. En taaskaan silloin mieltänyt raiskaukseksi, nyt kyllä.

Valitettavasti törmään näihin ihmisiin usein yhteisten kavereiden kautta ja ällöttää. Tekisi mieli name & shame.

Tapaus 197

Treenasin kamppailulajia ja salin omistajalla oli melko hurttia huumoria ja kuulin hänen olevan melkoinen naistenmies, ollut useasti naimisissa ja lapsiakin kaksi kädellistä. Tuli seuran kesäjuhlien aika, ja yöllä nukkumaan mennessä kuulin turhankin yksityiskohtaisesti kun tämä valmentaja harrasti seksiä yhden valmennettavan tytön kanssa, täysi-ikäisen sentään. Tämähän oli kuulemma varsin normaalia käytöstä kyseiselle miehelle, viis vaimosta. Itseäni kävi ällöttämään niin etten enää voinut käydä treeneissä, kaikki kunnioitus valmentajaa kohtaan oli vedetty viemäristä alas.

Töissä miesvaltaisella alalla olin nuorin ”tyttö”, ehkä 26v. Menin sivukonttorin kahvihuoneeseen ja kysyin onko kahvikuppeja jossain lisää, kun en paikkaa tuntenut. Pöydän ääressä oli kymmenkunta miestä 30 – 65v. joista yksi sanoi että alakaapissa pitäisi olla. Ei ollut. Ehkä alimmassa laatikossa, ehdotti tämä mies uudelleen. Etsiessäni kuppia röhähti koko pöytäseurue nauramaan ja tajusin että he halusivat minun vain pyllistelevän heihin päin. Hävetti mutta kuittasin jälleen tilanteen sarkastisella huumorilla. Edelleenkin suututtaa vaikka tilanteesta on jo vuosia.

En tiedä tarkalleen mistä mulle on tullut tuo kiltin tytön syndrooma ettei kehtaa tehdä numeroa asioista jotka ei itsestä tunnu hyvältä, vaan hyväksyy osansa. Kiukku tulee vasta jälkikäteen että ei jumalauta, miten se kehtasi. Ja mikä on erikoista, nykyään vaikka sängyssä olisi mulle tuttu mukava ihminen tai jopa poikaystävä, silti välillä tulee ”jäätyminen”, sydän alkaa hakkaamaan ja tulee todella ahdistunut olo. Onneksi viimeisille poikaystäville olen saanut sanottua että voidaanko olla hetki vaan lähekkäin, joillekin olen kertonut että jostain syystä nyt tuntuu pahalta. Ehkä liian usein nuorempana olin tilanteessa jossa koin että on liian myöhäistä sanoa enää ei tai pyytää lopettamaan, ja nyt nuo tunteet pulpahtelevat välillä pintaan. Kukaan miehistä tuskin tiesi tilanteen olevan minulle epämukava koska en tuonut asiaa ilmi. Toki jos toinen on ihan hiljaa ja liikkumatta niin voisihan sitä vaikka alkaa epäilemään onkohan kaikki kunnossa, tai jopa kysyä.

Sekin on kyllä saakelin sairasta että aikuiset miehet jahtaavat teinityttöjä. En vaan pysty ymmärtämään, vaikka penskana en asiaa pahana osannut pitääkään.

Tapaus 196

Laivalla vanhempi mies pyysi minua tanssimaan, tanssilavalla veti minut kiinni hikiseen vartaloonsa ja painoi erektiotaan reittäni vasten yrittäen samalla suudella, enkä päässyt heti irti.

Olin poikaystäväni kanssa paikallisessa ulkoilmatapahtumassa iltaa istumassa ja kaljoittelemassa, mukava seurue koostui lähinnä isokokoisista miehistä ja poliiseista. Lähdin pissalle varjoisaan metsän laitaan ja näin kyykkiessäni että mies työpaikaltani oli lähtenyt perääni, ja tajusin että hän aikoo tosiaan tulla luokseni joten keskeytin puuhani vetäen housut ylös.
Mies, naimisissa ja pienen lapsen isä, ehdotteli että josko mentäisiin panemaan tuonne rakennuksen sisälle. Yritin kuitata tämänkin kerran vitsailemalla ja lähtemällä takaisin kohti seuruettani, kun hän tarttui ranteisiini ja sanoi ”Älä yritä, tiedän että haluat panna mua”. Sain vedettyä itseni irti mutten uskaltanut sanoa seurueelleni mitään, koska poikaystäväni oli isokoinen, vahva ja äärettömän mustasukkainen ja pelkäsin että hän poliisiystävineen hakkaa äijän sairaalakuntoon. Vasta päästyämme kotiin purskahdin itkuun ja sain kerrottua mitä oli tapahtunut. Työpaikallani mies levitti valheita miten kännissä ja kiimainen olin ollut ja miten olin koettanut houkutella häntä seksiin, ja muka häpeissäni nyt valehtelin kaikille. Muut ikäiseni ja nuoremmat naiset kertoivat miehen ahdistelleen humalassa heitäkin, mutta he eivät kertoneet kellekään. Mietin pitkään pitäisikö minun kertoa hänen vaimolleen jonka olin tavannut usein työpaikalla, mutta arvelin että hänkään tuskin uskoisi tai jo tietäisi miehensä puuhista.

Minut ja matkakumppanini kutsuttiin paikallisen seurueen illanviettoon. Paikalla oli poliitikkoa, pormestaria ja pastoria juopottelemassa ja seurustelemassa. He kyselivät kovasti kauanko olimme olleet yhdessä ja joko olimme naimisissa, ja kun selvisi että olimme vain ystäviä innostui yksi iäkkäistä miehistä puristamaan aina ohimennen sisäreittäni jutellessaan niitä näitä. Se sattui, ja ensimmäisellä kerralla ajattelin että se oli vahinko, ettei hän ainakaan satuttaa tarkoittanut. Toisen kerran jälkeen aloin miettimään voinko käskeä miestä kohteliaasti lopettamaan, mutta se tuntui hankalalta koska meillä ei ollut yhteistä kieltä. Hän kouraisi reittäni kaikkiaan kolmesti istuessaan välillä vieressäni penkillä, enkä saanut ärähdettyä. En halunnut olla epäkohtelias koska he olivat olleet niin vieraanvaraisia meitä kohtaan. Kannoin seuraavat viikot syviä tummia mustelmia reisissäni ja mietin että ei perkele miksi olen aina liian kiltti enkä saa pidettyä puoliani. Samaisena iltana kylän pastori oli puristellut miespuolista matkakumppaniani perseestä, joka nauratti mua silloin mutta nyt ymmärrän että hänelle se varmasti oli aidosti kamalaa koska hän ei ollut vastaavaa kokenut aiemmin.

Tapaus 195

Muistan kun mua ensimmäisen kerran kutsuttiin huoraksi. Taisin olla 11-vuotias ja sanoja oli oman luokkalaiseni pojan pikkuveli, muistaakseni pari vuotta mua nuorempi. Kävelin koulun jälkeen kotiin ja näin edessäni kulkevan poikaporukan, jotka kiusoittelivat heidän edessään kulkevia tyttöjä. Huusin leikilläni ja vitsailevasti, että ”Rakkaudesta se hevonenkin potkii” Tarkoituksenani oli antaa pieni näpäytys pojille. Vastauksena pojista yksi huusi mulle ”Turpa kii vitun katuhuora!” Olin niin pöyristynyt nuoremman sällin kielenkäytöstä ja en tainnut edes siinä tilanteessa ymmärtää itsekään mitä huudahdus tarkoitti. Kauhistun vain lisää mikäli se tuttu poju tiesi 8 – 9 -vuotiaana mitä mulle sanoi.

Sitten omallekin kohdalle on osunut niitä raivostuttavan yleisiä kähmimisiä klubien tanssilattialla, mutta härskein ja nöyryyttävin/pelottavin/järkyttävin kokemukseni tapahtui Milanon metrossa. Oltiin opiskeluporukan kanssa muotoilumessujen aikaan Italiassa ja juostiin kiirellä metroon. Se oli todella täynnä ja ihmiset oli kiinni toisissaan kylki kyljessä.

Ensin en havainnut tai noteerannut epämääräisiä tuntemuksia takaani, mutta hetken päästä tajusin että takanani oleva henkilö hinkkasi itseään pakaroitani vasten. Olin sen henkilön ja penkkirivin välissä ja en päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan siinä tungoksessa. Muistan jäätyneeni siitä tyrmistyksestä että joku tuntematon kehtasi tehdä mulle niin. Menin shokkiin ja jähmetyin, kaverit olivat ihan vieressä mutta en saanut sanaa suustani. Onneksi seuraavilla asemilla jäi ihmisiä pois ja en siinä tungoksessa ikinä nähnyt edes sitä tyyppiä, se tilanne oli onneksi nopeasti ohi. Ahdisti ja menin shokkiin joka tapauksessa.

Kiitos mahdollisuudesta jakaa tämä kokemus turvallisessa kanavassa. Ei näistä kokemuksista ole tullut kerrottua kovinkaan monelle ja nytkin tuntuu alastomalle. Kiitos myös kaikille niille rohkeille vahvoille naisille, jotka olette jo tarinoita meille muille jakaneet. Inspiroitte ja kannustatte meitä muita! ❤️

Ei olla enää hiljaa! ❤️

Tapaus 194

Vihdoinkin naisilla on ääni. Mä olen luihin asti kyllästynyt siihen vähättelemiseen, syyllistämiseen ja mansplainingiin mitä olen vuosien aikana miespuolisilta tuttaviltani kuullut yritettyäni kertoa suomalaisesta ahdistelukulttuurista. ”Noi on yksittäistapauksia, ei mun kaveripiirissä vaan, sä varmaan vähän liioittelet, älä oo noin herkkä, ne on ulkomaalaisia, olisit tyytyväinen kun saat huomiota”. FML, Fuck My Life.

Tässä oma kontribuutioni kevyemmästä päästä. Ihan hirveitä asioita täältä joutunut lukemaan. Mä oon ylpeä meistä kaikista.
16 – 17 vuotiaana töihin kävellessä uusi, seitsemänpaikkainen perheauto kierteli hiljaa takanani ja toistuvasti ohitseni useamman korttelin matkan. Ajattelin kuskin olevan eksynyt ja käännyin kysymään tarvitseeko hän apua. Auton ratissa kolme-nelikymppinen hyvin pukeutunut isä-mies katseli minua ja runkkasi. Jäädyin hetkeksi mikä vieläkin harmittaa, auto ehti kaasuttaa pois ehjänä. Kiehuin raivosta monta päivää.

Yhdessä ensimmäisistä työpaikoissani oli yleisesti tiedetty salaisuus työntekijöiden keskuudessa, että keski-ikäisellä perheellisellä esimiehellä oli tapana kouria nuoria tyttöjä iltatapahtumissa. Ahdistelun ja vaikenemisen kulttuuri on syvällä, kun kymmenet työntekijät eivät edes kollektiivisesti uskalla/osaa/käsitä kertoa asiasta eteenpäin. Sen sijaan uusia tyttöjä varoitettiin kuiskaillen ja ketään ei jätetty yksin esimiehen seuraan. Muistan edelleen elävästi hetken kun tunsin esimmäisen kerran hänen kätensä pakarallani. Huurteiset silmälasit ja raskaan hengityksen. Mut vedettiin pois ja hän siirtyi seuraavaan. Minä pääsin helpolla, kaduttaa erittäin paljon, etten avannut suutani. Moni muiden kokema pahempi asia olisi ollut vältettävissä. Enää en ole hiljaa.

Lukemattomat setämiehien perseenpuristelut nuorena baarissa. Mikä *ittu siinä on että nuorten ihmisten itsemääräämisoikeutta saa talloa? Nuoret naiset on setämiehien silmissä epävarmempaa ts. helpompaa riistaa? Opettelin lyömään. Vanhemmiten tuntemattomien kouriminen on vähentynyt. Pitäsi varmaan harmittaa ”ku en saa huomioo”.

Roomassa edustavan näköinen keski-ikäinen businessmies hieroi ruuhabussissa erektiotaan mun reiteen. Olin 19. Haukoin henkeä pari minuuttia ennen kuin uskoin asian ja löin miestä kyynärpäällä kylkeen. Lopetti. En päässyt liikkumaan enkä kehdannut katsoa miestä silmiin. Odotin omalle pysäkille.

Mies runkkasi ruotsinlaivan aulassa ja katsoi mua silmiin. Olin jo päässyt eroon häpeästä. Tuijotin takaisin ja hän lopetti. Valtataisteluista ei peräännytä.

”Kaverin” erektio selkää vasten herätessä jatkoilla.

Juostut matkat pimeässä puhelin kourassa.

Miehen käsi mun jalkovälissä kesken mun tanssin. Naurua ja finkku ku mä huudan sille. Nykyään, 10 vuotta myöhemmin, me istutaan välillä vastakkain lasten harratusten takia ja edelleen se on mulle se kusipää kourija. Pakko avaa suu, vaikka ei se mitään muistakaan.

Tunnetun muusikon kieli kurkussa täysin yllättäen ja kutsumatta, koska hän haluaa tehdä ystäväni mustasukkaiseksi. Hei kiitti, mä halusinkin olla sun valtavan egon ja pienen sielun kostokappale. Mä oon objekti, never mind me.

Valtataistelut työelämässä. Pitää saada tyttö punastumaan. Nussitko pomoasi? Kaksimieliset vitsit ja limaiset huomautukset ulkonäöstä. Taksijonohinkkaukset. Yllätys kuivapanoimitaatiot työkavereiden edessä. Liian pitkät halaukset. Paskat vitsit #metoo kampanjasta. Naisten kuuluu käyttää korkkareita. Vähättely. Ikuisesti kahvinkeittäjä. Kipaseppas. Nämä pitää hoitaa hurtilla huumorilla koska muuten olet nalkuttava akka. Hyvä jätkä se olla pitää. Se on huumoria hei!

Mä oon oppinut tasapainottelemaan. Välillä paremmin, välillä huonommin. Mutta miksi meidän pitää? Miksi edelleen me naiset ”vaan ylireagoidaan”. Miksi ei voida olla kuin ihminen ihmiselle? Keneltä se on pois?

Tapaus 193

Olin ehkä 22, kun baarissa eräs mies vastaani kävellessään työnsi kätensä suoraan jalkoväliini, sanomatta mitään ennen sitä. Ennen kuin tajusin mitä tein, löin häntä nyrkillä naamaan. En usko sen sattuneen, koska minulla ei ole minkäänlaista nyrkkeilytaustaa, mutta se säikäytti hänet irti minusta. Tapahtuman jälkeen pelästyin OMAA reaktiotani, ja koin olevani huono ihminen. Eihän sivistynyt nainen saa lyödä miestä nyrkillä naamaan. Jos jotain, niin litsari poskelle sen pitäisi olla, mikä hiton Rocky Balboa minä kuvittelin olevani? Ei käynyt mielessänikään moneen vuoteen, että kyseinen mies tässä enemmän väärin teki, ja että minun vaistonvarainen reaktioni oli itsepuolustusta. Mistä kummasta olin saanut päähäni, että minulla ei olisi ollut oikeutta puolustaa oman kehoni koskemattomuutta?

Eräänä kesänä olin baarissa silloisen poikaystäväni kanssa, suukottelimme koko illan. Samana iltana eräs toinen mies tuli monta kertaa juttelemaan kanssani, herttaisen ja ujon mutta itsepintaisen oloinen. Hän kehui ulkonäköäni ja pyysi minua mukaansa useita kertoja, vaikka näki, että olen ravintolassa toisen kanssa. Kieltäydyin useita kertoja. Ilta päättyi siihen, että poikaystäväni poistuttua omaan kotiinsa, tämän itsepintaisen miehen kaveri marssi luokseni maailmanmiehen elkein, pyysi minua vielä kaverinsa mukaan ja jälleen kerran kieltäydyttyäni tarjoutui maksamaan minulle 1000 euroa. Minä raivostuin ja huusin hänelle päin naamaa että eikö hän nyt tajua että ei on ei, ja sitä paitsi olen jo jonkun kanssa, ja että en minä mikään prostituoitu ole, joista viimeiseen hän nolon näköisenä kommentoi että eihän tässä nyt siitä ollut ollenkaan kysymys. Muistan kävelleeni kotiin ja puhkuneeni mielessäni, että mikä hitto tuollaisia miehiä oikein vaivaa.

Tuon tapauksen jälkeenkin on ollut lukemattomia tilanteita baarissa, joissa ”ei” ei mene perille. Olen turvautunut joskus miespuolisiin ystäviin, vaikka sen pitäisi riittää, että minä sanon ”Ei, en ole kiinnostunut sinusta”. Osaan sanoa myös kuuluvasti ja selkeästi artikuloiden ”Mene pois ja jätä minut rauhaan”, missä ei pitäisi olla kamalasti tulkinnan varaa.

Viimeisin tällainen tilanne tapahtui bussipysäkillä muutama kuukausi sitten. Odotin miespuolisen opiskelukaverini kanssa bussia. Humalainen mies kysyi minulta, onko kyseinen kaverini puolisoni, ja tein virheen ja vastasin, että ”ei”. Minulta pääsi unohtumaan, että se etten ole naimisissa tarkoittaa joillekin, että olen yleisesti saatavilla, ellen peräti tarjolla. Tämä humalainen alkoi tulla ahdistavan lähelle käsineen, ja tietysti sieltä tuli taas kerran ne ”Hyvät tissit!” (ei omaperäisyyspisteitä!) mihin vastasin omasta mielestäni nasevasti että ”Niin sinullakin”. Ei vaikutusta. Sanoin, että päästä irti, mene pois, johon hän totesi, että ”En mene”, ja jäi siihen huojumaan. Lamaannuin enkä tiennyt mitä sitten keksisi. Ja mitä fyysiseen viehätysvoimaan tulee, olin liikkeellä ilman meikkiä silmälasit päässä hiukset sekaisin ja lököttävissä housuissa hikisenä urheilun jälkeen, ja olen siis pian nelikymppinen lyhyt ja pyöreä nainen. En siis varsinaisesti tätä lähestymistä ulkoasullani ”kerjännyt”.

Tilanne ratkesi siten, että bussissa opiskelukaverini päästi minut ikkunan viereen ja istui itse käytävän puolelle ja blokkasi siten humalaisen miehen pääsemisen minuun käsiksi. Humalainen huojui bussin taakse ahdistelemaan seuraava naista, joka epäonnekseen istui yksin. Kuulin jonkun (miehen jälleen) puuttuvan tilanteeseen tyyliin ”Hei kaveri, anna nyt jo olla”, mutta poistuin itse bussista enkä tiedä miten tilanne jatkui. Pisteet näille miehille, jotka puolustivat meitä, hyvä alku. Vaan heidän ei pitäisi joutua tekemään niin!

Tapaus 192

Olin 17 ja olin seurustellut vuotta vanhemman poikaystäväni kanssa kuukauden verran. Hän toivoi kovasti seksiä, oli jo kerran vähän yllättäen hyväillyt minua jalkovälistä. ”Tykkäsit kuitenkin” hän sanoi kun myöhemmin yritin hillitä hänen intoaan ja estellä käden laittamista housuihin.

Kotibileissään hän sai jo minut alleen ja yritti jotain. Onneksi joku tuli huoneeseen ja minä pääsin soittamaan isälleni ja pyytämään hänet hakemaan minut kotiin.

Tästä muutamana päivän päästä poikaystäväni onnistui järjestämään tilanteen, jossa hänen kotinsa oli kesken päivän hetken aikaa tyhjä. Hän riisui minulta housut ja yritti yhdyntää. En oikeasti osaa sanoa, onnistuiko se. Olin aivan jäässä tilanteessa. Onnistuin jotenkin sanomaan, että pelkään hänen isänsä tulevan kotiin. Hän lopetti ja saimme vaatteet päälle juuri ennen kuin hänen isänsä oikeasti tuli.

Lähdimme kävelylle ja itkin hänelle pahaa oloani. En halunnut menettää neitsyyttäni näin. Hän ei ymmärtänyt. Yhtään.
Vanhempani näkivät, miten paha olo minulla oli ja osasivat yhdistää sen poikaystävääni. Heidän tuellaan jätin tuon pojan. Koskaan en ole tästä kenellekään kertonut. On paljon mukavampi kertoa, että menetin neitsyyteni millenium-yönä, täysi-ikäisenä pojalle / nuorelle miehelle, joka kunnioitti minua.

Miehet, jotka lähtee seuraamaan sua autolla ja, jotka huitoo sua kyytiin, koska satuit kävelemään ”pahamaineisella” kadulla. Tietyt paikat missä ei kannata liikkua, etenkään tiettyyn aikaan. Miehet deittisovelluksessa, jotka ei jaksa ees vaihtaa kuulumisia ennen kun he ilmottaa haluavansa panna sua.

60-vuotiaat miehet deittisivustolla, jotka haluu +20-vuotiaasta heidän emotionaalisten ja fyysisten tarpeiden tyydyttäjän, vaikka ovat naimisissa. Juopunut vanha mies, joka tulee arvostelemaan sun punasta huulipunaa ja sen jälkee luulee, että haluat panna häntä. Minä, joka en halunnu käyttää enää punasta huulipunaa ton jälkeen.

Tapaus 191

Sukulaiseni isä kopeloi meitä lapsia aina perseestä ja rinnoista oikeen kourimalla kun käveli ohi. Myös puhuttiin aina todella seksistisiä asioita ja heitettiin vitsiä siitä. Tämä mies on yleisesti suvussa ”nallekarhu joka vaan vitsailee, se vaan tykkää” hiljaista hyväksyntää olen siis kohdannut ympärilläni näistä tapahtumista. Uskoen siksi, kun ei haluta riitaantua.
Kopeloiminen loppui jossain vaiheessa, kun kasvettiin isommiksi. Mutta ikuiset inhottavat muistot tuo mies jätti.

Kamalinta on se, että itse sen hyväksyi ja luulin sen todella olevan normaalia ja hyväksyttävää! Kuvottavaa! Olen kokenut suurta häpeää senkin suhteen, koska en aiemmin uskaltanut sanoa ei. Koko touhu olisi voinut loppua jo aiemmin.

Jätkä, joka haluu susta alastonkuvia, vaikka on just aikasemmin kertonut, että heillä poikien kesken on tapana esitellä muiden saamia kuvia. Tyrmäystipoilla terästetty juoma, jonka vuoksi oksensit taksiin ja sait ison laskun perästä.

Tapaus 190

Eniten muhun on vaikuttanut 19-vuotiaana tapahtunut tapailusuhde. Ekoilla treffeillä pussailtiin puistossa. Poika laittoi käden mun housuihin. Sanoin ei, koska oltiin julkisella paikalla, enkä halunnut. Nostin käden pois, mutta se löysi tiensä takaisin toistuvasti, kunnes en jaksanut enää puuttua asiaan. Hävetti olla niin helppo ja toivoin että kukaan ei oisi nähnyt.

Tapailtiin tän tyypin kanssa koko kesä, ja mä olin siihen tosi ihastunut. Mulla oli kuitenkin samoihin aikoihin mieli maassa muista syistä, eikä ollut haluja. Usein sanoin tyypille, että haluan vain läheisyyttä, en seksiä. Poika kuitenkin aina jatkoi kiellostani huolimatta. Annoin aina hänen aina jatkaa ekan ei:n jälkeen. En ajatellut että poika tekisi mitään väärää: se vaan haluaa mua niin paljon. Koin syyllisyyttä siitä, etten ollut ”hyvä seksissä”, kun vaan makasin paikallani. Koska en halunnut seksiä. Tämän suhteen jälkeen en vuoteen uskaltanut harrastaa seksiä, koska ajattelin että suhde päättyi siihen, että olen niin huono.

Nykyään mua vaivaa se, että minä, jo silloin aktiivinen feministi, ajauduin näihin aatoksiin. Olen miettinyt miksi syyllistin itseäni. Muistoihin nousee jokaikinen ”seksikeskustelu” jonka luin teininä. Kaikissa niissä ”huono sängyssä” on se nainen, joka on lahna. Miksi on olemassa sana, joka tekee haluttomuudesta mittarin seksitaidoissa. Se sana teki minusta mielessäni syyllisen huonoon seksiin. Naisen haluttomuus ei kerro hänen seksitaidoistaan, vaan siitä, ettei seksiä tulisi harrastaa.

Jätkät, jotka ei suostu käyttämään kumia ja kysyvät jälkeenpäin ”onko sulla muuten ehkäisyä” tai pahempaa, eivät kysy edes silloin. Jätkä, joka kysy onko mulla varaa aborttiin, jos tulee semmonen tilanne. En muista tienneeni tuolloin jälkiehkäsystä.

Tapaus 189

Itselleni yllätykseksi minut valittiin yhden maamme suurimman yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen. Valinta oli poliittinen ja olin ylpeä, siitä että juuri minut oli valittu – vieläpä ainoana naisena. Ylioppilaskunnissa työskentelee hallitus hyvin työsuhdemaisesti sekä asiantuntijoita työsuhteessa.

Ensimmäisen yhteisen illanvieton aikana kävi selväksi, että esimiehelle oli suuri ihmetyksen tai pettymyksen aihe, että olin kihloissa. Illan jatkuessa yökerhossa mies puri minua rintaani siten, että sain mustelman. Olin järkyttynyt, koin että olin jotenkin pilannut koko tulevan vuoteni. Kerroin miespuoliselle hallituskumppanilleni, joka ei hievahtanutkaan viereltäni koko loppuiltana. Esihenkilö jatkoi silti seurassamme, ja osin jatkoi käytöstään. Hallituskumppanini suojeli minua ja piti huolen, ettei tilanne eskaloituisi. Kävi ilmi, että tämä on esimiehelle tyypillistä käyttäytymistä.

Pitkin kyseistä vuotta esihenkilö käyttäytyi minua kohtaan alentuvasti, halveksivasti, seksistisesti ja sovinistisesti. Tuntui, että minua rankaistiin siitä, että en ollut jotenkin hullaantunut häneen tai ollut hänen käytettävissään. Aina kun koetin asiaa nostaa esille, minulle todettiin, että hän on oikea tasa-arvon airut, jolle nämä asiat ovat tärkeitä – kyseessä oli oltava vain meidän keskinäinen konflikti. Edelleen minua vaivaa tuo ensimmäinen ilta, ja itsesyytökset siitä, miten koin itseni syylliseksi ”kun oli tapahtunut näin”.

Tapaus 188

Olin opiskeluaikanani aktiivinen ylioppilaskuntatoimija ja toimin useissa eri luottamustehtävissä opiskelijapolitiikan parissa. Ajoista on jäänyt paljon hyviä ja ihania muistoja, mutta asia, joka on omalta osaltani peruuttamattomasti myös pilannut osan muistoista, on ylioppilaskunnassa vallinnut, hiljaisesti hyväksytty seksuaalisen ahdistelun kulttuuri.

Kaikki tiesivät ahdistelukulttuurista pääsihteeri- ja puheenjohtajatasoa myöten. Asia oli yksinkertaisesti osa täysin normaalia arkea. Ahdistelukulttuuri näkyi paitsi panopuheina jatkoilla, joita höysti usein alkoholin käytön korostaminen; sitsilauluissa, joissa laulettiin fuksien kanssa seksin harrastamisesta; fyysisenä, ei-toivottuna kosketteluna ja lähentelynä juhlissa; hyvä veli -verkostona, jonka suosiollisuus ratkaisi muun muassa luottamustehtävissä jatkamisen; mutta myös vaikenemisena epäoikeudenmukaisesta käytöksestä. Kukaan ei ollut halukas osoittamaan tai näkemään epäkohtia toiminnassa, etteivät vaarantaisi omaa tulevaisuuttaan politiikan ja järjestötoiminnan parissa – kukaan ei yksinkertaisesti halunnut niskoilleen mainetta hankalana tyyppinä.

Uusia opiskelijoita ja järjestöaktiiveja varoiteltiin eräistä vanhemmista järjestötoimijoista, saalistajista, jotka lyöttäytyvät pian uuden tulokkaan seuraan, ryhtyvät mentoreiksi, tarjoavat alkoholia, tutustuttavat verkostoihinsa, ja lopputuloksena pyrkivät intiimiin kanssakäymiseen. Onnistuessaan he tekevät hienovaraisesti selväksi, että uusi tulokas on nyt korkattu ja siirtyvät seuraavaan. Ahdistelijat olivat tuttuja ihmisiä, karismaattisia ja hyvässä asemassa, kaikin puolin ns. hyviä tyyppejä, eivätkä mitään tuntemattomia sikailijoita. He tuntuivat selviävän käyttäytymisellään kuin koira veräjästä, samalla, kun seurasin useamman nuoren naisen katoamista kokonaan pois toiminnasta.

Aktiiviaikoina kohtasin ahdistelua ja sopimatonta käytöstä lukemattomissa eri tilanteissa, mutta silti yksi tapahtuma on vaikuttanut elämääni kaikkein eniten. Osallistuin erään järjestön vuosijuhlille toisen opiskelijajärjestön puheenjohtajan ominaisuudessa. Juhlat olivat hauskat ja railakkaat, kuten niin usein ennenkin. Olin tunnettu hahmo ja hyvin verkostoitunut, joten seuraavista kekkereistä oli helppoa siirtyä taas seuraaviin. Loppuillasta lyöttäydyin muutaman tutun aktiivin seuraan, ja pian tämän jälkeen minulla ei ole enää mitään muistikuvia koko illan ja yön ajalta. Sen tiedän, etten koskaan päässyt kyseisistä juhlista kotiin nukkumaan.

Aamulla herään tuntemattomassa paikassa siihen, että joku koskettelee minua intiimisti. En edelleenkään ymmärrä, missä olen, mitä tapahtuu ja olen liian tokkurassa reagoidakseni. Hetkeä myöhemmin havahdun tällä kertaa siihen, että käsi puristelee rintojani ja joku nostaa päätäni suudellakseen minua. Tässä vaiheessa kuulen, kuinka ovi avautuu ja ehkä kolme nuorta miestä astuu tilaan. He pysähtyvät hetkeksi, selvästi yllättyneinä siitä, että tilassa on joku. Yksi heistä kysyy: ”Kuka toi on?”, viitaten minuun, johon koskettelijani vastaa: ”Älkäähän nyt!” Pojat poistuvat seuraavaan tilaan ja sulkevat oven.

Tässä vaiheessa havahdun ensimmäistä kertaa tietoisemmaksi siitä, missä olen ja mitä tapahtuu. Olen edelleen juhlatilassa, makaan sohvalla, ja ahdistelijani on toinen niistä tutuista aktiiveista, joiden kanssa olen illalla viimeiseksi jutellut: minua yli 10 vuotta vanhempi mies, jota kohtaan en ole koskaan osoittanut minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta. Selvittelen päätäni, nousen ylös, kerään tavarani, löydän takkini ja lähden kotiin.

Olen äärimmäisen häpeissäni ja ajattelen, että olen ansainnut tämän. Olin liian humalassa, liian riehakas, liian näkyvä ja nyt olen saanut nöyryytykseni. Rohkaistuttuani kerroin tapahtuneesta toisille ylioppilaskuntatoimijoille. Olisin halunnut, että joku olisi sanonut, että se, mitä tapahtui, oli väärin, ja että hän auttaa minua viemään asian eteenpäin. Sen sijaan kuulin naureskelua, kuulin tokaisun siitä, että kyseinen henkilö ”nyt vaan on sellanen”, että hän on useita kertoja jäänyt kiinni siitä, että hän koskettelee sammuneita.

Kuulin muiden kertovan vastaavista kokemuksista vähätellen ja että miten kyseinen henkilö tunnetaan omassa järjestössään lisänimellä ”tahmanäppi”. Törmäsin täydelliseen muuriin aiheen ympäriltä ja vähän kerrallaan ymmärsin olevani yksin asian kanssa. Oireilin voimakkaasti ja tunsin syvää häpeää. Yritin puolustaa muita, jotka eivät kokeneet ylioppilaskuntaa enää turvalliseksi tilaksi ja nostaa näkyviin ylioppilaskunnassa normalisoitunutta, naisvihamielistä ja myrkyllistä kulttuuria.

Lopputuloksena huomasin muuttuneeni ”hankalaksi tyypiksi”. Tiesin tietysti, mitä siitä seuraa: vähän kerrallaan minut suljettiin ulos luottamustehtävistä, ahdistelijani taas valittiin ylioppilaskunnan korkeimpiin kuuluvaan toimeen. Nykyään hän toimii merkittävässä asemassa poliittisella järjestökentällä. Yhä edelleen tunnen tapahtuneesta ahdistusta, vihaa ja ennen kaikkea voimattomuutta siitä, että kohtaloni oli täysin toisten ihmisten käsissä, enkä voinut muuttaa mitään.

Tapaus 187

Minusta tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka itsevarmasti mies voi käyttää hyväksi ystävällisyyttäsi ja kärsivällisesti suunnitella hyväksikäyttöäsi ja kuinka häntä uskova nuori nainen vuosiakin myöhemmin häpeää ja tuntee syyllisyyttä tapahtuneesta, vaikkei mitään fyysistä hyväksikäyttöä edes ollut. Nainen maksaa ja mies senkun porskuttaa.

23-vuotiaana lähikioskin mukava setä kerran kysyi, josko mua kiinnostaisi olla mallina hänen ystävänsä vaatemerkilleen. Hän kertoi, että malleina on kovin erlaisia tyttöjä ja kaltaiseni vaalea sopisi hyvin joukkoon. Kieltäydyin hämmentyneenä.
Seuraavalla kerralla kioskissa asioidessani hän yhä kyseli kiinnostustani mallin hommiin ja antoi puhelinnumeron johon voisin soittaa. Myöhemmin ymmärsin, että epäilykseni heräsi tässä vaiheessa, sillä kysyin, että voisinko sen sijaan tavata niitä muita malleina olleita tyttöjä. Hän vastasi, että tottakai. Kolmannella kerralla mies jatkoi pyytelyään, mutta kun kysyin niistä toisista tytöistä, heitä ei kuulemma pystytty tavoittamaan nyt. Hän pyysi minua tulemaan kioskin sulkemisaikaan paikalle, josta hänen ystävänsä vie minut studiolle kaupungin ulkopuolelle. Tiesin heti, että mies oli käyttänyt ystävällisyyttäni hyväkseen, jotta luottaisin häneen ja lähtisin ties minne vieraan miehen matkaan. Silti, vielä tässäkin vaiheessa hymyilin kohteliaasti, maksoin ostokset ja lähdin kotiin.

En koskaan palannut kioskiin ja muutin alueelta pian tapahtuneen jälkeen. Vaikka olin ollut epäileväinen alusta asti, niin silti häpesin omaa naiiviuttani. Häpesin sitä, että olin uskonut hänen olleen oikeasti ystävällinen ja mukava mies ja tieto siitä, että hän oli koko ajan valmistanut minua lähtemään autolla tuntemattomaan paikkaan sai minut tuntemaan syyllisyyttä.
Vuosia myöhemmin tajusin, että hän on saattanut tehdä saman ties kuinka monelle muulle tytölle. Loppujen lopuksi olin onnekas, koska minua ei mallintyöt ole koskaan kiinnostanut ja olin ikäisekseni kokenut, matkustellut ja lukuisia epäilyttäviä tilanteita kokenut. Entä ne kaikki muut, aluella paljon nuoremmat tytöt, joista tarjous mallintöistä kuulostaa kiinnostavalta. Jotka eivät ymmärrä tehdä lisäkysymyksiä. Tunsin syyllisyyttä siitä etten ollut raportoinut miestä tai kertonut hänestä kenellekään. Olin hiljaisuudellani mahdollistanut miehen toiminnan – ehkä joku oli minun jälkeeni lähtenyt hänen mukaansa.
Enää en voi palata paikkaan tai tilanteeseen tai korjata mitään, mitä mahdollisesti on voinut tapahtua.

Tapaus 186

Tämäkin oli jo passelisti päässyt unohtumaan mielestä.

18 vuotiaana laivalla äitipuolen kanssa. Isä ja poika lyöttäytyy seuraan. Iät varmaan ~30 ja ~50, isä yrittää iskeä mua, poika äitipuolta. Naureskellaan että mitähän vittua. Tarjoavat juomat. Hetken päästä katkeaa muisti, molemmilta. Hirveästi ei illan aikana oltu ehditty juomaan. Äitipuoli oli lähtenyt vessaan kaiketi oksentamaan ja päässyt hyttiin hoipertelemaan, itse olin onnistunut lyöttäytymään jonkun pariskunnan seuraan tupakkakoppiin, kumpikaan ei oikein muista illan kulkua, mutta mitä ilmeisimmin juomiin laitettu jotain (molemmilta katkesi ja palasi muisti samoihin aikoihin), kuitenkin vältytty pahimmalta.

Naurettiin asialle ja todettiin että oppipaahan ainakin ettei ota juomia vastaan ellei ole itse suoraan ottamassa tiskiltä.

Tapaus 185

Olin 14 kun vanhempani erosivat ja äitini alkoi seurustelemaan uuden miehen kanssa. Sain jo ensitapaamisella miehestä kummallisen viban. Viirusilmät, jotka viipyivät lapsen kropallani vähän liian pitkään ja jotenkin ylihallitseva olemus. Hän puhui usein äitini (tohtorin tutkinnolla varustettu älykäs ja hauska nainen) yli ja nauroi mielestäni väärille asioille. Hän huolettomasti käytti n-sanaa (oikea isäni on Afrikasta) minun kuulteni ja puolusteli sen käyttöä äidilleni. Vieroksuin miestä alusta alkaen, enkä peitellyt tyytymättömyyttäni suhteeseen. En täysin tiedä miksi, mutta pari kuukautta suhteen alettua, ehkä siksi että olin niin epäileväinen suhteesta, vein äitini puhelimen ja kävin läpi hänen tekstiviestinsä. Löysin miehen äidilleni lähettämiä rajuja ja yksityiskohtaisia seksifantasiaviestejä. Menin viesteistä täysin shokkiin, minua kuvotti ja hävetti, enkä pystynyt puhumaan äidilleni. Tiesin, että tekstiviestien lukeminen oli väärin enkä halunnut paljastaa että olin vienyt äitini puhelimen. Päädyin lopulta pitkän maanittelun jälkeen paljastamaan äidilleni, hysteerisesti itkien, mitä oli tapahtunut ja hän kertoi asiasta myös miesystävälleen. Kerron tämän kaiken siksi, että kuvittelin vuosikaudet tämän tekstiviestitapauksen olleen syy sille miksi mies lopulta kävi minuun käsiksi. Luulin, että olin antanut miehen ymmärtää minun olleen hänestä kiinnostunut, kun olin lukenut nämä tekstarit.

Ensimmäinen seksuaalissävytteisen tapaus, jonka muistan on se kun istuin olohuoneen lattialla illalla ja mies tuli ulos äitini makuuhuoneesta alasti, penis pienessä erektiossa ja pysähtyi tuijottamaan minua eteiseen hämärässä. Katsoin nopeasti poispäin ja näin sivusilmällä kun hän jäi hetkesi seisomaan, kunnes poistui vihdoin vessaan.

Tämän jälkeen tapaukset tihenivät. Hän tykkäsi laittaa kätensä housuihinsa katsoessaan televisiota kun olin yksin hänen kanssaan samassa huoneessa. Muistan edelleen lemun mikä hänen sormistaan lähti kun hän vihdoin kaivoi kätensä ulos housuista. Hän jotenkin aina löysi syyn tuoda sormet lähelle minua.

Kerran hän tuli tervehtimään minua makuuhuoneeseeni kun olin leikkimässä kissani kanssa. Olin selin oveen päin ja yhtäkkiä tunsin kun hän liutti kätensä paitani alle ja räpläsi rintaliivieni remmejä. Jähmetyin, tuijotin vain kissaa ja hän taisi sen jälkeen poistua huoneesta. En täysin muista.

Viimeinen tapaus jonka muistan on se kun istuin sohvalla lyhyissä shortseissa ja pidin kissaa sylissäni. Mies tuli tervehtimään minua, paijasi kissaa ja liutti kätensä kissan alle haaroväliini. En muista olivatko sormet kankaan päällä vai alla, mutta hän mutisi jotain “pehmeästä mirristäni”. Olin täysin jähmettynyt. Äitini oli kotona, mutta eri huoneessa. En muista miten pääsin tilanteesta pois.

Suhde loppui pian kissatapauksen jälkeen minusta riippumattomista syistä, enkä puhunut tapauksesta kenellekään vuosikausiin. Syytin itseäni kun olin mennyt lukemaan ne tekstiviestit ja että olin johtanut miestä harhaan. Siis minä, 14 – 15 vee teini, johtanut keski-ikäistä miestä harhaan. Aikaisin on meihin iskostettu ajatus siitä, että naiset ovat aina vastuussa miesten mielivaltaisista seksuaalisuuden purkauksista.

Olen myöhemmin elämässäni kohdannut kaikkea tätä skeidaa eri muodoissa yhä uudelleen ja uudelleen, suhteissa, kaveripiireissäni ja työpaikoilla. Ensimmäinen reaktioni oli pitkään etsiä syytä itsestäni tai pyrkiä ymmärtämään häiritsijää. Yrittää torjua ahdistavat lähentely-yritykset korostetun ystävällisesti ja yrittää siirtää keskustelu johonkin “friendzonen” puolelle. Suostua seksiin painostuksen alla. Syyttää omaa humalatilaani, tyhmyyttäni ja naiiviuttani. Vähätellä tekoa. Lisäksi käsitykseni etenkin vanhemmista miehistä oli pitkään se, että he ovat kaikki minusta varmaan jollain tavalla seksuaalisesti kiinnostuneita ja että ulkonäköni on ainoa asia joka minussa näitä ihmisiä kiinnostaa. Teki muuten ihmeitä itsetunnolle kaikki tämä paska. Näissä ajatuksissa ja asenteissa onkin ollut paljon purettavaa, mutta etenkin viimeisen puolentoista vuoden aikana oon oikeasti alkanut sisäistämään, että tää ei ihan oikeesti oo mun syytä. Kiitos tästä ryhmästä.

P.S. Kävin viime viikolla tekemässä rikosilmoituksen tosta vitun runkkarista. Rikos on valitettavasti jo vanhentunut, mutta halusin että tapauksesta jää jälki edes jonnekin.

Tapaus 184

Pääsin aikoinaan harjoittelijaksi kustantamoon, jossa työskentelevä vanhempi mies tunnettiin muun muassa siitä, että hän katsoi naisten kanssa keskustellessaan aina rintoihin, ei silmiin. Kerran vaativan editointityön jälkeen hän kehui minua sanoen, että olen aikamoinen tekijä nuoreksi tytöksi. En ollut enää mikään pikkutyttö, joten kuittasin vain, että ”camoon, en mä mikään märkäkorva enää ole”. Mies kommentoi: ”Haluaisin todella tietää, mikä paikka sulla on märkänä.”

Kerran pikkujoulujatkoilla tulin juoneeksi liikaa ja sammuin. Havahduin pimeässä huoneessa siihen, että kyseinen mies riisui alushousujani. Sain haalittua vaatteet ylleni ja säntäsin nopeasti muiden joukkoon. Jälkikäteen häpesin sitä, että juomalla itseni kanveesiin olin mahdollistanut tapauksen, ja kanavoin vitutukseni itseni ruoskimiseen.

Tapaus 183

Tämä kerta tuntui erityisen pahalta.

Olin juuri saanut keskenmenon, joka oli fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen rankka. Menetin paljon verta ja verensiirroista huolimatta olin pitkään heikko.

Minulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus tehdä jotain kivaa ja pääsin hiusmalliksi. Menin paikalle ajoissa ja hiuksiini tehtiin useita kampauksia. Tilaisuus oli jonkinsortin kurssi ja me kaikki hiusmallit olimme esillä.

Minun piti nojata pää alaspäin tuolilla kun hiuksiani kiharrettiin. Ajattelin ottaa hauskan kuvan miehelleni. Opettaja, vanhempi mies ja jonkinlainen hiusguru kävelee tuolini ohi ja nauraa hassulle selfielleni. Sanon lähettäväni sen miehelleni.

Sen kuullessaan hän naurahtaa ja tarttuu minua niskavilloista. En pysty liikkumaan, kun hän painaa pääni haaroihinsa ja alkaa nylkyttämään. ”Lähetä nyt uusi kuva” hän toteaa. En osaa sanoa mitään. Kampaajaoppilas naurahtaa väkinäisesti, minä en sano mitään, eivätkä muutkaan kurssilaiset tai hiusmallit.

Tapaus 182

Olin 14-vuotiaana jo useamman vuoden kestäneen tapani mukaan pe iltana täyskännissä kaupungilla, kun pankkiautomaattivälikössä lämmitellessäni, sinne kaverikseni änkesi suunnilleen ikäiseni, mukavan oloinen poika. Hän tarjosi lisää juomista ja tottahan toki pullo maistui. Hetkisen ryypiskelyn jälkeen hän tarjoutui saattamaan minua kotiinpäin. Hän talutti minua, kun en oikein tahtonut pystyssä pysyä. Vähän matkaa kuljettuamme pysähtyi auto viereemme ja siinä oli tuon pojan kavereita. Ennen kuin huomasinkaan makasin takapenkillä tuntemattoman tuttavuuteni kainalossa selittäen, mihin olisin menossa. No kyyti päätyi ihan muualle. Kolmikko talutti minut kännisen teinitytön kerrostalo asuntoon toiselle puolelle kaupunkia. Halusin vain nukkumaan, joten raahauduin mukana. Sänkyyn kaaduttuani ajattelin tyhmänä, että saisin nukkua pääni selväksi. Mutta silloin toinen autossa olleista tarttui käsiini ja kuski alkoi vetää farkkuja jaloistani. Maksu kyydistä piti kuulemma suorittaa. Siinä vaiheessa se nuorin tuttavuuteni poistui takavasemmalle, hän ei halunnut osallistua. Sain hoettua eitä, mutten mitään muuta saanut sanottua, eikä tuolla ollut noille pojille mitään väliä. Hetken pyristelin vähän vastaankin, mutta kun jätkät vain nauroivat annoin olla. Poistuin päähäni, kuten olin jo aiemmin tottunut. En välittänyt. En tuntenut mitään. Oli aivan sama.

Pettymys ekan jätkän äänessä, kun se huomasi, etten ollutkaan neitsyt, sai minut jopa tuntemaan jotakin sairasta vahingoniloa. Kun he vaihtoivat vuoroja olin jo täysin lamaantunut. En tuntenut mitään muuta kuin inhoa kaikkia miehiä kohtaan. Heidän lopetettuaan menin suoraan kylppäriin ja suihkuun. Lojuin siellä, kunnes he kolkuttelivat ovella.

Tämä nuorin jätkä tuli saattamaan, mut ulos. Se oli pahoillaan. Pyysi anteeksi kavereidensa puolesta. Ihan sama minulle. Olin turta. Väsynyt. Inhosin itseäni. Kävelin aamuyöstä kohti kotia, matkaa tuli joku 7 kilometriä. Pysähdyin hetkeksi rautatiesillalle. Ajattelin, että hyppään alas – poistun paskasta elämästäni. Tunsin, etten jaksa selvitä. Pelkäsin eniten, että olen ”pettänyt” hyväksikäyttäjäni. Pelkäsin, että hän hylkää minut, jos saa tietää, mikä tyhmä känniääliö huora olen ollut. Vihasin itseäni, kun en pistänyt enemmän vastaan. Silti olin ylpeäkin. Sanoin ekaa kertaa Ei. Eikä sillä ollut merkitystä. Sille naurettiin. Minulle naurettiin. Ei minun tahdollani ollut merkitystä. Vain ruumiini kelpasi ja sekin oli väärä, kun en ollutkaan kokematon. Eipähän saaneet kymmentäpistettä neitsyydestäni nuo raukkapaskat!

Tapaus 181

Havahduin tähän jotenkin tänään. Häiritsee aivan saatanasti, että näiden tapausten tekijät, useimmiten miehet, eivät ole satunnaisia ”sairaita yksilöitä”, kuten joskus tällaisista tekijöistä tavataan sanoa.

Ne ovat isiä, veljiä, ukkeja, naapureita, vuokranantajia, kavereita, poikaystäviä, aviomiehiä. Eli ihan tavallisia, töissä käyviä ja yhteiskunnan jäseniä. Heillä saattaa olla laaja ystäväpiiri, perhe ja pieniä lapsia. Kivoja jäbiä.

Sama tyyppi, johon on tutustunut puoli vuotta aikaisemmin ja jonka esittelee äidille kahvipöydässä, onkin se sama tyyppi joka survoo itsensä sisääni kun vielä nukun. Mukavien treffien päätteeksi tosi mukava poika suuttuu, kun ”annan ymmärtää” ja en haluakaan enempää. Kesäjuhlissa koko perheen yhteinen ystävä hokee kuusivuotiaalle lapselle, että tästä tulee hänen morsiamensa ja se on hauskaa kaikille muille, paitsi tälle lapselle.

”Mukavia, tavallisia miehiä.” Jotka kuitenkin laittavat omat tarpeensa muiden tarpeiden edelle. Ihan koko ajan. ”Minun tarpeeni saada hyväksyntää on suurempi kuin sinun tarpeesi fyysiseen koskemattomuuteen.”

Tekisi mieli ravistella tätä vinoutunutta maailmaa. Ei saatana, haluan tehdä jotain NYT, että tämä loppuu.

Tapaus 180

Elin pitkään suhteessa, jossa pakotettiin seksiin ja kosketteluun. Suhde oli alisteinen ja en päässyt pois. Pakotettiin mm. ottamaan suihin aina kun mies halusi. Sperma valui suusta samaan aikaan kun kyyneleet silmistä.

Usein heräsin yöllä myös siihen että miehen sormet ovat sisälläni ja hän tyydyttää samaan aikaan itseään. Koetin maata hiljaa paikoillaan, ettei huomaa että olen hereillä. Myös piti nukkua aina alasti, jotta saa yöllä tehdä halutessaan näin.

Itse yhdyntään pakottamiskertoja ei ollut. Mutta tämä muu myös lasketaan minusta raiskauksiksi.

Myöskin syytti aina minua likaisuudesta kun hänen sperma valui sisältäni ja huoritteli likaiseksi huoraksi. Juoksin aina nopeasti pesemään itseni. Jos lakanalle meni jotain, koetin äkkiä vaihtaa ne. Lakanan vaihto sai aina huudon aikaan, että miksi olin niin likainen, että sotkin lakanatkin.

Tapaus 179

Tämä ei niinkään ole mitään seksuaalista väkivaltaa mutta kuitenkin tapaus joka vaikuttaa minuun niin että edelleenkin jos suutun, käteni alkavat täristä kovaa.

Asuin vielä tuohon aikaan lapsuudenkodissani kummankin pikkusisarukseni kanssa. Pikkuveljeni eli pahinta murrosikäänsä ja osasi todellakin käydä kaikkien, erityisesti minun, hermoille. Hän oli 190-senttinen ja harrasti kamppailulajeja. Meillä oli ollut taas riitaa ja päätin mennä suihkuun rauhoittuakseni. Paitsi että veli päätti tulla jatkamaan riitaa kylppäriin. Kun veli ei lähtenyt pyytämällä tai huutamalla, suihkutin hänen päälleen vettä. Hän raivostui ja tarttui kurkustani kiinni niin rajusti että takaraivoni iski suihkukopin kiviseen hyllyyn. Hän jatkoi kuristamista ja sitten alkoi lyödä minua vatsaan ja ympäri kehoa. Mummoni joka oli meidän lisäksi silloin kotona, yritti tulla väliin mutta pienikokoisena hänestä ei ollut rauhoittamaan veljeäni. Jossain vaiheessa veljeni tokeni ja lähti itse pois. Jäin yksin suihkuun tärisemään ja itkemään hysteerisesti. Kun tapaus tuli vanhempien tietoon äiti esitti asian niin että ”et sä varmaan tänne voi asumaan enää jäädä kun ette te tuu toimeen keskenänne”. Hänen mielestään asia piti selvittää sisäisesti enkä olisi myöskään saanut kertoa asiasta kenellekään. Tähän en kuitenkaan suostunut ja oikeastaan ystäväni ja poikaystäväni olivat suurin tukeni tässä tilanteessa. Onneksi veljeni ja äitinikin on pyytänyt käytöstään ja sanojaan anteeksi, mutta siinä ehti pari vuotta kulua ennen kuin niin kävi. Nyt kaikki on perheen kanssa tosi hyvin ja veljestäkin on kasvanut oikein mukava ja fiksu nuori mies.

Kiitos tästä tärkeästä kampanjasta.

Tapaus 178

Olin tulossa hyvän ystävän synttärijuhlista yöbussilla kotiin Kontulaan. Olin jonkin verran humalassa. Nousin kotipysäkillä pois ja aloin kävelemään lyhyttä matkaa kerrostalojen välistä valaistua kävelytietä kotiovelle. Äkkiä seuraani, turhan lähelle liittyy englantia huonosti puhuva ulkomaalaistaustainen mies. Hän alkaa kyselemään kaikenlaista ja yritän kiihdyttää tahtia ja vain jättää hänet huomiotta. Äkkiä hän tarttuu minuun ja alkaa kopeloimaan haaroista kovakouraisesti. Onneksi minulla on sukkahousut. Hän on minua hieman lyhyempi eikä mitenkään lihaksikas mutta otteesta on tosi vaikea päästä irti. Lopulta kerään kaikki voimani ja tönäisen hänet kauemmas. Yritän selittää hänelle englanniksi että tuo mitä hän teki oli todella epäkunnioittavaa. Hän alkaa taas lähestyä minua ja alan kiljumaan kovaa, koska toivon että joku läheisistä kerrostaloasukeista kuulisi. Mies suuttuu, ottaa vauhtia ja potkaisee minua vatsaan. Olen onneksi sen verran skarppina että ehdin hieman väistää ja potkusta lähtee se kovin teho. Jätkä lähtee kävelemään takaisin ostarille ja tuijotan hänen peräänsä tovin ennen kuin havahdun ja saan vihdoinkin jalat alleni. Juoksen niin kovaa kuin pystyn oman rappuni ovelle ja soitan paniikissa poikaystävälleni joka on kotona nukkumassa. Hän kuulee äänestäni että jotain on hätänä ja tulee kiireesti avaamaan oven. Kun pääsen kotieteiseen lyyhistyn lattialle ja alan itkeä hervottomasti. Seuraavana päivänä kun kerron tapahtuneesta vanhemmille äitini ensimmäinen kysymys on olinko pukeutunut paljastavasti.

Tapaus 177

Olin juhlimassa 18-vuotissynttäreitäni kaverin luona Tukholmassa ja lähdimme illalla baariin muutamien kaverin kaverien kanssa. Illan pätteeksi lähdettiin yhden näistä kavereista, samanikäisen pojan, vanhemmille jatkoille. Pojan isä oli myös kotona ja siinä sitten istuskeltiin kaikki keittiön pöydän ääressä vielä hetken aikaa, kunnes menin yksin vierashuoneeseen nukkumaan. Muut sanoivat vielä menevänsä saunaan. Olin nukkunut jonkin aikaa ja heräsin siihen että vaatteitani riisuttiin ja joku ujutti kättään housuihini. Säikähdin ja riuhtaisin käden kovakouraisesti pois housuista ja nousin ylös. Käännyin ovella ja näin että tekijä oli ollut se poika jonka vanhemmilla olin. Hurjistuneena marssin hänen isänsä luo tv-huoneeseen ja kerroin mitä oli tapahtunut. Hänen mielestään minun piti ottaa tapahtunut kohteliaisuutena. Onneksi kuitenkin kaverini, jotka tulivat tuolloin saunasta, osoittivat tukea kun kerroin heille ja rupesivat inttämään isän kanssa.

Tapaus 176

Toissa yönä kun kävelin städäristä siskon luokse nukkumaan, tuntematon mies tuli liki. Hei onko kaikki hyvin? Mikä sun nimi on? Missä sä asut? Mun osoite on lähellä, tai voin tulla sun luokse. Yksi tunti vain, koska mulla ei ole tyttöystävää. Mulla kaikki hyvin, ei kiitos, en halua. Ei, en halua. Vasta karjumalla useasti lopeta, mies väistyi.

Viime perjantaina mies kouraisi mua perseestä tanssilattialla. Ensi kerran koskaan pidin suunnitelmallisen puhuttelun, enkä perääntynyt milliäkään.

Kun olin kahdeksanvuotias, isäni sanoi ollessaan mulle vihainen että; nyt jos olisit poika… [niin rankaisisin sinua fyysisesti]. Äitini ei pystynyt sanomaan sanaa pimppi ilman häpeän ja kauhun alatekstiä. Kotonani pelättiin naisia ja miehiä, feminiiniä ja maskuliinia. Ainakin tyttöys oli inhottavaa ja hävettävää.

13-vuotiaana mua haukuttiin mannehuoraksi, en tiennyt mitä kumpikaan sanoista tarkoittaa. Kahdeksannella luokalla välitunnit kului, kun iso osa meistä tytöistä kilpaili siitä kenen pimpsaa ja rintoja kouritaan kovakouraisesti poikien taholta eniten. Se kuka tytöistä on lautaisin, oli vakio keskustelunaihe.

16-vuotiaana poikaystäväni kotibileissä, olin mennyt yksin vaatteet päällä saunaan nukkumaan. Herään siihen että olen toisessa huoneessa sängyssä ja poikaystäväni kaverin käsi on sisälläni. Olen humalassa, mutta pakenen tilanteesta takaisin saunaan. Herään toisen kerran ja tilanne on identtinen; minä makaan lamaantuneena miehen käsi sisälläni. Poliisi ei voinut nostaa syytettä, koska poikaystäväni kaverit, eli tekijän kaverit olivat käyneet yhteistuumin kuulusteltavana ja kumonneet väitteeni.

24-vuotiaana olin vuoden töissä rahtilaivalla. Koko vuoden huorittelua, tytöttelyä, vähättelyä. Kaikki tämä minua hierarkiassa korkeammassa asemassa olevilta miehiltä. Minä olin puolimatruusi. Kaikki muut saivat käskyttää minua. Kaikki muut olivat miehiä. Minä olin yleensä ainoa nainen. Kerran heräsin siihen että kollegan, minua ylempänä olevan pursimiehen kieli oli sisälläni. Toinen pursimies viihdytti itseään ruokapöydässä kertomalla omia panojuttujaan ja kuvailemalla esimerkiksi eräänkin huoran veristä vittua. Kukaan ruokapöydässä, tai laivassa ylipäätään ei puuttunut tähän. Samainen pursimies oli usein humalassa hyvin aggressiivinen ja syytti minua laivan ilmapiirin pilaamisesta tulemalla töihin naisena, ja vielä pantavan näköisenä naisena. Pilasin hänen työhön keskittymisen. Itse reagoin tähän niin kuin noina vuosina kaikkeen muuhunkin, eli tekemällä puolet enemmän työtä, juomalla ja tietysti harrastamalla seksiä useimpien lähistöllä olevien miesten kanssa jonkinlaisen hyväksynnän voittamisen toivossa.

Tämä ahdistelun, ihmisyyden kieltämisen ja väkivallan kohteena olemisen todellisuus läpäisee koko elämäni. Olen 33-vuotias. En tiedä sellaisesta todellisuudesta, jossa en miettisi miltä näytän, miten ilmaisen itseäni miesten silmissä. En tiedä mitään sellaisesta päivästä, jolloin joku ei mittaile minua kadulla ja viesti haluavansa omistaa seksuaalisuuteni, ruumiini. En uskalla ajatella miten syöpynyt tämä reaalinen rakenne on minuun ja kuinka helvetin miinoitettu tieni on pienen lapsen vanhempana. Lapsen, jolle toivoisin toisenlaisen maailman, tietäen että se ei kuitenkaan ole vielä täällä.

Eilen sain kokea ensimmäisen yhteisen hetken tämän todellisuuden jakavien ihmisten kanssa memyös-mielenosoituksessa Turun kauppatorilla. Olo oli hurja. Niin pohjattoman surullinen ja silti ensimmäistä kertaa täynnä toivoa.

En saatana aio olla hiljaa enää koskaan.

Tapaus 175

Olin Inarissa viikonlopun yli kestävässä tapahtumassa ja olin varannut itselleni leirintäalueelta pienen mökin, jossa nukkua rauhassa. Aikaisemmin päivällä olin jutellut tapahtumassa muutaman sanan keski-ikäisen miehen kanssa, ja tämä oli ilmeisesti tästä päätellyt jotain. Kun yöllä lähdin mökkiini, oli tämä mies odottamassa minua näköetäisyydellä mökistäni ja lähti lähestymään minua.

Säikähdin, koska mies oli hyvin humalassa ja mistä hän oli saanut tietoonsa missä asun viikonlopun? Mies yritti sisään mökkiini ja ryskytti ovea. Käskin häipymään, mutta hän ei uskonut minua. Kiersipä vielä mökin toiselle puolelle ja kurkki ikkunasta. Huomasin, että hän oli avannut housunsa ja piti kättään haaroissaan. Pelkäsin hirveästi, eikä leirintäalueen numerosta vastattu.

Mies kävi läpi yön vähän väliä kokeilemassa mökin ovea. En nukkunut koko yönä, vaan istuin tuolilla hiuslakkapullo kädessä.

Olin 15-vuotias ja olin saanu luvan ensimmäistä kertaa matkustaa junalla yksin Helsinkiin. Perille saavuttuani olin jännittynyt, koska olin yksin isossa kaupungissa. Olin liukuportaissa aseman lähettyvillä kun keski-ikäinen pukumies tarttui ja ”halasi minua” takaapäin. Olin kauhusta jäykkänä, enkä uskaltanut tehdä tai sanoa mitään.

Muutama viikko sitten baarissa minua nuorempi mieshenkilö alkoi jututtamaan tiskillä. Asun Norjassa, enkä osaa kieltä täydellisesti, joten hän jätti minut rauhaan kielimuurin takia. Myöhemmin hän ilmestyi selkäni taakse ja kovakouraisesti tarttui rintoihini kiinni ja puristi niin että sattui.

Tapaus 174

Tää on tärkeä kampanja, joka on avannut omat silmäni todellisuudelle ja tuonut mieleen muistoja, jotka olisin halunnut unohtaa.

Takapuolen kouriminen baarissa saman illan aikana saman miehen toimesta kolme kertaa. Kaikki eri vaiheissa iltaa. Minä sanattomana ja järkyttyneenä hiljaa. Toinen tapaus baarin tanssilattialla, jossa mies hilautui takaa päin lähemmäksi ja kuiskutteli korvaani ”oot vitun kuuma” ja muuta vastaavaa. Tässä tapauksessa kaveri tuli pelastamaan tilanteen.
Alaikäisenä humalassa menin silloin luotettavaksi olettamani ystäväni luokse selviämään, etten jäisi kiinni vanhemmilleni juomisesta. Toivomatonta rintojen, takapuolen ja alapään koskettelua, seksiin pakottamisen yrittämistä ja ällöttäviä kuiskailuja. Tästä tilanteesta selvisin lopulta esittämällä sammunutta.

Voimalla pakottaminen suuteluun. Alaikäisenä olin samalla ”ylpeä” vanhemman miehen huomiosta, mutta myöhemmin kuulin hänen hyväksikäyttäneen muitakin alaikäisiä.

Lukemattomat huutelut, vislailut ja ällöttävyydet kadulla. Ällöttävin mieleeni jäänyt esimerkki on, kun mies hidasti minun ja ystäväni kohdalla autonsa vauhtia, avasi ikkunan ja alkoi heiluttelemaan kieltään sormien välissä. Minä ja toinen teini-ikäinen kaverini n. 13 – 14-vuotiaina vain hihiteltiin ja naureskeltiin. Nyt tilanne tuntuu todella kuumottavalta jälkikäteen mietittynä ja onneksi se jäi vain tuohon.

Niin monta kertaa, kun olen ollut vain hiljaa, koska en ole osannut tai uskaltanut tehdä muutakaan. Samalla se häpeän tunne kaikissa näissä tilanteissa, kun kuvittelee itse tehneensä jotakin, mikä on johtanut näihin tilanteisiin.
On aika tehdä tämä näkyväksi.

Tapaus 173

Olin joskus baarissa pukeutuneena korsettiin ja hameeseen teemajuhlien takia. Baaritiskillä mies tuli kommentoimaan rintojani. En ollut kiinnostunut ja kieltäydyin kun hän kutsui jatkoille luokseen. Mies kävi kertomassa pitkin iltaa baaritiskillä käydessäni kuinka haluasi nussia minua tissien väliin ja laueta naamalleni, kyseli haluanko ottaa suihin ja onko rintani aidot. En tehnyt asiasta numeroa, koska en halunnut pilata kenenkään iltaa. Tänä päivänä karjaisin niin että jättäisi minut rauhaan.

Olimme olleet opiskelijakavereiden kanssa risteilyllä ja paluumatkalla junassa oli vain meidän seurueemme. Istuimme rennosti useammalla penkillä ja yhtäkkiä eräs miehistä, jonka tyttöystävän tunsin hyvin, alkoi silitellä säärtäni. Vetäydyin pois, pelotti että tyttöystävä saa tietää ja suuttuu minulle.

Olimme kaverimme kanssa toisella paikkakunnalla. Vierailimme järjestävän tahon kerhohuoneella, se oli sisustettu teeman takia pimeäksi ja hämyiseksi. Menin pieneen valottomaan tilaan etsimään istumapaikkaa, kun tuntematon mies vetää minut syliinsä istumaan.

Tapaus 172

Kokemuksia seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä on sen verran paljon, että en jaksa kirjoittaa kaikesta saati edes muista kaikkea. Se on sellaista elämän jatkuvaa taustahälyä, joka alkoi jo lapsena.

Kerron tässä varhaisimman tämäntyyppisen muistoni. Olin 11 ja kavereiden kanssa uimarannan pukukopissa vaatteita vaihtamassa. Olimme viettäneet kesälomapäivän rannalla ja olimme nyt lähdössä kotiin.

Kesken vaatteiden vaihdon kuulimme seinän toiselta puolelta outoa huohotusta. Keräsin rohkeuteni ja kävin kurkistamassa varovasti seinässä olevasta reiästä. Toisella puolella minua vastassa olivat arviolta ehkä 50-v. parrakkaan miehen kasvot. Muistan ne elävästi. Punainen ja hikinen iho, laajentuneet ihohuokoset. Hän hengitti raskaasti, huohottaen.

Tukin reiän paperitupolla. Mies tökkäsi sen pois. Yritimme virittää pyyhkeitä näköesteeksi ja häivyimme pukukopista mahdollisimman äkkiä.

En kertonut yhdellekään aikuiselle.

Tapaus 171

Olen luonnostaan punapäinen. Jostain syystä tämä on tarkoittanut sitä, että läpi elämäni tuntemattomat ja puolitutut miehet ovat erilaisissa sosiaalisissa ja julkisissa tilanteissa vaatineet saada tietää mikä on genitaalikarvoitukseni väri. Usein porukalla ja yhdessä naureskellen. Minulta on kysytty tätä ensimmäisen kerran niin nuorena etten ole edes tiennyt mitä kysymyksellä tarkoitetaan. Naururemakasta ja ivallisesta tyylistä kuitenkin opin että kyseessä täytyy olla jotakin todella kamalaa ja minulle noloa.

Kun olin ehkä 14, humalainen keski-ikäinen mies kysyi tätä täpötäydessä bussissa tuijotettuani hiuksiani ensin hetken. Kukaan ei sanonut tai tehnyt mitään, muutama ihminen vilkaisi minua ja yritti pidätellä nauruaan.

Olin suunnattoman helpottunut kun aikuisena hiusteni punainen pigmentti alkoi haalistumaan nopeasti ja kyselyt vähenivät paljon. Niitä kuitenkin joskus tulee edelleen. Muutaman kerran kyselijä on myös jatkanut kyselemällä muita yksityiskohtia intiimialueistani ja arvuuttelemalla miltä näytän alastomana. Kerran mies on hieronut itseään samalla housujensa läpi. Hänellä oli kavereita ympärillä ja he jäivät huutelemaan perääni kun näytin keskisormea ja juoksin pois.

Viime vuosina olen alkanut reagomaan tähän ihmeelliseen ja hirveään ilmiöön vastaamalla kysyjille ihan suoraan, kerron hymyillen kuinka asia on ja tiedustelen perään “Miten niin?”. Tämä selkeästi hämmentää ja nolostuttaa kyselijöitä.
Oletan tämän olevan merkki siitä että heidän alkuperäinen motiivinsakin on ollut nöyryyttää minua julkisesti, vitsailla kustannuksellani ja laskea sen varaan että he voivat hallita tilannetta. En tietenkään ajattele, että kyselijät minun tai kenenkään muun tapauksessa sinänsä ansaitsisivat epäasialliseen kysymykseen mitään asiallista vastausta tai reaktiota. Nautin kuitenkin siitä kuinka vastaukseni saa kyselijöiden ivallisen hymyn hyytymään ja useimmiten he poistuvat nolostuneena paikalta tai menevät jumiin ja totaaliseen hämmennykseen.

Viimeksi näin kävi ehkä muutama vuosi sitten baarissa ja lyhyt ja ytimekäs vastaukseni “Joo! Miten niin?” sai kyselijän ensin tyrmistymään ja sitten suuttumaan ihan totaalisesti. Hän kysyi kuka oikein luulen olevani ja kun vastasin iloisesti että “oma itseni” hän häipyi pikaisesti paikalta selvästi raivoissaan.

Tapaus 170

Kaikenlaista ”pientä” ja ällöttävää on minullekin vuosien mittaan tapahtunut, mutta ihmettelen miten edelleen päälle kolmekymppisenä, rationaalisena ja itsenäisenä ihmisenä annan itseni vieläkin välillä uhriutua ajatellen että ei se nyt ole niin vakavaa tai tätä nyt vaan pitää sietää.

Lapsena silloisen ystäväni isä viljeli rutkasti iljettäviä rivoja vitsejä ja kaksimielisyyksiä, jotka hämmensivät ja inhottivat jo silloin. Hän kohteli ja kommentoi myös vaimoaan ja ystävääni varsin epäkunnioittavasti.

Kesällä 2017 kyseinen mies vieraili isäni talossa ja heitti kaksimielisen kysymyksen minulle tiedustelllen rivien välistä millaisesta kyrvästä pidän. Koska olimme isäni talossa hänen silmiensä alla, en halunnut aiheuttaa kohtausta nolaamalla tämän jo lähemmäs 70-vuotiaan perhetutun mutta jälkikäteen edelleen harmittaa että tuossakin annoin hänen käytökselleen hyväksyntäni ohittamalla kommentin naurahtamalla ja vaihtamalla sujuvasti puheenaihetta. Isäni välittää minusta paljon mutta varmaankaan ei pidä tällaista vakavana tai luottaa että sanavalmiina pystyn pitämään puoleni.

Samoin nyt ulkomailla reissatessani usein huomaan olevani vaikeassa tilanteessa, kun en tiedä onko miesten lähelle tuleminen, suukottelu ja koskettaminen paikalliseen kulttuuriin kuuluvaa ystävällisyyttä vai voinko pitää heidät loitommalla tai älähtää tarvittaessa. Koetan pitää mummotestin mielessä jatkossa, jos koen että eivät mummoaan tervehtisi tai koskettaisi sillä lailla niin todennäköisesti ei tarvitse minunkaan sitä sietää maasta riippumatta.

Ensimmäiset hämmentävät ja ahdistavat seksuaalisen häirinnän muistot ovat varmaankin esikoulusta, kun vuotta vanhempi poika kuvaili miten äitini varmaan lutkuttaa isäni munaa. Hän oli siis seitsemänvuotias. Isänsä tuntien sai varmaankin vain kehuja kotona asiasta.

Nyt vannon että seuraavan kerran saan suuni auki tai kämmeneni läjähtämään kun joku minuun kajoaa verbaalisesti tai fyysisesti. Suututtaa!

Tapaus 169

Klassinen tapaus: Menin nukkumaan kotibileissä ja heräsin siihen kun ns. ”kaveri” on tullut lusikkaan ja työntänyt käden housuihin, eikä lopeta vaikka herään ja koetan työntää häntä pois. Tilanne jatkuu kunnes nousen ja menen toiseen huoneeseen, missä on muitakin. Myöhemmin kuulen, että hän on tehnyt saman muillekin ystävilleni, ja yksi kavereistani oli hänen entinen tyttöystävänsä, jolta kuulen että hän pakotti tyttöystävänsä seksiin moneen otteeseen. Eli raiskasi.

Tietenkin näiden juttujen lisäksi oli lukemattomia puskarunkkareita, rivojen kuiskijoita, puristelijoita ja läähätyspuheluita.
Yli kolmekymppisenä olen pariin otteeseen tullut huumatuksi tyrmäystipoilla, toisesta kerrasta jopa tiedän kuka sen teki, mutta onneksi molemmilla kerroilla oli onni mukana (taas!) ja selviydyin omaan sänkyyn ilman pahempia seuraamuksia. Näitä juttuja kelatessa olen miettinyt monesti, että mulla on ollut ihan käsittämättömän hyvä tuuri.

Toisen kerran jäin jatkomestaan yöksi, kyseessä oli vanha tuttu vuosien takaa, olin joskus ollut vähän ihastunutkin häneen. Itse asiassa olin ihan varsin halukas seksiin, mutta jossain välissä olinkin tipahtanut sänkyyn. Herään siihen, että mulla on vaatteita riisuttu, ja tää mies on mun sisällä. Olen tosi hämmentynyt ja vielä aika humalassa, ja mietin et miten mä en ollenkaan muista miten tähän tultiin? En keskeyttänyt, koska olihan tää ajatus mullakin ollut. Ja oli ihan kivaakin. Mutta seuraavana päivänä koitin muistella, että miten siinä oikeen päädyttiin siihen pisteeseen, enkä vaan oikeasti muista muuta kun että menin sängylle pötkölleen vaatteet päällä ja seuraava muistikuva on seksi. Myöhemmin käy ilmi, että mies on varattu (ei tullut puheeksi) ja sit vielä myöhemmin että muillakin on samoja kokemuksia. Että on ollut periaatteessa ihan suostuvainen, mutta seksi on alkanut nukkuessa ilman varsinaista suostumusta. Ilman ehkäisyä. En osannut mieltää sitä raiskauksena, mutta sitähän se oli. Ei me oltu mitään sovittu tai edes lähestytty mitenkään toisiamme ennen sitä hetkeä.

Tapaus 168

Mun 90-vuotias vuokraisäntä on myös kunnostautunut ahdistelemalla, se alkoi kun miespuolinen alivuokralainen muutti pois ja samaan aikaan hän sai tietää, että olen ”napatanssija”. Sen jälkeen hän halusi halata aina käydessään, ja ilmaantui usein ilmoittamatta puutarhaani pyörimään. Kerran olin juuri tullut suihkusta ja palloilin makuuhuoneessani puolialasti, kun tajuan että joku tuijottaa ikkunasta. Menen ulos niin siellähän se pappa on, ”räystäitä katsastamassa”. Sittemmin hän avautuu siitä, miten vaimo ei enää halunnut enempää lapsia vaikka hän olisi halunnut, ja mittailee samalla katseellaan lanteitani. Kertoo olevansa puutteessa, ”ainakin halauksen puutteessa”. Kun täällä tehtiin remonttia, hän kertoo vuolaasti remonttimiehille, miten tulee mun luo aina kun vaimon kanssa on ollut riitaa ja laittaa käden mun olkapäille. Jossain vaiheessa koitti tulla parin viikon välein lukemaan vesimittaria, ja kun sanoin, että sehän luettiin just, niin totesi vaan että ”jaa, no ihan kun olisin koittanut vähän juksata”. Ja toisella kertaa, kun remppamies on laittamassa lattialistoja mun kotistudioon ja kysyy ohimennen et mitäs tanssia mä siellä harrastan, niin isäntä (jonka jostain syystä piti tässäkin manööverissä olla mukana) hihkaisee, että ”no semmosta että sitä kun kattoo niin alkaa sormet syyhytä!”. Minä ja remppamies ollaan jäätävästi hiljaa, isäntää kikatuttaa.

Mä pidän itseäni onnekkaana, ettei oo ns. ”käynyt pahemmin”, koska tiedän lähipiiristänikin monia, joille on käynyt paljon pahemmin, ja joiden on monta astetta vaikeampaa puhua niistä kokemuksistaan. Mulla on kohtuullisen vahva itsetunto, turvallinen perhetausta ja olen sanavalmis feministi, ja silti jotkut näistä tapauksista on hävettäneet, olen kantanut syyllisyyttä tai tehnyt tilanteesta itselleni vielä ikävämmän koska olen koittanut suojella ahdistelijan egoa. Että syvässä on, asenteet ja mielikuvat. Tuntuu huikealta, että keskustelu on oikeasti räjähtänyt silmille, tätä ei pääse pakoon eikä sitä voi lakaista maton alle. Ei viitsi edes alkaa miettiä, miten erilainen kehonkuva ja itsearvostus olisi voinut olla ilman noita nuoruuden häiriköintejä, tai miten erilaisia asioita olisi uskaltanut tavoitella jo nuoresta asti jos ei olisi joutunut niin rankan objektifioinnin kohteeksi mitä isotissinen teinityttö saa osakseen. Oikeasti heitin teininä läppää siitä, miten pitäisi varmaan alkaa pornoalalle niin tällä kaikella huomiolla voisi edes tehdä rahaa. Viesti oli selkeä, arvosi on noissa kurveissa ja muuta me ei nähdä ja jos siltä tuntuu niin kajotaan suhun vaikka väkisin.

Tapaus 167

Kerran lähdin jatkoille ystäväni luo, ja matkalta tarttui mukaan pari miesseuralaista, mentiin kämpille vaan juomaan vähän viiniä ja juttelemaan, nukuttiin kaikki samassa huoneessa eikä siinä ollut mitään erityisempää eroottista viritystä. Kuitenkin niin, että kaverini nukkui toisen tyypin kanssa samassa punkassa, ja mun kanssa avattua sohvaa jakoi se toinen jätkä. Hän oli siihen asti vaikuttanut todella asialliselta, puhui kaunista englantia ja keskustelimme syvällisesti kulttuureista, uskonnoista ja sen sellaisesta. Emme suudelleet enkä mitenkään antanut ymmärtää, että seksiä olisi tarjolla. Mutta sillä hetkellä, kun laskin pääni tyynyyn, tämä kaveri liimantui kylkeen. Ensin annoin olla, ajattelin että kerrankos sitä nyt lusikassa nukutaan, mutta sitten alkoi kopelointi. Otin hänen kätensä ja työnsin pois, ja sanoin että haluan vain nukkua. Ei mennyt perille. Kopelointi jatkui vain kiihkeämmin, ja hän kuiski korvaani että ”you’re an empress, I’ve never been with an empress”. Sanoin että oikeasti nyt en yhtään halua tämmöistä, mua väsyttää ja nukahdan ihan kohta. Systemaattisesti kaavin hänen kouransa pois rinnoiltani ja haarojen välistä. Mutta ei mennyt perille.

Siinä vaiheessa alkoi kiusallisin osuus. Tajusin, että hän ei nyt lopeta, mutta toisaalta en halunnut pompata ylös ja alkaa karjua että nyt jumalauta lähet jätkä yön selkään, koska en halunnut nolata häntä. Itsehän olin jatkoille pyytänyt, olin kai sitten kuitenkin lähettänyt väärää signaalia. Niin koitin sitten purra huulta ja sinnitellä, kääntyen vatsalleni ja suojaten kehoani, työntäen hänen käsiään pois, toistellen että haluan vain nukkua. Hän hetkittäin vetäytyi kauemmas, mutta juuri kun olin nukahtamassa havahduin taas hipelöintiin. Yöstä tuli todella pitkä, enkä nukkunut silmäystäkään. Ahdisti jumalattomasti, mutta ajattelin että ei se mua ainakaan raiskaa kun kaveri ja se toinen jätkä nukkui samassa huoneessa. Aamulla nousin kun puhelin soi, ja kun lopetin puhelun tämä hemmo tuli perässäni keittiöön. Väitin, että soittaja oli poikaystäväni, joka ei varmasti olisi iloinen kuullessaan mitä oli tapahtunut. Mies sanoi että ei kai mun tarvi kertoa, mihin totesin että ei mulla oo mitään syytä salatakaan. Hän kysyi, että voitaisiinko silti olla ystäviä, että antaisinko puhelinnumeroni. Katsoin häntä murhaavimmalla katseellani ja sanoin että ei, voitko poistua. Sitten hän lähti, ja olin valmis itkemään. Syytin itseäni siitä, että olin johdattanut itseni tilanteeseen kuvittelemalla, että hän oikeastikin oli kiinnostuneempi tutustumisesta minuun kuin tissien väkisin koplaamisesta. Tunsin itseni tyhmäksi ja heikoksi, olen kuitenkin aika tiukka ja sanavalmis lyyli kun niikseen tulee. Hävetti ja ahdisti pitkään.

Tapaus 166

Kun olin joku 10 – 11, olin tulossa yksin luistelemasta illalla, oli pimeää ja kotimatkalla mun perässä alkoi ajaa hiljaa pakettiauto, jonka ohjaamossa oli kaksi miestä. Itse en osannut pelätä, mutta kaksi aikuista naista tuli vastaan ja pysäytti minut kysyäkseen onko noi mun tuttuja. Kun vastasin ei, ne sanoi että me saatetaan kuule sut nyt kotiin, ja ne näytti sen verran vakavilta että en kysellyt että miksi. Auto häipyi eikä sen koommin näkynyt.

Kuten aika moni, joiden tarinoita olen lukenut, mäkin olin niitä mimmejä, joilla kasvoi rinnat jo tosi nuorena, minkä johdosta miesten käytös muuttui vaikka olin vasta murrosiässä.

Kun olin 12, mun luokanopettaja oli sellainen rento ja hauska nuori (~30v) mies, josta kaikki tykkäsi, minä myös. Huomasin kuitenkin joskus hänen tuijottavan rintojani tunnilla, jos vaikka kesken kokeen tekemisen nostin katseeni tms. En ajatellut siitä sen enempää, vaikka se tuntui kiusalliselta. Mutta sitten meillä oli koulussa naamiaisdisko, ja olin pukeutunut ”prinsessamekkoon” joka oli oikeasti vintage tanssiaismekko melko matalalla kaula-aukolla. Opettajani tuli hakemaan minua tanssimaan, vaikkei ollut tanssinut kenenkään muun kanssa, ja tanssilattialla painautui ihan lähelle. Mies oli minua huomattavasti pitempi, joten hänen nivusensa olivat siinä vatsani korkeudella, ja tanssin aikana mulle alkoi tulla tosi epämiellyttävä olo. Hän ikäänkuin hieroi haaroväliään vatsaani ja tunsin jotain kovaa enkä ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse. Sen sijaan, että hän olisi ymmärtänyt lopettaa tämän reaktion johdosta, hän painoi minua vaan tiukemmin itseään vasten kunnes kappale loppui ja pääsin pois.

Sen jälkeen hän hetken tanssitti toista tyttöä, sillä lailla käsistä pitäen, ei slovarityylillä, eikä hakenut sen jälkeen muita tanssimaan. Olin todella hämmentynyt siitä, mitä oli tapahtunut, ja oikeastaan meni pari vuotta että todella ymmärsin miksi mulla oli niin kamalan huono olla siinä hetkessä. En koskaan puhunut tästä kenellekään kuin vasta aikuisena, olin varma ettei kukaan uskoisi minua ja koska opettaja oli todella suosittu toiset olisivat ajatelleet että valehtelen, jotta muut luulisivat minun olevan joku erityissuosikki.

Yläasteella seksuaalinen ahdistelu oli ihan arkipäivää. Yksi isokokoinen rinnakkaisluokkalainen lätkäjätkä iski silmänsä muhun, ja sain sit säännöllisesti lunta vaatteiden alle joka välitunnilla, ja kun menin kerran raivoissani valittamaan valvojalle, joka oli nuori miesopettaja, hän vain naurahti että ”rakkaudesta se hevonenkin potkii”.

*ttu että *tutti.

Yhtenä iltana olin menossa nukkumaan kun kuulin ikkunan takaa jotain ääntä, ja kun katsoin, siellä oli tää lätkäjätkä toisen korstokaverinsa kanssa stalkkaamassa. Seuraavana päivänä hän tuli maireana ilmoittamaan toisten edessä, että mulla on söpöt pitsiset pikkuhousut. Tää kaveri oli ikäisiään vanhemman oloinen ja liikkui ylempiluokkalaisten mimmien kanssa, joten tästäkin huomiosta olisi kai pitänyt olla tosi imarreltu. Mua otti vaan niin paljon päähän että joku kävelee mun rajojen yli tolla lailla, vaikka en oo ollenkaan kiinnostunut.

Toinen rinnakkaisluokkalainen poika juoksi kerran urheilukentän läpi ja ohi mennessään riuhtaisi mua toisesta rinnasta niin että sattui. Sitten se nauroi remakasti kavereidensa kanssa päälle. Siitä hemmosta tuli sittemmin totaalinen sekakäyttäjä, ja kun about 20 vuotta myöhemmin näin sen junassa (en tervehtinyt), se tuijotti mua koko matkan ja sitten se etsi mut fb:stä ja lähetti kaveripyynnön ja jonkun tosi kryptisen runkkuviestin keskellä yötä. Blokkasin. Silti törmään välillä kun samalla pikkukylällä asutaan.

Kun olin 15, hengasin kavereideni kanssa illalla rautatieasemalla, kun siististi pukeutunut valkohiuksinen herrasmies lähestyy minua. Hän tiedustelee, josko lähtisin 5000 markalla viettämään yhden yön hänen kanssaan.

16-vuotiaana yöjunassa istun vastapäätä tosi omituista ukkelia, joka kaivaa purkkaa taskustaan ja kysyy haluaisinko. Paketti oli avaamaton ja hetken mielijohteesta otin purkan. Hetken pureskeltuani mies kysyy saako ostaa sen purkan takaisin. Tarjoaa siitä 20 markkaa. Tingin hinnan kolmeen kymppiin, annan purkan ukkelille ja siirryn toiseen vaunuun, ettei hän näkisi missä jään pois. Tälle jutulle kyllä naurettiin kavereiden kanssa.

Kun kävelin 17-vuotiaana myöhään illalla kotiin kaljotteluillan jälkeen, mua lähti seuraamaan kaksi aikuista miestä, ja kuulin heidän juttelevan siitä, että mitä he haluaisi mulle tehdä. Ei muuten ollu mannermainen aamupala se, vaan jotain aika paljon ikävämpää, ja siinä vaiheessa alkoivat lähestyä ja piirittää mua molemmilta puolilta. En sanonut mitään, tihensin vain vauhtia ja tuijotin eteeni ja mietin kuumeisesti mitä tehdä. Sitten näin auton valot päällä parkissa läheisen kioskin pihalla, ja kuulin kun toinen miehistä kysyy että ”onks toi sun kyyti?” En edelleenkään sano mitään vaan paahdan kohti autoa. Miehet kääntyvät ja jatkavat matkaa, minä kuljen kioskin pihaan, josta auto on juuri lähdössä. Miehet eivät nää, etten astu autoon sisään vaan menen kioskin taakse piiloon. Odotin siellä ainakin vartin ennen kuin uskalsin liikkua, mieskaksikko kuitenkin lähti samaan suuntaan kuin missä mun koti oli.

Samoihin aikoihin olin aamuyöllä tulossa kotibileistä naispuolisen ystäväni kanssa. Istahdimme penkille tupakalle, kun paikalle tulee pari meitä vanhempaa kundia ja alkaa haastaa juttua. Aika pian alkaa härski vonkaaminen, johon vastaamme väittämällä olevamme lesboja ja suutelemme päälle. Tilanne ei ollut siihen asti ollut mitenkään uhkaava, ja mekin oltiin aika läpällä liikenteessä, mutta sitten ilmapiiri muuttuu ja jätkät alkaa uhota tosissaan käännyttävänsä meidät heteroiksi. Sitten otettiin jalat alle ja juostiin. Miehet juoksi meidän perässä hyvän tovin, kunnes piilouduttiin paloaseman taakse, ja onnistuttiin eksyttämään. Tuuri oli mukana, taas kerran.

 

Tapaus 165

”Sua saa varmaan panna tissien väliin.”

”…?”

”No mää ny vaan ajattelin, kun sulla on tuollainen tatuointikin.”

Ja ne lukemattomat vastaavat ohimennen heitetyt asiattomat kommentit, joihin sai tottua pienipalkkaisena asiakaspalvelijana mm. perheravintolassa työskennellessä.

Not cool.

Tapaus 164

Olen purrut kieltäni monta kertaa tästä asiasta: seksuaalisesta häirinnästä. #metoo kampanjan vallatessa nyt some (ja hyvä niin), en kai ihmisoikeustutkijana voi enää näistä vaietakaan. Olenhan jonkin sortin feministi ja tämä on laaja ihmisoikeusongelma.

Koulu voi olla maailman paras paikka. Se on kuitenkin osalle lapsista maailman pahin paikka. Jokaisella lapsella tulee olla turvallista oppia. Minulle ja luokkalaisilleni se ei aina ollut. Kiusaaminen oli hyvinkin fyysistä: lähentelyä ja lyöntejä, joita vanhempi poika kohdisti nuorempiin tyttöihin ja poikiinkin. Meidän lasten kokemusta kiusaamisesta vähäteltiin koulussa. Kyseltiin, että ehkei kyse ollut lyönnistä vaan läpsimisestä. Kiusattujen piti halata kiusaajaa anteeksipyynnön jälkeen kohdatakseen kiusaajan taas seuraavana päivänä. Tilanne ratkesi vasta, kun yhden oppilaan vanhemmat hakivat lähestymiskieltoa kiusaajalle ja saivat sen. Siinä prosessissa usko vanhempiin vahvistui, siinä missä opettajaan ja kuraattoriin laski.

Sitten astuin työelämään. Hallinto-oikeuden tuomari, monen lapsen isä ja isoisä kopeloi humalassa oman alan tilaisuudessa minua ja muutamia muita ikäisiäni naisia. Kukaan ei puuttunut asiaan, sillä sellainenhan hän vain on. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että minä tai joku toinen nuorempi nainen, jota kähmittiin, saattaisi ilmoittaa esimerkiksi poliisille tai lehdistölle. Tai jos tuli ajatelleeksi, ei nähnyt vaivaa tehdä asialle jotain. Ja nämä ”kukaan” olivat melkein kaikki juristeja (ja vieläpä perus- ja ihmisoikeuksiin ja rikosoikeuteen erikoistuneita), joten tiedonpuutteesta toiminnan puute ei johtanut.

Puhuin asiasta vanhempien mentorinaisteni kanssa. He elivät seitkytluvulla nuoruuttaan, jolloin kaikkia kähmittiin kaikkialla koko ajan. Ei tämä tuomarin toiminta heitä hätkäyttänyt. Jopa hieman hätkähdin, miten jopa naiset pitivät reaktiotani ylimitoitettuna.

Tehdäänkö nyt asia selväksi? Tällaisten asioiden maton alle lakaiseminen on edesvastuutonta. Puhutaan rikosasioista. Puhutaan asioista, jotka voivat traumatisoida. Puhutaan yhteiskunnallisesta vallan väärinkäyttämisestä. Puhutaan oikeudesta ruumiilliseen itsemäärämiseen, joka on muuten perus- ja ihmisoikeus. Jos edelleen ajattelet, että moni ylireagoi, niin pysähdy hetkeksi ja mieti, mistä ajatus tulee.

Tätä mantraa hokemalla voimautin aikanaan itseni ja kirjoitin asiallisen kirjeen tuomarille, jossa selitin hänen toimintansa asiattomuuden. Sellaisen kirjeen tulee saamaan muuten muutkin vastaavaa toimintaa harjoittavat.

Toinen tuomari löytyikin sitten käräjäoikeuden esimiehistöstä. Hän tykkäsi vääntää vitsejä prostituoiduista ja seksuaalisesta häirinnästä. Usein hän totesi, että tästäkin varmaan joku taas suuttuu, mutta sanon silti. Kun hallinto-oikeuden seksuaalisesta häirinnästä uutisoitiin laajasti, vitsaili käräjäoikeuden tuomari, että ”Kollegat ovat kyselleet, olenko ollut siellä töissä. Haha, pitäisiköhän tehdä koulutus, jossa näytän naisten kokovartalokuvasta, mitkä ovat kiellettyjä alueita?”

Niin. Kolmas tuomari löytyi myös oman alan tapahtumasta. Kaksi kertaa vanhempi mies pussasi päähän ja taputti reidelle.
Kun aloitin tutkijana ja laitoin oveeni kyltin ”syrjimätön alue”, mieskollegat olivat varovaisesti tiedustelleet ohjaajaltani, että purenko? Olenko sellainen tiukkapeppufeministi? Ohjaaja oli nauranut ja vastannut, että ei pure.

En purekaan, en. Mutta jonkin sortin feminismiä näinä aikoina on pakko harjoittaa, jotta maailma tulisi siltäkin osalta pikkuhiljaa tasa-arvoisemmaksi. Siihen tarvitaan aktiivisia toimenpiteitä. Syyllisyyttä ja vähättelyä ei pitäisi joutua kantamaan ne, joita vastaan on tehty väärin, vaan ne, jotka väärin ovat tehneet. Ja tilanteisiin pitää puuttua, yhdessä.

Joten tämä on julkinen lupaus.
Minä lupaan puuttua, jos näen, että jonkun ruumiillista itsemäärämisoikeutta loukataan.
Minä lupaan, etten vähättele kenenkään kokemuksia.
Minä lupaan.

Tapaus 163

Vaikka olen kokenut seksuaalista häirintää paljon niin eräs tapaus jäänyt kummittelemaan mielen päälle enemmän kuin muut.
Olin yläasteella reippaasti alkoholiin menevä nuori. ”Lääkitsin” paniikkikohtauksia ja ahdistuskohtauksiani vetämällä tajun kankaalle. Pöllin viinaa porukoilta ja mistä sitä nyt käsiinsä sai vaan. Paikallinen taksikuski (ajoi myös koulutaksia) haki meille alkoholia. Hän kutsui meidät myös kotiinsa dokaamaan. Porukassa tyhmyys tiivistyy, dokattiin äijän viinoja. Hän oli hommannut myös kermavaahtoa jolla kehotti meitä leikkimään ja nappailemaan kuvia (hän siis antoi meille kameransa), usein vaan nauroimme näille pyynnöille päin naamaa.

Kerran istuin vessassa kusella heikossa hapessa kun yksi kaverini tuli ottamaan musta kuvan kun istuin huojuen vessanpöntöllä housut kintussa. Taksikuski tuli muutama päivä tämän illan jälkeen kertomaan mulle kahden kesken, että hänellä on musta ihana kuva jossa näkyy kriittiset paikat, mutta ei hätää, hän ei aio näyttää sitä kenellekään muulle ja aikoo säilyttää kuvaa jemma nimisessä piilossa. Tunsin oloni tämän takia likaiseksi ja nolatuksi. Kannoin kummallista syyllisyyttä tapauksesta monta vuotta ja ajatus siitä, että sillä hirveällä äijällä on musta paljastava kuva oksetti. Hän puhui tästä kuvasta mulle useaan otteeseen vihjailevaan sävyyn. Lopulta lakkasin tervehtimästä häntä kokonaan. Nykyään tekisi mieli huutaa pää punaisena ja nöyryyttää ukko julkisesti. Monesti mietin, että onneksi ei käynyt mitään vakavampaa. Meillä oli silloin poikaystävät jotka tajusivat, että äijän viinoihin ei todellakaan paranisi koskea. He tulivat hakemaan meidät pois ja pakottivat meidät lupaamaan, ettemme mene sen ukon luo enää

Tapaus 162

Aloitin pianotunnit viisivuotiaana ja oli heti selvää, että musiikki on suurin rakkauteni ja vapauteni. Keski-ikäinen, puolalainen miesopettaja omi minut tähtioppilaakseen pian ensimmäisen oppilaskonserttini jälkeen. Hän oli maineikas hahmo pienessä merilappilaisessa kaupungissa ja vanhempani olivat ylpeitä, että hän huoli minut oppilaakseen.

Kasvoin tämän miehen opetuksessa pikkutytöstä teinitytöksi ja myöhemmin nuoreksi naiseksi. Soittotunnit olivat täynnä epämukavaa koskettelua, lähentelyä ja seksualisoivan ilmapiirin täyttämiä pelon hetkiä, ulkonäön kehumista ja erilaisia pakottamisia. Purin hammasta, enkä kertonut kenellekään, koska lapsen logiikalla pelkäsin, että tämä hieno opettaja kieltäytyy opettamasta minua eikä minusta sitten voi koskaan enää tulla artistia. Opin jo nuorena mallin, jossa miehen haluja täytyy miellyttää, mikäli haluaa saada jotain itselleen tärkeää – tässä tapauksessa oppia soittamaan ja kasvaa kutsumusammattiinsa.

Koska opettaja oli todella narsistinen hahmo ja pahoinpiteli muun muassa omaa vaimoaan työpaikalla lasten katseiden alla, hänen annettiin toimia mielivaltaisesti. Naispuolinen musiikkikoulun rehtori ei uskaltanut puuttua mihinkään. Kaikki aikuiset ja kasvattajat ympärilläni näyttivät hyväksyvän mallin, jossa uhkaavaa mieshenkilöä täytyy miellyttää ja uhraukset täytyy vain hyväksyä. Laulaminen oli tärkein musiikkiterapiani ja rakas sivuaine, mutta opetuksessa oli käytävä salaa. En voinut koskaan esiintyä julkisesti, ettei tämä luvaton harrastukseni tulisi ilmi. Meni pitkään, ennen kuin tajusin, että minulla on oikeus käyttää ääntäni. Ja että elämäntehtäväni on muun muassa siitä puhuminen. Siksi kirjoitan tätäkin tekstiä. Emme voi muuttaa menneisyyttämme mutta tulevaisuuden voimme muuttaa.

Seksuaalisen häirinnän ja nöyryytyksen lisäksi musiikillisten lahjojeni mitätöinti onnistui hetkellisesti täysin. Jäin lopulta kiinni salassa otetuista laulutunneista eikä opettajani tervehtinyt perhettäni enää koskaan. Hän ei sanonut sanaakaan valmistujaistilaisuudessani ja jäin vaille minkäänlaista hyväksyntää tältä auktoriteetiltani. Valmistuin musiikkikoulusta ja ilmoitin, etten enää koskaan soita pianoa enkä laula, kipu oli liian kova. Seuraavana vuonna luin uutisista, että opettajani oli vihdoin irtisanottu seksuaalisen häirinnän ja alaikäiseen oppilaaseen kohdistuneen ahdistelun vuoksi. Perheessäni vaiettiin senkin jälkeen eikä kukaan koskaan kysynyt, olenko minäkin saanut tästä ilmiöstä osani.

Muun muassa pitkän terapian, häpeän työstämisen, sisuuntumisen, naistutkimukseen keskittyvän akateemisen tutkinnon, kokonaisvaltaisen parantumisen ja henkisen matkanteon jälkeen julkaisin esikoissinkkuni pari viikkoa sitten. Se kertoo tästä matkasta ja tunteiden työstämisen tärkeydestä. Toivottavasti kukaan ei pahastu, että jaan linkin YleX:n artikkeliin tämän tekstin alle, koska toivon, että mahdollisimman moni samoja asioita kokenut voisi mahdollisesti saada tästä mun omasta ”healing mantrastani” uuden voimalaulun, joka voisi antaa voimia matkalla kohti emotionaalista vapautta. Näistä asioista on puhuttava ääneen, jotta maailma voi muuttua. Olen päättänyt olla palveluksessa, sekä musiikintekijänä että äänitorvena. En mieti enää sekuntiakaan, onko se sallittua tai pahastuuko joku. Sisäinen turva on rakentunut. Lopuksi ote laulun lyriikoista, lähetän niiden myötä sisua ja rakkautta teille kaikille:

Nothing can wash you off, shame still remains
but I will undress it like the stories you told me.
Layer by layer I peel, reveal and I feel,
your fingerprints don’t define who I can be
bruises will fade and like a sunray
I’ll find my way trough the concrete.

https://yle.fi/ylex/uutiset/ylex_nosteessa_esittelyssa_irene_joka_haluaisi_sinkkunsa_soimaan_metoo_-teemaiseen_elokuvaan/3-9963549

Tapaus 161

Olen 36-vuotias nainen, ja tässä on minun seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön historiani. Omasta mielestäni nämä tapaukset eivät ole mitään pahoja, mutta on ollut todella vapauttavaa kirjoittaa näitä ylös. Eihän näitä enimmäkseen halua miettiäkään, ja varmasti on ollut paljon niin arkipäiväistä ehdottelua ja nimittelyä että se on unohtunut. Tässä kuitenkin päällimmäisenä mieleen muistuneita:

Kun olin noin 11-vuotias, isoenoni auttoi vanhempiani remontoimaan uutta taloamme ja sen takia hän asui meillä vähän aikaa. Hän oli meidän lasten mielestä mukava. Kerran kuitenkin olin omassa huoneessani kun huomasin isoenon olevan vastapäisessä kylpyhuoneessa, ja kylpyhuoneen ovi oli selkosen selällään. Hän seisoi siinä paikoillaan alasti, sukuelimet näkyvissä ja vain katsoi minua. Se ei ollut tavallista, en ollut koskaan nähnyt häntä alasti. Häpesin ja avasin nopeasti edessäni olevan vaatekaapin oven päästäkseni pois tilanteesta, pois näkyvistä. Tilanne ei toistunut, eikä hän sanonut minulle koskaan mitään siihen liittyvää. Minäkään en sanonut asiasta kenellekään, vaikka mielestäni se oli tarkoituksellinen ja epänormaali tilanne. Olisin tavallaan halunnut kertoa vanhemmilleni, mutta samaan aikaan pelkäsin että olisi kuulostanut siltä kuin tilanne olisi ollut aivan tavallinen (ovi unohtunut auki, ei mitään tarkoituksellisuutta) ja minä kuvitellut kaiken ja syyttänyt turhasta (syyttänyt mistä? onko väärin tulla nähdyksi alasti kylpyhuoneessa, kenties vahingossa?). Jotenkin likainen olo siitä silti jäi, ja tämän ohikiitävän hetken muistan päällimmäisenä kun ajattelen nyt jo edesmennyttä isoenoani.

Olimme parhaan kaverini kanssa vielä ala-asteella, kun kerran kirjastossa joku vanhempi epäsiistin oloinen mies tuli selittämään meille jotain epämääräistä siitä, miten on niin hankalaa kun naisilla klitoris on siinä ulkopuolella, että jos se olisi pillun sisällä niin sitten kyrpä osuisi siihen panemisen aikana. Nyökkäilimme vaivautuneina, meidät oli opetettu kohteliaiksi emmekä osanneet paeta tilanteesta, eikä kukaan lähistöllä oleva aikuinen tullut pelastamaan meitä, vaikka olen varma että useampikin ihminen kuuli äijän horinat.

Jo ala-asteella hitaasti kypsyviä tyttöjä haukuttiin laudoiksi, ja ylä-asteella tyttöjen muotojen arviointi ja yleinen huorittelu oli tosi yleistä. Samaten jotkut pojat arvioivat kovaan ääneen tiettyjen naisopettajien rintoja, eivätkä kaikki opettajatkaan puuttuneet tällaiseen puheeseen millään tavalla.

Olin 12 tai 13 kun isomummoni (josta pidin todella paljon) taputti minua kehittymässä olevalle rinnalleni ja sanoi että sullahan on jo isommat tissit kuin äidilläsi (ei ollut, eikä edelleenkään ole, vaikka se nyt ei olekaan tarinan pointti). Hävetti, ja tämäkin jäi pitkäksi aikaa mieleen ikävänä tapauksena. Samaan aikaan tällainen tapa puhua ja koskea on tainnut olla vanhemmilla sukupolvilla yleinen, ja siksi ei ole tuntunut siltä että siitä saisi loukkaantua. Eniten hävetti se, että vartaloni kehitystä arvosteltiin koko perheen kuullen. Tämä oli olevinaan normaalia, eikä kukaan puolustanut minua.

Olin ehkä jo lukiossa kun vanhempieni tuttavaperhe lapsineen oli kylässä. Oli kesä ja minulla melko avonainen toppi päällä. Kaadoin mehua tuttavaperheen pojalle, minua vuoden pari nuoremmalle. Pojan isä kommentoi naureskellen jotain siitä miten poika tuijotti rintojani. En tiedä tuijottiko vai ei, eikä sillä kai ole mitään väliä. Todella vaivaannuttava tilanne, jossa toisten neutraali kanssakäyminen seksualisoitiin, eikä kukaan puolustanut meitä nuoria mitenkään. Vanhempani ja nuorempia sisaruksiani oli läsnä. Häpesin että olin pukeutunut jotenkin väärin ja vetänyt huomiota itseeni väärällä tavalla ja vääriltä ihmisiltä. Ajattelin että vanhempani häpesivät minua, vaikka ehkä he häpesivät enemmän tahditonta vitsailua. Omaa lasta pitäisi silti puolustaa ja opettaa puolustautumaan häiritsevältä puheelta.

Tapaus 160

Olin ehkä 19, minulla oli ollut jotain pientä flirttiä yhden jokusen vuoden vanhemman muusikkoheebon kanssa jonkin aikaa. Olimme porukalla viettämässä iltaa yökerhossa, minä asuin samalla puolen kaupunkia kyseisen heebon kanssa, muut ystävät toisella, joten sovimme jakavamme taksin illan päätteeksi.

Poistuessamme hän kaivoi taskustaan rullan roudarinteippiä, jolla teippasi käteni ranteista yhteen, tehden minusta toimintakyvyttömän.  Taksissa vaadin häntä avaamaan teipit, sen sijaan hän potkaisi minut ulos taksista lumihankeen ja jatkoi taksilla nauraen yksin. Nöyryytettynä, vihaisena ja loukattuna jäin lumihankeen toivomaan, että löydän jonkun joka vapauttaisi minut teipeistä. Onneksi löysinkin. En muista miten pääsin kotiin, rahaa kokonaiseen taksiin minulla ei ollut, kun toisin oli sovittu.

Seuraavan kerran näin heebon seuraavalla viikolla. Hän istui bändinsä kanssa baarissa, bändissä soitti myös hyvä kaverini. Lähestyin raivona, valmiina ripittämään häntä. En ehtinyt sanoa mitään, kun hän jo osoitti minua muulle bändille, huutaen ”Hei tos on se mimmi jonka mä teippasin!”  Koko bändi remahti nauruun, jättäen minut aseettomaksi, nyt huutoni olisi ollut vain tyhjää kitinää, huumorintajuttoman ämmän yksinäistä itkua. Tulin siis vielä pahemmin nöyryytetyksi. Myöhemmin hän on pyytänyt anteeksi tekoaan. Valitettavasti se ei auta yhtään mitään. Omanarvontuntoni vedettiin täysin nolliin. Kaverilleni hän oli sanonut, että hän halusi vain lopettaa kevyen flirttimme, tehdä selväksi ettei kiinnosta enää. Tämän miespuolisen kaverini mielestä tämä oli hauskaa vielä 15v myöhemminkin.

Tapaus 159

Tasan kymmenen vuotta sitten olin 19-vuotias ja elin niin railakasta elämää kuin nyt nuorena sinkkuna saattoikin. Takana oli yhdet erityisen hauskat bileet joista matka jatkui keskustaan baariin ja baarista lähdin yksin kotiin. Promilleja oli shottien jäljiltä kertynyt aiottua enemmän ja päätin hieman syrjäisemmältä tolpalta ottaa taksin. Se mitä en päihtymykseltäni tajunnut oli ettei taksi ollut virallinen, vaan jonkinlainen pimeä taksi tai joku satunnainen ohikulkija joka päätti ottaa tilanteesta kaiken ilon irti. Tajusin ettei kaikki ollut kunnossa kun kuski, noin neljäkymppinen mies, alkoi jutella kauniita ja taputtaa polvelle. Vaistoni heräsivät kunnolla siinä vaiheessa kun mies ajoi pimeälle rantatielle (Helsinkiläiset tietävät hakaniemessä kaupunginteatterin takaiset puistot, siellä ei tosiaan liiku ihmisiä) ja kopeloi, ehdotteli. Kännistäni huolimatta muistan suuttuneeni miehelle ja huutaneeni autossa kurkku suorana vitun limanuljaskaa ja saatanan pervoa. Kuski potkaisi mut ulos autosta, polvilleni, sinne talviselle ja märälle autotielle ja heitti laukun perään. Olin tapahtuneesta tosi järkyttynyt ja läheiset koettivat saada mut tekemään rikosilmoitusta. Mä en koskaan tehnyt. Ai minkä takia? Koska tiesin minkä kohtelun olisin poliisien osalta saanut. Humalainen tyttö, bilevaatteissa, astunut suoraan vieraan miehen autokyytin, oma vika. Suunnilleen sellaisen vastaanoton oli kaverini saanut poliisilaitokselta ilmoittaessa tulleensa humalassa raiskatuksi. Olin unohtanut koko jutun kunnes pari vuotta sitten kaikki muistui mieleen siitä mauttomasta, uhreja syyllistävästä poliisilaitoksen facebook-julkaisusta jossa vähäteltiin naisten tekemiä raiskausilmoituksia. Kännissä kun kaikki on sun oma vika, tekijöillä ei ole minkäänlaista vastuuta…

Tapaus 158

Toimin vuosia sitten aktiivina eräässä suomalaisessa järjestössä, jossa toimi samaan aikaan minua häiriköivä mies. Järjestö oli todella nuori eikä sillä vielä ollut mitään yhdenvertaisuusohjelmaa eikä protokollaa häirintätilanteiden selvittämiseksi. Järjestö itsessään tekee yhdenvertaisuustoimintaa joten oletimme kaikki että myös toimijat ovat ”hyviksiä”. En itsekään uskaltanut viedä asiaa eteenpäin, enkä ehdottaa sisäisten toimintaohjeiden luomista järjestöön.

Minulla oli ollut hiukan epämukava fiilis tästä tyypistä jo jonkun aikaa. Hän tuntui pyrkivän usein lähelleni ja varsinkin humalassa muuttuvan oudoksi minua kohtaan. Tuntui, että jos nauroin hänen vitsilleen tai kiinnitin häntä kohtaan mitään huomiota, hän ymmärsi sen flirtiksi ja alkoi vihjailemaan siitä että voisimme siirtyä jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Yritin pitää käyttäytymiseni mahdollisimman viileänä ja samalla mietin kuvittelenko kuitenkin kaiken.

Erään yli yön kestävän tapahtuman jatkoilla tuli eräiden onnitteluiden vuoksi aiheelliseksi halata toista järjestössä toimivaa miestä. Hän näki halaukseni ja kommentoi minulle myöhemmin kahden kesken loukkaantuneena että miksen ikinä halaa häntä. Ahdistuin kommentista ja vastasin hänelle että kai hän ymmärtää että haluan olla täällä vain kaikkien kaveri, että minä vain onnittelin, ja etten ole kiinnostunut tästä porukasta kenestäkään. Hän sanoi ymmärtävänsä, mutta jatkoi myöhemmin vihjailua ja virnuili minulle olevansa pettynyt etten osallistunut jatkoilla sekasaunaan. Mitä enemmän hän oli humalassa sitä enemmän tämä eskaloitui. Tilaisuudessa oli paljon ihmisiä ja uskon että hän luotti siihen ettei toisaalta kukaan oikeastaan kunnolla huomaa, ja toisaalta etten minäkään tekisi asiasta mitään julkista numeroa tapahtumassa. Yövyimme yhteismajoituksessa, ja hän tuli useaan kertaan kysymään millä patjalla minä nukkuisin. Kauhistuin, sillä tajusin että vieressäni oli vielä varaamaton patja. Puhuin tästä järjestössä toimivalle naishenkilölle, joka vaihtoi yöpaikkansa heti viereeni ja kävi sanomassa tälle miehelle että hän käyttäytyy oudosti ja että toivoisin hänen lopettavan. Olin helpottunut ja toivoin että koko asia olisi tässä. Seuraavana aamuna hän tuntuikin olevan sekä krapulassa että nolona.

Noin vuosi myöhemmin olimme molemmat järjestön kautta isoissa juhlissa vieraalla paikkakunnalla, enkä tuntenut paikalta kunnolla juuri ketään muuta kuin hänet. Juhlissa oli mahdollisuus sekasaunaan, ja osallistuin siihen. Miehen läsnäolo hermostutti minua mutta samalla luotin siihen että hän osaisi käyttäytyä. Olin juhlissa kuitenkin edustamassa ja tutustumassa joten päätin etten anna pelkojeni estää minua ottamasta tilanteesta kaikkea irti. Pidin mieheen ystävällisen viileitä välejä ja pyrin keskittymään muihin ihmisiin ja ohjelmaan. Olin jossain vaiheessa isolla, vieraalla porukalla saunassa ja olimme kaikki alastomina kun hän kurkkasi sisälle vaatteet päällä selvästi etsien jotakin, huomasi minut ja huikkasi ”Täällähän sä olet!”. Hän riisuutui ja tuli lauteille, jossa hän tuijotti avoimesti rintojani ja heitti outoa kaksimielistä läppää. Hän oli selkeästi todella humalassa. Olin paniikissa ja ahdistunut; mielestäni seksuaaliviritteinen puhe ei kuulu suomalaiseen sekasaunakulttuuriin ja asia alkoi häiritä selvästi myös muita paikalla olevia. Ihmiset yrittivät selvästi vaihtaa keskustelunaihetta ja joku kommentoi että ”en tiiä onko toi nyt hyvää läppää”. Tunsin olevani saunassa jumissa, ja vetäydyin pimeimpään nurkkaan odottamaan että voisin mennä joidenkin muiden vanavedessä suihkuun ja pois. Hän kuitenkin siirtyi viereeni ja lopulta alkoi silittelemään paljasta reittäni. Järkytyin enkä kyennyt muuta kuin nostamaan hänen kätensä pois. Tässä vaiheessa muut ihmiset alkoivat todella kiinnittää tunnelmaamme huomiota, ja joku tyyppi kommentoi miehelle nauraen ”sun tyttöystäväs taitaa olla sulle vihanen”. Sanoin todella tiukasti ettemme todellakaan ole mikään pariskunta, mistä tämä mies taas tuntui suuttuvan. Hän vastasi vihaisesti minulle ”Aijaa?!”, ihan kuin hänelle olisi ollut jotenkin epäselvää mikä meidän suhteemme laatu oli. Lähdin paniikissa pois, puin ja kaduin sitä että olin uskaltautunut alasti saunaan vaikka tietenkään mikään tästä ei ollut minun syytäni.

Loppuillan mies oli selkeästi minulle äärimmäisen vihainen: hän edelleen seurasi minua ja pyrki koskettamaan mutta samalla pilkkasi minua. Hän sanoi minun olevan ylimielinen ja ”käyttäytyväni kuin prinsessa”. Käskin hiljaa useaan kertaan häntä lopettamaan ja pysymään minusta kaukana, mutta hän selvästi taas laski sen varaan etten yli sadan ihmisen edessä vetäisi mitään julkisia kilareita; olimme juhlissa yhdessä edustamassa järjestöämme ja liian kilttinä keskityin vain toivomaan että koko yö olisi jo ohi ja että voisin vältellä häntä ihmismassassa. Jossain vaiheessa hän tuli tanssilattialle vaatimaan että tanssisin hänen kanssaan. Seurassani olleet ihmiset katsoivat meitä hämmentyneinä ja kiusaantuneina, ja supisin hänelle vihaisena ”Lopeta, mä en ole sulle mitään velkaa”. Hän oli selvästi raivoissaan, tuli minuun kiinni ja kuiskasi takaisin ”Ai et vai?”. Aloin tärisemään raivosta ja pelosta ja päätin lähteä heti nukkumaan. Tarkistin järjestäviltä tahoilta useaan otteeseen, että minulle järjestetty majoitus on varmasti eri paikassa kuin tämän miehen. Pyysin myös samaan majoitukseen tulevaa miestuttuani kävelemään sinne kanssani, ja nähdessään meidän lähtevän hän vielä huusi perääni: ”Ai, sä lähet TON kanssa vai?”. Miestuttuni tietysti hämmentyi tästä ja kerroin hänelle illan tapahtumat. Hän oli järkyttynyt ja pahoillaan ettei ollut tehnyt mitään; hän oli itsekin luullut että meillä on jotain ”juttua” eikä ollut halunnut puuttua toisten ihmisten ”nahisteluun”. Majoituksessa itkin koko yön.Tämän jälkeen jättäydyin järjestössä taka-alalle ja välttelin varsinkin kaikenlaisia yhteisyöpymisiä ja bileitä.

Vasta myöhemmin kuulin etten ollut ainoa jolla oli hänestä tällaisia kokemuksia. Tämä mies tuntui olevan kuitenkin arvostettu toimija järjestössä, joten kynnys muuhun kuin muiden naisten kanssa supisemiseen oli itselleni liian korkea. Olen kuullut että asiaa on käyty järjestössä myöhemmin todella kattavasti ja kypsästi lävitse ja olen kiitollinen toimijoille jotka uskalsivat nostaa kissan pöydälle, minä en ikinä uskaltanut. Asia on jättänyt minuun syvät arvet ja tämän tekstin kirjoittaminen oli vaikea ja pitkä prosessi. Suhtaudun nykyään epäilevästi kaikkeen sellaiseen yhdistystoimintaan jossa ei ole sisäisiä toimintamalleja häirintätilanteisiin, varsinkin jos sitä perustellaan sillä että ”meillä niitä ei tarvita koska me olemme hyvisjärjestö ja kannatamme tätä ja tätä hyvää asiaa”. Ahdistelua voi tapahtua missä vain porukassa.

Tapaus 157

Omissa häissäni kummisetäni on vaimonsa kanssa lähdössä ja tulee hyvästelemään minua ja sulhastani, halataan ja sitten hän kuiskaa korvaani: ”Hyvää seksiyötä”. Tämän ryhmän myötä tämä kohtaus muistui mieleeni ja sen jälkeinen inho. Kummisetä oli kännissä ja tuskin itse muistaisi tapahtuneen. Ja myös ne monet nuorempana baareissa tapahtuneet puristelut ja huorittelut ja esim työuran alun työpaikkojen vähättely ja tytöttely (sitä tekivät myös vanhemmat naiset, ei vain miehet) ovat nousseet ajatuksiin.

Tapaus 156

Olin 15-vuotias, kun näin ensimmäisen kerran peniksen seksualisoidussa kontekstissa. Olin liikkeellä muutaman luokkakaverini kanssa, ja mies pysähtyi juttelemaan kanssamme, emmekä heti tajunneet, että hän pyrki ajamaan meitä nurkkaan ja masturboi samalla. Lähdimme juoksemaan pois kun tajusimme, mitä tapahtuu. En muista, kerroimmeko asiasta kenellekään tai puhuimmeko asiasta edes keskenämme. Muistan, että syytin itseäni siitä, että en huomannut asiaa aiemmin ja siten koin, että olisin mahdollistanut tilanteen. Ottaa päähän, että mietin kannattaako minun edes kirjoittaa tätä, kun on ”niin vähäpätöinen” tapahtuma minulle. Tuntuu, että kasvoin maailmaan, jossa näin voi käydä, kun on tyttö. Mutta ei sen niin pidä mennä, ja omalta osaltani jatkossa en enää vaikene, jos vaan pystyn, vaikka kokisinkin tilanteen ”vähäpätöiseksi”.

Tapaus 155

Olen ollut seksuaalisen hyväksikäytön uhri lapsena. Ensin vaari, sitten isäpuoli ja naapuri. Olen ollut raiskauksen uhri kaksi kertaa ja seksuaalinen häirintä jatkuu näköjään aina.

Olen käynyt terapiassa, mutta syyllisyys on yhä vaivana.

Olen 63-vuotias ja viimeiset tapaukset ovat ovat johtaneet vain vähättelyyn ja mm. työpaikalla ei uskottu. Saan kommentteja:
”Olisit imarreltu, kun tossa iässä ollaan kiinnostuneita”, ”En usko, olet niin vanha”,
”Kuka sua vielä haluaa?”…

Olen saatanallisen vihainen! Tuntuu, että ahdistelu tulee tuplana!

Tapaus 154

Kiitos teille kaikille, jotka olette jakaneet kertomuksenne.Omani eivät ole pahimmasta päästä, mutta pyrin tällä pääsemään häpeästä yli.

Ensimmäinen oli päiväkodissa, jonka yhteydessä oli alakoululuokat. En muista, miten tilanteeseen edes jouduin, vaan muistikuvani alkavat siitä, kun eräs tokaluokkalainen poika on köyttämässä minua puuhun kiinni. Hän alkoi avata vaatteitani (saan vieläkin kauhukuvat lasten kurahousujen solkiäänistä) ja kysyi, haluanko piiskaa vaatteet päällä pimpalle vai paljaalle pyllylle. Tilanne ei edennyt, vaan hän kuitenkin itse avasi köydet ja käski sanoa, että oli kivaa.  Sivuhuomautuksena: viimeisin poikaystäväni, tarinani viimeisin sankari, totesi tämän hänelle kerrottuani minun itse menneen tieten tahtoen paikalle. Että olisin halunnut tätä, mutten kehdannut myöntää. Olin silloin n. 5-vuotias.

Muut tarinat ovat pääosin parisuhteistani, jossa minut heitetään pihalle, kun en suostu seksiin. Tai tönitään seinille. Useampi eri tilanne ja eri ihmisten toimesta. Lutkaksi haukkumista, kehollista arvostelua, klassista ”olisit onnellinen että minä huolin sinut” -juttua. Miltei raiskaukseen päätynyttä tilannetta kommentilla ”kyllähän sinä tätä haluat” (yritän kiemurrella pois). Eräs mies alkoi jutella kahvilassa, ja tuli ilmi, että asumme melko lähekkäin. Ajattelin kaverillisesti, että voimme aivan hyvin nähdäkin uudestaan. Toinen näkeminen oli hänen luonaan leffailta ja ruokaa (syytän itseäni sinisilmäisyydestä), jossa tilanne eteni hänen puoleltaan ns. kähmimiseen ja vaatteiden riisumiseen. Totesin, että pääsen helpommalla ”suostumalla” – ja olin myös todennut parisuhteistani, että seksistä kieltäytymisen seurauksista ei ole takuita. Eli ei väkivaltaa sinänsä, muttei missään nimessä ns. consent-tilanne myöskään. En antanut pukeutumisellani tai millään muullakaan mitään vihjeitä.

Viimeisimmästä parisuhteestani on liian vähän aikaa, jotta pystyn kunnolla käsittelemään asioita. Mm. pettäjäksi ja kuvottavaksi huoraksi haukkumista joistain mustelmista, joita en osannut selittää – en ihan oikeasti tiedä mistä ne olivat tulleet – jonka päälle kommentti ”no otatko suihin”. Halventavia eleitä (mm. naamalle runkkaamis -ele) kun en suostunut vastaavien kommenttien jälkeen tekemään hänelle voileipiä. Tällä hetkellä poden melko kroonista parisuhdekauhua.

Tapaus 153

Asuin parikymppisenä opiskelija-asunnossa, joka oli katutasossa mutta niin metsäisessä paikassa, että melkein jokaisesta ikkunasta näkyi lähinnä vain metsää. Myös makuuhuoneen ikkunasta näkyi metsää. En tykännyt paksuista verhoista, joten minulla oli makuuhuoneen ikkunassa vain isoäidin virkkaama pitsiverho. Eräänä varhaisena talviaamuna olin makuuhuoneessani laittautumassa päivävaatteisiin. Olin juuri alastomana, kun huomasin metsässä jonkun hahmon ottavan minusta kuvia ikkunan läpi. Koska sisällä oli valot päällä ja ulkona pimeää, en nähnyt hahmoa kovin hyvin, mutta näin kameran, ja itse varmaankin näyin ulos saakka. En toki ollut olettanut, että kukaan siellä metsässä katselisi, saati sitten kuvaisi. Soitin heti poliisille ja kerroin tästä kuvaajasta. Poliisi sanoi, että tapaus on tiedossa, ja että kyseessä on mies, joka on kuvannut muitakin ikkunoiden läpi juuri meidän alueellamme. Partio lähti ottamaan miestä kiinni. Myöhemmin minulle soitettiin takaisin poliisista ja kysyttiin, olisiko minulla vaatimuksia asiassa. En ymmärtänyt tarkkaan, mitä minulta kysyttiin, joten poliisi muotoili asian kärsimättömän kuuloisena jotenkin niin, että ”no haluaisitko sä että tälle miehelle nyt sitten tapahtuisi jotain tämän seurauksena”. Sanoin jotain siihen suuntaan, että mielestäni tällainen toiminta on sairasta, ja että toivoisin tietysti tämän tyypin saavan jonkinlaista apua tai hoitoa itselleen, mutta että en minä hänelle mitään pahaa halua tapahtuvan. Poliisi sanoi, että selvä juttu, ja asia oli siinä. Vasta myöhemmin tajusin, että tällainen salakuvaus on rikos, josta olisin kai voinut myös tehdä rikosilmoituksen. Poliisi esitti asian minulle puhelinkeskustelussa siten, että kyse on vain siitä, haluanko tälle miehelle ”tapahtuvan jotain”; ei siitä, onko omasta mielestäni kotirauhaani loukattu. Luonnollisesti tästäkin episodista jäi sellainen olo, että tapahtunut oli omaa syytäni: olinhan ollut alasti makuuhuoneessani, katutasossa, vaikka minulla oli vain pitsiverhot. Tuon tapauksen jälkeen koko makuuhuoneen ikkuna ja sen ulkopuolinen metsä tuntui minusta aina epämiellyttävältä. Mietin usein pimeällä, että onkohan ikkunan takana nytkin sama mies tai joku muu katselemassa. Tuossa makuuhuoneessa nukkuminenkaan ei koskaan tapahtuneen jälkeen tuntunut oikein turvalliselta.

Tapaus 152

Suhteemme alussa, kun olimme vielä molemmat melko kokemattomia, olimme viettäneet pidemmän session leikkien. Poikaystäväni halusi vielä kerran sitoa minut, mutta itse halusin jo lopettaa (olimme ruotsinlaivalla ja melkein satamassa, pelkäsin että siivoojat tulevat pian). Sanoin ei, mutta poikaystävä ei reagoinut siihen vaan leikki leikin loppuun. Minuun ei sattunut, mutta muistan kuinka olin todella ärtynyt kun toinen ei reagoinut selvään kieltoon. Menimme kotiin normaalisti ja vasta mietittyäni asiaa kunnolla tajusin, että poikaystävä oli raiskannut minut. Kun seuraavan kerran tapasimme sanoin hänelle tästä ja tivasin, eikö hän tajunnut että teki väärin. Poikaystävän ensimmäinen reaktio oli täysi kieltäminen, eihän hän nyt sellaista tekisi koskaan. Jonkin aikaa siinä riideltiin ja minä itkin, ja lopulta poikaystäväkin tajusi tekonsa ja murtui. Sen jälkeen leikeissämme on aina ollut turvasanat: sanat ”ei”, ”lopeta”, ”älä”, ”sattuu” saavat toisen lopettamaan välittömästi. Muita signaaleja, jotka pysäyttävät toisen ovat yhtäkkinen hiljaisuus/jäätyminen, kauhistunut ilme, toisen työntäminen poispäin ja itku.

Tapahtuneesta olemme keskustelleet useamman kerran ja vieläkin se sattuu, meihin molempiin. Poikaystäväni on empaattinen, huolehtivainen ja suojeleva, tukee minua kaikessa ja on aina valmis puolustamaan minua ja muita. Kun olemme miettineet syitä tapahtuneeseen, on päällimmäisenä ollut kokemattomuus ja se, että poikaystäväni oli oppinut seksin lähinnä pornosta ja netin keskustelukanavilta, joissa naiset esitetään miesten miellyttäjinä ja hieman mystisinä olentoina joiden ymmärtämiseen on erityiset koodit. Nykyään sana ”ei” laukeisee heti voimakkaan pysäyttävän reaktion, mutta poikaystäväni piti oppia tuo reaktio kantapään kautta. Miksei sitä reaktiota opetettu jo koulussa? Kerrottiin vain että tytöillä on menkat ja pojilla äänenmurros, millaisia sukupuolitauteja on ja miten niitä ja raskautta ehkäistään. Mitään ei puhuttu siitä, mitä seksi oikeasti on, puhumattakaan että olisi opetettu mikä on seksin ja raiskauksen ero ja miten lukea toista ihmistä.Luulen, että suuri osa seksuaalisesta häirinnästä johtuu poikien ja miesten tietämättömyydestä ja sosiaalisesta kyvyttömyydestä. Tästä hyvä esimerkki on ”eikö enää mitään saa sanoa”-tyyliset kommentit seksuaalisesta häirinnästä puhuttaessa.

Ajatteluvirheet olisi kaikkein helpointa korjata lapsena, kertomalla pienestä pitäen miten osoitetaan kiintymystä ja kunnioitetaan toista. Viimeistään yläasteella tulisi puhua avoimesti pornosta ja sen antamista mielikuvista ja malleista. Asiallinen seksuaalivalistus olisi voinut pelastaa ainakin minut.

Tapaus 151

Joku täällä (#memyös-ryhmässä) kaipaili vertaistarinaa seksuaalisesta ja henkisestä väkivallasta avioliitossa. Mä voin kertoa hieman omista kokemuksistani, vaikka kymmentä vuotta onkin vaikea tiivistää yhteen FB-tarinaan. Vaikka olenkin nykyään arkielämässä suhteellisen avoin kaikesta kokemastani, on piirit Suomessa sen verran pienet, että päätin kertoa asiasta nimettömänä. Haluan ensisijaisesti suojella itseäni, en entistä miestäni.

Henkistä väkivaltaa on vaikea tunnistaa, sillä se alkaa vähitellen ja siitä tulee osa ”normaalia” arkea. Siihen ei osaa tarttua, koska se ei koskaan ole yksi teko tai tapahtuma. Henkisen väkivallan lisäksi omassa suhteessani oli taloudellista väkivaltaa. Entinen mieheni oli todella hyvä manipuloimaan ja valehtelemaan, se oli elänyt suurimman osan elämästään väkivaltaisen alkoholisti-isänsä kasvattamana. Kotona se oli usein hyvin impulsiivinen, pakkomielteinen ja omistushaluinen, muiden kanssa todella hauska ja seurallinen. Näin sen kotona esiintyvän epävarmuuden hylkäämisen pelkona, mutta kun ajattelen asiaa näin jälkikäteen, varoitusmerkkejä miehen väkivaltaisuudesta oli kyllä jo silloin. Alussa meidän suhde oli aika normaali. Kun me oltiin oltu yhdessä kolme vuotta, mies halusi välttämättä hankkia omistusasunnon. Opiskelijana olisin vielä halunnut odottaa, mutta se sai lopulta puhuttua mut ympäri. Parin vuoden sisään hankittiin siis yhteinen asuntolaina, alettiin työskentelemään samassa yrityksessä, mentiin naimisiin ja hankittiin kaksi koiraa. Reilu kymmenen vuotta sitten pankin mielestä oli vielä ok suositella pariskunnille vapaata käyttöoikeutta toisten tileihin. Olin tietämättäni loukussa. Mies oli vastuussa palkanmaksusta ja tilipäivänä siirsi aina suurimaan osan palkastani omalle tililleen. Se kyttäsi ja piti kirjaa kaikesta tekemisestäni ja oli sitä mieltä, että mulla oli vakavia mielenterveydellisiä ongelmia.

Alkoi vähittäinen kavereista etäännyttäminen, menetin parhaan ystäväni. Näihin aikoihin kuviin astui myös epäsäännöllinen valvottaminen, pahimmillaan se kesti viiteen asti aamulla. Aloin kärsimään unettomuudesta, jonka syytä en kuitenkaan yhdistänyt valvottamiseen. Koskaan se ei kuitenkaan huoritellut tai haukkunut mua toisten ihmisten läsnä ollessa. Vuosien kuluessa ei enää riittänyt, että riidan lopettaakseni menin sohvalle nukkumaan, vaan mies saattoi seurata mua kädet nyrkissä vierashuoneeseen ja jouduin sulkemaan oven, ettei se tulisi perässä. Tilanteen lauettua se puhui lapsuudestaan ja siitä, kuinka se sitten jossain vaiheessa haluaa oppia rauhoittumaan. Puhuttiin muutamia kertoja myös terapeutille menosta, mutta aina se arki kiersi sitä samaa kehää. Tosi pitkään ajattelin, että mä pärjään, jos vaan osaan ennakoida. Ajattelin, että tunnistan sen hetken, kun väkivalta muuttuu fyysiseksi.

Seksissäkin rajat venyi vuosien aikana. Kerran mies tuli yöllä kotiin työmatkalta, kun olin jo syvässä unessa. Muistan, kuinka heräsin aktiin ja siihen, kun se nosteli mun löysiä jalkoja olkapäilleen.

Ja sitten tuli kesä 2011. Mies, mä, mun sisko ja meidän yhteinen lapsuudenkaveri mentiin festareille. Siellä me törmättiin lapsuudenkaverini vanhaan ystävään. En ollut tavannut tyyppiä 15 vuoteen, sitten lukioaikojen. Tervehdittiin ja lyhyesti vaihdettiin kuulumisia, esittelin sille myös mieheni. Mieheni alkoi tuijottaa ja näyttää todella kireältä, joten lopetin juttelun nopeasti. Mustasukkaisena se alkoi yleensä vittuilla muille miehille. Muistan, kuinka ajattelin, että olin kerrankin osannut käyttäytyä oikein ja ehkäistä nolon konfliktin, mutta jotain oli toisin. Mies, joka oli yleensä varsin puhelias, muuttui hiljaiseksi eikä puhunut juuri lainkaan koko loppu päivänä. Pistin tämän merkille, mutta olin itse liian hyvällä tuulella, ajatellakseni siitä mitään vakavaa. Tultiin festareilta kotiin ja mentiin nukkumaan. Makasin sängyllä vatsallani, kädet tyynyn alla, oikea poski tyynyllä, kasvot seinään päin. Alasti, niin kuin mulla oli siihen aikaan tapana kesäisin nukkua. Mies makasi omalla puolellaan ja yritin jutella mukavia ennen nukahtamista. Se oli edelleen hiljainen ja etäinen, mutta vähän ajan päästä kysyi multa kolme kysymystä: oliko sulla ja sillä tyypillä joskus suhde? Oliksä koskaan rakastunu siihen? Olisitko sä toivonut, että teillä olis ollut jotain? Kaikkiin vastasin ei, en ollut edes tuntenut tyyppiä kovin hyvin. Ja tän tilanteen jälkeen mun muistikuvat on aika hatarat. Mies oli kaikessa hiljaisuudessa siinä vieressä laittanut itseään valmiiksi, siis ottanut yöpöydällä olleesta laatikosta kondomin ja laittanut sen päälle niin hiljaa, etten ollut kuullut sitä. Se oli yhtäkkiä mun päällä ja painoi mua sängynpohjaa vasten ja kuiskasi mun korvaan ”Haluisiksä, että se vitun ”X” olis tässä nussimassa sua? Haluisiksä, että sen kyrpä olis sun sisällä?” ja mä lamaannuin siinä tilanteessa ihan täysin. En pystynyt liikkumaan enkä puhumaan. Mulla ei oo koko aktista juuri mitään muistikuvia, tunsin ainoastaan sen, kuinka mä avauduin uudestaan ja uudestaan kun se työntyi mun sisälle. Muistan, kuinka mä kelasin sitä, kuinka fyysisesti suojaton nainen on. Vaikka mun jalat oli tikkusuorana ja makasin vatsallani, jotenkin se silti oli löytänyt tiensä mun sisälle. Hommansa hoidettuaan mies käänsi kylkeä ja kävi nukkumaan. Aamulla havahduin kylmänhikisenä. Se istui mun vierelle, otti mun olkapäästä kiinni ja sanoi ”Se nyt vaan oli sellainen huono vitsi” ja meni keittämään kahvia. Istuin hetken sängynlaidalla, vedin syvään henkeä, ravistelin itseäni ja menin valmistamaan mun siskolle aamupalaa niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Oltiin yhdessä vielä puolitoista vuotta, en muista siitä ajasta paljoakaan, olin usvassa. Seksi ei tuntunut miltään, inhosin itseäni ja miestäni, olo tuntui irralliselta.

Puolisen vuotta festaritapahtuman jälkeen olin juonut baarissa hieman liikaa. Kotiin tullessani harrastettiin seksiä, tai minä siis sammuin, eikä mies välittänyt käyttää ehkäisyä. Seuraavat kuukautiset oli kolme viikkoa myöhässä ja sain ensimmäisen ison ahdistuskohtaukseni ajatellessani, että olin raskaana. Onneksi en ollut. Sen jälkeen mies saattoi haastaa riitaa jo pelkästään siitä, että olin hänen mielestään katsonut häntä väärin ja tuomitsevasti, vaikka olin vain vilkaissut siihen suuntaan. Mies myös uhkaili. Kertoi, kuinka se aikoi tuhota mut, jos edes ajattelen avioeroa. Että se haastaa mut oikeuteen, vie koirat, asunnon, järjestää velkavankeuteen ja kostaa mulle niin, etten selviä siitä koskaan.

Liitto loppui siihen, kun halusin viettää joulun yksin vanhempien luona. Tulin kotiin ja aamuyöstä baarista tullessaan mies kertoi, että sillä on toinen nainen. Tajusin, että tässä on mun ainoa mahdollisuus lähteä, sosiaalisesti hyväksyttävä syy ottaa avioero. Soitin seuraavana päivänä vanhemmilleni, pyysin lainaa vuokraan ja viiden päivän päästä olin muuttanut pois. Tätini oli onneksi töissä lakitoimistossa ja saneli mulle eroprosessin aikana, mitä vastata miehen tekstareihin. Yksin en olisi jaksanut tapella. Myöhemmin mies sanoi mulle, ettei koskaan uskonut, että lähtisin.

Muuton jälkeen aloin näkemään painajaisia festariyön tapahtumista. Sairastuin bulimiaan. Syytin itseäni kaikesta: siitä, että olin mennyt nukkumaan alasti, en ollut huutanut ”ei” tai vetänyt sitä turpaan. Siitä, että tuntui niin pahalta, vaikka olin vuosia harrastanut seksiä miehen kanssa… itsesyytösten kaivo oli loputon. Lopulta muutin toiselle paikkakunnalle, jotta en törmäisi eksääni, kerroin siskolleni ja ystävilleni mitä tapahtui ja vasta tästä alkoi paraneminen. Mutta ne pahimmat trauman jälkeiset oireet kesti kuitenkin kaksi ja puoli vuotta.

Miksi tästä ei sitten puhuta? Asenteet, ne asenteet. Muistan kun olin kaverini kolmekymppisillä ja humalassa se kertoi meille, kuinka yksi sen tuttu oli avautunut sille miehensä väkivaltaisuudesta. Nainen oli kertonut nukkuvansa sängyssä väärin päin, pää jalkopäässä, koska sen mies oli niin käskenyt. Mies nöyryytti naista. Kaikki nauroi sille jutulle ja pilkkasi sitä naista: ”Mikä lapatossu!” ”Vitun idiootti, kun ei lähde!” Istuin hiljaa vieressä ja mietin, että mä oon just se nainen, koska mullakin oli tapana nukkua sängyssä väärinpäin.

Mikä sitten auttaa? Se, että joku sanoo, että sä oot kokenut väkivaltaa, eikä se ole sun syysi. Sain apua Naisten Linjalta, siellä ihanan ystävällinen naisääni kertoi traumanjälkeisestä stressihäiriöstä ja dissosisaatiosta ja sanoi, ettei tarinani ole mitenkään epätyypillinen. Asetin itselleni tavoitteen. Aamun ensimmäinen tehtäväni oli katsoa itseäni peilistä ja lausua itselleni ääneen mieheni lauseet. Siedätin itseni. Ajattelin, että ei vittu, mä en lannistu. Opettelen puhumaan tästä ilman, että joka kerta murrun pieniksi palasiksi. Päästän irti häpeästä. Annan itselleni luvan tuntea vihaa. Luin ylisukupolvisesta väkivallasta, raiskaustilastoista, persoonallisuushäiriöistä ja siitä mitä on gaslighting. Täytin pääni tiedolla. Ja joka kerta kun epäilin sitä, oliko mulla oikeus olla niin paskana tapahtumasta, kuvittelin millainen ihmisten reaktio olisi, jos roolit olisivat olleet toisin päin. Jos mä olisin työntynyt mieheni sisään siinä tilanteessa, pitäisikö kukaan sitä ”huonona vitsinä”. Ei todellakaan pitäisi.

Haluan, että kaikki täältä apua ja helpotusta etsivät naiset tietävät: viimeisimpien tutkimusten mukaan jopa 70% uhreista lamaantuu kohdatessaan seksuaalista väkivaltaa. Et ole ainoa. Reaktiosi ei ole oma vikasi, eikä johdu heikkoudestasi. Ihminen, joka käyttää tilannetta hyväkseen, on sairas ja vastuussa kaikesta siitä, mitä sinulle tekee.

Tapaus 150

Varmasti kaikilla meistä on kokemuksia seksuaalisesta ahdistelusta tai häirinnästä. Minulla ensimmäisen kerran 7-vuotiaana, kun setä kaupan pihalla kysyi, haluaisinko katsella hänen kanssaan pornolehtiä. En tietenkään halunnut ja menin kauppaan hämmentyneenä. Tilanne ei sinänsä ollut pelottava ja mies vaikutti ”harmittomalta” ja oli lähtenyt tiehensä sillä aikaa.. Mutta eihän 7-vuotiaana näistä mitään tietenkään ymmärrä.

Viimeisin tapaus sattui reilu viikko sitten eräässä helsinkiläisessä yökerhossa. Oli minun vuoroni laulaa karaokea ja menin hakemaan mikkiä tiskiltä. Tartuin mikkiin, ja tiskillä ollut ehkä ikäiseni mies-oletettu tarttui tissiin. Hieman humalaiset aivoni reagoivat nopeasti huutaen tälle tyypille, että ”mitä vittua sä oikeen teet” ja huomasin pamauttavani häntä sillä kädessäni olevalla mikrofonilla poskelle. (En missään nimessä kannata väkivaltaa, mutta tämä oli  vaistonvarainen reaktio, josta en edes ole pahoillani.) Tiskin takana olevat työntekijät näkivät vain ”iskuni” ja puuttuivat siihen, kunnes raivoisana kerroin mitä juuri tapahtui. Siihen eivät sitten sanoneetkaan enää mitään ja asia käsitelty. No, menin laulamaan raivoisassa tilassa kappaleeni (Bonnie Tyler: Total Eclipse of the Heart), jossa keskellä on instrumentaalikohtaus, jonka käytin hyväkseni purkamalla pahaa mieltäni koko baarikansalle. Kerroin mitä äsken oli käynyt ja muistaakseni taisin mainita jotakin oikeudesta koskemattomuuteen ja ehkä vielä lopuksi haistatin kaikille paskat. Tärisin edelleen raivosta. Kappaleen jälkeen pari naista tuli juttelemaan ja kiittämään – minun raivokohtaustani! He olivat otettuja rohkeudestani kertoa tällaisesta ääneen ja kertoivat olleensa hiljaa niin monta kertaa. Minä olen todella iloinen, että he tulivat juttelemaan. Yksi oli nähnyt sen, mitä tapahtui (hän osoitti näin hyvin konkreettisesti, ettei homma ollut vain minun kuvitteluani) – tämä on äärimmäisen tärkeää vastaavissa tilanteissa. Todennetaan tapahtumat! Ei jätetä yksin! Onneksi minulla oli myös hyviä ystäviä tukena. Se tooooodella humalainen kähmijä taisi luikkia jossain välissä häntä koipien välissä pois, eikä varmaankaan muista koko tapahtumasta enää yhtään mitään. Mutta toivottavasti tilanne jäi jonkun muunkin kuin minun mieleeni. Mielestäni nämä asiat kuuluvat meille kaikille kollektiivisesti. Se, miten ME suhtaudumme ympärillämme näkyviin tilanteisiin, luo sen asenneilmapiirin, joka täällä vallitsee. Puolustetaan toisiamme! Sitä ehkä tällä yritän sanoa. Aina ei osaa/jaksa/kykene puolustamaan itse itseään. Minä olin siinä mielessä onnekas ja varmasti myös VOIMAANTUNUT koko tästä esillä olleesta keskustelusta ja rohkeista naisista, jotka eivät enää hyväksy tällaista paskaa!

Tapaus 149

Lensin Englantiin ensimmäisiä kertoja yksin. Luin kirjaa lentokentällä, kun viereeni istui mies. Hän kertoi harrastaneensa seksiä naisen kanssa komerossa ja kuinka naiset aina ihastuvat, kun hänellä on niin iso penis. Olin vaivautunut ja mutisin vain jotain. Samassa hän tarttui suuhuni ja huudahti ihastuksissaan kielilävistyksestäni, että sepä tuntuu hyvältä. Seuraavaksi hän kysyi, onko minulla myös genitaalilävistyksiä. En vastannut vaan poistuin kohti omaa konettani. Totta kai hän tuli samalle lennolle. Ja lentokoneessa oli paikka tyhjänä vieressäni. Kolme kertaa hän tuli lennon aikana kysymään, saisiko tulla viereeni istumaan. Vastasin joka kerta, että luen kirjaa. Oli sangen pitkä lentomatka.

Tapaus 148

Eteenkin parikymppisenä elämään kuului todella paljon erilaisia ”pieniä” tapauksia, puristelua, kourimista, seksin ehdottamista, baareissa niljaisia tanssilattialiimaantujia, bussissa viereen änkeäviä ehdottelijoita. Tässä tarkemmin muutamia mieleeni painuneita tapauksia.

13-vuotiaana erään suurkaupungin metrossa noin kolmikymppinen mies tuijotti minua intensiivisesti. Ruuhkassa ajauduin erilleen sukulaisistani, ja päädyin istumaan ikkunan viereen. Mies tuli istumaan viereeni, ja hetken päästä näin ikkunan heijastuksen kautta hänen runkkaavan, reppu oli sylissä niin että vain minä näin. Lamaannuin ja tuijotin pois kuin en huomaisi mitään. Mies jäi muutaman pysäkin päästä metrosta. En kertonut sukulaisilleni mitään.

Erinäisiä julkirunkkareita ja itsensäpaljastajia on tullut jonkin verran vastaani muutenkin: tyhjässä puistossa yksi, kadulla sukuelimet paljaana vastaan kävellyt toinen, satunnaisissa pusikoissa muutamia. Yläasteella matikan sijainen, nuori mies, käyttäytyi systemaattisesti häiritsevästi kaikkien opettamiensa luokkien tyttöjä kohtaan. Kommentoi ulkonäköä, kireitä housuja, taputteli ja vihjaili. Tietääkseni kukaan ei kertonut kellekään toiselle opettajalle tai rehtorille, koska yläasteen synkässä henkisessä ilmapiirissä poikkeuksellista oli ainoastaan se, että tekijä sattui olemaan opettaja. Yläasteella häirintä oli kuitenkin sen verran tavallista, että asia ei edes tuntunut kovin oudolta.

Parikymppisenä liftailin ympäri Suomea ja Eurooppaa. Juuri koskaan ei käynyt mitään, vaikka olin usein yksin, ja nukuinkin mitä kummallisimmissa paikoissa. Vain kerran eräs rekkakuski ehdotti (eleillä ja rasvaisella hymyllä, koska yhteistä kieltä ei ollut) seksiä, kun odottelimme että hän voisi lähteä taas ajamaan. Kieltäydyin, pyysin reppuni, sain sen ja poistuin tärisevänä rekasta. Kävelin ensimmäisen naisoletetun kuskin luo, kerroin mitä oli tapahtunut ja hän ajoi minut ystävällisesti seuraavalle huoltoasemalle. Kerran nukuin yksin makuupussissa hotellin katolla ja heräsin siihen, kun viiksekäs keski-ikäinen mies yritti suudella minua. Kieltäydyin, hätistin häntä pois. Mies ojensi tutisevana kätensä minua kohti: ”Madame, but I want.” Korottaessani ääntäni hän lähti. En nukkunut loppuyönä.

Hippiskenen kaikenkirjaviin ”henkisiin mestareihin” ja muihin auktoriteetteihin osuu välillä asemaansa väärinkäyttäviä tyyppejä. Ylipäätään yhdistelmä vapaata rakkautta, luonnollista alastomuutta, suuria henkisiä totuuksia, erilaisia opettajia ja totaalista valta-analyysin puutetta on hedelmällistä maaperää venyttää ja rikkoa kanssaeläjien henkilökohtaisia rajoja. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräällä leirillä mistä-lie-sydänyhteydestä työpajaa pitävä keski-ikäinen mies, joka kanavoi jokaiselle työpajaan tulleelle totuuksia heidän auroistaan ja energioistaan ja sen sellaisesta. Minun kohdalleni osuessaan mies ylisti minua vuolain sanoin koko ryhmän edessä, halaili ja liimautui minuun aivan kiinni, ja yritti lopulta suudella minua. Käänsin pääni pois. Tilanne oli todella kuumottava, ryhmän edessä tapahtuva, viralliseen ohjelmaan ”kuuluva” lähentely ja samanaikainen sieluni erityislaatuisuuden ylistys ja imartelu laittoi pasmat kokonaan sekaisin ja jäädyin, taas. Mies lopettikin sitten työpajan yhteisen osuuden, ja halusi näyttää minulle kahdestaan jonkin erityislaatuisen paikan metsästä. Vasta kun tajusin olevani kävelemässä tuntemattoman, keski-ikäisen, minua lähennelleen miehen kanssa kahdestaan syvälle metsään tokenin, ja tajusin lähteä pois. Pidin etäisyyttä mieheen loppuleirin ajan, mutta hän asettui usein lähistölleni, seisoskeli vain ja tuijotti. Tai istui telttani lähistöllä silmät kiinni. Kerran nukkuessani hän oli käynyt teltassani jättämässä minulle kirjelapun. Lopulta tyyppi sai selville matkasuunnitelmani ja ilmeisesti niiden vuoksi muutti omiaan niin, että törmäsin häneen vielä seuraavalla leirilläkin, aivan toisessa maassa.

Eräs satunnainen kämppikseni oli hyvin kiinnostunut kuulemaan seksielämästäni, tuli usein huoneeseeni kertoilemaan yksityiskohtia omastaan, mukaanlukien tarkkoja anatomisia havaintoja kumppaneistaan, ja fiilisteli ääneen minulle ja tutustumisvaiheessa olevalle deitilleni sitä miten ”nämä tytöt on kohta täällä muutakin kuin tyynysotaa, pikkuhoususillaan..” (lisää yksityiskohtia siitä mitä seuraavaksi tekisimme.) Hävetti.

Tuorein tapaus on tältä keväältä. Olin lauantai-iltapäivän paikallisbussissa Vantaalla 2- ja 4-vuotiaiden lasteni kanssa, kun bussiin teutaroi joukko humalaisia, pari-kolmekymppisiä korstoja. Yksi jumahti takaosassa istuvan teinitytön viereen käytävälle: katsoin tyttöä silmiin antaen ymmärtää, että näen tilanteen, valmiina puuttumaan tarvittaessa enemmänkin, mutta mies jatkoi onneksi matkaansa takapenkkiin. Pysäkkini kohdalla asettelin lapsia rattaisiin ja samalla näin, että yhdellä miehistä on käsi housuissaan ja hän runkkaa kavereittensa istuessa vieressä. Tällä kertaa riitti, että tiukimmalla vihainen-feministi-ja-äiti -katseellani tuijotin miestä hetken ja hän lopetti, otti kätensä pois ja pyyteli anteeksi, koska ”läpällä ja kännissä tässä vaan”. Sätin tyyppiä hetken siitä että läppä oli erinomaisen huono eikä läppä lainkaan, ja lähdin pois lasten kanssa.

Tapaus 147

Olen aina ollut muodoiltani hyvin poikamainen ja vielä lyhyet hiukset päälle enkä useinkaan käytä meikkiä. Olin entisen mieheni kanssa polkupyörämatkalla menossa Loviisasta kohti Repoveden kansallispuistoa. Pysähdyimme matkalla Siwalle ostamaan eväitä. Minä jäin pitämään siihen pyöriämme ja mies meni kauppaan. Olin pukeutunut sellaseen peruspyöräilijän trikooseen ja päässäni oli ajolasit. Kypärän otin päästä hikoilemasta ja haroin lyhyen tuk…kani taakse. Punainen pakettiauto kaartoi kaupan pihaan. Ulos astui miesparivaljakko, apukuski oli selvästi kännissä ja lähti autosta suoraan minua kohti uhoten, että ”mikä sä luulet oikein olevasi, että oletko mies vai nainen kun eihän sulla ole edes tissejä tai hiuksia”. Hän tuli hyvin uhkaavasti kohti ja näytti jo siltä, että kohta tulee turpaan. Pidin itse pyöriä pystyssä pystymättä nostamaan käsiäni suojaksi ja olin kuin liimaantunut siihen paikkaan. Onneksi häirikkö luikki äkkiä karkuun kun mieheni tuli kaupasta, varmaan vilkaisin hänen olkansa taakse sen näköisenä, että tajusi paeta. Vihaisena vaan huudahdin jotain ja mieheni ei heti edes tajunnut, että mitä oli käynyt. Ehdimme polkea ehkä kilometrin kun purskahdin itkuun ja aloin täristä kun tajusin vasta mitä oli tapahtunut. Miten usein sitä on myös kohdannut sen, että jos olet kaverisi kanssa iltaa istumassa, etkä halua jotain urpoa kännimiestä siihen viereen, niin yleisin kommentti on samantien, että ”ootteks jotain lesboja hei”. Niinkuin se voisi olla ainoa selitys maailmassa miten hänen hurmaavaa seuraansa ei nyt satuta olemaan vailla.

Tapaus 146

Olin 19v ja korviani myöten rakastunut yhteen mieheen, muutettiinkin yhteen. Puhuttiin tulevaisuuden suunnitelmista ja hän sanoo ihan tosissaan, ettei mene kanssani naimisiin ”jos en anna panna perseeseen.” En suostunut, koska pelkäsin, että minua sattuu. Olin todella pahoillani, etten uskaltanut. Hän oli ärsyyntynyt, etten suostunut, painosti pitkään ja eri tilanteissa. Näin jälkeenpäin ajatellen: hyi hitto mikä tyyppi. Ärsyttää vieläkin.

Tapaus 145

Haluan kirjoittaa vielä toisen tarinan vaikka häpeäntunne on valtava ja päällimmäisenä ajatuksena on, että ”mitä jos tutut näkee tän, mitä ne ajattelee musta” vaikka nimenomaan näin EI pitäisi olla! Kiitos siskot, oon saanu niin paljon voimaa ja rohkeutta teidän tarinoista ja vihdoin uskallan kertoa omiani. ❤️

Näitä ahdistelukokemuksia mulla on valitettavan paljon, niin etten edes muista kaikkia mutta tässä muutama mitkä ovat nyt päällimmäisinä mielessä. Olin 15-vuotias kun tapasin ensimmäisen poikaystäväni ja alettiin seurustella. Tämä poika oli 17-vuotias ja hyvin kontrolloiva sekä mustasukkainen, mutta ajattelin että näin parisuhteessa kuuluukin olla sillä se oli mulle ensimmäinen enkä tiennyt muusta. Hän poisti puhelimestani kaikkien miesoletettujen numerot (myös sukulaisten) sillä mies ja nainen eivät voi olla ”vain kavereita”. Hänen mielestään petin häntä hänen kavereidensa kanssa ja hän oli väkivaltainen mua kohtaan syyllistäessään mua. Lopulta en saanut tavata enää ketään ystävistäni ja välit katkesivat jopa luokkakavereihin. Hänen mielestään seksiä harrastettiin päivittäin ja vaikken olisi halunnut. Lopulta minulle seksi oli sitä että hän makaa päälläni ja panee mua ja minä itken ja hän kuiskii lohduttavasti että ”ei mulla mee enää kauaa”.

Oon 17 ja kavereiden luona kylässä, oon nukahtanu illalla sohvalle ja herään siihen että 25-vuotias mies jota pidin ystävänäni, istuu päälläni ja kuristaa mua. En saa henkeä enkä pysty huutamaan. Hän yrittää laittaa toista kättään housujeni sisään. Saan jotenkin työnnettyä hänet päältäni ja pystyn taas puhumaan, huudan että en halua tätä! Mies suuttuu minulle ja raivopäissään nostaa sohvapöydän ilmaan ja heittää sen päälleni. Juoksen ulos asunnosta paniikissa. Myöhemmin puhun tästä yhteisten ystäviemme kesken ja saan vain kuulla että ”joo se on tommonen ku se juo viinaa heh heh”.

Oon 25 ja tulossa baarista kotiin, tiedostan että oon humalassa ja päätän kävellä kotiin sillä tarvitsen raitista ilmaa. Hetken käveltyäni tajuan että joku mies on seurannut minua baarista. Nopeutan vauhtia. Olen jo melkein kotitaloni kohdalla kun tämä tuntematon mies on takanani ja kaataa minut ojaan. On talvi ja pimeää. Hän työntää kätensä pikkuhousuihini, muistan miten karheat kädet hänellä oli, kuin hiekkapaperia. Huudan ei, mitä sä teet! Mies on sama joka on lähennellyt minua tanssilattialla. Hänen mielestään minäkin halusin häntä, en vain ollut itse ymmärtänyt sitä. Hänen mielestään olen kaunis ja haluttava joten on hänen oikeutensa tehdä minulle näin. Alan huutaa apua ja poliisia, mies säikähtää, pääsen karkuun.

Dickpickejä oon saanu niin tutuilta kuin tuntemattomilta niin monia että ollaan otettu tavaks kavereiden kesken jakaa ne aina yhteiseen chattiin kaikkien nähtäväksi ja naurettavaksi.

Tapaus 144

Teini-ikäisenä kävelin aamulla töihin, kadulla tuntematon aikuinen mies kysyy lähdenkö heille panemaan. Toisena aamuna toinen aikuinen, tuntematon kysyy ”onko pillu märkä, koska sait viimeksi kyrpää?”. Teini-ikäisenä suutelen junassa teini-ikäisen poikaystävän kanssa. Samalla penkillä istuva vieras, aikuinen mies alkaa hieroa jalkoväliäni. Ympärillä olijat nauravat. Siirrymme poikaystävän kanssa toiseen vaunuun. Aikuisena kävelen Helsingin keskuspuiston läpi, kumarrun polun reunaan solmimaan kengännauhaa. Tuntematon mies tarttuu takaapäin jalkoväliini, sanoo ”No niin, tätähän sä toivoit”. Huudan ja lyön kyynärpäällä kääntyessäni. Mies perääntyy, näyttää hyvin yllättyneeltä ja pahastuneelta, pakenee juosten. Soitan poliisille, joka toteaa että ”tällaiset tyypit ovat harmittomia”, eivät ota ilmoitusta vastaan. Aikuisena olen mieheni avecina hänen ammattiliittonsa tyylikkäissä juhlissa. Tuntematon mies lähestyy minua edestäpäin ja kurottaa kätensä pakaroilleni, puristaa. Lyön kädet irti ja kysyn mitä hän oikein tekee. Mies on hämmentynyt, mumisee ”Ei kun firman puolesta vaan…”. Tarjoan kättäni kättelyyn, esittäydyn, kysyn mitä firmaa hän edustaa. Mies poistuu. ”

Tapaus 114

Olin arviolta 8-9 v. Olin ala-asteella yhden vähemmän suositun tytön ainoa kaveri. Me vietettiin paljon aikaa meillä, koska tyttö ei halunnut mennä kotiin. En ymmärtänyt miksi, mutta olin ihan tyytyväinen, koska meillä oli hyvät lelut ja iso piha.

Eräänä iltapäivänä mun äiti halusi olla yksin kotona, varmaankin viimeistelemässä väitöskirjaansa. Me mentiin bussilla koulusta tän tytön luo. Kotona hänen isänsä katsoi isolta ruudulta pornoa, lisäksi pornolehtiä oli levitelty pitkin pöytiä. Isä masturboi sohvalla ja kysyi, halutaanko mekin katsoa. Kieltäydyimme. Järkytyin näkemästäni ja ymmärsin, miksei tyttö halunnut olla kotonaan.

Olisin halunnut kertoa asiasta meidän opettajalle, mutta tyttö ei antanut lupaa. Tappelimme ja lopulta meidän välimme tulehtuivat. Jossain vaiheessa tyttö muutti toiselle paikkakunnalle enkä nähnyt häntä sen koommin. En ole kertonut tästä kellekään, edes mun vanhemmille.

Tapaus 113

Olimme mimmiporukalla taannoin Bratislavassa uutta vuotta viettämässä. Kaupunki oli aivan täyteen buukattu, mutta onneksi olimme varanneet hyvissä ajoin hostellihuoneen. Hostellinpitäjä Gabriel tuli meitä ystävällisesti junalle vastaan ja kertoi heti hieman uhkaavaan sävyyn, että hänellä on sitten tosi täyttä, että saas nähdä saammeko pitää varaamamme huoneen vai emme. Se selviää kun olemme viettäneet illan hänen seurassaan.

Vastentahtoisesti lähdimme oluelle Gabrielin kanssa ja kuuntelimme tämän elokuvaohjaajana itseään tituleeranneen viisikymppisen herran valitusta kaikista muista hostellin asiakkaista. Etenkin ranskalaiset miehet olivat kamalia, ja meidän ei kannattaisi missään nimessä edes puhua kenellekään heistä. Tätä seurasi Gabrielin numerologiset tulkinnat meistä. Niiden mukaan me kaikki tarvitsimme vanhempaa miestä. Aina välillä jossain muodossa tuli muistutuksia, että hän voi tosiaan joutua heittämään meidät ulos hostellistaan heti seuraavana aamuna, kovasti olisi tunkua ja hän ei voi luvata meille mitään, katsotaan vähän miten asiat menevät… vink vink.

Karistimme Gabrielin seurastamme jossain vaiheessa ja illalla hostellille palatessa tutustuimme myös näihin oikein mukaviksi osoittautuneisiin ranskalaisiin. Aamulla Gabriel oli saanut tietää että olimme puhuneet ranskalaisten kanssa ja tuli huoneeseemme huutamaan, että meidän on vapautettava huoneemme välittömästi. Sitä tarvitaan muiden asiakkaiden käyttöön. Kun hostelli oli Gabrielin, emme oikein muuta voineet kuin pakata ja suostua. Gabriel siirsi meidät johonkin homeiseen, kohtua muistuttavaan kattoluukkuun, huonekorkeus reilu metrin. Jonne siis kavuttiin tikkaita luukusta sisään, ja sen luukun sai lukittua vain ulkopuolelta. Hetkeäkään ei ollut turvallinen eikä mukava viettää siellä hetkeäkään tietäen, että Gabriel on luukun toisella puolen. Mutta kaupungin hotellit olivat tosiaan täynnä, vaihtoehtoja ei ollut.

Pian huomasimme myös, että hostellin kylpyhuoneeseen oli kova jono aina aamulla, kun joku vietti vessassa tunteja. Kylpyhuoneessa ei ollut minkäänlaista suihkuverhoa, ja sen ja vessan välillä oli lasitiiliseinä. Värillisiä maitolasitiiliä lähinnä, paitsi yhdessä kohtaa ikkunalasia. Näppärästi silmän korkeudelle sijoitettuna. Ja Gabriel itsehän se siellä istui kaikki aamut tiiraamassa lasin läpi kun mimmit kävivät suihkussa. Fyysistä ahdistelua? Ei. Mutta totisesti ahdistavaa.

Tarkistin juuri, ja hostelli ei ole enää toiminnassa, eli toivottavasti tästä voi päätellä, että tämä erä on voitettu ja Gabrielillla ei ole enää valtaa kiristää ketään.

Tapaus 112

Ehkä ensimmäinen häirintäkokemukseni tapahtui yläasteella, luultavasti vuonna 2000 ollessani kahdeksannella luokalla. Luokallani oli poika, joka häiritsi toistuvasti luokan tyttöjä. En tosin muista varmasti, olivatko kaikki häirinnän kohteina vai kohdistuiko häirintä pääosin luokan epäsuosituimpiin oppilaisiin, minuun ja ystävääni. Poika puristi minua takapuolesta ruotsin tunnilla, tunki ennen tuntia kylkeen kiinni, näytti paljaan takapuolensa minulle koulumatkalla ja tiedusteli toiselta luokan pojalta, haluaisiko tämä nuolla pilluani.

En koe, että tämän luokkatoverin harjoittama ahdistelu olisi pahimpia ahdistelukokemuksiani. En kokenut samanlaista uhkaa, vääryyttä ja kuvotusta, mitä vastaava toiminta minussa nykyään aiheuttaa. Jälkikäteen minua vaivaa tapauksessa kuitenkin se, miten yläasteajan yleinen ilmapiiri ja oma ajatteluni kannustivat lakaisemaan asian maton alle pojan haastamisen sijaan. Silloin uhriuden myöntäminen ja asian ottaminen käsittelyyn tuntui liian vaikealta. Koin, että minun olisi pitänyt olla kovempi ja kykenevä ottamaan tyynesti loukkauksia vastaan ja antamaan takaisin samalla mitalla.

En ole ikinä kyennyt siihen, enkä enää aikuisena sellaista toivokaan.

Muistan muun muassa, että suljin silmäni tilanteessa, jossa hän paljasti itsensä koulumatkalla. Reaktio oli automaattinen, ja silloin häpesin sitä, koska olisin halunnut olla niin kuin teko ei olisi hetkauttanut minua ollenkaan. Muistan myös, että joku opettaja kysyi häiritseekö kyseinen henkilö minua ja ystävääni , ja vastasimme ei. Jälkikäteen en ymmärrä miksi vastasin näin.

Tapaus 111

Olin aika viimeisilläni raskaana, ehkä seitsemännellä kuulla, ja ison mahani kanssa matkalla töistä kotiin yöbussilla. Viereeni tulee istumaan ihan siististi pukeutunut mies käytävän puolelle. Huomaan jotain outoa ja kun vilkaisen miehen suuntaan huomaan että tämä ällötys vetää käteen! Jäädyin ihan täysin ja käännyin vain ikkunaan päin ja mietin että mitä helvettiä!? Halusin nousta ja mennä pois, mutta en uskaltanut kääntyä mieheen päin enkä olisi päässyt nousemaan paikalta ilman että olisin pyytänyt miestä siirtymään. Eikä täydessä bussissa kukaan muukaan sanonut mitään. Jossain vaiheessa mies nousi itse pois, vissiin kun oli runkannut valmiiksi.

Toinen tapaus kun olin kahdeksannella kuulla raskaana, humalassa oleva mies huutelee tyhjässä metrovaunussa että ”voisin panna sua nyt vaikka heti” ja jotain muuta ällöttävää. Metro oli ehtinyt lähteä ja vähän pelotti siinä ison mahan kanssa ennen kun seuraavalla asemalla tuli muita ihmisiä kyytiin. Noh, hyppään metrosta ja kävelen kotiinpäin asemalta ja olen melkein oman talon kohdalla niin vastaantuleva auto hiljentää vauhtia kohdallani. Eka ajatus on että nyt vaan kävelen nopeasti eteenpäin mutta sitten mietin että äh joku haluaa vain kysyä ajoneuvoja. Pysähdyn kuuntelemaan ja tuntematon keski-ikäinen mies kysyy jos haluan lähteä ajelulle. Kiiruhdan kotiin niin nopeasti kun pääsen!

Olin todella vihainen näitten tapausten jälkeen että enkö edes raskaana saa olla rauhassa? Näitä ahdistelukokemuksia on niin paljon omalla kohdalla että tämmönen tuntuu jotenkin vaan normi elämältä. Kyllä mä joka kerta suutun ja osaan yleensä pitää puoleni. Mut joskus sitä vaan jäätyy eikä osaa toimia. Vältän katsoa tuntemattomia miehiä silmiin ja mietin eri tilanteissa että en kai ole nyt liian ystävällinen, vaikka juttelen normaalisti. Kun liikun yksin illalla vedän esim hupun päähän ja yritän näyttää mahdollisimman oudolta tai vihaiselta ettei kukaan lähestyis mua.

Tapaus 110

Olin ehkä 19, kun lähdimme kaveriporukalla Tampereelle katsomaan usean eri bändin yhteiskeikkaa. Keikan jälkeen jatkoimme juhlimista Omenahotellihuoneessa, jonne päätyi jostain syystä myös toinen porukka samasta kerroksesta. Eräs suurin piirtein saman ikäinen mies tuli istumaan viereeni ja juttelimme koko illan. Pikkuhiljaa välimme lämpenivät ja hän piti minua sylissään, suuteli minua.

Olin sen verran humalassa, etten huomannut, kun miehen kaverit menivät takaisin omaan huoneeseensa. En myöskään huomannut, että omat kaverini olivat nukahtaneet sänkyyn, joka sijaitsi huoneessa hyllyn toisella puolella. Havahduin vain yhtäkkiä siihen, että istuin yksin miehen sylissä samalla petaussohvalla, jolla olimme istuneet koko illan. Vaikka olin itsekin nukahtamaisillani, mies innostui suutelemaan minua yhä kiihkeämmin. Yhtäkkiä hän riisui minulta housut ja ymmärsin mitä oli tapahtumassa. Siinä hetkessä taisin tuntea oloni aika turvalliseksi, koska muistan sanoneeni hänelle vain, että ”tästä ei tule mitään, ellei sinulla ole kondomia”. Mies vastasi siihen, että ”no, etkö huomannut, että laitoin sen juuri päälle?”

Yritin pysyä hereillä, mutta kehoni oli raskas, enkä edes yrittänyt sen kummemmin liikkua. Muistan, että mies yritti pariin otteeseen tulla sisääni, mutta se ei onnistunut, koska en ollut lainkaan kostea. Hän yritti muuttaa tilannetta hyväilemällä minua käsin, jopa suulla, mutta luovutti hetken päästä ja käveli pois huoneesta sanomatta mitään.

Silloin heräsin siihen mitä oli tapahtunut. Vaikka olin nuorempana ollut pitkässä parisuhteessa, en ollut vielä menettänyt neitsyyttäni. Pelkäsin yhtäkkiä, että sohvalla olisi verta tai että kaverit olisivat heränneet ja huomanneet mitä tapahtui. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan ok ja menin takaisin nukkumaan. Seuraavana aamuna sama mies tuli koputtamaan hotellihuoneemme ovea ja heitti ovenraosta päälleni mikrohampurilaisen. En tiedä, oliko se olevinaan kiitos tai anteeksipyyntö tai jotain ihan muuta. Turhaa se ainakin oli.

Olin tapahtuman jälkeen todella pelokas, koska en ollut ihan varma, käyttikö mies todellakin kondomia. Pelkäsin, että hän oli tartuttanut minulle jonkin taudin tai että olisin raskaana. Kun sain menkat ja testit olivat puhtaat, ajattelin, että voisin antaa asian olla. Yritin vakuutella itselleni, että minun pitäisi olla ylpeä, että nyt olin nainen. Kävin katsomassa miehen bändin nettisivuilta hänen kuviaan ja vakuuttelin itselleni, että hän oli hyvän näköinen – juuri sellainen, jonka halusin itselleni. Yritin sanoa itselleni, että itsehän pyysin tätä, itsehän lähdin leikkiin mukaan. Tunsin häpeää siitä, että kaverit olivat nukkuneet samassa huoneessa. En minä ollut ”sellainen”. Asiasta puhuminen tuntui vaikealta, koska pelkäsin, että minut – kiltti kunnollinen tyttö – tuomitaan teostani tai että minua ei oteta tosissaan. ”Sehän on vain seksiä, tervetuloa kerhoon”. No, eihän se ihan niin mene. Ja se ei todellakaan ollut ”van seksiä” minulle.

Kun seuraavan kerran uskalsin päästää miehen yhtä lähelle, hän oli poikaystävä, jonka kanssa päädyin seurustelemaan useamman vuoden. Yritin jopa perustella itselleni, että menetin neitsyyteni tälle poikaystävälle, koska tuo ensimmäinen mies ei päässyt kunnolla sisälleni. Yritin väkisin luoda sen hienon kokemuksen, josta olin haaveillut. Kuvittelin, että kaikilla muilla kavereilla oli tuollainen hieno kokemus ja että olin itse likainen. 10 vuotta myöhemmin olen oman henkisen heräämisen ja itsetutkiskelun yhteydessä saanut huomata, että tuo eka kerta jätti minuun syvän haavan. Ei se ole kadonnut minnekään. Olen kantanut mukanani häpeää ja surua siitä, että menetin neitsyyteni tällä tavalla. Olen kantanut mukanani paljon seksiin liittyviä pelkoja ja jännitystiloja. Kymmenen vuoden aikana olen noudattanut tiukkaa itsekuria ja harrastanut seksiä vain harvojen ja valittujen kanssa. Olen luvannut itselleni, että en ”mokaa” enää. Vaikka olen saanut tavata ystävällisiä ja kunnioittavia miehiä, jossain on aina ollut pelko siitä, etten pysty hallitsemaan tilannetta. Vasta kun tajusin, että kaikki epävarmuudet liittyvät tuohon samaan iltaan, pystyin päästämään niistä irti.

Ymmärsin, että tuo hotellihuoneessa ollut mies rikkoi henkilökohtaisia rajojani, että hänellä EI TODELLAKAAN ollut oikeutta minun kehooni, vaikka olimme ollut lähekkäin koko illan. Hänen olisi pitänyt huomata, etten ollut ihan täysillä mukana ja antaa asian olla. Saan olla kiitollinen siitä, että hän ei satuttanut minua eikä myöskään yrittänyt väkisin tulla sisääni, kun huomasi, ettei se tule onnistumaan. Jollain tasolla hän yritti myös huomioida minun tarpeeni. MUTTA. Mikään ei oikeuta sitä, että hän tuli liian lähelle hetkenä, kun en itse ollut edes kunnolla hereillä. En pyytänyt sitä, en aiheuttanut sitä. En ollut ”sellainen” enkä myöskään likainen. Olin vain nuori nainen, joka joutui tilanteeseen, johon kenenkään ei pitäisi joutua.

Ei ole ollut helppoa kaivaa tätä tukahdutettua tapahtumaa taas esiin 10 vuoden jälkeen, mutta se on ollut sen arvoista. Kerroin asiasta avoimesti ihanalle aviomiehelleni, joka otti asian tosissaan. Hänen kanssaan on tuntunut turvalliselta päästää tästä tapahtumasta vihdoinkin irti. Olen antanut itselleni anteeksi, olen antanut tämän tarinan miehelle anteeksi, ja jatkan elämääni eteenpäin entistä kevyempänä – vapaana surusta ja häpeästä. Olen myös oppinut tuntemaan oman arvoni, omat rajani, ja ymmärtänyt, miten pyhä asia oma seksuaalisuuteni on. Ja olen kiitollinen siitä, että saan olla naimisissa miehen kanssa, josta ei koskaan tulla kertomaan yhtäkään #metoo -tarinaa.

Tapaus 109

Olin reilusti alle kolmekymppinen, muutaman vuoden ollut naimisissa silloisen mieheni kanssa. Mieheni oli parin viikon työmatkalla ulkomailla ja hänen miespuolinen nuoruudenystävänsä alkoi soitella meille (tämä oli lankapuhelinaikaa). En tätä miestä sen paremmin tuntenut, toki oltiin tavattu ja pari kertaa vierailtukin hänen, avovaimonsa ja parivuotiaan lapsensa luona. Minusta koko tyyppi oli sellainen ”ankeuttaja” mutta kohteliaisuudesta olin jossain määrin ollut tekemisissä.

Ekalla kerralla kun tämä tyyppi soitti, kerroin että mieheni oli ulkomailla. Hän sanoi tietävänsä sen mutta jatkoi jutustelua. No kohteliaana sit juttelin jotain niitä näitä. Kun se sitten soitti uudestaan muutamia kertoja, ihmettelin jo aika paljon mut ajattelin sen kai sitten vaan olevan yksinäinen. En edes muista mistä juteltiin, kaipa vaan vastailin ”niin” ja ”joo” ja mietin omiani.  Kerran sitten soitti ja sanoi tulevansa päiväkahville. Mulla ei yhtään päässä raksuttanut ”päiväkahvien” todellinen merkitys. Jotenkin ajattelin sen vain olevan tosi yksinäinen ja hajamielisesti sanoin et voi se käväistä meillä.

No tää tyyppi tulee sitten ja ojentaa mulle kahvi- JA kondomipaketin. Jäädyin varmaan sillä sekunnilla. Jotenkin kykenin keittämään sitä kahvia, muuten päässä raksutti että mitä helvettiä, miten selviän tästä tilanteesta. Se sit kyllä tajusi mun käytöksestäni tehneensä ison virheen. Jotenkin jäätävän hiljaisuuden vallitessa kai saatiin kupilliset juotua, sit se onneksi lähti.

Ehdin jo miettiä että miten selviän jos se oikeesti käy käsiksi, oli aika isokokoinen tyyppi. En oikein saanut sanottua muuta kuin että ojensin sen lähtiessä sille sitä kondomipakettia. Se sanoi mun voivan pitää sen. Raivoissani heitin ne roskiin. Kun tää tyyppi seuraavana päivänä soitti, olin vihdoin valmistautunut ja sanoin, ettei se ikinä, ikinä enää saa soittaa meille. Etten halua koskaan enkä missään yhteydessä olla sen kanssa tekemisissä. Jotain se siellä yritti sopertaa ”olleensa sekaisin” ja sen lapsen ääni kuului sieltä taustalta.

Mä olin silloin jotenkin tosi järkyttynyt tästä jutusta. Koin itseni sekä naiiviksi, typeräksi että likaiseksi. Että miksen ollut ymmärtänyt oikein sen ”päiväkahvivihjailuja”. No en ymmärtänyt. Pidin sitä mieheni ystävänä. Pohdin ja pohdin, olinko jotenkin jossain vaiheessa antanut ymmärtää olevani ”helppo” tai jotain. No en todellakaan ollut. Enhän edes pitänyt koko ihmisestä.

Mietin että joku oikeesti piti mua sellaisena, jonka luo vois noin vaan mennä päiväkahville kun oma mies on matkoilla. Inhottavaa. Kerroin tietenkin miehelleni tästä, kun hän palasi kotiin ja sanoin myös, etten halua olla ko. tyypin kanssa jatkossa missään tekemisissä. Mieheni ei meinannut uskoa minua! Hänestä oli aivan ennenkuulumatonta, että hänen hyvä kaverinsa voisi toimia noin.

No uskoi se lopulta, kun kuuli sen myöhemmin toimineen vähän vastaavalla tavalla muidenkin varattujen naisten suhteen. Mutta ei katkaissut kokonaan välejä tähän mieheen. Minä sen sijaan en tämän tyypin kanssa enää suostunut tekemisiin.

Tapaus 108

Olin 21 ja kaverini kanssa hänen vanhempiensa mökillä. Olimme olleet edellisenä iltana kylän baarissa tansseissa. Kaverini oli kohteliaisuudesta jutellut isäni serkun kanssa. Hän oli noin 40 – 50 -vuotias mies ja asui kotonaan vanhempiensa luona. Hän kysyi kaveriltani olemmeko me lesbopari, kun kuuli, että olemme kaksin mökillä. Aikaisin seuraavana aamuna, ehkä noin kello 4 – 5 aikaan, mökin ovelta kuuluu raivokasta hakkausta johon heräämme.

Kaverini menee ovelle. Itse jään sänkyyn mökin parvelle. Kuulen miehen äänen huutavan: ”Päästä sisään, perkele!” Kaverini avaa oven ja juoksee takaisin parvelle sänkyyn. Kysyin kuka oli ovella. Kaverini ei sano mitään. Sitten näen isäni serkun nousevan tikkaita parvelle. Nousen seisomaan sängyn viereen, mies jää tikkaiden viereen. Välissämme on pari metriä. ”Täällä sitä nukutaan samassa sängyssä. Sukulaismies tuli vähän tarkastamaan tilannetta.” hän sanoo ja nuolaisee huuliaan.

Sillä hetkellä päätän mielessäni, että tuo mies ei meihin koske. Olin jo siihen ikään menessä kuullut ne perushuorittelut ja kokenut ne peruskopeloinnit, saanut tarjouksia maksullisesta seksistä, edessäni oli runkattu, mua oli kuristettu, koska olin kieltäytynyt seksistä. Parven laitana oli vain noin 30 cm korkea kaide. Päätin, että taklaan miehen alas parvelta, jos hän tulee yhtään lähemmäksi. Samalla tajuan, että pudotus parin metrin korkeudesta keittiökalusteiden päälle saattaa koitua miehen kuolemaksi ja joudun vankilaan teostani, siinä menisi myös oma tulevaisuuteni, mutta päätän joka tapauksessa tehdä niin, jos tarve vaatii.

Huudan miehelle kovaan ääneen käskyä poistua ja mittailemme toisiamme katseillamme. Lopulta hän vain lähtee pois. Lukitsemme oven ja panikoimme loppuyön. Päätämme kertoa tästä kaikille, ettei tuo teko jää rankaisematta. Myöhemmin päivällä kerromme yön tapahtumista. Ja kukaan ei sano mitään. Saamme osaksemme vain hiljaisuutta ja muualle luodut katseet.

Tapaus 107

Kuten monilla meistä, myös minulla on useampia seksuaalisen ahdistelun kokemuksia.  Jaan juuri tämän kokemuksen siksi, että se kuvastaa minusta hyvin erästä aivan tietynlaisen seksuaalisen työhäirinnän aspektia.

Tapaus on jäänyt kirkkaana mieleeni. Ei erityisen traumaattisena, vaan ikään kuin tyylipuhtaana esimerkkinä omassa lajissaan.

Olin n. 25-vuotias opiskelija ja työskentelin opintojen ohella aulavahtimestarina kulttuurikeskuksessa. Tapahtumien aikana vahtimestarit vastasivat mm. yleisön turvallisuudesta ja osaksi myös salin tekniikasta. Työyhteisössä selvästikin pidettiin miehiä pätevämpinä työntekijöinä kuin naisia: jokaisessa vuorossa tuli olla yksi tai useampia miehiä, jotka olivat (epämuodollisesti) päävastuullisia tapahtumien kulusta, ja naisia otettiin lisäksi vuoroon jos oli tilaa. Itse en nähnyt mitään syytä tällaiselle jaottelulle, kokemukseni mukaan naiset olivat yhtä päteviä työssään kuin miehetkin. Vahtimestarit keskustelivat keskenään radiopuhelimien välityksellä.

Kerran työvuorossa kävi niin, että päävahtimestari kysyi radiopuhelimessa erästä saliin liittyvää teknistä tietoa, ja keski-ikäinen miespuolinen kollegani vastasi kysymykseen väärin. Korjasin (mielestäni ihan neutraaliin sävyyn) tämän tiedon ja annoin oikean vastauksen. Kollega alkoi väittää omaa tietoaan oikeammaksi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mielipidekysymys, vaan tuon salin tekniikan vuoksi kollegani antama vastaus ei yksinkertaisesti ollut mahdollinen. Totesin tämän, ja päävahtimestari kuittasi, että näinhän se taitaa ollakin. Radiokeskustelu tästä aiheesta loppui siihen, eikä tapauksessa olisi luullut olevan mitään kummallista. Paitsi että välittömästi näiden kommenttien jälkeen tämä sama miespuolinen kollega sanoi radioon tosi vihjailevalla äänensävyllä: ”Sä olet kuule ihan tosi söpö kun sä punastut noin!” Ja sitten hän jatkoi, en muista enää tarkkaan millä sanoilla, että tulisinko hänen kanssaan illalla ulos, ja muuta tämän suuntaista. Emme olleet tämän miehen kanssa tässä tilanteessa edes näköetäisyydellä, joten punastumiskommentti oli sikälikin aika outo. Ja koko tuo ”flirtti” tapahtui siis työkanavalla, kaikkien kuullen. Sanoin, että ei kiinnosta, ja ehdottelu loppuikin siihen.

Mieleeni tämä tilanne jäi sen tähden, että tämä kollega ei koskaan ennen ollut käyttäytynyt minua kohtaan vihjailevasti, eikä käyttäytynyt tuon välikohtauksen jälkeenkään. Hän ei käsittääkseni ollut kiinnostunut minusta, enkä minä hänestä: välimme olivat tuohon saakka olleet yksinomaan asialliset. Tuo ”flirtti” oli päivänselvästi jonkinlainen miehisen vallan osoitus, keino koettaa laittaa minut ruotuun tai ottaa tilanteessa ohjat käsiinsä. Kollegan mielestä nuorempi nainen ei olisi ilmeisestikään saanut oikaista häntä toisten kuullen, ei etenkään missään teknisessä seikassa. Hänen piti siis keksiä tyhjästä kummallinen punastumisjuttu, aivan kuin olisin ollut jotenkin epävarma itsestäni ja punastelemassa siinä hänen lähettyvillään, ja siitä sujuvasti alkaa ehdotella illanviettoa.

Oletan, että tämän tyyppiset lievemmät häirinnän kokemukset saattavat kuulostaa asiaa tuntemattomista ja omakohtaisesti kokemattomista sellaiselta, että seksuaalisen häirinnän luonteesta on hankalaa saada kiinni. Tämäkin tapaus voisi varmasti herättää reaktion: ”No, se flirttasi töissä ja muiden kuullen, mutta eihän tuossa mitään sen kummempaa ollut, ja sehän uskoi kun sä sanoit ei. Se oli varmaan vain vähän sosiaalisesti kömpelö tyyppi.” Pintapuolisesti tältä voisi vaikuttaa, mutta tilanteen kontekstissa oli päivänselvää, mitä tapahtui ja miksi. Kyseessä ei ollut kömpelö kiinnostus minua kohtaan, vaan suoraviivainen pyrkimys osoittaa, että emme itse asiassa olisikaan tilanteessa läsnä tasa-arvoisina ja kollegoina.

© 2018 #memyös

Theme by Anders NorenUp ↑