#memyös

Vaadimme loppua seksuaaliselle häirinnälle, ahdistelulle ja väkivallalle sekä niiden ympärillä vallitsevalle vaikenemisen kulttuurille.

Author: memyos

Tapaus 214

Olin juhannusta viettämässä Tukholman saaristossa ruotsalaisen ystäväni mökillä. Koko viikonlopun ajan ystäväni siskon mies ahdisteli minua ja kännipäissään raahasi kahdesti metsään suudeltavaksi. Sain tehtyä selväksi, että en aio lähteä tällaiseen leikkiin mukaan, mutta hän ei lopettanut. Vaimonsa ja lastensa edessä hän tuijotti ja valokuvasi minua tauotta ja hivuttautui aina iholle jollain verukkeella. Hyvin ahdistavaa ja kuumottavaa, mutta heidän vieraanaan ja juuri ketään paikallaolijoista tuntematta, en oikein voinut tehdä mitään. En tohtinut kertoa ystävällenikään, jotten laukaisisi jotain suurempaa draamaa.

Tapaus 213

Sydän hakkaa tuhatta..olin jo päättänyt etten näitä kirjoita koska sehän tekee minusta uhrin ja joudun ajattelemaan näitä asioita. Olisin toisaalta halunnut kuitenkin kirjoittaa omalla nimellä mutta siihen se rohkeus ei riitä. Pelkään että joku elämääni joskus liittynyt näkee ja sanoo kuten aiemminkin, että minä olen se syyllinen, valehtelija ja viettelijätär.

Koko ikäni minun elämääni on kuulunut ahdistelu, nöyryyttäminen ja seksualisointi. Tavallaan ne kokemukset kasvattivat minusta paksunahkaisen ja sen mitä nyt olen mutta kylläpä olisin toivonut kuusivuotiaana että vieressä ollut äitini olisi puuttunut asiaan kun hänen limainen miesystävänsä pyysi minua esittelemään uusia pitsilegginsejäni ja harmitteli ettei pikkarialue ole läpinäkyvä. Toisaalta, miksi olisikaan puuttunut kun äidillä oli tapana aina kännipäissään ottaa minut mukaan vaihtuvien miestensä kanssa harrastamiinsa seksileikkeihin ja näyttää muiden ihmisten edessä miten pedofiilit tarkistavat onko lapsi tyttö vai poika. En ikinä unohda sitä koko kehon kuvotusta joka iski heti kun huomasin että taas tämä ʺopetusʺ alkaa. Äitini seurusteli yllämainitun limanuljaskan kanssa pitkään, varmaan 14 vuotta. Ahdistelu alkoi heti ja kesti siihen saakka kunnes vedin paskakasaa turpaan tämän tullessa viimeisen kerran hivuttautumaan vaatteideni alle. Sitten olinkin huonosti kasvatettu pikkuhuora. Olin 14-vuotias ja sillä hetkellä ainakin sitten suoritukseeni tyytyväinen pikkuhuora.

Minut otettiin äidiltäni pois kun olin 9-vuotias. Äiti joutui vankilaan kolmeksi vuodeksi, tänä aikana en nähnyt limanuljaskaa onneksi mutta toki äidin jutut riittivät. Tapaamiset eivät olleet valvottuja ja äitikin varmasti yritti olla normaali mutta kun mieli on vino niin kyllä ne asiat läpitunkevat vähintään puheissa. Pahat ongelmani alkoivat kun äiti vapautui ja kasvattiperheeni vanhemmat erosivat. Aloin imppaamaan, ryyppäämään ja lintsaamaan koulusta ja meno oli muutenkin sen mukaista. Päädyin ʺseurustelemaanʺ tyypin kanssa joka hengasi yläasteikäisten kanssa kadulla viikonloppuisin ja sanoi olevansa 17. Todellisuudessa oli 21v. Osti meille avuliaasti siideriä niin paljon kuin napa veti ja sitten se olikin aika olla kiitollinen. Hän vei neitsyyteni kun olin 13. Seuraavana aamuna ʺhalusi näyttää miten rakastellaanʺ. Tämä tarkoitti väkisin anaaliseksiä huolimatta siitä että itkin ja huusin lopettamaan. Tästä lähti liikkeelle melkoinen itseinho. Päädyin vielä vanhempaan seuraan jossa tarjolla oli viinan lisäksi huumeita. Ne eivät olleet oma juttu. Karkailevana pikkutyttönä seura ja sisätilat kuitenkin kelpasivat. Siihen saakka kunnes eräänä iltana eräs seurueemme mies lupasi tappaa minut kirveellä tulevana yönä. Meni pakoon makuuhuoneeseen jossa asunnon isäntä ritarillisesti kertoi suojelevansa minua mutta se tietysti maksaa. Olin silloin 14 ja hän 25.

Vähän tämän jälkeen minut sijoitettiin uuteen ʺlastensuojeluyksikköönʺ. Pari kuukautta meni miten nyt ongelmanuorilla menee. Eräänä iltana ilmoitin että haluan muuttaa isäni luokse asumaan. Kasvatti-isä oli sitä mieltä että tottakai se onnistuu mutta odotetaan vielä hetki jos vaikka mieleni muuttuu kun huomaan miten minua rakastetaan heillä. Hän suuteli minua suoraan suulle. Pidin sitä outona mutta hän oli niin vakuuttava että koin palaavani pikkutytöksi ja saavani mahdollisuuden uuteen lapsuuteen. Tuosta hetkestä eteenpäin kaikki meni oudoksi tosi nopeasti. Eräänä yönä kun kärsin pelkotiloista, meni kasvattivanhempien huoneeseen ajatuksena nukkua lattialla turvassa möröiltäni. Perheen äiti ei ollut jostain syystä paikalla yöllä joten kasvatti-isä pyysi minut viereensä. Hyvin nopeasti tilanne meni oudoksi, en edes muista miten ja miksi. Muistan vain että hän veti paitani etuhelman pääni yli ja pani minua. Välillä otti kasvoni esiin ja sanoi ʺMitäs se oli? Ei yhtään mitäänʺ ja toisti taas hommansa. Tätä hyväksikäyttöä jatkui reilut kolme vuotta. Tuona aikana hän kertoi ettei minun tarvitse olla huolissani siitä että vahingossa lipsauttaisin jollekin tilanteesta, ʺSun ei tarvi pelätä että satuttaisit mua. Voit vapaasti puhua. Ei sua kukaan uskois, se olisi sun sana mun sanaa vastaan. Sä olet vaan sekopäinen pentuʺ. Kaikki panemiset olivat myöskin minun syytäni koska olin ʺLolitaʺ. Jotkut tytöt kuulemma ovat niin vastustamattomia ja se johtuu poikkeuksellisista hormoneista. Kyse ei hänen mukaansa ole pedofiliasta vaan luonnonjärjestelmästä. Miehet eivät voi vastustaa ja nämä tytöt ovat erityislaatuisia.

Täyttäessäni 18, ilmoitin että nyt riittää. Minä soitan sossulleni ja muutan kotikaupunkiini. Kuulemma ei kannata muuttaa koska kouluni oli kesken ja minulla meni niin hyvin. Muuttaminen kannatti vasta lukion jälkeen. Suostuin tähän. Ja mikä helvetti minua kohtasi!! Hän alkoi mustamaalaamaan minua muille perheenjäsenille. Luotettavasta ykköstytöstä tuli sekunnissa huora (kyllä, hänen sanojaan) joka on niin sekaisin ettei tähän voi uskoa missään asiassa. Koko perhe kääntyi minua vastaan. Onneksi pääsin vajaassa vuodessa pois kun kirjoitin ylioppilaaksi ja sain tukiasunnon.

Tajuamatta itse mieleniliikkeitä, aloin hoitamaan päätäni hillittömällä juomisella ja miehillä. Ahdistus kasvoi ja erään viiltelyepisodin jälkeen sain itselleni järjestymään apua itsetuhon tunteisiin ja alkoholin käyttöön. Tosin syihin ei paneuduttu koska syyhän olin minä. Tämän jälkeenkin tapahtui vaikka mitä mutta en yhdellä kertaa pysty kaikkea jakamaan. Tämä on tosi työlästä. Muistin äitini hyväksikäytönkin vasta lukion kakkosluokalla. Olin kävelemässä koulubussille kun asiat vaan pamahtivat mieleen. Meinasin oksentaa matkalla monta kertaa. Mielikuvat tulivat niin puskista enkä osannut ennakoida niitä mitenkään.

Nyt tosin onneksi asiani ovat jo mallillaan. Minulla on maailman ihanin mies joka tietää kaikki nämä karmeudet ja kohtelee minua kuin aarretta, myös niinä päivinä kun itse koen olevani roskaa. Perheessämme on kolme poikaa, joille koen olevani hyvä äiti. Tyttölapsesta en ehkä olisi selvinnyt. Kasvattiʺisääniʺ en ole yhteydessä. Ajatus hänestä kuvottaa ja toivon etten ikinä törmäisi häneen enää. Toivoisin että olisin ollut ainoa rikkomansa tyttö mutta tuskin olen. Toisaalta haluaisin tulla omalla nimelläni esiin ja koittaa auttaa muita ja jopa ehkä estää häntä tekemästä noin enää mutta pelottaa 😔.

Tapaus 212

Kun tulin murrosikään, niin monen miehen asenne minua kohtaan muuttui. Aivan kuin rintojen kasvaminen olisi yhtäkkiä muuttanut minut ihmisestä esineeksi. Vartalon kommentointi alkoi, samoin ajatusteni sivuuttaminen merkityksettöminä. Olin hämmentynyt, koska halusin luottaa aikuisiin, ja heidän käytöksensä kuitenkin tuntui epäreilulta.

Eräs yli nelikymppinen perheystävä perehdytti minua musiikkiin kun olin 13-15, mistä olen toki kiitollinen, kuuntelen yhä samoja bändejä. Vanhempani luottivat häneen, ja pääsin mm. keikoille ja festareille hänen kyydissään. Kävi kuitenkin ilmi, että kyseinen mies koki tällaisen muunakin lähentymisenä, ja alkoi vihjailla välillämme olevan jotain. Hänen vaimonsa oli isäni työtoveri ja hänellä oli kaksi lasta. Pidin häntä ulkonäöltään vastenmielisenä, eli en missään tapauksessa itse käyttäytynyt mitenkään kutsuvasti. Ohitin asiat, kunnes hän pyrki fyysisesti iholle. En lamaantunut, tyrkkäsin hänet voimalla pois ja sanoin jämäkästi ei, minkä jälkeen lähdin pois tilanteesta.

Myöhemmin kun hän vaimonsa ja lastensa kanssa oli käymässä meillä kylässä, hän heitti ”vitsillä”, että kyllä minun tulevan poikaystäväni melkoinen fakiiri pitää olla jos meinaa minun pöksyihini päästä. Tämä tuntui syytökseltä, enkä tiennyt mitä sanoa, joten jälleen ohitin asian. Myöhemmin sain vielä oman äitini (!) kautta kyseiseltä mieheltä terveiset, että se mitä hän oli edellisellä kerralla sanonut, oli tarkoitettu kehuksi eikä loukkaukseksi. Äiti ei tietenkään tiennyt mistä oli kysymys.

Tapaus 211

Olin kaverini luona yötä. Olimme lähdössä ulos leikkimään, kun hänen isänsä tuli eteiseen. Oli viikonloppu ja hän oli humalassa. Sisäisesti varauduin, sähköistyin kummallisesti. Hän halusi halata meitä. Puhuen kummallisen makeilevalla äänellä kysyi venyttäen että ”Kenes kanssa tytöt on lähdössä?” En ymmärtänyt puheen sävyä, hämmennyin, muistan epämääräisen tunteen vaarasta. Hän halasi ystäväni maireasti, sitten minut, likisti lähelleen ja kuiskaili kuvottavan märällä suullaan kaulaani vasten: ”Tytöt ne tykkää kun pojat pepun puolelta rapsuttaa.”
Olin 9-vuotias.

Tapaus 210

Mulla on niin monia tarinoita, että olen miettinyt, että mussa on oltava itsessäni jotain vikaa. Oon miettinyt, että mä varmaan houkuttelen miehet tekemään jotain sellaista itselleni, koska miten muuten mulle olisikaan sattunut niin monta kertaa niinkin ikäviä juttuja. Ja vielä tämän ikäisenä. Ja opettajana. Minunhan pitäisi ymmärtää nää asiat. Mä opetan teinejä näistä ilmiöistä. Mun pitäis osata olla silleen, ettei satu mitään. Ja silti olen löytänyt itseni tilanteista, jotka saavat mut aivan liian hämilleni. Luulen, että jotkut jutut olen blokannut mielestäni pois, koska niin on vain helpompi olla. Mutta se, mitä haluan jakaa täällä on tämä perinteinen lähden jatkoille -juttu. Tiedän, että moni täällä on kokenut pahempaakin, mutta tämä on tapahtunut mulle muistaakseni neljä kertaa. Kaksi raiskausyritystäkin on elämässäni ollut, mutta koska ulkomailla, niin varmaan mun oma vika, koska en oo tajunnut eri kulttuureja. Ulkonäön haukkumista tietenkin silloin, kun en olekaan tykännyt perseestä puristelusta baarissa. Ja pari kertaa mulle on näytetty genitaaleja. Varmaan siksi, että hämmentyisin. Olenhan kova suustani. Ehkä sillä saisi minutkin hiljaiseksi. Mut nää jatkojutut mua eniten mietityttää tällä hetkellä.

Luin kirjoituksen, jossa sanottiin, että kirjoita imperfektissä, koska se on mennyttä, mutta musta tuntuu, etten ole käsitellyt tätä viimeistä vielä, joten kirjoitan preesensissä. Myös senkin takia, että oon onnistunut saamaan itseni tähän tilanteeseen monta kertaa. Tuntuu, että nyt on pakko kirjoittaa. Kesällä en tiennyt, miten ajatella koko asiaa. Itselleni tyypillisellä tavalla heitin siitä mustaa huumoria. Mutta sitten kun se tapahtui taas syksyllä, aloin syyttää itseäni.

En ilmeisesti osaa sanoa tarpeeksi pontevasti että ei kiinnosta. Pidän hauskaa. En ole se tyyppi, joka lähtee ensimmäisenä kotiin. Pilkun jälkeen järkkäillään jatkot. Tietenkin. Onhan huomenna vapaata ja kerranhan sitä vain eletään. Valvotaan aamuun asti. Sitten en jaksakaan lähteä enää kotiin, vaan jään jatkoille nukkumaan. Nukahdan sohvalle. Tiedän, että haluan vain nukkua. Viereen sammahtamaisillaan oleva tyyppi yrittää jotain, mutta laitan peiton meidän väliin ja sanon, että mä nukun nyt. Herään aamulla ilman housuja. Ei ole edes alkkareita. Ne lojuvat lattialla. Ensimmäinen ajatus on, että apua, enhän mä oo tehnyt mitään. Muistan, että oon vain halunnut nukkua. Kun herään ja kysyn vieressä makaavalta tyypiltä, mitä on tapahunut, hän vain nauraa, että no ei mitään ja nousee vierestä ylös. Vetää nopeasti housut jalkaansa ja menee ovelle. Menen perässä. Haluan tietää, miksi mulla ei ollut housuja. Hävettää. Tyyppi katsoo mua jotenkin halvasti. Tulee olo, että eihän hän edes mua voisi haluta – tällaista krapulaista perässäroikkujaa. Kysyn hädissäni, että eihän vain olla oltu yhdynnässä, koska mä en muista tarpeeks hyvin. Tyyppi sanoo hei hei ja laittaa oven kiinni. Menen takaisin sohvalle. Muut nukkuvat. Mä mietin, että kaipa olisin herännyt, jos mulle oltais jotain tehty. En voi tehdä mitään asian eteen, koska olin liian kännissä ja väsynyt, etten muistanut tyypin nimeä enkä kunnolla edes sitä miltä näyttää. Päätin mielessäni, ettei mulle oo mitään tapahtunut. Ei voi. Ei taas. Olenhan herännyt jo kaksi kertaa elämässäni aikaisemminkin siihen, että jatkoilla jonkun käsi on mun housuissa. Ja silloin tosiaan heräsin. Koska oon nukkunut heräämättä puolillepäivään asti, mitäänhän ei oo voinut tapahtua.

Tästä menee muutama kuukausi. Menen Tinder-deitin luokse yöksi ihan seksi mielessä joo. Seksi ei tunnukaan niin hyvältä. Odotukset olivat vähän korkealla ehkä. Mennään nukkumaan. Kumpikin on sitä mieltä. Ei oo mitään vonkaamista ja tuntuu ihan hyvältä mennä nukkumaan viereen ja saada läheisyyttä. Pesen hampaatkin ja sanon hyvää yötä ja aamulla sitten hyvät kahvit. Herään yöllä siihen, että toinen nylkyttää. Oon aivan umpiväsynyt, enkä oikein tajua mitä tapahtuu. Taas yritän vain vetää peittoa väliin ja nukkua vain, mutta toinen siinä touhuaa jotain. Herään aamulla. Juodaan kahvit. En sano mitään. Haluan vain pois. On halpa olo. Ahdistaa. Annoinko taas jotain merkkejä siitä, että mua saa koskettaa ja mua vasten voi runkata silloin kun nukun. Miks toisen kädet vaeltaa pitkin mun nukkuvaa kroppaa? Miks tää on tapahtunut mulle niin usein? Eikö olevinaan fiksut tyypitkään tiedä, mitä tarkoittaa suostumus. Enkä osaa sanoa, että ei nyt en haluas mitään fyysistä?

Mä muuten oon seksuaalisesti aika ʺvilliʺ ja oon tykännyt katsoa pornoa yms. Kai mä siksikin aattelen, että ihan ite oon aiheuttanut nää jutut. Jos oisin kiltimpi, niin ei ois näin käynyt. Mut tän viimeisimmän Tinder-deitin jälkeen on ollut vaan jotenkin tosi paska olo. Yksinäinen. Orpo. Seksuaalisesti täysin tyhjä. Ei vaan enää kiinnosta. Ei huvita tavata ketään. En halua antaa omaa kehoani enää kenellekään käytettäväksi. Ja rakkautta kaipaan silti.

Tapaus 209

Oli erään työprojektin lopetusbileet. Iloisesti otettiin kuppia porukassa ja lähdettiin baariin. En ollut juonut sen enempää kuin muutkaan. Baarissa muistan, miten menin tiskille ja sen jälkeen tupakkakoppiin, ja tein sen, mitä ei saisi koskaan tehdä – jätin juoman vartioimatta sinne kopin ulkopuolelle. Pliis, älkää ikinä koskaan tehkö sitä. Juokaa juoma ja menkää sitten koppiin.

Muistikuvat katkee aikalailla sinne baariin, klo 23 aikoihin. Heräsin aamulla luojan kiitos omasta kotoa sohvalta. Mietin, et miten mä oon tähän päätynyt, kun viimeksi muistan olleeni siellä baarissa. Sit mun mieleen palas todella hatara muistikuva siitä, miten eräs työyhteisöstä tuttu henkilö suuteli mua. Kyseessä on mua ~25-30-vuotta vanhempi, naimisissa oleva perheellinen mies. Mut valtasi kauhu – miten oon voinut pettää mun rakasta avomiestä? Kerroin itkien hänelle, mitä oli tapahtunut ja selitin, että mä en tiedä miten niin on käynyt, mä en oo sellanen ihminen joka ikinä tekis mitään sellaista. Kuten voi ymmärtää, tästä tietty tuli hieman keskustelua.

Mulla oli kaveri tukena, joka epäili, että ehkä mun lääkitys ja alkoholi on reagoinut keskenään (vaikka mitään tuollaista ei koskaan ollut käynyt) ja se johtanut tapahtumiin, joista en oikein ees tiennyt mitään. Laitoin tekstarin sille miehelle, ja kysyin, mitä eilen on tapahtunut. Näin mun puhelimesta, että oon viideltä aamulla soittanut hänelle. En edes tiedä millon oon tullut kotiin, avomies heräsi kymmeneltä jolloin olin sohvalla. Se tyyppi vastasi että käytiin muutamassa baarissa, mentiin toimistolle jatkoille, pussailtiin ja sit mä olin kuulemma halunnut lähteä kotiin. Hän oli kuulemma lähtenyt kysymään mulle kyytiä, mutta olin hävinnyt kun hän palasi. Olin ilmeisesti kävellyt kotiin, en tiedä. Ja soittanut hänelle, en tiedä mistä ollaan se 10min puhuttu. Mä en tiedä mistään mitään varmaa tietoa siitä, mitä tuon illan ja noiden ainakin kuuden tunnin aikana on tapahtunut.

Meni kait viikko, ennen kun aloin laskee 1+1. Se juoma siellä tupakkakopin ulkopuolella. Täysi muistinmenetys, vaikka en ollut juonut paljoakaan. Kysyin seurassa olleelta kaverilta, mitä oli tapahtunut. Oltiin kuulemma tämän miehen kanssa vaihdettu baaria ja hän oli vienyt mua tanssimaan ja kuulemma oltiin oltu sen verran rasittavia et hän lähti lopulta pois. Tämän jälkeen ollaan siis ilmeisesti kävelty toimistolle ainakin kilsa ja joskus neljältä aamuyöstä tämä tyyppi on sit pussaillut mua. Mun on pakko olla ollut ihan kaatokunnossa ja sitä kautta päättelin et mun juomassa on pakko olla ollut jotain ylimääräistä.

Työskentelin samassa paikassa sen miehen kanssa vielä kuukauden. Hänen tyyliinsä kuului heittää kaksimielistä läppää taukoamatta. Tapahtuneesta ei puhuttu. Avomies luojan kiitos ymmärsi, että mä en ole häntä omasta tahdosta ʺpettänytʺ, eikä tämä aiheuttanut meidän suhteeseen mitään säröä.

Tapaus 208

Olen muutaman päivän lukenut ryhmän tarinoita ja epäröinnin jälkeen haluan kertoa myös omista kokemuksistani. Samaten kuin moni muu, olen ajatellut pitkään että olen onnekseni ʺselvinnyt vähälläʺ. Tarkemmin ajateltuani olen kuitenkin tajunnut, miten paljon paskaa 25 vuoden aikana on tullut vastaan.

Yksi järkyttävimpiä kokemuksiani on ollut se, kun menimme yhdessä naispuolisen ystäväni kanssa kaveripoikiemme kanssa saunaan. Olimme pyörineet yhdessä jo jonkun aikaa eikä etukäteen tilanteessa ollut mitään varoitusmerkkejä, ja kaikilla oli pyyhkeet päällä. Noh, minuutin pari saunassa istuttuamme alkoivat kaikki kolme jätkää runkata äänekkäästi ylälauteilla meidän istuessa heidän alapuolellaan. Hämmennyimme kaverini kanssa pahasti ja muistaakseni vain nousimme ylös ja sanaakaan sanomatta poistuimme. Pojat kuittasivat asian vitsinä jälkeenpäin. Olimme kaikki 16-vuotiaita.

Olen myös aina ajatellut, että olen onnekseni saanut aina seksin yhteydessä päättää tilanteen kulusta. Tajusin kuitenkin jokin aikaa sitten, että näin ei olekaan ollut. Tapailemani poika erään kerran painosti voimakkaasti seksiin, vaikka ilmoitin olevani väsynyt ja humalassa. Hän kuitenkin ryhtyi hommiin ja osin vastustelin, osin nuokuin. Muistan ajatelleeni että antaa mennä sitten, ihan sama. Kuitenkin seksin aikana halusin hänen lopettavan, mutta hän ei toistaamaani pyyntöä kuunnellut vaan jatkoi loppuun saakka. Ajattelin että omapa oli vikani kun en jaksanut vastustella kovempaa. Olin 22-vuotias. Mies on tuleva luokanopettaja.

Kesällä olin eräässä pohjoismaassa vapaaehtoistöissä, ja eräs päivä pomoni parikymppinen poika tuli juttelemaan ja kysymään mukaansa lounaalle. Juttelimme niitä näitä autossa matkalla ruokapaikkaan ja päätimme ottaa ruuan mukaan kämpälle, jossa majoituimme ja jonka yläkerrassa hän asui. Syötyämme olin laittamassa tiskejä koneeseen, kun mies yhtäkkiä painautui minuun kiinni takaa päin ja yritti suudella väkisin. Riuhdoin itseni irti ja kysyin mitä hän kuvittelee tekevänsä. Sain kuulla selitykseksi, että järjestössä toimineet muut (mies)henkilöt olivat kuvailleet minua ʺkevytkenkäisenäʺ ja ʺhelpponaʺ, ja siksi hän ajatteli, että olin hänestäkin kiinnostunut. Sain sanottua jotakin ihmettelevää takaisin ja lähdin pois. Jälkeenpäin kerrottuani tapahtuneesta kohtasin vähättelyä ja syyttelyä sinisilmäisyydestä, kun olin tyypin kanssa syömään lähtenyt. Olin 25-vuotias.

Näiden lisäksi mielessä ovat pyörineet ne kymmenet tilanteet, joissa minua on seurattu kadulla, huudeltu törkeyksiä ja puristeltu julkisilla paikoilla esim. bussista poistuessa. Mieleen ovat tulleet myös kaikki baarissa tapahtuneet ehdottelut ja koskettelut sekä muut tilanteet, joissa olen sukupuoleni takia kokenut oloni turvattomaksi, käytetyksi ja arvottomaksi. Useita ystäviäni on raiskattu, eikä kukaan kavereistani ole kertomansa mukaan välttynyt ahdistelulta. Nyt riittää! Tehdään tästä loppu.

Tapaus 207

Minun #Memyös- tarina alkaa varsin varhain. Havahduin tähän muistoon oikeastaan ensimmäisen kerran vasta 15-vuotiaana, mutta sulloin sen takaisin alitajunnan perukoille säästääkseni itseni kaikenlaiselta emotionaaliselta syötöltä – olinhan siinä elämäntilanteessa jo muutenkin niin henkisessä kuin myös fyysisessä murrosvaiheessa. Ensimmäisen kerran minua hyväksikäytettiin ollessani vasta viiden vanha. Hyväksikäyttäjä oli minua runsaasti vanhempi perheenjäsen, aikuisuuden kynnyksen juuri ylittänyt mies.

Muistikuvat ovat hatarat ja niihin sekoittuu paljon tuon tapahtuman aikana koettua lapsen pelkoa, ahdistusta, voimattomuutta ja hämmennystä: mitä minulle oikeastaan tapahtui? Vähitellen elämän erilaisia traumoja ja vaikeita kokemuksia kelaillessani olen kuitenkin kykenevä muistamaan yhä enemmän ja enemmän. Muistan edelleen muun muassa sen tunteen, kun mies ensin leikki minun kanssani varsin viattomalta tuntuneita leikkejä. Piirtelimme, pelasimme ja annoin hänen pyörittää itseäni sylissään. Kieroituneinta tarinassa omalla kohdallani on se, että syyllistän toisinaan itseäni tapahtuneesta: annoinko kenties jonkin väärän singaalin, kun annoin miehen sillä tavalla pyörittää itseäni? Järjellä ajatellen kaikki voimme varmasti todeta, että tilanteessa ei ole epäselvyyttä. Viisivuotias lapsi ei ole missään tilanteessa sopiva kohde seksuaaliselle kanssakäymiselle, eikä lapsi edes tuossa iässä pysty käsittelemään seksuaalisuuteen liittyviä asioita.

Näin tapahtui kuitenkin. Syyllistin siitä itseäni useiden vuosien ajan, ja vasta aivan viimeisimpinä vuosina olen päässyt häpeän tunteesta vihan kautta jonkinlaiseen rauhaan. Koskaan se tahra ei kuitenkaan poistu. Mitä tämä kyseinen mies sitten teki? Normaalin lapselle sopivan touhuilun jälkeen hän vei minut pieneen isovanhempieni makuukammariin ja kysyi, voisiko kokeilla minulle yhtä juttua. Viattomana lapsen kysyin, että mitä juttua. En olisi voinut edes aavistaa, että kysymyksen esittänyt turvallinen aikuinen ihminen tekisi jotakin pahaa minulle. Muisto alkaa tässä kohdin jonkin verran säröillä, sillä jouduin jonkinnäköiseen paniikkiin. Edelleen muistan kuitenkin sängyn, miehen kylmät sormet ja lopulta jotain muutakin sisälläni. Muistan myös sen, kuinka lähes lamaantuneen tilani läpi yritin ehdottaa miehelle jotakin muuta tekemistä, siten etten kuitenkaan loukkaisi häntä: mennäänkö mielummin taas vaikka piirtämään?

Tuon muiston kaltaiset tapahtumat toistuivat vielä pariin otteeseen, 5-8 ikävuosien vaiheilla. Seuraavat hyväksikäytön, häirinnän ja alistamisen kokemukset koin jo varhaisessa teini-iässä, koomista sinänsä sillä en ollut sitä nopeasti kehittyvää sorttia. Ikään kuin se mitään edes selittäisi. Kokemuksia on paljon ja osa hukkuu jo muistojen syövereihin, mutta inhottavimmat häirinnät ovat tapahtuneet julkisilla paikoilla. Metrossa matkalla kohti perheeni joulupäivän kokoontumista, muistan istuneeni lamaantuneena paikoillani kahden humalaisen miehen istuutuessa muutoin tyhjässä metrovaunussa eteeni ja viereeni. He alkoivat kovistella 11-vuotiasta tyttöä kertomalla juuri päässeensä linnasta, ja kuvailemalla kuinka heitä panetti kovasti. Muistan katsoneeni lamaantuneena metron ikkunasta ulos. Seuraavaksi miehet tiedustelivat ʺnuorelta naiseltaʺ (joka ilmiselvästi näytti, pukeutui ja käyttäytyi kuin lapsi) millainen alapää tällä on. Metroon astui tällä välin aikuisia ihmisiä, mutta heistä ei ollut apua tilanteessa. Miehet jatkoivat kyselyitään nauramalla samalla kovaäänisesti. Muistan yhä sen minussa heränneen vihan tunteen, kun toinen miehistä taputti kaveriaan olalle ja sanoi ʺvittu mikä jätkä!ʺ Aivan, melkoinen miehinen sankari. Miesten jäätyä ulos metrosta muistan näyttäneeni heille lapaseni sisällä keskisormea – tuossa ikävaiheessa se oli jotenkin hurjaa, mutta samalla voimaannuttavaa.

Toinen häiritsevä kokemus tapahtui ollessani elämäni ensimmäisessä suhteessa. Jouduin siihen liian varhain, liian nuorena ja liian heikkona. Hain turvaa ihmiseltä, joka oli minua runsaasti vanhempi, tuntui ja vaikutti turvalliselta sekä huomaavaiselta. Myöhemmin osoittautui että näin ei tosiaan ollut, ja sainkin vuosia kestäneen suhteen jälkeen pyrkiä eroon tämän miehen huomiosta miltein lähestymiskiellon kautta. Suhteessa ollessani en ajatellut, että eräät nykyään ilmiselvät asiat olisivat häirintää, hyväksikäyttöä tai alistamista. En osannut muun muassa ajatella, että miehen koneelta löytyneet lapsipornon (kaikkien muiden pornolajien muassa) olisivat jotenkin väärin. Olinhan kokenut itsekin ensimmäiset kokemukset jo viisivuotiaana, kai miehet vain olivat sellaisia. Olan kohautuksella tästä ei silti selvitty, sillä aloin tietoisesti välttämään miehen seuraa, ahdistuin ja lopulta masennuin. Pian tämän paljastuksen jälkeen erosimme. Mies ei koskaan vastannut selkeästi kysyessäni hänen koneelta löytyneestä materiaalista, vaan totesi vain että sitä on varmaan tullut muun materiaalin mukana vahingossa. Tiesin tämän valheeksi, mutta koitin uskotella itseäni että näin olisi. Eihän mies koskaan ollut aiemmin käyttäytynyt poikkeavasti suhteen aikana… vai oliko?

Hiljalleen kysymysmerkin takana piilottelevat kysymykset alkoivat järjestäytyä. Löysin pian itseni tilanteesta, jossa olin vakavasti harkitsemassa itsemurhaa. Olin likainen, typerä ja itse tilanteeni aiheuttanut. Kysyin itseltäni jatkuvasti, että miten jouduin tilanteeseen. Kyllähän jokainen hyvin kasvatettu kiltti tyttö tietää ketkä miehistä ovat hyviä ja ketkä pahoja. Syyllistin itseäni aivan valtavasti, ja myönnän tekeväni sitä edelleen toisinaan. Toivon pääseväni siitä vielä yli jonakin päivänä.

Haluan vielä tähän loppuun sanoa, että hyväksikäyttö, häirintä ja ahdistelu ei tapahdu ainoastaan sillä varsinaisella tekohetkellä, sillä muisto tapahtuneesta elää vielä pitkään uhrin mukana. Usein se ottaa myös fyysisiä ja henkisiä muotoja. Minun kohdalla näin kävi myös sairastuttuani syömishäiriöön. Tämä ei ollut kuitenkaan ainoa väylä jota kautta henkinen väkivalta puski elämääni edellisestä suhteesta: entinen mies piti pitkään minusta ja hänestä yhteiskuvia sosiaalisessa mediassa, vaikka ero oli tapahtunut ajat sitten ja olin löytänyt jo henkilön, jonka kanssa myös perustin perheen. Tämä oli kai hänen viimeinen yrityksensä osoittaa, että kuuluin hänen valtansa alle.

Tapaus 206

Suurin osa omista kokemuksistani on ns harmittomia, ja olen ajatellut ettei niitä tarvitse kirjoittaa tänne koska ne eivät ole yhtä pahoja kuin monen muun kokemat tapahtumat. Kuitenkin nekin ovat esimerkkejä siitä, miten häikäilemättömiä miehet saattavat olla, miten he sanovat, ottavat ja tekevät haluamansa ajattelematta, varmistamatta tai kysymättä lupaa, ilman sen vakavampia seurauksia. Elän itse suhteellisen turvallisessa queerfeministihumanistikuplassa, mutta tietysti omassakin kaveriporukassa tulee vastaan näitä patriarkaalisia ajattelutapoja (kuten silloin ystävieni häissä kun miespuolinen kaverini meille muille sanoi morsiamen olevan kaveriporukkamme kaunein ja vilpittömästi yllättyi siitä, ettemme muut laita kavereitamme arvojärjestykseen ulkonäön mukaan).
Viime vuosina olen päässyt paljon helpommalla koska suosin suhteita naisien kanssa ja liikun eniten sateenkaaripiireissä, miesten antama huomio huomattavasti vähentynyt sitä mukaa kun tyyli on muuttunut femmestä maskuliinisempaan ja ʺhomompaanʺ suuntaan. Paitsi silloin kun tulee ilmi että tykkään naisista tai liikun tyttöystävän tai heilan kanssa, silloin tulee kysymystä että pääseekö mukaan tai saako katsoa, kielen heiluttelua, suhteideni vähättelyä jne. Kolme ensimmäistä liittyvät enemmän tai vähemmän tähän.
*
Olen 24-vuotias, kesätöissä ravintolassa. Miespuolinen kollegani rupeaa kommentoimaan naispuolisen kollegamme ulkonäköä ja ajattelee että me voimme yhdessä arvostella naisten ulkonäköä ja jutella ʺnaisistaʺ koska minulla on tyttöystävä ja olen kiinnostunut naisista.
*
Olen noin 23-vuotias, olen matkalla uuteen paikkaan ja olen vahingossa hypännyt väärään bussiin. Menen juttelemaan bussikuskin kanssa joka neuvoo miten pääsen oikeaan paikkaan, mutta ensin pitää mennä takaisin keskustaan. Jään etupenkille istumaan. Hän on ikäiseni, kivan oloinen, kunnes rupeaa kyselemään henkilökohtaisia kysymyksiä ja haluaa vaihtaa puhelinnumeroja koska ei vielä tunne ihmisiä kaupungissa. Olen skeptinen mutta ajattelen että se johtuu siitä että olen arka uusien ihmisten kanssa, päätän antaa hänelle numeroni. Tapaamme kerran, hän haluaa väkisin maksaa juotavani. Käy ilmi, että hänellä on tyttöystävä josta haluaa erota, muttei ennen kuin seuraava tyttöystävä on jo tiedossa. Kerron että minulla on jo tyttöystävä enkä halua uutta suhdetta. Hän sanoo ettei häntä haittaa ja vaikuttaa olevan sitä mieltä että kahden naisen välinen parisuhde ei ole vakavaa.
*
Opiskelijabileissä, noin 22-vuotiaana. Pussailen tanssilattialla toisen naisen kanssa. Kaksi miestä haluaa mukaan, yritämme olla kahdestaan mutta he tunkevat väliin ja toinen heistä rupeaa väkisin pussailemaan kanssani ja iskeydyn seinää vasten niin että sattuu.
*
Ekana opiskeluvuonna, kävelen kotiin myöhään yöllä lumisateessa. Ikäiseni mies on Suomessa vierailulla ja hukannut kaverinsa baarireissun jälkeen ja eksynyt matkalla nukkumapaikkaan. Hän pyytää apua, annan hänelle yöpaikan mutta käy nopeasti ilmi että hän haluaisi muutakin kuin vaan nukkua, muttei onneksi yritä muuta kuin halailla. Aamulla hän liukenee paikalta suht nopeasti, yhtäkkiä hän tietääkin mistä löytää kaverit. Näen hänet jonkin aikaa jälkeenpäin ja käy ilmi että tyyppi asuu vakituisesti Suomessa eikä mitenkään ollut eksynyt vaan halusi vaan jonkun sänkyyn. Tyyppi ei ollut mitenkään pahoillaan tästä valehtelusta.
*
Olen noin 7-vuotias. Minulla on ystävä, jonka luona en oikein halua olla koska isoveli (myöhäisteini?) ei jätä meitä rauhaan kun olen kylässä. Hän haluaa että istun hänen syliinsä kun istumme pöydän ääressä pelejä pelaamassa, mutta en halua koska hän aina ottaa peniksensä esiin ennen kuin istun. Joskus hän lukitsee minut ja itsensä vanhempien makuuhuoneeseen, jossa hän haluaa että istun hajareisin hänen päällään ja yritän painaa hänen käsivartensa alas, tai makaan hänen allaan kun hän tekee punnerruksia. Vaatteet pysyivät aina päällä mutta tajusin vasta vuosia myöhemmin mitä oikeasti oli tapahtunut.
*
Lukion viimeisellä käyn autokoulua. Kuulen kavereiltani huhuja limaisesta autokoulunopettajasta, joten osasin jotenkin henkisesti valmistautua. Opettaja on n. 40-vuotias mies, joka muun muassa kommentoi jalakulkijoiden ulkonäköä, sanoi että jos naisella on hyvä perse niin pysähdytään suojatien eteen ja annetaan kävellä yli. Ehdotteli mm jatkoja strippiklubille. Oli sitä mieltä että naiset ovat kauneimmillaan 17-vuotiaina (eli juuri oppilaidensa ikäisiä). Käsittelin tilannetta lähtemällä juttuun mukaan koska en tiennyt mitä muutakaan tehdä yksin hänen kanssaan autossa.
*
Lopuksi kertomus jolla on hieman kivempi loppu:
Pari vuotta sitten, kaveriporukan kanssa baari-iltaa viettämässä. Mukana on myös tyyppi, joka on muiden kaverieni kaveri, mutta joka minulle on ennen kaikkea luennoitsija yliopistolta. Illan päätteeksi olemme kaikki juoneet liikaa ja kävelemme kotiinpäin. Tyyppi kääntyy puoleeni ja lähestyy, tajuan mitä on tapahtumassa ja että hän aikoo suudella minua, en halua mutta en oikein pysty väistämään alkoholin takia. Emme ole yksin eikä tämä kestä kauaa, mutta asiasta jää paha mieli. Olen menossa juttelemaan tyypin kanssa ja kertomaan ettei tämä ollut ok, mutta tyyppi kuitenkin tajuaa pyytää minulta anteeksi seuraavan kerran kun näemme ennen kuin ehdin sanoa mitään. Annan hänelle anteeksi eikä asia jää häiritsemään.

Tapaus 205

Aika huima tämä palsta. Uskomatonta, kuinka paljon seksuaalista kaltoinkohtelua tässä maassa on. Olen tosin siitä jo ikävän tietoinen, silä olen työstänyt kirjaa Lapsi rikoksen uhrina- miten auttaa lasta jo usean vuoden ajan. Yksi pieni apuraha saatuna, monia haastatteluja takana, paljon työtä vielä edessä.

Yhtäkkiä huomasin, miksi aihe on minulle läheinen. Jouduin itse jo alle kouluikäisenä täysi-ikäisen miehen seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Olin noin 5-vuotias, kun rajavartiostossa isäni työpaikalla nuori alokas kävi kimppuuni nukkuessani omassa sängyssäni. Hän suuteli minua, johon heräsin kesken unieni. Yritin kamppailla miestä vastaan, hän painoi päälläni kuin sementtisäkki ja ajattelin, että en itke. Äitini toimi väärin. Hän jätti minut yksin tämän aikuisen miehen kanssa ja lähti hakemaan naapurista apua. Kun hengitykseni oli jo melkein salpaantunut, tuli naapurin mies ja veti päällekarkaajan pois päältäni. Äitini pesi suutani saippualla. Myöhemmin minulle luvattiin,että tämä mies hyvittää tekonsa ostamalla minulle nuken. Odotin sitä nukkea monta vuotta, mutta en saanut sitä ikinä. Vamma sieluun syntyi, joka ilmeni myöhemmin murrosiässä hakiessani hyväksyntää. Toimin vastuuttomasti ja ajauduin vaikeuksiin.

Olin todistamassa myös ikäviä tapahtumia naapurikaupungissa Haaparannalla. Kerran joulukuussa oli koulubileet ja näin, kuinka joukko poikia raahasi sammunutta tyttöä jäistä maata pitkin pois bilepaikalta eli koululta. Olivat ilmeisesti tainnuttaneet hänet. Yritimme puuttua tilanteeseen, mutta meihin suhtauduttiin hyvin hyökkäävästi. Tyttö on yhden pojan sisar, meille väitettiin. Häipykää! Paljon myöhemmin kuulin, että koko poikajoukko oli raiskannut tämän tytön.

Itse jouduin kerran tullissa tarkastukseen. Olimme tulossa kaverini kanssa rajan yli ja tottakai tullimiesten käskyä piti noudattaa. Olimme lukioikäisiä ja keskioluthumalassa. Kun menimme tullin sisätiloihin, alkoivat tullimiehet esitellä meille kammottavia eläimiin sekaantumis-filmejä, joita olivat takavarikoineet . Samalla he alkoivat kopeloida meitä t-paidan sisältä. Ymmärsimme poistua paikalta, mutta emme ikinä tehneet ilmoitusta poliisille. Mihinkähän se olisi johtanut?

Tapaus 204

Olen saanut osakseni paljon häirintää vuosien varrella, enkä ole osannut laittaa rajoja sille, miten kehoani saa kohdella. Mutta olen järkytyksekseni huomannut, että olen joskus rikkonut myös miesten rajoja. Olen tökerösti suudellut ihastukseni kohdetta lupaa kysymättä ja sen sellaista. No tästä vakavemmaksi ne eivät ole edenneet. Mutta pointti onkin siinä, että miksi tein niin? Suoritin tiedostamattani jotain mallia, jonka olin kai saanut elokuvista tai jostain. Olin feministi ja aika päällekäyvä myös sanallisesti. Samalla olin äärettömän haavoittuvainen sisältä, enkä ollut yhtään kosketuksissa oman naiseuteni kanssa. Välttelin oikeasti intiimejä tilanteita, koska paljaana itsenäni oleminen oli alitajuisesti aivan liian iso pala purtavaksi.

Voisinpa pyytää anteeksi noilta kundeilta. Tällä en halua puolustella kenenkään vääriä tekoja. Alan vain vähän enemmän ymmärtää itseäni. Samalla kun omat rajani selkiytyvät, kunnioitus toisten rajoja kohtaan kasvaa. On tullut aika määritellä mieheys ja miehekkyys uudestaan, se on yksi väylä kytkeä tätä rakenteellista ongelmaa yhteiskunnastamme. Olen saanut tästä kampanjasta valtavasti voimaa. Kiitos.

Tapaus 203

Tämä kokemus syntyi vuosituhannen vaihteessa, kun olin yhdeksännellä luokalla. Meillä oli pienessä maalaiskoulussa uusi, nuori historianopettaja. Hän oli vajaa 30-vuotias huumorintajuinen urheilija, ja kaikkien ysiluokkalaisten mielestä huipputyyppi muiden kireiden, väsähtäneiden kansankynttilöiden rinnalla. Luonnollisesti itsekin kikatin hänen jutuilleen ja menimme ystäväni kanssa istumaan eturiviin luokassa. En muista enää tarkkaan, mutta aluksi ilmassa oli pientä flirttiä puolin ja toisin, ehkä muidenkin kuin minun ja opettajan välillä.

Yhtenä perjantai-iltana sain opettajalta tekstiviestin: ʺolit taas luokan kuningatar, sait kokeesta täydet pisteetʺ. Viestittelymme jatkui ja ymmärsin olevani jotenkin erityinen: kaikista koulun tytöistä juuri minä?

Tapaukseen sisältyi monenlaista: suutelimme luokassa suljettujen verhojen takana, vaihdoimme seksiin liittyviä viestejä tunnilla, jalkamme koskettivat toisiaan pöydän alla. Muutaman kerran opettaja nouti minut autolla koulun jälkeen kauempaa sovitusta paikasta niin, ettei kukaan huomaisi. Ajoimme metsätielle. Lopulta homma huipentui siihen, että opettaja tyydytti itsensä hinkkaamalla vehjettään minua vasten. Olimme täysissä pukeissa ja muistan hänen sanoneen: ʺhaluaisin tulla sisällesi, mutta en halua rikkoa lakiaʺ. Muistan sen partaveden, joka tuoksui samaan aikaan hyvältä ja pahalta. Muistan, mitkä housut minulla oli jalassa, sillä tuijotin aktin ajan omaa reittäni ja mietin, että milloinkohan tämä loppuu ja mitä minun pitäisi tästä ajatella.

Olin ihastunut ja toimin omasta halustani. Olin kuitenkin vasta ysiluokkalainen. Hitaasti ymmärsin, että en ikinä saa tästä ihmisestä rakkautta ja puolisoa. Hänellä on jo vaimo ja kaksi pientä lasta. En voinut kirjoittaa hänelle viestejä kuin sovittuina kellonaikoina, ettei tule epäilyksiä. Päätin lopettaa suhteen. Ymmärsin myös, että hänen käytöksensä ei ole sallittua.

Lähetin rehtorille kirjeen, jossa kerroin tapahtumista. Yhtenä koulupäivänä minut kuulutettiin rehtorin kansliaan. Siellä odotti kaksi miestä: rehtori ja koulutoimenjohtaja. Epäreilun keskustelun ydin oli: ʺSinä et varmasti halua, että asiaasi riepotellaan iltapäivälehdissä. Myös vanhempasi ja koko sukusi saa tietää.ʺ Poistuin epäuskoisena paikalta. Asiasta ei enää puhuttu.

Opettaja opettaa paikkakunnalla edelleen. Tapahtumasta on yli 17 vuotta. Kaikkein eniten olen vihainen kahdelle auktoriteetille, jotka eivät auttaneet nuorta.

Tapaus 202

Menin rippileirille mökkipaikkakunnalleni. Leirillä aktiivisimmassa roolissa olivat kanttori ja tämän isosena toimiva 25-vuotias poika. Koko rippileirin kuulin rinnoistani ja siitä, että olin kaunis ja haluttava – pääasiassa tältä isoselta. Leirillä järjestettiin hänen aloitteestaan missikisat, jossa minut palkittiin. Isonen halusi pitää minua jatkuvasti kädestä. Hän halusi, että leirinuotiolla istun hänen sylissään. Koin tämän vääränä ja epäasiallisena. Mies selitti, että hän halusi olla vain ystäväni, vain ystäväni. Hän oli avoliitossa. Koska minua oli kiusattu koko peruskoulun ajan, en siksi miehen mukaan vain osannut ottaa hyvää kohtelua vastaan.

Kerran polulla kävellessäni kanttori-isäkään ei pystynyt pitämään näppejään irti, vaan kävi kiinni lanteisiini. Viimeisenä iltana isonen halusi lähteä kanssani soutelemaan läheiseen saareen. Suostuin, koska hän osasi kyseenalaistaa kaikki perusteluni kieltäytymiselle. Kun olimme jo merellä, kanttori-isä huusi perään, ja komensi takaisin. Hyvä niin, sillä en tiedä mitä saaressa olisi tapahtunut. Olin koko leirin varuillani, mutta omatuntoni oli huono – oloni oli epämukava, vaikka minusta vain pidettiin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Aistin, että naispuolinen isonen tarkkaili tilannetta, mutta ei hän sille mitään tehnyt. Leiri päättyi ja siitä viikon kuluttua oli konfirmaatio. Mies viestitteli päivittäin, soitteli. Epäilen, että puhelimessa jutellessaan hän masturboi. Isäni ihmetteli, miksi salailin puheluita ja kielsi yhteydenpidon. Mies vakuutteli minulle, että hän on ainoa ystäväni, joka näkee ainutlaatuisuuteni. Konfirmaatioon mies tuli kuulemma vain minun takiani.

Kesällä mies tuli ystävineen, joista osa oli ollut rippileirillä, hakemaan minua mökiltämme. Koin asian uhkaavana. Vanhempani ajoivat joukon pois ja se taisi olla viimeinen kerta, kun miehen näin. Itse olin piiloutunut saunakamariin. Vanhempani eivät koskaan kysyneet, oliko jotakin tapahtunut. Koin häpeää, koska olin aiheuttanut vanhemmilleni moista vaivaa. Minun, fiksun kympin tytön, olisi pitänyt tajuta paremmin. Myöhemmin lukiossa oli ihmisiä mökkipaikkakunnaltani, ja he kertoivat kavereilleni rippileirin miehestä. Jopa kuva miehestä kaivettiin esiin. Olin ystävieni mielestä nolo, kun mies oli minuun tällaista huomiota kiinnittänyt. Asia oli oma vikani.

Tapaus 201

Työskentelin baarissa baarimikkona. Minä ja miespuolinen pomoni emme oikeen tulleet toimeen. Pankkikorttikoneessa ja kassakoneessa oli viikon kiireisimpänä iltana ongelmaa, ja koska asiasta oli ravintolapäällikölle huomautettu lukuisia kertoja, eikä hän ollut tehnyt asialle mitään. Ilmeisesti pyörittelin silmiäni ja totesin, että tämä taaskin ruuhkauttaa palvelua. Pomo löi minua takapuolelle niin kovaa, että kyyneleet tulvahtivat heti silmiini. Mies oli takanani, edessäni täysi tiski palvelua odottavia asiakkaita. Käännyin, marssin henkilökunnan tiloihin hakemaan laukkuni ja lähdin saman tien töistä. Kotona itkin nöyryytystä puolisolleni.

Seuraavana päivänä laitoin asiasta mailia ravintolan omistajalle. Työvuorossa kerroin naispuoliselle samanikäiselle työkaverilleni, joka nauroi päin naamaani ja totesi ”Aikuiset ihmiset!”. Pomo ei tehnyt asialle yhtään mitään, ei edes vastannut sähköpostiini. Irtisanouduin ja hankin uuden työpaikan.

Vuosia myöhemmin näin kyseisen ravintolapäällikön baarissa. Olin itse tulossa kaverini kanssa Ruisrockista aikamoisessa maistissa. Läksytin miestä baaritiskillä niin, että myös sivulliset kuulivat. Mies ei nähnyt toiminnassaan mitään ongelmaa, vaan kertoi tuollaisen rennon käytöksen olevan alan tapa. Olen taitava väittelijä (ilmeisesti humalassakin), joten argumentoin ja argumentoin. Mies kertoi, että hän on ollut väkivaltaisessa suhteessa ja tietää mitä väkivalta on – tapahtunut ei ollut sitä. Kaikki hänen väitteensä kumottuani hän sanoi, että sain syyttää itseäni, koska olin käyttäytynyt epäkunnioittavasti häntä kohtaan asiakkaiden nähden.

Tapaus 161

Olen 36-vuotias nainen, ja tässä on minun seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön historiani. Omasta mielestäni nämä tapaukset eivät ole mitään pahoja, mutta on ollut todella vapauttavaa kirjoittaa näitä ylös. Eihän näitä enimmäkseen halua miettiäkään, ja varmasti on ollut paljon niin arkipäiväistä ehdottelua ja nimittelyä että se on unohtunut. Tässä kuitenkin päällimmäisenä mieleen muistuneita:

Kun olin noin 11-vuotias, isoenoni auttoi vanhempiani remontoimaan uutta taloamme ja sen takia hän asui meillä vähän aikaa. Hän oli meidän lasten mielestä mukava. Kerran kuitenkin olin omassa huoneessani kun huomasin isoenon olevan vastapäisessä kylpyhuoneessa, ja kylpyhuoneen ovi oli selkosen selällään. Hän seisoi siinä paikoillaan alasti, sukuelimet näkyvissä ja vain katsoi minua. Se ei ollut tavallista, en ollut koskaan nähnyt häntä alasti. Häpesin ja avasin nopeasti edessäni olevan vaatekaapin oven päästäkseni pois tilanteesta, pois näkyvistä. Tilanne ei toistunut, eikä hän sanonut minulle koskaan mitään siihen liittyvää. Minäkään en sanonut asiasta kenellekään, vaikka mielestäni se oli tarkoituksellinen ja epänormaali tilanne. Olisin tavallaan halunnut kertoa vanhemmilleni, mutta samaan aikaan pelkäsin että olisi kuulostanut siltä kuin tilanne olisi ollut aivan tavallinen (ovi unohtunut auki, ei mitään tarkoituksellisuutta) ja minä kuvitellut kaiken ja syyttänyt turhasta (syyttänyt mistä? onko väärin tulla nähdyksi alasti kylpyhuoneessa, kenties vahingossa?). Jotenkin likainen olo siitä silti jäi, ja tämän ohikiitävän hetken muistan päällimmäisenä kun ajattelen nyt jo edesmennyttä isoenoani.

Olimme parhaan kaverini kanssa vielä ala-asteella, kun kerran kirjastossa joku vanhempi epäsiistin oloinen mies tuli selittämään meille jotain epämääräistä siitä, miten on niin hankalaa kun naisilla klitoris on siinä ulkopuolella, että jos se olisi pillun sisällä niin sitten kyrpä osuisi siihen panemisen aikana. Nyökkäilimme vaivautuneina, meidät oli opetettu kohteliaiksi emmekä osanneet paeta tilanteesta, eikä kukaan lähistöllä oleva aikuinen tullut pelastamaan meitä, vaikka olen varma että useampikin ihminen kuuli äijän horinat.

Jo ala-asteella hitaasti kypsyviä tyttöjä haukuttiin laudoiksi, ja ylä-asteella tyttöjen muotojen arviointi ja yleinen huorittelu oli tosi yleistä. Samaten jotkut pojat arvioivat kovaan ääneen tiettyjen naisopettajien rintoja, eivätkä kaikki opettajatkaan puuttuneet tällaiseen puheeseen millään tavalla.

Olin 12 tai 13 kun isomummoni (josta pidin todella paljon) taputti minua kehittymässä olevalle rinnalleni ja sanoi että sullahan on jo isommat tissit kuin äidilläsi (ei ollut, eikä edelleenkään ole, vaikka se nyt ei olekaan tarinan pointti). Hävetti, ja tämäkin jäi pitkäksi aikaa mieleen ikävänä tapauksena. Samaan aikaan tällainen tapa puhua ja koskea on tainnut olla vanhemmilla sukupolvilla yleinen, ja siksi ei ole tuntunut siltä että siitä saisi loukkaantua. Eniten hävetti se, että vartaloni kehitystä arvosteltiin koko perheen kuullen. Tämä oli olevinaan normaalia, eikä kukaan puolustanut minua.

Olin ehkä jo lukiossa kun vanhempieni tuttavaperhe lapsineen oli kylässä. Oli kesä ja minulla melko avonainen toppi päällä. Kaadoin mehua tuttavaperheen pojalle, minua vuoden pari nuoremmalle. Pojan isä kommentoi naureskellen jotain siitä miten poika tuijotti rintojani. En tiedä tuijottiko vai ei, eikä sillä kai ole mitään väliä. Todella vaivaannuttava tilanne, jossa toisten neutraali kanssakäyminen seksualisoitiin, eikä kukaan puolustanut meitä nuoria mitenkään. Vanhempani ja nuorempia sisaruksiani oli läsnä. Häpesin että olin pukeutunut jotenkin väärin ja vetänyt huomiota itseeni väärällä tavalla ja vääriltä ihmisiltä. Ajattelin että vanhempani häpesivät minua, vaikka ehkä he häpesivät enemmän tahditonta vitsailua. Omaa lasta pitäisi silti puolustaa ja opettaa puolustautumaan häiritsevältä puheelta.

Tapaus 160

Olin ehkä 19, minulla oli ollut jotain pientä flirttiä yhden jokusen vuoden vanhemman muusikkoheebon kanssa jonkin aikaa. Olimme porukalla viettämässä iltaa yökerhossa, minä asuin samalla puolen kaupunkia kyseisen heebon kanssa, muut ystävät toisella, joten sovimme jakavamme taksin illan päätteeksi.

Poistuessamme hän kaivoi taskustaan rullan roudarinteippiä, jolla teippasi käteni ranteista yhteen, tehden minusta toimintakyvyttömän.  Taksissa vaadin häntä avaamaan teipit, sen sijaan hän potkaisi minut ulos taksista lumihankeen ja jatkoi taksilla nauraen yksin. Nöyryytettynä, vihaisena ja loukattuna jäin lumihankeen toivomaan, että löydän jonkun joka vapauttaisi minut teipeistä. Onneksi löysinkin. En muista miten pääsin kotiin, rahaa kokonaiseen taksiin minulla ei ollut, kun toisin oli sovittu.

Seuraavan kerran näin heebon seuraavalla viikolla. Hän istui bändinsä kanssa baarissa, bändissä soitti myös hyvä kaverini. Lähestyin raivona, valmiina ripittämään häntä. En ehtinyt sanoa mitään, kun hän jo osoitti minua muulle bändille, huutaen ”Hei tos on se mimmi jonka mä teippasin!”  Koko bändi remahti nauruun, jättäen minut aseettomaksi, nyt huutoni olisi ollut vain tyhjää kitinää, huumorintajuttoman ämmän yksinäistä itkua. Tulin siis vielä pahemmin nöyryytetyksi. Myöhemmin hän on pyytänyt anteeksi tekoaan. Valitettavasti se ei auta yhtään mitään. Omanarvontuntoni vedettiin täysin nolliin. Kaverilleni hän oli sanonut, että hän halusi vain lopettaa kevyen flirttimme, tehdä selväksi ettei kiinnosta enää. Tämän miespuolisen kaverini mielestä tämä oli hauskaa vielä 15v myöhemminkin.

Tapaus 159

Tasan kymmenen vuotta sitten olin 19-vuotias ja elin niin railakasta elämää kuin nyt nuorena sinkkuna saattoikin. Takana oli yhdet erityisen hauskat bileet joista matka jatkui keskustaan baariin ja baarista lähdin yksin kotiin. Promilleja oli shottien jäljiltä kertynyt aiottua enemmän ja päätin hieman syrjäisemmältä tolpalta ottaa taksin. Se mitä en päihtymykseltäni tajunnut oli ettei taksi ollut virallinen, vaan jonkinlainen pimeä taksi tai joku satunnainen ohikulkija joka päätti ottaa tilanteesta kaiken ilon irti. Tajusin ettei kaikki ollut kunnossa kun kuski, noin neljäkymppinen mies, alkoi jutella kauniita ja taputtaa polvelle. Vaistoni heräsivät kunnolla siinä vaiheessa kun mies ajoi pimeälle rantatielle (Helsinkiläiset tietävät hakaniemessä kaupunginteatterin takaiset puistot, siellä ei tosiaan liiku ihmisiä) ja kopeloi, ehdotteli. Kännistäni huolimatta muistan suuttuneeni miehelle ja huutaneeni autossa kurkku suorana vitun limanuljaskaa ja saatanan pervoa. Kuski potkaisi mut ulos autosta, polvilleni, sinne talviselle ja märälle autotielle ja heitti laukun perään. Olin tapahtuneesta tosi järkyttynyt ja läheiset koettivat saada mut tekemään rikosilmoitusta. Mä en koskaan tehnyt. Ai minkä takia? Koska tiesin minkä kohtelun olisin poliisien osalta saanut. Humalainen tyttö, bilevaatteissa, astunut suoraan vieraan miehen autokyytin, oma vika. Suunnilleen sellaisen vastaanoton oli kaverini saanut poliisilaitokselta ilmoittaessa tulleensa humalassa raiskatuksi. Olin unohtanut koko jutun kunnes pari vuotta sitten kaikki muistui mieleen siitä mauttomasta, uhreja syyllistävästä poliisilaitoksen facebook-julkaisusta jossa vähäteltiin naisten tekemiä raiskausilmoituksia. Kännissä kun kaikki on sun oma vika, tekijöillä ei ole minkäänlaista vastuuta…

Tapaus 158

Toimin vuosia sitten aktiivina eräässä suomalaisessa järjestössä, jossa toimi samaan aikaan minua häiriköivä mies. Järjestö oli todella nuori eikä sillä vielä ollut mitään yhdenvertaisuusohjelmaa eikä protokollaa häirintätilanteiden selvittämiseksi. Järjestö itsessään tekee yhdenvertaisuustoimintaa joten oletimme kaikki että myös toimijat ovat ”hyviksiä”. En itsekään uskaltanut viedä asiaa eteenpäin, enkä ehdottaa sisäisten toimintaohjeiden luomista järjestöön.

Minulla oli ollut hiukan epämukava fiilis tästä tyypistä jo jonkun aikaa. Hän tuntui pyrkivän usein lähelleni ja varsinkin humalassa muuttuvan oudoksi minua kohtaan. Tuntui, että jos nauroin hänen vitsilleen tai kiinnitin häntä kohtaan mitään huomiota, hän ymmärsi sen flirtiksi ja alkoi vihjailemaan siitä että voisimme siirtyä jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Yritin pitää käyttäytymiseni mahdollisimman viileänä ja samalla mietin kuvittelenko kuitenkin kaiken.

Erään yli yön kestävän tapahtuman jatkoilla tuli eräiden onnitteluiden vuoksi aiheelliseksi halata toista järjestössä toimivaa miestä. Hän näki halaukseni ja kommentoi minulle myöhemmin kahden kesken loukkaantuneena että miksen ikinä halaa häntä. Ahdistuin kommentista ja vastasin hänelle että kai hän ymmärtää että haluan olla täällä vain kaikkien kaveri, että minä vain onnittelin, ja etten ole kiinnostunut tästä porukasta kenestäkään. Hän sanoi ymmärtävänsä, mutta jatkoi myöhemmin vihjailua ja virnuili minulle olevansa pettynyt etten osallistunut jatkoilla sekasaunaan. Mitä enemmän hän oli humalassa sitä enemmän tämä eskaloitui. Tilaisuudessa oli paljon ihmisiä ja uskon että hän luotti siihen ettei toisaalta kukaan oikeastaan kunnolla huomaa, ja toisaalta etten minäkään tekisi asiasta mitään julkista numeroa tapahtumassa. Yövyimme yhteismajoituksessa, ja hän tuli useaan kertaan kysymään millä patjalla minä nukkuisin. Kauhistuin, sillä tajusin että vieressäni oli vielä varaamaton patja. Puhuin tästä järjestössä toimivalle naishenkilölle, joka vaihtoi yöpaikkansa heti viereeni ja kävi sanomassa tälle miehelle että hän käyttäytyy oudosti ja että toivoisin hänen lopettavan. Olin helpottunut ja toivoin että koko asia olisi tässä. Seuraavana aamuna hän tuntuikin olevan sekä krapulassa että nolona.

Noin vuosi myöhemmin olimme molemmat järjestön kautta isoissa juhlissa vieraalla paikkakunnalla, enkä tuntenut paikalta kunnolla juuri ketään muuta kuin hänet. Juhlissa oli mahdollisuus sekasaunaan, ja osallistuin siihen. Miehen läsnäolo hermostutti minua mutta samalla luotin siihen että hän osaisi käyttäytyä. Olin juhlissa kuitenkin edustamassa ja tutustumassa joten päätin etten anna pelkojeni estää minua ottamasta tilanteesta kaikkea irti. Pidin mieheen ystävällisen viileitä välejä ja pyrin keskittymään muihin ihmisiin ja ohjelmaan. Olin jossain vaiheessa isolla, vieraalla porukalla saunassa ja olimme kaikki alastomina kun hän kurkkasi sisälle vaatteet päällä selvästi etsien jotakin, huomasi minut ja huikkasi ”Täällähän sä olet!”. Hän riisuutui ja tuli lauteille, jossa hän tuijotti avoimesti rintojani ja heitti outoa kaksimielistä läppää. Hän oli selkeästi todella humalassa. Olin paniikissa ja ahdistunut; mielestäni seksuaaliviritteinen puhe ei kuulu suomalaiseen sekasaunakulttuuriin ja asia alkoi häiritä selvästi myös muita paikalla olevia. Ihmiset yrittivät selvästi vaihtaa keskustelunaihetta ja joku kommentoi että ”en tiiä onko toi nyt hyvää läppää”. Tunsin olevani saunassa jumissa, ja vetäydyin pimeimpään nurkkaan odottamaan että voisin mennä joidenkin muiden vanavedessä suihkuun ja pois. Hän kuitenkin siirtyi viereeni ja lopulta alkoi silittelemään paljasta reittäni. Järkytyin enkä kyennyt muuta kuin nostamaan hänen kätensä pois. Tässä vaiheessa muut ihmiset alkoivat todella kiinnittää tunnelmaamme huomiota, ja joku tyyppi kommentoi miehelle nauraen ”sun tyttöystäväs taitaa olla sulle vihanen”. Sanoin todella tiukasti ettemme todellakaan ole mikään pariskunta, mistä tämä mies taas tuntui suuttuvan. Hän vastasi vihaisesti minulle ”Aijaa?!”, ihan kuin hänelle olisi ollut jotenkin epäselvää mikä meidän suhteemme laatu oli. Lähdin paniikissa pois, puin ja kaduin sitä että olin uskaltautunut alasti saunaan vaikka tietenkään mikään tästä ei ollut minun syytäni.

Loppuillan mies oli selkeästi minulle äärimmäisen vihainen: hän edelleen seurasi minua ja pyrki koskettamaan mutta samalla pilkkasi minua. Hän sanoi minun olevan ylimielinen ja ”käyttäytyväni kuin prinsessa”. Käskin hiljaa useaan kertaan häntä lopettamaan ja pysymään minusta kaukana, mutta hän selvästi taas laski sen varaan etten yli sadan ihmisen edessä vetäisi mitään julkisia kilareita; olimme juhlissa yhdessä edustamassa järjestöämme ja liian kilttinä keskityin vain toivomaan että koko yö olisi jo ohi ja että voisin vältellä häntä ihmismassassa. Jossain vaiheessa hän tuli tanssilattialle vaatimaan että tanssisin hänen kanssaan. Seurassani olleet ihmiset katsoivat meitä hämmentyneinä ja kiusaantuneina, ja supisin hänelle vihaisena ”Lopeta, mä en ole sulle mitään velkaa”. Hän oli selvästi raivoissaan, tuli minuun kiinni ja kuiskasi takaisin ”Ai et vai?”. Aloin tärisemään raivosta ja pelosta ja päätin lähteä heti nukkumaan. Tarkistin järjestäviltä tahoilta useaan otteeseen, että minulle järjestetty majoitus on varmasti eri paikassa kuin tämän miehen. Pyysin myös samaan majoitukseen tulevaa miestuttuani kävelemään sinne kanssani, ja nähdessään meidän lähtevän hän vielä huusi perääni: ”Ai, sä lähet TON kanssa vai?”. Miestuttuni tietysti hämmentyi tästä ja kerroin hänelle illan tapahtumat. Hän oli järkyttynyt ja pahoillaan ettei ollut tehnyt mitään; hän oli itsekin luullut että meillä on jotain ”juttua” eikä ollut halunnut puuttua toisten ihmisten ”nahisteluun”. Majoituksessa itkin koko yön.Tämän jälkeen jättäydyin järjestössä taka-alalle ja välttelin varsinkin kaikenlaisia yhteisyöpymisiä ja bileitä.

Vasta myöhemmin kuulin etten ollut ainoa jolla oli hänestä tällaisia kokemuksia. Tämä mies tuntui olevan kuitenkin arvostettu toimija järjestössä, joten kynnys muuhun kuin muiden naisten kanssa supisemiseen oli itselleni liian korkea. Olen kuullut että asiaa on käyty järjestössä myöhemmin todella kattavasti ja kypsästi lävitse ja olen kiitollinen toimijoille jotka uskalsivat nostaa kissan pöydälle, minä en ikinä uskaltanut. Asia on jättänyt minuun syvät arvet ja tämän tekstin kirjoittaminen oli vaikea ja pitkä prosessi. Suhtaudun nykyään epäilevästi kaikkeen sellaiseen yhdistystoimintaan jossa ei ole sisäisiä toimintamalleja häirintätilanteisiin, varsinkin jos sitä perustellaan sillä että ”meillä niitä ei tarvita koska me olemme hyvisjärjestö ja kannatamme tätä ja tätä hyvää asiaa”. Ahdistelua voi tapahtua missä vain porukassa.

Tapaus 157

Omissa häissäni kummisetäni on vaimonsa kanssa lähdössä ja tulee hyvästelemään minua ja sulhastani, halataan ja sitten hän kuiskaa korvaani: ”Hyvää seksiyötä”. Tämän ryhmän myötä tämä kohtaus muistui mieleeni ja sen jälkeinen inho. Kummisetä oli kännissä ja tuskin itse muistaisi tapahtuneen. Ja myös ne monet nuorempana baareissa tapahtuneet puristelut ja huorittelut ja esim työuran alun työpaikkojen vähättely ja tytöttely (sitä tekivät myös vanhemmat naiset, ei vain miehet) ovat nousseet ajatuksiin.

Tapaus 156

Olin 15-vuotias, kun näin ensimmäisen kerran peniksen seksualisoidussa kontekstissa. Olin liikkeellä muutaman luokkakaverini kanssa, ja mies pysähtyi juttelemaan kanssamme, emmekä heti tajunneet, että hän pyrki ajamaan meitä nurkkaan ja masturboi samalla. Lähdimme juoksemaan pois kun tajusimme, mitä tapahtuu. En muista, kerroimmeko asiasta kenellekään tai puhuimmeko asiasta edes keskenämme. Muistan, että syytin itseäni siitä, että en huomannut asiaa aiemmin ja siten koin, että olisin mahdollistanut tilanteen. Ottaa päähän, että mietin kannattaako minun edes kirjoittaa tätä, kun on ”niin vähäpätöinen” tapahtuma minulle. Tuntuu, että kasvoin maailmaan, jossa näin voi käydä, kun on tyttö. Mutta ei sen niin pidä mennä, ja omalta osaltani jatkossa en enää vaikene, jos vaan pystyn, vaikka kokisinkin tilanteen ”vähäpätöiseksi”.

Tapaus 155

Olen ollut seksuaalisen hyväksikäytön uhri lapsena. Ensin vaari, sitten isäpuoli ja naapuri. Olen ollut raiskauksen uhri kaksi kertaa ja seksuaalinen häirintä jatkuu näköjään aina.

Olen käynyt terapiassa, mutta syyllisyys on yhä vaivana.

Olen 63-vuotias ja viimeiset tapaukset ovat ovat johtaneet vain vähättelyyn ja mm. työpaikalla ei uskottu. Saan kommentteja:
”Olisit imarreltu, kun tossa iässä ollaan kiinnostuneita”, ”En usko, olet niin vanha”,
”Kuka sua vielä haluaa?”…

Olen saatanallisen vihainen! Tuntuu, että ahdistelu tulee tuplana!

Tapaus 154

Kiitos teille kaikille, jotka olette jakaneet kertomuksenne.Omani eivät ole pahimmasta päästä, mutta pyrin tällä pääsemään häpeästä yli.

Ensimmäinen oli päiväkodissa, jonka yhteydessä oli alakoululuokat. En muista, miten tilanteeseen edes jouduin, vaan muistikuvani alkavat siitä, kun eräs tokaluokkalainen poika on köyttämässä minua puuhun kiinni. Hän alkoi avata vaatteitani (saan vieläkin kauhukuvat lasten kurahousujen solkiäänistä) ja kysyi, haluanko piiskaa vaatteet päällä pimpalle vai paljaalle pyllylle. Tilanne ei edennyt, vaan hän kuitenkin itse avasi köydet ja käski sanoa, että oli kivaa.  Sivuhuomautuksena: viimeisin poikaystäväni, tarinani viimeisin sankari, totesi tämän hänelle kerrottuani minun itse menneen tieten tahtoen paikalle. Että olisin halunnut tätä, mutten kehdannut myöntää. Olin silloin n. 5-vuotias.

Muut tarinat ovat pääosin parisuhteistani, jossa minut heitetään pihalle, kun en suostu seksiin. Tai tönitään seinille. Useampi eri tilanne ja eri ihmisten toimesta. Lutkaksi haukkumista, kehollista arvostelua, klassista ”olisit onnellinen että minä huolin sinut” -juttua. Miltei raiskaukseen päätynyttä tilannetta kommentilla ”kyllähän sinä tätä haluat” (yritän kiemurrella pois). Eräs mies alkoi jutella kahvilassa, ja tuli ilmi, että asumme melko lähekkäin. Ajattelin kaverillisesti, että voimme aivan hyvin nähdäkin uudestaan. Toinen näkeminen oli hänen luonaan leffailta ja ruokaa (syytän itseäni sinisilmäisyydestä), jossa tilanne eteni hänen puoleltaan ns. kähmimiseen ja vaatteiden riisumiseen. Totesin, että pääsen helpommalla ”suostumalla” – ja olin myös todennut parisuhteistani, että seksistä kieltäytymisen seurauksista ei ole takuita. Eli ei väkivaltaa sinänsä, muttei missään nimessä ns. consent-tilanne myöskään. En antanut pukeutumisellani tai millään muullakaan mitään vihjeitä.

Viimeisimmästä parisuhteestani on liian vähän aikaa, jotta pystyn kunnolla käsittelemään asioita. Mm. pettäjäksi ja kuvottavaksi huoraksi haukkumista joistain mustelmista, joita en osannut selittää – en ihan oikeasti tiedä mistä ne olivat tulleet – jonka päälle kommentti ”no otatko suihin”. Halventavia eleitä (mm. naamalle runkkaamis -ele) kun en suostunut vastaavien kommenttien jälkeen tekemään hänelle voileipiä. Tällä hetkellä poden melko kroonista parisuhdekauhua.

Tapaus 153

Asuin parikymppisenä opiskelija-asunnossa, joka oli katutasossa mutta niin metsäisessä paikassa, että melkein jokaisesta ikkunasta näkyi lähinnä vain metsää. Myös makuuhuoneen ikkunasta näkyi metsää. En tykännyt paksuista verhoista, joten minulla oli makuuhuoneen ikkunassa vain isoäidin virkkaama pitsiverho. Eräänä varhaisena talviaamuna olin makuuhuoneessani laittautumassa päivävaatteisiin. Olin juuri alastomana, kun huomasin metsässä jonkun hahmon ottavan minusta kuvia ikkunan läpi. Koska sisällä oli valot päällä ja ulkona pimeää, en nähnyt hahmoa kovin hyvin, mutta näin kameran, ja itse varmaankin näyin ulos saakka. En toki ollut olettanut, että kukaan siellä metsässä katselisi, saati sitten kuvaisi. Soitin heti poliisille ja kerroin tästä kuvaajasta. Poliisi sanoi, että tapaus on tiedossa, ja että kyseessä on mies, joka on kuvannut muitakin ikkunoiden läpi juuri meidän alueellamme. Partio lähti ottamaan miestä kiinni. Myöhemmin minulle soitettiin takaisin poliisista ja kysyttiin, olisiko minulla vaatimuksia asiassa. En ymmärtänyt tarkkaan, mitä minulta kysyttiin, joten poliisi muotoili asian kärsimättömän kuuloisena jotenkin niin, että ”no haluaisitko sä että tälle miehelle nyt sitten tapahtuisi jotain tämän seurauksena”. Sanoin jotain siihen suuntaan, että mielestäni tällainen toiminta on sairasta, ja että toivoisin tietysti tämän tyypin saavan jonkinlaista apua tai hoitoa itselleen, mutta että en minä hänelle mitään pahaa halua tapahtuvan. Poliisi sanoi, että selvä juttu, ja asia oli siinä. Vasta myöhemmin tajusin, että tällainen salakuvaus on rikos, josta olisin kai voinut myös tehdä rikosilmoituksen. Poliisi esitti asian minulle puhelinkeskustelussa siten, että kyse on vain siitä, haluanko tälle miehelle ”tapahtuvan jotain”; ei siitä, onko omasta mielestäni kotirauhaani loukattu. Luonnollisesti tästäkin episodista jäi sellainen olo, että tapahtunut oli omaa syytäni: olinhan ollut alasti makuuhuoneessani, katutasossa, vaikka minulla oli vain pitsiverhot. Tuon tapauksen jälkeen koko makuuhuoneen ikkuna ja sen ulkopuolinen metsä tuntui minusta aina epämiellyttävältä. Mietin usein pimeällä, että onkohan ikkunan takana nytkin sama mies tai joku muu katselemassa. Tuossa makuuhuoneessa nukkuminenkaan ei koskaan tapahtuneen jälkeen tuntunut oikein turvalliselta.

Tapaus 152

Suhteemme alussa, kun olimme vielä molemmat melko kokemattomia, olimme viettäneet pidemmän session leikkien. Poikaystäväni halusi vielä kerran sitoa minut, mutta itse halusin jo lopettaa (olimme ruotsinlaivalla ja melkein satamassa, pelkäsin että siivoojat tulevat pian). Sanoin ei, mutta poikaystävä ei reagoinut siihen vaan leikki leikin loppuun. Minuun ei sattunut, mutta muistan kuinka olin todella ärtynyt kun toinen ei reagoinut selvään kieltoon. Menimme kotiin normaalisti ja vasta mietittyäni asiaa kunnolla tajusin, että poikaystävä oli raiskannut minut. Kun seuraavan kerran tapasimme sanoin hänelle tästä ja tivasin, eikö hän tajunnut että teki väärin. Poikaystävän ensimmäinen reaktio oli täysi kieltäminen, eihän hän nyt sellaista tekisi koskaan. Jonkin aikaa siinä riideltiin ja minä itkin, ja lopulta poikaystäväkin tajusi tekonsa ja murtui. Sen jälkeen leikeissämme on aina ollut turvasanat: sanat ”ei”, ”lopeta”, ”älä”, ”sattuu” saavat toisen lopettamaan välittömästi. Muita signaaleja, jotka pysäyttävät toisen ovat yhtäkkinen hiljaisuus/jäätyminen, kauhistunut ilme, toisen työntäminen poispäin ja itku.

Tapahtuneesta olemme keskustelleet useamman kerran ja vieläkin se sattuu, meihin molempiin. Poikaystäväni on empaattinen, huolehtivainen ja suojeleva, tukee minua kaikessa ja on aina valmis puolustamaan minua ja muita. Kun olemme miettineet syitä tapahtuneeseen, on päällimmäisenä ollut kokemattomuus ja se, että poikaystäväni oli oppinut seksin lähinnä pornosta ja netin keskustelukanavilta, joissa naiset esitetään miesten miellyttäjinä ja hieman mystisinä olentoina joiden ymmärtämiseen on erityiset koodit. Nykyään sana ”ei” laukeisee heti voimakkaan pysäyttävän reaktion, mutta poikaystäväni piti oppia tuo reaktio kantapään kautta. Miksei sitä reaktiota opetettu jo koulussa? Kerrottiin vain että tytöillä on menkat ja pojilla äänenmurros, millaisia sukupuolitauteja on ja miten niitä ja raskautta ehkäistään. Mitään ei puhuttu siitä, mitä seksi oikeasti on, puhumattakaan että olisi opetettu mikä on seksin ja raiskauksen ero ja miten lukea toista ihmistä.Luulen, että suuri osa seksuaalisesta häirinnästä johtuu poikien ja miesten tietämättömyydestä ja sosiaalisesta kyvyttömyydestä. Tästä hyvä esimerkki on ”eikö enää mitään saa sanoa”-tyyliset kommentit seksuaalisesta häirinnästä puhuttaessa.

Ajatteluvirheet olisi kaikkein helpointa korjata lapsena, kertomalla pienestä pitäen miten osoitetaan kiintymystä ja kunnioitetaan toista. Viimeistään yläasteella tulisi puhua avoimesti pornosta ja sen antamista mielikuvista ja malleista. Asiallinen seksuaalivalistus olisi voinut pelastaa ainakin minut.

Tapaus 151

Joku täällä (#memyös-ryhmässä) kaipaili vertaistarinaa seksuaalisesta ja henkisestä väkivallasta avioliitossa. Mä voin kertoa hieman omista kokemuksistani, vaikka kymmentä vuotta onkin vaikea tiivistää yhteen FB-tarinaan. Vaikka olenkin nykyään arkielämässä suhteellisen avoin kaikesta kokemastani, on piirit Suomessa sen verran pienet, että päätin kertoa asiasta nimettömänä. Haluan ensisijaisesti suojella itseäni, en entistä miestäni.

Henkistä väkivaltaa on vaikea tunnistaa, sillä se alkaa vähitellen ja siitä tulee osa ”normaalia” arkea. Siihen ei osaa tarttua, koska se ei koskaan ole yksi teko tai tapahtuma. Henkisen väkivallan lisäksi omassa suhteessani oli taloudellista väkivaltaa. Entinen mieheni oli todella hyvä manipuloimaan ja valehtelemaan, se oli elänyt suurimman osan elämästään väkivaltaisen alkoholisti-isänsä kasvattamana. Kotona se oli usein hyvin impulsiivinen, pakkomielteinen ja omistushaluinen, muiden kanssa todella hauska ja seurallinen. Näin sen kotona esiintyvän epävarmuuden hylkäämisen pelkona, mutta kun ajattelen asiaa näin jälkikäteen, varoitusmerkkejä miehen väkivaltaisuudesta oli kyllä jo silloin. Alussa meidän suhde oli aika normaali. Kun me oltiin oltu yhdessä kolme vuotta, mies halusi välttämättä hankkia omistusasunnon. Opiskelijana olisin vielä halunnut odottaa, mutta se sai lopulta puhuttua mut ympäri. Parin vuoden sisään hankittiin siis yhteinen asuntolaina, alettiin työskentelemään samassa yrityksessä, mentiin naimisiin ja hankittiin kaksi koiraa. Reilu kymmenen vuotta sitten pankin mielestä oli vielä ok suositella pariskunnille vapaata käyttöoikeutta toisten tileihin. Olin tietämättäni loukussa. Mies oli vastuussa palkanmaksusta ja tilipäivänä siirsi aina suurimaan osan palkastani omalle tililleen. Se kyttäsi ja piti kirjaa kaikesta tekemisestäni ja oli sitä mieltä, että mulla oli vakavia mielenterveydellisiä ongelmia.

Alkoi vähittäinen kavereista etäännyttäminen, menetin parhaan ystäväni. Näihin aikoihin kuviin astui myös epäsäännöllinen valvottaminen, pahimmillaan se kesti viiteen asti aamulla. Aloin kärsimään unettomuudesta, jonka syytä en kuitenkaan yhdistänyt valvottamiseen. Koskaan se ei kuitenkaan huoritellut tai haukkunut mua toisten ihmisten läsnä ollessa. Vuosien kuluessa ei enää riittänyt, että riidan lopettaakseni menin sohvalle nukkumaan, vaan mies saattoi seurata mua kädet nyrkissä vierashuoneeseen ja jouduin sulkemaan oven, ettei se tulisi perässä. Tilanteen lauettua se puhui lapsuudestaan ja siitä, kuinka se sitten jossain vaiheessa haluaa oppia rauhoittumaan. Puhuttiin muutamia kertoja myös terapeutille menosta, mutta aina se arki kiersi sitä samaa kehää. Tosi pitkään ajattelin, että mä pärjään, jos vaan osaan ennakoida. Ajattelin, että tunnistan sen hetken, kun väkivalta muuttuu fyysiseksi.

Seksissäkin rajat venyi vuosien aikana. Kerran mies tuli yöllä kotiin työmatkalta, kun olin jo syvässä unessa. Muistan, kuinka heräsin aktiin ja siihen, kun se nosteli mun löysiä jalkoja olkapäilleen.

Ja sitten tuli kesä 2011. Mies, mä, mun sisko ja meidän yhteinen lapsuudenkaveri mentiin festareille. Siellä me törmättiin lapsuudenkaverini vanhaan ystävään. En ollut tavannut tyyppiä 15 vuoteen, sitten lukioaikojen. Tervehdittiin ja lyhyesti vaihdettiin kuulumisia, esittelin sille myös mieheni. Mieheni alkoi tuijottaa ja näyttää todella kireältä, joten lopetin juttelun nopeasti. Mustasukkaisena se alkoi yleensä vittuilla muille miehille. Muistan, kuinka ajattelin, että olin kerrankin osannut käyttäytyä oikein ja ehkäistä nolon konfliktin, mutta jotain oli toisin. Mies, joka oli yleensä varsin puhelias, muuttui hiljaiseksi eikä puhunut juuri lainkaan koko loppu päivänä. Pistin tämän merkille, mutta olin itse liian hyvällä tuulella, ajatellakseni siitä mitään vakavaa. Tultiin festareilta kotiin ja mentiin nukkumaan. Makasin sängyllä vatsallani, kädet tyynyn alla, oikea poski tyynyllä, kasvot seinään päin. Alasti, niin kuin mulla oli siihen aikaan tapana kesäisin nukkua. Mies makasi omalla puolellaan ja yritin jutella mukavia ennen nukahtamista. Se oli edelleen hiljainen ja etäinen, mutta vähän ajan päästä kysyi multa kolme kysymystä: oliko sulla ja sillä tyypillä joskus suhde? Oliksä koskaan rakastunu siihen? Olisitko sä toivonut, että teillä olis ollut jotain? Kaikkiin vastasin ei, en ollut edes tuntenut tyyppiä kovin hyvin. Ja tän tilanteen jälkeen mun muistikuvat on aika hatarat. Mies oli kaikessa hiljaisuudessa siinä vieressä laittanut itseään valmiiksi, siis ottanut yöpöydällä olleesta laatikosta kondomin ja laittanut sen päälle niin hiljaa, etten ollut kuullut sitä. Se oli yhtäkkiä mun päällä ja painoi mua sängynpohjaa vasten ja kuiskasi mun korvaan ”Haluisiksä, että se vitun ”X” olis tässä nussimassa sua? Haluisiksä, että sen kyrpä olis sun sisällä?” ja mä lamaannuin siinä tilanteessa ihan täysin. En pystynyt liikkumaan enkä puhumaan. Mulla ei oo koko aktista juuri mitään muistikuvia, tunsin ainoastaan sen, kuinka mä avauduin uudestaan ja uudestaan kun se työntyi mun sisälle. Muistan, kuinka mä kelasin sitä, kuinka fyysisesti suojaton nainen on. Vaikka mun jalat oli tikkusuorana ja makasin vatsallani, jotenkin se silti oli löytänyt tiensä mun sisälle. Hommansa hoidettuaan mies käänsi kylkeä ja kävi nukkumaan. Aamulla havahduin kylmänhikisenä. Se istui mun vierelle, otti mun olkapäästä kiinni ja sanoi ”Se nyt vaan oli sellainen huono vitsi” ja meni keittämään kahvia. Istuin hetken sängynlaidalla, vedin syvään henkeä, ravistelin itseäni ja menin valmistamaan mun siskolle aamupalaa niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Oltiin yhdessä vielä puolitoista vuotta, en muista siitä ajasta paljoakaan, olin usvassa. Seksi ei tuntunut miltään, inhosin itseäni ja miestäni, olo tuntui irralliselta.

Puolisen vuotta festaritapahtuman jälkeen olin juonut baarissa hieman liikaa. Kotiin tullessani harrastettiin seksiä, tai minä siis sammuin, eikä mies välittänyt käyttää ehkäisyä. Seuraavat kuukautiset oli kolme viikkoa myöhässä ja sain ensimmäisen ison ahdistuskohtaukseni ajatellessani, että olin raskaana. Onneksi en ollut. Sen jälkeen mies saattoi haastaa riitaa jo pelkästään siitä, että olin hänen mielestään katsonut häntä väärin ja tuomitsevasti, vaikka olin vain vilkaissut siihen suuntaan. Mies myös uhkaili. Kertoi, kuinka se aikoi tuhota mut, jos edes ajattelen avioeroa. Että se haastaa mut oikeuteen, vie koirat, asunnon, järjestää velkavankeuteen ja kostaa mulle niin, etten selviä siitä koskaan.

Liitto loppui siihen, kun halusin viettää joulun yksin vanhempien luona. Tulin kotiin ja aamuyöstä baarista tullessaan mies kertoi, että sillä on toinen nainen. Tajusin, että tässä on mun ainoa mahdollisuus lähteä, sosiaalisesti hyväksyttävä syy ottaa avioero. Soitin seuraavana päivänä vanhemmilleni, pyysin lainaa vuokraan ja viiden päivän päästä olin muuttanut pois. Tätini oli onneksi töissä lakitoimistossa ja saneli mulle eroprosessin aikana, mitä vastata miehen tekstareihin. Yksin en olisi jaksanut tapella. Myöhemmin mies sanoi mulle, ettei koskaan uskonut, että lähtisin.

Muuton jälkeen aloin näkemään painajaisia festariyön tapahtumista. Sairastuin bulimiaan. Syytin itseäni kaikesta: siitä, että olin mennyt nukkumaan alasti, en ollut huutanut ”ei” tai vetänyt sitä turpaan. Siitä, että tuntui niin pahalta, vaikka olin vuosia harrastanut seksiä miehen kanssa… itsesyytösten kaivo oli loputon. Lopulta muutin toiselle paikkakunnalle, jotta en törmäisi eksääni, kerroin siskolleni ja ystävilleni mitä tapahtui ja vasta tästä alkoi paraneminen. Mutta ne pahimmat trauman jälkeiset oireet kesti kuitenkin kaksi ja puoli vuotta.

Miksi tästä ei sitten puhuta? Asenteet, ne asenteet. Muistan kun olin kaverini kolmekymppisillä ja humalassa se kertoi meille, kuinka yksi sen tuttu oli avautunut sille miehensä väkivaltaisuudesta. Nainen oli kertonut nukkuvansa sängyssä väärin päin, pää jalkopäässä, koska sen mies oli niin käskenyt. Mies nöyryytti naista. Kaikki nauroi sille jutulle ja pilkkasi sitä naista: ”Mikä lapatossu!” ”Vitun idiootti, kun ei lähde!” Istuin hiljaa vieressä ja mietin, että mä oon just se nainen, koska mullakin oli tapana nukkua sängyssä väärinpäin.

Mikä sitten auttaa? Se, että joku sanoo, että sä oot kokenut väkivaltaa, eikä se ole sun syysi. Sain apua Naisten Linjalta, siellä ihanan ystävällinen naisääni kertoi traumanjälkeisestä stressihäiriöstä ja dissosisaatiosta ja sanoi, ettei tarinani ole mitenkään epätyypillinen. Asetin itselleni tavoitteen. Aamun ensimmäinen tehtäväni oli katsoa itseäni peilistä ja lausua itselleni ääneen mieheni lauseet. Siedätin itseni. Ajattelin, että ei vittu, mä en lannistu. Opettelen puhumaan tästä ilman, että joka kerta murrun pieniksi palasiksi. Päästän irti häpeästä. Annan itselleni luvan tuntea vihaa. Luin ylisukupolvisesta väkivallasta, raiskaustilastoista, persoonallisuushäiriöistä ja siitä mitä on gaslighting. Täytin pääni tiedolla. Ja joka kerta kun epäilin sitä, oliko mulla oikeus olla niin paskana tapahtumasta, kuvittelin millainen ihmisten reaktio olisi, jos roolit olisivat olleet toisin päin. Jos mä olisin työntynyt mieheni sisään siinä tilanteessa, pitäisikö kukaan sitä ”huonona vitsinä”. Ei todellakaan pitäisi.

Haluan, että kaikki täältä apua ja helpotusta etsivät naiset tietävät: viimeisimpien tutkimusten mukaan jopa 70% uhreista lamaantuu kohdatessaan seksuaalista väkivaltaa. Et ole ainoa. Reaktiosi ei ole oma vikasi, eikä johdu heikkoudestasi. Ihminen, joka käyttää tilannetta hyväkseen, on sairas ja vastuussa kaikesta siitä, mitä sinulle tekee.

Tapaus 150

Varmasti kaikilla meistä on kokemuksia seksuaalisesta ahdistelusta tai häirinnästä. Minulla ensimmäisen kerran 7-vuotiaana, kun setä kaupan pihalla kysyi, haluaisinko katsella hänen kanssaan pornolehtiä. En tietenkään halunnut ja menin kauppaan hämmentyneenä. Tilanne ei sinänsä ollut pelottava ja mies vaikutti ”harmittomalta” ja oli lähtenyt tiehensä sillä aikaa.. Mutta eihän 7-vuotiaana näistä mitään tietenkään ymmärrä.

Viimeisin tapaus sattui reilu viikko sitten eräässä helsinkiläisessä yökerhossa. Oli minun vuoroni laulaa karaokea ja menin hakemaan mikkiä tiskiltä. Tartuin mikkiin, ja tiskillä ollut ehkä ikäiseni mies-oletettu tarttui tissiin. Hieman humalaiset aivoni reagoivat nopeasti huutaen tälle tyypille, että ”mitä vittua sä oikeen teet” ja huomasin pamauttavani häntä sillä kädessäni olevalla mikrofonilla poskelle. (En missään nimessä kannata väkivaltaa, mutta tämä oli  vaistonvarainen reaktio, josta en edes ole pahoillani.) Tiskin takana olevat työntekijät näkivät vain ”iskuni” ja puuttuivat siihen, kunnes raivoisana kerroin mitä juuri tapahtui. Siihen eivät sitten sanoneetkaan enää mitään ja asia käsitelty. No, menin laulamaan raivoisassa tilassa kappaleeni (Bonnie Tyler: Total Eclipse of the Heart), jossa keskellä on instrumentaalikohtaus, jonka käytin hyväkseni purkamalla pahaa mieltäni koko baarikansalle. Kerroin mitä äsken oli käynyt ja muistaakseni taisin mainita jotakin oikeudesta koskemattomuuteen ja ehkä vielä lopuksi haistatin kaikille paskat. Tärisin edelleen raivosta. Kappaleen jälkeen pari naista tuli juttelemaan ja kiittämään – minun raivokohtaustani! He olivat otettuja rohkeudestani kertoa tällaisesta ääneen ja kertoivat olleensa hiljaa niin monta kertaa. Minä olen todella iloinen, että he tulivat juttelemaan. Yksi oli nähnyt sen, mitä tapahtui (hän osoitti näin hyvin konkreettisesti, ettei homma ollut vain minun kuvitteluani) – tämä on äärimmäisen tärkeää vastaavissa tilanteissa. Todennetaan tapahtumat! Ei jätetä yksin! Onneksi minulla oli myös hyviä ystäviä tukena. Se tooooodella humalainen kähmijä taisi luikkia jossain välissä häntä koipien välissä pois, eikä varmaankaan muista koko tapahtumasta enää yhtään mitään. Mutta toivottavasti tilanne jäi jonkun muunkin kuin minun mieleeni. Mielestäni nämä asiat kuuluvat meille kaikille kollektiivisesti. Se, miten ME suhtaudumme ympärillämme näkyviin tilanteisiin, luo sen asenneilmapiirin, joka täällä vallitsee. Puolustetaan toisiamme! Sitä ehkä tällä yritän sanoa. Aina ei osaa/jaksa/kykene puolustamaan itse itseään. Minä olin siinä mielessä onnekas ja varmasti myös VOIMAANTUNUT koko tästä esillä olleesta keskustelusta ja rohkeista naisista, jotka eivät enää hyväksy tällaista paskaa!

Tapaus 149

Lensin Englantiin ensimmäisiä kertoja yksin. Luin kirjaa lentokentällä, kun viereeni istui mies. Hän kertoi harrastaneensa seksiä naisen kanssa komerossa ja kuinka naiset aina ihastuvat, kun hänellä on niin iso penis. Olin vaivautunut ja mutisin vain jotain. Samassa hän tarttui suuhuni ja huudahti ihastuksissaan kielilävistyksestäni, että sepä tuntuu hyvältä. Seuraavaksi hän kysyi, onko minulla myös genitaalilävistyksiä. En vastannut vaan poistuin kohti omaa konettani. Totta kai hän tuli samalle lennolle. Ja lentokoneessa oli paikka tyhjänä vieressäni. Kolme kertaa hän tuli lennon aikana kysymään, saisiko tulla viereeni istumaan. Vastasin joka kerta, että luen kirjaa. Oli sangen pitkä lentomatka.

Tapaus 148

Eteenkin parikymppisenä elämään kuului todella paljon erilaisia ”pieniä” tapauksia, puristelua, kourimista, seksin ehdottamista, baareissa niljaisia tanssilattialiimaantujia, bussissa viereen änkeäviä ehdottelijoita. Tässä tarkemmin muutamia mieleeni painuneita tapauksia.

13-vuotiaana erään suurkaupungin metrossa noin kolmikymppinen mies tuijotti minua intensiivisesti. Ruuhkassa ajauduin erilleen sukulaisistani, ja päädyin istumaan ikkunan viereen. Mies tuli istumaan viereeni, ja hetken päästä näin ikkunan heijastuksen kautta hänen runkkaavan, reppu oli sylissä niin että vain minä näin. Lamaannuin ja tuijotin pois kuin en huomaisi mitään. Mies jäi muutaman pysäkin päästä metrosta. En kertonut sukulaisilleni mitään.

Erinäisiä julkirunkkareita ja itsensäpaljastajia on tullut jonkin verran vastaani muutenkin: tyhjässä puistossa yksi, kadulla sukuelimet paljaana vastaan kävellyt toinen, satunnaisissa pusikoissa muutamia. Yläasteella matikan sijainen, nuori mies, käyttäytyi systemaattisesti häiritsevästi kaikkien opettamiensa luokkien tyttöjä kohtaan. Kommentoi ulkonäköä, kireitä housuja, taputteli ja vihjaili. Tietääkseni kukaan ei kertonut kellekään toiselle opettajalle tai rehtorille, koska yläasteen synkässä henkisessä ilmapiirissä poikkeuksellista oli ainoastaan se, että tekijä sattui olemaan opettaja. Yläasteella häirintä oli kuitenkin sen verran tavallista, että asia ei edes tuntunut kovin oudolta.

Parikymppisenä liftailin ympäri Suomea ja Eurooppaa. Juuri koskaan ei käynyt mitään, vaikka olin usein yksin, ja nukuinkin mitä kummallisimmissa paikoissa. Vain kerran eräs rekkakuski ehdotti (eleillä ja rasvaisella hymyllä, koska yhteistä kieltä ei ollut) seksiä, kun odottelimme että hän voisi lähteä taas ajamaan. Kieltäydyin, pyysin reppuni, sain sen ja poistuin tärisevänä rekasta. Kävelin ensimmäisen naisoletetun kuskin luo, kerroin mitä oli tapahtunut ja hän ajoi minut ystävällisesti seuraavalle huoltoasemalle. Kerran nukuin yksin makuupussissa hotellin katolla ja heräsin siihen, kun viiksekäs keski-ikäinen mies yritti suudella minua. Kieltäydyin, hätistin häntä pois. Mies ojensi tutisevana kätensä minua kohti: ”Madame, but I want.” Korottaessani ääntäni hän lähti. En nukkunut loppuyönä.

Hippiskenen kaikenkirjaviin ”henkisiin mestareihin” ja muihin auktoriteetteihin osuu välillä asemaansa väärinkäyttäviä tyyppejä. Ylipäätään yhdistelmä vapaata rakkautta, luonnollista alastomuutta, suuria henkisiä totuuksia, erilaisia opettajia ja totaalista valta-analyysin puutetta on hedelmällistä maaperää venyttää ja rikkoa kanssaeläjien henkilökohtaisia rajoja. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräällä leirillä mistä-lie-sydänyhteydestä työpajaa pitävä keski-ikäinen mies, joka kanavoi jokaiselle työpajaan tulleelle totuuksia heidän auroistaan ja energioistaan ja sen sellaisesta. Minun kohdalleni osuessaan mies ylisti minua vuolain sanoin koko ryhmän edessä, halaili ja liimautui minuun aivan kiinni, ja yritti lopulta suudella minua. Käänsin pääni pois. Tilanne oli todella kuumottava, ryhmän edessä tapahtuva, viralliseen ohjelmaan ”kuuluva” lähentely ja samanaikainen sieluni erityislaatuisuuden ylistys ja imartelu laittoi pasmat kokonaan sekaisin ja jäädyin, taas. Mies lopettikin sitten työpajan yhteisen osuuden, ja halusi näyttää minulle kahdestaan jonkin erityislaatuisen paikan metsästä. Vasta kun tajusin olevani kävelemässä tuntemattoman, keski-ikäisen, minua lähennelleen miehen kanssa kahdestaan syvälle metsään tokenin, ja tajusin lähteä pois. Pidin etäisyyttä mieheen loppuleirin ajan, mutta hän asettui usein lähistölleni, seisoskeli vain ja tuijotti. Tai istui telttani lähistöllä silmät kiinni. Kerran nukkuessani hän oli käynyt teltassani jättämässä minulle kirjelapun. Lopulta tyyppi sai selville matkasuunnitelmani ja ilmeisesti niiden vuoksi muutti omiaan niin, että törmäsin häneen vielä seuraavalla leirilläkin, aivan toisessa maassa.

Eräs satunnainen kämppikseni oli hyvin kiinnostunut kuulemaan seksielämästäni, tuli usein huoneeseeni kertoilemaan yksityiskohtia omastaan, mukaanlukien tarkkoja anatomisia havaintoja kumppaneistaan, ja fiilisteli ääneen minulle ja tutustumisvaiheessa olevalle deitilleni sitä miten ”nämä tytöt on kohta täällä muutakin kuin tyynysotaa, pikkuhoususillaan..” (lisää yksityiskohtia siitä mitä seuraavaksi tekisimme.) Hävetti.

Tuorein tapaus on tältä keväältä. Olin lauantai-iltapäivän paikallisbussissa Vantaalla 2- ja 4-vuotiaiden lasteni kanssa, kun bussiin teutaroi joukko humalaisia, pari-kolmekymppisiä korstoja. Yksi jumahti takaosassa istuvan teinitytön viereen käytävälle: katsoin tyttöä silmiin antaen ymmärtää, että näen tilanteen, valmiina puuttumaan tarvittaessa enemmänkin, mutta mies jatkoi onneksi matkaansa takapenkkiin. Pysäkkini kohdalla asettelin lapsia rattaisiin ja samalla näin, että yhdellä miehistä on käsi housuissaan ja hän runkkaa kavereittensa istuessa vieressä. Tällä kertaa riitti, että tiukimmalla vihainen-feministi-ja-äiti -katseellani tuijotin miestä hetken ja hän lopetti, otti kätensä pois ja pyyteli anteeksi, koska ”läpällä ja kännissä tässä vaan”. Sätin tyyppiä hetken siitä että läppä oli erinomaisen huono eikä läppä lainkaan, ja lähdin pois lasten kanssa.

Tapaus 147

Olen aina ollut muodoiltani hyvin poikamainen ja vielä lyhyet hiukset päälle enkä useinkaan käytä meikkiä. Olin entisen mieheni kanssa polkupyörämatkalla menossa Loviisasta kohti Repoveden kansallispuistoa. Pysähdyimme matkalla Siwalle ostamaan eväitä. Minä jäin pitämään siihen pyöriämme ja mies meni kauppaan. Olin pukeutunut sellaseen peruspyöräilijän trikooseen ja päässäni oli ajolasit. Kypärän otin päästä hikoilemasta ja haroin lyhyen tuk…kani taakse. Punainen pakettiauto kaartoi kaupan pihaan. Ulos astui miesparivaljakko, apukuski oli selvästi kännissä ja lähti autosta suoraan minua kohti uhoten, että ”mikä sä luulet oikein olevasi, että oletko mies vai nainen kun eihän sulla ole edes tissejä tai hiuksia”. Hän tuli hyvin uhkaavasti kohti ja näytti jo siltä, että kohta tulee turpaan. Pidin itse pyöriä pystyssä pystymättä nostamaan käsiäni suojaksi ja olin kuin liimaantunut siihen paikkaan. Onneksi häirikkö luikki äkkiä karkuun kun mieheni tuli kaupasta, varmaan vilkaisin hänen olkansa taakse sen näköisenä, että tajusi paeta. Vihaisena vaan huudahdin jotain ja mieheni ei heti edes tajunnut, että mitä oli käynyt. Ehdimme polkea ehkä kilometrin kun purskahdin itkuun ja aloin täristä kun tajusin vasta mitä oli tapahtunut. Miten usein sitä on myös kohdannut sen, että jos olet kaverisi kanssa iltaa istumassa, etkä halua jotain urpoa kännimiestä siihen viereen, niin yleisin kommentti on samantien, että ”ootteks jotain lesboja hei”. Niinkuin se voisi olla ainoa selitys maailmassa miten hänen hurmaavaa seuraansa ei nyt satuta olemaan vailla.

Tapaus 146

Olin 19v ja korviani myöten rakastunut yhteen mieheen, muutettiinkin yhteen. Puhuttiin tulevaisuuden suunnitelmista ja hän sanoo ihan tosissaan, ettei mene kanssani naimisiin ”jos en anna panna perseeseen.” En suostunut, koska pelkäsin, että minua sattuu. Olin todella pahoillani, etten uskaltanut. Hän oli ärsyyntynyt, etten suostunut, painosti pitkään ja eri tilanteissa. Näin jälkeenpäin ajatellen: hyi hitto mikä tyyppi. Ärsyttää vieläkin.

Tapaus 145

Haluan kirjoittaa vielä toisen tarinan vaikka häpeäntunne on valtava ja päällimmäisenä ajatuksena on, että ”mitä jos tutut näkee tän, mitä ne ajattelee musta” vaikka nimenomaan näin EI pitäisi olla! Kiitos siskot, oon saanu niin paljon voimaa ja rohkeutta teidän tarinoista ja vihdoin uskallan kertoa omiani. ❤️

Näitä ahdistelukokemuksia mulla on valitettavan paljon, niin etten edes muista kaikkia mutta tässä muutama mitkä ovat nyt päällimmäisinä mielessä. Olin 15-vuotias kun tapasin ensimmäisen poikaystäväni ja alettiin seurustella. Tämä poika oli 17-vuotias ja hyvin kontrolloiva sekä mustasukkainen, mutta ajattelin että näin parisuhteessa kuuluukin olla sillä se oli mulle ensimmäinen enkä tiennyt muusta. Hän poisti puhelimestani kaikkien miesoletettujen numerot (myös sukulaisten) sillä mies ja nainen eivät voi olla ”vain kavereita”. Hänen mielestään petin häntä hänen kavereidensa kanssa ja hän oli väkivaltainen mua kohtaan syyllistäessään mua. Lopulta en saanut tavata enää ketään ystävistäni ja välit katkesivat jopa luokkakavereihin. Hänen mielestään seksiä harrastettiin päivittäin ja vaikken olisi halunnut. Lopulta minulle seksi oli sitä että hän makaa päälläni ja panee mua ja minä itken ja hän kuiskii lohduttavasti että ”ei mulla mee enää kauaa”.

Oon 17 ja kavereiden luona kylässä, oon nukahtanu illalla sohvalle ja herään siihen että 25-vuotias mies jota pidin ystävänäni, istuu päälläni ja kuristaa mua. En saa henkeä enkä pysty huutamaan. Hän yrittää laittaa toista kättään housujeni sisään. Saan jotenkin työnnettyä hänet päältäni ja pystyn taas puhumaan, huudan että en halua tätä! Mies suuttuu minulle ja raivopäissään nostaa sohvapöydän ilmaan ja heittää sen päälleni. Juoksen ulos asunnosta paniikissa. Myöhemmin puhun tästä yhteisten ystäviemme kesken ja saan vain kuulla että ”joo se on tommonen ku se juo viinaa heh heh”.

Oon 25 ja tulossa baarista kotiin, tiedostan että oon humalassa ja päätän kävellä kotiin sillä tarvitsen raitista ilmaa. Hetken käveltyäni tajuan että joku mies on seurannut minua baarista. Nopeutan vauhtia. Olen jo melkein kotitaloni kohdalla kun tämä tuntematon mies on takanani ja kaataa minut ojaan. On talvi ja pimeää. Hän työntää kätensä pikkuhousuihini, muistan miten karheat kädet hänellä oli, kuin hiekkapaperia. Huudan ei, mitä sä teet! Mies on sama joka on lähennellyt minua tanssilattialla. Hänen mielestään minäkin halusin häntä, en vain ollut itse ymmärtänyt sitä. Hänen mielestään olen kaunis ja haluttava joten on hänen oikeutensa tehdä minulle näin. Alan huutaa apua ja poliisia, mies säikähtää, pääsen karkuun.

Dickpickejä oon saanu niin tutuilta kuin tuntemattomilta niin monia että ollaan otettu tavaks kavereiden kesken jakaa ne aina yhteiseen chattiin kaikkien nähtäväksi ja naurettavaksi.

Tapaus 144

Teini-ikäisenä kävelin aamulla töihin, kadulla tuntematon aikuinen mies kysyy lähdenkö heille panemaan. Toisena aamuna toinen aikuinen, tuntematon kysyy ”onko pillu märkä, koska sait viimeksi kyrpää?”. Teini-ikäisenä suutelen junassa teini-ikäisen poikaystävän kanssa. Samalla penkillä istuva vieras, aikuinen mies alkaa hieroa jalkoväliäni. Ympärillä olijat nauravat. Siirrymme poikaystävän kanssa toiseen vaunuun. Aikuisena kävelen Helsingin keskuspuiston läpi, kumarrun polun reunaan solmimaan kengännauhaa. Tuntematon mies tarttuu takaapäin jalkoväliini, sanoo ”No niin, tätähän sä toivoit”. Huudan ja lyön kyynärpäällä kääntyessäni. Mies perääntyy, näyttää hyvin yllättyneeltä ja pahastuneelta, pakenee juosten. Soitan poliisille, joka toteaa että ”tällaiset tyypit ovat harmittomia”, eivät ota ilmoitusta vastaan. Aikuisena olen mieheni avecina hänen ammattiliittonsa tyylikkäissä juhlissa. Tuntematon mies lähestyy minua edestäpäin ja kurottaa kätensä pakaroilleni, puristaa. Lyön kädet irti ja kysyn mitä hän oikein tekee. Mies on hämmentynyt, mumisee ”Ei kun firman puolesta vaan…”. Tarjoan kättäni kättelyyn, esittäydyn, kysyn mitä firmaa hän edustaa. Mies poistuu. ”

Tapaus 143

Kävelytän koiraani kerrostalon ohi, on kevät. Kadulla on sepelkyyhkyn näköinen lintu. Koira ottaa pari loikkaa lintua kohti ja haukahtaa, jolloin lintu lentää xtiehensä. Kerrostalon avoimesta ikkunasta kuuluu vihainen huuto ”Saatanan ämmä, tunge se koira vittuus!”. Häiritsin ilmeisesti jonkun miehen lintubongausta.

Tapaus 142

Eräässä ilmaisutaitolukiossa toimi kymmeniä vuosia opettaja, jonka yleisesti tiedettiin ahdistelevan tyttöoppilaita. Kun vyyhti alkoi #MeToo-kampanjan myötä purkautua, useat opettajat ja rehtori totesivat, etteivät tienneet. Rehtori kielsi myös oppilaita puhumasta asiasta medialle tai kenellekään muulle, kuin poliisille vedoten poliisitutkintaan. Poliisitutkinta on kuitenkin päättynyt, eikä syytteitä nosteta, sillä ne ovat vanhentuneet tai laki on muuttunut. Seksuaalinen ahdistelu tuli rikokseksi vasta vuonna 2014. Ei ole totta, etteivätkö opettajat tai ainakin osa opettajista olisi tienneet. Silloinen rehtori tiesi myös. Luulen, että kaikki tiesivät kyllä jollakin tasolla. Opettaja on saanut kirjallisen varoituksen rehtorilta 2004 lähetettyään yhdelle oppilaalle sopimattomia viestejä. Koulun joulujuhlassa tapahtui myös kähmintää, jonka muut opettajat näkivät. Minun mielestäni näytelmän opettaja ei ollut vaivaantunut häneen kohdistuvista huhuista. Luulen, että hän oli ylpeä siitä, että hänen huomiostaan kilpailtiin. Opettaja suosi kauniita, hoikkia tyttöoppilaita. He saivat parhaat roolit ja heistä kehuttiin tulevan kuuluisia. ”Lattarinnoille” tai tuhdeille ei ollut sijaa. Tämä loi eräänlaisen sairaan kilpailuasetelman koko kouluun. Opettaja nautti gurun asemasta ja hänen sanansa oli laki. Hänen seksuaalinen ahdistelunsa (raiskausharjoitukset, koskettelu ja jatkuva rintojen tuijottaminen) olivat koulun yhteisiä vitsejä. Tunnit olivat aina fyysisiä. Niissä oli ”omituinen, seksuaalinen energia” jonka myös aikuiset aistivat. Jonkun kurssin olivat kaikki tyttöopilaat keskeyttäneet, vain pojat jatkoivat sen loppuun. Muut opettajat saattoivat ”ratsata” opettajan tunteja, ettei näytelmän opettaja olisi siellä vain tyttöoppilaiden kanssa kahden. Oppilaat puhuivat kyllä opettajille tästä näyttelemisen opettajasta. Sairaan suosikkijärjestelmän vuoksi heidät vaimennettiin myös muiden opiskelijoiden toimesta. Kilpailujärjestelmä oli tehokas, kaikki halusivat opettajan hyväksynnän, koska olihan se lupaus menestyksestä. Tässä kohtaa olisi hyvä nostaa myös esille ne, jotka suljettiin ulkopuolelle. Ne jotka eivät olleet tarpeeksi kauniita ja laihoja, jotka olivat opettajalle synonyymeja lahjakkuudelle. Heille ei ollut näyttelemisen opetusta tarjolla.

Tapaus 141

Tämän kampanjan myötä olen alkanut pikkuhiljaa tajuamaan, kuinka paljon olen kokenut sellaista väärää, mitä olen pitänyt tähän asti joko normaalina tai omana syynäni ja halunnut vain unohtaa. Työskentelin pitkään ravintola-alalla, ja erilaiset kommentit ja kosketukset olivat peruskauraa. ”Viattomimpiin” saattoi vastata itse läpällä, pahimpiin toimi ulos heitto. ”Mutta sellaistahan baareissa nyt vaan on”, ajattelin.

Pahimmat kokemukset liittyvät narsistiseen ex-poikaystävään, ja edelleenkin yli 10 vuoden jälkeen ajattelen olleen itse syyllinen, vaikka kuinka koitan järjellä sanoa itselleni etten ollut. Minut pakotettiin alastonkuviin. Seksissä käytettiin apuvälineitä ja asuja, joita en olisi halunnut käyttää. Minua kutsuttiin huoraksi. Kerran yritettiin kuvata salaa seksivideota kaveriporukalla, kun olin nukkumassa. Silloin kävelin ekaa kertaa ulos ja päätin, että lähden. En lähtenyt vielä silloin kuitenkaan. Kerran olin erittäin humalassa ja olimme lähdössä porukalla baariin. Minä kuitenkin aloin oksentaa pihalla ja poikaystäväni päätti jäädä kanssani kotiin. Muistikuvani ovat todella huonot. Hän vei minut suihkuun (ilmeisesti, koska olin hieman sotkenut itseäni), riisui minut ja raiskasi. Muistan vain itkeneeni ja käskeneeni häntä lopettamaan, koska minulla oli niin huono olo. Hän ei lopettanut ja jätti minut lopulta lattialle, märkänä, alasti nukkumaan. Muutaman päivän päästä riidan yhteydessä sain kuulla olevani lutka ja huora, koska kuulemma myös hänen kaverinsa oli harrastanut seksiä tuolloin kanssani. Ja minä olin muka suostunut kaikkeen. En vieläkään tiedä, mikä on totuus, koska en muista kunnolla. Sen muistan, että minua ahdisti, minä itkin ja pyysin lopettamaan.

Samaan aikaan olen ulkopuolisesti näyttänyt vahvalta naiselta, joka on nostanut takapuoleen koskijat kauluksista seinälle ja huomauttaa heti esim. huora- sanan käytöstä. Ehkä siksi, että minun on edes jotenkin pitänyt näyttää olevani oman itseni herra, vaikken ole sitä todellisuudessa ollut. Erottuani harrastin paljon yhden illan juttuja ja annoin vaikka ei olisi huvittanut. Yritin etsiä itseäni, tavallaan katsoa olinko oikeasti huora. Tarvitsin vielä yhden narsistisen poikaystävän, ennen kuin löysin itsestäni voimaa hyväksyä itseni, ja sen, etten ole sitä mitä minun on sanottu olevan. Tämä kaikki on vaikuttanut itsetuntooni ja seksuaalisuuteeni. Ensimmäisen orgasmini sain yli kolmekymppisenä ja vasta nyt olen oppinut nauttimaan seksistä ylipäätään. Tämä kampanja oli minulle alkuun suuri ahdistus, enkä halunnut osallistua. En halunnut muistaa, koska olen tehnyt liian ison työn unohtaakseni ja rakentaakseni itseni uudestaan. Aloin kuitenkin ajattelemaan sitä, että jos yksikin ihminen päätyy olemaan kokematta samaa, tämän kertominen on sen arvoista. Tai että vaikka tällaista vielä sattuukin, toivon ettei kukaan ajattele sen olevan normaalia tai omaa syytään.

Tapaus 140

10-vuotiaana äidin miesystävän kaveri lähenteli minua humalassa, tuli ihan kiinni minuun ja kysyi ikääni. Vastasin varsin ahdistuneena ikäni ja mies tuli lähemmäs ja sanoi että aikoo iskeä mut 8 vuoden päästä. Olin ihan järkyttynyt, äitini oli vieressä ja kuuli kaiken. Suutuin hänelle, ettei hän sanonut mitään. Hän sanoi että hän ei ole minusta näin herkkää kasvattanut.

Olin 13-vuotias kun 17-vuotias luokalle jäänyt 9-luokkalainen lähestyi minua. Ihastuin häneen kovin, hän oli huomioiva mutta röyhkeä ja kokenut naisten kanssa, omien sanojensa mukaan. Hän aina vihjaili että hän voisi nähdä jos menetän neitsyyden jonain päivänä hänelle. Olin niin ihastunut ja imarreltu huomiosta, että hengailin hänen kanssaan. Kerran hän sai minut kaverinsa kanssa niiden luo ja painosti tosi pitkään mua tulemaan vessaan hänen kanssaan. Lopulta menin ja hänen kaveri jäi ulkopuolelle kuuntelemaan. Olin niin lapsi ettei yhdyntä oikein onnistunut suunnitellusti. Hän lopuksi vain naurahti että olen 14. tyttö kenen neitsyyden hän vei. Ei tietenkään ottanut mitään yhteyttä enää. Isäni oli hänen opettajansa samassa koulussa kuin minä, hänen luokalla olevat tytöt tulivat kertomaan minulle että hän sanoi koko luokan edessä isälleni kuinka kireä pillu mulla on. Sitä häpeän määrää. Raivostuin ja laitoin viestiä hänelle, hän sanoi että kaverinsa todistaa tarvittaessa minua ”vastaan” eli kertoo myös isälleni, että penetraatio tapahtui. Edelleen mietin mitä kiksejä jätkä tosta sai.

Olin 14-vuotiaana rannalla juomassa. Olin aika humalassa ja 18-vuotias kavereiden tuttu alkoi jahtaamaan minua, kun olin tarpeeksi huonossa kunnossa. Hän kaatoi minut hiekalle kiinni saatuaan ja työnsi hiekkaiset sormet sisälleni. Huusin apua ja kaverini yrittivät saada häntä pois päältäni. Kaverini kantoivat minua nukkumaan ja tämä mies oli itsepintaisesti seurannut perässä sisälle asti, ja yritti välisin jäädä viereeni ”nukkumaan” kun olin tiedoton. Kaverit ei onneksi antanut vaan pitkän kinastelun jälkeen mies lähti pois. Hän edelleen laittoi netissä minulle tämän karmivan raiskausyrityksen jälkeen yksityisviesteillä silmäniskuhymiöitä.

Olin 14-vuotias kun olin kotibileissä. Kaikki jo nukkuivat, niin kuin minäkin. Ennestään suht tuntematon 20-vuotias herätti minut laittamalla peniksen suuhuni. Heräsin niin että se oli syvällä kurkussani ja hän vain jatkoi ja olin ihan hiljaa ettei muut herää. Nolotti tilanne niin paljon. Siinä sitten ”suostuin” kaikenlaiseen vaan ettei muut heräisi. Bileissä oleva veljeni nukkui viereisessä huoneessa enkä halunnut missään nimessä hänen heräävän. Hän laittoi minulle netissä myöhemmin viestiä että sun pitäis kyllä siistiä alapäätäs, aikamoinen pöheikkö.

18-vuotiaana raahasin kotiini yhden illan jutun. Asuin pienellä paikkakunnalla. Hän oli ottanut takapuolestani kuvia ja lähettänyt kaikille kavereillensa. Suutuin ja kysyin miksi hän teki niin, kuulemma jätkien kans on kiva tehä tollasii, muutki tekee.

Olin 18-vuotias kun sammuin kotibileisiin. En tuntenut kämpän omistajaa, hän oli vähän vanhempi. Hän oli tullut nukkumaan viereeni ja riisunut alapääni paljaaksi. En saanut tietää mitä oli tapahtunut, lähdin hyvin kiireellä aamulla kotiin kun mies nukkui.

18-vuotiaana tapasin netissä jonkun tyypin. Juteltiin ja ymmärsin, että hän oli aika vanha verrattuna minuun.(+30) Hän näytti ihan kivalta ja olin tosi yksinäinen uudessa kaupungissa. Menin hänen luokseen ja hän näytti tosi vanhalta.(+40) Ahdisti. Mies tarjosi viiniä ja join ahdistukseen niin että olin aika humalassa. Lopulta olin niin humalassa että makasin sängyllä puoliksi tajuttomana ja tämä mies otti helvetin ison dildon sängyn alta ja laittoi vibrat täysille ja survoi sitä minuun ihan älyttömän kovaa. En osannut vastustella kun olin niin humalassa, muistan vaan että hän nuoli nännejäni samalla ja tilanne oli karmiva. Aamulla lähdin äkkiä menemään ja mies tekstasi että olen ”luova ja energinen bitch” ja haluaa nähdä uudestaan. En nähnyt. Hän ei voinut käsittää, että miksi.

Tässä olivat muistelot, jotka on mielessäni. Useita kymmeniä ”pikkujuttuja” eli kourimisia, seksiin painostusta, nylkytystä jne on käynyt, joita ei edes jaksa kirjoittaa. Ne ovat niin ”tavallista” naisille ja minulle, valitettavasti.

Tapaus 139

Se häpeän tunne on tosi pysäyttävä. Se miten tuntuu, että oma kehokin on pettänyt. Miten tuntuu, että siihen ei voi luottaa.Olin nuori, alaikäinen. Kesäleirillä. Aikuinen ohjaaja oli nuori myös, yli kahdenkymmenen kuitenkin. Sellaiselle tyttökirjojen romantiikan keskellä kasvaneelle lumoava. Hän tuli yhteismajoituksen lattialla ensin viereiselle patjalle nukkumaan. Lopulta viereen saakka, valvoin hänen kainalossaan pitkin viikkoa, ihmetellen. Tälläistäkö se on, rakastuminen? Kävelimme yöllä käsikädessä metsässä, tanssittiin pihalla, olin kevyt ja onnellinen. Kunnes viides leiripäivä toi mukanaan tiedon siitä, että hänellä oli vaimo ja lapsi!Aikuisilla on perhe, isälläni on perhe. Pakenin metsään tunneiksi.Rauhoituttuani päättelin ymmärtäneeni väärin. Leirillä oli läheisyyttä muutenkin enemmän kuin olin missään nähnyt. Yhteissauna ja kaikki.

Myöhemmin. Pidimme yhteyttä. Tutustuin perheeseen.Oli toinen leiri – koulutus. ”Jos tulen sun viereen nukkumaan?” Se tuntui normaalihkolta, tavalliselta. Heräsin siihen, että hänen sormensa olivat sisässäni.Hälyyttävintä kuitenkin se, että suutelimme. Minäkin.Lopetin, käännyin, en puhunut siitä koskaan.Sen jälkeen olen miettinyt paljon tapahtuneen rakennetta.Sitä miten totaalisesti voi rikkoa heräämässä olleen halun. Miten systemaattista sabotaasia harrastaa itseään kohtaan.Suojaikärajan merkitys on tullut todeksi, sitä vahvemmin mitä enemmän olen kasvanut. Nuoret ovat niin hohtavan houkuttelevia, mutta täysin hauraita. Rajattomia. Jopa uusien kykyjensä lumossa. Mikä on tämä – seksuaalisuus.

Tämä mies on kommentoinut paljon myöhemmin : ”Olin tosi ihastunut suhun silloin (leirillä)” , ”Tiesin, että sellainen tyttö ei vanhempana välittäisi minusta”. Se teki vihaisemmaksi, tapahtuneen suunnitelmallisemmaksi. Haavoittuvan aseman hyödyntämisen tarkoituksenmukaiseksi. Ja lisäksi kuulin, että tyttöjä oli monia. Olin yhteydessä leirijärjestäjään alkusyksystä. Vastaus oli hiljaisuutta – ”mitä haluaisit että asialle tehtäisiin”. ”Kiitos tästä kampanjasta, se on ollut vastaus. Loputon hiljaisuus murrettu.

Tapaus 138

Olen lukenut paljon #memyös-sivuston tarinoita, ja aloin kaivella omaa menneisyyttäni. Useasti olen saanut kuulla olevani huora, jopa naispuoliselta ystävältäni.Olen välttynyt raiskaukselta ja muilta pahoilta seksuaalisilta teoilta, ainakin omasta mielestäni. Pidän seksistä ja parisuhteiden välissä harrastin yhden illan juttuja. Näistä pari kokemusta olivat epämiellyttäviä enkä jälkikäteen ajateltuna tajua miksi lähdin parin pellen mukaan.Joka tapauksessa, mietin viime yönä useiden vuosien takaista yhden illan juttua. Olin vieraassa kaupungissa kaveripariskunnan mukana juhlimassa. Olin tukevassa humalassa ja tajusin sen itsekin, sillä minulla oli vaikeuksia löytää vessasta pöytäämme. Illan päätyttyä hävitin hetkeksi kaverini, ja kun seuraavan kerran näin heidät, he juoksivat kovaa kyytiä katua alas – jättäen minut yksin vieraaseen paikkaan, kännissä kuin käki. Tuntui pahalta tulla hylätyksi. Soitin toiselle heistä, ja kerroin, että en selviä yksin kotiin. Rahavaratkin olivat vähäiset sillä hetkellä, koska en ollut tullut ajatelleeksi, että joudun jäämään yksinäni kadulle. Kaverini kehotti soittamaan exälleen. Soitin X:lle ja hän lupasi maksaa taksini ja näin hän tekikin.Hänen luonaan pussailimme ennen kuin sammuin hänen viereensä. Aamulla tunsin olevani edelleen humalassa, mutta tämä kaverin ex-mies halusi seksiä. Ajattelin, että mikäs siinä, olihan meidän välillä kemiaa. Tai luulen, että ajattelin niin, en todellakaan muista. Tajuntani oli samea enkä päässyt kunnolla hereille, omituinen puoliuninen valvetila. En tiedä saiko hän lopulta, mutta jonkin ajan kuluttua tajusin, että miehen lapset olivat noin kahden metrin päässä katsomassa televisiosta lastenohjelmia. He olivat olleet koko aktin ajan siinä vieressä! Kuvotti ajatella, että olivatko he nähneet isänsä nylkyttävän puolisammuksissa olevaa naista. Toivon, että he eivät huomanneet mitään.En miellä tuota hyväksikäytöksi, mutta ei se oikeinkaan ollut. Itse en harrastaisi seksiä ihmisen kanssa, joka on puoliksi nukuksissa, puoliksi hereillä. En tiedä mitä tuo oli, mutta nykyään pidän sitä etovana. Tietysti tuo selvisi kaverilleni, joka on muistanut haukkua minut siitä useaan otteeseen. Ex-mies säästyi haukuilta, koska minähän se himokas lumppu olin. Olen vihainen vieläkin.

Tapaus 137

Mun kaverilla on lähes parinkymmenen vuoden päihdehistoria, jonka aikana on tapahtunut kaikkee rankkaa. Hän haluais kiittää tästä kampanjasta, koska kokee ite ettei voi puhua omista kokemuksistaan. Hänestä on hirveän hienoo nähdä että naiset pitävät yhtä nyt, koska hänen kokemus on ollut aina, että nimenomaan toiset naiset ovat syyllistänyt häntä eniten, kun on päihdeongelmia ja rankka elämä.Hän haluaisi muistuttaa, että on paljon naisia, jotka eivät voi pitää omia puoliaan tai lähteä väkivaltasesta suhteesta, jossa seksiin pakotetaan. Silloin olis tärkeää, että muut naiset uskoo heitä, eikä syyttele. On vaikea hakea apua, jos itsekin syyttää itseään, miehet ei usko ja toiset naisetkin vihaa. Monet raiskaukset ja tapahtumat hän aktiivisesti koittaa unohtaa, koska uskoo olevansa itse osittain syyllinen. Pahin kokemus oli, kun hänen lapset joutui näkemään, että mies raiskasi hänet ja tämän jälkeen pahoinpiteli. Hän pakeni alasti pienten lasten kanssa metsän läpi talvipakkasella. Tapahtuman jälkeen hän muutti toiselle paikkakunnalle ja sai myöhemmin kuntouttavaa työtä. Hän haluaa sanoa, että ”sekopäinen äitikin” voi kuitenkin olla sydämestään ihan hyvä ja hän ei ikinä haluaisi että omille lapsille tapahtuisi mitään pahaa. Hän haluisi lisätä tähän loppuun, että nainen on aina fyysisesti heikompi ja tarvii muiden tukea, vaikkei sitä aina osaa itse hakea.

Tapaus 136

Ekaluokkalaisena 90-luvun puolivälissä menin usein koulun jälkeen mummolaan, jos pääsin koulusta aiemmin kuin vanhempani töistä. Mummu oli silloin vielä työelämässä, mutta pappa eläkkeellä, joten usein olimme hänen kanssaan kahdestaan ja katselimme tv:tä tai tein läksyjä. Muistikuvani ajasta ovat aika hatarat, mutta sen ahdistuksen muistan, kun liimauduin kerta toisensa jälkeen mummolan keittiön pöydän alle kauimmaiseen nurkkaan kun pappa jahtasi minua sanoen ”pappa kokeilee tisuja”.

Vielä monta vuotta papan kuoleman jälkeenkin nuo sanat ahdistavat.Viistoistavuotiaana risteilyllä olin ystävieni kanssa yökerhossa (siihen aikaan 2000-luvun alussa ikärajoja ei ehkä laivalla noudatettu niin tarkkaan). Siellä komea ulkomaalainen mies alkoi kehua minua kauniiksi ja nuo sanat upposivat täysin nuoreen, itsestään epävarmaan ja kokemattomaan tyttöön. Mies vei minut hyttiinsä, laittoi minut polvilleni ja pakotti ottamaan häneltä suihin. En uskaltanut sanoa ei, kun en tiennyt mitä siitä seuraisi. Miehen lauettua hytin ovi aukesi, ja sisään astui toinen, paljon vanhempi mies jonka seuralaiseni oli kutsunut hyttiin ”apajille”. Siinä vaiheessa onneksi pääsin livahtamaan pois hytin ovesta. Sitä uutta, reissua varten ostettua punaista avokauluksista paitaa en laittanut päälleni enää koskaan, koska uskoin pukeutumisellani myötävaikuttaneeni tilanteeseen.

Kahdeksantoistavuotispäivänäni olin juhlimassa ystävien kanssa yökerhossa. Pilkun jälkeen aloimme miettiä, kuinka pääsisimme kotiin, koska kenelläkään ei ollut rahaa taksiin. Paikalle sattui tuttu koulukaverimme, jonka kanssa olin sattumalta nuorempana tapaillut, mutta jonka kanssa emme olleet enää vuosiin olleet yhteyksissä. Hän lupasi viedä meidät autolla kotiin, ja niin ystävä toisensa jälkeen jäikin kyydistä, minut oli tarkoitus viedä viimeisenä. Viimeisen ystävän jäätyä pois kyydistä, seuraava muistikuvani on kun havahdun alasti likaiselta patjalta tämän pojan huoneen lattialta. Lamaantuneena tilanteesta aloin kerätä vaatteita päälleni ja pyysin häntä viemään minut kotiin. Seuraavana päivänä tapahtuneen jälkeen löysin sisältäni rikkinäisen kondomin. Tämän tapahtuman jälkeen en vuosikausiin enää halunnut juhlia syntymäpäiviäni, jotka aina muistuttivat siitä kerrasta, kun olin itse humalapäissäni saattanut itseni sellaiseen tilanteeseen – kieroutunutta, vai mitä? Jälkeenpäin on harmittanut, etten tehnyt asiasta rikosilmoitusta, en edes kertonut kenellekään kun häpesin itseäni niin paljon.

Tapaus 135

Tarina lienee mitä tavallisin: ensikohtaaminen itsensäpaljastajan kanssa. Olin 8- tai 9-vuotias. Kävelin yksinäni koulusta kotiin ja oikaisin polkua pitkin. Kyseessä oli leveä ja paljon käytetty polku, joka kulki pienessä metsikössä aivan kerrostalojen lähistöllä. Reitti oli eräs normaaleista koulureiteistämme, niin minulle kuin monelle muullekin lähistöllä asuvalle lapselle.Polulla kohtasin lipevän oloisen miehen, joka alkoi puhua minulle. Ensiksi mies tarjosi karkkia. Vaikka en muista kenenkään varoittaneen minua tällaisesta, tajusin heti, että tilanteessa oli jotain pielessä. Sanoin, että minulla ei ole karkkipäivä, ja jatkoin kävelyäni. Mies alkoi kävellä perässäni ja puhella. En muista, mitä hän sanoi: yritin vastailla säyseästi, katsoa eteenpäin ja kulkea mahdollisimman nopeasti. Mies seurasi kannoillani.Jossain vaiheessa mies kysyi, osaanko kävellä takaperin. Vastasin: ”Joo.” Mies käski minun näyttää, miten kävelisin takaperin. En uskaltanut olla tottelematta, joten käännyin ja lähdin kävelemään takaperin. Puristin kuitenkin silmäni tiukasti kiinni, koska olin peloissani. Toisaalta tajusin, jo että mies nimenomaan halusi minun katsovan itseään. En kuitenkaan vieläkään ymmärtänyt, mitä mies tahtoi minun näkevän, koska en ollut aikaisemmin kohdannut itsensäpaljastajaa.Viimein mies käski minun avata silmäni ja kävellä takaperin häntä katsoen. Taaskaan en uskaltanut olla tottelematta, joten avasin silmäni ja katsoin miestä päin. Näin hänen vehkeensä ulkona housuista. Käännyin ja viimeinkin rohkenin pinkaista pakoon. Mies pysähtyi, jäi hoitamaan hommansa loppuun ja nauraa hohotti perääni.Vaikka tapahtuma oli itsessäänkin iljettävä, ehkä oudoimman tunteen jätti sen selvitteleminen kotosalla. Kerroin kotona heti tapahtuneesta ja äitini soitti poliisille. Äitini oli vihainen: ymmärsin, että pääasiassa hän oli vihainen itsensäpaljastajalle, mutta osa vihaisuudesta tuntui kohdistuvan minuunkin. (Isäni en muista reagoineen asiaan millään tavalla.)Kun kerroin tarkemmin, missä olin paljastelijan tavannut, sekä äitini että (tuolloin melkein aikuinen) isosiskoni syyllistivät minua siitä, että olin kävellyt yksinäni polulla. Kukaan ei kuitenkaan ollut koskaan kieltänyt minua kävelemästä asuinalueeni poluilla. Poluillahan kävelivät kaikki muutkin, myös omat perheenjäseneni. Alue oli sen verran uusi, että kaikkialle ei edes päässyt muuten kuin polkuja pitkin, tai muutoin olisi pitänyt kiertää usean kilometrin mittaisia lenkkejä autotiellä.

Tapahtuneesta jäi syyllinen ja ristiriitainen olo:a) Tiesin nyt, että en olisi saanutkaan kävellä yksinäni metsäpolulla. Uskoin siis olleeni tapahtuneeseen jollakin tavalla syyllinen, vaikka kukaan ei ollut minua poluilla kävelystä koskaan kieltänyt.b) Olin myös oivaltanut sen, että metsäpolut eivät tulevaisuudessakaan ole minulle turvallisia. Toisaalta asuinalueellani kuljettiin yleisesti polkuja pitkin, joten äkkiä suuri osa aiemmasta reviiristäni oli turvatonta.c) Tästä huolimatta äitini ja siskoni eivät antaneet minulle käytännön neuvoja sen suhteen, missä voisin jatkossa liikkua. Koska tosiasiassa esimerkiksi kouluun piti mennä ainakin osan matkaa metsäpolkua pitkin, ei kukaan yrittänytkään kategorisesti kieltää minulta poluilla kulkemista. Ihan aina ei myöskään voinut kulkea kaverin kanssa.Summa summarum: olin jollakin tavalla osasyyllinen iljettävään tapahtumaan ja nyt minua pelotti kulkea asuinalueeni tavallisia reittejä pitkin, mutta käytännössä kuitenkin jouduin näitä reittejä edelleen kulkemaan. Tajusin, että jos jotain samanlaista ikävää vielä sattuisi, oma perheenikin voisi vastaisuudessakin syyllistää minua siitä, että olin itse toiminut väärällä tavalla. Jatkossa olisi siis parempi vain olla kertomatta tapahtuneesta kotona.

Tapaus 134

Olin 15-vuotias ja rippileirillä. Rippileirini vastaava ohjaaja oli tuolloin päälle 30-vuotias mies. Hän oli kovin tuttavallinen leirin alusta alkaen ja muun muassa halaili paljon. Pidin miehen käytöstä aluksi outona. Pian kuitenkin totuin, tutustuin ja aloin luottaa häneen.Kesäleirillä yövyttiin maastossa. Yhtenä yönä leirinuotiolla mies tarjoili muilta salaa minulle alkoholia teen sekaan. Se nousi päähän. Tulin hilpeäksi ja istuin lopulta miehen sylissä. Seuraavana aamuna olin hämmennyksissä. Muistan, kuinka mies piti leiriohjelmaan kuuluvan esityksen ihmisoikeuksista. Siinä hän puhui miehen ja naisen oikeudesta osoittaa toisilleen pyyteetöntä rakkautta. “Mäkin voin osoittaa sua kohtaan pyytetöntä rakkautta”, hän sanoi minulle jälkeenpäin. Myöhemmin leirin aikana hän vitsiin verhoten sanoi olevansa “palavasti rakastunut” ja tallensi numeroni puhelimeensa sanoen, että “liian usein kävelee mielenkiintoisten ihmisten ohi”.

Olin hämmentynyt mutta myös imarreltu.Tapasin häntä leirin jälkeen. Ensimmäisellä kerralla hän tuli kotiini. Hänellä oli jälleen mukanaan alkoholia. Pian hän kosketteli minua paidan alta ja halusi seksiä. Minä en halunnut. Sanojani hakien kerroin hänelle, etten halua naida, johon mies vastasi, ettei hän “nai vaan rakastelee”. Miehellä oli jo tuolloin kumppani, nainen, jonka kanssa hän meni myöhemmin naimisiin ja perusti perheen. Silti hän piti yhteyttä ja tapaili vapaa-ajallaan teinityttöjä, lisäkseni myös muita leiriläisiä, jonkinlaisen ”setäystävyyden” varjolla.Tapasimme uudelleen, milloin milläkin varjolla. Tavatessamme hän suuteli, kähmi ja kerran tyydytti itsensä käteeni. Tapaamisissa olin usein vaikeana. En halunnut seksiä ja lopulta en halunnut mitään kosketusta, ja kerroin sen hänelle. Hän antoi ymmärtää, ettei häntä kiinnosta muu – “Saanko edes suudella sinua?” tai ”Sitten meidän ei kannata tavata”.

Koko syksyn voin huonosti ja olin ahdistunut. Äiti toivoi, että puhuisin, mutten osannut tai halunnut kertoa tapahtumista. Mies myös arvosteli ja nimitteli äitiäni. Kokemuksistani kerroin ainoastaan samanikäiselle ystävälleni ja päiväkirjalleni. Onneksi kirjoitin päiväkirjaa, se on auttanut minua myöhemmin muistamaan. Ajattelin, että olen itsekäs ja estynyt, jollain tapaa viallinen, kun en halunnut seksiä. Loppusyksystä tein päätöksen, etten tapaisi miestä enää. Päätöksen tehtyäni olo helpottui ja elämä sai iloisempiakin sävyjä. Parin vuoden kuluttua leiristä minulle paljastui, että hänellä oli ollut samankaltainen suhde toiseen tyttöön leiriltä. Silloin kykenin jo puhumaan. Vanhemmat saivat tietää. Tieto meni myös leirin järjestäjille.

Aika ja etäisyys auttoivat ymmärtämään tilanteen epätasapainon ja vääryyden: kuinka nuori ja hankalassa tilanteessa olin ollut. Ymmärsin, että kokemani ahdistus oli myös suojannut minua. Sen tilalle tuli viha ja suuttumus miestä kohtaan.Melkein 15 vuotta myöhemmin kirkon piirissä tapahtuneet seksuaaliset hyväksikäytöt olivat mediassa esillä. Silloin tein ilmoituksen poliisille. Poliisille tekemäni ilmoitus ei kuitenkaan edennyt, koska rikosoikeudellinen vastuu (10 vuotta) oli ehtinyt vanhentua. Minulle selvisi, että mies työskenteli seurakunnassa ja valmisteli tulevaa rippikoululeiriä ja “hengellistä mentorointia” yksinäisille opiskelijoille.

Enää hän ei työskentele kirkon piirissä.Mies ei koskaan osoittanut minulle katumusta tai ollut pahoillaan tapahtuneesta, vaikka hänellä olisi ollut siihen monta tilaisuutta. Hänen täytyi asemassaan tietää, miten väärin hänen tekonsa olivat. Hän yksin myös tietää, kuinka monta nuorta ihmistä hän on manipuloinut ja hyväksikäyttänyt vuosien mittaan.Vaikka tapahtumista on kulunut nyt jo 20 vuotta, muistan edelleen häpeän tunteen. Kuitenkin olen oivaltanut, että vain muistamalla voin päästä eroon ahdistavista ajatuksista. Myös ystäväni ja lähipiirini muistaa ja olen saanut tukea. Muistelemalla ja kirjoittamalla olen saanut muistoni järjestykseen ja voinut ajatuksissani asettua myös sen 15-vuotiaan rinnalle, joka aikanaan joutui painostavaan tilanteeseen eikä osannut puhua.

En siedä tekopyhyyttä ja tunnen vieläkin vihaa, jos huomaan hänen esiintyvän korkeamoraalisena tai vastuullisena hyväntekijänä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Raivostuttaa myös, miksei leiripappi aikanaan puuttunut miehen käytökseen. Leirillä yksi isosista (nuori hänkin) kehotti minua kerran leirin aikana olemaan “varovainen”, – jotain hän oli siis nähnyt ja tiesi. En kuitenkaan ymmärtänyt, mitä olisi pitänyt varoa, miksi ja miten. Kuinka olisin voinutkaan? Olin 15 ja rippileirillä!

Toivon, että nykyaikana herkkyys huomata väärinkäytöksiä ja kyky puhua ja puuttua niihin olisi vahvempaa. Tämä kampanja antakoot meille sanoja ja rohkeutta! <3

Tapaus 133

Olin noin 23v. , istuin ja odotin bussia bussipysäkillä. Keskellä päivää kaksi noin samanikäistä miestä tulevat pysäkille ja alkavat häiritä. Kyselevät kaikenlaista eivätkä jätä rauhaan. Lopulta toinen heistä vetää housunsa nilkkoihinsa ja paljastaa peniksensä tullen heiluttamaan sitä kasvojeni eteen. Toinen mies nauraa. Bussi tulee ja he seuraavat minua sinne ja tulevat viereeni/ympärille istumaan ja häiriköinti sekä verbaalinen ahdistelu/ehdottelu jatkuu läpi matkan. Olen hiljaa eikä kukaan puutu siihen. Lopulta poistun bussista ennenaikaisesti.

Olin noin 25v. ja klo 16 ruuhkabussissa. Istuin ikkunapaikalle takana bussissa. Seuraavalle pysäkille tultaessa oli vain 2 tyhjää istumapaikkaa; minun vieressäni ja toisella puolella käytävää ikkunapaikalla istuvan nuoren naisen vieressä. Keski-ikäinen humalainen mies tuli käytävää pitkin bussin takaosaa kohti. Katseemme nuoren naisen kanssa kohtasivat sillä tiesimme, että hän istuutuu jommankumman viereen. Mies valitsi minut. Hetken juteltuaan jotain hän tarttui sisäreiteeni kämmenellään puristaen ja hönkäili poskeni vieressä ”Kyllä minä tiedän mitä sinun kaltaiset naiset haluavat”. Jälleen jäin liian aikaisin seuraavalla pysäkillä pois, kukaan ei puuttunut tilanteeseen.Asia, jota en ole kauheasti puinut ja johon vasta haen apua on se, että pari vuotta sitten toisilla treffeillä erään miehen luona hän raiskasi minut. En siitä enempää pysty puhumaan. Tärkeä asia tämä, breaking the silence!

Tapaus 132

Mä olin 7-vuotias, kun lähdin naapurini ja perhetuttuni saattelemana kävelemään metsätietä pitkin kotiin. Olin ollut naapurin ukon pihalla silittämässä sen koiraa, eläinrakas kun olin ja ukko oli kutsunut mut sitä koiraa katsomaan. Tottakai menin. Ukko oli meidän perheen tuttu ja kaveri, toi aina marjoja ja kalaa kahville tullessaan. Luotettava aikuinen siis. Se ukko oli ainakin 70-vuotias.

Se ehdotti, että lähtisi kanssani samaa matkaa, tulisi moikkaamaan perhettäni.Metsätiellä se sitten yhtäkkiä pysäytti mut ja alkoi kehua mua. Kuinka nätti ja ihastuttava pikkutyttö olinkaan! Otin askeleen taaksepäin. Se hetki oli tosi outo. Ja siinä samassa se perkeleen ukko tarttui mua käsivarsista ja veti lähelleen, ei päästänyt irti ja mun käsiin sattui. Se tunki toisen kätensä mun alushousuihin ja alkoi pyöritellä sormiaan mussa hönkien samalla mun naamalle kysymyksiä et tykkäänkö tästä, onks se mitä se tekee mulle kiihottavaa. Muhun sattui ja lamaannuin ihan täysin. Mun mieli karkas jonnekkin puiden katveeseen ja koin irtaantuvan kehostani. Hetken päästä sen ukon ote antoi vähän myöten ja mä notkahdin taaksepäin. Havahduin ja rimpuilin irti sen otteesta ja lähdin juoksemaan. Juoksin niin saatanan lujaa.Meillä ei ollut ketään kotona. Mun vanhemmat oli töissä. Kai. Kaikki sen tapahtuman jälkeen on vähän sumeeta.

Mä painelin aittaan, josta oli muodostunut jonkinlainen turvasatama muutenkin, jos oli ollut jotain suruja. Siellä mä sitten itkin ja olin yksin. Mä olin niin saatanan yksin. Ja siitä alkoi vuosikymmenten yksinäisyyden, erilaisuuden ja irrallisuuden kokemus. Mä painoin kaiken jonnekkin syvälle mieleni syvyyksiin, enkä kertonut kellekään. Häpesin itseäni niin paljon. Ehkä häpesin vielä enemmän myös sitä, että se oli varmaan mun eka seksuaalinen herääminen asioihin.

Oon ollut tapahtuman johdosta monia jaksoja masentuneena ja käynyt pitkät terapiahoidot läpi. Jos mä jotain voisin muuttaa, niin sen, että olisin osannut sanoa ääneen mitä se ukko teki. Et se ois joutunut vastuuseen siitä. Mut se kokemus oli jotain niin sanoin kuvailemattoman järkyttävää ja inhottavaa, että mä menin ihan mykäksi. Ja kukapa ei olisi mennyt. Nyt se ukko on ollut kuolleena jo pitkään. Oon joutunut ihan erilailla käsittelemään sen häpeän, vihan, surun ja kaiken muun kirjon, mitä koko tapahtumaan liittyy. Mulle koko käsitys seksuaalisuudesta on ollut ihan hiton omituinen tän takia, enkä ole vieläkään sujut oman seksuaalisuuteni kanssa. Mutta olen armollisempi itselleni. Se ei oo ollut mun syy tai vika. Se on sen sairaan pedofiilin vika. Se on rikkonut kaikki mahdolliset rajat, mitä ihminen voi rikkoa. Se on luonut myös perusteellisen epäluottamuksen muita kohtaan.Tää on hemmetin hyvä, ettei näistä asioista olla enää hiljaa. Se antaa mulle jotain sellaista voimaa, mitä en oo aiemmin tiedostanut olevan.

Tapaus 131

En ole varma lasketaanko tätä niinkään seksuaaliseksi häirinnäksi kuin misogyniaksi: Istuin metrossa. Tuntematon mies kiskoi takaapäin yht’äkkiä päästäni ison tupon vaaleita hiuksiani, hyppäsi pois laiturille ovien sulkeutuessa ja esitteli ikkunan läpi hiustuppoa minulle. En pystynyt puhumaan, kyyneleet valuivat kuumina, matkustajat tuijottivat. Kukaan ei tehnyt tai sanonut mitään, vaikka näkivät tapahtuneen. Päähäni nousi valtava kuhmu ja aloin pitää huppua. En enää istu metrossa selkä oven suuntaan.

Tapaus 130

Olin ylittämässä pimeänä talvi-iltana kotikatuani ja kun kaivoin avaimet esiin, kadulle parkkeerattujen autojen välistä nousi mies, joka painoi mut alaovea vasten ja alkoi avaamaan housujaan. Sain kädessä olevien avainten avulla huitaistua häntä kasvoille ja soitin samalla ovisummeria. Poikaystäväni vastasi ja pyysin huutaen häntä avaamaan oveen. Mies pakeni paikalta. Pääsin kotiin ja olin täysin poissa tolaltani. Poikaystäväni tokaisi, ettei minun tulisi liikkua ulkona vaaleahiuksisena pimeällä ilman huppua tai lakkia. Emme puhuneet tapahtuneesta koskaan.

Tapaus 129

Olen 13- tai 14-vuotias junassa matkalla koulusta kotiin. Jo asemalaiturilla seuraani lyöttäytyy noin kolmikymppinen englantia puhuva mies, joka alkaa tivata nimeäni. Valehtelen nimeni, kun mies istuu viereeni junan penkille. Hän kehuu kauniiksi ja kysyy puhelinnumeroani ja kotiosoitettani. Inttää useita kertoja, vaikka sanon selvästi ja monta kertaa, että en kerro tuntemattomille kumpaakaan. Hän alkaa arvuutella asemaa, jolla jään pois. Kieltäydyn sanomasta sitäkään ja haen katseellani apua. Olen ahdistunut, vaikea uskoa, että kukaan ei huomaa. Paikalla on useita aikuisia, mutta kaikki tuijottavat ulos ikkunasta. Lopulta jään pois heti seuraavalla asemalla, jossa juoksen asemarakennuksessa olevaan kauppaan. Annan monen junan mennä ohi ennen kuin uskallan mennä takaisin laiturille. Mietin, mitä tapahtuisi, jos mies seuraisi minua kotiin.

Samankaltainen tilanne toistuu vielä kaksi kertaa, aina eri paikassa, tekijänä aina minua selvästi vanhempi mies. Ainahan sitä saa kysyä, sanotaan. Ei saa. En voi kuvitella yhtään sellaista tilannetta, jossa olisi ok, että selvästi vanhempi tuntematon mies kysyy, jankuttaa lapselta hänen kotiosoitettaan ja puhelinnumeroaan. Olisit sanonut selvästi ei, sanotaan. Niin sanoinkin. Sanoin monta kertaa ei, en kerro, en halua sanoa, ei ole sinun asiasi. Mutta se ei auttanut – ei silloin, eikä monessa tilanteessa sen jälkeen.

Olisiko parempi opettaa, että ihan kaikkea ei saa kysyä, ehdotella, tivata? Että pitää uskoa kieltoa, kunnioittaa toisen rajoja, kuunnella kun toinen sanoo ei? Että pitää ymmärtää lopettaa silloin, kun joku on silminnähden ahdistunut, vetäytyy poispäin, jähmettyy paikoilleen? Yhteiskuntamme kyseenalaistaa ja vähättelee ahdisteltuja ja väkivaltaa kokeneita naisia ja tyttöjä. Eikös aina saa kysyä? Läpällä ja kännissä? Sanoitko varmasti ei? Vastustelitko? Olisit lähtenyt pois, et olisi mennyt sinne. Miksi joit niin paljon? Et sä nyt niin traumatisoituneelta vaikuta. Haluan sanoa vain yhden asian: Siskot, se ei ollut meidän syymme.

Tapaus 128

Olin kahden kundin kanssa parikymppisenä jatkoilla baarista. Oli ihan selvää, että seksiä olisi luvassa kolmen kesken. Sitä harrastettiinkin ja se oli ihan kivaa, kunnes anaaliseksiä oli ollut mulle liikaa ja kerroin sen. Hieman myöhemmin kävimme erikoisen sanavaihdon siitä, kuinka minä ja toinen kundeista joskus seurustelisimme. Minä sanoin ylimielisesti, että me ei tultais koskaan seurustelemaan, koska tiesin hänen pettävän tyttöystäväänsä minun kanssani – enkä halunnut seurustella pettäjän kanssa. Kävimme sitten nukkumaan, mutta jossain vaiheessa heräsin siihen, että sama kundi työntyi peräaukkooni. Sanoin, etten halua, mutta hän ei lopettanut. Toinen kundeista katsoi vierestä. Jotenkin eniten vitutti se, että tämä katsoja oli ammatiltaan poliisi. En osannut suuttua, koska ajattelin olleeni itsekin ilkeä ja välitin molemmista kundeista, me oltiin tunnettu pitkään. Sama poliisimies kysyi multa aamulla, oonko ok. Hän sanoi miettineensä, olisiko pitänyt tehdä jotain, kun on poliisi ja kaikkea. Mä olin, että no eeeei, eihän se nyt mitään ollut. Vasta joskus kymmenen vuotta myöhemmin, kun eräs tuttuni kertoi omasta raiskauskokemuksestaan, tajusin, että mutkin on raiskattu. Että olin sanonut ei, ja sen olis pitäny tarkoittaa jotain. Oli todella traumatisoivaa raiskatuksi tulemisen lisäksi tajuta, että olin sisäistänyt sen, pitänyt sitä normaalina käytöksenä ja vähän omana syynänikin. En ollut ikinä kuvitellut, että mut raiskattaisiin. Olin aina ajatellut, että osaan pitää itestäni huolta ja puoleni ja kuin varkain mulle oli käynyt näin enkä ollut edes ite tajunnut sitä.

Tapaus 127

Olin 19-vuotias ja olin ollut baarissa ystävieni kanssa. Ilta oli erityisen mukava, seurueessamme oli muutaman vuoden vanhempi poika, jonka olin pintapuolisesti tuntenut, mutten koskaan ollut hänen kanssaan tekemisissä. Meidän välille syntyi illan aikana toverillinen fiilis – ei lääpintää, ei ehdotuksia, ei fyysistä kiinnostusta. Muistan iloinneeni ja olleeni helpottunut nimenomaan siitä, ettei hän ollut fyysisesti minusta kiinnostunut, vaan hauska ja mielenkiintoinen tyyppi.

Joimme kaikki aika paljon ja osa meistä lähti tämän pojan kotiin. Hän asui vielä vanhempiensa luona, mutta vanhemmat olivat poissa. Nukuimme kaikki vähän ympäriinsä taloa, itse nukuin olohuoneen sohvalla. Heräsin pimeässä siihen, että joku nai minua.

Muistan olleeni järkyttynyt ja kauhuissani ja varma siitä että tämä on se poika johon tutustuin. Koitin päästä hänen painonsa alta pois ja muistan ääneen panikoineeni. Minulle selvisi, että kyseessä on pojan pikkuveli. 20-vuotias minulle tuttu poika. Hän oli tunnettu mukavana, suosittuna tyyppinä. Hän ei ollut kanssamme baarissa, enkä ollut nähnyt häntä koko illan aikana. Hän ei ollut humalassa. En muista mitä seuraavaksi tapahtui, muistan ainoastaan että tämä vanhempi, mukava poika järjesti minulle kyydin kotiin ja hän kyseli olenko kunnossa. Muistan etten halunnut kertoa mitään, mutta näin hänen olevan aidosti huolissaan. Jälkikäteen olen miettinyt, että mahtoikohan hän tietää.

En kertonut kenellekään tapahtuneesta. En ole puhunut asiasta kuin vasta nyt ensimmäisen kerran. Minut raiskannut mies on nyt kolmen lapsen isä, hän on naimisissa lapsuuden ystäväni kanssa. He asuvat isäni naapurissa. En usko, että voin koskaan kertoa tästä kenellekään. Olen punninnut vaihtoehtoja monta kertaa. Järki sanoo, että asiasta on kerrottava. Mutta henkisesti asia on niin vaikea, että olen ollut kykenemätön ajattelemaan tapahtunutta, enkä myöskään halua tuhlata hänen ajattelemiseensa enää yhtään minuuttia elämästäni. Ehkä kirjoitan nimettömän kirjeen. Ehkä tämä #memyös rohkaisee. Nyt oikeastaan vaan haluan saada tapahtuneen pois päästäni. Kiitos tästä aloitteesta.

Tapaus 126

Olen kokenut pahempaa tuntemattomien taholta, mutta tämä jonka kerron on jäänyt painamaan mieltä koska kyseessä oli ihminen johon luotin.

Minulle nousi korkea kuume matkustaessani junalla ulkomaanreissun jälkeen takaisin opiskelukaupunkiani kohti. Oloni oli aivan karmea, joten tiesin etten millään pysty kävelemään painavan rinkkani kanssa kotiin, bussejakaan kun ei kulkenut enää yhdentoista jälkeen illalla. Onneksi opiskelukaverini asui ihan rautatieaseman vieressä ja hänelle soitettuani hän tarjosi yöpaikan jonne jotenkin pääsin raahautumaan ja kaaduin suoraan minulle tarjottuun kaverin sänkyyn ja vaivuin kuumehorrokseeni. Jossain välissä havahduin siihen kun kaveri oli tullut päälleni ja kosketteli minua. Mumisin hänelle että en nyt halua mitään ja yritin työntää häntä pois, muttei hän kuunnellut vaan alkoi suudella minua. Sain hänet onneksi lopettamaan ja kietouduin lakanaan loppuyöksi niin, että sain olla rauhassa kopeloinnilta. Aamulla eräs toinen miespuolinen kaverini tuli auttaamaan minua rinkan kantamisessa kotiini. En uskaltanut kertoa tapahtuneesta hänelle enkä toisaalla asuvalle poikakaverilleni, koska ajattelin etten jaksa kannatella heidän raivoa asiasta, pelkäsin että he ehkä jopa hakkaavat ihmisen, joka oli kuitenkin tarjonnut minulle yöpaikan hädän hetkellä ja joutui vielä pyykkäämään hikoamani lakanat. Mietin pä

äni puhki olinko kuitenkin kuumepäissäni antanut vääriä signaaleja ja tämähän oli ihan pikkujuttu aiemmin kokemaani verrattuna. Tämä tapaus johti siihen, että omasta tahdostani eristäydyin opiskelijaporukasta. Se harmittaa jälkeenpäin, koska huomaan miten muut ovat hyötyneet työssä opiskeluajan verkostoista. Vieläki tapahtunutta ajatellessani syytän itseäni, miksi en ottanut taksia suoraan kotiin, vaikka ymmärrän että se ei köyhän opiskelijan elämäntilanteessa edes tullut mieleen, enkä tosiaan voinut arvata yöpaikassa tapahtuvan mitään pahaa.

Tapaus 125

Kuudes luokka oli juuri alkanut. Kuulin yhdeltä meidän luokan tytöltä, että hän oli äitinsä kanssa vertaillut luokkamme tyttöjen rintojen kokoa ja olivat arvioineet, että minulla on isoimmat. Hän kertoi myös järjestyksessä, kenellä oli toisiksi ja kolmanneksi isoimmat heidän mielestä. Piilouduin sen jälkeen liian isoihin paitoihin vielä pitkään.

Tapaus 124

2015 istuin metrossa matkalla kotiin. Käytävän toisella puolella istui kaksi tyttöä, arviolta 15-18v. Tyttöjen viereen liimautui lähi-idästä kotoisin oleva, keski-ikäisen näköinen mies. Mies oli selvästi humalassa ja murahteli tytöille virnistellen: fuck me fuck you näyttäen samalla käsimerkein mitä tarkoitti. Aluksi tyttöjä vähän nauratti mutta muutaman minuutin sisällä hymyt hyytyivät ja tytöt alkoivat pälyilemään ympärilleen. Kun mies kouraisi kädellään toista tyttö haarojen väliin nousin ylös ja sanoin ensin englanniksi että miehen tulee jättää tytöt rauhaan. Mies alkoi puhumaan omaa äidinkieltään vihaisen oloisena ja huitoi kädellään minua kauemmaksi. Korotin ääntäni ja huusin miehelle sekä suomeksi että englanniksi että painu helvettiin täältä metrosta pervo ukkeli ja jätä tytöt rauhaan. Tällöin mies alkoi huutelemaan ystäväänsä joka olikin vaunun toisessa päässä. Ystävä huuteli jotain miehelle takaisin ja näytti tälle kädellä että poistutaan metrosta. Myös tytöt olivat jäämässä samalla pysäkillä ja he olivat siirtyneet ovien eteen seisomaan. Mies meni horjumaan tyttöjen taakse ja samalla jatkoi heidän kourimistaan. Käskin tyttöjen pysyä metrovaunussa kun ovet aukeavat ja samalla kun ovet avautuivat osui kengänpohjani vahingossa miehen selkään jolloin hän horjahti ulos metrosta. Ystävä oli rientänyt myös ulos toisesta ovesta ja tuli repimään ystäväänsä,kun hän oli hurjistuneena tulossa takaisin metroon. Jatkoimme tyttöjen kanssa matkaa metrolla. Eniten vitutti tilanteessa se, että metro oli täynnä aikuisia ihmisiä ja kukaan ei tehnyt elettäkään auttaakseen tyttöjä tai minua. Kahden lapsen äitinä surettaa ajatus siitä, että kun oma lapseni joskus kohtaa epäasiallista käytöstä yleisillä paikoilla, ei ympärillä oleviin aikuisiin ehkä ole luottamista.

Tapaus 123

Olin 25-vuotiaaksi asti täysin kokematon seksuaalisesti. Ihastuin tulenpalavasti ihmiseen joka ei ollut minusta kiinnostunut, ja lähdin tämän sisäistettyäni matkalle jolta toivoin löytäväni uusia tuttavuuksia ja muuta ajateltavaa. Musiikkikiertue oli kyllä hintansa väärti, mutta matkaseura oli tiiviiltä vaikuttava ryhmä opiskelijoita ja minä, ulkopuolinen.

Eräs vanhempi opiskelija oli tosin työskennellyt samalla alalla, ja oli edes juteltavaa, vaikka en tyypistä pahemmin tykkäillyt heti alusta pitäen. Nuoremmilla opiskelijoilla ei ollut rahaa lähteä junan ravintolavaunuun syömään, joten sain herra Xn ruokaseuraksi. Ja hän halusi tarjota votkaa. Ja minä tietysti ymmärsin että sehän yrittää juottaa minut känniin, mutta ajattelin että hahaa, ilmaista viinaa, mikäs siinä. Äijähän ei tästä tulisi mitään kostumaan. Seuraava muistikuva on että olen kyynelsilmin selittänyt dilemmani: ”elämäni rakkauden” ja kokemattomuuteni, sitä seuraava muistikuva on kun äijä työntää kättäni munalleen junan välikössä ja konduktööri kulkee ohi vilkaisten halveksuvasti.

Sen pienen kirkkaan hetken kohdalla tajusin että tätä en halua. Ryntäsin äkkiä hyttiin, omaan punkkaan ja selkä tiukasti samassa hytissä yöpyvää herra Xää kohti. Muistan monia asioita siltä matkalta: odottelevat prostituoidut hotellin aulassa, runsaat venäläiset hotelliaamiaiset, yleisen saunan Pietarissa. Ja sen kuinka herra X hivuttautuu selkäni taakse hyräilemään Autiotaloa. Yyh. Saa toki votkaa tarjoilla, mutta ei saa olettaa olevansa jumalan lahja seksuaalisesti aroille naisille ilman mitään selkeää sanallista vinkkiä siihen suuntaan.

© 2018 #memyös

Theme by Anders NorenUp ↑