#memyös

Vaadimme loppua seksuaaliselle häirinnälle, ahdistelulle ja väkivallalle sekä niiden ympärillä vallitsevalle vaikenemisen kulttuurille.

Author: Me Myös

Tapaus 250

Sain opinnäytetyöstäni palkinnon. Olin tietenkin ylpeä ja onnellinen. Palkintotilaisuudessa oli paikalla myös eräs miespuolinen vanhempi kollega. Minä tunsin hänet, mutta pohdin, että hän ei varmaan tunne minua, minkä takia ehkä vilkuilin häntä hermostuneesti.

Tapasimme uudelleen toisessa tilaisuudessa samana syksynä, esittäydyin ja mainitsin että tapasimme palkintojenjaossa. Sen sijaan, että hän olisi esim. onnitellut palkinnosta, hän koki tarpeelliseksi usean kollegan läsnä ollessa sanoa, että ”Ainiin sä olit se isotissinen tyttö seksikkäässä mekossa ja halusit panna mua.”

Yritin puolustautua ja väittää vastaan, mutta hän jatkoi jankuttamista tisseistäni, mekostani (jossa oli pieni kaula-aukko, mittaa polveen asti eikä se ollut mitenkään erityisen vartalonmyötäinen – mutta jossa toki omastakin mielestäni näytin tosi hyvältä (ja pidin sitä hyvänä powerdressinä tuohon asti) – ja siitä miten ”öögailin” häntä ihan selvästi seksi mielessä.

Lopulta menetin itsehillintäni ja löin häntä, mihin muut tilanteessa olijat havahtuivat ja veivät hänet muualle. Itse menin yksin tilan nurkkaan, aloin itkeä ja täristä. Hän onnistui pienessä hetkessä näyttämään minulle paikkani useiden kollegoiden edessä ja viemään saamaltani palkinnolta, ruumiltani ja mekoltani kaiken arvon. Hän sai minut myös käyttäytymään väkivaltaisesti ja itkemään julkisesti tilanteessa, jossa oli paljon kollegoja paikalla ja näkemässä minut raunioina.

Toinen miespuolinen kollega löysi minut myöhemmin itkemästä ja kysyi, mikä hätänä. Selitin, mitä oli tapahtunut. Hän yritti ystävällisesti lohduttaa, mutta pääviesti oli: ”Kaikkihan tietää, että x on sika. Hei, et sä voi antaa tuollaisen vaikuttaa itseesi!”

Illan sikailuosuus on selvää seksuaalista häirintää, mutta jälkimmäinen kommentti jäi melkeinpä painamaan enemmän. Lohdutukseksi tarkoitettu lausahdus osoitti, miten mies, joka toistuvasti käyttäytyy huonosti, voi ongelmitta olla arvostetussa asemassa ammattikunnassa, kun taas minun pitäisi olla valmis ottamaan sikailu vastaan turhia tunteilematta ja yrittää kaksi kertaa kovemmin vaikka vanhempi kollega selvästi osoittaa, ettei minulla ole arvoa juuri muuna kuin esineenä.

Tapaus 249

Olin SPR:n paikallisen osaston Ystävänpäivätapahtumassa halinallemaskottina, siis puettuna karhupukuun. Näin itse verkkosilmistä ulos, mutta minua ei voinut tunnistaa edes kengistä, ja karhuhahmo oli mykkä.

Puku oli iso ja minä keskimittainen, joten vartalonmuodot jäivät puvun ja SPR:n liivin alle piiloon – varsin sukupuoleton nalle siis. Vilkuttelin ja levitin käsiäni, jotta halukkaat saivat tulla halaamaan minua. Toriteltalle tuli iäkäs pariskunta (arvioisin +70v) ja heille esiteltiin ilmaiset kahvit ja ilmaiset halit halinallelta. Mummeli halasi minua normaalisti, mutta pappa alkoikin kämmennellään painella minua etsien rintojani ja osuessaan toisen tissini kohdalle puristi/heilutti sitä saatesanoilla ”onko tää tyttö vai poika, uskaltaako tätä halata” ja todettuaan minut naiseksi halasi.

Tilanne oli hyvin nopea ja yllättävä ja jähmetyin ihmetyksestä, myös hahmon mykkyys piti minut hiljaisena enkä sanonut mitään. Aivan ensimmäiseksi raivostuin pääni sisällä homofobiasta – miestä ei voisi siis halata?! Ja vasta sen jälkeen tajusin, että minua oli koskettu ilman lupaa.

Näin 2 vuotta jälkeenpäinkin suututtaa, miksen vain nykäissyt heti pehmopäätäni pois ja kuuluttanut koko torille ”Sä et saa koskea mun rintoihin!” ja nolannut pappaa. Kukaan ympärillä olevista ei reagoinut kumpaankaan törkeyteen.

Tapaus 248

Haluaisin kertoa kokemuksistani erään urheilulajin piireissä. Harrastin lajia koko kouluaikani, 19-vuotiaaksi asti. En sanoisi, että lopetin näiden kokemusten takia, mutta ne vaikuttivat kyllä jollain tasolla siihen, etten osannut nähdä itseäni hyvänä urheilijana. Kokemukset liittyvät yhteen valmentajaan, mutta myös muut miehet seurojen piireissä ovat pienillä teoilla ja sanoilla vaikuttaneet kielteisesti itsetuntooni.

En ole kertonut tästä muille kuin läheisimmille ystävilleni, mutta olen miettinyt sitä paljon jälkeenpäin, olen nyt 25-vuotias. En ole suoranaisesti nähnyt sitä seksuaalisena ahdisteluna, vaikka kyseisen valmentajan käytös kyllä aiheutti ahdistusta.  Lisäksi tähän liittyy kuitenkin valtasuhde (valmentaja – pelaaja, sekä yli 20 v. ikäero), minkä takia tiedän, että jutussa on jotain mätää.

Kyseinen valmentaja tuli Suomeen minun ollessani 16-vuotias. Pidin hänestä paljon, hän oli hyvä valmentaja ja kehityin paljon hänen ansiostaan. Olin teininä todella ujo ja ryhmän ainoana tyttönä hieman ulkopuolinen, mutta koin ylpeyttä siitä, että valmentaja näki minussa potentiaalia. Puhuimme ja vitsailimme usein, ja minusta tuli vähitellen vähemmän ujo ja läheisempi valmentajan ja koko ryhmän kanssa. Silmissäni hän oli ’vanha ukko’, mutta kiva sellainen. Puhuimme myös Facebookissa, mm. Suomesta ja eroista hänen kotimaahansa. Minusta hän oli hauska ja mielenkiintoinen, ja hän oli myös hyvin arvostettu valmentaja – seuran arvoikkain resurssi – minkä takia olin ylpeä siitä että olimme ’kavereita’.

Ajattelin, että hän chattailee samalla tavalla muiden seuran pelaajien kanssa, joten en nähnyt siinä mitään outoa. Muistan että ensimmäinen ahdistava kokemus oli todella ahdistava, vaikka nykyään se tuntuu merkityksettömältä. Valmentaja kysyi eräänä iltana Facebookissa, jos hän saisi minun puhelinnumeroni. En osaa selittää miksi, mutta ahdistuin niin paljon, etten saanut unta, ja kun seuraavana päivänä tein koulussa koetta, en voinut keskittyä ahdistuksen takia. Koin itseni huijatuksi, koska ajattelin että valmentaja ei olekaan kiva minulle koska minussa on potentiaalia, vaan hän halusi jotain muuta.

Treeneissä minulla oli lajiin kuuluvat lyhyet shortsit, ja muistan kuinka tämän jälkeen koin oloni todella epämukavaksi hänen treeneissä. Kerroin asiasta koulussa kavereilleni, ja he yrittivät rauhoitella minua sanomalla ettei valmentaja varmasti tarkoita mitään pahaa, hän oli vain kysynyt puhelinnumeroani. Myöhemmin häpesin reaktiotani ja tunsin syyllisyyttä siitä että olin syyttänyt häntä. Tämän jälkeen tukahdutin kaikki ahdistuksen tunteet ja signaalit siitä, että suhde valmentajaan oli päässyt liian tuttavalliseksi.

Valmentaja ei näyttänyt ulkopuolisille, että on minun kanssaan niin läheinen, mutta puhuimme facebookissa ja whatsappissa melkein joka ilta. Tunsin, itseni onnekkaaksi ja ylpeäksi että Suomen paras valmentaja suosi minua, samalla kun tiesin että sen täytyy pysyä salassa. Hän kutsui minua nimellä, joka hänen kielellään tarkoittaa ”kaunis”, ja lähetti minulle linkkejä kappaleihin kuten ”good morning beautiful”. Ajattelin että hänen kulttuurissa tällainen puhuttelu on varmaan normaalia. Hän myös avautui minulle mm. siitä kuinka hänen vaimonsa (joka edelleen asui hänen kotimaassaan heidän kolmen lapsen kanssa), oli ollut uskoton, Jälkeenpäin tuntuu oudolta, että hän kertoi minulle niin henkilökohtaisia asioita, vaikka silloin tunsin että on kunnia kantaa niin arvostetun henkilön salaisuuksia.

Täytettyäni 18 vuotta aloimme nähdä myös treenien ulkopuolella, koska olin päivät hänen kotinsa lähellä sijaitsevassa kirjastossa lukemassa yo-kirjoituksiin. Aluksi kävimme syömässä ja kahvilla, sitten hän kutsui minut jopa elokuviin. Hän tuli työpaikkalleni hakemaan minua ja elokuvissa hän piteli kättäni. Pari kertaa hän kutsui minut luokseen juomaan kahvia. Hän sanoi haluavansa ottaa nokoset ennen illan treenejä, ja että voisin nukkua lattialla patjalla. Sanoin, että nukun mielummin nojatuolissa, jossa sitten istuin kun hän nukkui. Koko tilanne oli outo, enkä silloin osannut yhtään ajatella, miksi ihmeessä hän halusi ottaa nokoset kanssani. Kun lähdimme hänen luotaan treeneihin, hän yllättäen suuteli minua otsalle, ja sanoi pitävänsä minusta. En sanonut mitään. Kun valmentaja lähti kesäksi kotimaahansa, hän pyysi minua lentokentälle. Siellä hän halasi ja alkoi itkeä, kun erosimme.

Olin tässä vaiheessa jo kiusaanutunut koko jutusta ja olin iloinen että hän lähti. Pian tämän jälkeen tapasin miehen jonka kanssa aloin seurustella, ja kuin kerroin valmentajalle siitä, hän lähetti kilometrin pituisen viestin, jossa oli pelkkiä surullisia hymiöitä. Tämän jälkeen harrastin lajia vielä vuoden, mutta suhteemme ei ollut yhtä läheinen kuin ennen, ja olin siitä aika helpottunut. En kuitenkaan viihtynyt enää treeneissä. Koko juttu jätti minuun häpeän tunteen moneksi vuodeksi. En ole uskaltanut edes mielessäni syyttä valmentajaa seksuaalisesta ahdistelusta, koska mitään ’seksuaalista’ ei ikinä tapahtunut.

Tapaus 247

Olin ystäväni luona toisessa kaupungissa käymässä, lähdimme baariin. Juovuin aiemmin kuin hän ja halusin lähteä nukkumaan. Ystäväni antoi avaimen, muistutti vielä että käännyt vaan risteyksestä oikealle ja jatkat suoraan, et voi eksyä.

Filmi katkesi risteyksessä. Seuraava mielikuva oli, että heräsin parisängyn toisella puoliskolla ja oksetti, kumarruin sängynreunan yli ja annoin ylen. Takaani kuulin ventovieraan miehen äänen: ”Vessa on tuolla päin.” Kun lähdin juoksemaan sinne, huomasin olevani alasti. Palattuani makuuhuoneeseen autoin siivoamaan oksennusta.

Sängyssä mies tuli pääni viereen polvilleen ja työnsi velttoa kulliaan suuhuni. Olin oksentaa. Hän ei luovuttanut, yritti moneen kertaan kunnes uskoi etten pysty. Aamulla mies tarjosi aamupalaa, söin vaivautuneena ja mietin että missä ihmeessä mä olen, ja miten pääsen ystäväni luo. Mies lupasi viedä. Itsekseni ihmettelin myös, miten olin hänen luokseen päätynyt. Parkkipaikalla se selvisi – hyppäsimme taksin kyytiin.

Ystävälleni en tainnut kertoa, kuin että filmi katkesi ja joku oli korjannut minut kyytiinsä, hävetti liikaa. Vuosia ajattelin että jos juo itsensä tolkuttomaan tilaan, on kärsittävä seuraukset, oma vika kun join. Ei tullut mieleen, ettei taksikuskilla ole mitään asiaa poimia umpihumalaista kyytiinsä ja koettaa pakottaa häntä suuseksiin.

Tapaus 246

Miettinyt pitkään uskallanko tai kehtaanko kertoa mitä tapahtui, omasta mielestäni olin itse syyllinen kun kerran olin seksuaalisesti hyvinkin aktiivinen nuori nainen tuohon aikaan.

Minulla oli 18-vuotiaana suhde hieman iäkkäämmän poliisin kanssa. Olimme samassa tapahtumassa molemmat töissä ja kun molempien työt olivat loppu, menimme yhdessä hänen ja kollegoidensa majapaikkaan. Harrastimme yhteisymmärryksessä seksiä hänen kanssa kahdestaan.

Yöllä minun piti päästä omaan majapaikkaani, josta meidän työporukan kuljetus olisi omaan työpisteeseemme aamulla. Koska olimme nauttineet jonkin verran alkoholia, hän pyysi virantoimituksessa sillä hetkellä olevaa kollegaansa kyyditsemään minut poliisiautolla majapaikkaani. Yhtäkkiä matkalla huomaan että ajamme väärään suuntaan poliisiautolla sivutielle, jonne poliisi pysäytti auton ja alkoi kähmiä ja kosketella reittäni ja sanoi että myös hän haluaa osansa minusta. Että koska ”annoin” hänen kaverilleen, minun tulisi ”antaa” myös hänelle.

Käsi kosketteli housujen läpi jo alapäätäni ja aloin itkeä. Sanoin itkunsekaisella kovalla äänellä että hänen pitää lopettaa heti ja viedä minut perille tai kerron tälle hänen kollegalleen. Poliisi lopetti kuin seinään ja peruutti auton täysin puhumattomana metsän keskeltä takaisin tielle. Ei sanonut enää sanaakaan tuon jälkeen.

En ole koskaan pelännyt niin paljon kuin silloin. Tulla raiskatuksi virkapukuisen poliisin toimesta. Tuon jälkeen en pystynyt luottamaan keneenkään mieheen vuosiin.

Kerroin tapahtumasta myöhemmin miehelle, jonka kanssa olin suhteessa ja hän lupasi viedä asian eteenpäin. Käsittääkseni myös vei, ainakin jollain tasolla.

Tapaus 245

Olen jo teini-iästä tuttuun tapaan todella humalassa yliopiston ekoissa isoissa opiskelijabileissä. Tapaan jatkobaarissa isäni kaverin, joka on minulle tuttu jo muutaman vuoden ajalta ja todella julkisessa työssä kotikaupungissani ison radiokanavan juontajana. En ajattele asiaa kahdesti, kun hän kysyy, haluaisinko tulla baarin sulkeuduttua vielä yhdelle juomalle hänen luokseen käymään, kun kerran asumme samalla suunnalla. No hitto miksei.

Laitan matkalla kateelliselle kotona odottavalle poikaystävälleni tekstiviestin, että käyn jatkoilla kaverin luona ennen kuin tulen kotiin, mene vaan jo nukkumaan. Melko pian päästyämme sisälle hänen asuntoonsa, hän alkaa kouria minua. En tiedä miten reagoida tai ajatella, koska minulla ei ole käynyt mielessäkään, että mitään seksuaalista voisi välillämme tapahtua. Hän on minua noin 15 vuotta vanhempi muutaman lapsen isä, jolla on avovaimo.

Humalatilastani huolimatta muistan, että makasin selälläni hänen sohvallaan täysin jäätyneenä paikoilleni. Alan itkeä jossain vaiheessa hänen siitä huolimatta jatkaessaan aktia lähetyssaarnaaja-asennossa. Mietin kotona nukkuvaa poikaystävääni. Mietin isääni, jonka vanha kaveri tämän henkilön, joka kutsumatta on sisälläni, pitäisi olla. Hän huomaa, että itken, mutta saattaa itsensä loppuun siitä huolimatta, nousee ylös ja katsoo alas minuun, kun makaan yhä jäykistyneenä sohvalla. ”Kukaan ei ole ennen itkenyt, kun panen niitä. Onpa outoa.” hän toteaa ja kävelee pari askelta parvekkeelle röökille. Nousen, puen housut jalkaan, kerään nopeasti tavarani ja lähden kotiin, vaikka hän pyytää minua jäämään yöksi.

En todellakaan kerro kotona poikaystävälleni mitään, käyn suihkussa ja yritän nukkua mutta tärisen enkä saa unta. Pelkään, ettei kukaan uskoisi minua ja pelkään jostain käsittämättömästä syystä, mitä hänen uralleen ja maineelleen kävisi, jos ketään tietäisi, sillä hänen naamansa ja äänensä ovat hänen työnsä puolesta kaikkialla. Isä varmaan tappaisi hänet saman tien.

Parin päivän päästä kerron parille läheisimmälle ystävälleni, mitä on tapahtunut. He toki lohduttavat, mutta tästä tapahtumasta alkaa itsensä syyllistämistä, ahdistusta, hallinnan tunteen menettämistä ja voimattomuuden tunnetta sisältävä kierre, joka lopulta johti paniikkihäiriön puhkeamiseen ja psyykenlääkitykseen. Kohtauksia tulee missä vain, koulussa, kotona ja töissä. Olen varma, että poikaystäväni jättäisi heti kaltaiseni huoran, jos tietäisi mitä olen tehnyt. Vaikka olen sittemmin ymmärtänyt, etten minä tehnyt väärin, vaan raiskaaja, olen päässäni kääntänyt asian aivan päälaelleen ja sisällyttänyt kaiken syyllisyyden tapahtuneesta itselleni. Kuluu vuosia, että edes myönnän kunnolla itselleni, että olen tullut raiskatuksi.

Tapaus 244

Haaveilin nuorena työskentelystä taidealalla. Minut otettiinkin 16-vuotiaana sisään erääseen kulttuurialan yritykseen työharjoittelijaksi, ja vaikka opettelin alaa usean paikassa työskennelleen henkilön alaisena, erityisesti yksi silloin n. 35-vuotias naimisissa ollut kahden lapsen isä määrättiin ”omaksi opettajakseni”. Olin yrityksessä töissä lopulta kolme vuotta 16-19-vuotiaana, jona aikana ”opettajani” toistuvasti lähetti minulle seksiin liittyviä tekstiviestejä ja alastonkuvia itsestään. Loppuvaiheessa hän pyysi minut usein töihin ennen muiden tulemista ties millä verukkeella, ja silloin hän aina painoi itsensä minua vasten/repi syliin istumaan/suuteli ja lopulta yleensä laittoi käteni housuihinsa.

Yhdyntää ei missään vaiheessa hänen lukuisista pyynnöistään huolimatta tapahtunut, sillä vetosin siihen, että minulla oli poikaystävä ja hänellä oli vaimo ja ”en halua pahoittaa heidän mieltään”, vaikka oikeasti en itse halunnut. Tiettyyn pisteeseen saakka tunsin velvollisuutta pelata mukana, koska en maksanut ”oppisopimus”-paikasta mitään, ja kokemattoman teinin logiikalla se, että annoin hänen koskea itseäni tällä tavalla oli maksu tulevaisuuden unelmieni työpaikasta.

Parikymppisenä pääsin onneksi yliopistoon ja jätin kyseisen työpaikan. Pari vuotta sitten kyseinen henkilö otti minuun yhteyttä pitkän ajan jälkeen ja kertoi eronneensa ja hakeutuneensa terapiaan, jossa hänellä oli todettu seksiaddiktio. Henkilöllä oli huumausaine/muuta addiktio-taustaa ja kävi ilmi, että hän oli käyttäytynyt näin myös useita muita naisia kohtaan. En ikinä nostanut näin vanhentuneesta tapahtuneesta syytettä tms, häpesin ja syytin itseäni.

Tapaus 243

Työskentelen musiikki-alalla ja sain nuorempana tilauksen isolta kuuluisalta bändiltä. Suunnittelutyötä oli jo tehty ja ammattimaiset suhteet luotu, tilaus piti olla varma. Ei ollut siis huolta tutustua bändiin myös henkilökohtaisesti, sillä olin jo tilauksen saanut heille tuntemattomana ammattilaisena ja työntekijänä, en henkilökohtaisten suhteiden takia – tai niin luulin.

Voisi jopa sanoa, että siinä missä sain tilauksen puhtaasti töiden takia, niin menetin sen henkilökohtaisten välien takia. Nimittäin eräs bändin jäsenistä alkoi viestitellä romanttisesti. Olin kyllä ammattilainen, mutta sattumoisin myös fani. Idolini oli kihloissa ja minua vanhempi. Olin kuitenkin aikuinen nainen iältäni ja idolin huomio helli itsetuntoani. Sovittiin salainen tapaaminen hotellille ja olin innoissani. Hotellilla kuitenkin petyin. Olisin halunnut viiniä, kivaa valaistusta, romantiikkaa, suudelmia. Ei mennyt kauaa, kun hän teki sanallisesti selväksi, että pyh pah, olemmehan täällä vain yhtä asiaa varten.

Suostuin seksiin, koska olin yhä toiveikas romanttisten viestien takia, että hänellä on myös tunteita minua kohtaan. Annoin tehdä itselleni asioita, joista en pitänyt, mutta en osannut kieltäytyäkään. Vieläkin on trauma hänen spermastaan rinnoillani. Koen antaneeni suostumukseni, enkä koe että minut on raiskattu. Mutta olinko messissä? No en. Olinko tilanteessa jossa koin painetta suostua? Ehdottomasti. Mitä pahemmaksi tilanne kävi, koin yhä suurempaa tarvetta myöntyä, jotta miellyttäisin ja saisin sitä rakkauttakin. Mutta ei.

Hän myönsi lopuksi valehdelleensa minulle ja kirjoittaneensa vain mitä tiesi minun haluavan kuulla. Kävin suihkussa itkien, yrittäen pestä häntä iholtani. Tilauksen menetin, sillä hän sattui nimenomaan masinoimaan sitä ja välimme katkesivat kokonaan. Mahtoi muu bändistä ihmetellä…

Välillä olen miettinyt sainko alunperinkin tilauksen vain siksi, että heille päätyneen käyntikortin kuvani oli kaunis ja tämä henkilö halusi vain rintsikoihini. Sinällään huvittavaa, kun sanotaan että naiset saa töitä panemalla, mikä kun menetin ne juuri niin. Myöhemmin alalla hän tuli vastaan ja sain sanottua menneisyydestä. Hän pahoitteli kyllä tekojaan ja tiedän myös että kihlattu oli häntä myös rankaissut kihlauksen purkamisella (naiselle oli selvinnyt useampi sivusuhde) mutta traumaa se ei poistanut. En pysty kuuntelemaan heidän musiikkiaan vielä tänäkään päivänä ilman ällötystä.

Tapaus 242

Olen kolmekymppinen nainen ja seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen kommentointi on tullut todella tutuksi. 16-vuotiaana aloitin kesätyöt asiakaspalvelutöissä, jossa mieskollegat (n. 40-vuotiaat) kokivat oikeudekseen kommentoida rintojani, hehkuttaa muille kollegoille, jos olivat iltavuorossa kanssani (”mitä kaikkea kivaa silloin yhdessä keksitään”) ja leikitellä ajatuksella mitä myyntitiskin takana voisin kyykyssä heille tehdäkään.

Yhdessä työpaikassa oleva yli 50v. mieskollega oli sitä mieltä, että työpaikalla olevat naiset hoitavat kahvinkeiton ja mielellään myös päivittäiset suihinotot. Muistan etten osannut reagoida kommentteihin muuta kuin naurahtamalla.

Opiskeluaikoina yliopistolla erään baari-illan jälkeen heräsin siihen kun mies, jonka kanssa olin yön viettänyt, oli alkanut panna minua nukkuessani. Ei-sana ei merkinnyt siinä vaiheessa mitään ja sain kuulla, että itsepähän tulin viereen nukkumaan ja annoin ymmärtää. Onneksi pääsin tilanteesta rimpuilemalla pois. En kertonut tapahtuneesta silloin kun vain yhdelle ystävälle. Hävetti ja syytin itseäni. Ymmärsin vasta myöhemmin, että minut todella raiskattiin.

Viimeisen kahden vuoden aikana työelämässä olen joutunut kokoustilanteissa kuulemaan kommentteja siitä, miten voisin pitää strippiesityksen ja miten hameeni alta voisi näkyä hieman enemmänkin.

Tilanteiden yllättävyyden takia olen löytänyt itseni samasta tilanteesta kuin 16-vuotiaana: naurahtamassa ja sen jälkeen kihisten raivoa, kun itse en saanut mitään sanotuksi – saatika että joku muu olisi sanonut jotain. Näiden esimerkkien lisäksi elämän varrella on ollut kourimista ja ahdistavaa ehdottelua tai kommentointia. Onneksi asioista puhutaan nyt. Jos olisi puhuttu samalla lailla yli 10-20 vuotta sitten, en välttämättä olisi syyttänyt itseäni kokemastani tai ajatellut miehillä olevan oikeutta kommentoida kehoani tavalla, joilla he kommentoivat. Kiitos #memyös, #metoo & #dammenbrister.

Tapaus 241

Seksuaalinen häirintä ei ole vain nuorten ja kauniiden ihmisten ongelma. Tämän vuoden heinäkuussa istuin mannertenvälisellä lennolla käytäväpaikalla ja viereisellä paikalla istui keski-ikäinen asiallisen näköinen mies. Hän ei ymmärtänyt mitä stuertti sanoi englanniksi, joten käänsin sen hänelle ruotsiksi ja sen jälkeen kävin hänen kanssaan vähän kohteliasta small talkia. Valojen himmentämisen jälkeen käännyin torkkumaan kasvot käytävälle päin.

Havahduin siihen, että mies kähmi takapuoltani ja reisiä. Kun sanoin etten pidä siitä hän pyysi minua kanssaan Irakiin (Miksi menet Afrikkaan vaikka olet valkoinen?) Sanoin (valehtelin), että olen naimisissa jotta saisin hänet lopettamaan. Vielä senkin jälkeen hän kertoi minulle, että hänellä seisoo ja hieroi penistään. Hän lopetti vasta kun sanoin että kerron henkilökunnalle jos hän vielä jatkaa eikä hän sitten pääse jatkolennolleen Bagdadiin.

En ole mikään herkkis, heitän itsekin ronskia juttua ja voin keskustella seksistä avoimesti ja asiallisesti, mutta silti koin tilanteen hyvin ahdistavana. Ajattelin, että small talk tulkitaan flirttailuksi, nolotti ajatus pyytää henkilökunnan apua tai koska en ole kaunotar enkä nuoria, minua ei uskottaisi.

Tapaus 240

Mut on raiskattu kahdesti, ja sen tajuaminen molempien kertojen suhteen, että kyseessä on ollut raiskaus, kesti vuosia.

Eka kerta oli 19 -vuotiaana, kun mulla oli ollut iso riita silloisen poikaystäväni kanssa, ja lähdin yksin baariin. Join itseni todella humalaan, ja törmäsin baarissa poikaystäväni ”kaveriin”/tyyppiin, joka myi sille kannabista. Inhosin sitä tyyppiä, siinä oli jotain tosi limaista josta en pitänyt, mutta olin vihainen ja yksinäinen joten kelpuutin tyypin baariseuraksi.

Mun viimeinen muistikuva on, kun tyyppi lähti saattamaan mua kotiin, ja olin tosiaan niin humalassa että tuskin pysyin pystyssä. Seuraava muistikuva on, kun havahduin omalta sohvaltani sen tyypin alta, se oli mun sisällä ja täydessä vauhdissa. Järkytyin ja tokenin humalastani aika vauhdilla, työnsin tyypin pois ja heitin kamojensa kanssa rappukäytävään.

Tyyppi tuli seuraavana päiväna hakemaan mun luo jäänyttä reppuaan, ja varmisteli etten kertoisi kellekään (mun poikaystävälle). Enkä mä kertonut kellekään. Koin silloin, että koko homma oli mun oma moka, kun join itseni niin humalaan. En olisi myöskään uskaltanut kertoa mun poikaystävälle, koska meidän suhde oli todella huono ja pelkäsin että hän syyttäisi minua (aivan varmasti olisikin), ja ehkä pahoinpitelisi, taipumusta väkivaltaan oli. En olisi kestänyt sitä tilannetta jo tapahtuneen lisäksi. Onneksi tajusin aika pian lähteä siitä suhteesta.

Toinen kerta oli vähän päälle parikymppisenä Thaimaan matkalla. Olin yhdellä saarella yhden yön, kalliokiipeilin päivän ja vuokrasin bungalowin. Illalla oli tylsää ja yksinäistä, joten otin kiipeilypaikan/bungalow -kylän omistajan kutsun vastaan lähteä hänen kanssaan lähelle hänen australialaisen ystäväpariskunnan luo illalliselle. Pariskunta oli tosi mukava, ruoka hyvää ja ilta kaikinpuolin onnistunut.

Tyyppi kenen kanssa hengasin oli musta kuitenkin oudon synkkä koko ajan, enkä hetkeäkään ollut ajatellut että meidän välillä olisi mitään. Illallisen jälkeen käytiin vielä juomassa parit, mutta en ollut humalassa, oli tarve pysyä tietoisena koska olin kuitenkin yksin vieraassa paikassa. Hän saattoi mut mun bungalowille (jonka omistaja myös oli), ja alkoi lähentelemään.

Torjuin yrityksiä, mutta tyyppi oli päällekäyvä. Muistaakseni suostuin yhteen suudelmaan, toivoen että jättäisi sen jälkeen rauhaan. Sanoin meneväni nyt nukkumaan, avasin bungalowini oven, menin sisään ja olin sulkemassa ovea, kun tyyppi ei antanutkaan mun mennä ja pakotti itsensä ovesta sisään, vaikka yritin painaa ovea kiinni. Siinä hetkessä tein pelokkaana nopean tilannearvion, olin yksin vieraassa paikassa ihmisen kanssa, joka ei selkeesti ollut kiinnostunut kunnioittamaan mun rajoja ja oli valmis käyttämään voimaa, ja kaiken lisäksi mesta oli sen -jos huutaisin apua, en voisi todellakaan luottaa että paikan henkilökunta, eli tän tyypin alaiset, tulisi mua jeesimään.

Päätin, että parempi etten taistele vastaan, mietin että parempi antaa suosiolla se mitä tää halusi, kuin tulla mahdollisesti samalla myös raiskauksen lisäksi pahoinpidellyksi. Makasin passiivisena sängyllä ja odotin että tyyppi oli valmis, ja hän häipyi heti tän jälkeen. Vietin pitkän ajan suihkussa ja päätin etten kerro kellekään, halusin unohtaa koko asian ja pitää kiinni siitä, että tää oli mun loma, enkä halunnut antaa raiskaajalle valtaa pilata sitä joutumalla viettämään loppu loman poliisiasemalla tai mitä ikinä olisi seurannut, jos olisin tehnyt rikosilmoituksen.

Olin vihainen ja katkera mun loman pilaamisesta, ja toi tunne esti mua osakseen, häpeän lisäksi, kertomasta asiasta. Nyt vuosien jälkeen oon alkanut tajuta, että vaikka katkeruus tässä tilanteessa toista kohtaan on suurta, ja herää tunne epäoikeudenmukaisuudesta siitä, että sen lisäksi että on tullut raiskatuksi, joutuu vielä selvittelemään koko kamalaa asiaa, olisi se selvittäminen ja rikosilmoituksen teko silti ollut parempi vaihtoehto kuin hiljaisuus.

Tapaus 239

Opiskellessani yliopistolla sain erään kurssin virailevalta (mies)opettajalta maililla kutsun lounaalle. Menin siitä huolimatta, että vähän epäilin hänen tarkoitusperiään. Ajattelin kuitenkin, että osaan itse vetää rajani.

No, menimme lounaalle ja lounaan jälkeen olin aikeissa lähteä takaisin yliopistolle, kun tämä opettaja kysyi, että voisimmeko mennä meille (asuin silloin pienessä yksiössä). Sanoin, etten millään ehtisi. ”No jos mennään ratikalla, ihan nopeasti vaan”. Sanoin, etten ehtisi ja kiitin lounaasta.

Seuraavana aamuna sähköpostissani odotti viesti tältä mieheltä, jossa luki: ”Olisi ihana tavata uudelleen ja rakastella”. Olin aivan pöyristynyt. Vastasin jotenkin, että ”se ei ollut minun ajatukseni, kun hän pyysi minua lounaalle” tms.

Näytin tältä henkilöltä tullutta viestiä opiskelukavereilleni, mutta en uskaltanut viedä asiaa eteenpäin. Myöhemmin selvisi, että tämä tyyppi oli pyytänyt toistakin tyttöä samalta kurssilta samoihin aikoihin lounaalle kanssaan. Hän oli siis hieman päälle nelikymppinen ja ihan karismaattinen, mikä ehkä sai minut alun perin lähtemään sille lounaalle.

Myöhemmin minulle selvisi, että hänellä oli noihin aikoihin myös vaimo ja pieniä lapsia. Se teki tästä vieläkin törkeämpää. Ja mietin, miten paljon hän teki samaa siinä yliopistossa, jossa varsinaisesti opetti.

Tapaus 238

Reilu parikymppisenä tein töitä freelancerina viittomakielentulkkina. Erään työkeikan jälkeen sain tekstiviestin vieraasta numerosta. Viestissä tiedusteltiin, olenko se joka oli tulkkina juuri tuossa tilaisuudessa. Vastasin olevani, koska oletin kysymyksen liittyvän johonkin tulkkaukseen liittyvään. Aloin kuitenkin saada numerosta ahdistavia ja yksityiskohtaisen tarkkoja viestejä, joissa kuvailtiin vartaloani ja asioita joita viestien lähettäjä tahtoisi minulle tehdä.

Tajusin, että viestien lähettäjä oli saanut yhteystietoni numerotiedustelusta ja olisi samalla saanut tietää osoitteenikin. Asuin kämppikseni kanssa, jota minun oli varoitettava. Pitkän aikaa tulimme kotiin aina tarkkaan katsoen onko joku odottamassa ovella. En uskaltanut avata ovikellon soidessa, vaan pyysin ystäviä aina soittamaan tullessaan kylään.

Soitin tulkkauksen välittäneeseen keskukseen. Kerroin tapahtuneesta. Sain kuulla, että samassa paikassa oli ennenkin ollut vastaavia tapauksia. Tästä ei kuitenkaan ollut minua varoitettu eikä tilanteelle oltu kiinnostuneita tekemään mitään. En saanut keskuksesta mitään apua tai tukea. Ilmoitin, että minua olisi turha lähettää kyseiseen paikkaan tulkiksi enää toiste.

Olen jälkikäteen miettinyt paljon, miksi en ymmärtänyt tehdä ilmoitusta poliisille? Miksi kukaan kenelle kerroin, ei ymmärtänyt neuvoa minua tekemään rikosilmoitusta? Millaisessa yhteiskunnassa olen elänyt ja kasvanut, että moinen kuitataan ikävänä välikohtauksena, mutta kukaan ei osaa toimia eikä nimetä tapahtunutta rikokseksi?

Luulen tapahtuneella olleen iso merkitys siihen, että toimin tulkkina vain muutaman vuoden jonka jälkeen vaihdoin alaa. Aloin jännittää keikoille menemistä ja freelancerina toimimisen turvattomuus kävi sietämättömäksi.

Talletin viestit lähettäneen numeron puhelimeeni nimellä Pervo Kyttääjä. Puhelimen vaihtuessa numero hautautui jonnekin ja unohdin tapahtuneen. Kun pari vuotta sitten otin käyttöön Watsapin, Pervo Kyttääjä ilmeistyi yhteystietoihini kuvan kanssa. Ahdisti.

Tapaus 237

On monia syitä, miksi seksuaalisesta häirinnästä jättää kertomatta. Tätä tapausta en ole halunnut jakaa julkisesti, koska olen pelännyt, että se leimaa koko Prometheus-leiritoiminnan, vaikka toivon että kyse on ollut yksittäistapauksesta.

Olin 15-vuotias, ensimmäistä kertaa ”yksin maailmalla” toisessa päässä Suomea, Prometheus-leirillä. Moni asia oli uutta ja outoa, kuten leirin lämmin ja läheinen tunnelma. Halailu ja fyysinen läheisyys kuului asiaan ja tykkäsin siitä. Oli ihan tavallista, että istuimme vieri vieressä, halailimme spontaanisti, makoilimme patjoilla päät toistemme vatsoilla ja niin edelleen.

Yhtenä iltana istuin saunan jälkeen pihakeinussa yöpaitasillani ja viluissani. Leirin toinen aikuinen ohjaaja istui vieressäni ja tarjosi vilttiään minunkin lämmikkeeksi ja otti kainaloonsa. Vastapäätä keinussa istui muita leiriläisiä. Jossain vaiheessa tajusin, että tämä aikuinen mies silittelee reittäni, mutta en osannut reagoida siihen mitenkään. Ajattelin, että kai se kuuluu asiaan, että kai se on osa sitä leirin läheisyyttä.

Sen jälkeen leirillä ohjaaja saattoi tulla yllättäen halaamaan minua takaapäin ja pitää siinä halauksessa, vaikken olisi halunnut, tai halata minua ihan muuten vaan tahtomattani ja liian pitkään. Palautteessa hän kirjoitti minun olevan ”ihanan halattavan pehmeä”.

En osannut sanoittaa hänen tekoaan pitkään aikaan, tajusin vain että hänen läsnäolonsa ahdisti ja hyvin pitkään kaikki tilanteet, joissa joku halasi selän takaa tai tuli lähelle selän takana, ahdistivat.

Tapaus 236

Ekat muistoni seksuaalisesta häirinnästä on koulun iltapäiväkerhosta ekaluokkalaisena. Ip:n ohjaaja oli todella ällö tyyppi, jota kaikki tytöt vältteli, koska pussaili tyttöjä suulle. Pojat vain naureskeli tälle ja lällätteli tytöille, joita oli pussattu.

Myöhemmin alakouluajoilta muistan, kun kavereiden kanssa soiteltiin johonkin linjoille, en edes muista millä nimellä niitä kutsuttiin, missä voi keskustella muiden kanssa isommalla porukalla. Siellä oli myös joku ällö aikuinen mies, joka alkoi puhumaan rivoja meille, vaikka tiesi meidän olevan alaikäisiä.

Yläkoululaisena seksuaalinen häirintä koulussa oli lähes päivittäistä, eikä se opettajia pahemmin kiinnostanut. Lääppimistä ja puristelua. Sitä piti vain sietää. Myöhemmin sama jatkui diskoissa, bileissä, baari-illoissa asteen verran aggressiivisempana. Mä en oikein ikinä tiennyt, miten suhtautua tähän, kun ei sitä ikinä missään opetettu. Usein poikien kourimiseen itse reagoin jähmettymällä ja vaan odotin, että se on ohi. Syytin aina itseäni, että olin varmaan itse pukeutumisellani tai jotenkin muuten provosoinut asian ja olin syyllinen tapahtuneeseen, kuten myös siihen, etten tehnyt tai sanonut mitään. Osin se johtui myös pelosta, että jos huudan, työnnän pois tai sanon ei, tapahtuu jotain vielä pahempaa.

Saatan nykyään vielä aikuisenakin tuntea kuristavaa tunnetta kurkussa kävellessäni mies/poikajoukon ohi kaupungilla ja vaistomaisesti nopeutan askellustani ja tarkkailen lähteekö joku perään.

Tapaus 235

Eri maassa asuva itseäni n. 15 vuotta vanhempi ja naimisissa oleva bisnestuttava oli käymässä kaupungissani ja halusi tavata. Emme saaneet aikatauluja synkattua päiväsaikaan, joten sovimme tapaavamme after workilla. Olin nähnyt miestä kerran aikaisemminkin drinkillä hänen ollessaan kaupungissa, puhuimme tuolloin työasioista, joten en ajatellut asiasta sen enempää. Tällä kertaa mies kuitenkin kärtti minua ensimmäisten drinkkien jälkeen toiseen paikkaan ja sieltä vielä kolmanteen.

Arvannette jatkon – loppuillasta hän kertoi haluavansa harrastaa seksiä kanssani ja etsivänsä rakastajatarta. Hän yritti kärttää minua hotelliinsa, mutta luojan kiitos olen jo sen verran vanha ja paatunut, etten todellakaan lähtenyt vaan käskin äijän painua matkoihinsa. Jälkeen päin mies pommitti minua useilla tapaamispyynnöillä, joista kieltäydyin. Minulla oli kurja olo monta viikkoa, mutta kukaan kaverini jolle asiasta kerroin ei ymmärtänyt asiaa. Minun olisi kuulemma pitänyt ottaa lähentely huumorilla tai kohteliaisuutena, etenkin kun mitään ei oikeasti tapahtunut.

Olen vain niin kyllästynyt tähän, koska teknologia-alalla tätä tapahtuu koko helvetin ajan, enkä näköjään 15 vuoden jälkeen edelleenkään osaa välttää näitä tilanteita ja olen liian sinisilmäinen. Syytin itseäni siitä, että olin suostunut tapaamaan miehen vapaa-ajalla – minun olisi jo ehdottomasti pitänyt tietää paremmin. Ei ole kerta tai kaksi, kun olen tullut työkaverin tai yhteistyökumppanin suutelemaksi tai passittanut työmatkalla jonkun hotellihuoneestani pois. Erityisesti ihmetyttää se, että olen ollut asiakkaana monille näistä tyypeistä ja heidän bisneksensä ovat olleet minusta riippuvaisia. Jos olisin raportoinut lähentelyt ylöspäin, olisin voinut vaikeuttaa heidän liiketoimintaansa todella paljon. Tietenkään en ole ikinä kiltteyttäni tehnyt niin, ja sen varaan ne kai ovat laskeneetkin.

Nykyään olen todella varovainen siitä kenen kanssa olen tekemissä työajan ulkopuolella. Tämä on ammatillisesti vähän kurjaa – tuntuu että miesten on helpompaa verkostoutua ja bondata pomoportaan kanssa vapaa-ajalla, kun ei tarvitse huolehtia antaako vääriä signaaleja.

Tapaus 234

Ala-asteen viidennen ja kuudennen luokan miesopettaja ennusti koko luokasta tulevan paskakuskeja, mutta minusta voisi tulla myös prostituoitu, keikutanhan persettäni siihen tyyliin kävellessäni. En edes ymmärtänyt mikä prostituoitu oli tuohon aikaan.

Sama opettaja väitti muutamaan otteeseen että olisin meikannut ja laittoi minut pesemään kasvojani käsisaippualla.

Tapaus 233

Olen aktiivinen musiikkialalla, ja olen soittanut erinäisissä bändeissä useita vuosia. On tullut hyvin selväksi, ettei naisten kuuluisi eräiden miesten mielestä saada ääntänsä kuuluviin, varsinkaan rock-musiikissa. Olen ymmärtänyt, että se  osittain tietty tapa dominoida ja saada meidät epävarmoiksi ja ”savustaa” meidät ”miesten alalta” pois. Pitää olla todella suuri palo rock-musiikkia kohtaan, jotta jaksaa naisena sitä vuodesta toiseen soittaa.

Osassa tapauksia kyse voi olla myös vain todella kömpelöistä kehumis- tai keskusteluyrityksistä. Seuraavat kommentit ja tapahtumat ovat joka tapauksessa jääneet elävästi mieleen:

”Voisit kohdella minun penistä niinkuin kohtelet tuota bassoa.” – Mies keikan jälkeen

”Lähetin teidän sähköpostiin muutama keikkakuvan.” – Mies keikan jälkeen. Sähköpostiin tulee kuvia mm. perseestäni. Ei ole edes keikkakuvia, vaan kuvattu bäkkäriltä aidan läpi.

”Ette tule ikinä breikkaamaan tuolla biisillä. Jos sinulla olisi ollut videossa stringit, biisi olisi ehkä breikannut.” – Miespuolinen kannattaja

”Siinä sinä vaan keikistelet pikkumustassasi ja luulet olevasi jotain” – Miespuolinen muusikko, joka ei kestänyt kun sivullinen kehui soittoani eikä  huomioinut miespuolista muusikkoa ollenkaan.

”Ne otti sinut bändiin, jotta saisivat lavalle hyvän perseen.” – Bändin ex-soittaja (mies), jonka tilalle minut värvättiin.

”Pääsette keikalle paikkaan X, jos valokuvaajakaverini saa ensin  ottaa teistä alastonkuvia” – Musiikkialan ammattilainen

”Katson tässä profiilikuviasi ja runkkaan” – Pikaviesti muusikkotutulta facebookissa

– Tuntematon henkilö lataa facebookiin keikkakuvan, jossa olen selin kameralle. Kommenteissa keskustellaan perseestäni.

– Bändi soundcheckaa ja kumarrumme säätämään laitteistoa. Baarissa istuva keski-ikäinen mies huutelee pitkään ja äänekkäästi kommentteja meidän perseistämme. Baarin henkilökunta ei reagoi tilanteeseen mitenkään.

– Mies eturivissä näyttää jatkuvasti penistään bändini keikan aikana.

– Melkeinpä joka keikan jälkeen tulee porukkaa lääpimään. Olen vetänyt oma rajani halimisessa, mutta sekin tuntuu välillä vastenmieliseltä. Jotkut pyytävät pusua, eivätkä tahdo ymmärtää, kun sanon ei. Menee jankuttamiseksi. Tuntuu rasittavalta ja ällöttävältä.

– Bändiin tuli uusi soittaja (mies). Kerran keikan jälkeen menin heti nukkumaan hotelliin, johon bändi oli majoittuneena neljän hengen huoneeseen. Muut jäivät vielä keikkapaikalle juhlimaan, itse olin selvinpäin. Heräsin aamulla siihen, että tämä mies ”lusikoi” minut ja hänen kätensä on minun paitani alla. Nostan hänen kätensä pois mutta hän laittaa sen sinne uudestaan, ja alkaa viedä kätensä alaspäin pikkuhousuihini. Poistuin hotellista ja istuin jossain mäkkärillä kunnes bändi oli valmis lähtemään kotiin.

En ikinä puhunut bändille asiasta, koska mies oli meidän toisen bändijäsenen hyvä kaveri, enkä jaksanut käsitellä draamaa ja pelkäsin, ettei kukaan uskoisi minua. Mies ei pyytänyt tapahtunutta ikinä minulta edes anteeksi, oli vain niin kuin ei mitään. Minua ahdisti, ja kesti monta kuukautta ennen kuin uskalsin kertoa tapahtuneesta edes parhaalle kaverilleni. Pelkäsin sen jälkeen lähteä bändin kanssa keikalle aina siihen kunnes mies väistyi toisen soittajan tieltä.

Tapaus 232

Traumataustani vuoksi hakeuduin vertaistukiryhmään, jossa sovellettiin AA:stakin tuttua 12 askeleen periaatetta.

Ensimmäisellä kerralla ryhmässä puhuminen oli hyvin vapauttavaa. Eräs miespuolinen ryhmäläinen ehdotti tapaamista ryhmän ulkopuolella, minkä arvelin olevan normaalia tukihenkilötoimintaa, niin ainakin kaikissa amerikkalaisissa leffoissa tehdään.

Sovimme siis menevämme kahville, jossa minulla olisi mahdollisuus jakaa hänen kanssaan traumaattisia kokemuksiani. Minun ehkä olisi pitänyt tunnistaa jo ryhmässä kyseisen miehen puheet siitä, että ryhmässä on joskus aiemmin tapahtunut joitain väärinkäsityksiä ja että hänestä saattaa liikkua joitain pahoja puheita. Nyt minulla oli kuitenkin tarve luottaa ja uskoa ihmisistä parasta.

Kahvilassa mies ehdotti, että voisimme siirtyä hänen luokseen, missä hän toki keittää kahvin ja voimme puhua rauhassa, niin etteivät ulkopuoliset vahingossa kuule. Ajatus säikäytti minua hieman, mutta edelleen halusin uskoa, ettei tässä ole mitään kummallista.

Hänen luonaan sain kahvia ja puhua, kyllä. Lamaannuin siinä vaiheessa kun hänen kätensä liukui ympärilleni. Oli järkytys myös huomata, että hän piti itsestään selvänä, että olisin täysillä mukana ja tajuaisin tilanteen, että muuten en olisi hänen luokseen suostunut tulemaan. Tunsin häpeää, että olin ollut niin idiootti. Jälkikäteen tajusin miehen toimineen niin sulavasti, että kyseessä ei ehkä ollut ensimmäinen kerta.

Traumojensa äärelle saapuvat ihmiset ovat haavoittuvaisessa asemassa ja helposti johdateltavissa, ja voi olla, että hän itse näki itsensä hyväntekijänä. Lisäksi tilanne oli hankala, koska hän oli ryhmäläinen vertaisryhmässä, ja minulla oli niin ollen vaitiolovelvollisuus hänen asioistaan sekä hänen ryhmään kuulumisestaan. Yleensä osaan puolustaa itseäni ahdistelulta, mutta näköjään jos raja ylitetään vaivihkaa ja ovelasti ja tilanne pääsee jo liian pitkälle, on vaikea saada enää aktivoitumaan ”Taistele tai pakene”-reaktiota. En saanut mitään itsestäni irti sanallisesti enkä toiminnankaan tasolla.

Olen lukenut tästä asiasta – ilmeisesti silloin aivot vajoavat erittäin alkukantaiseen tilaan, ”Leiki kuollutta”, koska se on konsti millä voi pelastaa edes henkensä. Tämä on syy, miksi erittäin usein raiskauksen uhrit eivät vastustele selkeästi. He eivät kykene. Se oli ensimmäinen kerta kun tunsin tällaisen täydellisen lamaantumisen.

Tuossa tilanteessa sain jotenkin kamppailtua itseni ajoissa toimintakykyiseksi. En muista minkä tekosyyn keksin (minulla oli tarve saada tilanne näyttämään sosiaalisesti kummallekin mahdollisimman vähän nololta!), mutta hakeuduin ovelle ja totesin että minä lähden nyt kun bussi lähtee, pujahdin ulos ja pakenin. Hän yritti soittaa useita kertoja tapahtuman jälkeen, mutta en vastannut, enkä mennyt enää vertaisryhmään. Minun oli tarkoitus purkaa traumojani, ei hankkia niitä lisää.

Pitkään vaikenin asiasta sen vaitiolovelvollisuuden varjolla, sitten kerroin sosiaalialalla toimivalle ystävälleni. Hän sanoi, että kyllä väärinkäytöksistä saa kertoa. Hän ehdotti myös, että minun olisi hyvä ilmoittaa asiasta eteenpäin, mutta siihen en yksinkertaisesti kyennyt, enkä kykene vieläkään.

Toinen ystävä, jolle puhuin, ei ymmärtänyt asiaa aivan yhtä hyvin – hänen mielestään minun sinkkuna pitäisi olla iloinen siitä, että viehätysvoima on yhä tallella ja tämähän on lupaava merkki, jos tahdon itselleni poikaystävän.

Molemmat näistä ystävistä olivat miespuolisia, mutta heillä oli keskenään aika erilainen asenne. On valtava kynnys jakaa tämä tarina tässä ryhmässä, edes nimettömänä, kuitenkin koen että tämän on tärkeää tulla kuulluksi. Olen sittemmin päässyt kuntouttavaan psykoterapiaan. Ja ei – en ole löytänyt poikaystävää, lupaavista merkeistä huolimatta…

Tapaus 231

Pari vuotta sitten olin kesällä kavereiden kanssa puistossa juomassa ja istumassa iltaa. Puistossa oli joku musiikkitapahtuma ja paljon porukkaa, mutta ei vessoja.

Niinpä jouduttiin kaikki käymään viereisessä metsässä puskapissalla. Kerran menin yksin ja etsin rauhallisen spotin. Olin siellä housut kintuissa yksin metsässä pissalla ja yhtäkkiä kuulin kummallista ääntä sivummalta. Käännyin katsomaan oikealle ja huomasin että ihan tyhjästä aivan viereeni on ilmestynyt runkkaava keski-ikäinen mies joka tuijotti mun pissausta virnuillen! Olin aivan kauhuissani että tekeekö se jotain vielä pahempaa seuraavaksi! Huusin kauhusta ja kiskoin housut ylös ja lähdin juoksemaan ja tää mies juoksi mun perässä! Onneksi pääsin takasin puistoon ennen ku se sai mut kiinni ja löysin kaverini.

Kuulin etten ollut ainoa nainen joka tän runkkaajan oli siellä metsässä kohdannut ja meninkin hysteerisenä kertomaan asiasta tapahtumapaikalla partioiville poliiseille. En tiedä löysivätkö ne häntä. Tää oli äärimmäisen nöyryyttävä kokemus ja järkytyin siitä pahasti varsinkin kun se juoksi mun perässä enkä tiedä mitä sillä oli mielessä.

Tapaus 230

Noin 15-vuotiaana olin puolitutun tytön kanssa liikenteessä, baarissa joka myi alkoholia alaikäisille tytöille, jotka pukeutuivat tarpeeksi seksikkästi.

Baarista lähdimme toisen tytön puolituttujen kundien luo jatkoille, ja olin tässä kohtaa jo hyvin päihtynyt. Jatkoilla, jotka olikin n. 30 km kotoani, kaikki katosi eri huoneisiin ja jäin sohvalle johon nukahdin. Ilmeisesti muut harrasti kovempia päihteitä, joita itse en käyttänyt, ja siksi jäin yksin joksikin aikaa. Heräsin sohvalta siihen kun joku kundi (nää oli siis noin 25v kundeja silloin) oli mun päällä. Ja sisällä. Koitin rimpuilla mutta voimaa ei ollu yhtään, olin edelleen tosi sekavassa ja päihtyneessä tilassa. Huusin kaveriani nimeltä mutta kukaan ei kai  kuullut.

Jotenkin vain puoliksi sammuneena sitten makasin siinä, kun tyyppi teki mitä oli aikonutkin. Muistan kun koitin sanoa ei, mutta tyyppi ensin tukki kädellä suun ja sitten alkoi kuristaa. Aamulla tuttuni tuli kysymään että mikä meno, kerroin tapahtuneesta johon tuttuni sanoi että ”katokkin ettet kellekkään puhu tollasta ikinä. Sä luultavasti ite halusit etkä vaan muista.”

Sain ruinattua kyydin kuitenkin terveysasemalle, johon joku mut itkevänä heitti. Hoitajalta pyysin jälkiehkäisyä ja sain läksytyksen kun en ole huolehtinut siitä. Sanoin että poikaystävän kondomi hajosi.

En muista miten pääsin kotiin, mutta muistan kun joku seuraavana päivänä nauroi että ohhoh mikä fritsu, ooks vähän pussaillu?? Fritsu oli mustelma kuristamisesta.

En uskaltanut puhua tapauksesta kenellekään ennen kuin viime keväänä terapeutille.

Tapaus 229

Näitä tarinoita paljon lukeneena uskaltaudun kertomaan oman kokemukseni, joka onnekseni ei ole raffeimmasta päästä. Moniin muihin tarinoihin verrattuna voin olla onnekas, että olen selvinnyt näinkin vähällä.

Huuteluita ja muuta ”pienempää” olen kokenut useampaan otteeseen, eihän niitä kaikkia voi muistaakaan. Eräs tapaus oli kuitenkin sellainen, joka ahdisti tapahtuman jälkeen jonkin aikaa ja jonka muisteleminen tuo edelleen vihan tunteet pintaan.

Olin 21- tai 22-vuotias, asuin opiskelija-asunnossa KOAS:lla Jyväskylässä. Kaikki asukkaat olivat saaneet KOAS:lta viestiä, että suht’ uuden talon asuntoja tarkastettaisiin, mikäli asukkaat ilmoittaisivat huomanneensa halkeamia tai muita puutteita asunnoissa. Olin maininnut muutaman asian, ilmoitusta milloin tarkastaja tulisi käymään ei koskaan tullut.

Niinpä sitten eräänä aamupäivänä, kun olin nukkunut pitkään ja loikoillut sängyssä, soi ovikello. Menin avaamaan pikkareissa ja yöpaidassani, löysässä pitkässä t-paidassa joka peitti kyllä takamuksen, mutta oli kuitenkin hieman lyhyt. Ovella oli keski-ikäinen, luultavasti lähellä omien vanhempieni ikää oleva mies, joka kertoi olevansa tällä tarkastusasialla. Olin asustuksestani hieman noloissani, mutta annoin miehen tulla sisälle asuntooni ja ajattelin näyttäväni nopeasti ne kohdat, mistä olin ilmoituksen tehnyt. Quick and simple.

Näitä sitten näyttäessäni miehelle, kouraisi tämä yhtäkkiä minua takapuolesta ja vähän taputteli sitä sitten siihen päälle. Menin hetkeksi ihan shokkiin, maailma pysähtyi ympärillä ja seuraavat minuutit kuluivat jonkinlaisessa sumussa. Sain kuitenkin sanottua miehelle, että painu helvettiin ja hän onneksi lähti, häntä hieman koipien välissä. Tämän jälkeen pääsi itseltäni itku, niin shokissa olin tapahtuneesta. Sen jälkeen tuli viha.

Vimmoissani ja vähän itkuisena soitin KOAS:lle ja kerroin tapahtuneesta. Siellä onnekseni asia otettiin heti vakavasti ja he sanoivat ilmoittavansa firmalle, joka remontteja suoritti. Kyseisestä firmasta minuun oltiin yhteydessä ja minua pyydettiin kuvasta tunnistamaan mies seuraavana päivänä. Ymmärtääkseni mies sai tapauksen seurauksena potkut, mistä en ole hetkeäkään potenut huonoa omaatuntoa. Eipähän toivottavasti päässyt lääppimään enää yhtäkään toista nuorta opiskelijaa.

Tapaus 228

Olin ensimmäisessä kesätyöpaikassani 15-vuotiaana. Pomoni oli 50-vuotias mies, jolle olin sihteerinä, eli hoidin tietokoneella kirjanpitoa. Hän ”vitsinä” tarttui päivittäin rintoihini haluten kokeilla ovatko ne kasvaneet eilisestä. Hän teki tätä jopa asiakkaiden edessä, ja nämä nauroivat.

Aamuisin töihin saapuessani pomolla pyöri työkoneessa kova porno. Sanoi, että katso nyt niin opit sinäkin, ja että tuo nainen on ihan niin kuin sinä. Aina kun tulin tauolta, työkoneessa oli taas pornoa. En silloin vielä lähes lapsena ymmärtänyt, että hän teki mitään väärää. En ole ikinä sen kesän jälkeen katsonut pornoa, koska ahdistaa niin paljon.

Tapaus 227

Tein suhteellisen pitkään töitä feissarina, josta pidin työnä ja meidän työporukka oli aivan ihana. Sitä tottui siihen, että ihmiset sanoo aiheeseen liittyen aika kamalia juttuja, muttä yksi tarina on jäänyt mieleen.

Jäin Lasipalatsilla Helsingissä juttelemaan erään pari-kolmekymppisen miehen kanssa ja aluksi juttelu oli ihan asiallista. Jostakin syystä mies koki kuitenkin, että oli ok halata minua ja kysyä jos harrastaisin seksiä hänen kanssaan. Sanoin ei, ja rimpuilin otteesta pois. Koetin (edelleen työasussani, järjestöäni edustamassa) kohteliaasti poistua tilanteesta. Mies kuitenkin jatkoi vihjailuaan, ja kun vihdoin sanoin että nyt menen jatkamaan töitä mies päätti vielä hyvästellä minuta halauksella. Jäi todella likainen olo.

Tapaus 226

Ensimmäisen poikaystäväni ajatusmaailma seksistä tiivistyi hyvin hänen kommenttiinsa ”Ei sun tarvii olla hereillä, nuku vaan”. Nauroin tälle kommentille monta vuotta että ei hitto mikä urpo. Nyt vasta olen alkanut havahtua, että ihan sikamaista käytöstähän tuo on, ei tulisi mieleenkään tehdä itse samaa kenellekään.

Ja silti valtaosassa suhteissani vieläkin on ollut mukana se yleinen ajatus, että kyllähän miehen tarpeet pitää tyydyttää, ja sitä on antanut kroppansa toisen käyttöön, toiminut fleshlightina. Kumppani kuitenkin muuten on aina ollut huomaavainen eikä ole koskaan satuttanut, voihan sitä laittaa liukkaria että homma onnistuu. Josko seuraavassa suhteessa saisin hommaan jotain järkeä.

Ja nämä parisuhteet ovat siis olleet ihan onnellisia, olen pitänyt tuota niin normaalina, etten ole osannut edes kyseenalaistaa voisiko asiat olla paremminkin.

Tapaus 225

Pahimmat stalkkerit tuli vastaan kun tein torimyyjän työtä. Yksi oli erittäin sinnikäs, tuli aamuisin kun juuri muita ei paikalla näkynyt ja kysyi enkö vieläkään suostu myymään mansikoita alasti. Hän jäi paikalle heilumaan vaikka pyysin häntä painumaan helvettiin. Pahin oli kuitenkin jos hän ilmestyi paikalle illalla. Hän sai selkeästi lisää intoa siitä jos raivostuin. Voitte vaan kuvitella kuinka kuumotti lähteä töistä kotiin, kun siellä suunnalla missä kävin töissä ei arkisin aina ollut mitään suurta ihmisvilinää. Tuli vilkuiltua useaan otteeseen olan yli kun käveli vajaa kilsan bussipysäkille.

Tapaus 224

Kun olin neljävuotias, musiikkileikkikoulun ohjaaja mursi mieleni, maailmani ja turvallisuudentunteeni pysyvästi. Moni hyväksikäyttöä kohdannut ei halua kutsua tapahtumaa ”murhaksi, josta jää henkiin”, mutta minä käytän omasta hyväksikäytöstäni tätä kuvausta. Tämä on myös kokemuksistani se ainoa, josta en pysty kertomaan yksityiskohtaisesti, joten sanottakoon vain, että minut murhattiin henkisesti, eikä murhaaja joutunut teostaan vastuuseen.

Kun olin 16-vuotias, erosin ensimmäisestä poikaystävästäni riitaisasti, ja tämän ystävä tarjoutui lohduttamaan minua kutsuen minut luokseen viettämään iltaa päihteiden merkeissä. Seuraava muistikuvani on, kuinka makaan hänen kaksimetrisen ja 100-kiloisen ruhonsa alla rukoillen häntä lopettamaan edes hetkeksi, koska minua sattui joka puolelle. Mutta hän ei lopettanut. Ei seuraavaan kahteen vuorokauteen, jotka jouduin viettämään hänen asunnossaan. Tuona aikana hän pakotti minua kaikkiin mahdollisiin inhottaviin asioihin veitsellä uhaten. Hän myös ilmoitti, että vaikka kuinka pakenisin häntä, hän löytäisi minut ja tappaisi minut. Valuin verta ja olin täysin loppu, kun pääsin häneltä vihdoin karkuun.

Tapasin samantien uuden miehen, joka ilmoitti pystyvänsä suojelemaan minua niin vihaiselta exältäni, joka ilmoitti kaikille, että minä olen likainen huora, jolla on likainen suu (kulttuurisyistä suuseksin harrastaminen oli erittäin paha asia ja loppuelämään vaikuttava tuomio) kuin raiskaajaltanikin, joka vainosi minua. Tietenkään tämä uusi mies ei halunnut muuta kuin seksiä, ja minä jatkoin suojelijan etsimistä.

Näiden tapahtumien jälkeen minut oli erittäin helppo painostaa seksiin kiristämällä tai uhkailemalla. Yksikin nuori mies käytti tunnin aikaa kiristääkseen minulta seksiä yleisessä vessassa. Lopulta olin niin turhautunut ja ahdistunut, että suostuin päästäkseni tilanteesta pois.

Kun olin 17-vuotias, olin palaamassa yhteen ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Kun tämä yritti tappaa minut kuukauden tapailun jälkeen, erosimme, ja pääsin mukaan näytelmään, jonka ohjaaja oli ”lapsuudensankarini”. Olin lukenut paljon hänen kirjojaan ja hänestä muodostui minulle isähahmo. Vuoden ajan hän jaksoi vetää asiallista rooliaan, kunnes hän päätyi ahdistelemaan minua, kun olin hänen luonaan kuvauksia varten. Yritin lukuisia kertoja sanoa hänelle ”en halua”, kun hän käski minut viereensä peiton alle sänkyyn. Hän vetosi suoraan auktoriteettiinsa sanoen: ”Sinä olet näyttelijä, minä olen ohjaaja.” Sydämeni hakkasi ja meinasin oksentaa, kun jouduin makaamaan paidattoman, 50 vuotta vanhemman miehen vieressä, tämän kysellessä minulta inhottavia asioita ja kertoessaan, mitä kaikkea ällöttävää hän haluaisi tehdä minulle. Kun hän kysyi minulta: ”Onko sinulla nyt jalat kiinni vai auki?”, revin jostain sen selviytymisvaiston, juoksin pois, enkä vastannut hänen puheluihinsa enää koskaan. Rikoin myös ensimmäistä kertaa ”show must go on”-mottoani, koska en mennyt enää sovittuihin esityksiinkään.

Kun olin 18-vuotias, minut yritettiin raiskata omassa porttikongissani ja jälkeenpäin tekijä kielsi tapahtuman sanomalla: ”Kaikenlaisia rasisteja täällä on.” Väittäen siis, että minä keksin asian, koska olen muka rasisti.

Kun olin 18-vuotias, minua lähti metroasemalla seuraamaan mies, joka väitti olevansa mallikuvaaja. Hän sanoi haluavansa imeä rintojani, jotta ne kasvaisivat, sekä panna minua perseeseen, jotta perseestäni tulisi vielä paremman näköinen.

Kun olin 18-vuotias, tapasin mukavan miehen, joka muuttui täysin harrastettuamme seksiä. Hän sanoi, että jos tulin raskaaksi, minun on tiedettävä, että lapsi tulee olemaan vain 30 päivää minun ja sen jälkeen hänen sukunsa vie sen minulta. Hän myös sanoi ampuvansa polveni, jos en pukeudu kulttuurin mukaan. Lähdimme samantien hakemaan minulle hametta ja mies ajoi humalassa. Automatkalla hän muistutti, että jos poliisit pysäyttävät meidät, hän hakkaa minut. Parin päivän päästä ravintolassa hän puri minua kaulasta ja pyörryin. Kun olin menettämässä tajuntaani, hän sanoi hakkaavansa minut, kunhan pääsemme ulos. Olin puoli tuntia tajuttomana.

Kun olin 18-vuotias, aloin seurustella ensimmäistä kertaa valtaväestöön kuuluvan miehen kanssa. Tämä raiskasi minut vähintään kaksi kertaa. Kun toisen raiskauksen jälkeen pakenin itkien suihkuun, hän tuli perääni ja sanoi: ”Anteeksi, en olisi saanut painostaa.” Sanoin: ”Et sä painostanut, sä pakotit.” Hän ei vastannut. Itkin koko illan lakkaamatta ja kun hän jossain vaiheessa kysyi miksi itken, minä vastasin: ”Koska en osaa miellyttää sinua tarpeeksi.”

Nyt olen 24-vuotias ja minua on ahdisteltu yhteensä 20 vuotta. Katuhäirintä ja dickpicit ovat jatkuva osa elämääni. Joidenkin on vaikea ymmärtää, miksi pienikin häirintä saa minut murha-ajatuksien partaalle. Minun ei ole.

Tapaus 223

Olen kokenut lapsesta asti kaiken tasoista seksuaalista häirintää, ärsyttävää, alentavaa, pelottavaa, vaarallista -koko spektrin. Vaikeinta on kuitenkin ollut käsitellä erästä tapausta jossa toisena osapuolena oli hyvä ystäväni.

Olimme olleet juhlimassa, ja ystäväni pyysi päästä luokseni yöksi sillä hän asui toisella paikkakunnalla. Asunnossani ei ollut tuolloin muuta vaihtoehtoa kuin majoittaa vieras viereeni parivuoteeseen. Toisaalta en ajatellut siitä sen enempää, olimmehan olleet läheisiä pitkään, eikä välillämme ollut mitään. Tämä ystävä oli joskus ennenkin nukkunut vieressäni, kaivatessaan platonista läheisyyttä sydänsuruissaan. Toisaalta kuitenkin jostain syystä päätin vielä erikseen sanoa etten sitten halua ”mitään”. Kaveri naureskeli että ei tietenkään. Aikaisin aamulla heräsin muutaman tunnin yöunien jälkeen tokkurassa siihen että minua pantiin. Sopersin vielä muutaman hyödyttömän ei:n. Lopulta jotenkin ajauduin tilanteen vietäväksi ja passiivisesti odotin ystäväni lopettavan. Kai ajattelin että jos koitan innostua tästä edes vähän, se ei ole raiskaus, eikä ystävyys ole pilalla. Tapahtuman jälkeen lähdimme ravintolaan brunssille, eikä siihen viitattu enää koskaan.

Tapaus 222

Olin terveysalalla työharjoittelussa. Mua kolmekymmentä vuotta vanhempi, suhteessa muhun johtavassa asemassa oleva mies sanoi mulle kahden kesken, että parikymppiset miespotilaat olisivat iloisia siitä, että tällainen ”nuori naistyöntekijä tutkisi heitä”. Ensimmäisellä kerralla en sanonut mitään, toisella kerroin kommentin olevan mun mielestä asiaton. Mies pahoitteli eikä sanonut mitään vastaavaa enää sen jälkeen. Työpaikalla miespotilaat huutelivat kiinni käytävällä ja kysyivät, olenko tutkimassa heitäkin.

Tapaus 221

Kaikki alkoi siitä, kun mun rinnat alkoi kehittyä. Miten paljon mua hävetti, kun yhtäkkiä suvun irstaat sedät alkoivat heittää sukujuhlissa kuinka mun ”tissitkin on ku pässinsarvet tököllään”. 10-vuotiaasta ujosta pikkutytöstä tuntui todella hämmentävältä kuulla jotain noin kertakaikkisen tahditonta ja tästä alkoi itseni häpeäminen ja piilottelu.

Tästä suora leikkaus yläasteelle, joka oli oikeaa häpeän riemuvoittoa. Pojat eivät muuta tehneetkään kuin kiskoivat stringeistä ja irvailivat. Mun piti joka aamu kouluun lähtiessä miettiä, minkälaisen paidan pistän päälleni, ettei kukaan voisi mun tarkistaessa matikantehtäviä opettajan pulpetin ääressä vilkuilla mun kaula-aukosta sisään ja yrittää heitellä paperitolloja tissivakoon. Eipä se tilanne miksikään muuttunut toisen asteen koulutukseen astuessa. Ruokalan jonossa pojat puristelivat perseestä ja heittelivät kortsuja tarjottimelle. Heh heh, siinä naurettiin yhdessä niille ihan vitun hyville jutuille, kun ei muutakaan uskaltanut.

Työharjoittelut. Isot firmat vilisivät keski-ikäisiä äijiä, jotka menivät aivan sekaisin nuoresta lihasta. ”Miksi sä saat aina kaikki noi hyvät harjoittelijat”, oli ensimmäinen kysymys työpaikkavalmentajalleni firman kahvihuoneessa. Taas piti miettiä, miten kireät housut uskaltaa laittaa jalkaan, varsinkin sen jälkeen kun mut ahdistettiin hissin nurkkaan ja kysyttiin huulia lipoen mitä teen töiden jälkeen.

Autokoulu. Keskittymistä häiritsi todella limaiset vihjailut vaihdekepin käsittelystä ja rintahieronnasta. Sain myös tekstiviestin kuinka yksi opettajista haluaisi palavasti rakastella mua. Sitä ei päässyt pakoon. Ei vaikka miten luulin olevani turvallisessa ympäristössä, fiksujen ihmisten seurassa, jotka kunnioittavat mua. Kuten esimerkiksi ystävien kesken illanistujaisissa, missä känninen kaverin poikaystävä tuijottaa mun tissejä, ja kajauttaa isolla äänellä kaikkien kuullen ”hypi vähän, haluan nähdä miten sun tissit heiluu”.

Keski-Euroopassa asuessa varoiteltiin, miten se on ihan oma syy jos niin isossa kaupungissa joutuu raiskauksen uhriksi – ja siihen riitti pelkästään se, että housujen sijaan pukeudut hameeseen. Miten kurjaa se oli, kun ei välttynyt ahdistelulta edes kolmensadan metrin kauppamatkalla, kun joka kulmalla oli joku ehdottelemassa, tai risteyksessä auto tööttäilemässä. Kerran minua ja ystävääni seurasi miesjoukko kilometrin matkan verran kadulla, koko ajan samalla lääppien. Vaikka koen itseni sanavalmiiksi ainakin näin vanhemmiten, en vieläkään tiedä miten mun pitäisi reagoida, kun keski-ikäinen äijä tulee tarjoamaan mulle 150 euroa jos lähden hänen mukaansa. Tai jos baarissa mies ohimennessään työntää käden mun kaula-aukosta sisään ja kouraisee tissiä. Tai kun esim. täydessä junassa, täysin tuntematon äijä tulee silittelemään olkapäätä ja kertomaan kuinka hän ei kestä istua mun kanssa samassa vaunussa, kun olen niin syötävän suloinen. Näissä tilanteissa yleensä meen niin pieneksi ja pelokkaaksi, etten osaa sanoa mitään… Siis minä, vahva ja itsenäinen nainen?!

Pahimmat ahdistelut olen valitettavasti kuitenkin kokenut tuttujen miehien taholta. Uusi vuosi. Mukava ilta takana. Iso määrä ihmisiä yöpyy samassa paikkaa. Ihmiset nukkuvat missä mahtuvat. Hyvä ystäväni nukkui mun vieressä ja alkaa aamuyöstä kähmiä ja suudella. Aluksi pussasin takaisin, kun ajattelin siinä unisena, että noh, me ollaan läheisiä, kai tää nyt menee. Nauran välillä hermostuneesti, koska en tiedä yhtään miten suhtautua, en halua pilata kaveruutta tai aiheuttaa kiusallisuutta välillemme. Yhtäkkiä toiminta alkaa muuttua aggressiivisemmaksi ja painostavammaksi ja jätkä alkaa käymään ihan voimalla mun päälle ja tunkeen käsiä housuihin, meen totaalisen paniikkiin ja sanon lopeta. Mikään ei lopu. Meen ihan shokkiin ja en pysty muuta kuin huutamaan monta kertaa putkeen LOPETA, LOPETA ja siinä vaiheessa mun paras kaveri jo herää ja tulee huoneen oven taakse huhuilemaan onko kaikki hyvin. Jätkä lopetti toimintansa kuin seinään ja mä en nukkunut juuri silmäystäkään sinä yönä.

Korkeakouluaikoina tutustuin erääseen mieheen yhteisen projektin kautta. Hän oli kiinnostava, joten pyysin häntä kahville. Sanoi olevansa otettu, mutta kertoi seurustelevansa. Asuttiin samalla kadulla ja välit pysyivät hyvänä, en yrittänyt sen koomin tehdä kuitenkaan kummempaa tuttavuutta, koska en varattuja äijiä lähde vikittelemään. Eräänä päivänä häneltä kuitenkin tuli tekstari, että ehdinkö kahville hänen luo. Totta kai ajattelin, että kyse on pelkästä kahvista, koska kello oli aamupäivä ja hän seurusteli. Menin, koska olin juuri muutenkin menossa tien päässä sijaitsevaan kauppaan. Mies tuli avaamaan oven, hän oli todella krapulaisen oloinen ja näköinen. Hän ohjasi minut keittiöön ja kun luulin saavani kupin kahvia käteeni, hän hyökkäsikin suutelemaan minua. Mies oli todella voimakas ja hän nappasi minut syliinsä, kantoi huoneeseensa ja heitti sängylle. En todellakaan ehtinyt edes tajuta mitä tapahtuu ja kun tajusin, hän kiskoi jo housujani jalasta niin, että ne menivät rikki. Saman tien kun hän sai housuni pois, hän työnsi sormet todella kivuliaasti sisääni. Olin menettänyt totaalisesti puhekykyni, saatoin jopa naurahtaa hysteerisesti, koska musta tuntui, että tulen hulluksi. Mun aivokapasiteetti ei todellakaan pystynyt käsittelemään asiaa, ihan vaan siitäkin syystä, koska tilanne oli mielestäni niin absurdi. En koskaan olisi voinut uskoa kyseiseltä mieheltä tätä. Juuri kun sain puhekykyni takaisin ja sanoin ensimmäisen kerran ei, mies käänsi minut sängylle selkäni itseensä päin ja oli jo valmiina tulemaan sisääni. Luojan kiitos ennen kuin mitään ehti tapahtua, summeri soi. En tiedä pelkäsikö mies tyttöystävänsä olevan tulossa vai miksi hän lopetti toimintansa, mutta lopetti kuitenkin. Mies oli kuitenkin todella vihainen keskeytyksestä ja kiroili itsekseen. Kämppään saapui sisälle miehen kämppis, joka oli unohtanut avaimet. Mä olin saanut sillä aikaa vetäistyä rikkinäiset housut takaisin jalkaani. Kun kämppis näki minut ja miehen kämpässä kahdestaan, hän tietenkin ihmetteli. Mies, joka oli juuri minuuttia aiemmin yrittänyt raiskata minut, pyysi meidät molemmat keittiöön kahville ja mä jostain ihan vitun uskomattomasta syystä menin – samalla peitellen ratkenneita housujani paidan kulmalla ja kädelläni. Olin hiljaa ja join kahvia käsi niin helvetillisesti täristen, ettei mitään rajaa. Päästyäni kotiin mä olin edelleen shokissa.

Mulla kesti kolme päivää, että uskalsin kertoa ensimmäiselle kaverille mitä oli tapahtunut. Tämän jälkeen itkin varmaan viikon putkeen. Syy miksi en aiemmin viitsinyt kellekään kertoa oli se, että koska olin itse alunperin ehdottanut tälle miehelle kahveja ja ilmaissut olleeni kiinnostunut, mikä sai mut jotenkin tuntemaan, että olin syyllinen tapahtuneeseen. Näitä tällaisia tapahtumia on elämän varrelta vaikka millä mitalla, pienempiä ja isompia. Tuntuu, että vähintään joka viikko tai kuukausi tapahtuu jotain halventavaa. Häpeän edelleenkin isoja tissejäni, enkä uskalla pukeutua hirveän näyttävästi, koska sellainen tuntuu vaan ”turhalta ongelmien kerjäämiseltä”. Toivoisin, että vielä tulee se päivä, kun koen olevani turvassa, oli päälläni mitä tahansa, tai olin kenen seurassa tahansa.

Tapaus 220

Nuori mies jonka kanssa ei ollut yhteistä kieltä, käännätti kaverillaan ”I don’t want to take your virginity, I can fuck you in the ass”

Tapaus 219

Olin juuri muuttanut Helsinkiin, ja rullasin lököfarkuissa ja hupparissa skeitillä Aleksis Kiven kadulla. Auto ajaa hitaasti vieressä, pysähtyy ja ikkunasta tiedustellaan hintaani.

Tapaus 218

Mietin mistä aloitan. Kaikkea en edes muista. Tiedän niiden olemassaolon, mutta mieli suojelee enkä muista niistä yksityiskohtia. Nämä seuraavat muistot haluan kuitenkin jakaa kanssanne.

Tokaluokkalaisena osa luokan pojista oli palavan ihastuneita minuun. Välitunnilla juoksin pakoon heidän yrityksiään pussailla minua. Isoveljiensä seksuaalikoulutuksen käyneet osasivat suurieleisesti ilmaista mitä tekisivät minulle jos saisivat minut kiinni. He demonstroivat sitä osaamattomille luokkalaisille hyppäämällä pulpettien päälle ja ”nylkyttämällä” itseään pulpettia vasten. Pyytäessäni opettajalta apua, hän hymyili vain ja sanoi, että jos olisin vähän isompi, niin en valittaisi vaan olisin iloinen ja ylpeä tästä kaikesta. En muista mihin tuo häirintä päättyi, mutta muistan kyllä oppineeni käyttämään nyrkkejäni välitunneilla. Sen sijaan koskaan en oppinut pitämään näitä luokkakavereitani missään arvossa. En myöskään opettajaani.

Koulussa tytöt ensimmäisissä rintsikoissaan olivat kuin avointa riistaa pojille. En koskaan ymmärtänyt, mikä huuma sisältyi siihen valtaan, että onnistui napsauttelemaan tyttöjen rintsikoita selkäpuolelta.

Olin noin 10-vuotias ja kaverini kanssa kylän kioskilla ostamassa pikkukarkkeja. Viereen änkesi känninen mies, joka ei koskenut, mutta kiilusilmäisenä kuiski, että ”voisiko nuolla pillujamme”. Tyynen rauhallisina ilmoitimme ukolle, että et todellakaan. Ostimme karkkimme ja poistuimme taaksemme katsomatta paikalta. Ei minua pelottanut, mutta ällötti.

1980-luvulla liftaaminen oli tavallinen tapa nuorelle liikkua maakunnasta toiseen. Niin tavallista se oli etten osannut pelätä, kun 16-vuotiaana kapusin jälleen kerran tuntemattomaan autoon päästäkseni 150 km päässä asuvien ystävieni luokse viikonlopuksi. Muutamien kilometrien jälkeen kuski, noin nelikymppinen mies alkoi kysellä mielestäni hieman outoja. Kysymysten muuttuessa aina oudommiksi ja intiimeimmiksi ehdotin josko voisin jäädä autosta pois. Ei onnistunut. Mies käänsi autonsa pienelle metsätielle, jota ajoi syvemmälle muutaman kilometrin verran. Sain pidettyä itseni kylmän rauhallisena, sillä olin arvioinut miehen itseäni pienemmäksi ja hintelämmäksi. Mantrasin hiljaa itseäni sillä, että ”minä selviän, minä selviän, minä selviän…”. Mies pysäytti auton ja sanoi ettei tee minulle mitään pahaa, kunhan katson kuinka hän runkkaa itseään. Minua pelotti ja oksetti, mutta katsoin rauhallisena koko hänen toimituksensa. Kun homma oli ohi, mies käynnisti jälleen autonsa ja ajoin takaisin päätielle. Jäin heti pois kyydistä. Loppumatkani jatkui liftaamalla. Tosin valitsin vain kyytejä, joissa oli naiskuski.

18-vuotiaana olin yötä sukulaisten luona. Yöllä heräsin siihen, kun perheen isä, sukulaismies hieroi rintojani. Tönäisin hänet pois ja hän häipyi heti sanaakaan sanomatta. Aamulla häntä ei näkynyt aamupalalla. Sukulaisten kanssa olin kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Koin niin suurta myötähäpeää, etten kehdannut puhua asiasta koskaan mitään kenenkään kanssa. Ikinä en tätä tyyppiä enää silmiin katsonut.

1980-luvun lopulla lähdimme kahden nuoren naisen porukalla reppureissulle Aasiaan. Nuori, ilman miesseuraa liikkuva nainen Intiassa oli kuin huutomerkkinä siitä, että häntä sai kosketella ja käpälöidä. Täyteen ahdetut bussit, junat ja ihmisvilinät olivat pahimpia. Ei siihen koskaan tottunut, mutta turtui. Ei sitä koskaan hyväksynyt, mutta aina koki itsensä avuttomaksi. Sitä vain kovetti itsensä ja ulotti mielensä ulos ruumistaan. Intialaista henkistymistä ?!?

Noista ajoista matka tähän päivään on tuonut valitettavasti lisää erilaisia kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. Sekä miesten että naisten taholta. Kiitos tämän kamppiksen, olen havahtunut siihen ettei se kuitenkaan ole normaalia. Se ei saa olla normaalia. Siitä saa nostaa metelin ja sille voi sanoa, että nyt se loppuu.

Tapaus 217

-Lähtekää tytöt mukaani, niin ostan teille karkkia tuosta lähikioskilta.

Silloin, noin 5-vuotiaan silmäni, arvioivat miehen noin 45-vuotiaaksi. Hän oli ilmestynyt kotikerrostalomme pihalle, ja hymyili meille lempeästi. Olimme minua vuotta nuoremman naapurin tytön – parhaan ystäväni – kanssa polkemassa polkupyörillä kotipihalla, enkä muista mistä hän siihen ilmestyi.
Itse olin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, hyväntuulinen ja -uskoinen lapsi. Enkä siis ollut kohdannut (vielä) sitä pahuutta, mitä maailma voi karmeimmillan tarjoilla. Eikä siitä kai vielä oltu (ainakaan näköjään tarpeeksi) varoiteltu, koska muistan ihmetelleeni ystäväni reaktiota poistua nopeasti paikalta. Tottakaihan minä nyt sedän kanssa karkkiostoksille lähden!

– Juu, minun pitää vain viedä polkupyörä sisälle kotiin, jooko? kysyin kiltiltä sedältä, peläten että peruu tarjouksensa, ja jään ilman makeisia.
– Toki, viedään vaan hän vastasi.

Asuimme kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, joten alta aikayksikön olimme jo kotioveni takana. Soitin ovikelloa, koska minulla ei vielä tuohon aikaan ollut omaa kotiavainta.

-Äiti, otatko pyöräni sisälle, niin lähden sedän kanssa kioskille ostamaan karkkia ilmoitin äidilleni kun avasi oven. Seuraavaksi muistan vain, kuinka äitini, rauhallisuuden perikuva, suorastaan riuhtaisee minut käsivarresta sisälle, samassä rytäkässä mukana tulee polkupyörä ja kotiovi läimähtää kiinni. Jään ensin suu auki tuijottamaan äitiä, että mitä ihmettä, ja sitten tulee itku.

-Älä äiti laita ovea kiinni, nyt se setä lähtee, enkä saa karkkia! En muista enää tarkalleen mitä äitini minulle tuossa tilanteessa vastasi, jotain kai siitä, kuinka tuntemattomien matkaan ei lähdetä, mutta olin todennäköisesti jo niin itkupotkuraivareissa, etten tajunnut muuta, kun että jäin ilman karkkia. Muistan vain suuren pettymyksen tunteen, ja äidin suuttumuksen.

Tämä muisto nousi pintaan monen, monen vuoden jälkeen taas uudestaan, lukiessani teidän muiden kokemuksia. Yhä edelleen muistan miehen kasvot, kuinka lempeiltä ne mielestäni näytti, ja sen pettymyksen tunteen kun jäin ilman karkkia.
Mutta vasta monta, monta vuotta myöhemmin, tajusin, miltä olin ilmeisesti säästynyt. Mitä olisi käynyt, ellen olisi keksinyt että pitääpäs ensin viedä pyörä kotiin? Ja oliko niin, että mies kuvitteli, että siellä kotona ei ole ketään, tai että pyörän palautus tapahtuu kenenkään (vanhempani) huomaamatta, kun lähti mukaani? Mitähän mielessään kävi kun soitinkin ovikelloa, enkä käyttänyt avainta – olisiko kenties pitänyt luikkia jo siinä vaiheessa pakoon? Tai viimeistään luulisi siinä vaiheessa poistuneen takavasemmalle kun ilmoitukseni (lähden sedän kanssa karkkiostoksille) jälkeen, äitini ilme oli – no paremman ilmaisun puutteessa – suorastaan murhaava. Ei, sinne hän oven taakse jäi, nuolemaan näppejään. Poistui kai yhtä pettyneenä kuin minäkin. Mutta ihan eri syystä.

Puistattaa (lievä ilmaisu) ajatuskin siitä mitä olisi voinut tapahtua. Ilman äitiäni tämä tapaus olisi voinut päättyä huomattavasti huonommin. Olen jo niin monesti kiittänyt äitiäni, niin monesta asiasta, mutta pitää taas muistaa seuraavan kerran kun nähdään, rutistaa häntä lujaa ja kertoa kuinka rakastan. Kuinka hän on elämäni suurimpia sankareita. Vaikkei kaikelta ole pystynytkään minua (eikä itseään) suojelemaan, niin silti, hän on aina siinä. Opastamassa, kuuntelemassa, lohduttamassa. Äitinä 💗

Toivottavasti pystyn omalle 3-vuotiaalle tytölleni olemaan edes puoliksi sen, mitä hän on ollut minulle.
Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia teitä rohkeita kanssasisaria, jotka olette jakaneet tarinanne tänne. Olen voinut ihan kirjaimellisesti pahoin lukiessani tarinoitanne, ja omiakin, tukahdetuksi luultuja tunteita ja haavoja on repeytynyt taas auki. Vaikkakin tulen kipeimmät muistoni jakamaan kanssanne anonyymisti, tiedän, että en ole enää yksin. Että meitä on monta, liiankin monta, jotka tuntevat samoin, vähättelevät itseään ja/tai kokemaansa, häpeävät. Ei enää. Tällä kertaa en ole enää hiljaa. Kerään rohkeuteni, vedän keuhkot täyteen ilmaa, nostan leukani ylös ja huudan kanssanne. ❤️💪

Tapaus 216

Huomasin #metoo-keskustelussa sosiaalisessa mediassa, että joku mies oli vetänyt asian vitsiksi toteamalla, että hänellä on kotonaan nainen, jota hän säännöllisesti ja päivittäin ahdistelee seksuaalisesti ja hehheh. En nyt ota kantaa siihen, miten perseestä on dissata tätä asiaa ylipäätään. Nyt kiinnitin huomiota siihen, että ilmeisesti oletus on se, että parisuhteen sisällä ei voi tapahtua seksuaalista häirintää, ja että kaikki koskettaminen on luvallista. EI OLE.

Nykyään onneksi raiskaus avioliitossa on rikos. Kumppanin keho ei ole hankittua omaisuutta, se on hänen omansa. Minulla on kokemuksia, joita sanoisin parisuhteen sisällä tapahtuvaksi seksuaaliseksi häirinnäksi. En aina pidä siitä, että minuun kosketaan. On usein ok parisuhteessa koskettaa spontaanisti ja yllättäen, mutta tässä on tärkeää lukea toista. Ja lisäksi – mikäli toinen SANOO SELKEÄSTI, että ”älä tee noin”, se tarkoittaa, että sen kaltainen koskettaminen pitää lopettaa.

Minun entisellä miehelläni oli tapana tarttua pepusta tai tisseistä kiinni yllättäen, erityisen vaarallinen tilanne tälle oli kenkien laittaminen jalkaan. Melko pian tämä lakkasi minun mielestäni olemasta hauskaa, ja pyysin häntä lopettamaan, eikä hän lopettanut. Hän sanoi, että ei voi pitää minusta käsiään irti. Pyysin useita kertoja, eikä sillä ollut vaikutusta. Lakkasin käyttämästä kenkiä, joissa oli kengännauhat. Muutenkin tuolla kumppanilla oli tapana ikään kuin nostaa minut jalustalle ja samalla yliseksualisoida – en arvostanut sitä, että aina minun vaihtaessani paitaa, sieltä kuului joku vihjaileva ”uuh”. Seurauksena tälle käytökselle oli se, että lakkasin pitämästä miestäni fyysisesti viehättävänä. Seksi muuttui vastenmieliseksi ja kivuliaaksi ja lopulta minun aloitteestani loppui kokonaan, hänen läsnäolonsa tuntui kiusalliselta ja jopa hänen aiemmin miellyttävä tuoksunsa nenässäni muuttui pahaksi hajuksi. Erohan siitä lopulta tuli. Ja vaikka eroaminen on surullista, minusta on paljon mukavampaa olla itse oman kehoni omistaja, eikä mikään vapaasti puristeltavissa oleva ”Minun Naiseni”.

Kumppani ei ainoastaan ylittänyt rajojani, hän ei ymmärtänyt ollenkaan niiden olemassaoloa. Siinä valossa ei ole ollenkaan ihme, että minun jouduttuani kerran kourituksi eräissä häissä, hän ei mitenkään puolustanut minua. Humalainen tutun tuttu käpälöi takapuoltani ja rintojani, ja koin tilanteen sosiaalisesti sellaisena, että minulla ei ollut varaa olla hänelle tyly. Tämä tuttu ilmoitti mieheni läsnäollessa, että minä olin lähdössä hänen mukaansa. Koetin sanoa huumorin varjolla, että taidan sittenkin lähteä täältä oman mieheni kanssa, johon humalainen huudahti että eikun mies mukaan vaan ja laski kätensä takapuolelleni. Avopuolisoni seisoi aivan vieressä, näki tilanteen, ja nauroi. Minusta tuntuu, että hän ei nähnyt minun epämukavuuttani, koska eihän hän itsekään minun rajojani osannut kunnioittaa. Onneksi eräs ystäväni johdatteli tämän humalaisen pois kimpustani. Ei mieheni tietenkään mitään tappelua olisi tarvinnut aloittaa, eikä ”puolustaa omaisuuttaan”, mutta olisin silti kaivannut hänen olevan puolellani jollain tavalla.

Tapaus 215

Haluan vain sanoa kiitos kaikille jotka näistä asioista uskaltaa ja pystyy kirjoittamaan. Aivan järjettömän surullista luettavaa – surullista myös se, miten vielä kolmikymppisenä kuvittelen joka kerta, ettei kellekään muulle tapahdu näitä.

Haluaisin nostaa yhden kokemuksen esiin, nimittäin muistamattomuuden.
Joitakin viikkoja sitten olin ihan tavallisen taksin kyydissä. Kuski käyttäytyi erittäin asiattomasti seksuaalisessa mielessä ja jossakin kohtaa olin varma että ajaa auton jonnekin metsään ja tekee jotakin tosi pahaa. Pääsin onneksi perille. Nyt muutama päivä sitten hyppäsin pimeän taksin kyytiin (miespuolisen ystävän kanssa) ja hieman samansuuntainen, joskin paljon iisimpi, kommentointi alkoi saman tien. Kun nyt olin lueskellut näitä juttuja täällä ryhmässä ja kokenut häirintää toistamiseen lyhyen ajan sisään, päätin, että haluan kirjoittaa yksityiskohtaisesti auki mitä tuo ”ensimmäinen” taksikuski sanoi ja teki. Mutta: en kykene muistamaan _mitään_ yksityiskohtia. En hänen puhumiensa asioiden järjestystä, en lauseiden sisältöjä, en ilmeitä, eleitä, liikkeitä. Muistan vain, että hän puhui jotakin spermasta joka valuu napaan, vaikka tiedän hänen puhuneen myös paljon muuta, inhottavampaakin. Olen yrittänyt useamman päivän puristaa asioita mieleeni, mutta on ihan totaalinen blackout päällä.
Onko muilla tällaisia kokemuksia? Varmaankin jokin traumareaktio… Ehkäpä tästä on jo ollut puhetta, mutta kiitos kun sain jakaa <3

Tapaus 122

Lukion ensimmäisellä luokalla, 16-vuotiaana olin Stockan kellon alla odottamassa ystävääni ja tämän äitiä. Olin pukeutunut polvipituiseen hameeseen, paksuihin sukkahousuihin ja pitkään villakangastakkiin. Olin laittanut huulipunaa ja näytin mielestäni kivalta. Odotellessani siinä kellon alla, tuntematon pukumies tuli luokseni ja kysyi ”Mitä maksaa?” Hämmennyin ja kysyin ”Mitä?” Hän hymyili ivallisesti takaisin ja toisti kysymyksen. Menin sisälle Stockmannille ja pyyhin huulipunat pois. Tunsin itseni halvaksi. Kaverini ja tämän äidin saapuessa kerroin heille, mitä oli tapahtunut, ja he molemmat olivat vihaisia ja järkyttyneitä puolestani ja painottivat, ettei tämä ollut millään tavalla minun syyni. Silti tunsin itseni huonoksi. Ja ensimmäinen kysymykseni heille oli ”Näytänkö minä huoralta?”

Aina Stockan kellon ohi kävellessäni tämä nousee mieleeni. Meni aikaa kunnes ”uskalsin” käyttää huulipunaa tapahtuneen jälkeen. Tiedän, ettei kyse ollut pukeutumisestani tai huulipunasta. Tyyppi käytti valtaa ja nautti selvästi reaktiostani.

Tapaus 121

Olin koulussa se, jolle ekana kehittyi rinnat. Muistan kerran kun ollessani noin 10-vuotias juttelin ala-asteella porraskäytävässä kaverin kanssa. Siitä juoksi ohi pari rinnakkaisluokan poikaa, joista yksi ohimennen puristi minua rinnasta. Luonnollisesti tämän pojan kaverit vain nauroivat tapahtuneelle. Itse hämmennyin niin paljon, etten osannut kertoa siitä kenellekään.

Olen varma, ettei tämä poika muista tapahtunutta ollenkaan. Onneksi hän ei ollut omalla luokallani, vaan rinnakkaisluokalla, koska mua ahdisti vain nähdäkin hänet pitkään tuon tapahtuneen jälkeen.

Tämänkin jälkeen olen kuullut monet kerrat, miten mulla on hyvät tissit. Ihan kuin sitä olisin koskaan kysynyt. Verrattuna muihin olen päässyt aika helpolla. Mitään tällaista ei saisi siltikään tapahtua kenellekään. Kyllä ala-asteikäisen pitäisi saada jutella kaverinsa kanssa ilman, että kukaan käy iholle.

Tapaus 120

Jäin parikymppisenä työkeikan jälkeen viikoksi lomalle Napoliin. Majapaikkani vieressä oli työmaa, jonka jouduin ohittamaan joka kerta ulos lähtiessäni. Joka kerta sain myös osakseni työmiesten huomiota vislauksien, huutelun, kadulla saattelun ja käsillä muotojeni ilmaan piirtämisen kautta. Lempinimekseni vakiintui ”piccolina barbie”. Kahtena ensimmäisenä päivänä kävin ulkona, mutta loppuloma kului parvekkeella kirjoja lukien, koska en enää halunnut edes poistua asunnosta.

Tapaus 119

Olin 14-vuotias, kun tutustuin IRC-Galleriassa mukavalta vaikuttavaan ja mielestäni tosi söpöön kundiin. En ollut ehtinyt jutella hänen kanssaan kuin vasta pari päivää, kun hän ehdotti että tapaisimme livenä, mieluiten luonani. Koska pidin poikaa luotettavana, ehdotin että hän tulisi luokseni vielä samalla viikolla, kun olen yksin kotona. 20-vuotias mies tuli joulukuun ensimmäisenä päivänä tapaamaan minua, ja olin asiasta erittäin innoissani. Istuimme sohvalla kun hän kysyi, voisiko hän hieroa hartioitani. Ihmettelin hieman, koska ajattelin että me tutustuisimme ja juttelisimme. Hän kysyi, voisimmeko mennä mieluummin sängylle kuin sohvalle, että hän saisi hierottua niskojani paremmin. Menimme äitini makuuhuoneeseen. Siellä mies innostui entisestään ja halusi ottaa housuni pois. Olin sen verran hämmentynyt koko tilanteesta, etten osannut sanoa mitään. Olinhan vasta 14-vuotias. Mies harrasti kanssani seksiä. En oikeastaan edes ymmärtänyt, mitä on tapahtumassa, enkä olisi halunnut kuin jutella ja tutustua häneen. Mietin, että tällaistako tämä seksi nyt sitten on. Suudelmiakaan emme vaihtaneet, ja koska olimme ilman kondomia, mies kävi hoitamassa itsensä lopulta orgasmiin vessassa. Seksin jälkeen hän lähti.

Olin aivan pöllämystynyt. Hän ei sen kummemmin ollut minuun missään yhteydessä jälkeenpäin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun koskaan olin kenenkään kanssa yhdynnässä. Kun lopulta pyysin äidiltäni, voisiko hän ostaa minulle jälkiehkäisypillerin, hän oli järkyttynyt. Hän sanoi vihaisena, ettei minun pitäisi kävellä ympäri kyliä haarat levällään.

Olisin halunnut kertoa äidilleni, etten olisi halunnut harrastaa miehen kanssa seksiä, mutten uskaltanut. Kerroin asiasta äidilleni tänä vuonna, 15 vuotta tapahtuneen jälkeen. Äitini pyysi käytöstään anteeksi ja sanoi, että minun olisi ehdottomasti pitänyt pystyä kertomaan edes jollekin aikuiselle, niin mies olisi saatu vastuuseen tekemisistään.

Tapaus 118

Olen aina ajatellut kuunnellessani keskustelua seksuaalisesta häirinnästä, joko yleisesti tai ystävieni suusta, että onneksi en ole itse sitä kohdannut. Paitsi, kun 19-vuotiaana matkustin junalla ja viereeni istui kaksi laitapuolenkulkijamiestä, joista toinen painautui minua vasten puhuessaan, koska itse yritin päästä kauemmas, ja toinen vain kommentoi kuinka ”Rehevää likkaa on mukava katsella”.

Ja kun metrossa minua vastapäätä istunut mies hieroi penistään housujen läpi, ja tuijotti minua samalla tosi intensiivisesti.

Ja kun kaverin kaveri baarissa minua halatessaan ujutti kätensä haaruksilleni ja olin niin järkyttynyt, etten saanut sanottua mitään.

Tai kun ex-poikaystäväni vielä seurustellessamme suuttui minulle jostain sanomastani kesken seksin ja kouraisi minua kipeästi haaruksista sen johdosta. Tai kun samainen mies (nyt exänä ja uudessa seurustelusuhteessa) viestittelee, että haluaisi minun tulevan antamaan hänelle blowjobin.

Mieleen muistuu myös se kerta, kun yläkoululaisena olin parhaan kaverini luona kylässä ja hänen isänsä alkoi katsoa pornoa tietokonehuoneessa, ovi auki ja volyymit kovalla. Kaverini paiskasi oven kiinni, emmekä koskaan puhuneet asiasta.

Toki olen päässyt vähemmällä kuin moni muu, mutta on asioita, jotka ovat väärin ja asioita, jotka ovat vielä enemmän väärin. Eikä niitä lievempiäkään ahdistelun ja häirinnän muotoja tule hyväksyä.

Tapaus 117

Olin 10-vuotias, kun olimme taas kerran 11-vuotiaan serkkuni kanssa tätini mökillä. Serkkuni kroppa oli kehittyneempi kuin minun, ja tämä ei jäänyt tätini mieheltä huomaamatta (miehen mielenkiinto serkkuani ja minua kohtaan lisääntyi aina miehen ollessa humalassa). Tällä kertaa miehen mielestä oli hauskaa heittää serkkuni laiturilta järveen. Serkulla sattui vielä sopivasti olemaan valkoinen t-paita päällä. Kun serkkuni alkoi itkeä, hänelle todettiin, ettei mies sillä mitään pahaa tarkoittanut. Hän vain toivoi tyttöä niin kovasti, koska hänellä itsellään oli vain poikalapsia. Tädin mies oli ennenkin käyttäytynyt mielestäni oudosti, mutta en silloin luonnollisestikaan tajunnut, miksi tunsin niin.

Olin 14-vuotias kun luokkani pojat saivat jostain idean, että tytöt tarvitsevat kuivaraiskausta. Tämä saattoi olla kaikkea ohi kulkevien tyttöjen takapuolen, rintojen ja haarojen kourimisesta tytön nylkyttämiseen pöydällä (nylkytys tapahtui välitunnilla silloin kun luokassa ei ollut ketään muita). Huorittelu oli alkanut jo vuotta aikaisemmin ja jatkui koko yläkoulun ajan. En muista varmaksi, mutta se saattoi alkaa jo kun olimme kuudennella luokalla. Kukaan ei koskaan puuttunut tähän käytökseen millään tavalla, ei vaikka opettajat olivat aivan varmasti tietoisia asiasta.

Olin 25-vuotias, ja käymässä silloisen miesystäväni kanssa miesystäväni äidin ja tämän miesystävän luona. Anopin miesystävä halusi aina välttämättä halata minua, ja tällä kerralla hän nosti käsivarrellaan rintaani ylös samalla. Hänen ilmeensä oli kovin mairea. Olin niin hämmästynyt, että en saanut sanaa suustani. Sanomattakin selvää: en halannut häntä enää kertakaan tuon jälkeen. Samainen miesystäväni käytti myöhemmin henkistä ja fyysistä väkivaltaa minua kohtaan.

Tuossa oli vain joitain tapahtumia, jotka ovat jääneet mieleen. Hipelöintiä ja ehdotteluahan on tapahtunut aina. Nyt kun olen 43-vuotiaana välillä ravintola-alalla töissä, minua kehotetaan hymyilemään ja minua pyydetään mukaan kotiin. Kiitos tästä ryhmästä ja kampanjasta.

Tapaus 116

Häpeä – sitä mä tunnen aina, kun ajattelen omia kokemuksiani seksuaalisesta häirinnästä. Ikään kuin se olisi mun oma syy, että tulin häirityksi, mitäs olin varomaton. Ensimmäisen kerran koin seksuaalista häirintää ollessani 19-vuotias hotellisiivooja. Työpaikan tapoihin kuului että jokainen hotellihuone siistitään päivittäin ellei asiakas toisin toivo. Yleensä pyrittiin siistimään huone asiakkaan ollessa poissa, mutta joskus oli välttämätöntä tehdä se myös asiakkaan ollessa läsnä. Sinä päivänä olin lähtenyt kiireellä töihin ja unisena unohtanut rintaliivit kotiin. Työasuun kuului housut ja t-paita, jonka alle viritin tiukkaa toppia antamaan tukea. Työpäivän aikana asiakas, keski-ikäinen naimisissa oleva mies tuli pyytämään siivousta vaimonsa poistuttua ulos. Tein työtä käskettynä, ja siirryin hotellihuoneeseen. Mies tuli perässäni, sulki hotellihuoneen oven ja ahdisti minut seinää vasten ja halasi kovaa ja kopeloi ja sopersi jotain ”ystävystymisestä”. Hätäännyin ja rimpuilin eikä mies olisi halunnut päästää minua irti. Sain itseni riuhtaistua, juoksin ulos ja rupesin itkemään hysteerisenä.

Miespuolinen työkaveri näki hätäni ja kannusti kertomaan esimiehelle. Kyseinen asiakas sai sittemmin porttikiellon. Ja silti minä edelleenkin, lähes kymmenen vuotta myöhemmin mietin että syyhän oli täysin minun. Provosoin pukeutumisellani, vaikka pussimaiset kirkkaanpunaiset työvaatteet oli niin kaukana provokaatiosta kuin olla ja saattaa. Rintojen olemassaolo ei ole pääsylippu koskettelemiselle, ja silti mieleni väittää että se tilanne olisi ollut ennaltaehkäistettävissä. Koska niin vahvasti on häpeän leima meihin naisiin iskostunut.

Tapaus 115

Olin ystäväni kanssa baarissa, jossa aloin juttelemaan mukavalta vaikuttavan miehen kanssa. Ilta alkoi lähentyä loppuaan, ja päätimme jatkaa sitä vielä hänen luonaan parin bissen merkeissä. Olin todennäköisesti ollut tämän miehen asunnossa noin 15 minuuttia, kun aloin saamaan hänestä erikoisia viboja ja päätin lähteä kotiin. Kiitin jatkoista ja siirryin eteiseen tehdäkseni lähtöä. Ilmeisesti mies ei ollut lähtöpäätöksestäni samaa mieltä, vaan tarttui kovalla voimalla käsivarteeni ja huusi: ”Vitun huora, sä et lähde mihinkään!”. Siinä vaiheessa reaktioni ja käytökseni alkoi muistuttamaan sitä tyyliä, jolla villieläinten kohtaamisesta neuvotaan poistuttavan: hitaasti ja rauhallisesti mukailin miehen otetta ja hivuttauduin kohti ulko-ovea. Kun sain itseni rappuun paiskasin oven niin lujaa kiinni, että koko talo varmasti siihen heräsi. Juoksin ystäväni luo.

Seuraavana päivänä mies oli etsinyt minut Facebookista ja lähetteli viestejä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuvaili olleensa ”vähän kuplassa”. Olin onnekas, kun selvisin tilanteesta säikähdyksellä. Olen surullinen siitä, että liian moni nainen ei ole selvinnyt vastaavista tilanteista pelkällä huorittelulla. Tämä tilanne vaivasi minua pitkään enkä voi edes kuvitella mitä fyysisen hyökkäyksen ja hyväksikäytön uhreista voi tuntua. Toivon että tekijät saavat vielä ansionsa mukaan, edes jonkun karman kostamana.

© 2018 #memyös

Theme by Anders NorenUp ↑