#memyös

Vaadimme loppua seksuaaliselle häirinnälle, ahdistelulle ja väkivallalle sekä niiden ympärillä vallitsevalle vaikenemisen kulttuurille.

Author: memyos

Tapaus 106

Olin tosin lähellä avautua kun #dammenbrister tuli ilmi mutta en saanut mitään aikaiseksi. Nyt tunnen että on viimeinen mahdollisuus, jos jotain haluan sanoa.

Ennen aikuisikää oli niitä näitä mitä en ole ikinä ääneen sanonut. Asuntolassa kun asui, suljettujen ovien takana tapahtui niille jotka alistuivat, niille jotka eivät osanneet puolustaa itseään. Niille, jotka eivät osanneet sanoa ei. Minulle.

Ekan kerran kun osasin itselleni tunnustaa että minut on raiskattu oli 18-vuotiaana. Kaverin luona, baarin jälkeen. Tämä kaveri oli tuonut baarista kotiin äijän. Harmikseni kaverini sammui ja jäin yksin tämän tyypin kanssa. Menin nukkumaan eri sänkyyn ja hetken päästä äijä ryömi sänkyyn. Kun hän huomasi etten halua, hän piti käsistä kiinni, istui päällä jotten saanut estettyä, ja hoiti hommansa. Menin shokkiin, en pystynyt huutamaan, herättämään kaveriani. En edes halunnut, häpesin. Olin silloin parisuhteessa, huonossa sellaisessa. Kun seuraavana päivänä pääsin kotiin olisin vain halunnut nukkua yksin ja itkeä. Tehdä töitä itseni kanssa enkä todellakan harrastaa seksiä. Pelkkä ajatus seksistä kuvotti. En tietenkään kertonut tapahtuneesta poikaystävälleni, sillä sehän olisi ollut pettämistä.

Meidän parisuhteessa minulla oli velvollisuus naisena. Jos mies haluaa seksiä, on velvollisuuteni antaa. Ja vaikka sanoin ei, ilta loppuisi aina seksiin. Siis AINA, joka ilta. Vuoteen mahtuu siis aika monta kertaa, kun en olisi halunnut mutta jouduin silti… Muistan itkeneeni itseni uneen joka ilta loppu ajan suhteesta. Silloin mielestäni turhaan, koska eihän se ole raiskaus jos se on oma poikaystävä, eihän? Jos minuun ei satu, jos en taistele hengestäni, eihän sitä silloin lasketa?

Olin siis tullut kotiin kaverilta. Toisen miehen raiskaamana, vaan että oma mies voi jatkaa melkeimpä samaa rataa. Piti teeskennellä poikaystävälle, että hän ei epäilisi pettämistä, ja se tietenkin tarkoitti sitä että saisin penistä vastatahtoen illalla.

Sinä talvena katosi omanarvontunto. Pala itsestä kuoli, en nähnyt itseäni muuna kuin objektina. Koska sitähän minä olin ollut, itse asiassa ihan teiniajasta asti. Sain rohkaisun erota poikaystävästä. Alkoi vuoden putki irtosuhteita. Ei mitään itsearvostusta.

Ulkomaanmatkalla heräsin aamulla hotellihuoneesta, luultavasti huumattuna, kaksi miestä, olin alasti, vaatteet kaikkialla. Luulen että parempi vaan etten tiedä mitä tapahtui. Toisella matkalla mies heitti vessan seinään ja raiskasi. Samalla reissulla jotenkin päädyin tutun, joka syttyi raiskaamisleikeistä, kanssa autoon, ei ollut mielyttävä kokemus. Hämärä muistikuva jostain reissusta kun joku vei kolmessa promillessa baarin taakse ja yritti väkisin työntää sisään. Olen huomannut että mieli sumentaa ehkä jopa poistaa ikäviä asioita. Puollustusmekanismi? Siksi tämän kirjoittaminen on vähän hankalaa, koska en pysty tarkkaan muistamaan mitä kaikkea on tapahtunut. Sitten vielä usein vahva humala päälle.

Toivon että tässä olisi kaikki, mutta ei ole. Kaikki iljettävät kommentit puuttuvat. Käpelöinnit baarissa ym ym ym… Naisena oleminen ei ole helppoa. Ei ainakaan minulle ole ollut. Odotan vieläkin päivää jolloin aloitan kaiken tämän prosessoimisen, surutyön. Toivottavasti se ei vie hautaan. Harvat ihmiset tietävät tapahtuneista, kukaan ei tiedä paljon, en edes minä tiedä kaikkea.

Tapaus 105

Kuudes luokka oli juuri alkanut. Kuulin yhdeltä meidän luokan tytöltä, että hän oli äitinsä kanssa vertaillut luokkamme tyttöjen rintojen kokoa ja olivat arvioineet, että minulla on isoimmat. Hän kertoi myös järjestyksessä, kenellä oli toisiksi ja kolmanneksi isoimmat heidän mielestä. Piilouduin sen jälkeen liian isoihin paitoihin vielä pitkään.

Tapaus 104

Olin kahden kundin kanssa parikymppisenä jatkoilla baarista. Oli ihan selvää, että seksiä olisi luvassa kolmen kesken. Sitä harrastettiinkin ja se oli ihan kivaa, kunnes anaaliseksiä oli ollut makuuni liikaa ja kerroin sen kundeille. Hieman myöhemmin kävimme erikoisen sanavaihdon siitä, kuinka minä ja toinen kundeista joskus seurustelisimme. Minä sanoin ylimielisesti, että me ei tultais koskaan seurustelemaan, koska tiesin hänen pettävän tyttöystäväänsä minun kanssani – enkä halunnut seurustella pettäjän kanssa. Kävimme sitten nukkumaan, mutta jossain vaiheessa heräsin siihen, että sama kundi työntyi peräaukkooni. Sanoin, etten halua, mutta hän ei lopettanut. Toinen kundeista katsoi vierestä. Jotenkin eniten vitutti se, että tämä katsoja oli ammatiltaan poliisi. En osannut suuttua, koska ajattelin olleeni itsekin ilkeä ja välitin molemmista kundeista, me oltiin tunnettu pitkään.

Sama poliisimies kysyi multa aamulla, oonko ok. Hän sanoi miettineensä, olisiko pitänyt tehdä jotain, kun on poliisi ja kaikkea. Mä olin, että no eeeei, eihän se nyt mitään ollut. Vasta joskus kymmenen vuotta myöhemmin, kun eräs tuttuni kertoi omasta raiskauskokemuksestaan, tajusin, että mutkin on raiskattu. Että olin sanonut ei, ja sen olis pitäny tarkoittaa jotain. Oli todella traumatisoivaa raiskatuksi tulemisen lisäksi tajuta, että olin sisäistänyt sen, pitänyt sitä normaalina käytöksenä ja vähän omana syynänikin. En ollut ikinä kuvitellut, että mut raiskattaisiin. Olin aina ajatellut, että osaan pitää itestäni huolta ja puoleni, ja kuin varkain mulle oli käynyt näin enkä ollut edes itse tajunnut sitä.

Tapaus 103

Olen kokenut pahempaa tuntemattomien taholta, mutta tämä jonka kerron on jäänyt painamaan mieltä, koska kyseessä oli ihminen johon luotin.

Minulle nousi korkea kuume matkustaessani junalla ulkomaanreissun jälkeen takaisin opiskelukaupunkiani kohti. Oloni oli aivan karmea, joten tiesin etten millään pysty kävelemään painavan rinkkani kanssa kotiin, bussejakaan kun ei kulkenut enää yhdentoista jälkeen illalla. Onneksi opiskelukaverini asui ihan rautatieaseman vieressä, ja tarjosikin soitettuani yöpaikan, jonne jotenkin pääsin raahautumaan. Kaaduin suoraan minulle tarjottuun kaverin sänkyyn ja vaivuin kuumehorrokseeni.

Jossain välissä havahduin siihen, kun kaveri oli tullut päälleni ja kosketteli minua. Mumisin hänelle että en nyt halua mitään ja yritin työntää häntä pois, muttei hän kuunnellut vaan alkoi suudella minua. Sain hänet onneksi lopettamaan ja kietouduin lakanaan loppuyöksi niin, että sain olla rauhassa kopeloinnilta. Aamulla eräs toinen miespuolinen kaverini tuli auttaamaan minua rinkan kantamisessa kotiini. En uskaltanut kertoa tapahtuneesta hänelle enkä toisaalla asuvalle poikakaverilleni, koska ajattelin etten jaksa kannatella heidän raivoaan asiasta. Pelkäsin että he ehkä jopa hakkaavat ihmisen, joka oli kuitenkin tarjonnut minulle yöpaikan hädän hetkellä ja joutui vielä pyykkäämään hikoamani lakanat. Mietin pääni puhki olinko kuitenkin kuumepäissäni antanut vääriä signaaleja ja että tämähän oli ihan pikkujuttu aiemmin kokemaani verrattuna.

Tämä tapaus johti siihen, että omasta tahdostani eristäydyin opiskelijaporukasta. Se harmittaa jälkeenpäin, koska huomaan miten muut ovat hyötyneet työssä opiskeluajan verkostoista. Vieläkin tapahtunutta ajatellessani syytän itseäni, miksi en ottanut taksia suoraan kotiin, vaikka ymmärrän että se ei köyhän opiskelijan elämäntilanteessa edes tullut mieleen, enkä tosiaan voinut arvata yöpaikassa tapahtuvan mitään pahaa.

Tapaus 102

En vieläkään pysty kirjoittamaan niistä pahimmista jutuista, mutta tämä on yksi jota en unohda ja jota oikeastaan vasta nyt osaan katsoa eri tavalla, vaikka se silloin kovasti ahdistikin.

Olimme viettämässä uuden vuoden vaihtumista pienellä kaveriporukalla yhden meistä kotona. Tämä asunnon omistaja jossain vaiheessa ilmoitti, että on varannut minulle paikan omasta huoneestaan, kun olimme kaikki jäämässä sinne yöksi. En asiaa sen kummemmin ajatellut tai ihmetellyt, koska kaveriporukassamme oli tapana yöpyä milloin kenenkin kotona ja vieressä ilman mitään häslinkiä.

Nukkumaan käydessämme hän kuitenkin tuli ihan viereeni nukkumaan ja alkoi hieroa vatsaani. Siirsin käden pois, mutta hän laittoi sen takaisin vatsalleni ja jatkoi hieromista. Menin ihan tilttiin. En osannut kuin maata hiljaa paikallani. Hän jatkoi pitkän aikaa ja minä olin ihan lamaantunut ja jossain vaiheessa sain kai sanotuksi, että haluaisin nyt nukkua. Mitään muuta tilanteessa ei tapahtunut, mutta koin todella ahdistavaksi ja loukkaavaksi, koska kyseessä oli pitkäaikainen ystävä, jonka kanssa ei koskaan ollut mitään romanttista tai seksuaalista ilmassa. Ainakaan minun mielestäni. Oli hyvin selkeää mitä hän halusi. Siirryin kauemmas nukkumaan ja aamulla halusin pois heti herättyäni.

Jälkeenpäin sitä miettii, miksi ihmeessä näissä tilanteissa ei vain sano, että lopeta heti, vaan jotenkin ajattelee, että ei halua loukata sitä toista. Siis mitä vittua?! Ja siis tämä oli tilanne, jonka vaan jotenkin hyväksyin. Että näin ne hommat menee.

Tapaus 101

Makaan paraikaa sairaalassa, odotan uutta leikkausta. Eka tehtiin kaksi viikkoa sitten. Silloin osastolla oli miespuolinen laitoshuoltaja, joka eräänä iltana jäi hengaamaan ja höpisemään juttujaan, kun suuressa huoneessamme oli vain minä ja toinen nainen. Mies avautui elämästään ja menneisyydestään, aiemmasta juomisestaan ja jotain ihme väkivaltajuttuja.

En nähnyt miestä enää sillä reissulla, mutta nyt tänään, kun taas täällä huumattuna makaan, sama mies tuli tuomaan iltapalan. Kysyi etunimellä (ei muilta), että ”onhan nää sun leivät nyt **** oikein, mä voitelin valmiiks ja laitoin tomaattii, onhan nää nyt niinku pitää?” Ihan suloista kai, kun alussa mun ruokavalio ei oikein mennyt keittiölle perille.

No, seuraavaksi mies tulee mun sängyn viereen ja sanoo matalammalla äänellä, että ”Pitkään mietin että olisin halunnu laittaa sulle viestiä viime kerran jälkeen kun en enää nähnyt sua täällä, mutta en kehdannut ettet säikähdä jos et muista tai tunnista.” Sitten hän lähti ja sanoi että huomenna nähdään, *****! Tuli vielä lopulta takki päällä käytävällä huikkaamaan erikseen hyvää yötä.

Ensin vain laitoin huvittuneena poikaystävälle viestin ja kerroin, naurahdin et vitsi mihin tyyppeihin mä aina törmään. Kundikaveri otti asian vakavammin. Sanoi että ”toi ei missään nimessä oo ok. Toi on ahdistelua ja oman aseman väärinkäyttöä.”

Tajusin, että se on just näin. Vanha minä olis antanu asian olla ja hymähtänyt vain. Mutta tää sivu on saanut ajattelemaan toisin.
Ei tollanen ole ok. Täällä ollaan potilaina, heikkona ja kipeänä. Eikä laitoshuoltajalla ole mitään asiaa potilaiden yhteystietoihin.
Kerroin asiasta osastonhoitajalle ja se otettiin hyvin vakavasti. Oon iloinen että kerroin.

Tapaus 100

Olin 21, kun vuokranantajani ahdisteli minua. Hän kertoi suunnittelevansa asuntoon keittiöremonttia ja halusi siksi tulla mittailemaan paikkoja. Hetken keittiössä pyörittyään hän kaappasi minut halaukseen ja alkoi kouria rintojani. Hän oli ainakin 60-vuotias ja ulkoisesti heiveröinen, mutta en voinut hänelle mitään, en päässyt irrottautumaan. ”Nyt riittää, lopeta”, huusin. Hän ei lopettanut, vaan tunki kättä housuihini. Yritin töniä häntä irti ja yhtäkkiä hän ikään kuin havahtui, astui taaemmas ja mutisi, että jaaha, täytyykin tästä lähteä.

Tällaisia kommentteja sain, kun kerroin tapahtuneesta: ”Että munaa on tarjolla!” ”Oot vissiin aika kuuma kun ei vanhat ukotkaan voi pitää näppejään erossa vai?” ”Eikö oo hyvä että sullakin riittää sutinaa?” ”Olisit iloinen, kyllä ne huomionosoitukset vanhemmiten kuule vähenee.” Eikä aikaakaan, kun itse jo heitin samanlaista tosi hyvää läppää tapahtuneesta. Olin juuri eronnut silloisesta puolisostani, joten heh heh, olihan se joo hyvä tietää että vielä sentään jollekin kelpasi.

Kerroin tapahtuneesta lähimmille työkavereilleni. Törmäsin yhden työkaverin mieheen kaupassa, ja hän huikkasi viereisestä kassajonosta, että opettelisit sinäkin puolustamaan itseäsi ja sanoisit sille vuokranantajalles, ettei käpäile – ei ne muuten lopeta ja suthan vielä raiskataan. Jäädyin täysin ja tunsin ihmisten tuijottavan. Jooooooooh, mutisin naama punaisena.

Not cool. Jos voisin, halaisin tuota 21-vuotiasta tyttöä ja sanoisin, että vuokranantaja toimi väärin ja että vastuu hänen toiminnastaan oli yksin hänen.

Tapaus 99

Haluaisin kertoa, millasta häirintää oon kohdannut ja miten lesbous on vaikuttanut siihen häirintään, jota oon kokenut heteromiehiltä.

Yleisesti lesbojen seksuaalisuutta usein vähätellään. Esimerkiksi, jos mies lähestyy, sanon aina suoraan että oon lesbo ja oletan, että se riittää. Usein tätä ei vaan aina uskota, vaan kuvitellaan, että oon haaste ja et pitää yrittää kovemmin.

Mun lesboutta on myös usein kyseenalaistettu, koska oon ”heteron näköinen”, jota vissiin monet kuvittelee kohteliaisuudeksi. Mulle on sanottu myös ”jos annat mun panna nii teen susta heteron”.

Sit on tää, että jos mies lähestyy, ei riitä, että sanoo että mulla on naisystävä. Mut jos sanoo, että mul on miesystävä, niin mies lopettaa, koska miehet kunnioittaa enemmän toista miestä kuin naista. Kun sanon mua lähestyvälle miehelle että mul on naisystävä, voi pahimmillaan alkaa se lesbojen seksualisointi ja pyydetään saako tulla väliin.

Oon aiemmin luullu et nää tapaukset on olleet ihan vaan poikkeuksia, kunnes näitä on tullut yhä enemmän ja oon saanut kuulla että samanlaisia kokemuksia on muillakin lesboilla. Tää onkin ihan yleinen ilmiö.

Tapaus 98

Opiskeluaikoina asuin kahden naispuolisen kämppiksen kanssa. Oltiin samassa koulussa, ja illalla oli ollut koulun kemut jossa me kaikki oltiin oltu. Mä olin lähtenyt ensimmäisenä kotiin ja mennyt nukkumaan.
Yöllä heräsin siihen, että mun pimeässä huoneessa oli joku vieras mies, se seisoi sängyn vieressä ja tuijotti mua. Huone oli lämmin ja nukuin melkein alasti, pelkät alushousut jalassa. Mies yritti tunkea mun viereen. Muistan että sanoin ”no et sä tänne voi tulla” johon mies ”miks en?” (en kestä miten typerää että se kysyi noin! LOL)

Työnsin miehen väkisin ulos huoneesta, se oli sen verran jurrissa että onnistuin vaikka olin pienempi. Olin laittamassa huoneeni ovea lukkoon kun tulin ajatelleeksi muita kämppiksiä. Näin että ukko oli menossa yhden kämppiksen huoneeseen, ja kävin kiskomassa sen pois ovelta. Toinen kämppis tuli huoneestaan, ja selvisi että hyypiö oli joku sen kaveri. Käskin kämppistä pistämään ukon lähdölle.

Aamulla löysin jätkän lompakon eteisestä. Annoin sen kämppikselle, ja sanoin ettei se saa antaa sitä miehelle takaisin ennen kuin sille on kerrottu mitä se oli yöllä tehnyt, ja ennen kuin äijä pyytää anteeksi.

Tapaus 97

Olin fuksi ja menimme jatkoille yhden kaverin luo. Mukana oli naispuolinen ystäväni, miespuolinen opiskelukaverini ja entuudestaan tuntematon, jotenkin vähän vastenmielisen oloinen vässykkä mies. Hän kai yritti tehdä jotain tuttavuutta, mutta torjuin hänet, koska ei todella ollut minun tyyppiäni.

Joimme jatkoilla bisseä jonkun aikaa, lopulta kaikki kävivät nukkumaan. Minä yksin patjalle, ystäväni ja opiskelukaverini sängylle. Heräsin aamuyöstä siihen, kun tämä vastemielinen mies oli painautunut minuun kiinni ja tunkenut sormensa sukkahousujeni alta alapäähäni. Heti kun havahduin, mies veti kätensä pois, nousi pystyyn, otti kengät ja takkinsa ja lähti. Minäkin lähdin siitä suoraan kotiin, täynnä silmitöntä inhoa ja ahdistusta. Ahdistus ei poistunut moneen viikkoon, enkä pystynyt kertomaan tapauksesta kellekään. Jätin silloisen poikaystäväni osaksi sen takia, että ajatuskin seksistä kuvotti silloin. Tuon jälkeen en ole enää koskaan jäänyt jatkoille yöksi. Sitä ennen en edes osannut pelätä, että joku voisi olla näin epäinhimillinen ja tehdä niin hirveän teon.

Kerroin tästä parhaalle ystävälleni ehkä noin vuoden päästä. Oli helpottavaa itkeä sitä paskaa pois. Kymmenessä vuodessa en ole kertonut tästä tähän mennessä muuta kuin läheisimmille ystävilleni, enkä iki maailmassa kirjoittaisi tätä minnekään Facebook-statukseen. Sinne olen laittanut vain ne ”perusahdistelut”, kourimiset, vastentahtoisten törkyjuttujen kuuntelemiset sun muut.

Yhtä asiaa olen miettinyt ja surrut: Elokuvissa ja saduissa paha saa aina palkkansa. Olemme tottuneet siihen, että tarinan lopussa tulee katharsis, jolloin väärin tehneet joutuvat maksamaan. Sen sijaan näissä seksuaalisen väkivallan tapauksissa tuntuu, ettei tekijä joudu miltei koskaan vastuuseen teoistaan. Pystyisin tuonkin ällöttävän paskapään nimen selvittämään luultavasti yhdellä puhelinsoitolla (oli niin vähäpätöinen idiootti, etten koskaan painanut sitä mieleeni), mutta mitä sitten tekisin sillä? En mitään. Luultavasti tuo tyyppi ei edes enää muista, mitä hän on minulle tehnyt – mutta minä muistan. Muistan koko loppu elämäni. Raiskaajat, seksuaaliset hyväksikäyttäjät ja väkivallantekijät tuntuvat melkein aina pääsevän kuin koira veräjästä. Niin tämä kulttuuri toimii ja niin meidän poliisi sekä oikeuslaitos tuntuu toimivan.

Ei enää. Ei jumalauta enää. Nyt nämä tyypit pitää saada vastuuseen. Nyt otetaan se häpeä pois uhreilta ja kaadetaan se niiden päälle, kenelle se kuuluu.

Tapaus 96

Olin pikkulapsi, pulkkamäki-ikäinen. Laskettiin iltahämärässä kaverien kanssa syrjäisessä mäessä pulkilla, oli tosi hauskaa. Kun väsytti, kivuttiin mäen päälle, naksaistiin viereisen talon räystäästä kaikille isot jääpuikot ja köllöteltiin pulkissa imeskelemässä niitä, melkein kuin jäätelöä olis saanut. Yhtäkkiä kulman takaa lensi lumikökkö, ja kuului vihellys. Ihmeteltiin. Toinen kökkö, vihellys. Ja taas. Noustiin ylös ja kurkattiin ihmeissämme kulman taa – runkkari oli tullut sinne ja houkutteli meitä lumikököillä katsomaan. ”HAISTA PASKA!” huusin, se oli ehkä ensimmäinen kerta kun sanoin niin. Tärisin järkytyksestä, juostiin kovaa pois. Joku pienemmistä alkoi itkeä: ”meiän pulkat jäi sinne!” Selitin että ei hätää, haetaan ne huomenna. ”Mutta entä jos se tekee jotain kauheaa niille pulkille” pieni itki. Kotona kerroin vanhemmille. Lähdin isän mukaan näyttämään missä ukko oli ollut, oli tietty jo lähtenyt mutta saatiin pulkat mukaan. Ei enää ikinä menty sinne mäkeen vaikka se oli ollut meidän suosikkipaikka.

Tapaus 95

Työskentelen toimittajana. Jokunen vuosi sitten haastattelin yhtä viisikymppistä miestä. Hänestä oli ok haastattelun kesken tökätä mua ruuvin terävällä päällä perseeseen ja todeta että tällähän voi pistää vaikka minne. Olin niin tyrmistynyt etten reagoinut mitenkään.

Tapaus 94

Jossain vaiheessa yläastetta samalla luokalla ollut poika alkoi puristella takamustani tai rintaani erilaisissa tilanteissa: välitunnilla, ruokajonossa, oppitunnilla… toisinaan hän tunki kättään housuihini edestä tai takaa. Reagoin vetämällä hänen kätensä pois tai siirryin itse sivuun niin, ettei hän yltänyt koskemaan.

En pitänyt tilanteita ahdistavina, olin lähinnä hämmentynyt, mistä oikein oli kyse. Kuvittelin hänen olleen kiinnostunut (ja ehkä hän olikin) eräästä toisesta luokkalaisestani ja laitoin käytöksen teini-iän piikkiin. Jossain vaiheessa kuulin kaveriltani (ainoalta, jolle pojan koskettelusta kerroin ja jota vannotin olemaan kertomatta siitä kellekään), että tyyppi puristeli/kosketteli montaa muutakin yläasteelaista tyttöä.
Päällimmäisenä minulla oli koko ajan olo, että en halua tehdä tästä numeroa tai järjestää kohtausta tai joutua huomion kohteeksi tämän takia. Jatkoin vain tyypille juttelua normaalisti ja vetäydyin kauemmaksi, jos kähmintä kävi liian tunkeilevaksi. En halunnut myöskään nolata toista. Kaiken huipuksi olin ehkä jopa jollainlailla otettu ”huomionosoituksesta”, vaikken ollutkaan pojasta kiinnostunut. Ja samalla laitoin kähmimisen ”tyhmän teini-iän” piikkiin.

Vasta paljon myöhemmin tajusin, että ei ikä tai mikään todellakaan oikeuttanut poikaa koskemaan minuun ilman lupaa. Että todellakin olisi ollut ok sanoa ääneen, että lopeta ja järjestää ”kohtaus”. Ja huomionosoitus voi olla jotain oikeasti kivaa, ei sitä, että minua puristellaan lupaa kysymättä ja estelystä huolimatta.

Ajattelin myös vuosia, että olenpas ollut onnekas, kun en ole koskaan itse kohdannut seksuaalista ahdistelua. Vasta parikymppisenä tajusin, että olenpas. Ensimmäisenä muistan tuon yläasteaikaisen kähmimisen. Myöhemmältä ajalta muistan esim. ”do you wanna suck my cock”-tyyppisiä ehdotuksia. Paljolta olen kyllä säästynytkin ja toisaalta luultavasti monet tilanteet olen ohittanut ja unohtanut ihan normaalina käytöksenä.

Mutta ei niiden todellakaan pitäisi olla ok ja normaalia. Minua suututtaa ihan suunnattomasti, että opin jo lapsena pitämään ahdistelua normaalina käytöksenä, osana tavallista elämää ja että niin oppivat monet muutkin. Että niin jotkut pojat tai miehet vain tekevät: koskevat ilman lupaa, ehdottelevat kaikenlaista. Että se on ihan ok, niin ne sitä kiinnostusta/ihastusta vaan ilmaisee. ”Rakkaudesta se hevonenkin potkii” ja muuta paskaa.

Mutta tasan ei enää. Enää en usko niin.

Flirttailu ja ahdistelu on kaksi ihan eri asiaa. Kiinnostusta voi osoittaa toista ja toisen koskemattomuutta kunnioittaen. Ja ei ikinä, ikinä ole uhrin syy tai häpeä, jos joutuu seksuaaliseen ahdistelun tai väkivallan kohteeksi.

Toivon ja uskon, että #memyös ja #metoo ja kaikki tämä iskostaa sen yhä useamman ihmisen mieleen. Lasten, nuorten ja aikuisten. Ahdistelijoiden, uhrien ja sivustakatsojien.

Tapaus 93

Luetutin graduani eräällä arvostetulla suomalaisella sosiaalitieteiden tutkijalla, jota en tuntenut kovin hyvin, sillä hän oli juuri muuttanut yhteisökotiimme. Emme keskustelleet kauaakaan, kun hän tarttui kiinni rinnoistani. Olin niin järkyttynyt, että en saanut sanaa suustani. Häirintä toistui vielä toisenkin kerran, järkyttyneen hiljaisuuteni kera.

Samoihin aikoihin minulla oli syntymäpäivä, ja sisaruksiani oli kylässä, juttelin heidän kanssaan oman huoneeni ovensuussa. Tämä äijä tuli taakseni seisomaan ja työnsi polvensa syvälle jalkojeni väliin. Näin silmissäni kuinka muutuin Peppi Pitkätossuksi ja seurasin miestä kotimme keittiöön. ”Lopeta tuo!!” sanoin miehelle vihasta kihisten. ”Mikä…?” mies yritti. Tuijotin häntä hiukset pystyssä raivosta sanomatta sanaakaan. ”Ei toistu enää koskaan.” hän änkytti. Ja muutti onneksi pian pois yhteisöasunnostamme, jossa en koskaan tätä ennen, enkä tämän jälkeen kokenut vastaavaa paskaa

Tapaus 92

Kerran toin baarista kotiin yhden tutun tutun. Tosi mukava mies ja meillä synkkas, mietin et ihan mukava yhden illan juttu luvassa. Kotona kaikki menikin mukavasti ensi alkuun. Sitten se sanoi, et hän tykkää vähän rajummasta. Sanoin et okei, mitä sä tarkoitat sillä. Se sanoi et hän näyttää, et sano vaan sit jos menee liian rajuksi. Sit se tarttu mua kurkusta ja kuristi mua niin lujaa, et en saanu sanaa suustani. Lopulta multa meni kai taju tai ainakin kaikki oli vaan tosi sekavaa ja hämärää.

Kun virkosin, jätkä oli saanut oman osuutensa hoidettua, käänsi kylkeä ja alkoi nukkua. Mä pelkäsin sen jälkeen seksiä varmaan vuoden. Joskus vieläkin pelkään.

En tiedä meneekö tää tän kampanjan piiriin, mutta ainakin alentavin kokemus mikä mulla on. Poikaystävä palasi parin päivän riiailureissun jälkeen kotiin. Selkä jonkun toisen raapima. Teki kuulemma kipeää, pyysi rasvaamaan ne jäljet. Ja mä rasvasin. Tämä ei ollut mitään ahdistelua, mutta uskon et jos kaikkea mun kokemaa ja median tuomaa kuvaa ei ois ollut, olisin komentanut sen jätkän kalppimaan vittuun jo ajat sitten. Enkä katsellut tota touhua kolmea vuotta. Lopullisesti välit tähän jätkään muuten meni, kun se kertoi jo eron jälkeen mun olevan sen verran nätti, että hän ei tumppaisi tupakkaa mun naamaan. Mulla ei ollut viel rohkeutta tehdä mitään, mut mun miespuolinen ystävä hoiti välien katkaisun mun puolesta ja ripitti jätkää huolella. Vähän aikaa sitten kuulin, et tää tyyppi oli nähnyt sattumalta mun veljeä ja pyysi kertomaan mulle terveisiä. Näin painajaisia kun veli kerto.

Tapaus 91

Baarissa mua on kourittu niin paljon, et ne tarinat sulautuu vaan jo yhteen. Harvemmin oon sanonut mitään. En uskalla.

Kerran yhdellä opiskelijaristeilyllä yks tuttu opiskelija tuli juttelemaan röökipaikalla. Oltiin yksissä bileissä juteltu puolisen tuntia, mut hän ei muistanut kuka olen tai et ollaan joskus juteltu. Yhtäkkiä se astu lähemmäs ja kouri mua perseestä. Astuin taaksepäin ja sanoin et koske muhun kerrankin vielä ni mä lyön kurkkuun. Se nauro ja sano et se mitä tapahtuu laivalla, jää laivalle. Haistatin vitut ja lähdin pois. Sama kaveri on tullut tän jälkeen kolmissa bileissä esittelemään mulle itsensä ja kyselemään et kuka mä olen.

Tapaus 90

Olen aina kokenut, että olen päässyt kovin helpolla muihin naisiin verrattuna. Inhottavia kokemuksia kuitenkin riittää, suhteellisen harmittomista ja lievistä aina vakaviinkin asti. Mieleni tekee pyytää anteeksi tekstini hurjaa pituutta – en kuitenkaan enää halua pyydellä anteeksi sitä, että otan liikaa tilaa ja puhun liian paljon.

Kehoani seksualisoitiin ensimmäisen kerran noin kymmenen vuoden iässä. Olin juuri saanut ensimmäiset pillifarkkuni, jotka siihen aikaan olivat juuri tulleet muotiin. Olin aivan innoissani, olin vihdoinkin edes vähän trendikäs. Pyöräilin naapurustossani, kun kuulen tien toiselta puolelta, jalkapallokentältä, kun joku poika huutaa “hyvä perse!”. En osaa jälkikäteen arvioida pojan ikää, teini-ikäinen luultavasti. Olin kovin hämilläni, mutta en osannut vielä ottaa asiaa kovin vakavasti.

Kolmos- tai nelosluokalla istuin bussissa, matkalla kouluun. Viereeni istuu aikuinen mies, joka kantaa isoa laukkua – hän asettaa laukun väliimme. Hetken kuluttua tunnen, että hänen kätensä hakeutuu reidelleni – 10-11-vuotias minä ehtii spekuloida, josko hän yrittää vaikka varastaa housujeni taskusta jotain. Havahdun kuitenkin pian siihen, että hän kourii haaroväliäni. Jähmetyn täysin, enkä saa sanottua mitään protestoidakseni – hyvin yleinen reaktio seksuaalisen väkivallan uhreille, iästä riippumatta. Istun siinä koko 10-minuuttisen bussimatkan ajan, toivoen vain että koko tilanne olisi pian ohi. Kouluni kohdalla nousen hiljaa bussista ja kerron tarinan muutamalle luokkatoverille (tytöille), ja muistan olleeni lähinnä huvittunut – en osannut käsittää miksi aikuinen ihminen tekisi sellaista. Nykyään, kun ajattelen tuota päivää, jokin eläimellinen, omankädenoikeuteen taipuvainen osa itsestäni unelmoi siitä, että olisin pienillä lapsen kätösilläni kaivanut repustani kuulakärkikynän ja iskenyt sen tämän pedofiilin henkitorveen. Mutta sehän olisi liioittelua, eli tukahdutan itsessäni nämä ajatukset.

Kuudes- ja seitsemäsluokkalaisena eräs poika luokaltani otti tehtäväkseen kiusata minua siitä, että olin täysin tissitön (olin lapsena kovin laiha). Hän siis tosissaan vaikutti melkein henkilökohtaisesti loukkaantuneelta siitä, ettei kehoni ollut kehittynyt hänen toivomaansa suuntaan, tämä ventovieras kusipää. Vuosia myöhemmin satumme olemaan samassa baarissa, ja hän lähestyy minua. Hän oli nähnyt minut televisiossa (olin ollut ei-niin-vakavamielisessä mallikilpailussa, catwalkilla alusvaatteisillani). Kuulemma olin nykyään hyvin seksikäs. Kiitti, kiva että nyt kelpaan.

Seison kaksikymppisenä itkien baarin ulkopuolella, yritän rauhoittua ja saada happea. Ohitseni kävelee muutama minua vähän vanhempi mies, humaltuneena, ja kuulen heidän keskustelustaan tyyliin “…pitäisi tänään pillua saada” johon toinen, minut nähdessään, toteaa että “no tuossahan olisi”. Okei. Ei edes “nainen”. Vaan tuossa on “pillua”. Ei-laskettava ainesubstantiivi.

Kaveriporukan yöpyminen kämpässä. Monet meistä nukkuvat lattialla sikin sokin, tunnelma on melkein herttainen. Olen ensimmäinen, joka asettuu lattialle lepäämään, kun muut vielä juovat ja keskustelevat. Silmäni ovat kiinni, mutta olen vielä hereillä, ja kuuntelen rauhoittavaa puheensorinaa. Eräs miespuolisista tuttavistani toteaa toiselle, että onpa [nimi] tuossa kovin kauniin näköisenä. Olin ehdottomasti imarreltu – vau, enpä olisi uskonut juuri tämän tyypin pitävän minua edes marginaalisen viehättävänä (korostan – en siis ollut millään tavalla kiinnostunut hänestä). Ilta muuttuu aamuyöksi ja muutkin asettuvat nukkumaan – kyseinen mies asettuu viereeni, eikä se haittaa minua. Aamulla herään siihen, että olemme tämän tyypin kanssa lusikka-asennossa. Edes tämä ei häirinnyt minua, koska tietenkin kavereiden halailu on kivaa, varsinkin kun nukkuu kylmällä lattialla. Mutta sitten hänen kätensä hakeutuu alushousuihini. Tässä vaiheessa havahdun, tartun häntä salamannopeasti ranteesta, ja hän tajuaa vinkkini. Ja siihen se jää. En koskaan ärähtänyt hänelle, en pyytänyt selitystä. Hyväksyin tilanteen täysin normaalina, koska “hän nyt tunnetusti on vähän sellainen naistennaurattaja”.

Nämä, ja liian monta muuta “pientä” asiaa – en luultavasti edes muista kaikkia. Huorittelua. Väkisin suutelua koska “rakastan sua niin paljon”. Se tunne, että on julma pihtari kun ei heti uskalla harrastaa seksiä uuden poikaystävän kanssa. “Ciao, bella!” huudettuna 13-vuotiaalle lukemattomia kertoja. Limaiset ala- ja yläasteopettajat joiden pedofiliaa katsottiin läpi sormien koska ”he nyt ovat vähän sellaisia”. Häpeää, itsensä syyllistämistä, “mitäpä laitoin tänään mekon päälleni”. Ei enää. Ei enää ikinä.

Tapaus 89

Aika pieni tapaus, mutta edelleen ärsyttää. Kävin melko säännöllisesti karaokessa, ja silloin tutustuu muihin ihmisiin. Yksi miespuolinen karaokekaverini kerran kouri persettäni ja kun sanoin hänelle ettei tekisi noin, niin hän alkoi väittää vastaan. Meni muutama kuukausi ennen kuin panin välit poikki, en enää edes tervehdi häntä tai tunnusta hänen olemassaoloaan eikä äijä todennäköisesti ymmärrä syytä. Tiedän etten ole ainoa ketä hän on kourinut ja olen kuullut joidenkin naisten välttelevän niitä karaokepaikkoja, joissa kyseinen mies käy.

Tapaus 88

Mä ahdistun aina, kun jossain tulee vastaan ensisuudelman muistelu. Mun ensisuudelma tapahtui ruotsinlaivan hyttikäytävällä. Suutelija oli mulle täysin tuntematon, parikymppinen humalainen mies. Mä olin yksin reittimatkalla Maarianhaminasta Turkuun, olin noin 15-16-vuotias. Muistan, miten meidän vierestä käveli lapsiperhe ohi kun se suuteli mua, ja olin näkevinäni sen perheenisän katseessa inhoa. Oletin tietysti, että mua kohtaan, mut mene ja tiedä.

Suutelija sanoi että haluaa viedä mut hyttiinsä. Sen kaverit soitti sille ja kuulin puhelusta läpi, miten ne sanoi jotain tyyliin ”hei mitä vittua se oli joku pikkulikka, tuu nyt baariin sieltä”. Se laitto niille luuria korvaan ja kuiskasi mulle miten ei ne tajua ja alko viemään kohti hyttiä. Sanoin, et mun pitää käydä nopeesti yläkerrassa. Se ei ois halunnut päästää, mut selitin, et käyn vaan sanomassa mun kaverille mihin meen ja tuun heti takas, et oota tässä. Se jäi odottamaan ja mä juoksin sen laivan toiseen päähän eri kerrokseen ja vietin loppumatkan naistenvessassa.

Mun ensimmäinen poikaystävä ja poika jolle 17-vuotiaana menetin neitsyyteni tykkäs pornosta tosi paljon. Välillä enemmän kun musta. Joskus kun me harrastettiin seksiä se laittoi mun kasvojen päälle pornokuvia tai alastonmallien kuvia. Se myös katsoi rajua pornoa samalla kun pani mua, tai ehkä ennemmin käytti mua jonain fleshlightina. Se myös löi mua seksin aikana kasvoihin. Ja jatkoi panemista perseeseen, vaikka itkin ja anelin et lopettaisi, kun sattui niin paljon. Ja jatkoi mun sisään tulemista silloin, kun itkin ja anelin et lopettaisi, koska olin unohtanut pillerit ja pelkäsin tulevani raskaaksi. Hän sanoi et ajatteli mun esittävän, et se oli leikkiä. Ja ainahan voi tehdä abortin, ei mikään iso juttu. Mä en kykene syyttämään tätä poikaa kaikesta mitä se teki. Sekin oli tosi nuori eikä sillä ollut ollut muita seksikumppaneita ennen mua. Syytän eniten huonoa seksuaalikasvatusta, vaikka oli tän pojankin käytöksessä paljon korjattavaa.

 

Tapaus 87

Ensimmäinen ihminen, joka kosketti mua rintoihin ja lantioille, oli sukulaiseni. Olin 11 vuotias ja itseäni lähinnä hävetti koko tilanne. Meni monta vuotta, kun uskalsin tästä puhua toiselle aikuiselle. Asiaa vähäteltiin, koska olin luultavasti ymmärtänyt tilanteen väärin. Meni vuosia, kun ajattelin asian varmaankin olleen sitten näin. Olin varmaan käsittänyt väärin. Joskus reilu 20-vuotiaana tajusin kuitenkin, että eihän tilanteessa ole voinut olla mitään epäselvää, kähmintä on kähmintä ja piste.

Ensimmäiset erektiot olen nähnyt kadulla, en edes tiedä montako kertaa. Se ikäänkuin kuului lapsuuteen. Ihan hullua näin jälkikäteen mietittynä.

Nuorena entinen kumppanini huumasi minut sen jälkeen, kun olimme eronneet ja pani minua tahdostani huolimatta takapuoleen. Tästä alkoikin kierre, etten osannut kunnioittaa omaa seksuaalisuuttani tai nauttia seksistä.

Lähentelyt julkisilla paikoilla on aina ollut osa elämää, nuorempana en osannut tähän reagoida. Olisin varmasti tarvinnut tällaisen vertaisryhmän tai muuta kertomaan, ettei se vaan ole ok.

Tapaus 86

Hämmentävää, miten paljon tilanteita ja kokemuksia mieleen palaa, kun luen tätä ryhmää. Oksettavaa, sairasta, rakenteellista, yleistä.

Olin mieltänyt omat kokemukseni siten, että on osunut kohdalle pari vakavaa ja inhottavaa tilannetta (rikosta, joita en häpeän, pelon, ahdistuksen ym. takia vienyt eteenpäin, kadun) ja sitten sellaista ei-niin-vakavaa-peruskähmintää, joka muuttuu omassa mielessä jälkikäteen harmaaksi, epätodellisiksi ja häivyttyvät. Nämä juuri nousevat nyt mulla pintaan ja jaan niistä tässä osan.

Olin 13, matkustin yksin junalla harrastukseen aamuaikaan. Juna-asemalla minua lähestyi keski-ikäinen mies, en juuri muista hänestä muuta kuin sanat ja teot. Ensin hän alkoi puhua, että minun pitäisi hymyillä ja olla iloinen, koska olen kaunis nuori tyttö ja on kesä. Minä olin jähmettynyt, hymähtelin, pelkäsin ja toivoin että mies lähtisi. Sitten hän kertoi haluavansa minua ja myös tarkemmin mitä haluaisi tehdä, voitte kuvitella. Hän avasi housunsa ja alkoi koskettelemaan itseään. Hän yritti tarttua käteeni, mutta juoksin tässä vaiheessa pois paikalta läheiseen kauppaan. Asemalla oli muita ihmisiä, aikuisia, mutta kukaan ei tilanteeseen puuttunut. Myöhästyin junastani ja harrastuksesta, minkä takia jouduin pyytämään harrastusryhmältä anteeksi ja hyvittämään myöhästymistä. En kertonut kokemastani kenellekään.

Olin 18, yökerhossa kavereideni kanssa. Tanssin täysillä ja nautin olostani. Yhtäkkiä ympärillä oli porukka nuoria miehiä. He tulivat liian lähelle, kourivat ja hinkkasivat itseään minua vasten. Yksi piti käsivarsista kiinni, kun toinen pujotti sormensa hameeni alta pikkuhousujeni sisään keskellä täpötäyttä tanssilattiaa. Kiljuin ja pudottauduin maahan ja pääsin miesten otteesta, ryömin, konttasin ja juoksin pois heidän nauraessaan minulle. En kertonut tilanteesta kenellekään. Ajattelin että tanssin liian seksuaalisesti ja houkuttelin heitä tekemään niin. Oma vika.

Olin töissä kauppakeskuksessa, 17-vuotiaana. Sulkemisajan jälkeen poistuin töistä tyhjiä käytäviä pitkin. Vastaan tuli siivoojamies, joka hymyili. Hymyilin takaisin. Ohittaessaan minut, mies tarttui kiinni rintoihin ja sanoi ”uuu, iso tissi”. Vetäydyin pois ja lähdin puolijuoksua, mies tuli perään kunnes vastaan tuli vartijat. He eivät sanoneet mitään, mutta mies lopetti jahtaamisen ja pääsin ulos kauppakeskuksesta.

Tapaus 85

Ensi tunne #metoo -päivityksen fb:ssä nähtyäni oli häpeä. Piti tsekata, kuinka monella kaverilla oli päivitys seinällään ennen kuin uskalsin laittaa omalle: Me too.

Muutaman päivän päästä #metoo-manifestissa Sergelin torilla (asun Tukholmassa) naiset ja tytöt kertoivat lavalla mikrofoniin kaikelle kansalle, kuinka heitä oli häiritty, loukattu, ahdisteltu ja raiskattu ja kuinka he olivat saaneet tarpeekseen alistamisesta ja nöyryytyksistä.

Itkin kuunnellessani manifestissä puhuneiden naisten kertomaa. He olivat saaneet tarpeekseen ja jakoivat nyt urheasti omat tarinansa. Niin monta nöyryytystä naisen elämässä. Kymmenien, satojen vuosien ajalta. Päivitin fb:ssä: Häpeä niille kenelle se kuuluu!

Olen iloinen, että #metoo-liike on saanut alkunsa minun elinaikanani. Vielä parempi olisi ollut jos tätä keskustelua olisi käyty jo silloin, kun olin lapsi, teini, nuori aikuinen. Jos olisi käyty, olisi meillä 10-11 vuotiailla tytöillä suomalaisessa pikkukylässä ollut mahdollisuus nostaa äläkkä, ja meitä olisi kuultu. Ala-asteen miespuolinen opettajamme olisi saanut kenkää!

Ope, joka kommentoi meidän tyttöjen rintojen kokoa ja muotoja ja joka jumppatunneille vaatteita vaihtaessamme jatkuvasti punkesi pukuhuoneeseen. Estimme telkeämällä oven korkeushyppypatjalla ja uhkasimme lyödä pesäpallomailalla. Ope valitsi myös joka luokalta suosikkitytön, jota rääkkäsi suosionosoituksillaan.

Jos keskustelua seksuaalisesta ahdistelusta olisi käyty julkisesti, niin ehkä ne nuoret miehet, joiden vakiokysymys oli: ”Onko totta, että kaikki naiset haluaa tulla raiskatuksi?” olisivat aika päivää tajunneet, että EI, ei tosiaankaan, nuoret tytöt eivät unelmoi joutuvansa seksuaalisen väkivallan uhriksi.

Olisin myös ilmoittanut poliisille minua huomattavasti vanhemmasta kaupungin palveluksessa olleesta kesätyöpomosta. Hän ehdotteli seksiä 19-vuotiaalle kahden kesken pimiössä filmiä kehittäessä hengitellen raskaasti korvan juuressa. Tällä pomolla oli myös ambitioita valokuvauksessa ja hän halusi, että poseeraisin alasti työpaikan studiossa töiden jälkeen.

Myös se Savonlinnan ja Juvan väliä sahanneen, meitä liftariryttöjä kyytiin metsästäneen itsetyydyttäjän olisimme voineet ilmoittaa ja saattaa vastuuseen.

Kuten vielä sen lukiossa vierailevan neliviiskymppisen miesopettajan, jolle oli ihan ok hakea seksiseuraa itseään yli puolta nuoremmista oppilaistaan, minun luokkatovereistani.

Näiden kahden #metoo -kuukauden aikana olen ehtinyt käydä mielessäni läpi ylläolevat tapaukset sekä nimittelyt, huorittelut, peräänhuutamiset, kourimiset, rintoihin tuijottelut, käpälöinnit, kiinnipitämiset, vihjailevat/rasvaiset puheet, ehdottelut, uhkaukset, mitätöinnit, lavatanssien erektiotaan reiteen hinkkaavat kavaljeerit, pusikoissa kyttäävät masturboijat, irstaat käsimerkit ja eleet, väkisin suutelut.
Omien kokemusten lisäksi pintaan ovat pulpahtaneet myös ystävien kokemukset ahdistelusta ja seksuaalisesta väkivallasta.

On ollut vapauttavaa puhua aiheesta ääneen kotona, ystäväpiirissä, töissä ja julkisesti.

Enää en tunne voimakasta häpeää (vain pientä, jonka aion kyllä työstää pois!), vaan pikemminkin ihmetystä, siitä miksi minun ja muidenkin naisten pitäisi hävetä hävyttömästi käyttäytyvien miesten tekoja? Ja olla hiljaa?

Kirjoitan tämän tekstin, sillä en halua, että tyttäreni joutuu minun ikäpolveni naisten tapaan hyväksymään naisia sortavia rakenteita. En halua, että hän joutuu miettimään minkälaisia strategioita on paras ottaa käyttöön piireissä, joissa sinulle naisena on varattu se riistan rooli.

No more!

Tapaus 84

Olin 12-vuotias ja odotin äidin kanssa Kouvolan rautatieasemalla isosiskon junaa saapuvaksi. Asemahallissa ei ollut paljoa ihmisiä, mutta joitain kuitenkin meidän lisäksi. Mun viereen istui mies. Ei siinä sen kummempaa, istuskeli vain. Kohta hän kuitenkin nousi, meni asemahallin keskelle vähän jonkun kasvin varjoon ja alkoi runkata.

Minä olin tietysti ihmeissäni kun en oikein tajunnut mitä hän siellä puuhaa. Äiti kielsi katsomasta, mutta jäimme kuitenkin aloillemme istumaan. Aina kun vilkaisin sinne päin mies tuijotti suoraan minuun. Pian hän tuli valmiiksi tai mitä lie ja tuli taas istumaan viereeni, vähän lähemmäs kuin aiemmin. Silloin vasta äiti totesi että mennään käymään ulkona.

Varmaan äitikin lamaantui tilanteesta, niinkuin näissä usein käy. Lamaantumiselle ei mitään voi, mutta toivon ettei meistä kukaan ole niin hyvätapainen, että yrittää sivuuttaa törkeydet katsomalla toiseen suuntaan tai sulkemalla korvat.

Tapaus 83

17-vuotiaana tyttönä reilasin Italiassa. Roomassa eräs vanhempi mies pysäytti minut kadulla teeskennellen että tarvitsi apua, näytti englanninkielistä kirjettä. Seurasin häntä rappukäytävään. Onneksi hänellä petti itsehillintä jo hississä. Hän kävi vartalooni käsiksi, mutta kiljuen taistelin itseni hissistä – ja Roomasta. Ajattelin, kuinka tyhmä olinkaan että lankesin tuollaiseen ilmiselvään huijaukseen. Oikeasti kuuluisi varmaan ajatella että miksi tuollaisia tyyppejä on?! Puistattaa ajatella, mitä olisi voinut tapahtua.

Oma teinityttö on valmiina pyrähtämään maailmaan. Ei voi kieltää ja katkoa siipiä! Mutta mitä jos voisimme muuttaa maailmaa… Yrittää voi, ja yrittämättä se ei muutu.

Tapaus 82

Viime kesänä kuvattiin erästä musiikkivideota, jossa oli mukana ulkomailta tullut artisti, joka on kotimaassaan suosittu. Jatkoja vietettiin baarissa, jossa toiset miehet raahasi tälle artistille ja videossa mukana olleelle miehelle puoliväkisin naisia syliin ja lääpittäväksi. Joku myös yritti tunkea mua siihen, johon ärähdin ja sanoin kuinka vastenmielistä touhu on ja naiset ei ole esineitä yms. Mies vastasi takaisin ”Olisit tyytyväinen, sillä toi mies on kuuluisa artisti”.

Sanavalmius ja vittumainen luonteeni on varmasti pelastaneet monesta tilanteesta, mutta en mä lepää rauhassa ennen kuin kaikki naiset on vapaat ahdistelusta.

Tapaus 81

Isälläni oli tapana kutsua minua pikkupilluksi.

Tapaus 80

Punk-keikan jälkeen toiselta paikkakunnalta tulleet kaverit tuli mun luo yöksi. Mukanaan heillä oli yksi minulle tuntematon tyyppi.

Kävimme nukkumaan kuka mihinkin, tuntematon tyyppi ihan toiseen päähän huonetta kuin minä. Heräsin yöllä siihen, kun käsi kulkee sisäreittäni pitkin ylöspäin ja käden toisessa päässä tämä tuntematon tyyppi. Älähdin ja hän luikki takaisin paikalleen. En uskaltanut enää nukkua.

Aamulla haukuin edelleen paikalla olevaa tyyppiä halveksien, johon kaverit laimeasti ”älä nyt viitti, eihän mitää pahaa ehtinyt sattua” tms. Vielä 20 vuotta myöhemmin puistattaa, ällöttää ja ahdistaa.

Tapaus 79

Lukiessani teidän kaikkien rohkeiden naisten tarinoita uskon vahvasti, että pystymme yhdessä kukistamaan pitkän kaltoinkohtelun, ahdistelun ja alentamisen historian. Voimaannun teidän tarinoistanne mutta samalla itku silmässä mietin, pystynkö lukemaan enempää, sillä tarinat ovat raakoja ja aiheuttavat paljon tuskaa ja surua. Halusin kuitenkin teidän rohkeutenne takia jakaa myös omia kokemuksiani.

Jo ala-asteelta asti huorittelu ja naisen kehon haukkuminen tai kommentointi toimi välineenä kiusaamiselle. Alakouluikäisenä kerran yksi luokkakaveri kysyi minulta, että ”Miksi sulla on noin pienet tissit”. Muistan sanat edelleen ja varsinkin silloin mietin, että mikä minussa on vikana.

Sama huorittelu ja kommentointi on jatkunut siitä asti, ja mitä vanhemmaksi olen kasvanut, sitä enemmän olen saanut huomata, että oli sitten kyse samanikäisestä, vanhemmasta, tutusta tai tuntemattomasta, saa kehoani ja seksuaalisuuttani arvostella kävellessäni kadulla, odottaessani bussia, juhliessani ulkona tai ollessani töissä. Kouriminen, ahdistelu ja huorittelu on niin tuttua, että mietin joka kerta yksin jossain kulkiessani, että mitä pystyn tekemään, jos jotain taas tapahtuu. Kuinka pieni ja nuori nainen kykenee puolustamaan itseään ahdistavien ja törkeiden miesten edessä.

Noin 17-vuotiaana aloitin työt paikassa, jossa pomoni tuntui välillä aivan liian tuttavalliselta. Hän halaili kaikkia työpaikan nuoria tyttöjä ja flirttaili meille kaikille avoimesti. Hän heitti ala-arvoisia vitsejä työpäivien aikana ja kommentoi minunkin yksityistä elämääni kaikkien kuullen, tehden omia päätelmiään seksielämästäni. Pikkujouluissa ja muissa työpaikan illanvietoissa hän kouri, kommentoi, ahdisteli ja suuteli väkisin lähestulkoon kaikkia työpaikkamme nuoria tyttöjä, vaikka hänen vaimonsa olisi ollut ihan lähellä. Samaa tekivät meidän kollegat mutta siihen puuttuessa naamalleni vain naurettiin eikä kukaan ottanut asiaa tosissaan.

Olen myös töissä saanut kuulla kuinka asiakkaat haluavat päästä harrastamaan seksiä kanssani mitä moninaisimmin keinoin. Naapurin mies tuli aina luokseni työpaikallani ja kommentoi juoksulenkillä pitämääni asua tai pyysi saada kuvata minua ja heitti ahdistavia vitsejä.

Joskus 18-19-vuotiaana, humaltuneena lähdin tutun nuoren miehen kanssa taksilla hänen luokseen. Olin väsynyt ja valmis nukkumaan humalani pois. Tämä mies ei kuitenkaan halunnut vain tyytyä nukkumaan vieressäni vaan riisui minut ja työntyi minuun. Rupesin itkemään ja pääsin istumaan ja sanoin hänelle, etten voi hyvin ja haluan nukkua. Hän kuitenkin asetti minut selälleen sängylle ja jatkoi. Olin täysin lamaantunut enkä kyennyt edes liikkumaan. Purin vain huuliani ja pidättelin itkua. Olen aina syyttänyt tapahtuneesta itseäni. Olin humalassa, lähdinhän itse hänen mukaansa, ehkä pyysin sitä itse toiminnallani. En ole pystynyt kertomaan asiasta kunnolla kenellekään, sillä pelkään, että myös muutkin syyllistäisivät tapahtuneesta minua samalla tavoin kuin itse olen tehnyt.

Haluaisin elää naisena maailmassa, jossa minun ei tarvitsisi miettiä sitä, että mitä tapahtuu jos olen yksin juna-asemalla korot jalassa ja punainen huulipuna huulillani. Pelätä sitä, että taas joku tulee ahdistelemaan minua ja jos en ota hänen ”kehujaan” vastaan, hän muuttuu aggressiiviseksi ja satuttaa minua. Pelätä sitä, että taas joku tarttuu bussissa tai baarissa sisäreiteeni tai puristaa persettäni, niin kuin olisin vain tarkoitettu kaikkien miesten omaisuudeksi ja kosketeltavaksi. Haluan nähdä siskontyttöni ja ehkä vielä joskus oman tyttöni elävän niin, ettei hänen tarvitse miettiä voiko hän pukeutua tiettyihin vaatteisiin, ettei vain saisi vääränlaista huomiota. Haluan, että kaikilla olisi yhtäläinen mahdollisuus ilmaista itseään ja olla oma itsensä ylpeänä ja vapaana kaikesta ahdistelusta ja kommentoinnista.

Tapaus 78

Vuosia sitten jäin tutun henkilön luokse yöksi jatkojen jälkeen. En ollut millään tapaa edes vihjannut haluavani minkäänlaista seksuaalista kanssakäymistä (ei sillä että sekään oikeuttaisi raiskaamaan), mutta silti heräsin siihen että tää tuttu tyyppi on ihan täydessä touhussa mun päälläni.

Heräsin siihen, kun tää tyyppi yrittää ilmeisesti siirtää mua parempaan asentoon. Hyi hitto miten kuvottavaa. Oon monta vuotta käsitelly sitä raivoa, kuvotusta ja syvää häpeää ja itseni syyllistämistä mikä tästä syntyi sen takia, et mulla ei ollu edes mahdollisuutta puolustautua, sanoa ei. Mun kehoa vaan käytettiin hyväksi sillä aikaa kun olin nukkumassa.

Soitin heti poliisille, ja juttu meni vuosien päästä vasta oikeuteen koska tää syytetty pakoili oikeutta. Se jäi kiinni vaan sen takia että kaveri käräytti sen poliisille, kun näki sen. Sillonkin hätäkeskuksen tyyppi kyseenalaisti asiaa että onko varmasti tää ihminen nyt etsintäkuulutettuna, kun ei he turhaan halua poliisia sinne lähettää.

Oikeudessa mua syyllistettiin siitä, kun oon kuitenki pystyny lapsia hankkimaan, vaikka oon just sanonu että mua ahdistaa tänäkin päivänä jos joku mies vaikkapa kassajonossa tulee liian lähelle. Ihan kun näitä asioita vois jotenkin verrata keskenään?

Sain myös kuulla syyllistämistä psykiatriselta sairaanhoitajalta, jolta yritin pyytää keskusteluapua. Että miksi jäin sinne yöksi? Ei kauheesti huvittanu pyytää apua, kun kaikkialta sanottiin että ei meillä oo antaa aikoja ku on liikaa ihmisiä jonossa, ja sitten yksi vielä syyllistää minua.

Että joo, ihan turha kampanja tämä, et eikö saa enää edes flirttailla naisille. Että ”älä välitä” ja niin edelleen. Oon niin helvetin kyllästyny tähän raiskauskulttuuriin missä mua on ihan ok lääppiä baarissa, seurata kotiin, runkata mun vieressä bussissa ja koskea muhun kun nukun.

Sen takia oon kirjottanu näistä suorasanaisesti myös blogiin. Yllättäen sinne on tullu nää samat ääliöt kommentoimaan että äläs nyt femakko liiottele.

Tapaus 77

Mietin pitkään uskallanko kirjoittaa mitään, sillä tämä asia vaivaa mua edelleen ja koen syyllisyyttä siitä etten tehnyt mitään jälkeenpäin saadakseni tekijän vastuuseen.

Olin parikymppisenä mun hyvän ystävän kanssa ulkona, ja ystäväni poikaystävä tuli jotenkin mustasukkaiseksi ja halusi mukaan. Mentiin kolmestaan baariin, jossa ystäväni ja minä tanssimme koko illan ja pidimme hauskaa poikaystävän mököttäessä nurkassa vahtimassa meitä. Jossain vaiheessa mies oli kadonnut. Menin käymään ulkona ja juttelin juuri jonkun kanssa, kun tänä ystäväni poikaystävä ilmestyi jostain vierelleni ja tumppasi tupakan otsaani. Huusin että mitä helvettiä. Mies juoksi karkuun.

Luulin tilanteen olevan ohi ja lähdin kävelemään poispäin baarista, kun yhtäkkiä mies onkin takanani ja tönäisee minut katuun ja potkaisee minua päähän. En muista tämän jälkeen kunnolla tapahtumia, muuta kuin että makasin maassa ja hän potki minua, samaan aikaan kuulen kun baarin pihalla olevat ihmiset alkavat huutaa ja lähestyä meitä, huomaavat onneksi tilanteen! Mies juoksee karkuun. Baarin poke antaa minulle numeronsa, sanoo että haasta se mies oikeuteen ja hän tulee todistajaksi. Tästä olen hänelle ikuisesti kiitollinen.

Olin paniikissa ja soitin toiselle kaverilleni joka tuli hakemaan minut luokseen nukkumaan sillä olin vieraassa kaupungissa eikä minulla ollut paikkaa minne mennä. Seuraavana aamuna minut valtasi vain suunnaton häpeä, että miten minulle voi käydä näin, miksi en pystynyt puolustautumaan! En ikinä kertonut asiasta kenellekään ja mies ei ikinä joutunut vastuuseen teoistaan.

Tapaus 76

Ja ne muut…

Se ranskalainen au pair -perheen isä, jolla oli tapana kotiin tultuaan riisua vaatteensa ympäri taloa ja kävellä alasti suihkuun.

Se entinen ranskalainen kesäheila yli kymmenen vuoden takaa, joka ei usko EI:tä ja kielloistani huolimatta yhä soittelee puolen yön jälkeen esitelläkseen suunnitelmiaan yhteiselämästä – puhelin soi yhä, vaikken ole pariin vuoteen enää vastannut.

Se kerran kyydin tarjonnut autokuski, joka kiristi oikean puhelinnumeroni ja soitteli sen jälkeen monen vuoden ajan yllättävinä kellonaikoina.

Ne tyypit autossa, jotka hiljaisella kadulla lähtivät seuraamaan, ajoivat hitaasti vieressä usean korttelin matkan ja huutelivat ikkunasta ”hei tyttö, tss tss”.

Ne noin viisi nuorta miestä, jotka nauraen piirittivät minut kadulla, aivan ranskalaisen pikkukaupungin keskustassa, kello oli ehkä kahdeksan illalla. Olin 21, minua ei naurattanut. Pääsin nopeasti pois, paniikki ennätti silti nousta.

Se treffiseuralainen, joka ei tajunnut sanatonta eikä sanallista viestintää, ja kerta kiellon päälle -tyyppisesti änkesi iholle. Treffit jäivät siihen yhteen kertaan, puhelin soi seuraavana päivänä parikymmentä kertaa. Nykyään kaverin kämppis, en käy kylässä, keksin tekosyitä.

Kaikki ne junan käytävällä ees taas seilaavat humalikot, joita täytyy aktiivisesti välttää katsomasta, etteivät saa päähänsä tunkea seuraan.

Se kaverin talon porttikongissa vilautellut itsensäpaljastaja.

Se nelikymppinen mies, joka pitkän matkan bussissa istui toisella puolen käytävää ja masturboi.

Tapaus 75

Kourijat

Se heppu, joka keskellä päivää ohimennen liikennevaloissa kipeästi kopeloi lukiolaistytön farkkupeppua.

Se tuntematon kaveri, joka Börsin narikkajonossa kähmi pyllyä ja sitten ihmetteli, kun näytin happamalta. Siirtyi sen jälkeen iskemään kaveriani..

Se ranskalainen au pair -perheen isoisä, joka kaappasi syleilyyn ja tarrasi takamukseen, kun minulla oli vauva sylissä ja kädet varattuina, ja alkoi hönkiä halustaan rakastella minua hitaasti. Jäädyin.

Ne kymmenet miehet, jotka kairolaisella torilla ohikulkiessaan kevyesti hipelöivät peppua. Hipelöintiä sateli joka puolelta, sitä ei päässyt pakoon.

Se sukulaismies, joka yllättäen spontaanisti nuolaisi korvaa.

Se luokkakaverin aviomies, joka auton takapenkin ahtaudessa hiplasi sukkahousuihin verhottuja sääriäni koko matkan. Vaimo istui etupenkillä.

Se kaverin poikaystävä, joka baaritiskillä painautui kiinni takamukseeni siten, että varmasti tunsin hänen erektionsa. Ei ollut tungosta, vaan hyvin tilaa.

Kaikki ne diskojen nuoret miehet, joiden yhtäkkiä huomasin hinkkaavan itseään takapuoltani vasten.

Tapaus 75

Härskejä puhuvat

Se ranskalainen elokuvaohjaaja, jota olin tulkkaamassa yleisön edessä lavalla, ja joka kesken tulkkaamisen alkoi nuuhkia parfyymiäni ja puhua rivoja sen tuoksusta.

Se sukulaissetä, joka sinkkuaikoinani neuvoi minua useamman kerran siitä, että jalkoväliä kannattaisi käyttää enemmän.

Se kaverin poikaystävä, joka toistuvasti kommentoi mahani miellyttävän häntä eroottisesti.

Se kaverin aviomies, jolla on aina vihjailevan vitsikkäät jutut, joka löytää kaikesta sanomastani jotain kaksimielistä, ja jonka jutuille vaimo nauraa vieressä hyväksyvästi.

Kaikki ne vaalitöissä vaalikuoren nuolemalla sulkemisesta vitsiä vääntäneet. En olisi halunnut kuulla, mitä muuta he olisivat halunneet nuolla.

Se iäkäs elokuvaohjaaja, jolle pidin seuraa ja rupattelin halustani oppia hänen vaimonsa äidinkieltä, ja joka lohkaisi haluavansa opettaa minulle ihan muita asioita.

Se eläkeikäinen naapurinsetä Ranskassa, se jonka kanssa olimme aina tervehtineet mitä kohteliaimmin ja jutelleet mukavia, joka tuli yöllä humalassa kotiin, näki minut kotioveni portailla pussailemassa silloisen poikaystäväni kanssa ja päätti alkaa tehdä rivoja käsimerkkejä ja huudella ruokottomuuksia.

Tapaus 74

Tuijottelijat

Se naapurinsetä, joka meinasi pudottaa silmänsä, kun 13-vuotiaana pelasin samanikäisen kaverin kanssa sulkapalloa pihalla sortseissa ja t-paidassa, ja tuli lupaa kysymättä ottamaan valokuvia.

Se humalainen keski-ikäinen setä, joka jämähti kirpputoripöydälleni, kun 14-vuotiaana olin pikkusiskon kanssa kaupittelemassa vanhoja vaatteitamme, ja kirjaimellisesti havainnoillisti mitä tarkoittaa rinnoille puhuminen.

Paljon myöhemmin se televisiokauppias, joka puhui rinnoille ja vain rinnoille. Televisio jäi ostamatta.

Kaikki ne päihtyneet keski-ikäiset pukusedät, jotka jollain akateemisilla kekkereillä mittailivat avoimesti katseillaan 18-vuotiasta vartaloani, lipoivat kieltään, ja lopulta sönköttivät isälleni jotakin viehättävyydestäni. (Jonka isä tietysti käski ottaa kohteliaisuutena eikä ymmärtänyt ahdistustani.)

Kaikki ne keski-ikäiset tai vanhemmanpuoleiset ukkelit, jotka museo-opastuksella keskittyivät parikymppisen oppaan toljottamiseen.

Uudestaan se sama naapurinsetä, joka näki minut parikymppisenä työasussa, kepeässä kesämekossa, ja katseellaan aiheutti aivan yhtä epämukavan olon kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Rupatteli mukavia ja samalla tutki katseellaan vartaloa. Puheiden ja sanattoman viestinnän ristiriita oli inhottava.

Kaikki ne, joiden katseet värikkäät sukkahousut vangitsevat. Se setä, joka kirpputorilla lähti seuraamaan minua hyllyvälistä toiselle ja lopulta kysyi, että minkähän väriset ne jalassani ovat sukkahousut ovat.

Tapaus 73

Ihan alkuun haluan sanoa että tunnen itseni hyvin onnekkaaksi, kun olen säästynyt sellaiselta vakavammalta seksuaaliselta ahdistelulta ja kauhistuttavilta kokemuksilta, joista olen Facebookissa lukenut. Ehkä syynä on se, että olen kotihiiri, enkä juuri koskaan käy juhlimassa kaupungilla tai kotibileissä. Toisaalta yksi syy menemättömyyteen on ollut pelko siitä että jotain tapahtuu. En juurikaan luota ihmisiin. Olen jossain määrin pelännyt siitä lähtien, kun ala-asteella kuulin että on olemassa vanhempia sairaita äijiä jotka saattavat tehdä pahaa.

Ensimmäinen seksuaaliseen ahdisteluun liittyvä tapaus tapahtui joskus ala-asteikäisenä, vaikea sanoa kuinka vanhana. Leikin kaverin kanssa metsässä, kun kaksi muutamaa vuotta vanhempaa poikaa tuli viereisen kerrostaloalueen pihalta tuli sanomaan että käykää maahan makaamaan niin me himotellaan teitä. En ymmärtänyt yhtään mitä himottelu voisi tarkoittaa, enkä tiedä ymmärsikö kaverinikaan. Sanoimme ettei käy ja lähdimme metsästä, emme onneksi olleet kaukana kerrostalon pihasta.

Tapaus 72

Sinä iltana olin mukana järjestämässä bileitä.

Tilassa oli voimassa turvallisen tilan periaatteet, paikalla paljon tuttuja ja ystäviä, viini hyvää ja sitä oli tarpeeksi.

Eräs puolituttu mies oli kauan sitten muualla tullut katselemaan ahdistavan läheltä kun suutelin toista, seurannut mua ja kysynyt seuraavana aamuna kanssaan kahville. Sanoin ei, enkä törmännyt häneen pitkään aikaan. Tänä syksynä häntä alkoi näkyä paljon samoissa tapahtumissa, samoissa juhlissa, sellaisissakin, joihin hänen ei olisi kuvitellut tulevan.

Sinä iltana hän pysäytti mut biletilan käytävässä, jäin juttelemaan, hän alkoi yllättäen hieroa jalkojani. Hämmennyin, jäädyin enkä oikein osannut keskeyttää. Paikalle tuli ystävä ja rauhoituin sen verran että sain poistuttua tilanteesta.

Vieraiden lähtiessä aloin siivota tilaa muiden järjestäjien kanssa. Hän ei kuitenkaan ollut lähtenyt, ja kun olin hetken yksin hän tuli yllättäen selkäni taakse kiinni muhun, laittoi kädet mun ympärille ja alkoi kouria. Mä käännyin säikähdyksestä, muistan vaan että nostin kädet pystyyn ja sopersin nopee jotain poikaystävästä kun se oli parasta mitä siinä tilanteessa keksin. Sen jälkeen tulee mustaa, en muista miten tilanne laukesi, lähtikö hän pois, lähdinkö minä, miten menin kotiin.

Seuraavana aamuna häneltä tuli viesti: “No hard feelings?” enkä todella tiedä miksi vastasin hänelle että no hard feelings. Koska kyllä vittu on hard feelings, vieläkin kuukausien kuluttua, mutta jotenkin on niin helppo syyttää itseään, ajatella että hymyilin varmaan liikaa, ehkä se luuli että flirttailin kun en heti lähtenyt pois. Tai sitten se luuli että kiellon puute on suostumuksen merkki ja feminiiniset kehot ovat vapaata riistaa.

Jatkossa muuten tapahtumissa, joita oon mukana järkkäämässä, on häirintäyhdyshenkilöt.

Tapaus 71

On syyspäivä. Istun ratikassa ja luen kirjaa. Huomaan sivusilmällä että ratikkaan astuu sisään kolme humaltanutta miestä. Tiedän jo silloin että se ei tiedä hyvää. Vierelläni on tyhjä paikka. Heistä äänekkäin mies, nuorehko, päättää istua viereeni. En nosta katsetta kirjasta. Hän kysyy ”mitä luet”. Vastaan lyhyesti, nostamatta katsetta. Hän jatkaa jutustelua ja huomautan että ”anteeksi, mutta keskityn nyt tähän kirjaan”. Hän nauraa. Hetken kuluttua hän päättää laittaa lippiksensä päähäni. Nousen heti ylös ja heitän suuttuneena lippiksen maahan, sanomatta mitään. Kävelen nopein askelein ratikan toiseen päähän. Suututtaa. Kukaan ratikassa ei sano mitään.

Ratikkapysäkkini lähenee. Tunnen sisimmässäni, että he astuvat ulos samalla pysäkillä, ja kyllä, niin käy. En suostu pakenemaan vaan kävelen siihen suuntaan mihin alunperin olinkin menossa. En ehdi ottaa montaa askelta, kun tämä lippismies yhtäkkiä jo seisoo edessäni. Ennen kun ehdin reagoida, hän on tarttunut rintaani kiinni (huomautettakoon, että olen 158 cm pitkä ja hän oli noin 190 cm). Tartun nyt hänen kädestä kiinni ja väänän sen nurin. Hän perääntyy. Sanon suuttuneena ”Eikö sinulle ole yhtään käytöstapoja?! Häpeä!” Hän ei sano mitään, on hyvin humaltunut. Ympärillämme on muita ihmisiä. Huomaan että pari miestä katsoo erittäin tuomitsevasti lippis miestä, mutta kukaan ei sano tai tee mitään, minulle tai hänelle. Jatkan matkaa kotiin ja olen niin kovin pettynyt ja surullinen.

Tapaus 70

Käyn ruokakaupassa. Huomaan vaivihkaa, että vieras mies katsoo minua sellaisella intensiivisellä katseella. En omasta mielestäni vastaa katseeseen. Mies kuitenkin seuraa minua kaupasta ja kävellessäni kotia hän tulee vierelleni ja esittelee itsensä, sanoo minua kauniiksi ja pyytää mun numeroa. Sanon ei kiitos, ei kiinnosta, katsomatta häntä. Hän ei lähde. Sanon jälleen ”ei kiinnosta” ja olen kylmempi. Hän jatkaa seuraamista, puhuu korvaan. Jankuttaa sitä puhelinnumeroa. Kehuu. Sanon toistuvasti ei. Hän kuitenkin seuraa minua kerrostalon oven eteen asti. Saan aukaistua oven ja kiiruhdan sisälle rappuun. Sain suljettua ulko-oven ilman että hän pääsee sisälle. Käännän selän ja toivon että en enää ikinä näe häntä. Pelottaa. En enää kohtaan häntä.

Tapaus 69

Kesäloma, Helsinki, Kallio. On lauantai aamu. Olen suuntamassa bussipysäkille, rinkka selässä. Matka Kroatiaan kutsuu. Olen erittäin hyvällä tuulella. Minua vastaan kävele laskuhumalassa oleva vanhempi mies. Hän pysäyttää minut ja sanoo että häntä panettaa ja kysyi jos minä voisin siirtyä hänen kanssaan sivummalle, että hän voisi sitten handjobin jälkeen antaa minulle vähän matkarahaa. Voi että ku suutun! Korotan äntäni ja sanon että hänen tulisi hävetä ja että en todellakaan tule! Hän naureskelee ja sanoo että se olisi nopeasti ohi. Kiroan hänet ja jätän hänet taakseni. Kuulen naurua. Mieli synkkenee ja olen erittäin pettynyt. Tunnen oloni erittäin halvaksi.

Tapaus 68

Olen vaihto-oppilaana ulkomailla. Istumme iltaa opiskelukavereitten kanssa. Olemme kaikki tuttuja toisillemme. Ison pöydän ympärillä ei ole tarpeeksi tuoleja. Eräs poika pyytää että tulen istumaan häneen syliinsä. Menen. Iltaa jatkuu. Hetken kuluttua tunnen että pojan käsi kosketaa reittäni, silittelee. Käsi vaeltaa haarojeni väliin. Jähmetyn. Saan kuitenkin poistettua kädelläni hänen kätensä. Hetken rauhaa, sitten hänen kätensä on jälleen haarojeni välissä, hierojen. Nousen ylös sanomatta mitään. Katson häntä tuomitsevasti. Hän hymyilee. Kävelen pois. Emme koskaan puhuu siitä enkä kerro kellekkään.

Tapaus 67

Työskentelen miesten vaateliikkeessä. Sisään astuu mies jolla on käsi paketissa. Hän haluaa sovittaa housuja. Hän valitsee parit housut ja menee sovituskoppiin. Hetken kuluttua hän sanoo sovituskopista ”anteeksi, voitko auttaa?”. Hän on saanut housut ylös mutta pyytää että minä suljen napit.

Epäröin, mutta teen kuten hän pyytää. Huomaan pian että hänellä seisoo. Leikin että en huomaa. Poistun. Ahdistaa. Kävelen miespuolisen kollegani luo ja sanon häpeen ”Voitko mennä auttaan häntä seuraavan kerran?”. En kuitenkaan kerro mitä tapahtui. Minua hävettää.

Tapaus 66

Kesä. Päivä. Kävelemme ystävän kanssa Helsingissä, Alppilassa. Kerrostalon rapussa, sisällä, oven edessä, seisoo aikuinen mies. Katsoo meitä ja runkkaa. Ohitamme hänet nopeasti. Katsomme ystäväni kanssa toisiamme ja puistamme päätä. Meitä hävettää. Emme puhu siitä lisää.

Tapaus 65

Olen noin 17-vuotias. Kävelen miespuolisen kaverin kanssa kaupungissa, saman ikäinen. Pysähdymme kuin kolme hänen tuttuansa tulee vastaan. Tiedän heidät, en tunne paremmin. He juttelevat keskenään. Yhtäkkiä yksi pojista suutelee minua. Tönäsen hänet pois, häkellyn, mutta en saa sanottua mitään. Kaikki nauraa. Minua hävettää.

Tapaus 64

Olen ala-asteella, noin viidennellä luokalla. Liikuntatunti ja suihku. Tyttöjen pukukoppi on luonnollisesti erikseen poikien, mutta meillä on ovet samaan suihkutilaan. Pukukopeissa ei ole aikuisten valvontaa. Kummasti se poikien pukukoppi ovi aukesi aina silloin kuin tytöt olivat suihkussa. Naurua kuuluu. Katseet kohtaa. Hävettää.

Tapaus 63

Olen noin 9-vuotias. Muisto ”sinnepäin”. Kesäloma on alkanut ja kesäleiri. Kävelen varhain aamusta bussipysäkille odottamaan että kesäbussi noutaa meidät kesäleirille. Olen aina ollut aikainen lintu ja ensimmäinen paikalla. Niin myös sinä aamuna.

Seison pysäkillä yksin. Auto pysähtyy eteeni. Aikuinen mies on ratissa. Hän aukaisee oven. En tunnista häntä. Hän sanoo autosta :”Tuu sisään. Voin viedä sinut ihan minne sä haluat”. Sanon ”Kiitos, ei tarvitse. Bussi ja kaverit tulee pian”. Hän ”Ei ku tuu vaan”.

Katson ympärilleni. Huomaan että luokkakakaverini, poika, on jonkun matkan päästä ja huiskutan hänelle. Sanon miehelle ”sieltä tulee mun kaveri”. Mies sulkee hetken kuluttua oven/ikkunan, tervehtii ja ajaa pois.

Kenties hän oli ystävällinen ihminen, ei paha. Mutta tilanne ei tuntunut oikealta tai hyvältä, ei edes 9-vuotiaan mielestä. En silloin kertonut tapahtuneesta kenellekkään.

Tapaus 62

Yhden tarinan luettuani muistin itsekin hierontakokemuksen… Ihme että olin sen unohtanut! Olin äitini kanssa viikonloppu-spa:ssa Haikossa. Ikäni silloin 21. Buukkasin hieronnan. Olin alasti ja öljyttynä kasvot alaspäin hierontapöydällä, pyyhe peitti kankkuni.

Miespuolinen hieroja hieroi reisiäni, ees taa, ees taa..sormet lähenivät haaraväliäni jokaisella vedolla. Ajattelin että hän kyllä varmasti osaa hommansa ja sitäpaitsi…mitä mun pitäisi sanoa?
Viimeiset 15 vetoa hänen sormensa koskettivat häpyhuuliani. Joka kerta. En vain keksinyt mitä sanoa. Hän vain rupatteli niitä näitä samalla.

Hyi. Ja sit häpesin etten sanonut mitään. Tää on just tätä. Hämmennymme niin ettemme pysty edes kieltämään.

Tapaus 61

Kerran matikantunnilla varmaankin 8lla luokalla, takanani istuva poika taisi vedellä rintaliivejäni jonkun aikaa. Meni hermot ja mietin hetken että teenkö tempun vai annanko olla. Pätin tehdä, työnsin voimalla tuolini taakse niin että pojan pulpetti ja poika lensi taaksepäin. Aikamoinen ryminä kuului ja koko luokka taisi mennä aika hämilleen. Poika yritti siellä minun takanani valittaa opettajalle siitä miten minä häntä työnsin. Siihen tämä (miespuolinen) opettaja vain vastasi pojalle että ”taisit tehdä jotain mitä sinun ei olisi pitänyt” ja tunti jatkui.

Tapaus 60

Mieleen noussut ne lukemattomat kerrat joissa joutunut kokemaan ahdistelua, nöyryyttämistä, vähättelyä ja huomautuksia omasta kehosta. Kaikki ne kerrat jotka työntänyt mielen unohduksen uumeniin, jotka kaikki kuitenkin ovat jättäneet jälkensä ja arpia, vain selvitäkseen täysjärkisenä elämässä.

Sen kun setäni kouri rintojani kun oli 12v, sen kun jouduin raiskauksen yrityksen kohteeksi…kahdesti, sen kun nukahdettuani heräsin siihen kun tuttavamies oli työntänyt kätensä pikkuhousuihini, sen kun näyttelijäopettajani muiden koulukavareiden edessä löi täysillä kasvoihin ja nauroi päälle etten ole tarpeeksi pantava, sen kun tuli ilmi miten ex rehvastellut minkälaista seksi on kanssani ja kertonut kaikki intiimit kohtani kehossa muille vai sen runkkarin VR junassa vastapäätäni, joka tyydytti itseään nukkuessani, ne lukemattomat kerrat joutuessani seksuaalisen painostuksen kohteeksi ja kieltäytyessä saanut sitten kuulla olevansa huora ja mitä näitä kauniita sanoja nyt naisesta käytetäänkin.

Ja aina se syyllisyys, häpeä, vaikeneminen ja kyyneleet on jäänyt itselle kannettavaksi, yksin.

Tapaus 59

Kun olin kuusivuotias, ystäväni ja minut houkutteli mukaansa tuiki tuntematon mies, joka pyysi koskemaan itseensä. Sen enempää en muista, varmaan aivot pyrkivät suojelemaan itseään. Muistan vain, että seuraavaksi vanhempani löysivät minut kuljeksimasta, kaveri oli varmaan kertonut äidilleen heti kotiin tultuaan, joka oli luultavasti sitten soittanut vanhemmilleni. Ainoa tästä seurannut asia oli, että vanhempani huusivat minulle tuntemattoman matkaan lähtemisestä. Siis kuusivuotiaalle, jonka itse antoivat kävellä ympäri kaupunkia yksinään. Eli ainoa mitä koskaan sain vanhemmiltani asiasta oli heti perään syyllistämistä tapahtuneesta – ei mitään keskustelua tämän päivän jälkeen, ei ammattiapua, ei mitään.

Nyt vasta 20 vuotta myöhemmin olen terapian myötä tajunnut etten jättänyt kertomatta tapahtumasta ensimmäisenä kymmenenä vuotena tai traumatisoitunut voimakkaasti tai kärsi paskasta itsetunnosta ensisijaisesti itse tapahtuman vuoksi. Kyllä rajojeni yli käveltiin ja se sekoitti paljolti koko kasvukokemukseni. Mutta itse vanhempieni tapa hoitaa ja ennen muuta olla hoitamatta asiaa on se, joka saa minut yhä nyt vastoin parempaa tietoani häpeämään. Koska yhä jossain päässäni aina siitä lähtien olen ollut huono ja tyhmä, koska lähdin mukaan. Eikä ympäröivä yhteiskunta millään tasolla kiistä vaan pikemminkin tukee tämmöistä tulkintaa, oli tilanne ollut mikä tahansa, aina olisit muka voinut tehdä jotain toisin.

 

Tapaus 58

11-vuotiaana olin yksin bussipysäkillä, matkalla tanssikoulusta kotiin. Pysäkin takana ja kadulla oli pimeää. Pysäkin takaa kuului ensin juoksuaskelia, sitten ähinää, kuulosti kuristuvalta koiralta. Käännyin. Takaseinän raosta näkyi (oikeastaan työntyi) masturboiva mies. Pelotti, lähtisikö hän perääni jos juoksisin pois? Juoksin kuitenkin, pari kilometriä pysähtymättä. Hävetti ja pelotti mutta en kertonut kellekään. Pelkäsin ettei uskota, tai että joudun lopettamaan tanssiharrastuksen.

30 vuotta myöhemmin tapahtuma palaa edelleen mieleeni jos näen lapsen yksin pimeällä bussipysäkillä.

Tapaus 57

Hei ja kiitos kaikille rohkeudesta ja hyvästä hengestä! Itseäni on myös ahdisteltu, tytötelty ja vaikka millä tavalla painettu littaan. Nyt kerron kuitenkin tapauksen ihan viime viikoilta, kun olen ottanut asiakseni sanoa ei. Ja se on onneksi toiminut.

Olin matkalla Marokosta takaisin Suomeen, kun ikäiseni virolainen mies alkoi kamalasti udella matkastani. Hän oli erityisen innostunut kuulemaan, oliko islamilaisessa maassa ollut ”ongelmia”. Sanoin, että totta kai oli peräänhuutajia, jotka olivat tosi rasittavia, mutta että paikalliset itsekin häpeävät heitä, eivätkä pidä toimintaa kunnon muslimin arvolle sopivana. Mies ei halunnut ottaa tätä kuuleviin korviinsa vaan sössötti, että totta kai tämän pitää olla jotenkin kulttuuriin liittyvä juttu? Siis että naisille ehdotellaan kadulla ja ihan RAISKATAANKIN. Hän itse ei halua matkustaa islamistisiin maihin, koska siellä on niin paljon ongelmia.

Yritin kertoa hänelle että en käy mielellään kotimaassani baarissa, vaikka rakastan tanssimista, kun ihan suomalaiset miehet käyvät perseelle ja työntävät kieltään kurkkuuni. Ei mennyt jakeluun. Nyt mies alkoi puhua innoissaan Arabikeväästä ja länsimaisen naistoimittajan ryhmäraiskauksesta. Siinä vaiheessa sanoin että nyt en enää halua puhua sun kanssa raiskauksista, koska aihe on niin epämiellyttävä ja uncool. Lisäksi meidän ei kannata puhua muslimeista, koska hän ei itse vaivaudu ottamaan heistä selvää.

Sanominen tehosi, mutta luulen että hänelle ja monelle muulle joudutaan sanomaan asiasta vielä monta kertaa. Että naisille raiskaamisesta puhuminen ei oo kiva kokemus. Toivotan voimia kaikille sanoa takaisin!

Tapaus 56

Olin ykdeksän, kun isäni makasi minut. Sitä kesti useita vuosia, jossa oli mukana lukuisia abortteja ja lopuksi sain lapsen hänelle. Tunnen oloni päivittäin pahaksi siksi, että oma isä teki minulle jotain näin kamalaa – omalle lapselleen. Se ei mitenkään lähde pois mielestäni. Joskus tuntuu, että ei ole ketään: ei isää, ei vanhempaa. Eniten mietin, että olisikos viranomaiset voineet asialle tehdä jotain. Yksin jätettynä ja ilman kenenkään suojaa elämä tuntuu haasteelta, mutta ei auta kun jatkaa eteen päin. #metoo #memyös

Tapaus 55

Kaikenlaista kähmintää, huutelua, ulkonäön kommentointia, seksuaalissävytteistä nolaamista on toki tähän lähes keski-ikään mennessä koettu.

Se mikä ehkä on jäänyt parhaiten mieleen on kun 7-9-vuotiaana piti kävellä bussipysäkiltä kilometri kouluun ja reitti kulki metsikön läpi. Metsikössä oli varsin usein aikuisia miehiä housut auki ja usein myös masturboimassa. Koulussa ja kotona tiedettiin asiasta ja käskettiin vain katsoa tiukasti eteenpäin ja kävellä reippaasti eteenpäin.

Tapaus 54

Kävin ala-asteiässä pianotunneilla. Ope oli isäni tuttu, puolalainen muusikko, keski-ikäinen. Ehkä 50?

Joka kerta kun istuimme vierekkäin pianopenkkiin ja oli mun vuoro soittaa, ope rupesi hieromaan jalkoväliään. Housujen päältä ja antaumuksella ja huokaillen. Joka kerta. Kun minä soitin. Läksyjäni. Noin 9-10 vuotiaana.

En uskaltanut kertoa tästä isälleni. Lopulta kun olisi ollut jouluesiintyminen ja olisi pitänyt nousta lavalle soittamaan, juoksin paikasta pois itkien. En koskaan selittänyt miksi lopetin soittamisen. Tai miksi pianon koskettimet omien sormien alla puistattaa vieläkin.

Tapaus 53

Viimeisin yli nelikymppisenä, kun kivan karaokeillan jälkeen taksijonossa ventovieras yrittää ostaa suuseksiä. Kun lähden nopeasti kävellen pois tilanteesta, perääni huudellaan: Älä ole tollanen.

Tapaus 52

Mun kokemukset – ainakin osa niistä:

Yläasteella ruotsin tunnilla takanani istunut poika kopeloi joka ikinen tunti mun rintoja. Koko vuoden. Koska poika oli kovis, en uskaltanut kertoa kenellekään. Mun kielloista hän ei välittänyt, saman jengin muut pojat kannustivat. Toivoin ettei hän tulisi tunnille, yritin istua kädet liimautuneena kylkiini. Inhosin tunteja ja tuota poikaa.

18 vuotta täytettyäni risteilyllä ventovieras mies tulee takaapäin silittämään mun hiuksia.

Kaksikymppisenä odotan Helsingin rautatieasemalla kovassa pakkasessa viimeistä junaa sisätiloissa. Kaksi miestä tulee yrittämään ostamaan multa seksiä. Painelen ulos, kolmas mies käy kyselemässä.

Edelleen kaksikymppisenä matkustan täpötäydessä bussissa kotiin. Istun ainoalle vapaalle paikalle bussin taaimmalle riville. Vieressäni keskipaikalla istuva humaltunut mies työntää naamansa 5 sentin päähän rinnoistani ja jää tuijottamaan. Kiellän, tönin ja vetelen litsareita. Pois en pääse. Ahdinkoni kuullan varmasti, kukaan ei puutu. Kunnes Sörnäisissä bussikuski heittää miehen ulos.

20-vuotiaana olin myös matkalla n. klo 22 junalla töistä kotiin. Vastapäätä istuu kaksi nuorta miestä, kamoissa, jotenkin tosi aggressiivisen oloisena. Toinen heistä rupeaa lääppimään polviani sukkahousujen päältä. En uskalla tehdä yhtään mitään, en edes vaihtaa istumapaikkaa. Koko matkan hiekkaharjuun olen kauhuissani, kun jään junasta pois, pelkään että he seuraisivat.

Kaksikymppisenä kävelen bussilta kotiin. Auto seuraa minua kävelyvauhtia, ikkuna avautuu ja tarjotaan kyytiä.
.

…näitä riittää.

Tapaus 51

Jouduin noin 18-vuotiaana Turun Rautatiepuiston puhelinkopissa raiskausyrityksen kohteeksi. Olin soittamassa isää hakemaan yhdeksan aikaan illalla, ja yhtäkkiä koppiin tuli minulle taysin vieras ruskeaan vakosametti-blazeriin pukeutunut ja viinalle haiseva keski-ikäinen mies.

Olen onnekseni hyvin pahansisuinen kun yksityisyyttani loukataan, enkä muista mitä tein, mutta kaveri jäi puhelinkoppiin housut kintuissa.

Olin pyyhkinyt tapahtuman mielestäni, ehkä häpeän, ehkä sen iljettävyyden vuoksi, kunnes muistin sen kun juttelin ystäväni kanssa joitain vuosia sitten oikeudessa olleesta tapauksesta, jota uhri ei ollut muistanut aikaisemmin. Kaverini ihmetteli miten on mahdollista, ettei tuollaista muista ja tekee rikosilmoituksen vasta neljän vuoden kuluttua. Vastasin hanelle, etta onhan se mahdollista, koska suojelemme itseämme ikäviltä tapahtumilta. Siinä samassa kokemani vyöryi mieleeni ja sanoin hänelle, etta muistin juuri 30 vuotta sitten itseeni kohdistuneen tapahtuman.

Olen lukenut aika järkyttyneenä näitä tarinoita. Inhottava on myös ollut seurata sitä väheksyntää, mikä #metoo-viestien kirjoittaminen on aiheuttanut. Osa on ollut leikkiä, jota en ole ymmärtänyt. En ole kuulemma itse osannut toimia oikein. Ja näin puhevat sekä miehet, että naiset. Minusta olisi tärkeä puuttua sekä väärään käytökseen että myös oppia keinoja puuttua ja selvitä tilanteista.

Tapaus 50

Olin 11-vuotias, matkalla kouluun. Kadun varressa oli auto ja kuski pysäytti minut ja kysyi ohjeita. Etsi kuulemma Kallesta löytynyttä kirjeystävää. Alkoi kyselemään tiedänkö, mitä rakastelu on ja näytti kuvaa lehdestä. Lopulta veti seisokissa olevan peniksensä housuista esiin. Tässä vaiheessa sain jalat alleni. Myöhemmin harmitti, että en tajunnut katsoa rekisterinumeroa ja kävellä poliisilaitokselle, joka oli vain 100:n metrin päässä.

Tapaus 49

Olin 13-vuotias minikokoinen tyttö. On välitunti. Kaikki tietävät, että yläasteen veistonopettaja on kähmijä. Joku vitsillä työntää minut sisälle ovista veistoluokkaan ja sulkee oven perässä. Pakenen opettajaa nurkkaan ja käperryn kokoon. Jotenkin ne kädet vaan silti löytävät tiensä alakertaan ja yläkertaan, pitävät kiinni enkä pääse pois. Kun vihdoin pääsen pois, en sano mitään kenellekään, en edes kotona.

Viikkoa myöhemmin isä tulee huoneeseen ja kysyy asiasta. Eräs tyttö joka oli nähnyt tapahtuneen oli kertonut omalle äidilleen ja tämä äiti oli soittanut minun vanhemmilleni. Hävetti niin paljon kertoa tapahtuneesta vaikka tiesin etten ollut tehnyt mitään väärää.

Vanhempani veivät asiaa eteenpäin, ja eräänä päivänä tuo opettaja ei enää ollut koulussa. Kävi ilmi, että en ollut ensimmäinen. Häntä oli vaan uusien tapauksien tullessa ilmi kierrätetty koulusta toiseen. Niin myös tällä kertaa. Käsittääkseni eläkeikään saakka sai toimia opettajana tämä henkilö.

En vieläkään voi sietää mitään leikkimielistäkään kiinnipitämistä, kutittamista tai vieraiden ihmisten liian lähelle tuppautumista, iskee ahdistus ja sellainen vauhko olotila joka kerta.

Tapaus 48

Nuorelle kaikki ahdistelut ja kähmimiset ovat kauheita, kun ei ehkä osaa reagoida niin kuin haluaisi.
Olin jo unohtanut tämän tapauksen neljän vuoden takaa. Olin silloin siis 46, erittäin aikuinen ihminen.

Olin Tikkufestareilla ja olin kyykyssä pyörätuolissa istuneen seuralaiseni vieressä. Yhtäkkiä tajuan, että housuni vyötäröstä valahtaa jotain persvakooni. Singahdan ylös ja kaivan alushousuistani kolikon. Käännyn, takanani hirnuu pitkätukkainen röökiä polttava nelikymppinen limanuljaska, kännissä, joku typerä nahkaliivi ja aurinkolasit otsalla. Huudan täysillä mitä helvettiä sä teet, painu vittuun saatanan urpo!!!

Takana seisovasta kööristä pari höröttää ja pari katselee jonnekin muualle. Olin hetken aivan typertynyt ja nolo, miten joku kehtaa?

Toivottavasti olin ensimmäinen ja viimeinen, jolle se paskiainen kehtasi tehdä temppunsa.
Tämä ei ollut mikään paha tapaus ja kuten sanottu, olin jo unohtanutkin sen. Se tuli tästä ryhmästä mieleen.

En oikein muista, reagoiko kukaan lähellä ollut mitenkään. Sekin meidän pitäisi muistaa, että aina kun näemme ja kuulemme jotain tapahtuvan, siihen pitäisi puuttua. Täälläkin moni on jo kirjoittanut, että moni huomasi – kukaan ei kuitenkaan tehnyt mitään.

Tapaus 47

Minua ahdisteltiin (ainakin siten että muistan) ensimmäisen kerran ollessani 9-10-vuotias.

Päästäkseen asuinalueeltamme keskustan karkkikauppaan tuli kulkea asematunnelin läpi, ja yleisessä tiedossa oli, että siellä vaani Vemppari. Siis keski-ikäinen mies, joka odotteli tunnelista raiteille nousevilla rappusilla tunneliin tulevia lapsia ja lähti sitten perään hieroen samalla jalkoväliään.

Koska lapset tuppaavat ottamaan asiat sellaisina kuin ne ovat, ei ainakaan itselleni tullut koskaan mieleenkään kertoa Vempparista kenellekään aikuiselle. Toimintamalli oli juosta tunnelin läpi niin nopeasti, ettei hän kerennyt saamaan meitä kiinni, jos sattui olemaan passissa.

Samaisina vuosina (kolmannesta ehkä viidenteen luokkaan) ala-asteemme rehtori tykkäsi taputella tyttöoppilaita pepuille ja hieroa hartioitamme. Ehkä hän oli vain mukava ja oli silkkaa sattumaa, että hieroskelun kohteeksi päätyivät useimmiten fyysisesti varhaiten kypsyneet yksilöt.

13-15-vuotiaina vietimme kaveriporukalla paljon aikaa kaupungilla, ja varsinkin huonoilla keleillä pesiydyimme usein asemahalliin. Sen tiesi myös toinen vanhempi herrahenkilö, joka yritti säännöllisesti houkutella meitä naispuoliseksi olettamiaan katsomaan masturbointiaan rahaa vastaan. Hän kantoi käsissään kansiota, jonka takaa näytti aikeitaan käsimerkeillä: kaksi pystyyn nostettua sormea tarkoitti, että katselusta saa 20 euroa. Mies myös jätti meille samansisältöisiä lappuja löydettäväksi. Valitettavasti moni kaveriporukastamme käytti myös helpon rahan tarjousta hyväkseen ja kävi miehen autolla katsomassa tämän suorituksia.

 

Teille, jotka olette sitä mieltä, että naiset eivät ymmärrä huumoria ja että emme tunnista seksuaalista ahdistelua sellaista kohdatessamme:

Minua on huoriteltu, puristeltu, lääpitty ja kohdeltu esineellistävästi läpi elämäni. Minua on vähätelty sukupuoleni johdosta, minuun on kohdistettu väkivaltaa ja minut on yritetty raahata kadulta porttikongiin. Minua on seurattu, perääni on vislailtu ja huudeltu ja minua on lähestytty kymmeniä kertoja asenteella, että minun pitäisi olla siitä jotenkin otettu.

20 vuoden kokemuksella minä tunnistan kyllä seksuaalisen ahdistelun. Sen kokemuksen vähättely on vastenmielistä, loukkaavaa ja kertoo karua faktaa siitä, etteivät sukupuolet todellakaan ole keskenään tasa-arvoisia.

Tapaus 46

Muistan kun ehkä 10-vuotiaana matkalla kouluun metroasemalla lipunmyyntiautomaatin takaa pilkotti jotain. Kun käännyin katsomaan ohi kävellessäni, siellä keski-ikäinen mies esitteli seisokkiaan. Kiihdytin hämmennyksissäni askeliani. Mies ei onneksi lähtenyt seuraamaan.

Muistan kun ehkä 12-vuotiaana setä yritti kurkistaa paidan sisään nähdäkseen vilauksen kehittyvistä rinnoistani. Kovaan ääneen vielä julisti että alkaako siellä olla jotain nähtävää. Tämä oli kai tarkoitettu vitsinä. Mua ei naurattanut.

Muistan ne lukuisat kerrat, kun ravintolassa töissä ollessani joku käy kiinni takapuoleeni, yrittää kähmiä rintojani tms. Ja vastauksen ”Sun puhelinnumeron”, kun kysyn asiakkaalta ottaisiko vielä muuta – ikään kuin se olisi kaupan – oon kuullut niin monta kertaa, etten edes jaksa pitää kirjaa.

Muistan ne kerrat kun miespainotteisessa seurassa minulle sanotaan suoraan, että ”Ole hiljaa! Me puhutaan nyt miesten jutuista!”.

Muistan ne lukuisat kerrat kun olen suostunut seksiin, vaikka en niin olisi halunnutkaan, koska olen ajatellut olevani muuten hankala tai koska multa niin odotetaan. Kai jonkun mitättömän hyväksynnän saamiseksi. Tai koska olen itse ajanut itseni sellaiseen tilanteeseen. Oma vika kun join liikaa tai olin liian ystävällinen.

Muistan kun parikymppisenä aamuyöstä baarista kotiin lähtiessä jään yksin odottamaan junaa. Olen niin väsynyt että kun keski-ikäinen mies istahtaa viereen ja alkaa jutella ja lääppiä, en yksinkertaisesti jaksa siirtyä pois. Kun juna vihdoin tulee, mies seuraa minua ja jatkaa protesteistani huolimatta. Onneksi – onneksi muut junassa olevat puuttuvat tilanteeseen, ja miehen mennessä vessaan vielä kehottavat mua vaihtamaan vaunua, ettei mies enää löytäisi takaisin luokseni.

Muistan kun joudun baarissa lohduttamaan tyyppiä, joka ensin lääppii ja sitten alkaa itkemään, ettei kukaan halua olla hänen kanssaan, kun olen kieltänyt.

Muistan kun illalla töistä matkalla poikaystäväni luo ehkä parikymppinen mies lyöttäytyy seuraani, kun odotan bussia. Hän on minua nuorempi, mutta aika kookas ja voimakkaan näköinen. Hän pyytää saada maksaa minukin matkani, jotta kuljettaja ei hermostuisi hänen suuresta setelistään. Kerron ystävällisesti että minulla on jo lippu. Hän ei luovuta ja lopulta annan hänen maksaa lipun. Hän seuraa mua ja istuutuu viereeni. Juttelee ensin niitä näitä, johon vastaan koska en halua olla inhottava. Enhän tiedä hänestä mitään. Vatsanpohjassa on kuitenkin ikävä tunne tyypistä. Pian hän ottaa kädestäni kiinni. Yritän irrottaa otetta, johon hän vastaa aina ottamalla kiinni kädestäni uudestaan. Kieltäminen ei auta, puheet kotona odottavasta poikaystävästä eivät tehoa. Lopulta en enää jaksa ja annan hänen pitää kädestäni kiinni. Alan suunnitella mitä teen, jotta pääsen eroon hänestä kun on aika jäädä bussista pois. Matkaa kestää ikuisuuden ja pelkään kuollakseni, ettei hän päästä minua pois tai lähtee seuraamaan. En muista miten lopulta pääsin jäämään bussista, mutta juoksin koko matkan bussista poikaystäväni rappukäytävään suojaan. Selvisin jälleen kerran säikähdyksellä.

Muistan kun mieheni ja hänen ystävänsä kanssa istumme iltaa ja keskustelemme maahanmuuttajista. Keskustelu on kiivasta, mutta asiallista. Siirtyessämme baariin, mieheni ystävä keksii ottaa minusta kiinni, pakottaa minut sillan kaidetta vasten ja leikkii raiskaavansa, koska sitähän mä pyydän, kun puolustan maahanmuuttajia. Tällä erää olen jo oppinut pitämään puoliani edes vähän ja älähdän, ettei tuo missään nimessä ole hauskaa. Hän tajuaa onneksi ylittäneensä rajan ja on kovin pahoillaan. Ja hän on siis ihan tavallinen asiallinen, fiksu ja mukava tyyppi, joka nähtävästi ajatteli hetkellisesti, että tuo voisi olla hyvä läppä.

Tapaus 45

Nuorena helsinkiläistyttönä oli ihan tavallista, että ruuhkaratikassa tai -bussissa joku hipelöi rintojasi tai takapuoltasi tai painautui selkääsi vasten niin, että tunsit stondiksen. Sitä vaan yritti siirtyä kauemmaksi ja joskus jäi liian aikaisin pois kyydistä. Huutelu, ulkonäön kommentointi ja seksin pyytäminen oli niin arkipäiväistä, ettei sitä edes miettinyt.

Kun vanhempi sukulaismies kommentoi noin 12-vuotiaana, että minulla on pusuhuulet, halasi vähän liian pitkään tai kommentoi ääneen kasvaneitä rintojani, tuntui se likaiselta ja inhottavalta ja ihmettelen, etteivät muut aikuiset siihen puuttuneet.

Tapaus 44

Olin seurustellut poikaystäväni kanssa jo vuosia. Elin opiskelijaelämää, ja aika useana viikonloppuna meni juhliminen pitkäksi. Kyseisenä viikonloppuna oltiin baareilemassa, ja kun päästiin kotiin, nukahdin vaatteet päällä sänkyyn.

Aamulla heräsin ylävartalossa vaatteet edelleen päällä, mutta housut pois. Ihmettelin ääneen mitähän tässä oikein kävi, ja silloinen poikaystäväni sanoi vain ohimennen, että ”olin sinun kanssa seksiä yöllä kun nukuit”.

Minulle tuli tosi likainen olo, enkä kertonut tapahtuneesta kenellekään vuosiin. Hävetti ja ajattelin että se oli oma vika.

Tapaus 43

Olin noin 14-vuotias ja isosiskoni kanssa huvipuistossa Saksassa. Jonotimme pääsyä erääseen laitteeseen, jono oli pitkä ja ihmiset seisoivat tiiviisti. Takanamme oli rymyävä miesjoukko, minua ainakin 10 vuotta vanhempia miehiä, jotka olivat tuuppineet ja etuilleet tiensä jonon eteen.

Kun he pääsivät minun ja siskoni taakse, yksi heistä painautui minun selkääni vasten (en muista tapahtuiko näin siskolleni), veti ponihännästä ja tarrasi todella kovaa takapuoleen kiinni. Perään hän päästi kunnon röhönaurun ja miehen kaverit nauroivat perässä. Viina haisi heidän hengityksestään.
Eikä kukaan puuttunut miesten käytökseen millään tavalla.

Menin ihan lukkoon ja kielitaidottomana en osannut sanoa mitään vastaan. Nykyään jos noin kävisi niin antaisin kyllä avokämmenen laulaa.

Tapaus 42

Olin muistaakseni noin 19-20-vuotias, oli kesä, ja olin hellevaatteissa isossa kauppakeskuksessa. Kävelin rappusia alas, kun aivan yhtäkkiä noin viiden (ulkomaalaisen näköisen, heitä oli aika vähän Suomessa 20 vuotta sitten) miehen porukka yhtäkkiä saartoi minut, ja miehet alkoivat kosketella, yrittää suudella ja nuolla naamaa. Varmasti jokunen ihminen näki tilanteen, mutta kukaan ei puuttunut. Olen siitä edelleen yhtä loukkaantunut kuin näiden kusipäämiesten käytöksestä.

Pääsin jotenkin pois siitä tilanteesta ennen kuin mitään pahempaa tapahtui, mutta kyllä tuollainen traumatisoi, vaikka pahempaakin olen kokenut. Perkele!

Tapaus 41

Vuokra-asuntoa on nyt remontoitu lähiaikoina, ja noita remonttimiehiä on näkynyt joka päivä rappukäytävässä. Kävellessäni heidän ohitseen saan kuulla heidän mielestään sovinnaisia kommentteja pepustani, housuista jne. tai iskurepliikkejä kuten ”lähdetkö mun kanssa tonne taakse pussailee?” Aluksi mua nolottaa, ajattelin että pukeudun epäsovinnaisesti. Käytän töissä urheilutrikoita, koska toimin valmentajana ja vielä kesällä pyöräilin töihin. Aloin pukeutumaan löysempiin vaatteisiin, jotta saisin olla rauhassa.

Tapaus 40

Käveltiin kavereiden kanssa treenien jälkeen Sörnäisistä Rautatieasemalle myöhään illalla, koska metro ei enää liikkunut. Arki-ilta, joten oletin sen olevan turvallista.

Rautatieasemalla kaksi miestä tulee vastaan ja pyytää meiltä tulta. Kaverini antaa sytkärin heille. Toinen kaveri mutisi ääneen että he näyttäisivät olevan pilvessä. Katson tarkemmin miehiä, jään katsomaan toisen miehen silmiä, tummaihoisella miehellä oli siniset silmät. Katsoin häntä selvästi liian pitkään, koska hän lähestyi minua jotain sanoen. Menin aivan lukkoon ja jähmetyin. Mies suuteli minua kavereitteni seistessä vieressä.

Tapaus 39

20-vuotiaana lähdin työkaverin kanssa baari-illan jälkeen hänen kotiinsa. Olin silloin vielä neitsyt. En ymmärtänyt mihin tuo tilanne johti, en osannut sanoa hänelle ei. Halusin miellyttää miestä, koska olin ihastunut häneen. Yritin kyllä rimpuilla irti hänestä, mutta hän ei päästä nyt minua irti. Kielsin itseltäni koko tapahtuman neljän vuoden ajan, kunnes vihdoin uskalsin asiasta kertoa jollekkin. Koen kuitenkin yhä itse olevan vastuussa asiasta, koska en sanonut ei.

Tapaus 38

Lukioikäisenä kotimatkalla bussissa joku mies pyytää lupaa tulla istumaan viereeni, vaikka bussi on aivan tyhjä. En osaa vastata mitään, koska ihmettelin miksi hänen pitää istua vieressäni. Muisti on pyyhkinyt paljon pois näistä ikävistä muistoista, joten en muista mistä hän puhui, mutta koin tilanteen tosi epämukavaksi ja ahdistavaksi. Onneksi bussikuski puuttui asiaan ja käski miehen siirtyä.

Tapaus 37

Isosiskon kanssa ratikassa joku pultsari tuli kommentoimaan ulkonäköäni. Olin 14 vuotias, hämmennyin tilanteesta ja menin lukkoon. Siskoni vastasi jotain pultsarille ja tuolloin hän sanoi minulle ekaa kertaa että ne kommentit pitää ottaa huumorilla. En ole koskaa oppinut tuota.

Tapaus 36

Olin aikuisten sukulaisteni kanssa minulle vieraan perheen luona uudenvuodenaattona. Aikuiset juhlivat, ja jossain vaiheessa jäin kaksin isäntäperheen miehen kanssa olohuoneeseen. Mies alkoi suutelemaan ja kourimaan minua, ja kun pistin vastaan, hän sanoi että minun täytyy ymmärtää häntä. Hän on mennyt nuorena naimisiin ja saanut lapsia ja hänen tekee mieli nuorta naista. Miehen oma tytär oli minun kanssani saman ikäinen! Pääsin karkuun ja juoksin sukkasillani pakkasessa kilometrin verran mummolaan suojaan. Tähänkään kukaan ei puuttunut millään tapaa.

Rankempikin juttu on, mutta en ainakaan vielä pysty siitä kirjoittamaan. Olisin halunnut julkaista nämä jutut ihan omalla seinälläni, mutta vieläkin 26 vuoden jälkeen mietin olisinko voinut tehdä jotain estääkseni nämä. Häpeä tulee vieläkin. Vaikkei missään nimessä pitäisi.

Tapaus 35

15-vuotiaana kaverin mökillä ollessa yöllä kaverin setä ryömi parvelle, heräsin hänen kopeloidessa minua. Kukaan ei vastannut avunhuutoihini, mutta onneksi sain niillä miehen poistumaan. Aamulla asia nauratti ihmisiä, kun kyselin miksei kukaan tullut auttamaan. ”No se tuo setä on vähän tuollainen, hah hah”. Tämänkin kerroin isälle heti seuraavana päivänä. Luulen, että hän kyllä kävi juttelemassa tämän miehen kanssa, mutta minulle ei kommentoinut oikein mitään.

Tapaus 34

Yläasteella iso joukko poikia hyökkäsi meidän tyttöjen kimppuun lähes päivittäin, ahdisti nurkkaan, vessaan tai muualle mistä ei päässyt pakenemaan. Useat kädet puristeli rintoja ja peppua, työnsivät käsiä housuihin. Opettajat kyllä näkivät mitä tapahtuu, mutta eivät puuttuneet. Itse sain jälki-istuntoa, kun kerran sattui opettaja näkemään puolustautumiseni, eli löin kasvoihin yhtä poikaa. Kotona puhuin suoraan, mutta ei asialle tehty mitään. Tuomittiin kyllä, mutta en ainakaan muista vanhempieni olleen yhteydessä koululle.

Tapaus 33

Olin alle 25-vuotias nuorehko työntekijä (3-4vuotta sitten) ja olen aina pitänyt pukeutumisesta. Olen perinteisellä business-alalla, jolla pukeutuminen on suotavaa asiakkaan luottamuksenkin vuoksi.

Hr-päälikkö (nainen) jostain syystä kävi välillä töissä huomauttelemassa liian avarasta kaula-aukoista, etenkin meille nuorille naisille työpaikassa. Ihmettelin tätä, ja etenkin kun mitenkään en ’antaumuksellisia’/avonaisia vaatteita pitänyt, mutta en telttojakaan. Alalla on suhteessamme vähemmän miehiä, ja he etenevät jostain syystä järjettömän nopeasti johtotehtäviin. Erään (nais)esimiehen mukaan ”miehet osaavat nuolla röyhkeämmin oikeaa persettä” (tämän toteamuksen kuulin muutama viikko sitten). Olin huomannut, että hr-päällikkömme viihtyy vähän turhankin hyvin varatoimitusjohtajamme kanssa, ja ihmettelin tätä yrityskulttuuria.Mietin, että kuvittelenko.

Aikaa kului ja meillä oli eräänä kesäiltana eläkkeelle jääneen esimieheni läksiäiset, ja lähdimme porukalla jatkoille eräälle terassille. Kaikki olimme kesävaatteisiin lämpimänä päivänä pukeutuneet. Yrityksemme varatoimitusjohtaja(mies) oli käyttäytynyt jo aiemmin hieman turhan tuttavallisesti, vaikka mm. puhuin avoimesti onnellisesta parisuhteestani. Toki aina olen ystävällinen, toisaalta myös nauravainen. Ulkopuolisesta rohkea ja itsevarmakin. Lisäksi hyvin urakeskeinen.

Menimme jatkamaan kaupunkiin. Tiesin, että en kauhean kauaa viivy porukan kanssa jatkoilla vaan jatkan työpaikan ulkopuolisten kavereideni seuraan toiseen paikkaan (tiesin heidän olevan liikkeellä). Etenkin kun työporukka oli jo varsin hyvissä jo.

Istuimme työporukalla pitkillä kesäterassin (pirtin)penkeillä ja varatoimitusjohtaja tuli istumaan viereeni aivan kuin sattumalta ja ’pakon sanelemana’ hinautui yhä lähemmäksi, vaikka itse omalla käyttäytymiselläni yritin viestiä muuta menemällä yhä lähemmäksi keskustelemaan pöydän toisella puolella olevalle työkaverille(nainen). Kaikki muut (nais)työkaverit vain naureskelivat tälle humalaiselle huonosti käyttäytyvälle varatj: lle vaikka yritin hakea katseella heiltä apua.

Vissiinkin tämä käytös oli tuttua muille, ja laittoivat lähentymisyritykset varatj:n kännin piikkiin. Varatj oli aiemmin jo hivellyt ja mittaillut kuin käärme muotojani ja lopulta otti pakarastani kiinni. Hinauduin yhä lähemmäksi toiselle puolellani istuvaa kaveria, ja sanoin lopeta, mutta hän ei lopettanut kuin hetkeksi. Laitoin puolisolleni viestiä, että tulisitko esittäytymään työkavereilleni ja pian puolisoni tuli meidän taakse, kun varatj oli mittailemassa ja miettimässä seuraavaa liikettään. Puolisoni tuli taakseni minun ja Varatj:n ’väliin’ ja totesi varsin kovaa ääneen ”hyvää iltaa ja mitäpäs täällä tapahtuu, ja kuka sinä olet”. Varatj meni aivan noloksi, ja yritti ymistä esitellessäni puolisolleni : ”öööööö….me ollaan ihan vain työkavereita” ja nopeasti hinautui kauemmaksi minusta. Tässä vaiheessa nousin ja lähdin jatkamaan pois muiden kavereideni luokse, pois työporukan luota. Työporukka alkoi tosiaan vain naureskelemaan kovaan ääneen tilannetta.

Jätin vielä tavarani työporukkani luo ja hain ne pöydän päästä hetken kuluttua, niin hr-päällikkömme kysyi minulta: ”Oliko hän sun poikaystävä?” Totesin:”On, tai tuleva puolisoni itseasiassa”. Hr:”Oletko lähdössä?” Minä:”juu” Hr:”NO HYVÄ”.

Se minkä vuoksi haluan nostaa tämän tilanteen on, että itseäni vain loukkaa ja oksettaa niin paljon, että joku vanha ukko käyttää valtaansa väärin, mutta myös ympärillä olevat naiset, jotka eivät puutu ja tue minua asiassa (olin vain (nuori)työntekijä, mies kumminkin johtaja). Tittelien ei pitäisi vaikuttaa siihen miten voimme puuttua asiaan.

Toisaalta muutamille harvoille miestyöntekijöille tämä huono käytös oli kuin lupa toimia samaan tapaan, koska kulttuuri on avoimesti tämä. Kännissä läpällä tämä on ’sallittua’ johtajatasollakin. Ja kaikki tapahtui vuonna 2013. Erona toki muiden tarinoihin, että hän ei suinkaan päässyt loppuun saakka, mutta puolisoni oli tämän lopun todistamassa ja totesi käytöksen erittäin asiattomaksi. Tämän sorttista käytöstä oli ollut aiemminkin, mutta puolisoni väliintulo onneksi sai varatj:n ymmärtämään,etten ole lähdössä hänen leikkiinsä mukaan.

Toivottavasti nämä kokemukset esimiehistä on vain mätiä munia isossa porukassa. Lisäksi tämä lähiaikana kuulemani kommentti miesten etenemisestä röyhkeämmällä perseen nuolemisella. Yritän näin ainakin uskoa ja uskotella itselleni. Emmehän käytä valtaamme väärin ja etenkään olla toisillemme susia.

Tapaus 32

Noin 10-vuotiaana sukujuhlissa vanhempi sukulaismies pakotti istumaan syliinsä vastaansanomisistani huolimatta, kädet vyötärölläni hinkkasi sitten minua eestaas kovaa kaluaan vastaan. Kaikki näki, kukaan ei puuttunut.

Yläluokilla 4-5 poikaa piirittivät seinää vasten. Käsiä joka paikassa; paidan sisällä, pikkuhousuissa. Tämä tapahtui usein ja kailille tytöille. Kukaan opettajista ei puuttunut vaikka kerroimme.

Sairaalassa noin 13-vuotiaana nuori kandi tutki, pyysi riisumaan paidan että voisi tutkia keuhkot. Ei kuitenkaan käyttänyt stetoskooppia vaan käsiään. Silloin olin jo oppinut jotakin ja läväytin kasvoille. Se oli siis ihan vaistomainen litsari. Tuosta jäänyt mieleen häpeäntunne siitä litsarista, siitä että puolustauduin.

Senkin jälkeen vaikka mitä, härskimmästä päästä vieras mies jolta mopo karkasi kun imetin lastani kotipihalla. Naapuri tulli onneksi apuun sillä en voinut mitään lapsi sylissä.

Olen rauhaarakastava ja väkivaltaa vastustava mutta olen huutanut, potkinut munille (polvella) ja pohkeeseen (korolla) ja löynyt yhden nenän verille sillä mitään paskaa en enää ota vastaan.

Tapaus 31

Haluan tuoda esiin myös yhden positiivisen kokemuksen, jota sivusta seurasin, ja joka antoi uskoa muutokseen:

Koulutuksessa toisilleen tuntemattomat keski-ikäinen mies ja nuori nainen istuivat vierekkäin. Mies yllättäen puristi nuorta naisia polvesta jotain tytötellen. Nuori nainen nousi, haki vuoron vastaavan ja tämä mieshenkilö selityksiä kuuntelematta saattoi puristelijan porttien ulkopuolelle ilmoittaen myös tämän työnantajalle, ettei tällä ole enää pestiä.

Olin niin ylpeä siitä nuoresta naisesta. Ja toki miehestä, joko näytti oman arvomaailmansa toimimalla oikein. Ollaan vahvoja, vaaditaan asiallista käytöstä ja tasavertaista kohtelua!

Tapaus 30

Varhaisempia epäasiallisuuksia on edes vaikea palauttaa mieleen, koska monet jutut on pyyhkinyt mielestään väkinäisellä hymyllä ja kiusaantuneella naurahduksella. Meidän perheessä kaikki ikävät asiat oli tapana ohittaa sillä kuuluisalla huumorilla ja myöhemmin sitä on tietty toistettu: miks oot tollanen tosikko, eiks sulla oo huumorintajua, ilonpilaaja, hiekkapillu.

Ajattelin listata niitä räikeimpiä juttuja, joista muistan tuleen hämmentynyt ja paha olo. Mullakin on vaan ”näitä perusjuttuja”. Niitä joita käy lähes kaikille. Niitä joista kaveripojat kysyy, että eiks tota voisi ottaa kehuna? Ja sit mietin ymmärtääkö toinen jos selitän, että mulla itsellänikin kesti kauan ymmärtää että kehun kuuluu ilahduttaa, ei loukata, alentaa ja ahdistella. Loukkaantuko toinen jos kerron, että miesten kehut useammin pelottaa.

Olin ehkä 15, mun kroppani oli murrosvaiheessa ja keho muuttui pehmeämmäksi. Mun sylissäni istunut taapero kävi mun tisseihini kiinni. Edessä istunut sukulaismies nauroi ja kannusti poikaa kopeloimaan, tietääpähän jo nuorena mitä miehet tekee rehreh

Olin 15, aktiivinen lempibändini fanifoorumilla. Postaan kuvani. Aikuinen mies kommentoi: ”I would jizz all over those cheekbones”.

Olin 16-17, näkyvä hahmo suomalaisella keskustelufoorumilla. Ylilautaan musta kirjoitetaan alentava seksifantasia, johon liitetään mun kasvokuvia.

Olin 17, silloinen seurustelusuhde läheni loppuaan. Poika haluaa seksiä. Mä en. Poika painostaa. Seuraavana päivänä jättää.

Oon 18, jutellaan ystävien kanssa ahdistavista kokemuksista ja tajuan, etten tiedä ketään naiseksi oletettua jota ei olisi ahdisteltu. En saa ajatusta enää mielestäni.

Oon 19, oon baarissa. Muu porukka lähtee tupakalle ja mä jään vahtimaan takkeja. Aikaisemmin katsekontaktiani havitellut mies ryntää paikalle, kun kieltäydyn tanssista ja juomasta, mies suutelee väkisin.

Oon 19, oon töissä kaupassa. Oon kyykistynyt hyllyttämään. Miesasiakas tulee taakseni ja kehuu näkymiä. Muutama vuosi myöhemmin miesasiakas nojaa kohti ja kertoo miten herkullisen näköisiä nuoria tyttöjä pyllistelly kaupan puolella pienissä mekoissa. Että olisi tehnyt mieli vähän puristaa.
Mua suututtaa mutten osaa tehdä muuta kuin torua epäasiallisuudesta.

Oon 21, oon matkalla baarista kotiin yksin. Miesporukka yrittää jututtaa, kertoo miten kaunis olen, miksen tule pitämään hauskaa, mihin oon menossa. Erehdyn sanomaan, että oon matkalla kotiin. Loppumatkan meen sydän kurkussa, sätin itseäni siitä etten valehdellut meneväni ystävälle. Entä jos mua seurataan? Pidän avaimia nyrkissä ja muistelen itsepuolustusta.

Oon 21, hengataan kaveriporukassa. Pojat puhuu siitä, miten pantavia ne ja ne julkkikset ja luokkalaiset ja risteilyn tytöt on. Heittää vitsiä pedofiliasta, raiskauksista ja ahdistelusta. Kun huomautan, ettei se musta ole erityisen hauskaa kohautetaan olkia: ”Kaikki miehet puhuu näin”

Ihan rehellisesti oon tosi loppu ja mulle riittää. Ei oo pelkästään se kun jotain tapahtuu ja sen jälkipuinti, on myös se kun koko ajan näkee vaivaa ettei mitään tapahtuisi tai valmistautuu siihen että jotain tapahtuu ja yrittää jo valmiiksi minimoida vahinkoja.

Ei katso tuntemattomia miehiä silmiin, ettei varmasti lähestyttäisi. Valehtelee minne on menossa, ettei ainakaan seurata kotiin. Pitää julkisissa tiloissa silmällä lähintä henkilökuntaa. Pitää silmällä muita naisia, onko ne turvassa. Tietää mitä tehdä jos joku hyökkää. Valmistautuu puolustamaan pukeutumistaan, käytöstään, olinpaikkaansa, mainettaan.

Ne ei oo välttis isoja juttuja, eikä ne oo välttämättä jatkuvasti aktiivisesti mielessä. Mutta ne on siellä taustalla, mä joudun tiedostamaan koko ajan etten välttämättä oo turvassa.

Oon tosi kiitollinen tästä ja kaikkien rohkeudesta, vaikka tarinoita on todella vaikea lukea enkä oikein osaa reagoida niihin. Tuun vaan niin vihaiseksi, että olette joutuneet käymään niitä asioita läpi.
Mä toivon että tästä tulee iso juttu. Mä toivon että yhteiskunta herää ja hiljaisuuden kulttuuri loppuu. Mä hauan että tää otetaan vakavasti ja kerrankin oikeasti kuunnellaan.

Tapaus 29

Liftasin vähän yli parikymppisenä yksin Itä-Suomesta kohti länsirannikkoa. Pian Varkauden jälkeen mut otettiin kyytiin sellaseen ”jenkkipakuun”, joka oli täynnä ikäisiäni kundeja. Istuin siellä takaosassa heidän joukossaan ihan hyvässä hengessä, kunnes yhtäkkiä kuski iski nastan lautaan ja ilmoitti muille kovaan ääneen: ”Nyt raiskataan toi tyttö”.

En suoraan sanottuna muista omaa just sen hetkistä fiilistäni, enemmän keskityin niiden muiden tyyppien kauhuun ja vahvaan kieltäytymiseen; niillä muilla ei ollut mitään aikeita lähteä toteuttamaan tätä kuskin päähänpistoa. Aika pian pääsin jäämään auton kyydistä pois, siinä vaiheessa tunnelma oli autossa hyvin häkeltynyt. Liftasin vielä loppumatkan kotiin, mutta en muistaakseni sen jälkeen enää koskaan liftannut.

Tunnen suoranaista raivoa, kun liftaamisesta puhuttaessa usein aina löytyy joku, joka on sitä mieltä, että ”liftaajien, varsinkin yksinäisten naisten, pitäis käyttää järkeään, eikä lähteä siihen hommaan, kun jos vaikka jotain käy”. Paljastava pukeutuminen, alkoholi, liftaaminen, pimeä puisto – juu, ainahan näitä oikeutuksia seksuaaliselle ahdistelulle ja raiskaukselle löytyy.

Tapaus 28

Kehityin aikaisin ja ala-asteella poika työnsi minut seinää päin ja tarrasi rinnoista samalla kun toinen poika nauroi vieressä. Löin häntä naamaan nyrkillä ja poika alkoi itkeä ja meni kertomaan opettajalle että olin lyönyt. Jouduin pyytämään pojalta anteeksi.

Ylä-asteella pojat kiinnostuivat minusta enemmän ja mua alettiin kutsua huoraksi koulussa. Seiskaluokalta on kaikenlainen häirintä oikeastaan alkanut. Sitä on niin paljon etten jaksa kaikkea alkaa muistelemaan ja kirjoittamaan alas.

16 vuotiaana nukuin mun todella hyvän ystävän luona ja heräsin siihen että hän kosketteli alapäätäni. Olin ollut aikaisemmin ihastunut ystävääni mutta se tuntui hirveältä ja jäädyin enkä oikein osannut heti reagoida. Jälkeenpäin hän sanoi kavereille että olin antanut hänen tehdä niin, olin siis unessa, nukuin! Häpesin enkä osannut puolustaa itseäni ja sanoa mitä oikeasti tapahtui. Vain parhaalle tyttökaverille kerroin. Kaikki vain jatkui kun ei mitään ja painoin asian mielestäni pois.

Myöhemmin kyseinen tyyppi raiskasi ystävättäreni. Tyyppi jotenkin vain naureskeli asian pois ja ystävättäreni pysyi hiljaa ja häpesi. Toivoi ettei kaikki saa kuulla. Kadun vieläkin etten tukenut ystävätärtäni enemmän siinä tilanteessa.

Kun aloin käymään baareissa aloin kokea enemmän häirintää kuin aikaisemmin. Muistan ensimmäisiä kertoja kun kävin ulkona, ja vanhempi mies seuraili ja puhui minulle rivoja ja otti valokuvia kun tanssin. Pyysin häntä lopettamaan ja sanoin että minulla on poikaystävä. Hän vastasi että ei se mua haittaa jos ei sua haittaa. Sanoin että haittaa ja pyysin lopettamaan. Se ei loppunut joten menin sanomaan pokelle. Poke oli tuttu ja heitti miehen ulos, mutta sanoi mulle että sä et tuu saamaan olla baareissa rauhassa, ja jos joka asiasta hermostut teet elämästäs vaikeeta, parempi vaan tottua asiaan. Noi poken sanat on jäänny mieleen.

Tuon jälkeen on tapahtunut lukemattomia inhottavia asioita, mutta jotenkin on vaan tottunut selviimään kaikista tilanteista. Niitä pahimipia en vain pysty alkaa kirjoittamaan. Mua inhottaa se miten paljon mua on syyllistetty muitten teoista. Ja miten olen joutunut kantamaan muitten häpeää esim. suojelemalla tekijää, joka on ollut joku läheinen, koska jos kaikki sais tietää… Tai kuinka usein seurustelukumppani on mulle vihotellut miesten asiattomasta käyttäytymisestä ihan kun olisin vastuussa siitä. Kuinka muut naiset on puhunut selkäni takana pahaa ja miten muka oon huomionhakuinen ja huora ja kaikkea muuta miesten käyttäytymisen takia.

Kyllä mä tiedän että pojille ja miehillekin tapahtuu hirveitä asioita, enkä vähättele sitä. Mutta se miten jatkuvaa läpi elämän ainakin omalla kohdalla tää on ollut ja miten jokainen muukin nainen on tätä häirintää kokenut on ihan hirveetä! Toivon että asenteet muuttuisi, että jokainen mies ja nainen oikeasti miettisi kunnolla ja saatais asiat muutettua parempaan!

Tapaus 27

Minulla on monta kokemusta seksuaalisesta ahdistelusta, mutta haluan jakaa yhden kokemuksen, joka kieltämättä on jättänyt arpia.

Lähdin ulos uuden tuttavuuden kanssa siinä uskossa että meidän toisetkin kaverit olivat tulossa, todellisuus oli että hän odotti minua yksin. En halunnut olla törkeä, niin lähdettiin yhdessä yöelämään.

Join paljon ja niin hänkin. Me pussailtiin jonkun verran baarissa, mua ei oikeestaan kiinnostanut tämä mies mutta en osannut sanoa ei, ja minusta pussailu on suht viatonta.

Pilkun jälkeen tämä mies ilmoitti ettei voinut mennä kotiin koska on liian kännissä ja vanhemmat suuttuisi. Hän pyysi jos mitenkään voisi tulla minun luo nukkumaan, en nähnyt muuta ratkaisua. Juteltiin matka kotiin ja kun päästiin minulle riisuin mekkoni ja hyppäsin sänkyyn. Mies tuli viereeni, tämä oli ok.

Yhtäkkiä hän alkoi suutelemaan minua ”rajusti”, sanoin että nyt riitti. Hän tuli makaamaan päälleni ja yritti avata rintaliivejäni, työnsin häntä pois. Miehen mielestä tämä oli huvittavaa, minua itketti. Hän tunki kätensä alushousuihini ja koskettelu minua, taistelin vastaan kunnes hän lopulta sammui, sitten minäkin sammuin.

Aamulla kun heräsin, mies suuteli niskaani ja jälleen kerran laittoi kätensä alushousuihini, työnsin pois ja jätin huoneen, lähdin siitä sitten töihin ja mies oli poistunut asunnostani kun tulin illalla kotiin.

Pahinta tässä on että olemme edelleen ”ystäviä”, en ikinä sanonut mitään, eikä hän ikinä pyytänyt anteeksi.

Olen vasta 21-vuotias ja olen kokenut raiskausyrityksiä, raiskauksen, uhkaavia viestejä kun en ole halunnut harrastaa seksiä ja uhkauksia esim. jakaa alastonkuviani netissä.

Tapaus 26

Olen 19 v. ja olen juuri saannut kirjeen ammattiopistosta pohjanmaalta että olen saannut opiskelupaikan. Olen iloinen ja innostunut viestistä, enkä malta odottaa koulun alkua. Koulunkäynti näyttää kuitenkin olevan jotain ihan muuta kun mitä osasin odottaa.. Ekana koulupäivänä huomaan olevani luokan ainoa tyttö. Ala, jolle olen hakeutunut, on miesdominoiva ala. On meitä naisiakin, mutta vähemmän. Se ei kiutenkaan aluksi häirinnyt mua, enkä ajatellut että siitä tulisi ongelma.

Aluksi pojat olivat mukavia ja kyselivät uteliaana kuka minä olen jne. Pikkuhiljaa kommentit kuitenkin kääntyivät nimittelyksi: huora, pillu, mene siivojaks, tämä ala ei ole naisia varten ja muuta seksististä kommentoimista. Alussa ajattelin vaan että pojat on poikia, mutta se ei jäännyt vain nimittelyyn.

Pikkuhiljaa muutama pojista alkoi kopeloimaan ja silloin minulla ylittyi raja ja päätin ottaa asian puheeksi opettajan kanssa (joka oli mies). Kun kerroin asiasta opettajalle niin hänen vastaus oli että olen arka ja että minun pitää oppia puolustautumaan. Aikuisen ihmisen pitäisi tietää paremmin.

Kolme vuotta oli suoraan sanoen jokapäivästä puolustautumista, mikä ei ollut minunlaiselleni kiltille ihmiselle luontaista, joten lopulta aloin jopa änkyttämään. Valmistuin kuitenkin ja päätin antaa alalle tilaisuuden. Työelämässä tämä kuitenkin jatkui enemmän tai vähemmän. Ensimmäsessä työpaikalla esimies mollasi jatkuvasti, onneksi toinen työpaikka oli parempi. Päätin kutenkin vaihtaa alaa ja pääsin yliopistoon opiskelemaan alaa, joka sopii todella hyvin minulle. Kokemukseni ovat auttaneet minua näkemään ja ymmärtämään asioita paremmin. Nykyään voin hyvin enkä enää änkytä.

Tärkein asia minkä opin: poikia pitää opettaa nuoresta pitäen miten naisia kohdellaan, opettajilla on tärkeä rooli siinä. Eniten pettynyt olen juuri näihin aikusiin jotka ottivat poikien puolen eikä tehneet asialle mitään. Suuri kiitos kuitenkin koulun kurraattorille ja yhdelle tietylle opettajalle joka auttoi enemmän kuin muut.

Tapaus 25

Olin alle kouluikäinen, kun olimme perheen kanssa sukulaisperheen luona kylässä. Tädin mies vei mut etsimään metsämansikoita, mutta kun paluumatkalla tultiin jonkin ulkorakennuksen kohdalle, vei mut sinne sisään, työnsi sormet pikkuhousujen alle ja alkoi sormeilla. Lapsen sinisilmäisyydellä kerroin asiasta kun mentiin sisälle, jossa oli mun vanhemmat, miehen vaimo ja heidän mua vanhempia lapsia, enkä ymmärtänyt jäätävää hiljaisuutta, joka siitä seurasi. Asiasta ei ole koskaan puhuttu mun kuullen, ja itsekin muistin sen vasta parikymppisenä uudestaan. Vuosien varrella olen joutunut moniin samoihin juhliin miehen kanssa ja jutustelee niitä näitä ilman huolen häivää sillä aikaa kun pidättelen oksennusta.

Olin 12-vuotias, kun meidän ”turvallisella” kyläkoululla tehtiin remonttia. Yksi remonttimiehistä otti pihalla musta takaapäin kiinni ja puristeli rinnoista, jotka hädin tuskin olivat olemassa. Paikalla oli useampi samanikäinen tyttö – ja itselleni jäi se käsitys, että se oli miehelle osa huvia – mutta tietääkseni asia ei koskaan mennyt opettajien tietoon tai ainakaan siitä ei kukaan multa kysynyt. Itse olin jo silloin siinä uskossa, että tämä vain kuuluu tyttönä olemiseen.

Edelleen n. 12-vuotiaana olin yksin kotona, kun puhelin soi. Tuntematon aikuinen mies kysyi ensin vanhempia mutta johdatteli sitten pikkuhiljaa puheen itsetyydytykseen – tiesinkö mitä se oli, olinko tehnyt sitä jne. En vieläkään tiedä, kuka soittaja oli.

Kaikenlaista on totta kai tapahtunut myöhemminkin, huorittelua sekä miehiltä että naisilta, enkä ole osannut koskaan pitää puoliani fyysisissäkään kontakteissa, niin vahvasti selkäytimeen on jäänyt tunne siitä, että ”ansaitsen tämän” ja valittaminen on turhaa. Käsitys seksuaalisuuden roolista ihmissuhteissa on noiden kokemusten myötä ehdottomasti vääristynyt ja se on vuosien varrella näkynyt monin tavoin.

On vanhemmille ja muille kasvattajille totta kai valtava haaste pysyä lapsen elämässä niin läsnä, että tämä uskaltaa kertoa myös kaltoinkohtelusta, mutta kokemuksesta uskon, että vanhempien selkärankainen reagointi tuossa ensimmäisessä tilanteessa olisi luultavasti muuttanut koko mun elämän — vaikka se ehkä dramaattiselta kuulostaakin.

Tapaus 24

Olin 18-vuotias, vietettiin kavereitten kanssa ilta, humalluttiin jne. Loppuillasta meitä lähti pieni porukka jatkoille kaverin mökille. Huom. kaikki kavereitani. Mukana oli myös eräs oikein hyvä poikakaveri, johon olin aina luottanut.

Olin ainoa tyttö, paikalla oli kuusi miestä ja minä. Pelattiin korttia, juteltiin ja oli oikein mukavaa. Minulle tuli vessa-asiaa, lähdin sinne, ovi lukkoon. Kuulen rapinaa oven takaa, ja sitten meni hetkeksi muisti. Herään siihen, että minua suihkutetaan vedellä, jätkät nauraa räkättää vierellä, olen alasti… pelkään ja nousen ylös, kysyn mitä tapahtui? Eräs sanoo: Me nussittiin sua ja sä nautit, sellanen huora sä oot. Itken, alan etsimään vaatteitani. Farkkuni nostettu ulos lipputankoon, kuulemma voitonmerkki, oksennan ja voin pahoin.

Ja nämä olivat ystäviäni, kahta lukuunottamatta… Vuosia kulunut, ja edelleenkin tunnen häpeää ja ahdistusta, jos jossain näen näitä tyyppejä. Onneksi eivät asu lähellä. Meni kauan ennen kun uskalsin juhlissa mennä esim. vessaan.

Tapaus 23

Tämä syksy on ollut tosi raskas, kun on terapiassa joutunut repimään kaikki vanhat haavat auki, eikä jaksa tehdä juuri mitään. On kuin iho ja kaikki suojakuoret olisi revitty irti.

Mietin pitkään myös mitä jakaa, koska jaettavaa olisi niin paljon (niin kuin niin monilla muillakin): se kun vaaleissa ehdolla ollessa toisen ehdokkaan tukiryhmäläinen laittaa tarkkaan kuvailtuja seksiehdotuksia kännissä; se kun kaupassa töissä ollessa kassalla käynyt asiakas tulee istumaan metrossa vastapäätä ja tunkee kättään reidellesi; se kun tuntematon tyyppi ensi juttelee mukavia, mutta sitten tunkee mukaasi ja pihatielläsi yrittää pakottaa ottamaan suihin. Mutta se mikä “helppous” näissä tapahtumissa oli, on se että vaikka ne ahdistivat ja ahdistavat, niin niitä en häpeä. Se, mistä nyt kirjoitan ei pitäisi hävettää, sen olen jo kymmenen vuotta ymmärtänyt ettei tapahtumassa mikään ollut syytäni, järjellä tiedän sen. Mutta silti se yhä jollain tasolla hävettää.

Kun olin kuusivuotias, niin ystäväni ja minut houkutteli mukaansa tuiki tuntematon mies, joka pyysi koskemaan itseensä. Sen enempää en muista, varmaan aivot pyrkivät suojelemaan itseään. Muistan vain, että seuraavaksi vanhempani löysivät minut kuljeksimasta, kaveri oli varmaan kertonut äidilleen heti kotiin tultuaan, joka oli luultavasti sitten soittanut vanhemmilleni. Ainoa tästä seurannut asia oli, että vanhempani huusivat minulle tuntemattoman matkaan lähtemisestä. Siis kuusivuotiaalle, jonka itse antoivat kävellä ympäri kaupunkia yksinään. Eli ainoa mitä koskaan sain vanhemmiltani asiasta oli heti perään syyllistämistä tapahtuneesta – ei mitään keskustelua tämän päivän jälkeen, ei ammattiapua, ei mitään.

Nyt vasta 20 vuotta myöhemmin olen terapian myötä tajunnut etten jättänyt kertomatta tapahtumasta ensimmäisenä kymmenenä vuotena tai traumatisoitunut voimakkaasti tai kärsi paskasta itsetunnosta ensisijaisesti itse tapahtuman vuoksi. Kyllä rajojeni yli käveltiin ja se sekoitti paljolti koko kasvukokemukseni. Mutta itse vanhempieni tapa hoitaa ja ennen muuta olla hoitamatta asiaa on se, joka saa minut yhä nyt vastoin parempaa tietoani häpeämään. Koska yhä jossain päässäni aina siitä lähtien olen ollut huono ja tyhmä, koska lähdin mukaan. Eikä ympäröivä yhteiskunta millään tasolla kiistä vaan pikemminkin tukee tämmöistä tulkintaa, oli tilanne ollut mikä tahansa, aina olisit muka voinut tehdä jotain toisin.

Tapaus 22

Varmaan lähes kaikki tietää sen tunteen, kun itseä hävettää se ahdistelluksi tuleminen. Vaikka ei ole ikinä oma syy.

Tästä syystä en ikinä nuorempana, vanhempien kanssa asuessa ja ulkona syödessä myöntänyt, etten haluaisi syödä paikallisessa kiinalaisessa. Koska joka ikinen kerta siellä syödessä paikan (vanhempi) miestarjoilija muka ohimennen lautasia tuodessa tai hakiessa koski rintoihin. Ekan kerran luulin sen olevan oikeasti vahinko, mutta kun tokalla kerralla väistin ja annoin tilaa, niin se käsi taas kävi hipaisemassa rintoja. Olin kerroilla max. 16-vuotias, ja tämä toistui aina tuolla syödessä. Rupesin sitten välttelemään paikassa syömistä ja luovuin suosikkiruuasta, joka rupesi oksettamaan.

Samasta syystä en opiskelijavaihdossa ollessani myöntänyt osittain pelkääväni yksin ulkona liikkumista. Tutustuin ruokakojulla paikalliseen, suht saman ikäiseen opiskelijaan, jonka kanssa vaihdoin sähköpostia ja lopulta myös puhelinnumeroa, ja josta sitten tuli ahdistelija/stalkkaaja. Onneksi tilanne ei ikinä mennyt seksuaaliseksi asti, sillä onnistuin jollain keinolla välttelemään henkilöä, mutta joka aamu, päivä ja ilta tuli tekstiviestejä ja puheluyrityksiä, joissa julistettiin rakkautta ja kyseltiin poikaystävän jättämisestä. Se oli ahdistavaa, enkä voinut kuin vitsailla asiasta muille suomalaisille, koska heistä oli oma vikani antaa puhelinnumero (no, oma valintahan se oli). Tätä viestittelyä jatkui lähes vuoden vielä Suomeen palaamisen jälkeen ja joka kerta ahdisti sähköpostin avaaminen, kun uusi viesti oli saapunut.

No, koskaan näistä en ole kellekään puhunut, koska olen aina hävennyt itseäni. On vaatinut hirveästi työtä päästä häpeän tunteesta eroon. On tässä vielä työtä (ja monia muita syitä), ennen kuin pystyy luottamaan miespuolisiin täysin, olivat sitten ammatinharjoittajia tai vain kaduntallaajia.

Tapaus 21

Isovanhempieni luona asui isäni veli, ja koin seksuaalista hyväksikäyttöä hänen taholta erinäisiä kertoja. Tapahtumien aikana olin 10-13 vuotias. Erään päivän/illan/yön jälkeen kerroin asiasta lähimmäiselleni, ja jonkin aikaa siitä hän kertoi äidilleni ja isäni teki rikosilmoituksen ja asiat lähtivät eteenpäin.

Tuli esitutkinta, asia ei edennyt syyteharkintaan sillä syytetty oli tietenkin kiistänyt tapahtuneen vedoten että se on minun mielikuvitusta. Sinä yönä kun olin uskaltautunut ”avaamaan suuni”, tämä henkilö oli jostakin syystä saanut minut jäämään nukkumaan hänen sohvalleen, olin alkanut ”nukkumaan”, jolloin hän alkoi katsomaan aikuisviihdettä. Useaan otteeseen hän kysyi nukunko, en tietenkään peloissani ja ahdistuksen alaisena vastannut mitään vaan esitin nukkuvaa peiton alla samalla nähden mitä telkkarista tulee sekä kuullen äänet jotka yhdistin itsetyydykseen. Touhua kesti parisen tuntia.

Tämä ei ollut ainoa kerta, jolloin olin kokenut lapselle sopimattomia asioita. Eräänä kertana samaisella sohvalla päiväunia ottamassa makasin pienet shortsit jalassani ja hän veti useaan otteeseen peittoa päältäni sanoen, että minun tulee kuuma jos peitto on päällä. Myös erään kerran hän tunkeutui saunaan minun ollessa yksin siellä, koska halusi näyttää miten löylyä heitetään.

Vuodet kuluivat ja teot olivat jättäneet pysyvät jäljet minuun sekä sukulaissuhteisiin, niin kuin olettaa voi. Isäni ei ole voinut olla missään tekemisissä veljensä kanssa, sekä niin uskomatonta kuin asia on, niin myös muita sukulaissuhteita on mennyt asian johdosta poikki, kun asia on tullut ilmi ja minua ei olla uskottu.

Asiasta on nyt yli 11 vuotta ja koen erittäin vääräksi että asiaa ei tutkittu enempää ja asia vaan jäi. Minä en asioita pysty koskaan unohtamaan. Vieläkin välillä näen painajaisia, ja joihinkin elämäni alueisiin tapahtumat ovat heijastuneet erilaisin tavoin luultavasti loppuelämän ajaksi.

Tapaus 20

Lukemattomia pyllyn puristeluja, seksinostoyrityksiä ja ahdistavaa kommentointia. Alkaen noin vuodesta 1998.

Isäni sanoi minun näyttävän huoralta lyhyessä hameessa. Olin 10-vuotias.

Sukulaismies laittoi ruokapöydän alla käden reidelleni toistuvasti kun olimme hänen luonaan kylässä. Muut istuivat ruuan ääressä, kukaan ei huomannut, olin lamaantunut. Olin jotain 10.

Rintojen kommentointi alkoi kun olin 11. Rintaliivien käyttöä kommentoitiin kotona ja koulussa. Niiden käyttöä piti selitellä ja puolustella. Tarvitsin niitä oikeasti. (Ja ihan sama muuten, vaikken olisi tarvinnutkaan. Ei rintaliivejä kommentoida.)

Rintojen puristelu oli yläkoulussa tavallista. Se oli leikkiä pojille, kuka saa kouraistua pahiten. Viimeksi viime kesänä saunassa humalainen nainen yritti väkisin puristella rintojani. Ihmetteli kun en antanut lupaa.

Muutamia vuosia sitten kaksi kundia ohitti minut keskustassa. Toinen kouraisi haaroista edestä ja toinen takaa. Sattui, suutuin ja huusin perään. He löivät ylävitoset toisilleen ja nauroivat.

Myös muutamia vuosia sitten miesporukka ohitti minut illalla keskustassa ja joku heistä puristi kunnolla takapuolesta. Huusin perään ja sain kuulla olevani vitun huora.

Seurustelusuhteissa (menneissä) painostusta seksiin, vähättelyä, nöyryyttämistä.

Tapaus 19

Työssäni olen joutunut useita kertoja miespuolisten työtovereiden lääpittäväksi ja seksuaaliaalisviritteisten juttujen kohteeksi. Kun tämä tapahtui ensimmäisen kerran, jolloin miespuolinen työkaveri painoi päänsä rintojeni päälle erään jutun varjolla, otin yhteyttä korkeimpaan (nais)puoliseen esimieheemme. Hän kutsui ko. miehen puhutteluun. Mies kielsi kaiken ja oli tuon jälkeen alkanut työyhteisössä levittää tarinaa siitä, että toimin näin koska olen häneen rakastunut enkä saanut vastakaikua?!?

Työssäni myös miespuoliset asiakkaat joskus ahdistelevat seksuaalisesti, niin kasvotusten kuin puhelimitse. Eikä kukaan tunnu puuttuvan, koska ammattiauttajana tulisi ymmärtää ”sairaita” ihmisiä.

Tapaus 18

Olin hyvin kehittynyt jo 12-vuotiaana. Muistan kuinka kerran kesällä olimme tuttavapariskunnan mökillä vanhempieni kanssa. Tuo pariskunnan nainen yllättäen kosketti alastomia rintojani, kun olin menossa uimaan, ja kommentoi miten ovat jo kehittyneet.

Yläasteella luokkakaverin isäpuoli kommentoi minulle kuinka olen seksikäs ja kaunis. Hän oli yli 50-vuotias ja itse 14-vuotias.

15-vuotiaana jouduin lähes 30-vuotiaan miehen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Hän tarjosi alkoholia ja oli harrastanut suojaamatonta seksiä, kun olin sammunut. Heräsin hänen luotaan aamulla verta valuvana. Jonkin ajan kuluttua selvisi että hän oli tartuttanut minuun sukupuolitaudin.

Tapaus 17

Olin 19 ja ensimmäisissä töissä vanhainkodissa. Työporukka koostui itseäni 30 vuotta vanhemmista naisista. Välillämme oli melkoinen kuilu, mutta halusin kovasti päästä osaksi porukkaa.

”Sinua ja sinun taitojasi olisi kaivattu eilen”, porukan hauskuuttaja sanoi minulle kahvitauolla. Tiesin heti, että nyt tulee joku hauska juttu. Olin myös tosi mielissäni – vihdoinkin on huomattu, että oikeasti osaan jotain?

”Ai mihin olisi kaivattu?”

”Asiakas toivoi, että vielä kerran kun saisi panna kaksikymppistä tyttöä.”

”…”

Porukka ulvoi naurusta. Häkellyin, punastuin, en ollut tottunut siihen, että aikuiset puhuvat minulle noin. Olisin halunnut sanoa, että vanhan ihmisen seksuaalisuus ei ole vitsi. Sen sijaan sanoin:
”Reh reh, maksetaankos siitä likaisen työn lisää?”

En olisi halunnut osallistua tällaiseen läpänheittoon, mutta osallistuin silti. Aina hoettiin, että herkkänahkaiset eivät tähän työhön sovi.

Tapaus 16

Heti liityttyäni tiesin, että tahdon avautua myös omista kokemuksistani, mutta pitkään puntaroin mitä kaikkea oikein uskaltaisin kertoa, varsinkin kun ryhmässä on tuttaviani ja mm. oma siskoni. Läheisille näiden kertominen on jotenkin vielä vaikeampaa kuin tuntemattomille…

Noh. Itsekin oon kokenut nää kaikki ”perusjutut”: huorittelut, kehon kommentointi ja kritisointi, takapuolen puristelu ja läpsiminen, rintojen kourinta, pyytämättä lähetetyt peniskuvat, seksiin painostaminen, yleinen esineellistäminen. Ja se, että seksin jälkeen ei tule enää ainuttakaan yhteydenottoa (toisin sanoen naiseen tutustuminen ja kiinnostuneen/mukavan esittäminen pelkän seksin takia). Eikö olekin surullista että tällaisia voi ihan oikeasti suomalainen nainen kutsua ”ihan perus jutuiksi”? Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan näitä ollenkaan, saati sitten tottua tällaiseen käytökseen koska sitä tapahtuu niin usein!

Tarinoiden suhteen aloitan ”kevyimmistä” ja kerron sitten ikävämpiä kokemuksia myöhemmin jos uskallan… (Näistä teksteistä tuli todella pitkät siihen nähden ettei niissä OIKEASTI tapahdu juuri mitään, pahoittelen!)

*
Oli kesä ja olin käymässä isossa marketissa, kun ruokahyllyjä tutkaillessani viereeni ilmestyi ulkomaalaistaustainen mies, joka alkoi puhua minulle englanniksi. Hän sanoi että olin kaunis ja kysyi mitä aioin tehdä tänään. Sanoin meneväni rannalle. Hän kysyi tahtoisinko mennä rannalle hänen kanssaan samalla kun ryhtyi silittämään käsivarttani. Hymyilin koko tämän ajan erittäin vaivaantuneena, sanoin ei kiitos ja pakenin parin hyllynvälin päähän.

Mies kuitenkin seurasi minua ja otti minut outoon puolihalaukseen takaapäin pidellen minua kiinni olkavarsista. Hän kysyi tahtoisinko edes tulla käymään hänen autollaan (??) ja suuteli olkapäätäni. Jähmetyin paikoilleni ja sanoin että aioin tavata poikakaverini rannalla. Hän sanoi ettei häntä haitannut että minulla oli poikakaveri. Sanoin että minulla on kiire, rimpuilin irti hänen otteestaan ja lähdin harppomaan pois kaupasta. Hän huikkasi perääni että toivoi tapaavansa minut uudestaan. En onneksi nähnyt häntä enää ikinä.
*
(Tämä tapahtui aikana, jolloin olin jo tutustunut feminismiin lähemmin enkä enää sietänyt paskaa käytöstä keneltä tahansa.)

Olin baarissa silloisen poikakaverini ja kahden miespuolisen kaverimme kanssa. Istuimme nelistään pöydässä ja huomasin miten naapuripöydästä eräs mies vilkuili koko ajan minuun. Jossain vaiheessa poikakaverini ja kaverimme lähtivät yhdessä tiskille hakemaan lisää juotavaa. Tiesin jo tässä vaiheessa että tämä ei ollut hyvä juttu ja teki mieli parkaista heidän peräänsä, että ette kai jätä minua pöytään yksin.

Sillä sekunnilla kun pojat olivat poistuneet, tämä vieruspöydän (selkeästi humaltunut) mies tuli istumaan viereeni aivan minuun kiinni ja työnsi kasvonsa melkein kiinni omiini. Hän kysyi mitäs kaunokaiselle kuuluu ja että tahtoisinko siirtyä heidän pöytäänsä, johon vastasin suoraan rauhalliseen sävyyn, että voisiko hän painua helvettiin.

Mies oli kuin puulla päähän lyöty, hän ei selvästi odottanut niin epäkohteliasta vastausta ja kysyi typerästi: ”täh?”

”Niin että painutko muualle siitä”, toistin.
”Miks?” hän kysyi, johon vastasin: ”Koska mua ei paskaakaan kiinnosta sun seuras”
Tästä hän suutahti: ”Ei muakaan kiinnosta sun seuras!”
”No mitä helvettiä sitten edelleen istut siinä?”

Mies kerta kaikkiaan jämähti paikoilleen, kasvot edelleen sentin päässä omistani. Hän näytti siltä, että saattaisi hetkellä millä hyvänsä vetää minua turpaan. Tuijotin vain takaisin yhtä vihaisena ja melkein toivoin että hän löisi minua, pääsisinpähän haastamaan hänet oikeuteen.

Tässä vaiheessa pojatkin havahtuivat tilanteeseen ja palasivat paikalle. Toinen kaverini kehotti miestä poistumaan, johon mies vastasi ”Tai mitä??” selvästi riitaa haastaen. Onneksi sillä hetkellä jonkun hälyttämä portsari tuli saattamaan miehen ulos baarista. Loppuillan tunnelma oli todella kiusaantunut ja iloton.

Muistan aina sen, miten kaverini oli ainoa joka ympärillä olevista ihmisistä puuttui tilanteeseen (hän on tähänkin mennessä yksi harvoista miespuolisista ystävistäni joilla on minkäänlaista selkärankaa tällaisissa tilanteissa). Muistan myös sen, miten oma poikaystäväni seisoi kaikista taaimpana eikä tehnyt yhtään mitään saadakseen miestä kimpustani.

Mainittakoon myös, että tämän samaisen poikakaverin kanssa harrastin seksiä hänen painostuksestaan useamman kerran suhteemme aikana silloin kun en itse olisi todellakaan halunnut. Hän ei myöskään lähestulkoon koskaan tehnyt mitään tyydyttääkseen minun tarpeitani. (Lienee myös sanomattakin selvää että hän oli arjessa ihan avoimen seksistinen ja sulki minua usein ulkopuolelle yhteisen kaveripiirimme keskusteluista ja illanvietoista, koska ne oli ”poikien juttuja”, jotka ei kuuluneet minulle.)

*

Jotenkin hävettää että kerroin näistä kokemuksista näinkin pitkästi, tällaiset tilanteet kun ovat taatusti monille muille ihan arkipäivää, eivätkä varmasti olisi useimmille mitenkään kummoisia kokemuksia…
Koen kuitenkin että näiden avulla kerään rohkeutta kertoa sitten myöhemmin arkaluontoisempia ja ikävämpiä kokemuksia…

Tapaus 15

Olin noin 16-vuotias, minulla on 10 vuotta nuorempi sisko. Kerran kotona ollessa puhelin soi. Vastasin. Miesääni kysyi pikkusiskoani nimeltä. Kerroin että hän on ulkona leikkimässä. Hän sanoi, että aikoo nussia tätä mun pikkusiskoa. Ja lopetti puhelun.

Olin ihan järkyttynyt. Lähdin siltä seisomalta hakemaan siskoa pihalta, soitin poliisille ja odotin että mun vanhemmat tulee kotiin. Miestä ei koskaan tavoitettu. Me vahdimme jonkin aikaa siskoa todella tarkkaan.
Jo 16-vuotiaana ymmärsin heti mistä on kyse. Muistan sen mustan pelon joka vyöryi päälle.

Tapaus 14

Opiskelijabileet muutamia vuosia sitten. Oltiin baarissa ilman haalareita, minullakin mekko päällä. Tiskillä eräs jäbä kouraisi kädellään mekon alta. Kouraisu osui muuhunkin kuin ”vain” pakaroihin. Hämmennyin täysin näin härskiä tekoa. Kehotin tyyppiä olemaan enää ikinä olla tekemättä niin, häipyä ja olla onnellinen ettei *(silloinen kumppanini) nähnyt tilannetta.

Illan edetessä tyyppi tunki koko ajan samaan pöytään, pyysi mukaan saunomaan, panemaan ja jatkoille. Kehotin häntä jättämään minut rauhaan ja kaveritkin käskivät hänen lähteä. Lopulta sanoin hänelle suurinpiirtein näin : ”Mitä kohtaa sä et sanassa EI ymmärrä? Eetä vai iitä ? Vaikka mä en olisi parisuhteessa mä en silti lähtisi sun mukaan. Vaikka me oltais tän kuolevan planeetan kaksi viimeistä ihmistä ja ihmiskunnan jatkuminen olisi meidän harteilla mä en silti panisi sua. ” Jälleen kerran kaveritkin käskivät hänen häipyä ja nyt hän poistuikin.

Ravintolan ulkopuolella sama tyyppi tarrasi takaapäin löysään kuristusotteeseen minut. Silloin tarrasin, tai siis vedin, toisella kädellä hänen käsistä kiinni (pahinta mitä tilanteessa voi tehdä on nostaa käsiä jolloin tukkii omat hengityskanavat), toisella kädellä tökkäsin kasvoihin (silmiin yritin), jolloin hänen ote heikkeni, iskin kyynärpäällä palleaan jolloin ilmat pakeni ja takapotku. Tässä vaiheessa kaverini heräsi ja huusi ”kävit sä Elluun käsiksi” ja yritti lyödä tyyppiä. Paikalle tulivat poliisit ja kyseinen ahdistelija vietiin juoppoputkaan.

Ahdistelija nosti minua kohtaan syytteen pahoinpitelystä, josta tehtiin syyttämättäjättämispäätös, koska katsottiin kyseessä olevan hätävarjelu. Hän itse sai tuomion lievästä pahoinpitelystä ja kaverini joka yritti lyödä ja osuikin henkilöön sai myös tuomion lievästä pahoinpitelystä.

Tapaus 13

Olin 16-vuotias ja kotibileissä aivan liian humalassa. Paikalle saapui mopollaan vuotta vanhempi kaveripoikani, joka raiskasi minut kun olin tiedottomassa tilassa. Hain aamulla jälkiehkäisypillerin, johon lainasin rahaa kaveriltani. Poika pyysi anteeksi samana päivänä tekstarilla. Annoin anteeksi, koska en tiennyt mitä muutakaan olisin voinut tehdä. Tapaus tuli puheeksi pari vuotta jälkeenpäin, jolloin kaverini poikaystävä totesi: ”jos muija antaa, niin sitten se antaa.” Tapauksesta ei puhuttu enää ikinä.

Festareilla tungoksessa joku puristeli minua joka paikasta. En tiedä kuka tyyppi oli, enkä päässyt pakoon.

Olin noin 15-vuotias, käymässä vanhempien tyyppien kotibileissä. Tuntematon poikaporukka tuli saunasta pyyhkeet lanteilla. Yksi poika istui viereeni ja ohjasi käteni haarojensa väliin. Vedin käteni pois, nousin sohvalta ja lähdin sanomatta sanaakaan.

Lukemattomat dickpickit Snapchatissa.

Olin leffan kuvauksissa avustajana ja vanhempi mies yritti tehdä kanssani tuttavuutta. Myöhemmin hän seurasi minua vessaan, koska halusi kiittää juttutuokiosta halauksella. Hän sulki vessan oven, kaappasi minut halaukseen ja liu’utti kättään alaselkääni pitkin. Kun toivuin lamaannuksesta, työnsin hänet pois ja ryntäsin ulos vessasta.

Odotin kaveriani baaritiskillä, kun kolme keski-ikäistä miestä tuli ehdottamaan minulle ryhmäseksiä maksua vastaan. Kieltäydyin ja siirryin baaritiskin toiseen päähän.

Jonotin juomaa baarissa ja huomautin takanani olevalle miehelle, että hän tönii minut melkein kumoon. Hän suuttui, huoritteli ja haukkui tissini pieniksi. Hänen kaverinsa saapuivat paikalle ja koko sen ajan kun jonotin juomista, he haukkuivat ja kommentoivat kroppaani ja kasvojani halventavasti. Kun sanoin vastaan, yksi miehistä löi perseelleni niin kovaa kuin lähti, ja he poistuivat paikalta. Joku heistä huusi perään ”vitun feministihuora.”

Ala-asteen opettajamme kuvasi luokkamme tyttöjen tanssiesityksiä. Hän myös kommentoi, kun joku alkoi käyttää rintsikoita. Uutenavuotena hän tekstasi minulle. En kertonut kenellekään.

Huh tuntuipa pahalta kirjoittaa nää.

Tapaus 12

Olin joitain vuosia sitten Australiassa viettämässä välivuotta opettajakoulusta. Kävelin kadulla ja ohitin kolmen pojan skeittaavan joukon. He olivat maksimissaan kymmenen ikäisiä. Ohittaessani heitä joku heistä huusi kovaan ääneen: ”I wanna fuck you!!” Silmäni meinasivat pullistua päästä ja jatkoin mieleni pahoittaneena kävelyä pari metriä, kunnes kaikki päässäni risteilevät ajatukset asettuivat uomiinsa. Käännyin kannoillani ja menin poikien luo ja pyysin toistamaan mitä he juuri minulle huusivat. Hiljaseks veti. Kysyin, tietävätkö he mitä sanomansa tarkoitti. Vaikeaa kiemurtelua. Selitin, että tuollainen ihmisille huutelu, etenkin tytöille ja naisille, on loukkaavaa ja tuntuu pahalta. Ja että haluan että he pyytävät minulta anteeksi, eivätkä enää ikinä huutele tuommoisia. He pyysivät anteeksi. Millaista lie on heidän käytöksensä tänä päivänä, vaikea sanoa, mutta ainakaan huutelua ei ole ohitettu ”jokapäiväisenä perushäiriköintinä”. En tiedä toiminko täysin oikein kasvatuksellisesta näkökulmasta, mutta ainakin tein jotain.

Suomalaisessa koululuokassa kakkosluokkalainen poika kailotti myös joskus, että on miehen kunnia lyödä naista. Moni hörötti ajatukselle hyväksyen. Pysäytin tilanteen siihen paikkaan ja tein selväksi, että miehen kunnia on kylläkin puolustaa ja suojella naisia ja aivan kaikkia. Toivottavasti he muistaisivat tämän hetken yhtä hyvin kuin minä.

Niin että mistä tällaiset ajatukset pääsevät pikkulastenkin päähän? Selvästi ympärövä kulttuuri viljelee ituja tällaiseen huuteluun. Minusta se on kertakaikkisen kamalaa. Voitaisko me kaikki olla se vastareaktio tälle ja kasvattaa ihmisiä oikeanlaiseen toimintaan pienestä pitäen? Ei vasta sitten kun ollaan käräjillä.

(Minulla olisi monta tarinaa myös tilanteista joissa en osannut toimia, joihin liittyy aikuiset ihmiset, mutta jaan mieluummin tämän itseäni jollain tavalla voimaannuttavan tarinan. Monet täällä jakavat kipeimpiä tarinoitaan, kaikki tsemppi ja tuki teille!)

Tapaus 11

Olen kokenut sanallista häirintää niin kauan kuin voin muistaa. Aikuisena osaan siihen vähän paremmin vastata. Lapsena koetut tilanteet ovat jääneet mieleen vahvemmin.

Minua on vaivannut tämä asia monta vuotta, mutta rikosilmoituksen kynnys on ollut todella korkea (mies kesäkurssilla opettajana, vaimo luokanopettaja, mies paikallinen taiteilija pienellä paikkakunnalla) ja nyt kulunut liian pitkä aika.

Ihmisoikeudet ovat minulle todella tärkeitä, olen kampanjoinut eri tilanteissa. Tämän vuoksi minua on vaivannut, etten ole voinut nostaa asiaa esille. En varmasti ole ainoa uhri. Maalla on hyssytelty perinteisesti perheväkivallasta alkaen kaikki ikävät asiat.

Olin 11-vuotias, kun mies suuteli minua luokkahuoneessa (hänen vaimonsa oli juuri pitänyt tunnin!) intiimisti (pitämällä käsiä poskien ympärillä) muiden poistuttua. Tämä oli tällöin todella hämmentävää, enkä muistanut sitä moneen vuoteen. Muisto tuli takaisin toisen tilanteen yhteydessä. Hän myös nosti minut päästä ilmaan luokkahuoneessa kesäkurssilla. Tämäkin tuntui epämiellyttävältä.

Taidekurssilla tehdyt työt on pitänyt viedä varastoon. Asian muisteleminen hämmentää vieläkin. Olen nyt 34, eli asialle ei enää mahda oikeudellisesti mitään. Kirjoitan siitä nyt ainakin tänne, jotta saisi ainakin tämän häpeän tunteen (joka täysin irrationaalinen!) pois.

Tapaus 10

En ole osannut kirjoittaa omista kokemuksistani aikaisemmin, koska ne tuntuvat erillisinä liian pieniltä tai vaihtoehtoisesti vaan hävettää.

Lapsuudenkodissa pienenä tyttönä minua häiritsi isäni ”tyttökalenterit” sekä leväperäisesti esiin jätetty pornografinen materiaali. Tähän törmään yhä edelleen välillä käydessäni kotona. Myös seksistiset ”vitsit” ja puheet naisista ovat olleet perheessäni arkea perheeni miessukupuolisten kesken. Ihmettelen vain, eivätkö he ymmärrä ristiriitaa siinä, että minä olin tyttö, nyt nainen, ja heidän vitsinsä loukkaavat myös minua. Tämä ei sinänsä ole ahdistelua (vai onko?), mutta mielestäni osa tätä koko kulttuuria jossa naisista saa sanoa mitä huvittaa ja heistä voidaan puhua vain kehoina ja katseiden kohteina.

Yläasteella oli yleistä, että pojat nostelivat hameitamme korviin ja kiskoivat pikkuhousuista, jos ne näkyivät housunkauluksesta. Me tytöt, ainakin osa meistä, olimme tässä leikissä mukana, sillä jostakin syystä ajattelimme tällaisen käytöksen tarkoittavan, että olemme viehättäviä ja siistejä tyyppejä. Tyttöjen vartalot olivat myös vapaata riistaa kaikenlaiselle kommentoinnille. Ollessani riparilla isosena yksi rippikoululaisista sanoi minulle, että haluaisi laittaa minut johonkin talteen, että voisi halutessaan raiskailla minua. Luulin tätä kehuksi.

Seurustelu- ja tapailusuhteissa olen kokenut henkistä väkivaltaa ja painostamista seksiin. Kieltäytyessäni seksistä tai halutessani keskeyttää sen, minulle on suututtu ja väitetty että olen kiinnostunut vain itsestäni. Miellyttämisenhaluisena olen jatkanut vaikka en olisi halunnut. Olen lähettänyt itsestäni alastonkuvia samaisesta syystä, ja yrittäessäni päättää parisuhdetta kumppanini uhkasi levittää kuviani netissä. Yhä kuumottaa missä nämä kuvat ovat, mutta olen katsonut paremmaksi vaan vaieta asiasta.

Olen ollut suhteessa huomattavasti vanhempaan perheelliseen mieheen ollessani vielä teini. Mies vaati minulta uskollisuutta ja kun vihdoin pyristelin hänestä eroon hakemalla ponnahdusta uudesta kumppanista, sain kuulla olevani huora. Tämän lisäksi kehoani, erityisesti karvoitustani ja meikkaustottumuksiani on kommentoitu inhottavaan sävyyn, ja hyväksynnän saaminen kumppaneilta on ollut ehdollista, kunhan täytän tietyt ulkonäkökriteerit. Olen mennyt syömään miehen luo velvollisuudentunnosta ja harrastanut lopulta seksiä samaisen miehen kanssa vastentahtoisesti koska hän jankkasi asiaa niin pitkään kielloistani huolimatta – en lähtenyt koska en halunnut olla epäkohtelias.

Tapaus 9

Olin lukioikäinen ja olimme viettämässä iltaa vanhempieni kahden tuttavaperheen kanssa. Yksi miehistä kännispäissään kopeloi mua takapuolesta kaikkien edessä, eikä kukaan sanonut mitään. Mun oma isä oli kuollut ehkä paria kuukautta aiemmin. Kaikki esittivät kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Mä en osannut sanoa enkä tehdä mitään.

Olen jo yli 40v. eikä asiasta ole koskaan puhuttu. Olen aivan varma, että jos otan tän asian puheeksi mutsin kanssa, niin se esittää, ettei se muista mitään. Tai sitten se itse heittäytyy uhriksi, että ai nyt sekin on sitten hänen vikansa, että se äijä kävi sun takamukseen kiinni. Miten nöyryyttävältä toi kaikki tuntuu. Ja tämä on pientä verrattuna siihen, mitä täällä on moni sisko kokenut. No, ei niillä aikuisillakaan ollut varmaan mallia, miten toimia.

Sovitaan, että me puututaan heti, pienemmästäkin, vaikka pahantekijä menettäis kasvonsa, vaikka bileet menis persiilleen. Iskostetaan näitä sanoja meidän ja meidän lasten selkärankaan: LOPETA, IRTI, MENE POIS, MÄ VIEN TÄMÄN ETEENPÄIN, MÄ TEEN SUSTA ILMOITUKSEN.

Tapaus 8

Ensimmäinen muistiini jäänyt kerta kadulla tapahtuneesta huutelusta on kun olin n. 12-vuotias. Olimme juuri tulleet äitini kanssa kauppakeskuksen parkkipaikalle ja nousseet autosta (myös nuoremmat sisarukseni olivat mukana), kun ohi ajoi pakettiauto. Pakussa oli kaksi miestä, epäilemättä nuoria, jotka avasivat ikkunan ja vihelsivät minulle. Hämmennyin tietysti. Äitini totesi, että ”kivahan se on, että vähän vanhemmatkin huomioi”.

Tilanne jäi mieleeni enemmän hämmennyksen kuin ikävyytensä vuoksi. Nyt, kun metoo-keskustelua on käyty, olen vasta todella ajatellut, mitä kaikkea tapahtuma minulle opetti.

1) Ajokortti-ikäiset miehet saavat kommentoida seksuaalissävytteisesti selvästi alaikäisiä lapsia
julkisesti.

2) Äitini kommentti opetti, että kaikkien miesten huomiosta kuuluu olla mielissään kaikissa tilanteissa.

Äitini ei varmasti tullut ajatelleeksi asiaa näin syvällisesti itse tilanteessa ja tuskin itse muistaakaan koko juttua, mutta niinkin ohikiitävällä hetkellä pystyttiin paljastamaan niin monia, syväänjuurtuneita asenteita.

Tapaus 7

En ole kertonut tästä kenellekään. Olin laivalla silloisen ex-poikaystäväni kanssa, mutta tilanne oli hankala: ilmassa oli edelleen ihastusta, rakkautta, mitä lie ollutkaan, vaikka olimme jo pistäneet poikki. Elimme jonkinlaista on-off-episodia. Hän oli hauska, ihana ja huumorintajuinen, mutta myös ajoittain älyttömän mustasukkainen. Tarina, miksi olimme samalla laivalla on pitkä ja sivuseikka.

Olin kuitenkin varannut matkan omalla hytilläni, koska en halunnut ajautua tilanteeseen missä ehkä päädyttäisiin taas sänkyyn. Olin jo pari kertaa nähnyt tilanteita, joissa hän mustasukkaisuuden ja raivon vallassa heitteli lautasia seinään ja pari kertaa myös löi. Tiesin, etten enää halunnut suhdetta hänen kanssaan. Mutta samalla siitä oli niin vaikeaa päästää irti.

Koko illan ajan hän tivasi hyttinumeroani. Valehtelin matkustavani naishytissä, jossa siis oli muitakin matkustajia. Jossakin vaiheessa hän kuitenkin näki hyttiavaimeni ja ilmeisesti painoi sen numeron hetkessä mieleensä. Kun olin jo mennyt nukkumaan, kuulin miten hän selittää hyttiemännälle oveni ulkopuolella, miten hän raukka on hukannut avaimensa ja joo joo tämä on oikeasti hänen hyttinsä. Se nainen vaan päästi hänet sisään, eikä tarkistanut onko hytissä joku muu. Joten olin yhtäkkiä hänen kanssaan hytissä yksin. Halveksivasti hän katsoo ympärilleen ja toteaa ”no missä ne muut naiset ovat”.

Hän raiskaa minut. Sen jälkeen hän nukahtaa. Olen koko yön valveilla enkä uskalla lähteä mihinkään. Istun vaan hiljaa. Kun aamulla tulemme satamaan, hän lähtee hakemaan kamansa omasta hytistään ja sanoo – ihan kuin kaikki olisi ihan ok – ”Odota mua, haen vaan kamani”. Kerään omat tavarani ja vaatteeni sekunnissa kasaan ja lähden juoksemaan uloskäyntiä kohti. Pääsen terminaaliin. Yritän kävellä rauhallisesti. Ulkona seisoo bussi. Ne minuutit, jolloin odotan bussin lähtevän, odotan täysin kauhusta kankeana hänen ilmestyvän ja tulevan minä hetkenä hyvänsä terminaalista ulos ja hyppäävän bussiin. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Pääsen kotiin, ja kaadun täysin uupuneena ja turtana sänkyyn.

Olin juuri muuttanut (emme siis asuneet yhdessä). Hän ei tullut perään eikä yrittänyt – tietääkseni – löytää uutta osoitettani. Asuimme eri kaupungeissa, onneksi. Se oli viimeinen kerta kun nähtiin.

Tapaus 6

Olin noin 14-vuotias. Olin ystäväni luona, jossa hänen äitinsä, joka oli aivan ihana tyyppi, oli järjestänyt juhlat. Hän oli liberaali äiti, joka tiesi menemisistämme ja tiesi missä mennään. Hän oli antanut meille luvan juoda ekat kännit, tietenkin valvovan silmänsä alla, ja näin tehtiinkin. Oli jännää. 🙂

Tästä on niin kauan, että yksityiskohdat ovat jo hämärtyneet, mutta sen muistan hyvin elävästi, miten myöhään illalla menin alas heidän takkahuoneensa sohvalle nukkumaan. Osa ihmisistä juhli vielä yläkerrassa, jotkut olivat menneet jo nukkumaan vähän minne sattui. Olen jo nukahtamaisillani, kun tunnen että joku rojahtaa sohvan toiseen päätyyn. Ei siinä mitään. Mutta hetken kuluttua havahdun siihen että käsi vaeltaa reittäni pitkin.

Tunnustan; lievässä humalatilassa – ei pahassa – se oli jotenkin kiehtovan kiellettyä ja jännittävää, joten annoin hetken olla. Minua ei ollut kukaan koskettanut ennen ”sillä tavalla”. Mutta ei kestä kauaa ennenkuin käsi rohkaistuu ja yrittää jo avata housunnappini. Tajuan siinä vaiheessa, että nyt homma karkaa käsistä. Nousen ylös ja lähden toiseen huoneeseen. En tiedä kuka vieraista se oli, mutta keski-ikäinen äijä kuitenkin. Joka tunsi äidin, joka tiesi meidät tytöt. Ei meitä ollut kuin neljä paikalla. Mikä sika. Onneksi jäi yritykseksi.

Tapaus 5

Ala-asteen miesopettaja tuli monesti tyttöjen pukuhuoneeseen jumpan jälkeen ja katsoi, että ”kaikki on hyvin”. Sanottiin siitä, ja hän sai kolme varoitusta (hän siis jatkoi vaikka sai varoituksia). Kolmannen varoituksen mukaan sanottiin, että hän saa potkut jos jatkaa. Ilmeisesti hän ei jatkanut sen jälkeen? En ole kullut muuta, mutta jatkoi opettajana vielä noin 20 vuotta.

Tapaus 4

Ala-asteella oli yksi poika joka avoimesti kertoi, että hän katselee pornoa (alkoi jo 4. luokalla). Hän puhui paljon seksistä, päästeli seksuaalisia ääniä ja kehonliikkeitä ja kielellä nuoleskeli ilmaa vihjaillen. Tämä oli jokapäiväistä. Kerran hän tuli luokkaan ennen kuin opettaja oli tullut ja veti housut alas ja hyppeli näyttäen vehkeitään. Hän ja muutama muu poika koskettelivat joskus tyttöjen rintoja ja takapuolia.

Tapaus 3

Haluan kertoa tarinani anonyymisti, koska mies voi muuten olla tunnistettavissa. En myöskään halua, että monet miehet, joiden kanssa olen työskennellyt, joutuisivat epäilyn alle, jos kertoisin omalla nimelläni asiasta.

Työskentelin lapsena näyttelijänä esimerkiksi televisio-ohjelmissa. Olin 15-16-vuotias, kun kuvasimme yhtä sarjaa vuoden ajan. Noin puolet tästä ajasta jouduin työskentelemään äänimiehen kanssa, jonka kanssa seksuaalisen häirinnän juuri oli mikrofoni, joka kiinnitetään ihoon tai paitaan, jossa on pitkä piuha ja lähetin oli nilkassa tai joskus housujen takaosassa tai lanteilla. Hän pakotti minut toistuvasti riisuutumaan alusvaatteisilleni, koska hän halusi teipata mikrofonipiuhan kiinni hyvin, hyvin huolellisesti ensin jalkaani pitkin, sitten vatsaani ja lopulta kiinnittää sen rintaliiveihini tai rintakehääni. Aiemmissa töissäni piuha oli harvoin tarvinnut teipata ja silloinkin olin saanut tehdä sen itse, usein suljetun oven takana tai naisäänittäjän kanssa.

Tilanteet olivat ahdistavia. Seisoin keski-ikäisen miehen edessä yksin pelkissä alusvaatteissa monta kertaa viikossa ja hän pujotteli piuhaa iholleni. Olin ainoa näyttelijä, jonka tarvitsi käyttää langatonta mikrofonia ja mikrofoni kiinnitettiin vain tilanteissa, joissa olin yksin. Olin produktion ainoa alaikäinen nöyttelijä, kaikki muut olivat aikuisia. Mikäli kysyin mikrofonin tarpeesta muiden työryhmäläisten edessä, äänimies totesi, että puomi riittää hyvin poimimaan ääneni tässä kohtauksessa. Jossain vaiheessa kävi ilmi, ettei minuun teipattu mikrofoni oikeastaan juurikaan ollut edes päällä. Sitä oli lähinnä huvikseen teippailtu minuun. Tämän tajuttuani pyrin pysymään aina jossain missä oli muita ihmisiä, vaikka olisin halunnut lukea tai tehdä läksyjä kuvaustauoillani.

Viimeinen silaus oli, että kuvausten kesken järjestetyissä juhlissa hän pakotti minut seinää vasten käsiensä väliin eikä päästänyt poistumaan. En muista mitä kaikkea hän kuiski ja mihin hän koski, muistan vain etten pystynyt liikkumaan. Tuolloin onneksi paikalle sattui vastanäyttelijäni, joka heitti miehen pois päältäni ja rohkaisi minua kertomaan tapahtuneesta tuottajille. Äänimies poistettiin produktiosta. Aikuisiällä muistan kuukausia kestäneen ahdistelun ja siitä aiheutuneen ahdistuksen.

Olen kohdannut tuon jälkeenkin (ja ennenkin) paljon seksuaalista ahdistelua ja väkivaltaakin, mutta tämä kyseinen tapaus painaa ja hävettää minua eniten. Koen voimattomuutta, kun muistan koko ihmisen, vaikken edes enää muista hänen nimeään. Minua on harmittanut myös, että kun olen viimein yli 15 vuoden jälkeen uskaltanut kertoa asiasta muutamille läheisilleni nyt #metoo-kampanjan jälkeen, hyvin harva on osoittanut minulle tukea. Veljeni ja yksi ystäväni onneksi ovat sanoneet asian olevan kamala. Huomaan, että haluaisin halauksen, jota kukaan ei tunnu haluavan antaa minulle.

Tapaus 2

Tässä vakavin omalle kohdalleni sattunut, en ole kertonut kenellekään tapahtumasta näin yksityiskohtaisesti.

Tämä tapahtui jo yli 20 vuotta sitten ollessani 22-vuotias. Olin muuttanut uuteen asuntoon ja tarvitsin sinne pientä remonttiapua, joten vastasin lehden pikkuilmoitukseen. Ehkä 50-vuotias yleisjantunen kävi kotonani muutaman kerran eikä remonttijäljessä ollut moittimista. Kerran oli sovittu illaksi jotain, ja menin kotiin jostain opiskelijatapahtumasta vähän humalassa, ja tyyppi huomasi tilaisuutensa: ”Mulla on autossa juomista, voisin käydä hakemassa. Mutta sitten on autoilu jätettävä, voinko jäädä yöksi.” – ”OK, mutta ei seksiä sitten, mulla on sitäpaitsi kuukautisetkin”.

Sitten on mielikuvia, kun hän patistaa minua juomaan lisää. Jälkeenpäin sain tietää, että juoma oli 60 prosenttista, en edes tiennyt että niin vahvoja saa myydä. Toinen mielikuva miehestä päälläni ja yritän estellä. Seuraava kuva aamusta, mies on häipynyt ja sängyssä verijälkiä mm. tyynyn vieressä, helppo nähdä missä kädet olivat olleet.

Jotenkin onnistuin kieltämään asian alkuun, meni varmaan jokunen viikko ennen kuin pystyin myöntämään itselleni mitä oli tapahtunut. Aloin seurustella aika pian tämän jälkeen, kerroin asiasta poikaystävälle ja sain vastaukseksi huutoa että miten saatoin olla noin typerä. Samaa mieltä olin tietysti itsekin.

Nykyään olen sitä mieltä että vaikka kuitenkin olin jo reippaasti täysi-ikäinen, niin kuitenkin ymmärrän itseäni, että sillä iällä ja elämänkokemuksella pääsi näin käymään. Enkä voi mennä vannomaan etten nyt yli nelikymppisenä pystyisi hankkiutumaan samanlaiseen tilanteeseen. Pyrin edelleen ajattelemaan, että ihmiset ovat OK ja luotettavia, kunnes toisin todistetaan. Olen asunut jo kauan toisella paikkakunnalla kuin missä tämä tapahtui, edelleen kun kuulen uutisia että joku on kuollut tuolla, toivon että nyt viimeistään olisi kyse tuosta niljakkeesta. Tunnen myös edelleen vastenmielisyyttä ihmisiä kohtaan joilla on sama nimi kuin hänellä.

Tapaus 1

Olin alakoululainen, ehkä 1. tai 2. luokalla. Olin hakemassa ystävääni pihalle leikkimään, oli kesä ja minulla oli hame päällä. Ystäväni oli juuri syömässä, joten menin hissillä alas rappukäytävään odottamaan. Alhaalla rappukäytävässä oli iäkäs mies, joka alkoi juttelemaan ja ryhtyi näyttämään minulle postikortteja alastomista naisista ja kertoi, että siskonsa oli lähettänyt hänelle lomaterveisiä. Tiesin, ettei tuo pitänyt paikkaansa, mutta en osannut sanoa mitään. Olin lapsena todella kiltti.

Mies jatkoi juttelua (en muista mitä) ja sanoi hetken kuluttua, että minulla taitaa olla muurahaisia takapuolessani ja näytäs hänelle, niin hän auttaa. En edelleenkään tiennyt mitä pitäisi tehdä, joten pyllistin hame ylhäällä miehelle, vaikka tiesin, ettei niin pitäisi tehdä.

Taisin siitä sitten lähteä pihalle odottelemaan ja myöhemmin kerroin kotona vanhemmilleni. Olin niin nolostunut tilanteesta, että valehtelin nähneeni miehellä puukon, ettei minua pidettäisi hölmönä, kun olin pyllistänyt ihan itse. Vanhemmat ilmoittivat poliisille ja tämä mies seurasi leikkejäni vielä muutaman päivän vähän kauempaa kävellen aina jossakin tiellä, missä leikkipuistossa olin. En saanut mennä yksin ulos, ennen kun mies saatiin kiinni. Tunsin monta vuotta syyllisyyttä tilanteesta ja huonoa omaa tuntoa,että olin valehdellut.

© 2019 #memyös

Theme by Anders NorenUp ↑