#memyös

Vaadimme loppua seksuaaliselle häirinnälle, ahdistelulle ja väkivallalle sekä niiden ympärillä vallitsevalle vaikenemisen kulttuurille.

Month: joulukuu 2017

Tapaus 250

Sain opinnäytetyöstäni palkinnon. Olin tietenkin ylpeä ja onnellinen. Palkintotilaisuudessa oli paikalla myös eräs miespuolinen vanhempi kollega. Minä tunsin hänet, mutta pohdin, että hän ei varmaan tunne minua, minkä takia ehkä vilkuilin häntä hermostuneesti.

Tapasimme uudelleen toisessa tilaisuudessa samana syksynä, esittäydyin ja mainitsin että tapasimme palkintojenjaossa. Sen sijaan, että hän olisi esim. onnitellut palkinnosta, hän koki tarpeelliseksi usean kollegan läsnä ollessa sanoa, että ”Ainiin sä olit se isotissinen tyttö seksikkäässä mekossa ja halusit panna mua.”

Yritin puolustautua ja väittää vastaan, mutta hän jatkoi jankuttamista tisseistäni, mekostani (jossa oli pieni kaula-aukko, mittaa polveen asti eikä se ollut mitenkään erityisen vartalonmyötäinen – mutta jossa toki omastakin mielestäni näytin tosi hyvältä (ja pidin sitä hyvänä powerdressinä tuohon asti) – ja siitä miten ”öögailin” häntä ihan selvästi seksi mielessä.

Lopulta menetin itsehillintäni ja löin häntä, mihin muut tilanteessa olijat havahtuivat ja veivät hänet muualle. Itse menin yksin tilan nurkkaan, aloin itkeä ja täristä. Hän onnistui pienessä hetkessä näyttämään minulle paikkani useiden kollegoiden edessä ja viemään saamaltani palkinnolta, ruumiltani ja mekoltani kaiken arvon. Hän sai minut myös käyttäytymään väkivaltaisesti ja itkemään julkisesti tilanteessa, jossa oli paljon kollegoja paikalla ja näkemässä minut raunioina.

Toinen miespuolinen kollega löysi minut myöhemmin itkemästä ja kysyi, mikä hätänä. Selitin, mitä oli tapahtunut. Hän yritti ystävällisesti lohduttaa, mutta pääviesti oli: ”Kaikkihan tietää, että x on sika. Hei, et sä voi antaa tuollaisen vaikuttaa itseesi!”

Illan sikailuosuus on selvää seksuaalista häirintää, mutta jälkimmäinen kommentti jäi melkeinpä painamaan enemmän. Lohdutukseksi tarkoitettu lausahdus osoitti, miten mies, joka toistuvasti käyttäytyy huonosti, voi ongelmitta olla arvostetussa asemassa ammattikunnassa, kun taas minun pitäisi olla valmis ottamaan sikailu vastaan turhia tunteilematta ja yrittää kaksi kertaa kovemmin vaikka vanhempi kollega selvästi osoittaa, ettei minulla ole arvoa juuri muuna kuin esineenä.

Tapaus 249

Olin SPR:n paikallisen osaston Ystävänpäivätapahtumassa halinallemaskottina, siis puettuna karhupukuun. Näin itse verkkosilmistä ulos, mutta minua ei voinut tunnistaa edes kengistä, ja karhuhahmo oli mykkä.

Puku oli iso ja minä keskimittainen, joten vartalonmuodot jäivät puvun ja SPR:n liivin alle piiloon – varsin sukupuoleton nalle siis. Vilkuttelin ja levitin käsiäni, jotta halukkaat saivat tulla halaamaan minua. Toriteltalle tuli iäkäs pariskunta (arvioisin +70v) ja heille esiteltiin ilmaiset kahvit ja ilmaiset halit halinallelta. Mummeli halasi minua normaalisti, mutta pappa alkoikin kämmennellään painella minua etsien rintojani ja osuessaan toisen tissini kohdalle puristi/heilutti sitä saatesanoilla ”onko tää tyttö vai poika, uskaltaako tätä halata” ja todettuaan minut naiseksi halasi.

Tilanne oli hyvin nopea ja yllättävä ja jähmetyin ihmetyksestä, myös hahmon mykkyys piti minut hiljaisena enkä sanonut mitään. Aivan ensimmäiseksi raivostuin pääni sisällä homofobiasta – miestä ei voisi siis halata?! Ja vasta sen jälkeen tajusin, että minua oli koskettu ilman lupaa.

Näin 2 vuotta jälkeenpäinkin suututtaa, miksen vain nykäissyt heti pehmopäätäni pois ja kuuluttanut koko torille ”Sä et saa koskea mun rintoihin!” ja nolannut pappaa. Kukaan ympärillä olevista ei reagoinut kumpaankaan törkeyteen.

Tapaus 248

Haluaisin kertoa kokemuksistani erään urheilulajin piireissä. Harrastin lajia koko kouluaikani, 19-vuotiaaksi asti. En sanoisi, että lopetin näiden kokemusten takia, mutta ne vaikuttivat kyllä jollain tasolla siihen, etten osannut nähdä itseäni hyvänä urheilijana. Kokemukset liittyvät yhteen valmentajaan, mutta myös muut miehet seurojen piireissä ovat pienillä teoilla ja sanoilla vaikuttaneet kielteisesti itsetuntooni.

En ole kertonut tästä muille kuin läheisimmille ystävilleni, mutta olen miettinyt sitä paljon jälkeenpäin, olen nyt 25-vuotias. En ole suoranaisesti nähnyt sitä seksuaalisena ahdisteluna, vaikka kyseisen valmentajan käytös kyllä aiheutti ahdistusta.  Lisäksi tähän liittyy kuitenkin valtasuhde (valmentaja – pelaaja, sekä yli 20 v. ikäero), minkä takia tiedän, että jutussa on jotain mätää.

Kyseinen valmentaja tuli Suomeen minun ollessani 16-vuotias. Pidin hänestä paljon, hän oli hyvä valmentaja ja kehityin paljon hänen ansiostaan. Olin teininä todella ujo ja ryhmän ainoana tyttönä hieman ulkopuolinen, mutta koin ylpeyttä siitä, että valmentaja näki minussa potentiaalia. Puhuimme ja vitsailimme usein, ja minusta tuli vähitellen vähemmän ujo ja läheisempi valmentajan ja koko ryhmän kanssa. Silmissäni hän oli ’vanha ukko’, mutta kiva sellainen. Puhuimme myös Facebookissa, mm. Suomesta ja eroista hänen kotimaahansa. Minusta hän oli hauska ja mielenkiintoinen, ja hän oli myös hyvin arvostettu valmentaja – seuran arvoikkain resurssi – minkä takia olin ylpeä siitä että olimme ’kavereita’.

Ajattelin, että hän chattailee samalla tavalla muiden seuran pelaajien kanssa, joten en nähnyt siinä mitään outoa. Muistan että ensimmäinen ahdistava kokemus oli todella ahdistava, vaikka nykyään se tuntuu merkityksettömältä. Valmentaja kysyi eräänä iltana Facebookissa, jos hän saisi minun puhelinnumeroni. En osaa selittää miksi, mutta ahdistuin niin paljon, etten saanut unta, ja kun seuraavana päivänä tein koulussa koetta, en voinut keskittyä ahdistuksen takia. Koin itseni huijatuksi, koska ajattelin että valmentaja ei olekaan kiva minulle koska minussa on potentiaalia, vaan hän halusi jotain muuta.

Treeneissä minulla oli lajiin kuuluvat lyhyet shortsit, ja muistan kuinka tämän jälkeen koin oloni todella epämukavaksi hänen treeneissä. Kerroin asiasta koulussa kavereilleni, ja he yrittivät rauhoitella minua sanomalla ettei valmentaja varmasti tarkoita mitään pahaa, hän oli vain kysynyt puhelinnumeroani. Myöhemmin häpesin reaktiotani ja tunsin syyllisyyttä siitä että olin syyttänyt häntä. Tämän jälkeen tukahdutin kaikki ahdistuksen tunteet ja signaalit siitä, että suhde valmentajaan oli päässyt liian tuttavalliseksi.

Valmentaja ei näyttänyt ulkopuolisille, että on minun kanssaan niin läheinen, mutta puhuimme facebookissa ja whatsappissa melkein joka ilta. Tunsin, itseni onnekkaaksi ja ylpeäksi että Suomen paras valmentaja suosi minua, samalla kun tiesin että sen täytyy pysyä salassa. Hän kutsui minua nimellä, joka hänen kielellään tarkoittaa ”kaunis”, ja lähetti minulle linkkejä kappaleihin kuten ”good morning beautiful”. Ajattelin että hänen kulttuurissa tällainen puhuttelu on varmaan normaalia. Hän myös avautui minulle mm. siitä kuinka hänen vaimonsa (joka edelleen asui hänen kotimaassaan heidän kolmen lapsen kanssa), oli ollut uskoton, Jälkeenpäin tuntuu oudolta, että hän kertoi minulle niin henkilökohtaisia asioita, vaikka silloin tunsin että on kunnia kantaa niin arvostetun henkilön salaisuuksia.

Täytettyäni 18 vuotta aloimme nähdä myös treenien ulkopuolella, koska olin päivät hänen kotinsa lähellä sijaitsevassa kirjastossa lukemassa yo-kirjoituksiin. Aluksi kävimme syömässä ja kahvilla, sitten hän kutsui minut jopa elokuviin. Hän tuli työpaikkalleni hakemaan minua ja elokuvissa hän piteli kättäni. Pari kertaa hän kutsui minut luokseen juomaan kahvia. Hän sanoi haluavansa ottaa nokoset ennen illan treenejä, ja että voisin nukkua lattialla patjalla. Sanoin, että nukun mielummin nojatuolissa, jossa sitten istuin kun hän nukkui. Koko tilanne oli outo, enkä silloin osannut yhtään ajatella, miksi ihmeessä hän halusi ottaa nokoset kanssani. Kun lähdimme hänen luotaan treeneihin, hän yllättäen suuteli minua otsalle, ja sanoi pitävänsä minusta. En sanonut mitään. Kun valmentaja lähti kesäksi kotimaahansa, hän pyysi minua lentokentälle. Siellä hän halasi ja alkoi itkeä, kun erosimme.

Olin tässä vaiheessa jo kiusaanutunut koko jutusta ja olin iloinen että hän lähti. Pian tämän jälkeen tapasin miehen jonka kanssa aloin seurustella, ja kuin kerroin valmentajalle siitä, hän lähetti kilometrin pituisen viestin, jossa oli pelkkiä surullisia hymiöitä. Tämän jälkeen harrastin lajia vielä vuoden, mutta suhteemme ei ollut yhtä läheinen kuin ennen, ja olin siitä aika helpottunut. En kuitenkaan viihtynyt enää treeneissä. Koko juttu jätti minuun häpeän tunteen moneksi vuodeksi. En ole uskaltanut edes mielessäni syyttä valmentajaa seksuaalisesta ahdistelusta, koska mitään ’seksuaalista’ ei ikinä tapahtunut.

Tapaus 247

Olin ystäväni luona toisessa kaupungissa käymässä, lähdimme baariin. Juovuin aiemmin kuin hän ja halusin lähteä nukkumaan. Ystäväni antoi avaimen, muistutti vielä että käännyt vaan risteyksestä oikealle ja jatkat suoraan, et voi eksyä.

Filmi katkesi risteyksessä. Seuraava mielikuva oli, että heräsin parisängyn toisella puoliskolla ja oksetti, kumarruin sängynreunan yli ja annoin ylen. Takaani kuulin ventovieraan miehen äänen: ”Vessa on tuolla päin.” Kun lähdin juoksemaan sinne, huomasin olevani alasti. Palattuani makuuhuoneeseen autoin siivoamaan oksennusta.

Sängyssä mies tuli pääni viereen polvilleen ja työnsi velttoa kulliaan suuhuni. Olin oksentaa. Hän ei luovuttanut, yritti moneen kertaan kunnes uskoi etten pysty. Aamulla mies tarjosi aamupalaa, söin vaivautuneena ja mietin että missä ihmeessä mä olen, ja miten pääsen ystäväni luo. Mies lupasi viedä. Itsekseni ihmettelin myös, miten olin hänen luokseen päätynyt. Parkkipaikalla se selvisi – hyppäsimme taksin kyytiin.

Ystävälleni en tainnut kertoa, kuin että filmi katkesi ja joku oli korjannut minut kyytiinsä, hävetti liikaa. Vuosia ajattelin että jos juo itsensä tolkuttomaan tilaan, on kärsittävä seuraukset, oma vika kun join. Ei tullut mieleen, ettei taksikuskilla ole mitään asiaa poimia umpihumalaista kyytiinsä ja koettaa pakottaa häntä suuseksiin.

Tapaus 246

Miettinyt pitkään uskallanko tai kehtaanko kertoa mitä tapahtui, omasta mielestäni olin itse syyllinen kun kerran olin seksuaalisesti hyvinkin aktiivinen nuori nainen tuohon aikaan.

Minulla oli 18-vuotiaana suhde hieman iäkkäämmän poliisin kanssa. Olimme samassa tapahtumassa molemmat töissä ja kun molempien työt olivat loppu, menimme yhdessä hänen ja kollegoidensa majapaikkaan. Harrastimme yhteisymmärryksessä seksiä hänen kanssa kahdestaan.

Yöllä minun piti päästä omaan majapaikkaani, josta meidän työporukan kuljetus olisi omaan työpisteeseemme aamulla. Koska olimme nauttineet jonkin verran alkoholia, hän pyysi virantoimituksessa sillä hetkellä olevaa kollegaansa kyyditsemään minut poliisiautolla majapaikkaani. Yhtäkkiä matkalla huomaan että ajamme väärään suuntaan poliisiautolla sivutielle, jonne poliisi pysäytti auton ja alkoi kähmiä ja kosketella reittäni ja sanoi että myös hän haluaa osansa minusta. Että koska ”annoin” hänen kaverilleen, minun tulisi ”antaa” myös hänelle.

Käsi kosketteli housujen läpi jo alapäätäni ja aloin itkeä. Sanoin itkunsekaisella kovalla äänellä että hänen pitää lopettaa heti ja viedä minut perille tai kerron tälle hänen kollegalleen. Poliisi lopetti kuin seinään ja peruutti auton täysin puhumattomana metsän keskeltä takaisin tielle. Ei sanonut enää sanaakaan tuon jälkeen.

En ole koskaan pelännyt niin paljon kuin silloin. Tulla raiskatuksi virkapukuisen poliisin toimesta. Tuon jälkeen en pystynyt luottamaan keneenkään mieheen vuosiin.

Kerroin tapahtumasta myöhemmin miehelle, jonka kanssa olin suhteessa ja hän lupasi viedä asian eteenpäin. Käsittääkseni myös vei, ainakin jollain tasolla.

Tapaus 245

Olen jo teini-iästä tuttuun tapaan todella humalassa yliopiston ekoissa isoissa opiskelijabileissä. Tapaan jatkobaarissa isäni kaverin, joka on minulle tuttu jo muutaman vuoden ajalta ja todella julkisessa työssä kotikaupungissani ison radiokanavan juontajana. En ajattele asiaa kahdesti, kun hän kysyy, haluaisinko tulla baarin sulkeuduttua vielä yhdelle juomalle hänen luokseen käymään, kun kerran asumme samalla suunnalla. No hitto miksei.

Laitan matkalla kateelliselle kotona odottavalle poikaystävälleni tekstiviestin, että käyn jatkoilla kaverin luona ennen kuin tulen kotiin, mene vaan jo nukkumaan. Melko pian päästyämme sisälle hänen asuntoonsa, hän alkaa kouria minua. En tiedä miten reagoida tai ajatella, koska minulla ei ole käynyt mielessäkään, että mitään seksuaalista voisi välillämme tapahtua. Hän on minua noin 15 vuotta vanhempi muutaman lapsen isä, jolla on avovaimo.

Humalatilastani huolimatta muistan, että makasin selälläni hänen sohvallaan täysin jäätyneenä paikoilleni. Alan itkeä jossain vaiheessa hänen siitä huolimatta jatkaessaan aktia lähetyssaarnaaja-asennossa. Mietin kotona nukkuvaa poikaystävääni. Mietin isääni, jonka vanha kaveri tämän henkilön, joka kutsumatta on sisälläni, pitäisi olla. Hän huomaa, että itken, mutta saattaa itsensä loppuun siitä huolimatta, nousee ylös ja katsoo alas minuun, kun makaan yhä jäykistyneenä sohvalla. ”Kukaan ei ole ennen itkenyt, kun panen niitä. Onpa outoa.” hän toteaa ja kävelee pari askelta parvekkeelle röökille. Nousen, puen housut jalkaan, kerään nopeasti tavarani ja lähden kotiin, vaikka hän pyytää minua jäämään yöksi.

En todellakaan kerro kotona poikaystävälleni mitään, käyn suihkussa ja yritän nukkua mutta tärisen enkä saa unta. Pelkään, ettei kukaan uskoisi minua ja pelkään jostain käsittämättömästä syystä, mitä hänen uralleen ja maineelleen kävisi, jos ketään tietäisi, sillä hänen naamansa ja äänensä ovat hänen työnsä puolesta kaikkialla. Isä varmaan tappaisi hänet saman tien.

Parin päivän päästä kerron parille läheisimmälle ystävälleni, mitä on tapahtunut. He toki lohduttavat, mutta tästä tapahtumasta alkaa itsensä syyllistämistä, ahdistusta, hallinnan tunteen menettämistä ja voimattomuuden tunnetta sisältävä kierre, joka lopulta johti paniikkihäiriön puhkeamiseen ja psyykenlääkitykseen. Kohtauksia tulee missä vain, koulussa, kotona ja töissä. Olen varma, että poikaystäväni jättäisi heti kaltaiseni huoran, jos tietäisi mitä olen tehnyt. Vaikka olen sittemmin ymmärtänyt, etten minä tehnyt väärin, vaan raiskaaja, olen päässäni kääntänyt asian aivan päälaelleen ja sisällyttänyt kaiken syyllisyyden tapahtuneesta itselleni. Kuluu vuosia, että edes myönnän kunnolla itselleni, että olen tullut raiskatuksi.

Tapaus 244

Haaveilin nuorena työskentelystä taidealalla. Minut otettiinkin 16-vuotiaana sisään erääseen kulttuurialan yritykseen työharjoittelijaksi, ja vaikka opettelin alaa usean paikassa työskennelleen henkilön alaisena, erityisesti yksi silloin n. 35-vuotias naimisissa ollut kahden lapsen isä määrättiin ”omaksi opettajakseni”. Olin yrityksessä töissä lopulta kolme vuotta 16-19-vuotiaana, jona aikana ”opettajani” toistuvasti lähetti minulle seksiin liittyviä tekstiviestejä ja alastonkuvia itsestään. Loppuvaiheessa hän pyysi minut usein töihin ennen muiden tulemista ties millä verukkeella, ja silloin hän aina painoi itsensä minua vasten/repi syliin istumaan/suuteli ja lopulta yleensä laittoi käteni housuihinsa.

Yhdyntää ei missään vaiheessa hänen lukuisista pyynnöistään huolimatta tapahtunut, sillä vetosin siihen, että minulla oli poikaystävä ja hänellä oli vaimo ja ”en halua pahoittaa heidän mieltään”, vaikka oikeasti en itse halunnut. Tiettyyn pisteeseen saakka tunsin velvollisuutta pelata mukana, koska en maksanut ”oppisopimus”-paikasta mitään, ja kokemattoman teinin logiikalla se, että annoin hänen koskea itseäni tällä tavalla oli maksu tulevaisuuden unelmieni työpaikasta.

Parikymppisenä pääsin onneksi yliopistoon ja jätin kyseisen työpaikan. Pari vuotta sitten kyseinen henkilö otti minuun yhteyttä pitkän ajan jälkeen ja kertoi eronneensa ja hakeutuneensa terapiaan, jossa hänellä oli todettu seksiaddiktio. Henkilöllä oli huumausaine/muuta addiktio-taustaa ja kävi ilmi, että hän oli käyttäytynyt näin myös useita muita naisia kohtaan. En ikinä nostanut näin vanhentuneesta tapahtuneesta syytettä tms, häpesin ja syytin itseäni.

Tapaus 243

Työskentelen musiikki-alalla ja sain nuorempana tilauksen isolta kuuluisalta bändiltä. Suunnittelutyötä oli jo tehty ja ammattimaiset suhteet luotu, tilaus piti olla varma. Ei ollut siis huolta tutustua bändiin myös henkilökohtaisesti, sillä olin jo tilauksen saanut heille tuntemattomana ammattilaisena ja työntekijänä, en henkilökohtaisten suhteiden takia – tai niin luulin.

Voisi jopa sanoa, että siinä missä sain tilauksen puhtaasti töiden takia, niin menetin sen henkilökohtaisten välien takia. Nimittäin eräs bändin jäsenistä alkoi viestitellä romanttisesti. Olin kyllä ammattilainen, mutta sattumoisin myös fani. Idolini oli kihloissa ja minua vanhempi. Olin kuitenkin aikuinen nainen iältäni ja idolin huomio helli itsetuntoani. Sovittiin salainen tapaaminen hotellille ja olin innoissani. Hotellilla kuitenkin petyin. Olisin halunnut viiniä, kivaa valaistusta, romantiikkaa, suudelmia. Ei mennyt kauaa, kun hän teki sanallisesti selväksi, että pyh pah, olemmehan täällä vain yhtä asiaa varten.

Suostuin seksiin, koska olin yhä toiveikas romanttisten viestien takia, että hänellä on myös tunteita minua kohtaan. Annoin tehdä itselleni asioita, joista en pitänyt, mutta en osannut kieltäytyäkään. Vieläkin on trauma hänen spermastaan rinnoillani. Koen antaneeni suostumukseni, enkä koe että minut on raiskattu. Mutta olinko messissä? No en. Olinko tilanteessa jossa koin painetta suostua? Ehdottomasti. Mitä pahemmaksi tilanne kävi, koin yhä suurempaa tarvetta myöntyä, jotta miellyttäisin ja saisin sitä rakkauttakin. Mutta ei.

Hän myönsi lopuksi valehdelleensa minulle ja kirjoittaneensa vain mitä tiesi minun haluavan kuulla. Kävin suihkussa itkien, yrittäen pestä häntä iholtani. Tilauksen menetin, sillä hän sattui nimenomaan masinoimaan sitä ja välimme katkesivat kokonaan. Mahtoi muu bändistä ihmetellä…

Välillä olen miettinyt sainko alunperinkin tilauksen vain siksi, että heille päätyneen käyntikortin kuvani oli kaunis ja tämä henkilö halusi vain rintsikoihini. Sinällään huvittavaa, kun sanotaan että naiset saa töitä panemalla, mikä kun menetin ne juuri niin. Myöhemmin alalla hän tuli vastaan ja sain sanottua menneisyydestä. Hän pahoitteli kyllä tekojaan ja tiedän myös että kihlattu oli häntä myös rankaissut kihlauksen purkamisella (naiselle oli selvinnyt useampi sivusuhde) mutta traumaa se ei poistanut. En pysty kuuntelemaan heidän musiikkiaan vielä tänäkään päivänä ilman ällötystä.

Tapaus 242

Olen kolmekymppinen nainen ja seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen kommentointi on tullut todella tutuksi. 16-vuotiaana aloitin kesätyöt asiakaspalvelutöissä, jossa mieskollegat (n. 40-vuotiaat) kokivat oikeudekseen kommentoida rintojani, hehkuttaa muille kollegoille, jos olivat iltavuorossa kanssani (”mitä kaikkea kivaa silloin yhdessä keksitään”) ja leikitellä ajatuksella mitä myyntitiskin takana voisin kyykyssä heille tehdäkään.

Yhdessä työpaikassa oleva yli 50v. mieskollega oli sitä mieltä, että työpaikalla olevat naiset hoitavat kahvinkeiton ja mielellään myös päivittäiset suihinotot. Muistan etten osannut reagoida kommentteihin muuta kuin naurahtamalla.

Opiskeluaikoina yliopistolla erään baari-illan jälkeen heräsin siihen kun mies, jonka kanssa olin yön viettänyt, oli alkanut panna minua nukkuessani. Ei-sana ei merkinnyt siinä vaiheessa mitään ja sain kuulla, että itsepähän tulin viereen nukkumaan ja annoin ymmärtää. Onneksi pääsin tilanteesta rimpuilemalla pois. En kertonut tapahtuneesta silloin kun vain yhdelle ystävälle. Hävetti ja syytin itseäni. Ymmärsin vasta myöhemmin, että minut todella raiskattiin.

Viimeisen kahden vuoden aikana työelämässä olen joutunut kokoustilanteissa kuulemaan kommentteja siitä, miten voisin pitää strippiesityksen ja miten hameeni alta voisi näkyä hieman enemmänkin.

Tilanteiden yllättävyyden takia olen löytänyt itseni samasta tilanteesta kuin 16-vuotiaana: naurahtamassa ja sen jälkeen kihisten raivoa, kun itse en saanut mitään sanotuksi – saatika että joku muu olisi sanonut jotain. Näiden esimerkkien lisäksi elämän varrella on ollut kourimista ja ahdistavaa ehdottelua tai kommentointia. Onneksi asioista puhutaan nyt. Jos olisi puhuttu samalla lailla yli 10-20 vuotta sitten, en välttämättä olisi syyttänyt itseäni kokemastani tai ajatellut miehillä olevan oikeutta kommentoida kehoani tavalla, joilla he kommentoivat. Kiitos #memyös, #metoo & #dammenbrister.

Tapaus 241

Seksuaalinen häirintä ei ole vain nuorten ja kauniiden ihmisten ongelma. Tämän vuoden heinäkuussa istuin mannertenvälisellä lennolla käytäväpaikalla ja viereisellä paikalla istui keski-ikäinen asiallisen näköinen mies. Hän ei ymmärtänyt mitä stuertti sanoi englanniksi, joten käänsin sen hänelle ruotsiksi ja sen jälkeen kävin hänen kanssaan vähän kohteliasta small talkia. Valojen himmentämisen jälkeen käännyin torkkumaan kasvot käytävälle päin.

Havahduin siihen, että mies kähmi takapuoltani ja reisiä. Kun sanoin etten pidä siitä hän pyysi minua kanssaan Irakiin (Miksi menet Afrikkaan vaikka olet valkoinen?) Sanoin (valehtelin), että olen naimisissa jotta saisin hänet lopettamaan. Vielä senkin jälkeen hän kertoi minulle, että hänellä seisoo ja hieroi penistään. Hän lopetti vasta kun sanoin että kerron henkilökunnalle jos hän vielä jatkaa eikä hän sitten pääse jatkolennolleen Bagdadiin.

En ole mikään herkkis, heitän itsekin ronskia juttua ja voin keskustella seksistä avoimesti ja asiallisesti, mutta silti koin tilanteen hyvin ahdistavana. Ajattelin, että small talk tulkitaan flirttailuksi, nolotti ajatus pyytää henkilökunnan apua tai koska en ole kaunotar enkä nuoria, minua ei uskottaisi.

Tapaus 240

Mut on raiskattu kahdesti, ja sen tajuaminen molempien kertojen suhteen, että kyseessä on ollut raiskaus, kesti vuosia.

Eka kerta oli 19 -vuotiaana, kun mulla oli ollut iso riita silloisen poikaystäväni kanssa, ja lähdin yksin baariin. Join itseni todella humalaan, ja törmäsin baarissa poikaystäväni ”kaveriin”/tyyppiin, joka myi sille kannabista. Inhosin sitä tyyppiä, siinä oli jotain tosi limaista josta en pitänyt, mutta olin vihainen ja yksinäinen joten kelpuutin tyypin baariseuraksi.

Mun viimeinen muistikuva on, kun tyyppi lähti saattamaan mua kotiin, ja olin tosiaan niin humalassa että tuskin pysyin pystyssä. Seuraava muistikuva on, kun havahduin omalta sohvaltani sen tyypin alta, se oli mun sisällä ja täydessä vauhdissa. Järkytyin ja tokenin humalastani aika vauhdilla, työnsin tyypin pois ja heitin kamojensa kanssa rappukäytävään.

Tyyppi tuli seuraavana päiväna hakemaan mun luo jäänyttä reppuaan, ja varmisteli etten kertoisi kellekään (mun poikaystävälle). Enkä mä kertonut kellekään. Koin silloin, että koko homma oli mun oma moka, kun join itseni niin humalaan. En olisi myöskään uskaltanut kertoa mun poikaystävälle, koska meidän suhde oli todella huono ja pelkäsin että hän syyttäisi minua (aivan varmasti olisikin), ja ehkä pahoinpitelisi, taipumusta väkivaltaan oli. En olisi kestänyt sitä tilannetta jo tapahtuneen lisäksi. Onneksi tajusin aika pian lähteä siitä suhteesta.

Toinen kerta oli vähän päälle parikymppisenä Thaimaan matkalla. Olin yhdellä saarella yhden yön, kalliokiipeilin päivän ja vuokrasin bungalowin. Illalla oli tylsää ja yksinäistä, joten otin kiipeilypaikan/bungalow -kylän omistajan kutsun vastaan lähteä hänen kanssaan lähelle hänen australialaisen ystäväpariskunnan luo illalliselle. Pariskunta oli tosi mukava, ruoka hyvää ja ilta kaikinpuolin onnistunut.

Tyyppi kenen kanssa hengasin oli musta kuitenkin oudon synkkä koko ajan, enkä hetkeäkään ollut ajatellut että meidän välillä olisi mitään. Illallisen jälkeen käytiin vielä juomassa parit, mutta en ollut humalassa, oli tarve pysyä tietoisena koska olin kuitenkin yksin vieraassa paikassa. Hän saattoi mut mun bungalowille (jonka omistaja myös oli), ja alkoi lähentelemään.

Torjuin yrityksiä, mutta tyyppi oli päällekäyvä. Muistaakseni suostuin yhteen suudelmaan, toivoen että jättäisi sen jälkeen rauhaan. Sanoin meneväni nyt nukkumaan, avasin bungalowini oven, menin sisään ja olin sulkemassa ovea, kun tyyppi ei antanutkaan mun mennä ja pakotti itsensä ovesta sisään, vaikka yritin painaa ovea kiinni. Siinä hetkessä tein pelokkaana nopean tilannearvion, olin yksin vieraassa paikassa ihmisen kanssa, joka ei selkeesti ollut kiinnostunut kunnioittamaan mun rajoja ja oli valmis käyttämään voimaa, ja kaiken lisäksi mesta oli sen -jos huutaisin apua, en voisi todellakaan luottaa että paikan henkilökunta, eli tän tyypin alaiset, tulisi mua jeesimään.

Päätin, että parempi etten taistele vastaan, mietin että parempi antaa suosiolla se mitä tää halusi, kuin tulla mahdollisesti samalla myös raiskauksen lisäksi pahoinpidellyksi. Makasin passiivisena sängyllä ja odotin että tyyppi oli valmis, ja hän häipyi heti tän jälkeen. Vietin pitkän ajan suihkussa ja päätin etten kerro kellekään, halusin unohtaa koko asian ja pitää kiinni siitä, että tää oli mun loma, enkä halunnut antaa raiskaajalle valtaa pilata sitä joutumalla viettämään loppu loman poliisiasemalla tai mitä ikinä olisi seurannut, jos olisin tehnyt rikosilmoituksen.

Olin vihainen ja katkera mun loman pilaamisesta, ja toi tunne esti mua osakseen, häpeän lisäksi, kertomasta asiasta. Nyt vuosien jälkeen oon alkanut tajuta, että vaikka katkeruus tässä tilanteessa toista kohtaan on suurta, ja herää tunne epäoikeudenmukaisuudesta siitä, että sen lisäksi että on tullut raiskatuksi, joutuu vielä selvittelemään koko kamalaa asiaa, olisi se selvittäminen ja rikosilmoituksen teko silti ollut parempi vaihtoehto kuin hiljaisuus.

Tapaus 239

Opiskellessani yliopistolla sain erään kurssin virailevalta (mies)opettajalta maililla kutsun lounaalle. Menin siitä huolimatta, että vähän epäilin hänen tarkoitusperiään. Ajattelin kuitenkin, että osaan itse vetää rajani.

No, menimme lounaalle ja lounaan jälkeen olin aikeissa lähteä takaisin yliopistolle, kun tämä opettaja kysyi, että voisimmeko mennä meille (asuin silloin pienessä yksiössä). Sanoin, etten millään ehtisi. ”No jos mennään ratikalla, ihan nopeasti vaan”. Sanoin, etten ehtisi ja kiitin lounaasta.

Seuraavana aamuna sähköpostissani odotti viesti tältä mieheltä, jossa luki: ”Olisi ihana tavata uudelleen ja rakastella”. Olin aivan pöyristynyt. Vastasin jotenkin, että ”se ei ollut minun ajatukseni, kun hän pyysi minua lounaalle” tms.

Näytin tältä henkilöltä tullutta viestiä opiskelukavereilleni, mutta en uskaltanut viedä asiaa eteenpäin. Myöhemmin selvisi, että tämä tyyppi oli pyytänyt toistakin tyttöä samalta kurssilta samoihin aikoihin lounaalle kanssaan. Hän oli siis hieman päälle nelikymppinen ja ihan karismaattinen, mikä ehkä sai minut alun perin lähtemään sille lounaalle.

Myöhemmin minulle selvisi, että hänellä oli noihin aikoihin myös vaimo ja pieniä lapsia. Se teki tästä vieläkin törkeämpää. Ja mietin, miten paljon hän teki samaa siinä yliopistossa, jossa varsinaisesti opetti.

Tapaus 238

Reilu parikymppisenä tein töitä freelancerina viittomakielentulkkina. Erään työkeikan jälkeen sain tekstiviestin vieraasta numerosta. Viestissä tiedusteltiin, olenko se joka oli tulkkina juuri tuossa tilaisuudessa. Vastasin olevani, koska oletin kysymyksen liittyvän johonkin tulkkaukseen liittyvään. Aloin kuitenkin saada numerosta ahdistavia ja yksityiskohtaisen tarkkoja viestejä, joissa kuvailtiin vartaloani ja asioita joita viestien lähettäjä tahtoisi minulle tehdä.

Tajusin, että viestien lähettäjä oli saanut yhteystietoni numerotiedustelusta ja olisi samalla saanut tietää osoitteenikin. Asuin kämppikseni kanssa, jota minun oli varoitettava. Pitkän aikaa tulimme kotiin aina tarkkaan katsoen onko joku odottamassa ovella. En uskaltanut avata ovikellon soidessa, vaan pyysin ystäviä aina soittamaan tullessaan kylään.

Soitin tulkkauksen välittäneeseen keskukseen. Kerroin tapahtuneesta. Sain kuulla, että samassa paikassa oli ennenkin ollut vastaavia tapauksia. Tästä ei kuitenkaan ollut minua varoitettu eikä tilanteelle oltu kiinnostuneita tekemään mitään. En saanut keskuksesta mitään apua tai tukea. Ilmoitin, että minua olisi turha lähettää kyseiseen paikkaan tulkiksi enää toiste.

Olen jälkikäteen miettinyt paljon, miksi en ymmärtänyt tehdä ilmoitusta poliisille? Miksi kukaan kenelle kerroin, ei ymmärtänyt neuvoa minua tekemään rikosilmoitusta? Millaisessa yhteiskunnassa olen elänyt ja kasvanut, että moinen kuitataan ikävänä välikohtauksena, mutta kukaan ei osaa toimia eikä nimetä tapahtunutta rikokseksi?

Luulen tapahtuneella olleen iso merkitys siihen, että toimin tulkkina vain muutaman vuoden jonka jälkeen vaihdoin alaa. Aloin jännittää keikoille menemistä ja freelancerina toimimisen turvattomuus kävi sietämättömäksi.

Talletin viestit lähettäneen numeron puhelimeeni nimellä Pervo Kyttääjä. Puhelimen vaihtuessa numero hautautui jonnekin ja unohdin tapahtuneen. Kun pari vuotta sitten otin käyttöön Watsapin, Pervo Kyttääjä ilmeistyi yhteystietoihini kuvan kanssa. Ahdisti.

Tapaus 237

On monia syitä, miksi seksuaalisesta häirinnästä jättää kertomatta. Tätä tapausta en ole halunnut jakaa julkisesti, koska olen pelännyt, että se leimaa koko Prometheus-leiritoiminnan, vaikka toivon että kyse on ollut yksittäistapauksesta.

Olin 15-vuotias, ensimmäistä kertaa ”yksin maailmalla” toisessa päässä Suomea, Prometheus-leirillä. Moni asia oli uutta ja outoa, kuten leirin lämmin ja läheinen tunnelma. Halailu ja fyysinen läheisyys kuului asiaan ja tykkäsin siitä. Oli ihan tavallista, että istuimme vieri vieressä, halailimme spontaanisti, makoilimme patjoilla päät toistemme vatsoilla ja niin edelleen.

Yhtenä iltana istuin saunan jälkeen pihakeinussa yöpaitasillani ja viluissani. Leirin toinen aikuinen ohjaaja istui vieressäni ja tarjosi vilttiään minunkin lämmikkeeksi ja otti kainaloonsa. Vastapäätä keinussa istui muita leiriläisiä. Jossain vaiheessa tajusin, että tämä aikuinen mies silittelee reittäni, mutta en osannut reagoida siihen mitenkään. Ajattelin, että kai se kuuluu asiaan, että kai se on osa sitä leirin läheisyyttä.

Sen jälkeen leirillä ohjaaja saattoi tulla yllättäen halaamaan minua takaapäin ja pitää siinä halauksessa, vaikken olisi halunnut, tai halata minua ihan muuten vaan tahtomattani ja liian pitkään. Palautteessa hän kirjoitti minun olevan ”ihanan halattavan pehmeä”.

En osannut sanoittaa hänen tekoaan pitkään aikaan, tajusin vain että hänen läsnäolonsa ahdisti ja hyvin pitkään kaikki tilanteet, joissa joku halasi selän takaa tai tuli lähelle selän takana, ahdistivat.

Tapaus 236

Ekat muistoni seksuaalisesta häirinnästä on koulun iltapäiväkerhosta ekaluokkalaisena. Ip:n ohjaaja oli todella ällö tyyppi, jota kaikki tytöt vältteli, koska pussaili tyttöjä suulle. Pojat vain naureskeli tälle ja lällätteli tytöille, joita oli pussattu.

Myöhemmin alakouluajoilta muistan, kun kavereiden kanssa soiteltiin johonkin linjoille, en edes muista millä nimellä niitä kutsuttiin, missä voi keskustella muiden kanssa isommalla porukalla. Siellä oli myös joku ällö aikuinen mies, joka alkoi puhumaan rivoja meille, vaikka tiesi meidän olevan alaikäisiä.

Yläkoululaisena seksuaalinen häirintä koulussa oli lähes päivittäistä, eikä se opettajia pahemmin kiinnostanut. Lääppimistä ja puristelua. Sitä piti vain sietää. Myöhemmin sama jatkui diskoissa, bileissä, baari-illoissa asteen verran aggressiivisempana. Mä en oikein ikinä tiennyt, miten suhtautua tähän, kun ei sitä ikinä missään opetettu. Usein poikien kourimiseen itse reagoin jähmettymällä ja vaan odotin, että se on ohi. Syytin aina itseäni, että olin varmaan itse pukeutumisellani tai jotenkin muuten provosoinut asian ja olin syyllinen tapahtuneeseen, kuten myös siihen, etten tehnyt tai sanonut mitään. Osin se johtui myös pelosta, että jos huudan, työnnän pois tai sanon ei, tapahtuu jotain vielä pahempaa.

Saatan nykyään vielä aikuisenakin tuntea kuristavaa tunnetta kurkussa kävellessäni mies/poikajoukon ohi kaupungilla ja vaistomaisesti nopeutan askellustani ja tarkkailen lähteekö joku perään.

Tapaus 235

Eri maassa asuva itseäni n. 15 vuotta vanhempi ja naimisissa oleva bisnestuttava oli käymässä kaupungissani ja halusi tavata. Emme saaneet aikatauluja synkattua päiväsaikaan, joten sovimme tapaavamme after workilla. Olin nähnyt miestä kerran aikaisemminkin drinkillä hänen ollessaan kaupungissa, puhuimme tuolloin työasioista, joten en ajatellut asiasta sen enempää. Tällä kertaa mies kuitenkin kärtti minua ensimmäisten drinkkien jälkeen toiseen paikkaan ja sieltä vielä kolmanteen.

Arvannette jatkon – loppuillasta hän kertoi haluavansa harrastaa seksiä kanssani ja etsivänsä rakastajatarta. Hän yritti kärttää minua hotelliinsa, mutta luojan kiitos olen jo sen verran vanha ja paatunut, etten todellakaan lähtenyt vaan käskin äijän painua matkoihinsa. Jälkeen päin mies pommitti minua useilla tapaamispyynnöillä, joista kieltäydyin. Minulla oli kurja olo monta viikkoa, mutta kukaan kaverini jolle asiasta kerroin ei ymmärtänyt asiaa. Minun olisi kuulemma pitänyt ottaa lähentely huumorilla tai kohteliaisuutena, etenkin kun mitään ei oikeasti tapahtunut.

Olen vain niin kyllästynyt tähän, koska teknologia-alalla tätä tapahtuu koko helvetin ajan, enkä näköjään 15 vuoden jälkeen edelleenkään osaa välttää näitä tilanteita ja olen liian sinisilmäinen. Syytin itseäni siitä, että olin suostunut tapaamaan miehen vapaa-ajalla – minun olisi jo ehdottomasti pitänyt tietää paremmin. Ei ole kerta tai kaksi, kun olen tullut työkaverin tai yhteistyökumppanin suutelemaksi tai passittanut työmatkalla jonkun hotellihuoneestani pois. Erityisesti ihmetyttää se, että olen ollut asiakkaana monille näistä tyypeistä ja heidän bisneksensä ovat olleet minusta riippuvaisia. Jos olisin raportoinut lähentelyt ylöspäin, olisin voinut vaikeuttaa heidän liiketoimintaansa todella paljon. Tietenkään en ole ikinä kiltteyttäni tehnyt niin, ja sen varaan ne kai ovat laskeneetkin.

Nykyään olen todella varovainen siitä kenen kanssa olen tekemissä työajan ulkopuolella. Tämä on ammatillisesti vähän kurjaa – tuntuu että miesten on helpompaa verkostoutua ja bondata pomoportaan kanssa vapaa-ajalla, kun ei tarvitse huolehtia antaako vääriä signaaleja.

Tapaus 234

Ala-asteen viidennen ja kuudennen luokan miesopettaja ennusti koko luokasta tulevan paskakuskeja, mutta minusta voisi tulla myös prostituoitu, keikutanhan persettäni siihen tyyliin kävellessäni. En edes ymmärtänyt mikä prostituoitu oli tuohon aikaan.

Sama opettaja väitti muutamaan otteeseen että olisin meikannut ja laittoi minut pesemään kasvojani käsisaippualla.

Tapaus 233

Olen aktiivinen musiikkialalla, ja olen soittanut erinäisissä bändeissä useita vuosia. On tullut hyvin selväksi, ettei naisten kuuluisi eräiden miesten mielestä saada ääntänsä kuuluviin, varsinkaan rock-musiikissa. Olen ymmärtänyt, että se  osittain tietty tapa dominoida ja saada meidät epävarmoiksi ja ”savustaa” meidät ”miesten alalta” pois. Pitää olla todella suuri palo rock-musiikkia kohtaan, jotta jaksaa naisena sitä vuodesta toiseen soittaa.

Osassa tapauksia kyse voi olla myös vain todella kömpelöistä kehumis- tai keskusteluyrityksistä. Seuraavat kommentit ja tapahtumat ovat joka tapauksessa jääneet elävästi mieleen:

”Voisit kohdella minun penistä niinkuin kohtelet tuota bassoa.” – Mies keikan jälkeen

”Lähetin teidän sähköpostiin muutama keikkakuvan.” – Mies keikan jälkeen. Sähköpostiin tulee kuvia mm. perseestäni. Ei ole edes keikkakuvia, vaan kuvattu bäkkäriltä aidan läpi.

”Ette tule ikinä breikkaamaan tuolla biisillä. Jos sinulla olisi ollut videossa stringit, biisi olisi ehkä breikannut.” – Miespuolinen kannattaja

”Siinä sinä vaan keikistelet pikkumustassasi ja luulet olevasi jotain” – Miespuolinen muusikko, joka ei kestänyt kun sivullinen kehui soittoani eikä  huomioinut miespuolista muusikkoa ollenkaan.

”Ne otti sinut bändiin, jotta saisivat lavalle hyvän perseen.” – Bändin ex-soittaja (mies), jonka tilalle minut värvättiin.

”Pääsette keikalle paikkaan X, jos valokuvaajakaverini saa ensin  ottaa teistä alastonkuvia” – Musiikkialan ammattilainen

”Katson tässä profiilikuviasi ja runkkaan” – Pikaviesti muusikkotutulta facebookissa

– Tuntematon henkilö lataa facebookiin keikkakuvan, jossa olen selin kameralle. Kommenteissa keskustellaan perseestäni.

– Bändi soundcheckaa ja kumarrumme säätämään laitteistoa. Baarissa istuva keski-ikäinen mies huutelee pitkään ja äänekkäästi kommentteja meidän perseistämme. Baarin henkilökunta ei reagoi tilanteeseen mitenkään.

– Mies eturivissä näyttää jatkuvasti penistään bändini keikan aikana.

– Melkeinpä joka keikan jälkeen tulee porukkaa lääpimään. Olen vetänyt oma rajani halimisessa, mutta sekin tuntuu välillä vastenmieliseltä. Jotkut pyytävät pusua, eivätkä tahdo ymmärtää, kun sanon ei. Menee jankuttamiseksi. Tuntuu rasittavalta ja ällöttävältä.

– Bändiin tuli uusi soittaja (mies). Kerran keikan jälkeen menin heti nukkumaan hotelliin, johon bändi oli majoittuneena neljän hengen huoneeseen. Muut jäivät vielä keikkapaikalle juhlimaan, itse olin selvinpäin. Heräsin aamulla siihen, että tämä mies ”lusikoi” minut ja hänen kätensä on minun paitani alla. Nostan hänen kätensä pois mutta hän laittaa sen sinne uudestaan, ja alkaa viedä kätensä alaspäin pikkuhousuihini. Poistuin hotellista ja istuin jossain mäkkärillä kunnes bändi oli valmis lähtemään kotiin.

En ikinä puhunut bändille asiasta, koska mies oli meidän toisen bändijäsenen hyvä kaveri, enkä jaksanut käsitellä draamaa ja pelkäsin, ettei kukaan uskoisi minua. Mies ei pyytänyt tapahtunutta ikinä minulta edes anteeksi, oli vain niin kuin ei mitään. Minua ahdisti, ja kesti monta kuukautta ennen kuin uskalsin kertoa tapahtuneesta edes parhaalle kaverilleni. Pelkäsin sen jälkeen lähteä bändin kanssa keikalle aina siihen kunnes mies väistyi toisen soittajan tieltä.

Tapaus 232

Traumataustani vuoksi hakeuduin vertaistukiryhmään, jossa sovellettiin AA:stakin tuttua 12 askeleen periaatetta.

Ensimmäisellä kerralla ryhmässä puhuminen oli hyvin vapauttavaa. Eräs miespuolinen ryhmäläinen ehdotti tapaamista ryhmän ulkopuolella, minkä arvelin olevan normaalia tukihenkilötoimintaa, niin ainakin kaikissa amerikkalaisissa leffoissa tehdään.

Sovimme siis menevämme kahville, jossa minulla olisi mahdollisuus jakaa hänen kanssaan traumaattisia kokemuksiani. Minun ehkä olisi pitänyt tunnistaa jo ryhmässä kyseisen miehen puheet siitä, että ryhmässä on joskus aiemmin tapahtunut joitain väärinkäsityksiä ja että hänestä saattaa liikkua joitain pahoja puheita. Nyt minulla oli kuitenkin tarve luottaa ja uskoa ihmisistä parasta.

Kahvilassa mies ehdotti, että voisimme siirtyä hänen luokseen, missä hän toki keittää kahvin ja voimme puhua rauhassa, niin etteivät ulkopuoliset vahingossa kuule. Ajatus säikäytti minua hieman, mutta edelleen halusin uskoa, ettei tässä ole mitään kummallista.

Hänen luonaan sain kahvia ja puhua, kyllä. Lamaannuin siinä vaiheessa kun hänen kätensä liukui ympärilleni. Oli järkytys myös huomata, että hän piti itsestään selvänä, että olisin täysillä mukana ja tajuaisin tilanteen, että muuten en olisi hänen luokseen suostunut tulemaan. Tunsin häpeää, että olin ollut niin idiootti. Jälkikäteen tajusin miehen toimineen niin sulavasti, että kyseessä ei ehkä ollut ensimmäinen kerta.

Traumojensa äärelle saapuvat ihmiset ovat haavoittuvaisessa asemassa ja helposti johdateltavissa, ja voi olla, että hän itse näki itsensä hyväntekijänä. Lisäksi tilanne oli hankala, koska hän oli ryhmäläinen vertaisryhmässä, ja minulla oli niin ollen vaitiolovelvollisuus hänen asioistaan sekä hänen ryhmään kuulumisestaan. Yleensä osaan puolustaa itseäni ahdistelulta, mutta näköjään jos raja ylitetään vaivihkaa ja ovelasti ja tilanne pääsee jo liian pitkälle, on vaikea saada enää aktivoitumaan ”Taistele tai pakene”-reaktiota. En saanut mitään itsestäni irti sanallisesti enkä toiminnankaan tasolla.

Olen lukenut tästä asiasta – ilmeisesti silloin aivot vajoavat erittäin alkukantaiseen tilaan, ”Leiki kuollutta”, koska se on konsti millä voi pelastaa edes henkensä. Tämä on syy, miksi erittäin usein raiskauksen uhrit eivät vastustele selkeästi. He eivät kykene. Se oli ensimmäinen kerta kun tunsin tällaisen täydellisen lamaantumisen.

Tuossa tilanteessa sain jotenkin kamppailtua itseni ajoissa toimintakykyiseksi. En muista minkä tekosyyn keksin (minulla oli tarve saada tilanne näyttämään sosiaalisesti kummallekin mahdollisimman vähän nololta!), mutta hakeuduin ovelle ja totesin että minä lähden nyt kun bussi lähtee, pujahdin ulos ja pakenin. Hän yritti soittaa useita kertoja tapahtuman jälkeen, mutta en vastannut, enkä mennyt enää vertaisryhmään. Minun oli tarkoitus purkaa traumojani, ei hankkia niitä lisää.

Pitkään vaikenin asiasta sen vaitiolovelvollisuuden varjolla, sitten kerroin sosiaalialalla toimivalle ystävälleni. Hän sanoi, että kyllä väärinkäytöksistä saa kertoa. Hän ehdotti myös, että minun olisi hyvä ilmoittaa asiasta eteenpäin, mutta siihen en yksinkertaisesti kyennyt, enkä kykene vieläkään.

Toinen ystävä, jolle puhuin, ei ymmärtänyt asiaa aivan yhtä hyvin – hänen mielestään minun sinkkuna pitäisi olla iloinen siitä, että viehätysvoima on yhä tallella ja tämähän on lupaava merkki, jos tahdon itselleni poikaystävän.

Molemmat näistä ystävistä olivat miespuolisia, mutta heillä oli keskenään aika erilainen asenne. On valtava kynnys jakaa tämä tarina tässä ryhmässä, edes nimettömänä, kuitenkin koen että tämän on tärkeää tulla kuulluksi. Olen sittemmin päässyt kuntouttavaan psykoterapiaan. Ja ei – en ole löytänyt poikaystävää, lupaavista merkeistä huolimatta…

Tapaus 231

Pari vuotta sitten olin kesällä kavereiden kanssa puistossa juomassa ja istumassa iltaa. Puistossa oli joku musiikkitapahtuma ja paljon porukkaa, mutta ei vessoja.

Niinpä jouduttiin kaikki käymään viereisessä metsässä puskapissalla. Kerran menin yksin ja etsin rauhallisen spotin. Olin siellä housut kintuissa yksin metsässä pissalla ja yhtäkkiä kuulin kummallista ääntä sivummalta. Käännyin katsomaan oikealle ja huomasin että ihan tyhjästä aivan viereeni on ilmestynyt runkkaava keski-ikäinen mies joka tuijotti mun pissausta virnuillen! Olin aivan kauhuissani että tekeekö se jotain vielä pahempaa seuraavaksi! Huusin kauhusta ja kiskoin housut ylös ja lähdin juoksemaan ja tää mies juoksi mun perässä! Onneksi pääsin takasin puistoon ennen ku se sai mut kiinni ja löysin kaverini.

Kuulin etten ollut ainoa nainen joka tän runkkaajan oli siellä metsässä kohdannut ja meninkin hysteerisenä kertomaan asiasta tapahtumapaikalla partioiville poliiseille. En tiedä löysivätkö ne häntä. Tää oli äärimmäisen nöyryyttävä kokemus ja järkytyin siitä pahasti varsinkin kun se juoksi mun perässä enkä tiedä mitä sillä oli mielessä.

Tapaus 230

Noin 15-vuotiaana olin puolitutun tytön kanssa liikenteessä, baarissa joka myi alkoholia alaikäisille tytöille, jotka pukeutuivat tarpeeksi seksikkästi.

Baarista lähdimme toisen tytön puolituttujen kundien luo jatkoille, ja olin tässä kohtaa jo hyvin päihtynyt. Jatkoilla, jotka olikin n. 30 km kotoani, kaikki katosi eri huoneisiin ja jäin sohvalle johon nukahdin. Ilmeisesti muut harrasti kovempia päihteitä, joita itse en käyttänyt, ja siksi jäin yksin joksikin aikaa. Heräsin sohvalta siihen kun joku kundi (nää oli siis noin 25v kundeja silloin) oli mun päällä. Ja sisällä. Koitin rimpuilla mutta voimaa ei ollu yhtään, olin edelleen tosi sekavassa ja päihtyneessä tilassa. Huusin kaveriani nimeltä mutta kukaan ei kai  kuullut.

Jotenkin vain puoliksi sammuneena sitten makasin siinä, kun tyyppi teki mitä oli aikonutkin. Muistan kun koitin sanoa ei, mutta tyyppi ensin tukki kädellä suun ja sitten alkoi kuristaa. Aamulla tuttuni tuli kysymään että mikä meno, kerroin tapahtuneesta johon tuttuni sanoi että ”katokkin ettet kellekkään puhu tollasta ikinä. Sä luultavasti ite halusit etkä vaan muista.”

Sain ruinattua kyydin kuitenkin terveysasemalle, johon joku mut itkevänä heitti. Hoitajalta pyysin jälkiehkäisyä ja sain läksytyksen kun en ole huolehtinut siitä. Sanoin että poikaystävän kondomi hajosi.

En muista miten pääsin kotiin, mutta muistan kun joku seuraavana päivänä nauroi että ohhoh mikä fritsu, ooks vähän pussaillu?? Fritsu oli mustelma kuristamisesta.

En uskaltanut puhua tapauksesta kenellekään ennen kuin viime keväänä terapeutille.

Tapaus 229

Näitä tarinoita paljon lukeneena uskaltaudun kertomaan oman kokemukseni, joka onnekseni ei ole raffeimmasta päästä. Moniin muihin tarinoihin verrattuna voin olla onnekas, että olen selvinnyt näinkin vähällä.

Huuteluita ja muuta ”pienempää” olen kokenut useampaan otteeseen, eihän niitä kaikkia voi muistaakaan. Eräs tapaus oli kuitenkin sellainen, joka ahdisti tapahtuman jälkeen jonkin aikaa ja jonka muisteleminen tuo edelleen vihan tunteet pintaan.

Olin 21- tai 22-vuotias, asuin opiskelija-asunnossa KOAS:lla Jyväskylässä. Kaikki asukkaat olivat saaneet KOAS:lta viestiä, että suht’ uuden talon asuntoja tarkastettaisiin, mikäli asukkaat ilmoittaisivat huomanneensa halkeamia tai muita puutteita asunnoissa. Olin maininnut muutaman asian, ilmoitusta milloin tarkastaja tulisi käymään ei koskaan tullut.

Niinpä sitten eräänä aamupäivänä, kun olin nukkunut pitkään ja loikoillut sängyssä, soi ovikello. Menin avaamaan pikkareissa ja yöpaidassani, löysässä pitkässä t-paidassa joka peitti kyllä takamuksen, mutta oli kuitenkin hieman lyhyt. Ovella oli keski-ikäinen, luultavasti lähellä omien vanhempieni ikää oleva mies, joka kertoi olevansa tällä tarkastusasialla. Olin asustuksestani hieman noloissani, mutta annoin miehen tulla sisälle asuntooni ja ajattelin näyttäväni nopeasti ne kohdat, mistä olin ilmoituksen tehnyt. Quick and simple.

Näitä sitten näyttäessäni miehelle, kouraisi tämä yhtäkkiä minua takapuolesta ja vähän taputteli sitä sitten siihen päälle. Menin hetkeksi ihan shokkiin, maailma pysähtyi ympärillä ja seuraavat minuutit kuluivat jonkinlaisessa sumussa. Sain kuitenkin sanottua miehelle, että painu helvettiin ja hän onneksi lähti, häntä hieman koipien välissä. Tämän jälkeen pääsi itseltäni itku, niin shokissa olin tapahtuneesta. Sen jälkeen tuli viha.

Vimmoissani ja vähän itkuisena soitin KOAS:lle ja kerroin tapahtuneesta. Siellä onnekseni asia otettiin heti vakavasti ja he sanoivat ilmoittavansa firmalle, joka remontteja suoritti. Kyseisestä firmasta minuun oltiin yhteydessä ja minua pyydettiin kuvasta tunnistamaan mies seuraavana päivänä. Ymmärtääkseni mies sai tapauksen seurauksena potkut, mistä en ole hetkeäkään potenut huonoa omaatuntoa. Eipähän toivottavasti päässyt lääppimään enää yhtäkään toista nuorta opiskelijaa.

Tapaus 228

Olin ensimmäisessä kesätyöpaikassani 15-vuotiaana. Pomoni oli 50-vuotias mies, jolle olin sihteerinä, eli hoidin tietokoneella kirjanpitoa. Hän ”vitsinä” tarttui päivittäin rintoihini haluten kokeilla ovatko ne kasvaneet eilisestä. Hän teki tätä jopa asiakkaiden edessä, ja nämä nauroivat.

Aamuisin töihin saapuessani pomolla pyöri työkoneessa kova porno. Sanoi, että katso nyt niin opit sinäkin, ja että tuo nainen on ihan niin kuin sinä. Aina kun tulin tauolta, työkoneessa oli taas pornoa. En silloin vielä lähes lapsena ymmärtänyt, että hän teki mitään väärää. En ole ikinä sen kesän jälkeen katsonut pornoa, koska ahdistaa niin paljon.

Tapaus 227

Tein suhteellisen pitkään töitä feissarina, josta pidin työnä ja meidän työporukka oli aivan ihana. Sitä tottui siihen, että ihmiset sanoo aiheeseen liittyen aika kamalia juttuja, muttä yksi tarina on jäänyt mieleen.

Jäin Lasipalatsilla Helsingissä juttelemaan erään pari-kolmekymppisen miehen kanssa ja aluksi juttelu oli ihan asiallista. Jostakin syystä mies koki kuitenkin, että oli ok halata minua ja kysyä jos harrastaisin seksiä hänen kanssaan. Sanoin ei, ja rimpuilin otteesta pois. Koetin (edelleen työasussani, järjestöäni edustamassa) kohteliaasti poistua tilanteesta. Mies kuitenkin jatkoi vihjailuaan, ja kun vihdoin sanoin että nyt menen jatkamaan töitä mies päätti vielä hyvästellä minuta halauksella. Jäi todella likainen olo.

Tapaus 226

Ensimmäisen poikaystäväni ajatusmaailma seksistä tiivistyi hyvin hänen kommenttiinsa ”Ei sun tarvii olla hereillä, nuku vaan”. Nauroin tälle kommentille monta vuotta että ei hitto mikä urpo. Nyt vasta olen alkanut havahtua, että ihan sikamaista käytöstähän tuo on, ei tulisi mieleenkään tehdä itse samaa kenellekään.

Ja silti valtaosassa suhteissani vieläkin on ollut mukana se yleinen ajatus, että kyllähän miehen tarpeet pitää tyydyttää, ja sitä on antanut kroppansa toisen käyttöön, toiminut fleshlightina. Kumppani kuitenkin muuten on aina ollut huomaavainen eikä ole koskaan satuttanut, voihan sitä laittaa liukkaria että homma onnistuu. Josko seuraavassa suhteessa saisin hommaan jotain järkeä.

Ja nämä parisuhteet ovat siis olleet ihan onnellisia, olen pitänyt tuota niin normaalina, etten ole osannut edes kyseenalaistaa voisiko asiat olla paremminkin.

Tapaus 225

Pahimmat stalkkerit tuli vastaan kun tein torimyyjän työtä. Yksi oli erittäin sinnikäs, tuli aamuisin kun juuri muita ei paikalla näkynyt ja kysyi enkö vieläkään suostu myymään mansikoita alasti. Hän jäi paikalle heilumaan vaikka pyysin häntä painumaan helvettiin. Pahin oli kuitenkin jos hän ilmestyi paikalle illalla. Hän sai selkeästi lisää intoa siitä jos raivostuin. Voitte vaan kuvitella kuinka kuumotti lähteä töistä kotiin, kun siellä suunnalla missä kävin töissä ei arkisin aina ollut mitään suurta ihmisvilinää. Tuli vilkuiltua useaan otteeseen olan yli kun käveli vajaa kilsan bussipysäkille.

Tapaus 224

Kun olin neljävuotias, musiikkileikkikoulun ohjaaja mursi mieleni, maailmani ja turvallisuudentunteeni pysyvästi. Moni hyväksikäyttöä kohdannut ei halua kutsua tapahtumaa ”murhaksi, josta jää henkiin”, mutta minä käytän omasta hyväksikäytöstäni tätä kuvausta. Tämä on myös kokemuksistani se ainoa, josta en pysty kertomaan yksityiskohtaisesti, joten sanottakoon vain, että minut murhattiin henkisesti, eikä murhaaja joutunut teostaan vastuuseen.

Kun olin 16-vuotias, erosin ensimmäisestä poikaystävästäni riitaisasti, ja tämän ystävä tarjoutui lohduttamaan minua kutsuen minut luokseen viettämään iltaa päihteiden merkeissä. Seuraava muistikuvani on, kuinka makaan hänen kaksimetrisen ja 100-kiloisen ruhonsa alla rukoillen häntä lopettamaan edes hetkeksi, koska minua sattui joka puolelle. Mutta hän ei lopettanut. Ei seuraavaan kahteen vuorokauteen, jotka jouduin viettämään hänen asunnossaan. Tuona aikana hän pakotti minua kaikkiin mahdollisiin inhottaviin asioihin veitsellä uhaten. Hän myös ilmoitti, että vaikka kuinka pakenisin häntä, hän löytäisi minut ja tappaisi minut. Valuin verta ja olin täysin loppu, kun pääsin häneltä vihdoin karkuun.

Tapasin samantien uuden miehen, joka ilmoitti pystyvänsä suojelemaan minua niin vihaiselta exältäni, joka ilmoitti kaikille, että minä olen likainen huora, jolla on likainen suu (kulttuurisyistä suuseksin harrastaminen oli erittäin paha asia ja loppuelämään vaikuttava tuomio) kuin raiskaajaltanikin, joka vainosi minua. Tietenkään tämä uusi mies ei halunnut muuta kuin seksiä, ja minä jatkoin suojelijan etsimistä.

Näiden tapahtumien jälkeen minut oli erittäin helppo painostaa seksiin kiristämällä tai uhkailemalla. Yksikin nuori mies käytti tunnin aikaa kiristääkseen minulta seksiä yleisessä vessassa. Lopulta olin niin turhautunut ja ahdistunut, että suostuin päästäkseni tilanteesta pois.

Kun olin 17-vuotias, olin palaamassa yhteen ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Kun tämä yritti tappaa minut kuukauden tapailun jälkeen, erosimme, ja pääsin mukaan näytelmään, jonka ohjaaja oli ”lapsuudensankarini”. Olin lukenut paljon hänen kirjojaan ja hänestä muodostui minulle isähahmo. Vuoden ajan hän jaksoi vetää asiallista rooliaan, kunnes hän päätyi ahdistelemaan minua, kun olin hänen luonaan kuvauksia varten. Yritin lukuisia kertoja sanoa hänelle ”en halua”, kun hän käski minut viereensä peiton alle sänkyyn. Hän vetosi suoraan auktoriteettiinsa sanoen: ”Sinä olet näyttelijä, minä olen ohjaaja.” Sydämeni hakkasi ja meinasin oksentaa, kun jouduin makaamaan paidattoman, 50 vuotta vanhemman miehen vieressä, tämän kysellessä minulta inhottavia asioita ja kertoessaan, mitä kaikkea ällöttävää hän haluaisi tehdä minulle. Kun hän kysyi minulta: ”Onko sinulla nyt jalat kiinni vai auki?”, revin jostain sen selviytymisvaiston, juoksin pois, enkä vastannut hänen puheluihinsa enää koskaan. Rikoin myös ensimmäistä kertaa ”show must go on”-mottoani, koska en mennyt enää sovittuihin esityksiinkään.

Kun olin 18-vuotias, minut yritettiin raiskata omassa porttikongissani ja jälkeenpäin tekijä kielsi tapahtuman sanomalla: ”Kaikenlaisia rasisteja täällä on.” Väittäen siis, että minä keksin asian, koska olen muka rasisti.

Kun olin 18-vuotias, minua lähti metroasemalla seuraamaan mies, joka väitti olevansa mallikuvaaja. Hän sanoi haluavansa imeä rintojani, jotta ne kasvaisivat, sekä panna minua perseeseen, jotta perseestäni tulisi vielä paremman näköinen.

Kun olin 18-vuotias, tapasin mukavan miehen, joka muuttui täysin harrastettuamme seksiä. Hän sanoi, että jos tulin raskaaksi, minun on tiedettävä, että lapsi tulee olemaan vain 30 päivää minun ja sen jälkeen hänen sukunsa vie sen minulta. Hän myös sanoi ampuvansa polveni, jos en pukeudu kulttuurin mukaan. Lähdimme samantien hakemaan minulle hametta ja mies ajoi humalassa. Automatkalla hän muistutti, että jos poliisit pysäyttävät meidät, hän hakkaa minut. Parin päivän päästä ravintolassa hän puri minua kaulasta ja pyörryin. Kun olin menettämässä tajuntaani, hän sanoi hakkaavansa minut, kunhan pääsemme ulos. Olin puoli tuntia tajuttomana.

Kun olin 18-vuotias, aloin seurustella ensimmäistä kertaa valtaväestöön kuuluvan miehen kanssa. Tämä raiskasi minut vähintään kaksi kertaa. Kun toisen raiskauksen jälkeen pakenin itkien suihkuun, hän tuli perääni ja sanoi: ”Anteeksi, en olisi saanut painostaa.” Sanoin: ”Et sä painostanut, sä pakotit.” Hän ei vastannut. Itkin koko illan lakkaamatta ja kun hän jossain vaiheessa kysyi miksi itken, minä vastasin: ”Koska en osaa miellyttää sinua tarpeeksi.”

Nyt olen 24-vuotias ja minua on ahdisteltu yhteensä 20 vuotta. Katuhäirintä ja dickpicit ovat jatkuva osa elämääni. Joidenkin on vaikea ymmärtää, miksi pienikin häirintä saa minut murha-ajatuksien partaalle. Minun ei ole.

Tapaus 223

Olen kokenut lapsesta asti kaiken tasoista seksuaalista häirintää, ärsyttävää, alentavaa, pelottavaa, vaarallista -koko spektrin. Vaikeinta on kuitenkin ollut käsitellä erästä tapausta jossa toisena osapuolena oli hyvä ystäväni.

Olimme olleet juhlimassa, ja ystäväni pyysi päästä luokseni yöksi sillä hän asui toisella paikkakunnalla. Asunnossani ei ollut tuolloin muuta vaihtoehtoa kuin majoittaa vieras viereeni parivuoteeseen. Toisaalta en ajatellut siitä sen enempää, olimmehan olleet läheisiä pitkään, eikä välillämme ollut mitään. Tämä ystävä oli joskus ennenkin nukkunut vieressäni, kaivatessaan platonista läheisyyttä sydänsuruissaan. Toisaalta kuitenkin jostain syystä päätin vielä erikseen sanoa etten sitten halua ”mitään”. Kaveri naureskeli että ei tietenkään. Aikaisin aamulla heräsin muutaman tunnin yöunien jälkeen tokkurassa siihen että minua pantiin. Sopersin vielä muutaman hyödyttömän ei:n. Lopulta jotenkin ajauduin tilanteen vietäväksi ja passiivisesti odotin ystäväni lopettavan. Kai ajattelin että jos koitan innostua tästä edes vähän, se ei ole raiskaus, eikä ystävyys ole pilalla. Tapahtuman jälkeen lähdimme ravintolaan brunssille, eikä siihen viitattu enää koskaan.

Tapaus 222

Olin terveysalalla työharjoittelussa. Mua kolmekymmentä vuotta vanhempi, suhteessa muhun johtavassa asemassa oleva mies sanoi mulle kahden kesken, että parikymppiset miespotilaat olisivat iloisia siitä, että tällainen ”nuori naistyöntekijä tutkisi heitä”. Ensimmäisellä kerralla en sanonut mitään, toisella kerroin kommentin olevan mun mielestä asiaton. Mies pahoitteli eikä sanonut mitään vastaavaa enää sen jälkeen. Työpaikalla miespotilaat huutelivat kiinni käytävällä ja kysyivät, olenko tutkimassa heitäkin.

Tapaus 221

Kaikki alkoi siitä, kun mun rinnat alkoi kehittyä. Miten paljon mua hävetti, kun yhtäkkiä suvun irstaat sedät alkoivat heittää sukujuhlissa kuinka mun ”tissitkin on ku pässinsarvet tököllään”. 10-vuotiaasta ujosta pikkutytöstä tuntui todella hämmentävältä kuulla jotain noin kertakaikkisen tahditonta ja tästä alkoi itseni häpeäminen ja piilottelu.

Tästä suora leikkaus yläasteelle, joka oli oikeaa häpeän riemuvoittoa. Pojat eivät muuta tehneetkään kuin kiskoivat stringeistä ja irvailivat. Mun piti joka aamu kouluun lähtiessä miettiä, minkälaisen paidan pistän päälleni, ettei kukaan voisi mun tarkistaessa matikantehtäviä opettajan pulpetin ääressä vilkuilla mun kaula-aukosta sisään ja yrittää heitellä paperitolloja tissivakoon. Eipä se tilanne miksikään muuttunut toisen asteen koulutukseen astuessa. Ruokalan jonossa pojat puristelivat perseestä ja heittelivät kortsuja tarjottimelle. Heh heh, siinä naurettiin yhdessä niille ihan vitun hyville jutuille, kun ei muutakaan uskaltanut.

Työharjoittelut. Isot firmat vilisivät keski-ikäisiä äijiä, jotka menivät aivan sekaisin nuoresta lihasta. ”Miksi sä saat aina kaikki noi hyvät harjoittelijat”, oli ensimmäinen kysymys työpaikkavalmentajalleni firman kahvihuoneessa. Taas piti miettiä, miten kireät housut uskaltaa laittaa jalkaan, varsinkin sen jälkeen kun mut ahdistettiin hissin nurkkaan ja kysyttiin huulia lipoen mitä teen töiden jälkeen.

Autokoulu. Keskittymistä häiritsi todella limaiset vihjailut vaihdekepin käsittelystä ja rintahieronnasta. Sain myös tekstiviestin kuinka yksi opettajista haluaisi palavasti rakastella mua. Sitä ei päässyt pakoon. Ei vaikka miten luulin olevani turvallisessa ympäristössä, fiksujen ihmisten seurassa, jotka kunnioittavat mua. Kuten esimerkiksi ystävien kesken illanistujaisissa, missä känninen kaverin poikaystävä tuijottaa mun tissejä, ja kajauttaa isolla äänellä kaikkien kuullen ”hypi vähän, haluan nähdä miten sun tissit heiluu”.

Keski-Euroopassa asuessa varoiteltiin, miten se on ihan oma syy jos niin isossa kaupungissa joutuu raiskauksen uhriksi – ja siihen riitti pelkästään se, että housujen sijaan pukeudut hameeseen. Miten kurjaa se oli, kun ei välttynyt ahdistelulta edes kolmensadan metrin kauppamatkalla, kun joka kulmalla oli joku ehdottelemassa, tai risteyksessä auto tööttäilemässä. Kerran minua ja ystävääni seurasi miesjoukko kilometrin matkan verran kadulla, koko ajan samalla lääppien. Vaikka koen itseni sanavalmiiksi ainakin näin vanhemmiten, en vieläkään tiedä miten mun pitäisi reagoida, kun keski-ikäinen äijä tulee tarjoamaan mulle 150 euroa jos lähden hänen mukaansa. Tai jos baarissa mies ohimennessään työntää käden mun kaula-aukosta sisään ja kouraisee tissiä. Tai kun esim. täydessä junassa, täysin tuntematon äijä tulee silittelemään olkapäätä ja kertomaan kuinka hän ei kestä istua mun kanssa samassa vaunussa, kun olen niin syötävän suloinen. Näissä tilanteissa yleensä meen niin pieneksi ja pelokkaaksi, etten osaa sanoa mitään… Siis minä, vahva ja itsenäinen nainen?!

Pahimmat ahdistelut olen valitettavasti kuitenkin kokenut tuttujen miehien taholta. Uusi vuosi. Mukava ilta takana. Iso määrä ihmisiä yöpyy samassa paikkaa. Ihmiset nukkuvat missä mahtuvat. Hyvä ystäväni nukkui mun vieressä ja alkaa aamuyöstä kähmiä ja suudella. Aluksi pussasin takaisin, kun ajattelin siinä unisena, että noh, me ollaan läheisiä, kai tää nyt menee. Nauran välillä hermostuneesti, koska en tiedä yhtään miten suhtautua, en halua pilata kaveruutta tai aiheuttaa kiusallisuutta välillemme. Yhtäkkiä toiminta alkaa muuttua aggressiivisemmaksi ja painostavammaksi ja jätkä alkaa käymään ihan voimalla mun päälle ja tunkeen käsiä housuihin, meen totaalisen paniikkiin ja sanon lopeta. Mikään ei lopu. Meen ihan shokkiin ja en pysty muuta kuin huutamaan monta kertaa putkeen LOPETA, LOPETA ja siinä vaiheessa mun paras kaveri jo herää ja tulee huoneen oven taakse huhuilemaan onko kaikki hyvin. Jätkä lopetti toimintansa kuin seinään ja mä en nukkunut juuri silmäystäkään sinä yönä.

Korkeakouluaikoina tutustuin erääseen mieheen yhteisen projektin kautta. Hän oli kiinnostava, joten pyysin häntä kahville. Sanoi olevansa otettu, mutta kertoi seurustelevansa. Asuttiin samalla kadulla ja välit pysyivät hyvänä, en yrittänyt sen koomin tehdä kuitenkaan kummempaa tuttavuutta, koska en varattuja äijiä lähde vikittelemään. Eräänä päivänä häneltä kuitenkin tuli tekstari, että ehdinkö kahville hänen luo. Totta kai ajattelin, että kyse on pelkästä kahvista, koska kello oli aamupäivä ja hän seurusteli. Menin, koska olin juuri muutenkin menossa tien päässä sijaitsevaan kauppaan. Mies tuli avaamaan oven, hän oli todella krapulaisen oloinen ja näköinen. Hän ohjasi minut keittiöön ja kun luulin saavani kupin kahvia käteeni, hän hyökkäsikin suutelemaan minua. Mies oli todella voimakas ja hän nappasi minut syliinsä, kantoi huoneeseensa ja heitti sängylle. En todellakaan ehtinyt edes tajuta mitä tapahtuu ja kun tajusin, hän kiskoi jo housujani jalasta niin, että ne menivät rikki. Saman tien kun hän sai housuni pois, hän työnsi sormet todella kivuliaasti sisääni. Olin menettänyt totaalisesti puhekykyni, saatoin jopa naurahtaa hysteerisesti, koska musta tuntui, että tulen hulluksi. Mun aivokapasiteetti ei todellakaan pystynyt käsittelemään asiaa, ihan vaan siitäkin syystä, koska tilanne oli mielestäni niin absurdi. En koskaan olisi voinut uskoa kyseiseltä mieheltä tätä. Juuri kun sain puhekykyni takaisin ja sanoin ensimmäisen kerran ei, mies käänsi minut sängylle selkäni itseensä päin ja oli jo valmiina tulemaan sisääni. Luojan kiitos ennen kuin mitään ehti tapahtua, summeri soi. En tiedä pelkäsikö mies tyttöystävänsä olevan tulossa vai miksi hän lopetti toimintansa, mutta lopetti kuitenkin. Mies oli kuitenkin todella vihainen keskeytyksestä ja kiroili itsekseen. Kämppään saapui sisälle miehen kämppis, joka oli unohtanut avaimet. Mä olin saanut sillä aikaa vetäistyä rikkinäiset housut takaisin jalkaani. Kun kämppis näki minut ja miehen kämpässä kahdestaan, hän tietenkin ihmetteli. Mies, joka oli juuri minuuttia aiemmin yrittänyt raiskata minut, pyysi meidät molemmat keittiöön kahville ja mä jostain ihan vitun uskomattomasta syystä menin – samalla peitellen ratkenneita housujani paidan kulmalla ja kädelläni. Olin hiljaa ja join kahvia käsi niin helvetillisesti täristen, ettei mitään rajaa. Päästyäni kotiin mä olin edelleen shokissa.

Mulla kesti kolme päivää, että uskalsin kertoa ensimmäiselle kaverille mitä oli tapahtunut. Tämän jälkeen itkin varmaan viikon putkeen. Syy miksi en aiemmin viitsinyt kellekään kertoa oli se, että koska olin itse alunperin ehdottanut tälle miehelle kahveja ja ilmaissut olleeni kiinnostunut, mikä sai mut jotenkin tuntemaan, että olin syyllinen tapahtuneeseen. Näitä tällaisia tapahtumia on elämän varrelta vaikka millä mitalla, pienempiä ja isompia. Tuntuu, että vähintään joka viikko tai kuukausi tapahtuu jotain halventavaa. Häpeän edelleenkin isoja tissejäni, enkä uskalla pukeutua hirveän näyttävästi, koska sellainen tuntuu vaan ”turhalta ongelmien kerjäämiseltä”. Toivoisin, että vielä tulee se päivä, kun koen olevani turvassa, oli päälläni mitä tahansa, tai olin kenen seurassa tahansa.

Tapaus 220

Nuori mies jonka kanssa ei ollut yhteistä kieltä, käännätti kaverillaan ”I don’t want to take your virginity, I can fuck you in the ass”

Tapaus 219

Olin juuri muuttanut Helsinkiin, ja rullasin lököfarkuissa ja hupparissa skeitillä Aleksis Kiven kadulla. Auto ajaa hitaasti vieressä, pysähtyy ja ikkunasta tiedustellaan hintaani.

Tapaus 218

Mietin mistä aloitan. Kaikkea en edes muista. Tiedän niiden olemassaolon, mutta mieli suojelee enkä muista niistä yksityiskohtia. Nämä seuraavat muistot haluan kuitenkin jakaa kanssanne.

Tokaluokkalaisena osa luokan pojista oli palavan ihastuneita minuun. Välitunnilla juoksin pakoon heidän yrityksiään pussailla minua. Isoveljiensä seksuaalikoulutuksen käyneet osasivat suurieleisesti ilmaista mitä tekisivät minulle jos saisivat minut kiinni. He demonstroivat sitä osaamattomille luokkalaisille hyppäämällä pulpettien päälle ja ”nylkyttämällä” itseään pulpettia vasten. Pyytäessäni opettajalta apua, hän hymyili vain ja sanoi, että jos olisin vähän isompi, niin en valittaisi vaan olisin iloinen ja ylpeä tästä kaikesta. En muista mihin tuo häirintä päättyi, mutta muistan kyllä oppineeni käyttämään nyrkkejäni välitunneilla. Sen sijaan koskaan en oppinut pitämään näitä luokkakavereitani missään arvossa. En myöskään opettajaani.

Koulussa tytöt ensimmäisissä rintsikoissaan olivat kuin avointa riistaa pojille. En koskaan ymmärtänyt, mikä huuma sisältyi siihen valtaan, että onnistui napsauttelemaan tyttöjen rintsikoita selkäpuolelta.

Olin noin 10-vuotias ja kaverini kanssa kylän kioskilla ostamassa pikkukarkkeja. Viereen änkesi känninen mies, joka ei koskenut, mutta kiilusilmäisenä kuiski, että ”voisiko nuolla pillujamme”. Tyynen rauhallisina ilmoitimme ukolle, että et todellakaan. Ostimme karkkimme ja poistuimme taaksemme katsomatta paikalta. Ei minua pelottanut, mutta ällötti.

1980-luvulla liftaaminen oli tavallinen tapa nuorelle liikkua maakunnasta toiseen. Niin tavallista se oli etten osannut pelätä, kun 16-vuotiaana kapusin jälleen kerran tuntemattomaan autoon päästäkseni 150 km päässä asuvien ystävieni luokse viikonlopuksi. Muutamien kilometrien jälkeen kuski, noin nelikymppinen mies alkoi kysellä mielestäni hieman outoja. Kysymysten muuttuessa aina oudommiksi ja intiimeimmiksi ehdotin josko voisin jäädä autosta pois. Ei onnistunut. Mies käänsi autonsa pienelle metsätielle, jota ajoi syvemmälle muutaman kilometrin verran. Sain pidettyä itseni kylmän rauhallisena, sillä olin arvioinut miehen itseäni pienemmäksi ja hintelämmäksi. Mantrasin hiljaa itseäni sillä, että ”minä selviän, minä selviän, minä selviän…”. Mies pysäytti auton ja sanoi ettei tee minulle mitään pahaa, kunhan katson kuinka hän runkkaa itseään. Minua pelotti ja oksetti, mutta katsoin rauhallisena koko hänen toimituksensa. Kun homma oli ohi, mies käynnisti jälleen autonsa ja ajoin takaisin päätielle. Jäin heti pois kyydistä. Loppumatkani jatkui liftaamalla. Tosin valitsin vain kyytejä, joissa oli naiskuski.

18-vuotiaana olin yötä sukulaisten luona. Yöllä heräsin siihen, kun perheen isä, sukulaismies hieroi rintojani. Tönäisin hänet pois ja hän häipyi heti sanaakaan sanomatta. Aamulla häntä ei näkynyt aamupalalla. Sukulaisten kanssa olin kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Koin niin suurta myötähäpeää, etten kehdannut puhua asiasta koskaan mitään kenenkään kanssa. Ikinä en tätä tyyppiä enää silmiin katsonut.

1980-luvun lopulla lähdimme kahden nuoren naisen porukalla reppureissulle Aasiaan. Nuori, ilman miesseuraa liikkuva nainen Intiassa oli kuin huutomerkkinä siitä, että häntä sai kosketella ja käpälöidä. Täyteen ahdetut bussit, junat ja ihmisvilinät olivat pahimpia. Ei siihen koskaan tottunut, mutta turtui. Ei sitä koskaan hyväksynyt, mutta aina koki itsensä avuttomaksi. Sitä vain kovetti itsensä ja ulotti mielensä ulos ruumistaan. Intialaista henkistymistä ?!?

Noista ajoista matka tähän päivään on tuonut valitettavasti lisää erilaisia kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. Sekä miesten että naisten taholta. Kiitos tämän kamppiksen, olen havahtunut siihen ettei se kuitenkaan ole normaalia. Se ei saa olla normaalia. Siitä saa nostaa metelin ja sille voi sanoa, että nyt se loppuu.

Tapaus 217

-Lähtekää tytöt mukaani, niin ostan teille karkkia tuosta lähikioskilta.

Silloin, noin 5-vuotiaan silmäni, arvioivat miehen noin 45-vuotiaaksi. Hän oli ilmestynyt kotikerrostalomme pihalle, ja hymyili meille lempeästi. Olimme minua vuotta nuoremman naapurin tytön – parhaan ystäväni – kanssa polkemassa polkupyörillä kotipihalla, enkä muista mistä hän siihen ilmestyi.
Itse olin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, hyväntuulinen ja -uskoinen lapsi. Enkä siis ollut kohdannut (vielä) sitä pahuutta, mitä maailma voi karmeimmillan tarjoilla. Eikä siitä kai vielä oltu (ainakaan näköjään tarpeeksi) varoiteltu, koska muistan ihmetelleeni ystäväni reaktiota poistua nopeasti paikalta. Tottakaihan minä nyt sedän kanssa karkkiostoksille lähden!

– Juu, minun pitää vain viedä polkupyörä sisälle kotiin, jooko? kysyin kiltiltä sedältä, peläten että peruu tarjouksensa, ja jään ilman makeisia.
– Toki, viedään vaan hän vastasi.

Asuimme kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, joten alta aikayksikön olimme jo kotioveni takana. Soitin ovikelloa, koska minulla ei vielä tuohon aikaan ollut omaa kotiavainta.

-Äiti, otatko pyöräni sisälle, niin lähden sedän kanssa kioskille ostamaan karkkia ilmoitin äidilleni kun avasi oven. Seuraavaksi muistan vain, kuinka äitini, rauhallisuuden perikuva, suorastaan riuhtaisee minut käsivarresta sisälle, samassä rytäkässä mukana tulee polkupyörä ja kotiovi läimähtää kiinni. Jään ensin suu auki tuijottamaan äitiä, että mitä ihmettä, ja sitten tulee itku.

-Älä äiti laita ovea kiinni, nyt se setä lähtee, enkä saa karkkia! En muista enää tarkalleen mitä äitini minulle tuossa tilanteessa vastasi, jotain kai siitä, kuinka tuntemattomien matkaan ei lähdetä, mutta olin todennäköisesti jo niin itkupotkuraivareissa, etten tajunnut muuta, kun että jäin ilman karkkia. Muistan vain suuren pettymyksen tunteen, ja äidin suuttumuksen.

Tämä muisto nousi pintaan monen, monen vuoden jälkeen taas uudestaan, lukiessani teidän muiden kokemuksia. Yhä edelleen muistan miehen kasvot, kuinka lempeiltä ne mielestäni näytti, ja sen pettymyksen tunteen kun jäin ilman karkkia.
Mutta vasta monta, monta vuotta myöhemmin, tajusin, miltä olin ilmeisesti säästynyt. Mitä olisi käynyt, ellen olisi keksinyt että pitääpäs ensin viedä pyörä kotiin? Ja oliko niin, että mies kuvitteli, että siellä kotona ei ole ketään, tai että pyörän palautus tapahtuu kenenkään (vanhempani) huomaamatta, kun lähti mukaani? Mitähän mielessään kävi kun soitinkin ovikelloa, enkä käyttänyt avainta – olisiko kenties pitänyt luikkia jo siinä vaiheessa pakoon? Tai viimeistään luulisi siinä vaiheessa poistuneen takavasemmalle kun ilmoitukseni (lähden sedän kanssa karkkiostoksille) jälkeen, äitini ilme oli – no paremman ilmaisun puutteessa – suorastaan murhaava. Ei, sinne hän oven taakse jäi, nuolemaan näppejään. Poistui kai yhtä pettyneenä kuin minäkin. Mutta ihan eri syystä.

Puistattaa (lievä ilmaisu) ajatuskin siitä mitä olisi voinut tapahtua. Ilman äitiäni tämä tapaus olisi voinut päättyä huomattavasti huonommin. Olen jo niin monesti kiittänyt äitiäni, niin monesta asiasta, mutta pitää taas muistaa seuraavan kerran kun nähdään, rutistaa häntä lujaa ja kertoa kuinka rakastan. Kuinka hän on elämäni suurimpia sankareita. Vaikkei kaikelta ole pystynytkään minua (eikä itseään) suojelemaan, niin silti, hän on aina siinä. Opastamassa, kuuntelemassa, lohduttamassa. Äitinä 💗

Toivottavasti pystyn omalle 3-vuotiaalle tytölleni olemaan edes puoliksi sen, mitä hän on ollut minulle.
Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia teitä rohkeita kanssasisaria, jotka olette jakaneet tarinanne tänne. Olen voinut ihan kirjaimellisesti pahoin lukiessani tarinoitanne, ja omiakin, tukahdetuksi luultuja tunteita ja haavoja on repeytynyt taas auki. Vaikkakin tulen kipeimmät muistoni jakamaan kanssanne anonyymisti, tiedän, että en ole enää yksin. Että meitä on monta, liiankin monta, jotka tuntevat samoin, vähättelevät itseään ja/tai kokemaansa, häpeävät. Ei enää. Tällä kertaa en ole enää hiljaa. Kerään rohkeuteni, vedän keuhkot täyteen ilmaa, nostan leukani ylös ja huudan kanssanne. ❤️💪

Tapaus 216

Huomasin #metoo-keskustelussa sosiaalisessa mediassa, että joku mies oli vetänyt asian vitsiksi toteamalla, että hänellä on kotonaan nainen, jota hän säännöllisesti ja päivittäin ahdistelee seksuaalisesti ja hehheh. En nyt ota kantaa siihen, miten perseestä on dissata tätä asiaa ylipäätään. Nyt kiinnitin huomiota siihen, että ilmeisesti oletus on se, että parisuhteen sisällä ei voi tapahtua seksuaalista häirintää, ja että kaikki koskettaminen on luvallista. EI OLE.

Nykyään onneksi raiskaus avioliitossa on rikos. Kumppanin keho ei ole hankittua omaisuutta, se on hänen omansa. Minulla on kokemuksia, joita sanoisin parisuhteen sisällä tapahtuvaksi seksuaaliseksi häirinnäksi. En aina pidä siitä, että minuun kosketaan. On usein ok parisuhteessa koskettaa spontaanisti ja yllättäen, mutta tässä on tärkeää lukea toista. Ja lisäksi – mikäli toinen SANOO SELKEÄSTI, että ”älä tee noin”, se tarkoittaa, että sen kaltainen koskettaminen pitää lopettaa.

Minun entisellä miehelläni oli tapana tarttua pepusta tai tisseistä kiinni yllättäen, erityisen vaarallinen tilanne tälle oli kenkien laittaminen jalkaan. Melko pian tämä lakkasi minun mielestäni olemasta hauskaa, ja pyysin häntä lopettamaan, eikä hän lopettanut. Hän sanoi, että ei voi pitää minusta käsiään irti. Pyysin useita kertoja, eikä sillä ollut vaikutusta. Lakkasin käyttämästä kenkiä, joissa oli kengännauhat. Muutenkin tuolla kumppanilla oli tapana ikään kuin nostaa minut jalustalle ja samalla yliseksualisoida – en arvostanut sitä, että aina minun vaihtaessani paitaa, sieltä kuului joku vihjaileva ”uuh”. Seurauksena tälle käytökselle oli se, että lakkasin pitämästä miestäni fyysisesti viehättävänä. Seksi muuttui vastenmieliseksi ja kivuliaaksi ja lopulta minun aloitteestani loppui kokonaan, hänen läsnäolonsa tuntui kiusalliselta ja jopa hänen aiemmin miellyttävä tuoksunsa nenässäni muuttui pahaksi hajuksi. Erohan siitä lopulta tuli. Ja vaikka eroaminen on surullista, minusta on paljon mukavampaa olla itse oman kehoni omistaja, eikä mikään vapaasti puristeltavissa oleva ”Minun Naiseni”.

Kumppani ei ainoastaan ylittänyt rajojani, hän ei ymmärtänyt ollenkaan niiden olemassaoloa. Siinä valossa ei ole ollenkaan ihme, että minun jouduttuani kerran kourituksi eräissä häissä, hän ei mitenkään puolustanut minua. Humalainen tutun tuttu käpälöi takapuoltani ja rintojani, ja koin tilanteen sosiaalisesti sellaisena, että minulla ei ollut varaa olla hänelle tyly. Tämä tuttu ilmoitti mieheni läsnäollessa, että minä olin lähdössä hänen mukaansa. Koetin sanoa huumorin varjolla, että taidan sittenkin lähteä täältä oman mieheni kanssa, johon humalainen huudahti että eikun mies mukaan vaan ja laski kätensä takapuolelleni. Avopuolisoni seisoi aivan vieressä, näki tilanteen, ja nauroi. Minusta tuntuu, että hän ei nähnyt minun epämukavuuttani, koska eihän hän itsekään minun rajojani osannut kunnioittaa. Onneksi eräs ystäväni johdatteli tämän humalaisen pois kimpustani. Ei mieheni tietenkään mitään tappelua olisi tarvinnut aloittaa, eikä ”puolustaa omaisuuttaan”, mutta olisin silti kaivannut hänen olevan puolellani jollain tavalla.

Tapaus 215

Haluan vain sanoa kiitos kaikille jotka näistä asioista uskaltaa ja pystyy kirjoittamaan. Aivan järjettömän surullista luettavaa – surullista myös se, miten vielä kolmikymppisenä kuvittelen joka kerta, ettei kellekään muulle tapahdu näitä.

Haluaisin nostaa yhden kokemuksen esiin, nimittäin muistamattomuuden.
Joitakin viikkoja sitten olin ihan tavallisen taksin kyydissä. Kuski käyttäytyi erittäin asiattomasti seksuaalisessa mielessä ja jossakin kohtaa olin varma että ajaa auton jonnekin metsään ja tekee jotakin tosi pahaa. Pääsin onneksi perille. Nyt muutama päivä sitten hyppäsin pimeän taksin kyytiin (miespuolisen ystävän kanssa) ja hieman samansuuntainen, joskin paljon iisimpi, kommentointi alkoi saman tien. Kun nyt olin lueskellut näitä juttuja täällä ryhmässä ja kokenut häirintää toistamiseen lyhyen ajan sisään, päätin, että haluan kirjoittaa yksityiskohtaisesti auki mitä tuo ”ensimmäinen” taksikuski sanoi ja teki. Mutta: en kykene muistamaan _mitään_ yksityiskohtia. En hänen puhumiensa asioiden järjestystä, en lauseiden sisältöjä, en ilmeitä, eleitä, liikkeitä. Muistan vain, että hän puhui jotakin spermasta joka valuu napaan, vaikka tiedän hänen puhuneen myös paljon muuta, inhottavampaakin. Olen yrittänyt useamman päivän puristaa asioita mieleeni, mutta on ihan totaalinen blackout päällä.
Onko muilla tällaisia kokemuksia? Varmaankin jokin traumareaktio… Ehkäpä tästä on jo ollut puhetta, mutta kiitos kun sain jakaa <3

Tapaus 214

Olin juhannusta viettämässä Tukholman saaristossa ruotsalaisen ystäväni mökillä. Koko viikonlopun ajan ystäväni siskon mies ahdisteli minua ja kännipäissään raahasi kahdesti metsään suudeltavaksi. Sain tehtyä selväksi, että en aio lähteä tällaiseen leikkiin mukaan, mutta hän ei lopettanut. Vaimonsa ja lastensa edessä hän tuijotti ja valokuvasi minua tauotta ja hivuttautui aina iholle jollain verukkeella. Hyvin ahdistavaa ja kuumottavaa, mutta heidän vieraanaan ja juuri ketään paikallaolijoista tuntematta, en oikein voinut tehdä mitään. En tohtinut kertoa ystävällenikään, jotten laukaisisi jotain suurempaa draamaa.

Tapaus 213

Sydän hakkaa tuhatta..olin jo päättänyt etten näitä kirjoita koska sehän tekee minusta uhrin ja joudun ajattelemaan näitä asioita. Olisin toisaalta halunnut kuitenkin kirjoittaa omalla nimellä mutta siihen se rohkeus ei riitä. Pelkään että joku elämääni joskus liittynyt näkee ja sanoo kuten aiemminkin, että minä olen se syyllinen, valehtelija ja viettelijätär.

Koko ikäni minun elämääni on kuulunut ahdistelu, nöyryyttäminen ja seksualisointi. Tavallaan ne kokemukset kasvattivat minusta paksunahkaisen ja sen mitä nyt olen mutta kylläpä olisin toivonut kuusivuotiaana että vieressä ollut äitini olisi puuttunut asiaan kun hänen limainen miesystävänsä pyysi minua esittelemään uusia pitsilegginsejäni ja harmitteli ettei pikkarialue ole läpinäkyvä. Toisaalta, miksi olisikaan puuttunut kun äidillä oli tapana aina kännipäissään ottaa minut mukaan vaihtuvien miestensä kanssa harrastamiinsa seksileikkeihin ja näyttää muiden ihmisten edessä miten pedofiilit tarkistavat onko lapsi tyttö vai poika. En ikinä unohda sitä koko kehon kuvotusta joka iski heti kun huomasin että taas tämä ʺopetusʺ alkaa. Äitini seurusteli yllämainitun limanuljaskan kanssa pitkään, varmaan 14 vuotta. Ahdistelu alkoi heti ja kesti siihen saakka kunnes vedin paskakasaa turpaan tämän tullessa viimeisen kerran hivuttautumaan vaatteideni alle. Sitten olinkin huonosti kasvatettu pikkuhuora. Olin 14-vuotias ja sillä hetkellä ainakin sitten suoritukseeni tyytyväinen pikkuhuora.

Minut otettiin äidiltäni pois kun olin 9-vuotias. Äiti joutui vankilaan kolmeksi vuodeksi, tänä aikana en nähnyt limanuljaskaa onneksi mutta toki äidin jutut riittivät. Tapaamiset eivät olleet valvottuja ja äitikin varmasti yritti olla normaali mutta kun mieli on vino niin kyllä ne asiat läpitunkevat vähintään puheissa. Pahat ongelmani alkoivat kun äiti vapautui ja kasvattiperheeni vanhemmat erosivat. Aloin imppaamaan, ryyppäämään ja lintsaamaan koulusta ja meno oli muutenkin sen mukaista. Päädyin ʺseurustelemaanʺ tyypin kanssa joka hengasi yläasteikäisten kanssa kadulla viikonloppuisin ja sanoi olevansa 17. Todellisuudessa oli 21v. Osti meille avuliaasti siideriä niin paljon kuin napa veti ja sitten se olikin aika olla kiitollinen. Hän vei neitsyyteni kun olin 13. Seuraavana aamuna ʺhalusi näyttää miten rakastellaanʺ. Tämä tarkoitti väkisin anaaliseksiä huolimatta siitä että itkin ja huusin lopettamaan. Tästä lähti liikkeelle melkoinen itseinho. Päädyin vielä vanhempaan seuraan jossa tarjolla oli viinan lisäksi huumeita. Ne eivät olleet oma juttu. Karkailevana pikkutyttönä seura ja sisätilat kuitenkin kelpasivat. Siihen saakka kunnes eräänä iltana eräs seurueemme mies lupasi tappaa minut kirveellä tulevana yönä. Meni pakoon makuuhuoneeseen jossa asunnon isäntä ritarillisesti kertoi suojelevansa minua mutta se tietysti maksaa. Olin silloin 14 ja hän 25.

Vähän tämän jälkeen minut sijoitettiin uuteen ʺlastensuojeluyksikköönʺ. Pari kuukautta meni miten nyt ongelmanuorilla menee. Eräänä iltana ilmoitin että haluan muuttaa isäni luokse asumaan. Kasvatti-isä oli sitä mieltä että tottakai se onnistuu mutta odotetaan vielä hetki jos vaikka mieleni muuttuu kun huomaan miten minua rakastetaan heillä. Hän suuteli minua suoraan suulle. Pidin sitä outona mutta hän oli niin vakuuttava että koin palaavani pikkutytöksi ja saavani mahdollisuuden uuteen lapsuuteen. Tuosta hetkestä eteenpäin kaikki meni oudoksi tosi nopeasti. Eräänä yönä kun kärsin pelkotiloista, meni kasvattivanhempien huoneeseen ajatuksena nukkua lattialla turvassa möröiltäni. Perheen äiti ei ollut jostain syystä paikalla yöllä joten kasvatti-isä pyysi minut viereensä. Hyvin nopeasti tilanne meni oudoksi, en edes muista miten ja miksi. Muistan vain että hän veti paitani etuhelman pääni yli ja pani minua. Välillä otti kasvoni esiin ja sanoi ʺMitäs se oli? Ei yhtään mitäänʺ ja toisti taas hommansa. Tätä hyväksikäyttöä jatkui reilut kolme vuotta. Tuona aikana hän kertoi ettei minun tarvitse olla huolissani siitä että vahingossa lipsauttaisin jollekin tilanteesta, ʺSun ei tarvi pelätä että satuttaisit mua. Voit vapaasti puhua. Ei sua kukaan uskois, se olisi sun sana mun sanaa vastaan. Sä olet vaan sekopäinen pentuʺ. Kaikki panemiset olivat myöskin minun syytäni koska olin ʺLolitaʺ. Jotkut tytöt kuulemma ovat niin vastustamattomia ja se johtuu poikkeuksellisista hormoneista. Kyse ei hänen mukaansa ole pedofiliasta vaan luonnonjärjestelmästä. Miehet eivät voi vastustaa ja nämä tytöt ovat erityislaatuisia.

Täyttäessäni 18, ilmoitin että nyt riittää. Minä soitan sossulleni ja muutan kotikaupunkiini. Kuulemma ei kannata muuttaa koska kouluni oli kesken ja minulla meni niin hyvin. Muuttaminen kannatti vasta lukion jälkeen. Suostuin tähän. Ja mikä helvetti minua kohtasi!! Hän alkoi mustamaalaamaan minua muille perheenjäsenille. Luotettavasta ykköstytöstä tuli sekunnissa huora (kyllä, hänen sanojaan) joka on niin sekaisin ettei tähän voi uskoa missään asiassa. Koko perhe kääntyi minua vastaan. Onneksi pääsin vajaassa vuodessa pois kun kirjoitin ylioppilaaksi ja sain tukiasunnon.

Tajuamatta itse mieleniliikkeitä, aloin hoitamaan päätäni hillittömällä juomisella ja miehillä. Ahdistus kasvoi ja erään viiltelyepisodin jälkeen sain itselleni järjestymään apua itsetuhon tunteisiin ja alkoholin käyttöön. Tosin syihin ei paneuduttu koska syyhän olin minä. Tämän jälkeenkin tapahtui vaikka mitä mutta en yhdellä kertaa pysty kaikkea jakamaan. Tämä on tosi työlästä. Muistin äitini hyväksikäytönkin vasta lukion kakkosluokalla. Olin kävelemässä koulubussille kun asiat vaan pamahtivat mieleen. Meinasin oksentaa matkalla monta kertaa. Mielikuvat tulivat niin puskista enkä osannut ennakoida niitä mitenkään.

Nyt tosin onneksi asiani ovat jo mallillaan. Minulla on maailman ihanin mies joka tietää kaikki nämä karmeudet ja kohtelee minua kuin aarretta, myös niinä päivinä kun itse koen olevani roskaa. Perheessämme on kolme poikaa, joille koen olevani hyvä äiti. Tyttölapsesta en ehkä olisi selvinnyt. Kasvattiʺisääniʺ en ole yhteydessä. Ajatus hänestä kuvottaa ja toivon etten ikinä törmäisi häneen enää. Toivoisin että olisin ollut ainoa rikkomansa tyttö mutta tuskin olen. Toisaalta haluaisin tulla omalla nimelläni esiin ja koittaa auttaa muita ja jopa ehkä estää häntä tekemästä noin enää mutta pelottaa 😔.

Tapaus 212

Kun tulin murrosikään, niin monen miehen asenne minua kohtaan muuttui. Aivan kuin rintojen kasvaminen olisi yhtäkkiä muuttanut minut ihmisestä esineeksi. Vartalon kommentointi alkoi, samoin ajatusteni sivuuttaminen merkityksettöminä. Olin hämmentynyt, koska halusin luottaa aikuisiin, ja heidän käytöksensä kuitenkin tuntui epäreilulta.

Eräs yli nelikymppinen perheystävä perehdytti minua musiikkiin kun olin 13-15, mistä olen toki kiitollinen, kuuntelen yhä samoja bändejä. Vanhempani luottivat häneen, ja pääsin mm. keikoille ja festareille hänen kyydissään. Kävi kuitenkin ilmi, että kyseinen mies koki tällaisen muunakin lähentymisenä, ja alkoi vihjailla välillämme olevan jotain. Hänen vaimonsa oli isäni työtoveri ja hänellä oli kaksi lasta. Pidin häntä ulkonäöltään vastenmielisenä, eli en missään tapauksessa itse käyttäytynyt mitenkään kutsuvasti. Ohitin asiat, kunnes hän pyrki fyysisesti iholle. En lamaantunut, tyrkkäsin hänet voimalla pois ja sanoin jämäkästi ei, minkä jälkeen lähdin pois tilanteesta.

Myöhemmin kun hän vaimonsa ja lastensa kanssa oli käymässä meillä kylässä, hän heitti ”vitsillä”, että kyllä minun tulevan poikaystäväni melkoinen fakiiri pitää olla jos meinaa minun pöksyihini päästä. Tämä tuntui syytökseltä, enkä tiennyt mitä sanoa, joten jälleen ohitin asian. Myöhemmin sain vielä oman äitini (!) kautta kyseiseltä mieheltä terveiset, että se mitä hän oli edellisellä kerralla sanonut, oli tarkoitettu kehuksi eikä loukkaukseksi. Äiti ei tietenkään tiennyt mistä oli kysymys.

Tapaus 211

Olin kaverini luona yötä. Olimme lähdössä ulos leikkimään, kun hänen isänsä tuli eteiseen. Oli viikonloppu ja hän oli humalassa. Sisäisesti varauduin, sähköistyin kummallisesti. Hän halusi halata meitä. Puhuen kummallisen makeilevalla äänellä kysyi venyttäen että ”Kenes kanssa tytöt on lähdössä?” En ymmärtänyt puheen sävyä, hämmennyin, muistan epämääräisen tunteen vaarasta. Hän halasi ystäväni maireasti, sitten minut, likisti lähelleen ja kuiskaili kuvottavan märällä suullaan kaulaani vasten: ”Tytöt ne tykkää kun pojat pepun puolelta rapsuttaa.”
Olin 9-vuotias.

Tapaus 210

Mulla on niin monia tarinoita, että olen miettinyt, että mussa on oltava itsessäni jotain vikaa. Oon miettinyt, että mä varmaan houkuttelen miehet tekemään jotain sellaista itselleni, koska miten muuten mulle olisikaan sattunut niin monta kertaa niinkin ikäviä juttuja. Ja vielä tämän ikäisenä. Ja opettajana. Minunhan pitäisi ymmärtää nää asiat. Mä opetan teinejä näistä ilmiöistä. Mun pitäis osata olla silleen, ettei satu mitään. Ja silti olen löytänyt itseni tilanteista, jotka saavat mut aivan liian hämilleni. Luulen, että jotkut jutut olen blokannut mielestäni pois, koska niin on vain helpompi olla. Mutta se, mitä haluan jakaa täällä on tämä perinteinen lähden jatkoille -juttu. Tiedän, että moni täällä on kokenut pahempaakin, mutta tämä on tapahtunut mulle muistaakseni neljä kertaa. Kaksi raiskausyritystäkin on elämässäni ollut, mutta koska ulkomailla, niin varmaan mun oma vika, koska en oo tajunnut eri kulttuureja. Ulkonäön haukkumista tietenkin silloin, kun en olekaan tykännyt perseestä puristelusta baarissa. Ja pari kertaa mulle on näytetty genitaaleja. Varmaan siksi, että hämmentyisin. Olenhan kova suustani. Ehkä sillä saisi minutkin hiljaiseksi. Mut nää jatkojutut mua eniten mietityttää tällä hetkellä.

Luin kirjoituksen, jossa sanottiin, että kirjoita imperfektissä, koska se on mennyttä, mutta musta tuntuu, etten ole käsitellyt tätä viimeistä vielä, joten kirjoitan preesensissä. Myös senkin takia, että oon onnistunut saamaan itseni tähän tilanteeseen monta kertaa. Tuntuu, että nyt on pakko kirjoittaa. Kesällä en tiennyt, miten ajatella koko asiaa. Itselleni tyypillisellä tavalla heitin siitä mustaa huumoria. Mutta sitten kun se tapahtui taas syksyllä, aloin syyttää itseäni.

En ilmeisesti osaa sanoa tarpeeksi pontevasti että ei kiinnosta. Pidän hauskaa. En ole se tyyppi, joka lähtee ensimmäisenä kotiin. Pilkun jälkeen järkkäillään jatkot. Tietenkin. Onhan huomenna vapaata ja kerranhan sitä vain eletään. Valvotaan aamuun asti. Sitten en jaksakaan lähteä enää kotiin, vaan jään jatkoille nukkumaan. Nukahdan sohvalle. Tiedän, että haluan vain nukkua. Viereen sammahtamaisillaan oleva tyyppi yrittää jotain, mutta laitan peiton meidän väliin ja sanon, että mä nukun nyt. Herään aamulla ilman housuja. Ei ole edes alkkareita. Ne lojuvat lattialla. Ensimmäinen ajatus on, että apua, enhän mä oo tehnyt mitään. Muistan, että oon vain halunnut nukkua. Kun herään ja kysyn vieressä makaavalta tyypiltä, mitä on tapahunut, hän vain nauraa, että no ei mitään ja nousee vierestä ylös. Vetää nopeasti housut jalkaansa ja menee ovelle. Menen perässä. Haluan tietää, miksi mulla ei ollut housuja. Hävettää. Tyyppi katsoo mua jotenkin halvasti. Tulee olo, että eihän hän edes mua voisi haluta – tällaista krapulaista perässäroikkujaa. Kysyn hädissäni, että eihän vain olla oltu yhdynnässä, koska mä en muista tarpeeks hyvin. Tyyppi sanoo hei hei ja laittaa oven kiinni. Menen takaisin sohvalle. Muut nukkuvat. Mä mietin, että kaipa olisin herännyt, jos mulle oltais jotain tehty. En voi tehdä mitään asian eteen, koska olin liian kännissä ja väsynyt, etten muistanut tyypin nimeä enkä kunnolla edes sitä miltä näyttää. Päätin mielessäni, ettei mulle oo mitään tapahtunut. Ei voi. Ei taas. Olenhan herännyt jo kaksi kertaa elämässäni aikaisemminkin siihen, että jatkoilla jonkun käsi on mun housuissa. Ja silloin tosiaan heräsin. Koska oon nukkunut heräämättä puolillepäivään asti, mitäänhän ei oo voinut tapahtua.

Tästä menee muutama kuukausi. Menen Tinder-deitin luokse yöksi ihan seksi mielessä joo. Seksi ei tunnukaan niin hyvältä. Odotukset olivat vähän korkealla ehkä. Mennään nukkumaan. Kumpikin on sitä mieltä. Ei oo mitään vonkaamista ja tuntuu ihan hyvältä mennä nukkumaan viereen ja saada läheisyyttä. Pesen hampaatkin ja sanon hyvää yötä ja aamulla sitten hyvät kahvit. Herään yöllä siihen, että toinen nylkyttää. Oon aivan umpiväsynyt, enkä oikein tajua mitä tapahtuu. Taas yritän vain vetää peittoa väliin ja nukkua vain, mutta toinen siinä touhuaa jotain. Herään aamulla. Juodaan kahvit. En sano mitään. Haluan vain pois. On halpa olo. Ahdistaa. Annoinko taas jotain merkkejä siitä, että mua saa koskettaa ja mua vasten voi runkata silloin kun nukun. Miks toisen kädet vaeltaa pitkin mun nukkuvaa kroppaa? Miks tää on tapahtunut mulle niin usein? Eikö olevinaan fiksut tyypitkään tiedä, mitä tarkoittaa suostumus. Enkä osaa sanoa, että ei nyt en haluas mitään fyysistä?

Mä muuten oon seksuaalisesti aika ʺvilliʺ ja oon tykännyt katsoa pornoa yms. Kai mä siksikin aattelen, että ihan ite oon aiheuttanut nää jutut. Jos oisin kiltimpi, niin ei ois näin käynyt. Mut tän viimeisimmän Tinder-deitin jälkeen on ollut vaan jotenkin tosi paska olo. Yksinäinen. Orpo. Seksuaalisesti täysin tyhjä. Ei vaan enää kiinnosta. Ei huvita tavata ketään. En halua antaa omaa kehoani enää kenellekään käytettäväksi. Ja rakkautta kaipaan silti.

Tapaus 209

Oli erään työprojektin lopetusbileet. Iloisesti otettiin kuppia porukassa ja lähdettiin baariin. En ollut juonut sen enempää kuin muutkaan. Baarissa muistan, miten menin tiskille ja sen jälkeen tupakkakoppiin, ja tein sen, mitä ei saisi koskaan tehdä – jätin juoman vartioimatta sinne kopin ulkopuolelle. Pliis, älkää ikinä koskaan tehkö sitä. Juokaa juoma ja menkää sitten koppiin.

Muistikuvat katkee aikalailla sinne baariin, klo 23 aikoihin. Heräsin aamulla luojan kiitos omasta kotoa sohvalta. Mietin, et miten mä oon tähän päätynyt, kun viimeksi muistan olleeni siellä baarissa. Sit mun mieleen palas todella hatara muistikuva siitä, miten eräs työyhteisöstä tuttu henkilö suuteli mua. Kyseessä on mua ~25-30-vuotta vanhempi, naimisissa oleva perheellinen mies. Mut valtasi kauhu – miten oon voinut pettää mun rakasta avomiestä? Kerroin itkien hänelle, mitä oli tapahtunut ja selitin, että mä en tiedä miten niin on käynyt, mä en oo sellanen ihminen joka ikinä tekis mitään sellaista. Kuten voi ymmärtää, tästä tietty tuli hieman keskustelua.

Mulla oli kaveri tukena, joka epäili, että ehkä mun lääkitys ja alkoholi on reagoinut keskenään (vaikka mitään tuollaista ei koskaan ollut käynyt) ja se johtanut tapahtumiin, joista en oikein ees tiennyt mitään. Laitoin tekstarin sille miehelle, ja kysyin, mitä eilen on tapahtunut. Näin mun puhelimesta, että oon viideltä aamulla soittanut hänelle. En edes tiedä millon oon tullut kotiin, avomies heräsi kymmeneltä jolloin olin sohvalla. Se tyyppi vastasi että käytiin muutamassa baarissa, mentiin toimistolle jatkoille, pussailtiin ja sit mä olin kuulemma halunnut lähteä kotiin. Hän oli kuulemma lähtenyt kysymään mulle kyytiä, mutta olin hävinnyt kun hän palasi. Olin ilmeisesti kävellyt kotiin, en tiedä. Ja soittanut hänelle, en tiedä mistä ollaan se 10min puhuttu. Mä en tiedä mistään mitään varmaa tietoa siitä, mitä tuon illan ja noiden ainakin kuuden tunnin aikana on tapahtunut.

Meni kait viikko, ennen kun aloin laskee 1+1. Se juoma siellä tupakkakopin ulkopuolella. Täysi muistinmenetys, vaikka en ollut juonut paljoakaan. Kysyin seurassa olleelta kaverilta, mitä oli tapahtunut. Oltiin kuulemma tämän miehen kanssa vaihdettu baaria ja hän oli vienyt mua tanssimaan ja kuulemma oltiin oltu sen verran rasittavia et hän lähti lopulta pois. Tämän jälkeen ollaan siis ilmeisesti kävelty toimistolle ainakin kilsa ja joskus neljältä aamuyöstä tämä tyyppi on sit pussaillut mua. Mun on pakko olla ollut ihan kaatokunnossa ja sitä kautta päättelin et mun juomassa on pakko olla ollut jotain ylimääräistä.

Työskentelin samassa paikassa sen miehen kanssa vielä kuukauden. Hänen tyyliinsä kuului heittää kaksimielistä läppää taukoamatta. Tapahtuneesta ei puhuttu. Avomies luojan kiitos ymmärsi, että mä en ole häntä omasta tahdosta ʺpettänytʺ, eikä tämä aiheuttanut meidän suhteeseen mitään säröä.

Tapaus 208

Olen muutaman päivän lukenut ryhmän tarinoita ja epäröinnin jälkeen haluan kertoa myös omista kokemuksistani. Samaten kuin moni muu, olen ajatellut pitkään että olen onnekseni ʺselvinnyt vähälläʺ. Tarkemmin ajateltuani olen kuitenkin tajunnut, miten paljon paskaa 25 vuoden aikana on tullut vastaan.

Yksi järkyttävimpiä kokemuksiani on ollut se, kun menimme yhdessä naispuolisen ystäväni kanssa kaveripoikiemme kanssa saunaan. Olimme pyörineet yhdessä jo jonkun aikaa eikä etukäteen tilanteessa ollut mitään varoitusmerkkejä, ja kaikilla oli pyyhkeet päällä. Noh, minuutin pari saunassa istuttuamme alkoivat kaikki kolme jätkää runkata äänekkäästi ylälauteilla meidän istuessa heidän alapuolellaan. Hämmennyimme kaverini kanssa pahasti ja muistaakseni vain nousimme ylös ja sanaakaan sanomatta poistuimme. Pojat kuittasivat asian vitsinä jälkeenpäin. Olimme kaikki 16-vuotiaita.

Olen myös aina ajatellut, että olen onnekseni saanut aina seksin yhteydessä päättää tilanteen kulusta. Tajusin kuitenkin jokin aikaa sitten, että näin ei olekaan ollut. Tapailemani poika erään kerran painosti voimakkaasti seksiin, vaikka ilmoitin olevani väsynyt ja humalassa. Hän kuitenkin ryhtyi hommiin ja osin vastustelin, osin nuokuin. Muistan ajatelleeni että antaa mennä sitten, ihan sama. Kuitenkin seksin aikana halusin hänen lopettavan, mutta hän ei toistaamaani pyyntöä kuunnellut vaan jatkoi loppuun saakka. Ajattelin että omapa oli vikani kun en jaksanut vastustella kovempaa. Olin 22-vuotias. Mies on tuleva luokanopettaja.

Kesällä olin eräässä pohjoismaassa vapaaehtoistöissä, ja eräs päivä pomoni parikymppinen poika tuli juttelemaan ja kysymään mukaansa lounaalle. Juttelimme niitä näitä autossa matkalla ruokapaikkaan ja päätimme ottaa ruuan mukaan kämpälle, jossa majoituimme ja jonka yläkerrassa hän asui. Syötyämme olin laittamassa tiskejä koneeseen, kun mies yhtäkkiä painautui minuun kiinni takaa päin ja yritti suudella väkisin. Riuhdoin itseni irti ja kysyin mitä hän kuvittelee tekevänsä. Sain kuulla selitykseksi, että järjestössä toimineet muut (mies)henkilöt olivat kuvailleet minua ʺkevytkenkäisenäʺ ja ʺhelpponaʺ, ja siksi hän ajatteli, että olin hänestäkin kiinnostunut. Sain sanottua jotakin ihmettelevää takaisin ja lähdin pois. Jälkeenpäin kerrottuani tapahtuneesta kohtasin vähättelyä ja syyttelyä sinisilmäisyydestä, kun olin tyypin kanssa syömään lähtenyt. Olin 25-vuotias.

Näiden lisäksi mielessä ovat pyörineet ne kymmenet tilanteet, joissa minua on seurattu kadulla, huudeltu törkeyksiä ja puristeltu julkisilla paikoilla esim. bussista poistuessa. Mieleen ovat tulleet myös kaikki baarissa tapahtuneet ehdottelut ja koskettelut sekä muut tilanteet, joissa olen sukupuoleni takia kokenut oloni turvattomaksi, käytetyksi ja arvottomaksi. Useita ystäviäni on raiskattu, eikä kukaan kavereistani ole kertomansa mukaan välttynyt ahdistelulta. Nyt riittää! Tehdään tästä loppu.

Tapaus 207

Minun #Memyös- tarina alkaa varsin varhain. Havahduin tähän muistoon oikeastaan ensimmäisen kerran vasta 15-vuotiaana, mutta sulloin sen takaisin alitajunnan perukoille säästääkseni itseni kaikenlaiselta emotionaaliselta syötöltä – olinhan siinä elämäntilanteessa jo muutenkin niin henkisessä kuin myös fyysisessä murrosvaiheessa. Ensimmäisen kerran minua hyväksikäytettiin ollessani vasta viiden vanha. Hyväksikäyttäjä oli minua runsaasti vanhempi perheenjäsen, aikuisuuden kynnyksen juuri ylittänyt mies.

Muistikuvat ovat hatarat ja niihin sekoittuu paljon tuon tapahtuman aikana koettua lapsen pelkoa, ahdistusta, voimattomuutta ja hämmennystä: mitä minulle oikeastaan tapahtui? Vähitellen elämän erilaisia traumoja ja vaikeita kokemuksia kelaillessani olen kuitenkin kykenevä muistamaan yhä enemmän ja enemmän. Muistan edelleen muun muassa sen tunteen, kun mies ensin leikki minun kanssani varsin viattomalta tuntuneita leikkejä. Piirtelimme, pelasimme ja annoin hänen pyörittää itseäni sylissään. Kieroituneinta tarinassa omalla kohdallani on se, että syyllistän toisinaan itseäni tapahtuneesta: annoinko kenties jonkin väärän singaalin, kun annoin miehen sillä tavalla pyörittää itseäni? Järjellä ajatellen kaikki voimme varmasti todeta, että tilanteessa ei ole epäselvyyttä. Viisivuotias lapsi ei ole missään tilanteessa sopiva kohde seksuaaliselle kanssakäymiselle, eikä lapsi edes tuossa iässä pysty käsittelemään seksuaalisuuteen liittyviä asioita.

Näin tapahtui kuitenkin. Syyllistin siitä itseäni useiden vuosien ajan, ja vasta aivan viimeisimpinä vuosina olen päässyt häpeän tunteesta vihan kautta jonkinlaiseen rauhaan. Koskaan se tahra ei kuitenkaan poistu. Mitä tämä kyseinen mies sitten teki? Normaalin lapselle sopivan touhuilun jälkeen hän vei minut pieneen isovanhempieni makuukammariin ja kysyi, voisiko kokeilla minulle yhtä juttua. Viattomana lapsen kysyin, että mitä juttua. En olisi voinut edes aavistaa, että kysymyksen esittänyt turvallinen aikuinen ihminen tekisi jotakin pahaa minulle. Muisto alkaa tässä kohdin jonkin verran säröillä, sillä jouduin jonkinnäköiseen paniikkiin. Edelleen muistan kuitenkin sängyn, miehen kylmät sormet ja lopulta jotain muutakin sisälläni. Muistan myös sen, kuinka lähes lamaantuneen tilani läpi yritin ehdottaa miehelle jotakin muuta tekemistä, siten etten kuitenkaan loukkaisi häntä: mennäänkö mielummin taas vaikka piirtämään?

Tuon muiston kaltaiset tapahtumat toistuivat vielä pariin otteeseen, 5-8 ikävuosien vaiheilla. Seuraavat hyväksikäytön, häirinnän ja alistamisen kokemukset koin jo varhaisessa teini-iässä, koomista sinänsä sillä en ollut sitä nopeasti kehittyvää sorttia. Ikään kuin se mitään edes selittäisi. Kokemuksia on paljon ja osa hukkuu jo muistojen syövereihin, mutta inhottavimmat häirinnät ovat tapahtuneet julkisilla paikoilla. Metrossa matkalla kohti perheeni joulupäivän kokoontumista, muistan istuneeni lamaantuneena paikoillani kahden humalaisen miehen istuutuessa muutoin tyhjässä metrovaunussa eteeni ja viereeni. He alkoivat kovistella 11-vuotiasta tyttöä kertomalla juuri päässeensä linnasta, ja kuvailemalla kuinka heitä panetti kovasti. Muistan katsoneeni lamaantuneena metron ikkunasta ulos. Seuraavaksi miehet tiedustelivat ʺnuorelta naiseltaʺ (joka ilmiselvästi näytti, pukeutui ja käyttäytyi kuin lapsi) millainen alapää tällä on. Metroon astui tällä välin aikuisia ihmisiä, mutta heistä ei ollut apua tilanteessa. Miehet jatkoivat kyselyitään nauramalla samalla kovaäänisesti. Muistan yhä sen minussa heränneen vihan tunteen, kun toinen miehistä taputti kaveriaan olalle ja sanoi ʺvittu mikä jätkä!ʺ Aivan, melkoinen miehinen sankari. Miesten jäätyä ulos metrosta muistan näyttäneeni heille lapaseni sisällä keskisormea – tuossa ikävaiheessa se oli jotenkin hurjaa, mutta samalla voimaannuttavaa.

Toinen häiritsevä kokemus tapahtui ollessani elämäni ensimmäisessä suhteessa. Jouduin siihen liian varhain, liian nuorena ja liian heikkona. Hain turvaa ihmiseltä, joka oli minua runsaasti vanhempi, tuntui ja vaikutti turvalliselta sekä huomaavaiselta. Myöhemmin osoittautui että näin ei tosiaan ollut, ja sainkin vuosia kestäneen suhteen jälkeen pyrkiä eroon tämän miehen huomiosta miltein lähestymiskiellon kautta. Suhteessa ollessani en ajatellut, että eräät nykyään ilmiselvät asiat olisivat häirintää, hyväksikäyttöä tai alistamista. En osannut muun muassa ajatella, että miehen koneelta löytyneet lapsipornon (kaikkien muiden pornolajien muassa) olisivat jotenkin väärin. Olinhan kokenut itsekin ensimmäiset kokemukset jo viisivuotiaana, kai miehet vain olivat sellaisia. Olan kohautuksella tästä ei silti selvitty, sillä aloin tietoisesti välttämään miehen seuraa, ahdistuin ja lopulta masennuin. Pian tämän paljastuksen jälkeen erosimme. Mies ei koskaan vastannut selkeästi kysyessäni hänen koneelta löytyneestä materiaalista, vaan totesi vain että sitä on varmaan tullut muun materiaalin mukana vahingossa. Tiesin tämän valheeksi, mutta koitin uskotella itseäni että näin olisi. Eihän mies koskaan ollut aiemmin käyttäytynyt poikkeavasti suhteen aikana… vai oliko?

Hiljalleen kysymysmerkin takana piilottelevat kysymykset alkoivat järjestäytyä. Löysin pian itseni tilanteesta, jossa olin vakavasti harkitsemassa itsemurhaa. Olin likainen, typerä ja itse tilanteeni aiheuttanut. Kysyin itseltäni jatkuvasti, että miten jouduin tilanteeseen. Kyllähän jokainen hyvin kasvatettu kiltti tyttö tietää ketkä miehistä ovat hyviä ja ketkä pahoja. Syyllistin itseäni aivan valtavasti, ja myönnän tekeväni sitä edelleen toisinaan. Toivon pääseväni siitä vielä yli jonakin päivänä.

Haluan vielä tähän loppuun sanoa, että hyväksikäyttö, häirintä ja ahdistelu ei tapahdu ainoastaan sillä varsinaisella tekohetkellä, sillä muisto tapahtuneesta elää vielä pitkään uhrin mukana. Usein se ottaa myös fyysisiä ja henkisiä muotoja. Minun kohdalla näin kävi myös sairastuttuani syömishäiriöön. Tämä ei ollut kuitenkaan ainoa väylä jota kautta henkinen väkivalta puski elämääni edellisestä suhteesta: entinen mies piti pitkään minusta ja hänestä yhteiskuvia sosiaalisessa mediassa, vaikka ero oli tapahtunut ajat sitten ja olin löytänyt jo henkilön, jonka kanssa myös perustin perheen. Tämä oli kai hänen viimeinen yrityksensä osoittaa, että kuuluin hänen valtansa alle.

Tapaus 206

Suurin osa omista kokemuksistani on ns harmittomia, ja olen ajatellut ettei niitä tarvitse kirjoittaa tänne koska ne eivät ole yhtä pahoja kuin monen muun kokemat tapahtumat. Kuitenkin nekin ovat esimerkkejä siitä, miten häikäilemättömiä miehet saattavat olla, miten he sanovat, ottavat ja tekevät haluamansa ajattelematta, varmistamatta tai kysymättä lupaa, ilman sen vakavampia seurauksia. Elän itse suhteellisen turvallisessa queerfeministihumanistikuplassa, mutta tietysti omassakin kaveriporukassa tulee vastaan näitä patriarkaalisia ajattelutapoja (kuten silloin ystävieni häissä kun miespuolinen kaverini meille muille sanoi morsiamen olevan kaveriporukkamme kaunein ja vilpittömästi yllättyi siitä, ettemme muut laita kavereitamme arvojärjestykseen ulkonäön mukaan).
Viime vuosina olen päässyt paljon helpommalla koska suosin suhteita naisien kanssa ja liikun eniten sateenkaaripiireissä, miesten antama huomio huomattavasti vähentynyt sitä mukaa kun tyyli on muuttunut femmestä maskuliinisempaan ja ʺhomompaanʺ suuntaan. Paitsi silloin kun tulee ilmi että tykkään naisista tai liikun tyttöystävän tai heilan kanssa, silloin tulee kysymystä että pääseekö mukaan tai saako katsoa, kielen heiluttelua, suhteideni vähättelyä jne. Kolme ensimmäistä liittyvät enemmän tai vähemmän tähän.
*
Olen 24-vuotias, kesätöissä ravintolassa. Miespuolinen kollegani rupeaa kommentoimaan naispuolisen kollegamme ulkonäköä ja ajattelee että me voimme yhdessä arvostella naisten ulkonäköä ja jutella ʺnaisistaʺ koska minulla on tyttöystävä ja olen kiinnostunut naisista.
*
Olen noin 23-vuotias, olen matkalla uuteen paikkaan ja olen vahingossa hypännyt väärään bussiin. Menen juttelemaan bussikuskin kanssa joka neuvoo miten pääsen oikeaan paikkaan, mutta ensin pitää mennä takaisin keskustaan. Jään etupenkille istumaan. Hän on ikäiseni, kivan oloinen, kunnes rupeaa kyselemään henkilökohtaisia kysymyksiä ja haluaa vaihtaa puhelinnumeroja koska ei vielä tunne ihmisiä kaupungissa. Olen skeptinen mutta ajattelen että se johtuu siitä että olen arka uusien ihmisten kanssa, päätän antaa hänelle numeroni. Tapaamme kerran, hän haluaa väkisin maksaa juotavani. Käy ilmi, että hänellä on tyttöystävä josta haluaa erota, muttei ennen kuin seuraava tyttöystävä on jo tiedossa. Kerron että minulla on jo tyttöystävä enkä halua uutta suhdetta. Hän sanoo ettei häntä haittaa ja vaikuttaa olevan sitä mieltä että kahden naisen välinen parisuhde ei ole vakavaa.
*
Opiskelijabileissä, noin 22-vuotiaana. Pussailen tanssilattialla toisen naisen kanssa. Kaksi miestä haluaa mukaan, yritämme olla kahdestaan mutta he tunkevat väliin ja toinen heistä rupeaa väkisin pussailemaan kanssani ja iskeydyn seinää vasten niin että sattuu.
*
Ekana opiskeluvuonna, kävelen kotiin myöhään yöllä lumisateessa. Ikäiseni mies on Suomessa vierailulla ja hukannut kaverinsa baarireissun jälkeen ja eksynyt matkalla nukkumapaikkaan. Hän pyytää apua, annan hänelle yöpaikan mutta käy nopeasti ilmi että hän haluaisi muutakin kuin vaan nukkua, muttei onneksi yritä muuta kuin halailla. Aamulla hän liukenee paikalta suht nopeasti, yhtäkkiä hän tietääkin mistä löytää kaverit. Näen hänet jonkin aikaa jälkeenpäin ja käy ilmi että tyyppi asuu vakituisesti Suomessa eikä mitenkään ollut eksynyt vaan halusi vaan jonkun sänkyyn. Tyyppi ei ollut mitenkään pahoillaan tästä valehtelusta.
*
Olen noin 7-vuotias. Minulla on ystävä, jonka luona en oikein halua olla koska isoveli (myöhäisteini?) ei jätä meitä rauhaan kun olen kylässä. Hän haluaa että istun hänen syliinsä kun istumme pöydän ääressä pelejä pelaamassa, mutta en halua koska hän aina ottaa peniksensä esiin ennen kuin istun. Joskus hän lukitsee minut ja itsensä vanhempien makuuhuoneeseen, jossa hän haluaa että istun hajareisin hänen päällään ja yritän painaa hänen käsivartensa alas, tai makaan hänen allaan kun hän tekee punnerruksia. Vaatteet pysyivät aina päällä mutta tajusin vasta vuosia myöhemmin mitä oikeasti oli tapahtunut.
*
Lukion viimeisellä käyn autokoulua. Kuulen kavereiltani huhuja limaisesta autokoulunopettajasta, joten osasin jotenkin henkisesti valmistautua. Opettaja on n. 40-vuotias mies, joka muun muassa kommentoi jalakulkijoiden ulkonäköä, sanoi että jos naisella on hyvä perse niin pysähdytään suojatien eteen ja annetaan kävellä yli. Ehdotteli mm jatkoja strippiklubille. Oli sitä mieltä että naiset ovat kauneimmillaan 17-vuotiaina (eli juuri oppilaidensa ikäisiä). Käsittelin tilannetta lähtemällä juttuun mukaan koska en tiennyt mitä muutakaan tehdä yksin hänen kanssaan autossa.
*
Lopuksi kertomus jolla on hieman kivempi loppu:
Pari vuotta sitten, kaveriporukan kanssa baari-iltaa viettämässä. Mukana on myös tyyppi, joka on muiden kaverieni kaveri, mutta joka minulle on ennen kaikkea luennoitsija yliopistolta. Illan päätteeksi olemme kaikki juoneet liikaa ja kävelemme kotiinpäin. Tyyppi kääntyy puoleeni ja lähestyy, tajuan mitä on tapahtumassa ja että hän aikoo suudella minua, en halua mutta en oikein pysty väistämään alkoholin takia. Emme ole yksin eikä tämä kestä kauaa, mutta asiasta jää paha mieli. Olen menossa juttelemaan tyypin kanssa ja kertomaan ettei tämä ollut ok, mutta tyyppi kuitenkin tajuaa pyytää minulta anteeksi seuraavan kerran kun näemme ennen kuin ehdin sanoa mitään. Annan hänelle anteeksi eikä asia jää häiritsemään.

Tapaus 205

Aika huima tämä palsta. Uskomatonta, kuinka paljon seksuaalista kaltoinkohtelua tässä maassa on. Olen tosin siitä jo ikävän tietoinen, silä olen työstänyt kirjaa Lapsi rikoksen uhrina- miten auttaa lasta jo usean vuoden ajan. Yksi pieni apuraha saatuna, monia haastatteluja takana, paljon työtä vielä edessä.

Yhtäkkiä huomasin, miksi aihe on minulle läheinen. Jouduin itse jo alle kouluikäisenä täysi-ikäisen miehen seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Olin noin 5-vuotias, kun rajavartiostossa isäni työpaikalla nuori alokas kävi kimppuuni nukkuessani omassa sängyssäni. Hän suuteli minua, johon heräsin kesken unieni. Yritin kamppailla miestä vastaan, hän painoi päälläni kuin sementtisäkki ja ajattelin, että en itke. Äitini toimi väärin. Hän jätti minut yksin tämän aikuisen miehen kanssa ja lähti hakemaan naapurista apua. Kun hengitykseni oli jo melkein salpaantunut, tuli naapurin mies ja veti päällekarkaajan pois päältäni. Äitini pesi suutani saippualla. Myöhemmin minulle luvattiin,että tämä mies hyvittää tekonsa ostamalla minulle nuken. Odotin sitä nukkea monta vuotta, mutta en saanut sitä ikinä. Vamma sieluun syntyi, joka ilmeni myöhemmin murrosiässä hakiessani hyväksyntää. Toimin vastuuttomasti ja ajauduin vaikeuksiin.

Olin todistamassa myös ikäviä tapahtumia naapurikaupungissa Haaparannalla. Kerran joulukuussa oli koulubileet ja näin, kuinka joukko poikia raahasi sammunutta tyttöä jäistä maata pitkin pois bilepaikalta eli koululta. Olivat ilmeisesti tainnuttaneet hänet. Yritimme puuttua tilanteeseen, mutta meihin suhtauduttiin hyvin hyökkäävästi. Tyttö on yhden pojan sisar, meille väitettiin. Häipykää! Paljon myöhemmin kuulin, että koko poikajoukko oli raiskannut tämän tytön.

Itse jouduin kerran tullissa tarkastukseen. Olimme tulossa kaverini kanssa rajan yli ja tottakai tullimiesten käskyä piti noudattaa. Olimme lukioikäisiä ja keskioluthumalassa. Kun menimme tullin sisätiloihin, alkoivat tullimiehet esitellä meille kammottavia eläimiin sekaantumis-filmejä, joita olivat takavarikoineet . Samalla he alkoivat kopeloida meitä t-paidan sisältä. Ymmärsimme poistua paikalta, mutta emme ikinä tehneet ilmoitusta poliisille. Mihinkähän se olisi johtanut?

Tapaus 204

Olen saanut osakseni paljon häirintää vuosien varrella, enkä ole osannut laittaa rajoja sille, miten kehoani saa kohdella. Mutta olen järkytyksekseni huomannut, että olen joskus rikkonut myös miesten rajoja. Olen tökerösti suudellut ihastukseni kohdetta lupaa kysymättä ja sen sellaista. No tästä vakavemmaksi ne eivät ole edenneet. Mutta pointti onkin siinä, että miksi tein niin? Suoritin tiedostamattani jotain mallia, jonka olin kai saanut elokuvista tai jostain. Olin feministi ja aika päällekäyvä myös sanallisesti. Samalla olin äärettömän haavoittuvainen sisältä, enkä ollut yhtään kosketuksissa oman naiseuteni kanssa. Välttelin oikeasti intiimejä tilanteita, koska paljaana itsenäni oleminen oli alitajuisesti aivan liian iso pala purtavaksi.

Voisinpa pyytää anteeksi noilta kundeilta. Tällä en halua puolustella kenenkään vääriä tekoja. Alan vain vähän enemmän ymmärtää itseäni. Samalla kun omat rajani selkiytyvät, kunnioitus toisten rajoja kohtaan kasvaa. On tullut aika määritellä mieheys ja miehekkyys uudestaan, se on yksi väylä kytkeä tätä rakenteellista ongelmaa yhteiskunnastamme. Olen saanut tästä kampanjasta valtavasti voimaa. Kiitos.

Tapaus 203

Tämä kokemus syntyi vuosituhannen vaihteessa, kun olin yhdeksännellä luokalla. Meillä oli pienessä maalaiskoulussa uusi, nuori historianopettaja. Hän oli vajaa 30-vuotias huumorintajuinen urheilija, ja kaikkien ysiluokkalaisten mielestä huipputyyppi muiden kireiden, väsähtäneiden kansankynttilöiden rinnalla. Luonnollisesti itsekin kikatin hänen jutuilleen ja menimme ystäväni kanssa istumaan eturiviin luokassa. En muista enää tarkkaan, mutta aluksi ilmassa oli pientä flirttiä puolin ja toisin, ehkä muidenkin kuin minun ja opettajan välillä.

Yhtenä perjantai-iltana sain opettajalta tekstiviestin: ʺolit taas luokan kuningatar, sait kokeesta täydet pisteetʺ. Viestittelymme jatkui ja ymmärsin olevani jotenkin erityinen: kaikista koulun tytöistä juuri minä?

Tapaukseen sisältyi monenlaista: suutelimme luokassa suljettujen verhojen takana, vaihdoimme seksiin liittyviä viestejä tunnilla, jalkamme koskettivat toisiaan pöydän alla. Muutaman kerran opettaja nouti minut autolla koulun jälkeen kauempaa sovitusta paikasta niin, ettei kukaan huomaisi. Ajoimme metsätielle. Lopulta homma huipentui siihen, että opettaja tyydytti itsensä hinkkaamalla vehjettään minua vasten. Olimme täysissä pukeissa ja muistan hänen sanoneen: ʺhaluaisin tulla sisällesi, mutta en halua rikkoa lakiaʺ. Muistan sen partaveden, joka tuoksui samaan aikaan hyvältä ja pahalta. Muistan, mitkä housut minulla oli jalassa, sillä tuijotin aktin ajan omaa reittäni ja mietin, että milloinkohan tämä loppuu ja mitä minun pitäisi tästä ajatella.

Olin ihastunut ja toimin omasta halustani. Olin kuitenkin vasta ysiluokkalainen. Hitaasti ymmärsin, että en ikinä saa tästä ihmisestä rakkautta ja puolisoa. Hänellä on jo vaimo ja kaksi pientä lasta. En voinut kirjoittaa hänelle viestejä kuin sovittuina kellonaikoina, ettei tule epäilyksiä. Päätin lopettaa suhteen. Ymmärsin myös, että hänen käytöksensä ei ole sallittua.

Lähetin rehtorille kirjeen, jossa kerroin tapahtumista. Yhtenä koulupäivänä minut kuulutettiin rehtorin kansliaan. Siellä odotti kaksi miestä: rehtori ja koulutoimenjohtaja. Epäreilun keskustelun ydin oli: ʺSinä et varmasti halua, että asiaasi riepotellaan iltapäivälehdissä. Myös vanhempasi ja koko sukusi saa tietää.ʺ Poistuin epäuskoisena paikalta. Asiasta ei enää puhuttu.

Opettaja opettaa paikkakunnalla edelleen. Tapahtumasta on yli 17 vuotta. Kaikkein eniten olen vihainen kahdelle auktoriteetille, jotka eivät auttaneet nuorta.

Tapaus 202

Menin rippileirille mökkipaikkakunnalleni. Leirillä aktiivisimmassa roolissa olivat kanttori ja tämän isosena toimiva 25-vuotias poika. Koko rippileirin kuulin rinnoistani ja siitä, että olin kaunis ja haluttava – pääasiassa tältä isoselta. Leirillä järjestettiin hänen aloitteestaan missikisat, jossa minut palkittiin. Isonen halusi pitää minua jatkuvasti kädestä. Hän halusi, että leirinuotiolla istun hänen sylissään. Koin tämän vääränä ja epäasiallisena. Mies selitti, että hän halusi olla vain ystäväni, vain ystäväni. Hän oli avoliitossa. Koska minua oli kiusattu koko peruskoulun ajan, en siksi miehen mukaan vain osannut ottaa hyvää kohtelua vastaan.

Kerran polulla kävellessäni kanttori-isäkään ei pystynyt pitämään näppejään irti, vaan kävi kiinni lanteisiini. Viimeisenä iltana isonen halusi lähteä kanssani soutelemaan läheiseen saareen. Suostuin, koska hän osasi kyseenalaistaa kaikki perusteluni kieltäytymiselle. Kun olimme jo merellä, kanttori-isä huusi perään, ja komensi takaisin. Hyvä niin, sillä en tiedä mitä saaressa olisi tapahtunut. Olin koko leirin varuillani, mutta omatuntoni oli huono – oloni oli epämukava, vaikka minusta vain pidettiin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Aistin, että naispuolinen isonen tarkkaili tilannetta, mutta ei hän sille mitään tehnyt. Leiri päättyi ja siitä viikon kuluttua oli konfirmaatio. Mies viestitteli päivittäin, soitteli. Epäilen, että puhelimessa jutellessaan hän masturboi. Isäni ihmetteli, miksi salailin puheluita ja kielsi yhteydenpidon. Mies vakuutteli minulle, että hän on ainoa ystäväni, joka näkee ainutlaatuisuuteni. Konfirmaatioon mies tuli kuulemma vain minun takiani.

Kesällä mies tuli ystävineen, joista osa oli ollut rippileirillä, hakemaan minua mökiltämme. Koin asian uhkaavana. Vanhempani ajoivat joukon pois ja se taisi olla viimeinen kerta, kun miehen näin. Itse olin piiloutunut saunakamariin. Vanhempani eivät koskaan kysyneet, oliko jotakin tapahtunut. Koin häpeää, koska olin aiheuttanut vanhemmilleni moista vaivaa. Minun, fiksun kympin tytön, olisi pitänyt tajuta paremmin. Myöhemmin lukiossa oli ihmisiä mökkipaikkakunnaltani, ja he kertoivat kavereilleni rippileirin miehestä. Jopa kuva miehestä kaivettiin esiin. Olin ystävieni mielestä nolo, kun mies oli minuun tällaista huomiota kiinnittänyt. Asia oli oma vikani.

Tapaus 201

Työskentelin baarissa baarimikkona. Minä ja miespuolinen pomoni emme oikeen tulleet toimeen. Pankkikorttikoneessa ja kassakoneessa oli viikon kiireisimpänä iltana ongelmaa, ja koska asiasta oli ravintolapäällikölle huomautettu lukuisia kertoja, eikä hän ollut tehnyt asialle mitään. Ilmeisesti pyörittelin silmiäni ja totesin, että tämä taaskin ruuhkauttaa palvelua. Pomo löi minua takapuolelle niin kovaa, että kyyneleet tulvahtivat heti silmiini. Mies oli takanani, edessäni täysi tiski palvelua odottavia asiakkaita. Käännyin, marssin henkilökunnan tiloihin hakemaan laukkuni ja lähdin saman tien töistä. Kotona itkin nöyryytystä puolisolleni.

Seuraavana päivänä laitoin asiasta mailia ravintolan omistajalle. Työvuorossa kerroin naispuoliselle samanikäiselle työkaverilleni, joka nauroi päin naamaani ja totesi ”Aikuiset ihmiset!”. Pomo ei tehnyt asialle yhtään mitään, ei edes vastannut sähköpostiini. Irtisanouduin ja hankin uuden työpaikan.

Vuosia myöhemmin näin kyseisen ravintolapäällikön baarissa. Olin itse tulossa kaverini kanssa Ruisrockista aikamoisessa maistissa. Läksytin miestä baaritiskillä niin, että myös sivulliset kuulivat. Mies ei nähnyt toiminnassaan mitään ongelmaa, vaan kertoi tuollaisen rennon käytöksen olevan alan tapa. Olen taitava väittelijä (ilmeisesti humalassakin), joten argumentoin ja argumentoin. Mies kertoi, että hän on ollut väkivaltaisessa suhteessa ja tietää mitä väkivalta on – tapahtunut ei ollut sitä. Kaikki hänen väitteensä kumottuani hän sanoi, että sain syyttää itseäni, koska olin käyttäytynyt epäkunnioittavasti häntä kohtaan asiakkaiden nähden.

Tapaus 200

Lähdettiin jatkoille mukavan oloisen miesporukan luokse. Hauskaa läppää ja juomista, ei mitään lääppimistä tms. Mentiin kaverin kanssa nukkumaan. Yöllä heräsin siihen, että yksi miehistä oli kantanut mut eri huoneeseen ja oli riisunut multa vaatteita ja koitti tulla sisääni ja onnistuikin siinä lopulta. Lamaannuin täysin, olinhan vasta herännyt ja krapulatokkurassa. Kunnes aloin laittaa kunnolla vastaan ja pääsin kierähtämään alta pois ja puin vaatteet nopeasti päälle. En kertonut kaverilleni mitään vaikka hän ihmetteli aamulla mikä mun on kun olin niin outo.

Miesporukka heitti meidät kotiin ja sitä seurasi hyvin outo flow, nauroin koko päivän hysteerisesti erinäisille jutuille, iltapäivällä pesin itseäni pakonomaisesti suihkussa tunnin. Yhtäkkiä tunsin oman kehoni täysin vieraaksi. Ikään kuin katsoisin täysin vieraan ihmisen kättä. Soitin entiselle poikystävälle ja itkin hysteerisesti. En kuitenkaan kertonut tapahtuneesta mitään. Selitin tapahtuneen itselleni monesti että ei tässä mitään, eihän hän saanut hoidettua asiaa loppuun asti. Terapian yhteydessä käsitin selkeästi, että mut on raiskattu.

Tapaus 199

En tiedä hyväksytäänkö tätä tarinaa tänne, sillä minun tapauksessani pahimmat arvet minuun on jättänyt toinen nainen, tai oikeastaan tyttö, koska olimme lapsia ja nuoria.

Miehiltä olen saanut kuulla inhottavia huuteluja, ehdotteluja, lääppimistä ja kourimista. Sitä ”perus settiä”.  Osa tutuilta ja osa tuntemattomilta. Osa ikäisiltäni kavereilta ja osa vanhoilta miehiltä.

Mutta asia joka vaivaa eniten ja tuottaa suunnatonta häpeää on seksuaalinen hyväksikäyttö, jota jatkui ala-asteelta yläasteen seiskalle tai kasille.

En tarkkaan muista milloin kaikki edes alkoi. Olin lapsi ja minulla ei ollut paljon kavereita ennen kuin pääsin kouluun. Naapurustossa oli vain muutama lapsi joiden kanssa oli vähän niinkuin pakko olla, koska ei ollut muitakaan leikkikavereita. Minua pari vuotta vanhempi tyttö alkoi tavallaan omia minua. Kutsui minua parhaaksi ystäväksi ja vaati minua sanomaan samoin. Olin lapsena hyvin ujo ja miellyttämisen haluinen, en osannut sanoa kenellekään vastaan. Pian hän alkoi olla hyvin raju leikeissä ja alisti minua haukkumalla ja välillä jopa saattoi purra minua käsivarteen, jos en leikkinyt hänen haluamallaan tavalla. Pelko ja ahdistus kasvoivat. En uskaltanut ikinä puhua tästä vanhemmilleni, lisäksi olen ainoa lapsi, joten sisaruksiakaan ei ollut turvana.

En muista tarkalleen milloin ja miten kaikki alkoi, mutta jossain vaiheessa alkoivat ”seksileikit”. Tyttö pakotti minut tyydyttämään häntä ja hän verhosi sen aina joksikin leikiksi. Olin tuolloin hyvin hämmentynyt sillä en tiennyt seksistä mitään, kuten ei pienen lapsen kuulukaan paljoa tietää. Joka tapauksessa tiesin jollain tapaa, että se oli kiellettyä tai epänormaalia.

Suuri häpeä ja inho alkoi tuona päivänä ja häpesin sitä miksi olin suostunut tai en ollut sanonut mitään. Leikit jatkuivat ja toistuivat ja aina minä jouduin tyydyttämään häntä eri tavoin kunnes hän laukesi. Myöhemmin ala-asteen viimeisimmillä luokilla aloin jo tajuta mistä oli kyse. En vain uskaltanut ikinä sanoa hänelle vastaan, koska hän jatkuvasti käytti henkistä väkivaltaa minuun. Minulla oli myös ajatus ettei kukaan uskoisi minua vaikka kertoisin asiasta. Häpesin ja inhosin itseäni, mutta toisaalta vihasin tätä tyttöä ja monesti fantasioin ajatuksella hänen kiduttamisesta ja tappamisesta. Joskus hän myös koski minuun ja oli niin kovakourainen, että alapäähäni sattui.

”Onneksi” hän ei yleensä koskenut minuun, mutta en vieläkään unohda sitä kuvotusta, kun jouduin koskemaan häneen. Kaikki vain jatkui koska olimme naapureita ja ”parhaita kavereita”, koska hän oli minut siihen alistanut. Tuntuu ihan järjettömältä kirjoittaa tätä sillä minulla on edelleen tunne ettei kukaan voi uskoa näin järjetöntä tarinaa. Noh, sain kuin sainkin viimein elämäni takaisin yläasteella kun laitoin stopin koko hommalle. Olin alkanut ihastua koulussa yhteen poikaan ja hän myös selkeästi minuun. Tiesin etten voi alkaa seurustella hänen kanssaan, jos edelleen harrastan seksiä, vaikkakin ilman omaa halua, jonkun muun kanssa, ja varsinkin naisen.

Yhtenä kertana tyttö oli taas aloittamassa ”leikkiä”. Kaikki eteni aina samalla kaavalla ja tiesin jo melkein aina valmiiksi mitä tulee tapahtumaan, kun hän meni muka makoilemaan sohvalle tai sängylle ollessaan kylässä. Kaikki tämä tapahtui aina kun vanhemmat olivat poissa, joskus jopa silloin kun vanhemmat olivat kotona mutta huoneen ovi oli kiinni. Keräsin siis kaiken rohkeuteni ja itku kurkussa, ääni väristen sanoin ”En halua”. En pystynyt edes katsomaan tyttöä sillä minua pelotti niin paljon. Jatkoin ”Minun on pitänyt sanoa tämä jo pitkään… En halua” Tämän jälkeen syntyi painostava hiljaisuus ja sanoin hätäiseen ”Käyn vessassa”, vaikka mitään tarvetta ei ollut. Menin vessaan ja kuulin kuinka tyttö juoksi ulko-ovelle ja lähti kotiinsa.

En voi sanoin kuvailla mikä onnellisuus minut täytti. Nauroin ja itkin, koska hän oli lähtenyt pois! Myöhemmin sain vain tekstiviestin ”Älä sit ajattele et mä oisin mikään lesbo”. Olin pöyristynyt. En muista edes mitä vastasin, mutta tämän jälkeen hän ei enää ikinä vaivannut minua. Luulen, että hän itse asiassa alkoi pelätä minua, mistä olin tietysti hyvin tyytyväinen. Pysyimme edelleen näennäisinä kavereina. En vieläkään ole kertonut asiasta kenellekään. En usko, että vanhempani kestäisivät, jos kuulisivat. En halua että esim äiti alkaisi syyttää itseään, miksi ei ole huomannut. Emme ole olleet vuosiin tekemisissä tuon tytön (nyt jo naisen) kanssa.

Välillä mietin pitäisikö minun ottaa häneen yhteyttä ja vaatia selitystä. Olen paljon pohtinut sitä, onko häntä joku käyttänyt seksuaalisesti hyväksi, sillä miten muuten hän olisi lapsena osannut pakottaa minua niin hirveisiin asioihin? Olen kokenut suurta häpeää senkin suhteen, koska en aiemmin uskaltanut sanoa ei. Koko touhu olisi voinut loppua jo aiemmin. Olen yrittänyt olla syyllistämättä itseäni, sillä minä todella pelkäsin tuota tyttöä. Hän pienestä pitäen pakotti minua tekemään erilaisia asioita, mollasi minua jatkuvasti ja ivaili, jos en osannut jotain. Jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja seksuaalista myös. Olen myös miettinyt sitä, että pystyisinkö puhumaan tästä läheisilleni, jos kyseessä olisi ollut poika? Tavallaan on ”normaalimpaa” (hyi, jos näin voi edes sanoa), että poika/mies pakottaa seksiin. Minua hävettää suunnattomasti se, että kyseessä oli toinen tyttö. Se inhottaa. Minulla ei ole siis mitään homoseksuaalisuutta vastaan, mutta heterona se on vain niin räikeä ristiriita, kun on joutunut tyydyttämään naista/tyttöä ilman omaa tahtoa. En tiedä ymmärtääkö kukaan, mitä yritän sanoa. Tuntui hyvältä kirjoittaa tästä.

Aion vielä joskus mennä terapiaan, kun on ”hyvä hetki”. Tällä hetkellä asia ei vaikuta elämääni, mutta joskus harvoin saatan edelleen nähdä painajaisia hänestä. Toivon, että ehkä tulevaisuudessa uskallan myös kohdata hänet ja kysyä miksi hän teki minulle niin hirveitä asioita toistuvasti..

Tapaus 198

Mietin kerronko, sillä tekijät saattaa tunnistaa, mutta miksi tekijöitä pitää suojella?

Olen aina ollut enemmän poikien kun tyttöjen kaveri ja nuorempana en ikinä, edes saunailloissa, sammuneena, samassa sängyssä nukkuessa kokenut seksuaalista häirintää. Toisin on ollut aikuisena, aikuisten miespuolisten ”kavereiden” toimesta. En ole kauhean siisti suustani ja en pukeudu säkkeihin, mutta se ei tarkoita ettäkö voisi mun rajoja ylittää.

Yksi ”ystäväni” väkisin tuli päälleni ja tunki kielensä suuhuni vaatien seksiä palkkioksi mun lasten kanssa olemisesta. Samaisen ihmisen penis on ollut sisälläni ilman mun suostumusta, vaikka olen kieltänyt, estänyt, mutta en todellakaan saa mieleeni turruinko vai mitä kävi. Jälkeenpäin olen kuullut hänen kertoneen että ollaan harrastettu seksiä, en edes olisi muistanut koko asiaa ellei ystäväni olisi sanonut. Enkä edes tajua miksen ilmoittanut poliisille, miksen pitänyt ”oikeana” raiskauksena.

Yksi parisuhteessa oleva hyvin isokokoinen ”ystäväni” heti ensi tapaamisellamme yritti lääppiä ja sanoi rakastavansa kun avovaimo oli toisessa huoneessa. Yksi kerta tuli käymään teellä kun olin yksin kotona, yritti lääppiä ja saada mua makuuhuoneeseen, blokaten mun tien ulos. Sain käyttää aika paljon voimaa ja kirosanoja että sain tyypin ulos.
Sitten kaveriporukan kaikkien tuntema lääppijä ”ystävä”, joka kännissä lääppi ja oli ällöttävä. Tietysti sain osan lääppimisistä, mutta tutun raiskasi mun luona. Heitin pihalle, miespuoliset ”kaverit” tuki miestä.

Ystävän poikaystävä väkisin pussasi mua taksissa. Käskin olla viimeinen kerta tai kerron ystävälle. Olisi pitänyt kertoa heti.

Jatkoilla heräsin kun ”ystäväni” kouri tissejä ”koska kaikki muutkin antaa”. Ei ollut ensimmäinen kerta.

Baarissa ystäväni ystävä puhui ystävälleni mun kropasta kuin olisin esine ja yritti kouria, raivostun ja avaudun naispuolinen ystäväni sanoo ”no se on kännissä”, miespuolinen ystäväni ei nää mitään väärää.

Deittailemani mies tulee väkisin sisääni vaikka olen sanonut ei, ei ymmärrä että kesken kaiken on lupa sanoa ei.

Tapailemani mies halusi hieroa ja ilman mitään suostumusta tai edes mun pienintä vihjettä hän otti housuni alas ja tunki peniksensä sisälleni puoliksi ennenkuin pääsin ylös. Suutuin, hän pyysi anteeksi ja juttu jäi siihen. En taaskaan silloin mieltänyt raiskaukseksi, nyt kyllä.

Valitettavasti törmään näihin ihmisiin usein yhteisten kavereiden kautta ja ällöttää. Tekisi mieli name & shame.

Tapaus 197

Treenasin kamppailulajia ja salin omistajalla oli melko hurttia huumoria ja kuulin hänen olevan melkoinen naistenmies, ollut useasti naimisissa ja lapsiakin kaksi kädellistä. Tuli seuran kesäjuhlien aika, ja yöllä nukkumaan mennessä kuulin turhankin yksityiskohtaisesti kun tämä valmentaja harrasti seksiä yhden valmennettavan tytön kanssa, täysi-ikäisen sentään. Tämähän oli kuulemma varsin normaalia käytöstä kyseiselle miehelle, viis vaimosta. Itseäni kävi ällöttämään niin etten enää voinut käydä treeneissä, kaikki kunnioitus valmentajaa kohtaan oli vedetty viemäristä alas.

Töissä miesvaltaisella alalla olin nuorin ”tyttö”, ehkä 26v. Menin sivukonttorin kahvihuoneeseen ja kysyin onko kahvikuppeja jossain lisää, kun en paikkaa tuntenut. Pöydän ääressä oli kymmenkunta miestä 30 – 65v. joista yksi sanoi että alakaapissa pitäisi olla. Ei ollut. Ehkä alimmassa laatikossa, ehdotti tämä mies uudelleen. Etsiessäni kuppia röhähti koko pöytäseurue nauramaan ja tajusin että he halusivat minun vain pyllistelevän heihin päin. Hävetti mutta kuittasin jälleen tilanteen sarkastisella huumorilla. Edelleenkin suututtaa vaikka tilanteesta on jo vuosia.

En tiedä tarkalleen mistä mulle on tullut tuo kiltin tytön syndrooma ettei kehtaa tehdä numeroa asioista jotka ei itsestä tunnu hyvältä, vaan hyväksyy osansa. Kiukku tulee vasta jälkikäteen että ei jumalauta, miten se kehtasi. Ja mikä on erikoista, nykyään vaikka sängyssä olisi mulle tuttu mukava ihminen tai jopa poikaystävä, silti välillä tulee ”jäätyminen”, sydän alkaa hakkaamaan ja tulee todella ahdistunut olo. Onneksi viimeisille poikaystäville olen saanut sanottua että voidaanko olla hetki vaan lähekkäin, joillekin olen kertonut että jostain syystä nyt tuntuu pahalta. Ehkä liian usein nuorempana olin tilanteessa jossa koin että on liian myöhäistä sanoa enää ei tai pyytää lopettamaan, ja nyt nuo tunteet pulpahtelevat välillä pintaan. Kukaan miehistä tuskin tiesi tilanteen olevan minulle epämukava koska en tuonut asiaa ilmi. Toki jos toinen on ihan hiljaa ja liikkumatta niin voisihan sitä vaikka alkaa epäilemään onkohan kaikki kunnossa, tai jopa kysyä.

Sekin on kyllä saakelin sairasta että aikuiset miehet jahtaavat teinityttöjä. En vaan pysty ymmärtämään, vaikka penskana en asiaa pahana osannut pitääkään.

Tapaus 196

Laivalla vanhempi mies pyysi minua tanssimaan, tanssilavalla veti minut kiinni hikiseen vartaloonsa ja painoi erektiotaan reittäni vasten yrittäen samalla suudella, enkä päässyt heti irti.

Olin poikaystäväni kanssa paikallisessa ulkoilmatapahtumassa iltaa istumassa ja kaljoittelemassa, mukava seurue koostui lähinnä isokokoisista miehistä ja poliiseista. Lähdin pissalle varjoisaan metsän laitaan ja näin kyykkiessäni että mies työpaikaltani oli lähtenyt perääni, ja tajusin että hän aikoo tosiaan tulla luokseni joten keskeytin puuhani vetäen housut ylös.
Mies, naimisissa ja pienen lapsen isä, ehdotteli että josko mentäisiin panemaan tuonne rakennuksen sisälle. Yritin kuitata tämänkin kerran vitsailemalla ja lähtemällä takaisin kohti seuruettani, kun hän tarttui ranteisiini ja sanoi ”Älä yritä, tiedän että haluat panna mua”. Sain vedettyä itseni irti mutten uskaltanut sanoa seurueelleni mitään, koska poikaystäväni oli isokoinen, vahva ja äärettömän mustasukkainen ja pelkäsin että hän poliisiystävineen hakkaa äijän sairaalakuntoon. Vasta päästyämme kotiin purskahdin itkuun ja sain kerrottua mitä oli tapahtunut. Työpaikallani mies levitti valheita miten kännissä ja kiimainen olin ollut ja miten olin koettanut houkutella häntä seksiin, ja muka häpeissäni nyt valehtelin kaikille. Muut ikäiseni ja nuoremmat naiset kertoivat miehen ahdistelleen humalassa heitäkin, mutta he eivät kertoneet kellekään. Mietin pitkään pitäisikö minun kertoa hänen vaimolleen jonka olin tavannut usein työpaikalla, mutta arvelin että hänkään tuskin uskoisi tai jo tietäisi miehensä puuhista.

Minut ja matkakumppanini kutsuttiin paikallisen seurueen illanviettoon. Paikalla oli poliitikkoa, pormestaria ja pastoria juopottelemassa ja seurustelemassa. He kyselivät kovasti kauanko olimme olleet yhdessä ja joko olimme naimisissa, ja kun selvisi että olimme vain ystäviä innostui yksi iäkkäistä miehistä puristamaan aina ohimennen sisäreittäni jutellessaan niitä näitä. Se sattui, ja ensimmäisellä kerralla ajattelin että se oli vahinko, ettei hän ainakaan satuttaa tarkoittanut. Toisen kerran jälkeen aloin miettimään voinko käskeä miestä kohteliaasti lopettamaan, mutta se tuntui hankalalta koska meillä ei ollut yhteistä kieltä. Hän kouraisi reittäni kaikkiaan kolmesti istuessaan välillä vieressäni penkillä, enkä saanut ärähdettyä. En halunnut olla epäkohtelias koska he olivat olleet niin vieraanvaraisia meitä kohtaan. Kannoin seuraavat viikot syviä tummia mustelmia reisissäni ja mietin että ei perkele miksi olen aina liian kiltti enkä saa pidettyä puoliani. Samaisena iltana kylän pastori oli puristellut miespuolista matkakumppaniani perseestä, joka nauratti mua silloin mutta nyt ymmärrän että hänelle se varmasti oli aidosti kamalaa koska hän ei ollut vastaavaa kokenut aiemmin.

Tapaus 195

Muistan kun mua ensimmäisen kerran kutsuttiin huoraksi. Taisin olla 11-vuotias ja sanoja oli oman luokkalaiseni pojan pikkuveli, muistaakseni pari vuotta mua nuorempi. Kävelin koulun jälkeen kotiin ja näin edessäni kulkevan poikaporukan, jotka kiusoittelivat heidän edessään kulkevia tyttöjä. Huusin leikilläni ja vitsailevasti, että ”Rakkaudesta se hevonenkin potkii” Tarkoituksenani oli antaa pieni näpäytys pojille. Vastauksena pojista yksi huusi mulle ”Turpa kii vitun katuhuora!” Olin niin pöyristynyt nuoremman sällin kielenkäytöstä ja en tainnut edes siinä tilanteessa ymmärtää itsekään mitä huudahdus tarkoitti. Kauhistun vain lisää mikäli se tuttu poju tiesi 8 – 9 -vuotiaana mitä mulle sanoi.

Sitten omallekin kohdalle on osunut niitä raivostuttavan yleisiä kähmimisiä klubien tanssilattialla, mutta härskein ja nöyryyttävin/pelottavin/järkyttävin kokemukseni tapahtui Milanon metrossa. Oltiin opiskeluporukan kanssa muotoilumessujen aikaan Italiassa ja juostiin kiirellä metroon. Se oli todella täynnä ja ihmiset oli kiinni toisissaan kylki kyljessä.

Ensin en havainnut tai noteerannut epämääräisiä tuntemuksia takaani, mutta hetken päästä tajusin että takanani oleva henkilö hinkkasi itseään pakaroitani vasten. Olin sen henkilön ja penkkirivin välissä ja en päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan siinä tungoksessa. Muistan jäätyneeni siitä tyrmistyksestä että joku tuntematon kehtasi tehdä mulle niin. Menin shokkiin ja jähmetyin, kaverit olivat ihan vieressä mutta en saanut sanaa suustani. Onneksi seuraavilla asemilla jäi ihmisiä pois ja en siinä tungoksessa ikinä nähnyt edes sitä tyyppiä, se tilanne oli onneksi nopeasti ohi. Ahdisti ja menin shokkiin joka tapauksessa.

Kiitos mahdollisuudesta jakaa tämä kokemus turvallisessa kanavassa. Ei näistä kokemuksista ole tullut kerrottua kovinkaan monelle ja nytkin tuntuu alastomalle. Kiitos myös kaikille niille rohkeille vahvoille naisille, jotka olette jo tarinoita meille muille jakaneet. Inspiroitte ja kannustatte meitä muita! ❤️

Ei olla enää hiljaa! ❤️

Tapaus 194

Vihdoinkin naisilla on ääni. Mä olen luihin asti kyllästynyt siihen vähättelemiseen, syyllistämiseen ja mansplainingiin mitä olen vuosien aikana miespuolisilta tuttaviltani kuullut yritettyäni kertoa suomalaisesta ahdistelukulttuurista. ”Noi on yksittäistapauksia, ei mun kaveripiirissä vaan, sä varmaan vähän liioittelet, älä oo noin herkkä, ne on ulkomaalaisia, olisit tyytyväinen kun saat huomiota”. FML, Fuck My Life.

Tässä oma kontribuutioni kevyemmästä päästä. Ihan hirveitä asioita täältä joutunut lukemaan. Mä oon ylpeä meistä kaikista.
16 – 17 vuotiaana töihin kävellessä uusi, seitsemänpaikkainen perheauto kierteli hiljaa takanani ja toistuvasti ohitseni useamman korttelin matkan. Ajattelin kuskin olevan eksynyt ja käännyin kysymään tarvitseeko hän apua. Auton ratissa kolme-nelikymppinen hyvin pukeutunut isä-mies katseli minua ja runkkasi. Jäädyin hetkeksi mikä vieläkin harmittaa, auto ehti kaasuttaa pois ehjänä. Kiehuin raivosta monta päivää.

Yhdessä ensimmäisistä työpaikoissani oli yleisesti tiedetty salaisuus työntekijöiden keskuudessa, että keski-ikäisellä perheellisellä esimiehellä oli tapana kouria nuoria tyttöjä iltatapahtumissa. Ahdistelun ja vaikenemisen kulttuuri on syvällä, kun kymmenet työntekijät eivät edes kollektiivisesti uskalla/osaa/käsitä kertoa asiasta eteenpäin. Sen sijaan uusia tyttöjä varoitettiin kuiskaillen ja ketään ei jätetty yksin esimiehen seuraan. Muistan edelleen elävästi hetken kun tunsin esimmäisen kerran hänen kätensä pakarallani. Huurteiset silmälasit ja raskaan hengityksen. Mut vedettiin pois ja hän siirtyi seuraavaan. Minä pääsin helpolla, kaduttaa erittäin paljon, etten avannut suutani. Moni muiden kokema pahempi asia olisi ollut vältettävissä. Enää en ole hiljaa.

Lukemattomat setämiehien perseenpuristelut nuorena baarissa. Mikä *ittu siinä on että nuorten ihmisten itsemääräämisoikeutta saa talloa? Nuoret naiset on setämiehien silmissä epävarmempaa ts. helpompaa riistaa? Opettelin lyömään. Vanhemmiten tuntemattomien kouriminen on vähentynyt. Pitäsi varmaan harmittaa ”ku en saa huomioo”.

Roomassa edustavan näköinen keski-ikäinen businessmies hieroi ruuhabussissa erektiotaan mun reiteen. Olin 19. Haukoin henkeä pari minuuttia ennen kuin uskoin asian ja löin miestä kyynärpäällä kylkeen. Lopetti. En päässyt liikkumaan enkä kehdannut katsoa miestä silmiin. Odotin omalle pysäkille.

Mies runkkasi ruotsinlaivan aulassa ja katsoi mua silmiin. Olin jo päässyt eroon häpeästä. Tuijotin takaisin ja hän lopetti. Valtataisteluista ei peräännytä.

”Kaverin” erektio selkää vasten herätessä jatkoilla.

Juostut matkat pimeässä puhelin kourassa.

Miehen käsi mun jalkovälissä kesken mun tanssin. Naurua ja finkku ku mä huudan sille. Nykyään, 10 vuotta myöhemmin, me istutaan välillä vastakkain lasten harratusten takia ja edelleen se on mulle se kusipää kourija. Pakko avaa suu, vaikka ei se mitään muistakaan.

Tunnetun muusikon kieli kurkussa täysin yllättäen ja kutsumatta, koska hän haluaa tehdä ystäväni mustasukkaiseksi. Hei kiitti, mä halusinkin olla sun valtavan egon ja pienen sielun kostokappale. Mä oon objekti, never mind me.

Valtataistelut työelämässä. Pitää saada tyttö punastumaan. Nussitko pomoasi? Kaksimieliset vitsit ja limaiset huomautukset ulkonäöstä. Taksijonohinkkaukset. Yllätys kuivapanoimitaatiot työkavereiden edessä. Liian pitkät halaukset. Paskat vitsit #metoo kampanjasta. Naisten kuuluu käyttää korkkareita. Vähättely. Ikuisesti kahvinkeittäjä. Kipaseppas. Nämä pitää hoitaa hurtilla huumorilla koska muuten olet nalkuttava akka. Hyvä jätkä se olla pitää. Se on huumoria hei!

Mä oon oppinut tasapainottelemaan. Välillä paremmin, välillä huonommin. Mutta miksi meidän pitää? Miksi edelleen me naiset ”vaan ylireagoidaan”. Miksi ei voida olla kuin ihminen ihmiselle? Keneltä se on pois?

Tapaus 193

Olin ehkä 22, kun baarissa eräs mies vastaani kävellessään työnsi kätensä suoraan jalkoväliini, sanomatta mitään ennen sitä. Ennen kuin tajusin mitä tein, löin häntä nyrkillä naamaan. En usko sen sattuneen, koska minulla ei ole minkäänlaista nyrkkeilytaustaa, mutta se säikäytti hänet irti minusta. Tapahtuman jälkeen pelästyin OMAA reaktiotani, ja koin olevani huono ihminen. Eihän sivistynyt nainen saa lyödä miestä nyrkillä naamaan. Jos jotain, niin litsari poskelle sen pitäisi olla, mikä hiton Rocky Balboa minä kuvittelin olevani? Ei käynyt mielessänikään moneen vuoteen, että kyseinen mies tässä enemmän väärin teki, ja että minun vaistonvarainen reaktioni oli itsepuolustusta. Mistä kummasta olin saanut päähäni, että minulla ei olisi ollut oikeutta puolustaa oman kehoni koskemattomuutta?

Eräänä kesänä olin baarissa silloisen poikaystäväni kanssa, suukottelimme koko illan. Samana iltana eräs toinen mies tuli monta kertaa juttelemaan kanssani, herttaisen ja ujon mutta itsepintaisen oloinen. Hän kehui ulkonäköäni ja pyysi minua mukaansa useita kertoja, vaikka näki, että olen ravintolassa toisen kanssa. Kieltäydyin useita kertoja. Ilta päättyi siihen, että poikaystäväni poistuttua omaan kotiinsa, tämän itsepintaisen miehen kaveri marssi luokseni maailmanmiehen elkein, pyysi minua vielä kaverinsa mukaan ja jälleen kerran kieltäydyttyäni tarjoutui maksamaan minulle 1000 euroa. Minä raivostuin ja huusin hänelle päin naamaa että eikö hän nyt tajua että ei on ei, ja sitä paitsi olen jo jonkun kanssa, ja että en minä mikään prostituoitu ole, joista viimeiseen hän nolon näköisenä kommentoi että eihän tässä nyt siitä ollut ollenkaan kysymys. Muistan kävelleeni kotiin ja puhkuneeni mielessäni, että mikä hitto tuollaisia miehiä oikein vaivaa.

Tuon tapauksen jälkeenkin on ollut lukemattomia tilanteita baarissa, joissa ”ei” ei mene perille. Olen turvautunut joskus miespuolisiin ystäviin, vaikka sen pitäisi riittää, että minä sanon ”Ei, en ole kiinnostunut sinusta”. Osaan sanoa myös kuuluvasti ja selkeästi artikuloiden ”Mene pois ja jätä minut rauhaan”, missä ei pitäisi olla kamalasti tulkinnan varaa.

Viimeisin tällainen tilanne tapahtui bussipysäkillä muutama kuukausi sitten. Odotin miespuolisen opiskelukaverini kanssa bussia. Humalainen mies kysyi minulta, onko kyseinen kaverini puolisoni, ja tein virheen ja vastasin, että ”ei”. Minulta pääsi unohtumaan, että se etten ole naimisissa tarkoittaa joillekin, että olen yleisesti saatavilla, ellen peräti tarjolla. Tämä humalainen alkoi tulla ahdistavan lähelle käsineen, ja tietysti sieltä tuli taas kerran ne ”Hyvät tissit!” (ei omaperäisyyspisteitä!) mihin vastasin omasta mielestäni nasevasti että ”Niin sinullakin”. Ei vaikutusta. Sanoin, että päästä irti, mene pois, johon hän totesi, että ”En mene”, ja jäi siihen huojumaan. Lamaannuin enkä tiennyt mitä sitten keksisi. Ja mitä fyysiseen viehätysvoimaan tulee, olin liikkeellä ilman meikkiä silmälasit päässä hiukset sekaisin ja lököttävissä housuissa hikisenä urheilun jälkeen, ja olen siis pian nelikymppinen lyhyt ja pyöreä nainen. En siis varsinaisesti tätä lähestymistä ulkoasullani ”kerjännyt”.

Tilanne ratkesi siten, että bussissa opiskelukaverini päästi minut ikkunan viereen ja istui itse käytävän puolelle ja blokkasi siten humalaisen miehen pääsemisen minuun käsiksi. Humalainen huojui bussin taakse ahdistelemaan seuraava naista, joka epäonnekseen istui yksin. Kuulin jonkun (miehen jälleen) puuttuvan tilanteeseen tyyliin ”Hei kaveri, anna nyt jo olla”, mutta poistuin itse bussista enkä tiedä miten tilanne jatkui. Pisteet näille miehille, jotka puolustivat meitä, hyvä alku. Vaan heidän ei pitäisi joutua tekemään niin!

Tapaus 192

Olin 17 ja olin seurustellut vuotta vanhemman poikaystäväni kanssa kuukauden verran. Hän toivoi kovasti seksiä, oli jo kerran vähän yllättäen hyväillyt minua jalkovälistä. ”Tykkäsit kuitenkin” hän sanoi kun myöhemmin yritin hillitä hänen intoaan ja estellä käden laittamista housuihin.

Kotibileissään hän sai jo minut alleen ja yritti jotain. Onneksi joku tuli huoneeseen ja minä pääsin soittamaan isälleni ja pyytämään hänet hakemaan minut kotiin.

Tästä muutamana päivän päästä poikaystäväni onnistui järjestämään tilanteen, jossa hänen kotinsa oli kesken päivän hetken aikaa tyhjä. Hän riisui minulta housut ja yritti yhdyntää. En oikeasti osaa sanoa, onnistuiko se. Olin aivan jäässä tilanteessa. Onnistuin jotenkin sanomaan, että pelkään hänen isänsä tulevan kotiin. Hän lopetti ja saimme vaatteet päälle juuri ennen kuin hänen isänsä oikeasti tuli.

Lähdimme kävelylle ja itkin hänelle pahaa oloani. En halunnut menettää neitsyyttäni näin. Hän ei ymmärtänyt. Yhtään.
Vanhempani näkivät, miten paha olo minulla oli ja osasivat yhdistää sen poikaystävääni. Heidän tuellaan jätin tuon pojan. Koskaan en ole tästä kenellekään kertonut. On paljon mukavampi kertoa, että menetin neitsyyteni millenium-yönä, täysi-ikäisenä pojalle / nuorelle miehelle, joka kunnioitti minua.

Miehet, jotka lähtee seuraamaan sua autolla ja, jotka huitoo sua kyytiin, koska satuit kävelemään ”pahamaineisella” kadulla. Tietyt paikat missä ei kannata liikkua, etenkään tiettyyn aikaan. Miehet deittisovelluksessa, jotka ei jaksa ees vaihtaa kuulumisia ennen kun he ilmottaa haluavansa panna sua.

60-vuotiaat miehet deittisivustolla, jotka haluu +20-vuotiaasta heidän emotionaalisten ja fyysisten tarpeiden tyydyttäjän, vaikka ovat naimisissa. Juopunut vanha mies, joka tulee arvostelemaan sun punasta huulipunaa ja sen jälkee luulee, että haluat panna häntä. Minä, joka en halunnu käyttää enää punasta huulipunaa ton jälkeen.

Tapaus 191

Sukulaiseni isä kopeloi meitä lapsia aina perseestä ja rinnoista oikeen kourimalla kun käveli ohi. Myös puhuttiin aina todella seksistisiä asioita ja heitettiin vitsiä siitä. Tämä mies on yleisesti suvussa ”nallekarhu joka vaan vitsailee, se vaan tykkää” hiljaista hyväksyntää olen siis kohdannut ympärilläni näistä tapahtumista. Uskoen siksi, kun ei haluta riitaantua.
Kopeloiminen loppui jossain vaiheessa, kun kasvettiin isommiksi. Mutta ikuiset inhottavat muistot tuo mies jätti.

Kamalinta on se, että itse sen hyväksyi ja luulin sen todella olevan normaalia ja hyväksyttävää! Kuvottavaa! Olen kokenut suurta häpeää senkin suhteen, koska en aiemmin uskaltanut sanoa ei. Koko touhu olisi voinut loppua jo aiemmin.

Jätkä, joka haluu susta alastonkuvia, vaikka on just aikasemmin kertonut, että heillä poikien kesken on tapana esitellä muiden saamia kuvia. Tyrmäystipoilla terästetty juoma, jonka vuoksi oksensit taksiin ja sait ison laskun perästä.

Tapaus 190

Eniten muhun on vaikuttanut 19-vuotiaana tapahtunut tapailusuhde. Ekoilla treffeillä pussailtiin puistossa. Poika laittoi käden mun housuihin. Sanoin ei, koska oltiin julkisella paikalla, enkä halunnut. Nostin käden pois, mutta se löysi tiensä takaisin toistuvasti, kunnes en jaksanut enää puuttua asiaan. Hävetti olla niin helppo ja toivoin että kukaan ei oisi nähnyt.

Tapailtiin tän tyypin kanssa koko kesä, ja mä olin siihen tosi ihastunut. Mulla oli kuitenkin samoihin aikoihin mieli maassa muista syistä, eikä ollut haluja. Usein sanoin tyypille, että haluan vain läheisyyttä, en seksiä. Poika kuitenkin aina jatkoi kiellostani huolimatta. Annoin aina hänen aina jatkaa ekan ei:n jälkeen. En ajatellut että poika tekisi mitään väärää: se vaan haluaa mua niin paljon. Koin syyllisyyttä siitä, etten ollut ”hyvä seksissä”, kun vaan makasin paikallani. Koska en halunnut seksiä. Tämän suhteen jälkeen en vuoteen uskaltanut harrastaa seksiä, koska ajattelin että suhde päättyi siihen, että olen niin huono.

Nykyään mua vaivaa se, että minä, jo silloin aktiivinen feministi, ajauduin näihin aatoksiin. Olen miettinyt miksi syyllistin itseäni. Muistoihin nousee jokaikinen ”seksikeskustelu” jonka luin teininä. Kaikissa niissä ”huono sängyssä” on se nainen, joka on lahna. Miksi on olemassa sana, joka tekee haluttomuudesta mittarin seksitaidoissa. Se sana teki minusta mielessäni syyllisen huonoon seksiin. Naisen haluttomuus ei kerro hänen seksitaidoistaan, vaan siitä, ettei seksiä tulisi harrastaa.

Jätkät, jotka ei suostu käyttämään kumia ja kysyvät jälkeenpäin ”onko sulla muuten ehkäisyä” tai pahempaa, eivät kysy edes silloin. Jätkä, joka kysy onko mulla varaa aborttiin, jos tulee semmonen tilanne. En muista tienneeni tuolloin jälkiehkäsystä.

Tapaus 189

Itselleni yllätykseksi minut valittiin yhden maamme suurimman yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen. Valinta oli poliittinen ja olin ylpeä, siitä että juuri minut oli valittu – vieläpä ainoana naisena. Ylioppilaskunnissa työskentelee hallitus hyvin työsuhdemaisesti sekä asiantuntijoita työsuhteessa.

Ensimmäisen yhteisen illanvieton aikana kävi selväksi, että esimiehelle oli suuri ihmetyksen tai pettymyksen aihe, että olin kihloissa. Illan jatkuessa yökerhossa mies puri minua rintaani siten, että sain mustelman. Olin järkyttynyt, koin että olin jotenkin pilannut koko tulevan vuoteni. Kerroin miespuoliselle hallituskumppanilleni, joka ei hievahtanutkaan viereltäni koko loppuiltana. Esihenkilö jatkoi silti seurassamme, ja osin jatkoi käytöstään. Hallituskumppanini suojeli minua ja piti huolen, ettei tilanne eskaloituisi. Kävi ilmi, että tämä on esimiehelle tyypillistä käyttäytymistä.

Pitkin kyseistä vuotta esihenkilö käyttäytyi minua kohtaan alentuvasti, halveksivasti, seksistisesti ja sovinistisesti. Tuntui, että minua rankaistiin siitä, että en ollut jotenkin hullaantunut häneen tai ollut hänen käytettävissään. Aina kun koetin asiaa nostaa esille, minulle todettiin, että hän on oikea tasa-arvon airut, jolle nämä asiat ovat tärkeitä – kyseessä oli oltava vain meidän keskinäinen konflikti. Edelleen minua vaivaa tuo ensimmäinen ilta, ja itsesyytökset siitä, miten koin itseni syylliseksi ”kun oli tapahtunut näin”.

Tapaus 188

Olin opiskeluaikanani aktiivinen ylioppilaskuntatoimija ja toimin useissa eri luottamustehtävissä opiskelijapolitiikan parissa. Ajoista on jäänyt paljon hyviä ja ihania muistoja, mutta asia, joka on omalta osaltani peruuttamattomasti myös pilannut osan muistoista, on ylioppilaskunnassa vallinnut, hiljaisesti hyväksytty seksuaalisen ahdistelun kulttuuri.

Kaikki tiesivät ahdistelukulttuurista pääsihteeri- ja puheenjohtajatasoa myöten. Asia oli yksinkertaisesti osa täysin normaalia arkea. Ahdistelukulttuuri näkyi paitsi panopuheina jatkoilla, joita höysti usein alkoholin käytön korostaminen; sitsilauluissa, joissa laulettiin fuksien kanssa seksin harrastamisesta; fyysisenä, ei-toivottuna kosketteluna ja lähentelynä juhlissa; hyvä veli -verkostona, jonka suosiollisuus ratkaisi muun muassa luottamustehtävissä jatkamisen; mutta myös vaikenemisena epäoikeudenmukaisesta käytöksestä. Kukaan ei ollut halukas osoittamaan tai näkemään epäkohtia toiminnassa, etteivät vaarantaisi omaa tulevaisuuttaan politiikan ja järjestötoiminnan parissa – kukaan ei yksinkertaisesti halunnut niskoilleen mainetta hankalana tyyppinä.

Uusia opiskelijoita ja järjestöaktiiveja varoiteltiin eräistä vanhemmista järjestötoimijoista, saalistajista, jotka lyöttäytyvät pian uuden tulokkaan seuraan, ryhtyvät mentoreiksi, tarjoavat alkoholia, tutustuttavat verkostoihinsa, ja lopputuloksena pyrkivät intiimiin kanssakäymiseen. Onnistuessaan he tekevät hienovaraisesti selväksi, että uusi tulokas on nyt korkattu ja siirtyvät seuraavaan. Ahdistelijat olivat tuttuja ihmisiä, karismaattisia ja hyvässä asemassa, kaikin puolin ns. hyviä tyyppejä, eivätkä mitään tuntemattomia sikailijoita. He tuntuivat selviävän käyttäytymisellään kuin koira veräjästä, samalla, kun seurasin useamman nuoren naisen katoamista kokonaan pois toiminnasta.

Aktiiviaikoina kohtasin ahdistelua ja sopimatonta käytöstä lukemattomissa eri tilanteissa, mutta silti yksi tapahtuma on vaikuttanut elämääni kaikkein eniten. Osallistuin erään järjestön vuosijuhlille toisen opiskelijajärjestön puheenjohtajan ominaisuudessa. Juhlat olivat hauskat ja railakkaat, kuten niin usein ennenkin. Olin tunnettu hahmo ja hyvin verkostoitunut, joten seuraavista kekkereistä oli helppoa siirtyä taas seuraaviin. Loppuillasta lyöttäydyin muutaman tutun aktiivin seuraan, ja pian tämän jälkeen minulla ei ole enää mitään muistikuvia koko illan ja yön ajalta. Sen tiedän, etten koskaan päässyt kyseisistä juhlista kotiin nukkumaan.

Aamulla herään tuntemattomassa paikassa siihen, että joku koskettelee minua intiimisti. En edelleenkään ymmärrä, missä olen, mitä tapahtuu ja olen liian tokkurassa reagoidakseni. Hetkeä myöhemmin havahdun tällä kertaa siihen, että käsi puristelee rintojani ja joku nostaa päätäni suudellakseen minua. Tässä vaiheessa kuulen, kuinka ovi avautuu ja ehkä kolme nuorta miestä astuu tilaan. He pysähtyvät hetkeksi, selvästi yllättyneinä siitä, että tilassa on joku. Yksi heistä kysyy: ”Kuka toi on?”, viitaten minuun, johon koskettelijani vastaa: ”Älkäähän nyt!” Pojat poistuvat seuraavaan tilaan ja sulkevat oven.

Tässä vaiheessa havahdun ensimmäistä kertaa tietoisemmaksi siitä, missä olen ja mitä tapahtuu. Olen edelleen juhlatilassa, makaan sohvalla, ja ahdistelijani on toinen niistä tutuista aktiiveista, joiden kanssa olen illalla viimeiseksi jutellut: minua yli 10 vuotta vanhempi mies, jota kohtaan en ole koskaan osoittanut minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta. Selvittelen päätäni, nousen ylös, kerään tavarani, löydän takkini ja lähden kotiin.

Olen äärimmäisen häpeissäni ja ajattelen, että olen ansainnut tämän. Olin liian humalassa, liian riehakas, liian näkyvä ja nyt olen saanut nöyryytykseni. Rohkaistuttuani kerroin tapahtuneesta toisille ylioppilaskuntatoimijoille. Olisin halunnut, että joku olisi sanonut, että se, mitä tapahtui, oli väärin, ja että hän auttaa minua viemään asian eteenpäin. Sen sijaan kuulin naureskelua, kuulin tokaisun siitä, että kyseinen henkilö ”nyt vaan on sellanen”, että hän on useita kertoja jäänyt kiinni siitä, että hän koskettelee sammuneita.

Kuulin muiden kertovan vastaavista kokemuksista vähätellen ja että miten kyseinen henkilö tunnetaan omassa järjestössään lisänimellä ”tahmanäppi”. Törmäsin täydelliseen muuriin aiheen ympäriltä ja vähän kerrallaan ymmärsin olevani yksin asian kanssa. Oireilin voimakkaasti ja tunsin syvää häpeää. Yritin puolustaa muita, jotka eivät kokeneet ylioppilaskuntaa enää turvalliseksi tilaksi ja nostaa näkyviin ylioppilaskunnassa normalisoitunutta, naisvihamielistä ja myrkyllistä kulttuuria.

Lopputuloksena huomasin muuttuneeni ”hankalaksi tyypiksi”. Tiesin tietysti, mitä siitä seuraa: vähän kerrallaan minut suljettiin ulos luottamustehtävistä, ahdistelijani taas valittiin ylioppilaskunnan korkeimpiin kuuluvaan toimeen. Nykyään hän toimii merkittävässä asemassa poliittisella järjestökentällä. Yhä edelleen tunnen tapahtuneesta ahdistusta, vihaa ja ennen kaikkea voimattomuutta siitä, että kohtaloni oli täysin toisten ihmisten käsissä, enkä voinut muuttaa mitään.

Tapaus 187

Minusta tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka itsevarmasti mies voi käyttää hyväksi ystävällisyyttäsi ja kärsivällisesti suunnitella hyväksikäyttöäsi ja kuinka häntä uskova nuori nainen vuosiakin myöhemmin häpeää ja tuntee syyllisyyttä tapahtuneesta, vaikkei mitään fyysistä hyväksikäyttöä edes ollut. Nainen maksaa ja mies senkun porskuttaa.

23-vuotiaana lähikioskin mukava setä kerran kysyi, josko mua kiinnostaisi olla mallina hänen ystävänsä vaatemerkilleen. Hän kertoi, että malleina on kovin erlaisia tyttöjä ja kaltaiseni vaalea sopisi hyvin joukkoon. Kieltäydyin hämmentyneenä.
Seuraavalla kerralla kioskissa asioidessani hän yhä kyseli kiinnostustani mallin hommiin ja antoi puhelinnumeron johon voisin soittaa. Myöhemmin ymmärsin, että epäilykseni heräsi tässä vaiheessa, sillä kysyin, että voisinko sen sijaan tavata niitä muita malleina olleita tyttöjä. Hän vastasi, että tottakai. Kolmannella kerralla mies jatkoi pyytelyään, mutta kun kysyin niistä toisista tytöistä, heitä ei kuulemma pystytty tavoittamaan nyt. Hän pyysi minua tulemaan kioskin sulkemisaikaan paikalle, josta hänen ystävänsä vie minut studiolle kaupungin ulkopuolelle. Tiesin heti, että mies oli käyttänyt ystävällisyyttäni hyväkseen, jotta luottaisin häneen ja lähtisin ties minne vieraan miehen matkaan. Silti, vielä tässäkin vaiheessa hymyilin kohteliaasti, maksoin ostokset ja lähdin kotiin.

En koskaan palannut kioskiin ja muutin alueelta pian tapahtuneen jälkeen. Vaikka olin ollut epäileväinen alusta asti, niin silti häpesin omaa naiiviuttani. Häpesin sitä, että olin uskonut hänen olleen oikeasti ystävällinen ja mukava mies ja tieto siitä, että hän oli koko ajan valmistanut minua lähtemään autolla tuntemattomaan paikkaan sai minut tuntemaan syyllisyyttä.
Vuosia myöhemmin tajusin, että hän on saattanut tehdä saman ties kuinka monelle muulle tytölle. Loppujen lopuksi olin onnekas, koska minua ei mallintyöt ole koskaan kiinnostanut ja olin ikäisekseni kokenut, matkustellut ja lukuisia epäilyttäviä tilanteita kokenut. Entä ne kaikki muut, aluella paljon nuoremmat tytöt, joista tarjous mallintöistä kuulostaa kiinnostavalta. Jotka eivät ymmärrä tehdä lisäkysymyksiä. Tunsin syyllisyyttä siitä etten ollut raportoinut miestä tai kertonut hänestä kenellekään. Olin hiljaisuudellani mahdollistanut miehen toiminnan – ehkä joku oli minun jälkeeni lähtenyt hänen mukaansa.
Enää en voi palata paikkaan tai tilanteeseen tai korjata mitään, mitä mahdollisesti on voinut tapahtua.

Tapaus 186

Tämäkin oli jo passelisti päässyt unohtumaan mielestä.

18 vuotiaana laivalla äitipuolen kanssa. Isä ja poika lyöttäytyy seuraan. Iät varmaan ~30 ja ~50, isä yrittää iskeä mua, poika äitipuolta. Naureskellaan että mitähän vittua. Tarjoavat juomat. Hetken päästä katkeaa muisti, molemmilta. Hirveästi ei illan aikana oltu ehditty juomaan. Äitipuoli oli lähtenyt vessaan kaiketi oksentamaan ja päässyt hyttiin hoipertelemaan, itse olin onnistunut lyöttäytymään jonkun pariskunnan seuraan tupakkakoppiin, kumpikaan ei oikein muista illan kulkua, mutta mitä ilmeisimmin juomiin laitettu jotain (molemmilta katkesi ja palasi muisti samoihin aikoihin), kuitenkin vältytty pahimmalta.

Naurettiin asialle ja todettiin että oppipaahan ainakin ettei ota juomia vastaan ellei ole itse suoraan ottamassa tiskiltä.

Tapaus 185

Olin 14 kun vanhempani erosivat ja äitini alkoi seurustelemaan uuden miehen kanssa. Sain jo ensitapaamisella miehestä kummallisen viban. Viirusilmät, jotka viipyivät lapsen kropallani vähän liian pitkään ja jotenkin ylihallitseva olemus. Hän puhui usein äitini (tohtorin tutkinnolla varustettu älykäs ja hauska nainen) yli ja nauroi mielestäni väärille asioille. Hän huolettomasti käytti n-sanaa (oikea isäni on Afrikasta) minun kuulteni ja puolusteli sen käyttöä äidilleni. Vieroksuin miestä alusta alkaen, enkä peitellyt tyytymättömyyttäni suhteeseen. En täysin tiedä miksi, mutta pari kuukautta suhteen alettua, ehkä siksi että olin niin epäileväinen suhteesta, vein äitini puhelimen ja kävin läpi hänen tekstiviestinsä. Löysin miehen äidilleni lähettämiä rajuja ja yksityiskohtaisia seksifantasiaviestejä. Menin viesteistä täysin shokkiin, minua kuvotti ja hävetti, enkä pystynyt puhumaan äidilleni. Tiesin, että tekstiviestien lukeminen oli väärin enkä halunnut paljastaa että olin vienyt äitini puhelimen. Päädyin lopulta pitkän maanittelun jälkeen paljastamaan äidilleni, hysteerisesti itkien, mitä oli tapahtunut ja hän kertoi asiasta myös miesystävälleen. Kerron tämän kaiken siksi, että kuvittelin vuosikaudet tämän tekstiviestitapauksen olleen syy sille miksi mies lopulta kävi minuun käsiksi. Luulin, että olin antanut miehen ymmärtää minun olleen hänestä kiinnostunut, kun olin lukenut nämä tekstarit.

Ensimmäinen seksuaalissävytteisen tapaus, jonka muistan on se kun istuin olohuoneen lattialla illalla ja mies tuli ulos äitini makuuhuoneesta alasti, penis pienessä erektiossa ja pysähtyi tuijottamaan minua eteiseen hämärässä. Katsoin nopeasti poispäin ja näin sivusilmällä kun hän jäi hetkesi seisomaan, kunnes poistui vihdoin vessaan.

Tämän jälkeen tapaukset tihenivät. Hän tykkäsi laittaa kätensä housuihinsa katsoessaan televisiota kun olin yksin hänen kanssaan samassa huoneessa. Muistan edelleen lemun mikä hänen sormistaan lähti kun hän vihdoin kaivoi kätensä ulos housuista. Hän jotenkin aina löysi syyn tuoda sormet lähelle minua.

Kerran hän tuli tervehtimään minua makuuhuoneeseeni kun olin leikkimässä kissani kanssa. Olin selin oveen päin ja yhtäkkiä tunsin kun hän liutti kätensä paitani alle ja räpläsi rintaliivieni remmejä. Jähmetyin, tuijotin vain kissaa ja hän taisi sen jälkeen poistua huoneesta. En täysin muista.

Viimeinen tapaus jonka muistan on se kun istuin sohvalla lyhyissä shortseissa ja pidin kissaa sylissäni. Mies tuli tervehtimään minua, paijasi kissaa ja liutti kätensä kissan alle haaroväliini. En muista olivatko sormet kankaan päällä vai alla, mutta hän mutisi jotain “pehmeästä mirristäni”. Olin täysin jähmettynyt. Äitini oli kotona, mutta eri huoneessa. En muista miten pääsin tilanteesta pois.

Suhde loppui pian kissatapauksen jälkeen minusta riippumattomista syistä, enkä puhunut tapauksesta kenellekään vuosikausiin. Syytin itseäni kun olin mennyt lukemaan ne tekstiviestit ja että olin johtanut miestä harhaan. Siis minä, 14 – 15 vee teini, johtanut keski-ikäistä miestä harhaan. Aikaisin on meihin iskostettu ajatus siitä, että naiset ovat aina vastuussa miesten mielivaltaisista seksuaalisuuden purkauksista.

Olen myöhemmin elämässäni kohdannut kaikkea tätä skeidaa eri muodoissa yhä uudelleen ja uudelleen, suhteissa, kaveripiireissäni ja työpaikoilla. Ensimmäinen reaktioni oli pitkään etsiä syytä itsestäni tai pyrkiä ymmärtämään häiritsijää. Yrittää torjua ahdistavat lähentely-yritykset korostetun ystävällisesti ja yrittää siirtää keskustelu johonkin “friendzonen” puolelle. Suostua seksiin painostuksen alla. Syyttää omaa humalatilaani, tyhmyyttäni ja naiiviuttani. Vähätellä tekoa. Lisäksi käsitykseni etenkin vanhemmista miehistä oli pitkään se, että he ovat kaikki minusta varmaan jollain tavalla seksuaalisesti kiinnostuneita ja että ulkonäköni on ainoa asia joka minussa näitä ihmisiä kiinnostaa. Teki muuten ihmeitä itsetunnolle kaikki tämä paska. Näissä ajatuksissa ja asenteissa onkin ollut paljon purettavaa, mutta etenkin viimeisen puolentoista vuoden aikana oon oikeasti alkanut sisäistämään, että tää ei ihan oikeesti oo mun syytä. Kiitos tästä ryhmästä.

P.S. Kävin viime viikolla tekemässä rikosilmoituksen tosta vitun runkkarista. Rikos on valitettavasti jo vanhentunut, mutta halusin että tapauksesta jää jälki edes jonnekin.

Tapaus 184

Pääsin aikoinaan harjoittelijaksi kustantamoon, jossa työskentelevä vanhempi mies tunnettiin muun muassa siitä, että hän katsoi naisten kanssa keskustellessaan aina rintoihin, ei silmiin. Kerran vaativan editointityön jälkeen hän kehui minua sanoen, että olen aikamoinen tekijä nuoreksi tytöksi. En ollut enää mikään pikkutyttö, joten kuittasin vain, että ”camoon, en mä mikään märkäkorva enää ole”. Mies kommentoi: ”Haluaisin todella tietää, mikä paikka sulla on märkänä.”

Kerran pikkujoulujatkoilla tulin juoneeksi liikaa ja sammuin. Havahduin pimeässä huoneessa siihen, että kyseinen mies riisui alushousujani. Sain haalittua vaatteet ylleni ja säntäsin nopeasti muiden joukkoon. Jälkikäteen häpesin sitä, että juomalla itseni kanveesiin olin mahdollistanut tapauksen, ja kanavoin vitutukseni itseni ruoskimiseen.

Tapaus 183

Tämä kerta tuntui erityisen pahalta.

Olin juuri saanut keskenmenon, joka oli fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen rankka. Menetin paljon verta ja verensiirroista huolimatta olin pitkään heikko.

Minulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus tehdä jotain kivaa ja pääsin hiusmalliksi. Menin paikalle ajoissa ja hiuksiini tehtiin useita kampauksia. Tilaisuus oli jonkinsortin kurssi ja me kaikki hiusmallit olimme esillä.

Minun piti nojata pää alaspäin tuolilla kun hiuksiani kiharrettiin. Ajattelin ottaa hauskan kuvan miehelleni. Opettaja, vanhempi mies ja jonkinlainen hiusguru kävelee tuolini ohi ja nauraa hassulle selfielleni. Sanon lähettäväni sen miehelleni.

Sen kuullessaan hän naurahtaa ja tarttuu minua niskavilloista. En pysty liikkumaan, kun hän painaa pääni haaroihinsa ja alkaa nylkyttämään. ”Lähetä nyt uusi kuva” hän toteaa. En osaa sanoa mitään. Kampaajaoppilas naurahtaa väkinäisesti, minä en sano mitään, eivätkä muutkaan kurssilaiset tai hiusmallit.

Tapaus 182

Olin 14-vuotiaana jo useamman vuoden kestäneen tapani mukaan pe iltana täyskännissä kaupungilla, kun pankkiautomaattivälikössä lämmitellessäni, sinne kaverikseni änkesi suunnilleen ikäiseni, mukavan oloinen poika. Hän tarjosi lisää juomista ja tottahan toki pullo maistui. Hetkisen ryypiskelyn jälkeen hän tarjoutui saattamaan minua kotiinpäin. Hän talutti minua, kun en oikein tahtonut pystyssä pysyä. Vähän matkaa kuljettuamme pysähtyi auto viereemme ja siinä oli tuon pojan kavereita. Ennen kuin huomasinkaan makasin takapenkillä tuntemattoman tuttavuuteni kainalossa selittäen, mihin olisin menossa. No kyyti päätyi ihan muualle. Kolmikko talutti minut kännisen teinitytön kerrostalo asuntoon toiselle puolelle kaupunkia. Halusin vain nukkumaan, joten raahauduin mukana. Sänkyyn kaaduttuani ajattelin tyhmänä, että saisin nukkua pääni selväksi. Mutta silloin toinen autossa olleista tarttui käsiini ja kuski alkoi vetää farkkuja jaloistani. Maksu kyydistä piti kuulemma suorittaa. Siinä vaiheessa se nuorin tuttavuuteni poistui takavasemmalle, hän ei halunnut osallistua. Sain hoettua eitä, mutten mitään muuta saanut sanottua, eikä tuolla ollut noille pojille mitään väliä. Hetken pyristelin vähän vastaankin, mutta kun jätkät vain nauroivat annoin olla. Poistuin päähäni, kuten olin jo aiemmin tottunut. En välittänyt. En tuntenut mitään. Oli aivan sama.

Pettymys ekan jätkän äänessä, kun se huomasi, etten ollutkaan neitsyt, sai minut jopa tuntemaan jotakin sairasta vahingoniloa. Kun he vaihtoivat vuoroja olin jo täysin lamaantunut. En tuntenut mitään muuta kuin inhoa kaikkia miehiä kohtaan. Heidän lopetettuaan menin suoraan kylppäriin ja suihkuun. Lojuin siellä, kunnes he kolkuttelivat ovella.

Tämä nuorin jätkä tuli saattamaan, mut ulos. Se oli pahoillaan. Pyysi anteeksi kavereidensa puolesta. Ihan sama minulle. Olin turta. Väsynyt. Inhosin itseäni. Kävelin aamuyöstä kohti kotia, matkaa tuli joku 7 kilometriä. Pysähdyin hetkeksi rautatiesillalle. Ajattelin, että hyppään alas – poistun paskasta elämästäni. Tunsin, etten jaksa selvitä. Pelkäsin eniten, että olen ”pettänyt” hyväksikäyttäjäni. Pelkäsin, että hän hylkää minut, jos saa tietää, mikä tyhmä känniääliö huora olen ollut. Vihasin itseäni, kun en pistänyt enemmän vastaan. Silti olin ylpeäkin. Sanoin ekaa kertaa Ei. Eikä sillä ollut merkitystä. Sille naurettiin. Minulle naurettiin. Ei minun tahdollani ollut merkitystä. Vain ruumiini kelpasi ja sekin oli väärä, kun en ollutkaan kokematon. Eipähän saaneet kymmentäpistettä neitsyydestäni nuo raukkapaskat!

Tapaus 181

Havahduin tähän jotenkin tänään. Häiritsee aivan saatanasti, että näiden tapausten tekijät, useimmiten miehet, eivät ole satunnaisia ”sairaita yksilöitä”, kuten joskus tällaisista tekijöistä tavataan sanoa.

Ne ovat isiä, veljiä, ukkeja, naapureita, vuokranantajia, kavereita, poikaystäviä, aviomiehiä. Eli ihan tavallisia, töissä käyviä ja yhteiskunnan jäseniä. Heillä saattaa olla laaja ystäväpiiri, perhe ja pieniä lapsia. Kivoja jäbiä.

Sama tyyppi, johon on tutustunut puoli vuotta aikaisemmin ja jonka esittelee äidille kahvipöydässä, onkin se sama tyyppi joka survoo itsensä sisääni kun vielä nukun. Mukavien treffien päätteeksi tosi mukava poika suuttuu, kun ”annan ymmärtää” ja en haluakaan enempää. Kesäjuhlissa koko perheen yhteinen ystävä hokee kuusivuotiaalle lapselle, että tästä tulee hänen morsiamensa ja se on hauskaa kaikille muille, paitsi tälle lapselle.

”Mukavia, tavallisia miehiä.” Jotka kuitenkin laittavat omat tarpeensa muiden tarpeiden edelle. Ihan koko ajan. ”Minun tarpeeni saada hyväksyntää on suurempi kuin sinun tarpeesi fyysiseen koskemattomuuteen.”

Tekisi mieli ravistella tätä vinoutunutta maailmaa. Ei saatana, haluan tehdä jotain NYT, että tämä loppuu.

Tapaus 180

Elin pitkään suhteessa, jossa pakotettiin seksiin ja kosketteluun. Suhde oli alisteinen ja en päässyt pois. Pakotettiin mm. ottamaan suihin aina kun mies halusi. Sperma valui suusta samaan aikaan kun kyyneleet silmistä.

Usein heräsin yöllä myös siihen että miehen sormet ovat sisälläni ja hän tyydyttää samaan aikaan itseään. Koetin maata hiljaa paikoillaan, ettei huomaa että olen hereillä. Myös piti nukkua aina alasti, jotta saa yöllä tehdä halutessaan näin.

Itse yhdyntään pakottamiskertoja ei ollut. Mutta tämä muu myös lasketaan minusta raiskauksiksi.

Myöskin syytti aina minua likaisuudesta kun hänen sperma valui sisältäni ja huoritteli likaiseksi huoraksi. Juoksin aina nopeasti pesemään itseni. Jos lakanalle meni jotain, koetin äkkiä vaihtaa ne. Lakanan vaihto sai aina huudon aikaan, että miksi olin niin likainen, että sotkin lakanatkin.

Tapaus 179

Tämä ei niinkään ole mitään seksuaalista väkivaltaa mutta kuitenkin tapaus joka vaikuttaa minuun niin että edelleenkin jos suutun, käteni alkavat täristä kovaa.

Asuin vielä tuohon aikaan lapsuudenkodissani kummankin pikkusisarukseni kanssa. Pikkuveljeni eli pahinta murrosikäänsä ja osasi todellakin käydä kaikkien, erityisesti minun, hermoille. Hän oli 190-senttinen ja harrasti kamppailulajeja. Meillä oli ollut taas riitaa ja päätin mennä suihkuun rauhoittuakseni. Paitsi että veli päätti tulla jatkamaan riitaa kylppäriin. Kun veli ei lähtenyt pyytämällä tai huutamalla, suihkutin hänen päälleen vettä. Hän raivostui ja tarttui kurkustani kiinni niin rajusti että takaraivoni iski suihkukopin kiviseen hyllyyn. Hän jatkoi kuristamista ja sitten alkoi lyödä minua vatsaan ja ympäri kehoa. Mummoni joka oli meidän lisäksi silloin kotona, yritti tulla väliin mutta pienikokoisena hänestä ei ollut rauhoittamaan veljeäni. Jossain vaiheessa veljeni tokeni ja lähti itse pois. Jäin yksin suihkuun tärisemään ja itkemään hysteerisesti. Kun tapaus tuli vanhempien tietoon äiti esitti asian niin että ”et sä varmaan tänne voi asumaan enää jäädä kun ette te tuu toimeen keskenänne”. Hänen mielestään asia piti selvittää sisäisesti enkä olisi myöskään saanut kertoa asiasta kenellekään. Tähän en kuitenkaan suostunut ja oikeastaan ystäväni ja poikaystäväni olivat suurin tukeni tässä tilanteessa. Onneksi veljeni ja äitinikin on pyytänyt käytöstään ja sanojaan anteeksi, mutta siinä ehti pari vuotta kulua ennen kuin niin kävi. Nyt kaikki on perheen kanssa tosi hyvin ja veljestäkin on kasvanut oikein mukava ja fiksu nuori mies.

Kiitos tästä tärkeästä kampanjasta.

Tapaus 178

Olin tulossa hyvän ystävän synttärijuhlista yöbussilla kotiin Kontulaan. Olin jonkin verran humalassa. Nousin kotipysäkillä pois ja aloin kävelemään lyhyttä matkaa kerrostalojen välistä valaistua kävelytietä kotiovelle. Äkkiä seuraani, turhan lähelle liittyy englantia huonosti puhuva ulkomaalaistaustainen mies. Hän alkaa kyselemään kaikenlaista ja yritän kiihdyttää tahtia ja vain jättää hänet huomiotta. Äkkiä hän tarttuu minuun ja alkaa kopeloimaan haaroista kovakouraisesti. Onneksi minulla on sukkahousut. Hän on minua hieman lyhyempi eikä mitenkään lihaksikas mutta otteesta on tosi vaikea päästä irti. Lopulta kerään kaikki voimani ja tönäisen hänet kauemmas. Yritän selittää hänelle englanniksi että tuo mitä hän teki oli todella epäkunnioittavaa. Hän alkaa taas lähestyä minua ja alan kiljumaan kovaa, koska toivon että joku läheisistä kerrostaloasukeista kuulisi. Mies suuttuu, ottaa vauhtia ja potkaisee minua vatsaan. Olen onneksi sen verran skarppina että ehdin hieman väistää ja potkusta lähtee se kovin teho. Jätkä lähtee kävelemään takaisin ostarille ja tuijotan hänen peräänsä tovin ennen kuin havahdun ja saan vihdoinkin jalat alleni. Juoksen niin kovaa kuin pystyn oman rappuni ovelle ja soitan paniikissa poikaystävälleni joka on kotona nukkumassa. Hän kuulee äänestäni että jotain on hätänä ja tulee kiireesti avaamaan oven. Kun pääsen kotieteiseen lyyhistyn lattialle ja alan itkeä hervottomasti. Seuraavana päivänä kun kerron tapahtuneesta vanhemmille äitini ensimmäinen kysymys on olinko pukeutunut paljastavasti.

Tapaus 177

Olin juhlimassa 18-vuotissynttäreitäni kaverin luona Tukholmassa ja lähdimme illalla baariin muutamien kaverin kaverien kanssa. Illan pätteeksi lähdettiin yhden näistä kavereista, samanikäisen pojan, vanhemmille jatkoille. Pojan isä oli myös kotona ja siinä sitten istuskeltiin kaikki keittiön pöydän ääressä vielä hetken aikaa, kunnes menin yksin vierashuoneeseen nukkumaan. Muut sanoivat vielä menevänsä saunaan. Olin nukkunut jonkin aikaa ja heräsin siihen että vaatteitani riisuttiin ja joku ujutti kättään housuihini. Säikähdin ja riuhtaisin käden kovakouraisesti pois housuista ja nousin ylös. Käännyin ovella ja näin että tekijä oli ollut se poika jonka vanhemmilla olin. Hurjistuneena marssin hänen isänsä luo tv-huoneeseen ja kerroin mitä oli tapahtunut. Hänen mielestään minun piti ottaa tapahtunut kohteliaisuutena. Onneksi kuitenkin kaverini, jotka tulivat tuolloin saunasta, osoittivat tukea kun kerroin heille ja rupesivat inttämään isän kanssa.

Tapaus 176

Toissa yönä kun kävelin städäristä siskon luokse nukkumaan, tuntematon mies tuli liki. Hei onko kaikki hyvin? Mikä sun nimi on? Missä sä asut? Mun osoite on lähellä, tai voin tulla sun luokse. Yksi tunti vain, koska mulla ei ole tyttöystävää. Mulla kaikki hyvin, ei kiitos, en halua. Ei, en halua. Vasta karjumalla useasti lopeta, mies väistyi.

Viime perjantaina mies kouraisi mua perseestä tanssilattialla. Ensi kerran koskaan pidin suunnitelmallisen puhuttelun, enkä perääntynyt milliäkään.

Kun olin kahdeksanvuotias, isäni sanoi ollessaan mulle vihainen että; nyt jos olisit poika… [niin rankaisisin sinua fyysisesti]. Äitini ei pystynyt sanomaan sanaa pimppi ilman häpeän ja kauhun alatekstiä. Kotonani pelättiin naisia ja miehiä, feminiiniä ja maskuliinia. Ainakin tyttöys oli inhottavaa ja hävettävää.

13-vuotiaana mua haukuttiin mannehuoraksi, en tiennyt mitä kumpikaan sanoista tarkoittaa. Kahdeksannella luokalla välitunnit kului, kun iso osa meistä tytöistä kilpaili siitä kenen pimpsaa ja rintoja kouritaan kovakouraisesti poikien taholta eniten. Se kuka tytöistä on lautaisin, oli vakio keskustelunaihe.

16-vuotiaana poikaystäväni kotibileissä, olin mennyt yksin vaatteet päällä saunaan nukkumaan. Herään siihen että olen toisessa huoneessa sängyssä ja poikaystäväni kaverin käsi on sisälläni. Olen humalassa, mutta pakenen tilanteesta takaisin saunaan. Herään toisen kerran ja tilanne on identtinen; minä makaan lamaantuneena miehen käsi sisälläni. Poliisi ei voinut nostaa syytettä, koska poikaystäväni kaverit, eli tekijän kaverit olivat käyneet yhteistuumin kuulusteltavana ja kumonneet väitteeni.

24-vuotiaana olin vuoden töissä rahtilaivalla. Koko vuoden huorittelua, tytöttelyä, vähättelyä. Kaikki tämä minua hierarkiassa korkeammassa asemassa olevilta miehiltä. Minä olin puolimatruusi. Kaikki muut saivat käskyttää minua. Kaikki muut olivat miehiä. Minä olin yleensä ainoa nainen. Kerran heräsin siihen että kollegan, minua ylempänä olevan pursimiehen kieli oli sisälläni. Toinen pursimies viihdytti itseään ruokapöydässä kertomalla omia panojuttujaan ja kuvailemalla esimerkiksi eräänkin huoran veristä vittua. Kukaan ruokapöydässä, tai laivassa ylipäätään ei puuttunut tähän. Samainen pursimies oli usein humalassa hyvin aggressiivinen ja syytti minua laivan ilmapiirin pilaamisesta tulemalla töihin naisena, ja vielä pantavan näköisenä naisena. Pilasin hänen työhön keskittymisen. Itse reagoin tähän niin kuin noina vuosina kaikkeen muuhunkin, eli tekemällä puolet enemmän työtä, juomalla ja tietysti harrastamalla seksiä useimpien lähistöllä olevien miesten kanssa jonkinlaisen hyväksynnän voittamisen toivossa.

Tämä ahdistelun, ihmisyyden kieltämisen ja väkivallan kohteena olemisen todellisuus läpäisee koko elämäni. Olen 33-vuotias. En tiedä sellaisesta todellisuudesta, jossa en miettisi miltä näytän, miten ilmaisen itseäni miesten silmissä. En tiedä mitään sellaisesta päivästä, jolloin joku ei mittaile minua kadulla ja viesti haluavansa omistaa seksuaalisuuteni, ruumiini. En uskalla ajatella miten syöpynyt tämä reaalinen rakenne on minuun ja kuinka helvetin miinoitettu tieni on pienen lapsen vanhempana. Lapsen, jolle toivoisin toisenlaisen maailman, tietäen että se ei kuitenkaan ole vielä täällä.

Eilen sain kokea ensimmäisen yhteisen hetken tämän todellisuuden jakavien ihmisten kanssa memyös-mielenosoituksessa Turun kauppatorilla. Olo oli hurja. Niin pohjattoman surullinen ja silti ensimmäistä kertaa täynnä toivoa.

En saatana aio olla hiljaa enää koskaan.

Tapaus 175

Olin Inarissa viikonlopun yli kestävässä tapahtumassa ja olin varannut itselleni leirintäalueelta pienen mökin, jossa nukkua rauhassa. Aikaisemmin päivällä olin jutellut tapahtumassa muutaman sanan keski-ikäisen miehen kanssa, ja tämä oli ilmeisesti tästä päätellyt jotain. Kun yöllä lähdin mökkiini, oli tämä mies odottamassa minua näköetäisyydellä mökistäni ja lähti lähestymään minua.

Säikähdin, koska mies oli hyvin humalassa ja mistä hän oli saanut tietoonsa missä asun viikonlopun? Mies yritti sisään mökkiini ja ryskytti ovea. Käskin häipymään, mutta hän ei uskonut minua. Kiersipä vielä mökin toiselle puolelle ja kurkki ikkunasta. Huomasin, että hän oli avannut housunsa ja piti kättään haaroissaan. Pelkäsin hirveästi, eikä leirintäalueen numerosta vastattu.

Mies kävi läpi yön vähän väliä kokeilemassa mökin ovea. En nukkunut koko yönä, vaan istuin tuolilla hiuslakkapullo kädessä.

Olin 15-vuotias ja olin saanu luvan ensimmäistä kertaa matkustaa junalla yksin Helsinkiin. Perille saavuttuani olin jännittynyt, koska olin yksin isossa kaupungissa. Olin liukuportaissa aseman lähettyvillä kun keski-ikäinen pukumies tarttui ja ”halasi minua” takaapäin. Olin kauhusta jäykkänä, enkä uskaltanut tehdä tai sanoa mitään.

Muutama viikko sitten baarissa minua nuorempi mieshenkilö alkoi jututtamaan tiskillä. Asun Norjassa, enkä osaa kieltä täydellisesti, joten hän jätti minut rauhaan kielimuurin takia. Myöhemmin hän ilmestyi selkäni taakse ja kovakouraisesti tarttui rintoihini kiinni ja puristi niin että sattui.

Tapaus 174

Tää on tärkeä kampanja, joka on avannut omat silmäni todellisuudelle ja tuonut mieleen muistoja, jotka olisin halunnut unohtaa.

Takapuolen kouriminen baarissa saman illan aikana saman miehen toimesta kolme kertaa. Kaikki eri vaiheissa iltaa. Minä sanattomana ja järkyttyneenä hiljaa. Toinen tapaus baarin tanssilattialla, jossa mies hilautui takaa päin lähemmäksi ja kuiskutteli korvaani ”oot vitun kuuma” ja muuta vastaavaa. Tässä tapauksessa kaveri tuli pelastamaan tilanteen.
Alaikäisenä humalassa menin silloin luotettavaksi olettamani ystäväni luokse selviämään, etten jäisi kiinni vanhemmilleni juomisesta. Toivomatonta rintojen, takapuolen ja alapään koskettelua, seksiin pakottamisen yrittämistä ja ällöttäviä kuiskailuja. Tästä tilanteesta selvisin lopulta esittämällä sammunutta.

Voimalla pakottaminen suuteluun. Alaikäisenä olin samalla ”ylpeä” vanhemman miehen huomiosta, mutta myöhemmin kuulin hänen hyväksikäyttäneen muitakin alaikäisiä.

Lukemattomat huutelut, vislailut ja ällöttävyydet kadulla. Ällöttävin mieleeni jäänyt esimerkki on, kun mies hidasti minun ja ystäväni kohdalla autonsa vauhtia, avasi ikkunan ja alkoi heiluttelemaan kieltään sormien välissä. Minä ja toinen teini-ikäinen kaverini n. 13 – 14-vuotiaina vain hihiteltiin ja naureskeltiin. Nyt tilanne tuntuu todella kuumottavalta jälkikäteen mietittynä ja onneksi se jäi vain tuohon.

Niin monta kertaa, kun olen ollut vain hiljaa, koska en ole osannut tai uskaltanut tehdä muutakaan. Samalla se häpeän tunne kaikissa näissä tilanteissa, kun kuvittelee itse tehneensä jotakin, mikä on johtanut näihin tilanteisiin.
On aika tehdä tämä näkyväksi.

Tapaus 173

Olin joskus baarissa pukeutuneena korsettiin ja hameeseen teemajuhlien takia. Baaritiskillä mies tuli kommentoimaan rintojani. En ollut kiinnostunut ja kieltäydyin kun hän kutsui jatkoille luokseen. Mies kävi kertomassa pitkin iltaa baaritiskillä käydessäni kuinka haluasi nussia minua tissien väliin ja laueta naamalleni, kyseli haluanko ottaa suihin ja onko rintani aidot. En tehnyt asiasta numeroa, koska en halunnut pilata kenenkään iltaa. Tänä päivänä karjaisin niin että jättäisi minut rauhaan.

Olimme olleet opiskelijakavereiden kanssa risteilyllä ja paluumatkalla junassa oli vain meidän seurueemme. Istuimme rennosti useammalla penkillä ja yhtäkkiä eräs miehistä, jonka tyttöystävän tunsin hyvin, alkoi silitellä säärtäni. Vetäydyin pois, pelotti että tyttöystävä saa tietää ja suuttuu minulle.

Olimme kaverimme kanssa toisella paikkakunnalla. Vierailimme järjestävän tahon kerhohuoneella, se oli sisustettu teeman takia pimeäksi ja hämyiseksi. Menin pieneen valottomaan tilaan etsimään istumapaikkaa, kun tuntematon mies vetää minut syliinsä istumaan.

Tapaus 172

Kokemuksia seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä on sen verran paljon, että en jaksa kirjoittaa kaikesta saati edes muista kaikkea. Se on sellaista elämän jatkuvaa taustahälyä, joka alkoi jo lapsena.

Kerron tässä varhaisimman tämäntyyppisen muistoni. Olin 11 ja kavereiden kanssa uimarannan pukukopissa vaatteita vaihtamassa. Olimme viettäneet kesälomapäivän rannalla ja olimme nyt lähdössä kotiin.

Kesken vaatteiden vaihdon kuulimme seinän toiselta puolelta outoa huohotusta. Keräsin rohkeuteni ja kävin kurkistamassa varovasti seinässä olevasta reiästä. Toisella puolella minua vastassa olivat arviolta ehkä 50-v. parrakkaan miehen kasvot. Muistan ne elävästi. Punainen ja hikinen iho, laajentuneet ihohuokoset. Hän hengitti raskaasti, huohottaen.

Tukin reiän paperitupolla. Mies tökkäsi sen pois. Yritimme virittää pyyhkeitä näköesteeksi ja häivyimme pukukopista mahdollisimman äkkiä.

En kertonut yhdellekään aikuiselle.

Tapaus 171

Olen luonnostaan punapäinen. Jostain syystä tämä on tarkoittanut sitä, että läpi elämäni tuntemattomat ja puolitutut miehet ovat erilaisissa sosiaalisissa ja julkisissa tilanteissa vaatineet saada tietää mikä on genitaalikarvoitukseni väri. Usein porukalla ja yhdessä naureskellen. Minulta on kysytty tätä ensimmäisen kerran niin nuorena etten ole edes tiennyt mitä kysymyksellä tarkoitetaan. Naururemakasta ja ivallisesta tyylistä kuitenkin opin että kyseessä täytyy olla jotakin todella kamalaa ja minulle noloa.

Kun olin ehkä 14, humalainen keski-ikäinen mies kysyi tätä täpötäydessä bussissa tuijotettuani hiuksiani ensin hetken. Kukaan ei sanonut tai tehnyt mitään, muutama ihminen vilkaisi minua ja yritti pidätellä nauruaan.

Olin suunnattoman helpottunut kun aikuisena hiusteni punainen pigmentti alkoi haalistumaan nopeasti ja kyselyt vähenivät paljon. Niitä kuitenkin joskus tulee edelleen. Muutaman kerran kyselijä on myös jatkanut kyselemällä muita yksityiskohtia intiimialueistani ja arvuuttelemalla miltä näytän alastomana. Kerran mies on hieronut itseään samalla housujensa läpi. Hänellä oli kavereita ympärillä ja he jäivät huutelemaan perääni kun näytin keskisormea ja juoksin pois.

Viime vuosina olen alkanut reagomaan tähän ihmeelliseen ja hirveään ilmiöön vastaamalla kysyjille ihan suoraan, kerron hymyillen kuinka asia on ja tiedustelen perään “Miten niin?”. Tämä selkeästi hämmentää ja nolostuttaa kyselijöitä.
Oletan tämän olevan merkki siitä että heidän alkuperäinen motiivinsakin on ollut nöyryyttää minua julkisesti, vitsailla kustannuksellani ja laskea sen varaan että he voivat hallita tilannetta. En tietenkään ajattele, että kyselijät minun tai kenenkään muun tapauksessa sinänsä ansaitsisivat epäasialliseen kysymykseen mitään asiallista vastausta tai reaktiota. Nautin kuitenkin siitä kuinka vastaukseni saa kyselijöiden ivallisen hymyn hyytymään ja useimmiten he poistuvat nolostuneena paikalta tai menevät jumiin ja totaaliseen hämmennykseen.

Viimeksi näin kävi ehkä muutama vuosi sitten baarissa ja lyhyt ja ytimekäs vastaukseni “Joo! Miten niin?” sai kyselijän ensin tyrmistymään ja sitten suuttumaan ihan totaalisesti. Hän kysyi kuka oikein luulen olevani ja kun vastasin iloisesti että “oma itseni” hän häipyi pikaisesti paikalta selvästi raivoissaan.

Tapaus 170

Kaikenlaista ”pientä” ja ällöttävää on minullekin vuosien mittaan tapahtunut, mutta ihmettelen miten edelleen päälle kolmekymppisenä, rationaalisena ja itsenäisenä ihmisenä annan itseni vieläkin välillä uhriutua ajatellen että ei se nyt ole niin vakavaa tai tätä nyt vaan pitää sietää.

Lapsena silloisen ystäväni isä viljeli rutkasti iljettäviä rivoja vitsejä ja kaksimielisyyksiä, jotka hämmensivät ja inhottivat jo silloin. Hän kohteli ja kommentoi myös vaimoaan ja ystävääni varsin epäkunnioittavasti.

Kesällä 2017 kyseinen mies vieraili isäni talossa ja heitti kaksimielisen kysymyksen minulle tiedustelllen rivien välistä millaisesta kyrvästä pidän. Koska olimme isäni talossa hänen silmiensä alla, en halunnut aiheuttaa kohtausta nolaamalla tämän jo lähemmäs 70-vuotiaan perhetutun mutta jälkikäteen edelleen harmittaa että tuossakin annoin hänen käytökselleen hyväksyntäni ohittamalla kommentin naurahtamalla ja vaihtamalla sujuvasti puheenaihetta. Isäni välittää minusta paljon mutta varmaankaan ei pidä tällaista vakavana tai luottaa että sanavalmiina pystyn pitämään puoleni.

Samoin nyt ulkomailla reissatessani usein huomaan olevani vaikeassa tilanteessa, kun en tiedä onko miesten lähelle tuleminen, suukottelu ja koskettaminen paikalliseen kulttuuriin kuuluvaa ystävällisyyttä vai voinko pitää heidät loitommalla tai älähtää tarvittaessa. Koetan pitää mummotestin mielessä jatkossa, jos koen että eivät mummoaan tervehtisi tai koskettaisi sillä lailla niin todennäköisesti ei tarvitse minunkaan sitä sietää maasta riippumatta.

Ensimmäiset hämmentävät ja ahdistavat seksuaalisen häirinnän muistot ovat varmaankin esikoulusta, kun vuotta vanhempi poika kuvaili miten äitini varmaan lutkuttaa isäni munaa. Hän oli siis seitsemänvuotias. Isänsä tuntien sai varmaankin vain kehuja kotona asiasta.

Nyt vannon että seuraavan kerran saan suuni auki tai kämmeneni läjähtämään kun joku minuun kajoaa verbaalisesti tai fyysisesti. Suututtaa!

Tapaus 169

Klassinen tapaus: Menin nukkumaan kotibileissä ja heräsin siihen kun ns. ”kaveri” on tullut lusikkaan ja työntänyt käden housuihin, eikä lopeta vaikka herään ja koetan työntää häntä pois. Tilanne jatkuu kunnes nousen ja menen toiseen huoneeseen, missä on muitakin. Myöhemmin kuulen, että hän on tehnyt saman muillekin ystävilleni, ja yksi kavereistani oli hänen entinen tyttöystävänsä, jolta kuulen että hän pakotti tyttöystävänsä seksiin moneen otteeseen. Eli raiskasi.

Tietenkin näiden juttujen lisäksi oli lukemattomia puskarunkkareita, rivojen kuiskijoita, puristelijoita ja läähätyspuheluita.
Yli kolmekymppisenä olen pariin otteeseen tullut huumatuksi tyrmäystipoilla, toisesta kerrasta jopa tiedän kuka sen teki, mutta onneksi molemmilla kerroilla oli onni mukana (taas!) ja selviydyin omaan sänkyyn ilman pahempia seuraamuksia. Näitä juttuja kelatessa olen miettinyt monesti, että mulla on ollut ihan käsittämättömän hyvä tuuri.

Toisen kerran jäin jatkomestaan yöksi, kyseessä oli vanha tuttu vuosien takaa, olin joskus ollut vähän ihastunutkin häneen. Itse asiassa olin ihan varsin halukas seksiin, mutta jossain välissä olinkin tipahtanut sänkyyn. Herään siihen, että mulla on vaatteita riisuttu, ja tää mies on mun sisällä. Olen tosi hämmentynyt ja vielä aika humalassa, ja mietin et miten mä en ollenkaan muista miten tähän tultiin? En keskeyttänyt, koska olihan tää ajatus mullakin ollut. Ja oli ihan kivaakin. Mutta seuraavana päivänä koitin muistella, että miten siinä oikeen päädyttiin siihen pisteeseen, enkä vaan oikeasti muista muuta kun että menin sängylle pötkölleen vaatteet päällä ja seuraava muistikuva on seksi. Myöhemmin käy ilmi, että mies on varattu (ei tullut puheeksi) ja sit vielä myöhemmin että muillakin on samoja kokemuksia. Että on ollut periaatteessa ihan suostuvainen, mutta seksi on alkanut nukkuessa ilman varsinaista suostumusta. Ilman ehkäisyä. En osannut mieltää sitä raiskauksena, mutta sitähän se oli. Ei me oltu mitään sovittu tai edes lähestytty mitenkään toisiamme ennen sitä hetkeä.

Tapaus 168

Mun 90-vuotias vuokraisäntä on myös kunnostautunut ahdistelemalla, se alkoi kun miespuolinen alivuokralainen muutti pois ja samaan aikaan hän sai tietää, että olen ”napatanssija”. Sen jälkeen hän halusi halata aina käydessään, ja ilmaantui usein ilmoittamatta puutarhaani pyörimään. Kerran olin juuri tullut suihkusta ja palloilin makuuhuoneessani puolialasti, kun tajuan että joku tuijottaa ikkunasta. Menen ulos niin siellähän se pappa on, ”räystäitä katsastamassa”. Sittemmin hän avautuu siitä, miten vaimo ei enää halunnut enempää lapsia vaikka hän olisi halunnut, ja mittailee samalla katseellaan lanteitani. Kertoo olevansa puutteessa, ”ainakin halauksen puutteessa”. Kun täällä tehtiin remonttia, hän kertoo vuolaasti remonttimiehille, miten tulee mun luo aina kun vaimon kanssa on ollut riitaa ja laittaa käden mun olkapäille. Jossain vaiheessa koitti tulla parin viikon välein lukemaan vesimittaria, ja kun sanoin, että sehän luettiin just, niin totesi vaan että ”jaa, no ihan kun olisin koittanut vähän juksata”. Ja toisella kertaa, kun remppamies on laittamassa lattialistoja mun kotistudioon ja kysyy ohimennen et mitäs tanssia mä siellä harrastan, niin isäntä (jonka jostain syystä piti tässäkin manööverissä olla mukana) hihkaisee, että ”no semmosta että sitä kun kattoo niin alkaa sormet syyhytä!”. Minä ja remppamies ollaan jäätävästi hiljaa, isäntää kikatuttaa.

Mä pidän itseäni onnekkaana, ettei oo ns. ”käynyt pahemmin”, koska tiedän lähipiiristänikin monia, joille on käynyt paljon pahemmin, ja joiden on monta astetta vaikeampaa puhua niistä kokemuksistaan. Mulla on kohtuullisen vahva itsetunto, turvallinen perhetausta ja olen sanavalmis feministi, ja silti jotkut näistä tapauksista on hävettäneet, olen kantanut syyllisyyttä tai tehnyt tilanteesta itselleni vielä ikävämmän koska olen koittanut suojella ahdistelijan egoa. Että syvässä on, asenteet ja mielikuvat. Tuntuu huikealta, että keskustelu on oikeasti räjähtänyt silmille, tätä ei pääse pakoon eikä sitä voi lakaista maton alle. Ei viitsi edes alkaa miettiä, miten erilainen kehonkuva ja itsearvostus olisi voinut olla ilman noita nuoruuden häiriköintejä, tai miten erilaisia asioita olisi uskaltanut tavoitella jo nuoresta asti jos ei olisi joutunut niin rankan objektifioinnin kohteeksi mitä isotissinen teinityttö saa osakseen. Oikeasti heitin teininä läppää siitä, miten pitäisi varmaan alkaa pornoalalle niin tällä kaikella huomiolla voisi edes tehdä rahaa. Viesti oli selkeä, arvosi on noissa kurveissa ja muuta me ei nähdä ja jos siltä tuntuu niin kajotaan suhun vaikka väkisin.

Tapaus 167

Kerran lähdin jatkoille ystäväni luo, ja matkalta tarttui mukaan pari miesseuralaista, mentiin kämpille vaan juomaan vähän viiniä ja juttelemaan, nukuttiin kaikki samassa huoneessa eikä siinä ollut mitään erityisempää eroottista viritystä. Kuitenkin niin, että kaverini nukkui toisen tyypin kanssa samassa punkassa, ja mun kanssa avattua sohvaa jakoi se toinen jätkä. Hän oli siihen asti vaikuttanut todella asialliselta, puhui kaunista englantia ja keskustelimme syvällisesti kulttuureista, uskonnoista ja sen sellaisesta. Emme suudelleet enkä mitenkään antanut ymmärtää, että seksiä olisi tarjolla. Mutta sillä hetkellä, kun laskin pääni tyynyyn, tämä kaveri liimantui kylkeen. Ensin annoin olla, ajattelin että kerrankos sitä nyt lusikassa nukutaan, mutta sitten alkoi kopelointi. Otin hänen kätensä ja työnsin pois, ja sanoin että haluan vain nukkua. Ei mennyt perille. Kopelointi jatkui vain kiihkeämmin, ja hän kuiski korvaani että ”you’re an empress, I’ve never been with an empress”. Sanoin että oikeasti nyt en yhtään halua tämmöistä, mua väsyttää ja nukahdan ihan kohta. Systemaattisesti kaavin hänen kouransa pois rinnoiltani ja haarojen välistä. Mutta ei mennyt perille.

Siinä vaiheessa alkoi kiusallisin osuus. Tajusin, että hän ei nyt lopeta, mutta toisaalta en halunnut pompata ylös ja alkaa karjua että nyt jumalauta lähet jätkä yön selkään, koska en halunnut nolata häntä. Itsehän olin jatkoille pyytänyt, olin kai sitten kuitenkin lähettänyt väärää signaalia. Niin koitin sitten purra huulta ja sinnitellä, kääntyen vatsalleni ja suojaten kehoani, työntäen hänen käsiään pois, toistellen että haluan vain nukkua. Hän hetkittäin vetäytyi kauemmas, mutta juuri kun olin nukahtamassa havahduin taas hipelöintiin. Yöstä tuli todella pitkä, enkä nukkunut silmäystäkään. Ahdisti jumalattomasti, mutta ajattelin että ei se mua ainakaan raiskaa kun kaveri ja se toinen jätkä nukkui samassa huoneessa. Aamulla nousin kun puhelin soi, ja kun lopetin puhelun tämä hemmo tuli perässäni keittiöön. Väitin, että soittaja oli poikaystäväni, joka ei varmasti olisi iloinen kuullessaan mitä oli tapahtunut. Mies sanoi että ei kai mun tarvi kertoa, mihin totesin että ei mulla oo mitään syytä salatakaan. Hän kysyi, että voitaisiinko silti olla ystäviä, että antaisinko puhelinnumeroni. Katsoin häntä murhaavimmalla katseellani ja sanoin että ei, voitko poistua. Sitten hän lähti, ja olin valmis itkemään. Syytin itseäni siitä, että olin johdattanut itseni tilanteeseen kuvittelemalla, että hän oikeastikin oli kiinnostuneempi tutustumisesta minuun kuin tissien väkisin koplaamisesta. Tunsin itseni tyhmäksi ja heikoksi, olen kuitenkin aika tiukka ja sanavalmis lyyli kun niikseen tulee. Hävetti ja ahdisti pitkään.

Tapaus 166

Kun olin joku 10 – 11, olin tulossa yksin luistelemasta illalla, oli pimeää ja kotimatkalla mun perässä alkoi ajaa hiljaa pakettiauto, jonka ohjaamossa oli kaksi miestä. Itse en osannut pelätä, mutta kaksi aikuista naista tuli vastaan ja pysäytti minut kysyäkseen onko noi mun tuttuja. Kun vastasin ei, ne sanoi että me saatetaan kuule sut nyt kotiin, ja ne näytti sen verran vakavilta että en kysellyt että miksi. Auto häipyi eikä sen koommin näkynyt.

Kuten aika moni, joiden tarinoita olen lukenut, mäkin olin niitä mimmejä, joilla kasvoi rinnat jo tosi nuorena, minkä johdosta miesten käytös muuttui vaikka olin vasta murrosiässä.

Kun olin 12, mun luokanopettaja oli sellainen rento ja hauska nuori (~30v) mies, josta kaikki tykkäsi, minä myös. Huomasin kuitenkin joskus hänen tuijottavan rintojani tunnilla, jos vaikka kesken kokeen tekemisen nostin katseeni tms. En ajatellut siitä sen enempää, vaikka se tuntui kiusalliselta. Mutta sitten meillä oli koulussa naamiaisdisko, ja olin pukeutunut ”prinsessamekkoon” joka oli oikeasti vintage tanssiaismekko melko matalalla kaula-aukolla. Opettajani tuli hakemaan minua tanssimaan, vaikkei ollut tanssinut kenenkään muun kanssa, ja tanssilattialla painautui ihan lähelle. Mies oli minua huomattavasti pitempi, joten hänen nivusensa olivat siinä vatsani korkeudella, ja tanssin aikana mulle alkoi tulla tosi epämiellyttävä olo. Hän ikäänkuin hieroi haaroväliään vatsaani ja tunsin jotain kovaa enkä ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse. Sen sijaan, että hän olisi ymmärtänyt lopettaa tämän reaktion johdosta, hän painoi minua vaan tiukemmin itseään vasten kunnes kappale loppui ja pääsin pois.

Sen jälkeen hän hetken tanssitti toista tyttöä, sillä lailla käsistä pitäen, ei slovarityylillä, eikä hakenut sen jälkeen muita tanssimaan. Olin todella hämmentynyt siitä, mitä oli tapahtunut, ja oikeastaan meni pari vuotta että todella ymmärsin miksi mulla oli niin kamalan huono olla siinä hetkessä. En koskaan puhunut tästä kenellekään kuin vasta aikuisena, olin varma ettei kukaan uskoisi minua ja koska opettaja oli todella suosittu toiset olisivat ajatelleet että valehtelen, jotta muut luulisivat minun olevan joku erityissuosikki.

Yläasteella seksuaalinen ahdistelu oli ihan arkipäivää. Yksi isokokoinen rinnakkaisluokkalainen lätkäjätkä iski silmänsä muhun, ja sain sit säännöllisesti lunta vaatteiden alle joka välitunnilla, ja kun menin kerran raivoissani valittamaan valvojalle, joka oli nuori miesopettaja, hän vain naurahti että ”rakkaudesta se hevonenkin potkii”.

*ttu että *tutti.

Yhtenä iltana olin menossa nukkumaan kun kuulin ikkunan takaa jotain ääntä, ja kun katsoin, siellä oli tää lätkäjätkä toisen korstokaverinsa kanssa stalkkaamassa. Seuraavana päivänä hän tuli maireana ilmoittamaan toisten edessä, että mulla on söpöt pitsiset pikkuhousut. Tää kaveri oli ikäisiään vanhemman oloinen ja liikkui ylempiluokkalaisten mimmien kanssa, joten tästäkin huomiosta olisi kai pitänyt olla tosi imarreltu. Mua otti vaan niin paljon päähän että joku kävelee mun rajojen yli tolla lailla, vaikka en oo ollenkaan kiinnostunut.

Toinen rinnakkaisluokkalainen poika juoksi kerran urheilukentän läpi ja ohi mennessään riuhtaisi mua toisesta rinnasta niin että sattui. Sitten se nauroi remakasti kavereidensa kanssa päälle. Siitä hemmosta tuli sittemmin totaalinen sekakäyttäjä, ja kun about 20 vuotta myöhemmin näin sen junassa (en tervehtinyt), se tuijotti mua koko matkan ja sitten se etsi mut fb:stä ja lähetti kaveripyynnön ja jonkun tosi kryptisen runkkuviestin keskellä yötä. Blokkasin. Silti törmään välillä kun samalla pikkukylällä asutaan.

Kun olin 15, hengasin kavereideni kanssa illalla rautatieasemalla, kun siististi pukeutunut valkohiuksinen herrasmies lähestyy minua. Hän tiedustelee, josko lähtisin 5000 markalla viettämään yhden yön hänen kanssaan.

16-vuotiaana yöjunassa istun vastapäätä tosi omituista ukkelia, joka kaivaa purkkaa taskustaan ja kysyy haluaisinko. Paketti oli avaamaton ja hetken mielijohteesta otin purkan. Hetken pureskeltuani mies kysyy saako ostaa sen purkan takaisin. Tarjoaa siitä 20 markkaa. Tingin hinnan kolmeen kymppiin, annan purkan ukkelille ja siirryn toiseen vaunuun, ettei hän näkisi missä jään pois. Tälle jutulle kyllä naurettiin kavereiden kanssa.

Kun kävelin 17-vuotiaana myöhään illalla kotiin kaljotteluillan jälkeen, mua lähti seuraamaan kaksi aikuista miestä, ja kuulin heidän juttelevan siitä, että mitä he haluaisi mulle tehdä. Ei muuten ollu mannermainen aamupala se, vaan jotain aika paljon ikävämpää, ja siinä vaiheessa alkoivat lähestyä ja piirittää mua molemmilta puolilta. En sanonut mitään, tihensin vain vauhtia ja tuijotin eteeni ja mietin kuumeisesti mitä tehdä. Sitten näin auton valot päällä parkissa läheisen kioskin pihalla, ja kuulin kun toinen miehistä kysyy että ”onks toi sun kyyti?” En edelleenkään sano mitään vaan paahdan kohti autoa. Miehet kääntyvät ja jatkavat matkaa, minä kuljen kioskin pihaan, josta auto on juuri lähdössä. Miehet eivät nää, etten astu autoon sisään vaan menen kioskin taakse piiloon. Odotin siellä ainakin vartin ennen kuin uskalsin liikkua, mieskaksikko kuitenkin lähti samaan suuntaan kuin missä mun koti oli.

Samoihin aikoihin olin aamuyöllä tulossa kotibileistä naispuolisen ystäväni kanssa. Istahdimme penkille tupakalle, kun paikalle tulee pari meitä vanhempaa kundia ja alkaa haastaa juttua. Aika pian alkaa härski vonkaaminen, johon vastaamme väittämällä olevamme lesboja ja suutelemme päälle. Tilanne ei ollut siihen asti ollut mitenkään uhkaava, ja mekin oltiin aika läpällä liikenteessä, mutta sitten ilmapiiri muuttuu ja jätkät alkaa uhota tosissaan käännyttävänsä meidät heteroiksi. Sitten otettiin jalat alle ja juostiin. Miehet juoksi meidän perässä hyvän tovin, kunnes piilouduttiin paloaseman taakse, ja onnistuttiin eksyttämään. Tuuri oli mukana, taas kerran.

 

Tapaus 165

”Sua saa varmaan panna tissien väliin.”

”…?”

”No mää ny vaan ajattelin, kun sulla on tuollainen tatuointikin.”

Ja ne lukemattomat vastaavat ohimennen heitetyt asiattomat kommentit, joihin sai tottua pienipalkkaisena asiakaspalvelijana mm. perheravintolassa työskennellessä.

Not cool.

Tapaus 164

Olen purrut kieltäni monta kertaa tästä asiasta: seksuaalisesta häirinnästä. #metoo kampanjan vallatessa nyt some (ja hyvä niin), en kai ihmisoikeustutkijana voi enää näistä vaietakaan. Olenhan jonkin sortin feministi ja tämä on laaja ihmisoikeusongelma.

Koulu voi olla maailman paras paikka. Se on kuitenkin osalle lapsista maailman pahin paikka. Jokaisella lapsella tulee olla turvallista oppia. Minulle ja luokkalaisilleni se ei aina ollut. Kiusaaminen oli hyvinkin fyysistä: lähentelyä ja lyöntejä, joita vanhempi poika kohdisti nuorempiin tyttöihin ja poikiinkin. Meidän lasten kokemusta kiusaamisesta vähäteltiin koulussa. Kyseltiin, että ehkei kyse ollut lyönnistä vaan läpsimisestä. Kiusattujen piti halata kiusaajaa anteeksipyynnön jälkeen kohdatakseen kiusaajan taas seuraavana päivänä. Tilanne ratkesi vasta, kun yhden oppilaan vanhemmat hakivat lähestymiskieltoa kiusaajalle ja saivat sen. Siinä prosessissa usko vanhempiin vahvistui, siinä missä opettajaan ja kuraattoriin laski.

Sitten astuin työelämään. Hallinto-oikeuden tuomari, monen lapsen isä ja isoisä kopeloi humalassa oman alan tilaisuudessa minua ja muutamia muita ikäisiäni naisia. Kukaan ei puuttunut asiaan, sillä sellainenhan hän vain on. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että minä tai joku toinen nuorempi nainen, jota kähmittiin, saattaisi ilmoittaa esimerkiksi poliisille tai lehdistölle. Tai jos tuli ajatelleeksi, ei nähnyt vaivaa tehdä asialle jotain. Ja nämä ”kukaan” olivat melkein kaikki juristeja (ja vieläpä perus- ja ihmisoikeuksiin ja rikosoikeuteen erikoistuneita), joten tiedonpuutteesta toiminnan puute ei johtanut.

Puhuin asiasta vanhempien mentorinaisteni kanssa. He elivät seitkytluvulla nuoruuttaan, jolloin kaikkia kähmittiin kaikkialla koko ajan. Ei tämä tuomarin toiminta heitä hätkäyttänyt. Jopa hieman hätkähdin, miten jopa naiset pitivät reaktiotani ylimitoitettuna.

Tehdäänkö nyt asia selväksi? Tällaisten asioiden maton alle lakaiseminen on edesvastuutonta. Puhutaan rikosasioista. Puhutaan asioista, jotka voivat traumatisoida. Puhutaan yhteiskunnallisesta vallan väärinkäyttämisestä. Puhutaan oikeudesta ruumiilliseen itsemäärämiseen, joka on muuten perus- ja ihmisoikeus. Jos edelleen ajattelet, että moni ylireagoi, niin pysähdy hetkeksi ja mieti, mistä ajatus tulee.

Tätä mantraa hokemalla voimautin aikanaan itseni ja kirjoitin asiallisen kirjeen tuomarille, jossa selitin hänen toimintansa asiattomuuden. Sellaisen kirjeen tulee saamaan muuten muutkin vastaavaa toimintaa harjoittavat.

Toinen tuomari löytyikin sitten käräjäoikeuden esimiehistöstä. Hän tykkäsi vääntää vitsejä prostituoiduista ja seksuaalisesta häirinnästä. Usein hän totesi, että tästäkin varmaan joku taas suuttuu, mutta sanon silti. Kun hallinto-oikeuden seksuaalisesta häirinnästä uutisoitiin laajasti, vitsaili käräjäoikeuden tuomari, että ”Kollegat ovat kyselleet, olenko ollut siellä töissä. Haha, pitäisiköhän tehdä koulutus, jossa näytän naisten kokovartalokuvasta, mitkä ovat kiellettyjä alueita?”

Niin. Kolmas tuomari löytyi myös oman alan tapahtumasta. Kaksi kertaa vanhempi mies pussasi päähän ja taputti reidelle.
Kun aloitin tutkijana ja laitoin oveeni kyltin ”syrjimätön alue”, mieskollegat olivat varovaisesti tiedustelleet ohjaajaltani, että purenko? Olenko sellainen tiukkapeppufeministi? Ohjaaja oli nauranut ja vastannut, että ei pure.

En purekaan, en. Mutta jonkin sortin feminismiä näinä aikoina on pakko harjoittaa, jotta maailma tulisi siltäkin osalta pikkuhiljaa tasa-arvoisemmaksi. Siihen tarvitaan aktiivisia toimenpiteitä. Syyllisyyttä ja vähättelyä ei pitäisi joutua kantamaan ne, joita vastaan on tehty väärin, vaan ne, jotka väärin ovat tehneet. Ja tilanteisiin pitää puuttua, yhdessä.

Joten tämä on julkinen lupaus.
Minä lupaan puuttua, jos näen, että jonkun ruumiillista itsemäärämisoikeutta loukataan.
Minä lupaan, etten vähättele kenenkään kokemuksia.
Minä lupaan.

Tapaus 163

Vaikka olen kokenut seksuaalista häirintää paljon niin eräs tapaus jäänyt kummittelemaan mielen päälle enemmän kuin muut.
Olin yläasteella reippaasti alkoholiin menevä nuori. ”Lääkitsin” paniikkikohtauksia ja ahdistuskohtauksiani vetämällä tajun kankaalle. Pöllin viinaa porukoilta ja mistä sitä nyt käsiinsä sai vaan. Paikallinen taksikuski (ajoi myös koulutaksia) haki meille alkoholia. Hän kutsui meidät myös kotiinsa dokaamaan. Porukassa tyhmyys tiivistyy, dokattiin äijän viinoja. Hän oli hommannut myös kermavaahtoa jolla kehotti meitä leikkimään ja nappailemaan kuvia (hän siis antoi meille kameransa), usein vaan nauroimme näille pyynnöille päin naamaa.

Kerran istuin vessassa kusella heikossa hapessa kun yksi kaverini tuli ottamaan musta kuvan kun istuin huojuen vessanpöntöllä housut kintussa. Taksikuski tuli muutama päivä tämän illan jälkeen kertomaan mulle kahden kesken, että hänellä on musta ihana kuva jossa näkyy kriittiset paikat, mutta ei hätää, hän ei aio näyttää sitä kenellekään muulle ja aikoo säilyttää kuvaa jemma nimisessä piilossa. Tunsin oloni tämän takia likaiseksi ja nolatuksi. Kannoin kummallista syyllisyyttä tapauksesta monta vuotta ja ajatus siitä, että sillä hirveällä äijällä on musta paljastava kuva oksetti. Hän puhui tästä kuvasta mulle useaan otteeseen vihjailevaan sävyyn. Lopulta lakkasin tervehtimästä häntä kokonaan. Nykyään tekisi mieli huutaa pää punaisena ja nöyryyttää ukko julkisesti. Monesti mietin, että onneksi ei käynyt mitään vakavampaa. Meillä oli silloin poikaystävät jotka tajusivat, että äijän viinoihin ei todellakaan paranisi koskea. He tulivat hakemaan meidät pois ja pakottivat meidät lupaamaan, ettemme mene sen ukon luo enää

Tapaus 162

Aloitin pianotunnit viisivuotiaana ja oli heti selvää, että musiikki on suurin rakkauteni ja vapauteni. Keski-ikäinen, puolalainen miesopettaja omi minut tähtioppilaakseen pian ensimmäisen oppilaskonserttini jälkeen. Hän oli maineikas hahmo pienessä merilappilaisessa kaupungissa ja vanhempani olivat ylpeitä, että hän huoli minut oppilaakseen.

Kasvoin tämän miehen opetuksessa pikkutytöstä teinitytöksi ja myöhemmin nuoreksi naiseksi. Soittotunnit olivat täynnä epämukavaa koskettelua, lähentelyä ja seksualisoivan ilmapiirin täyttämiä pelon hetkiä, ulkonäön kehumista ja erilaisia pakottamisia. Purin hammasta, enkä kertonut kenellekään, koska lapsen logiikalla pelkäsin, että tämä hieno opettaja kieltäytyy opettamasta minua eikä minusta sitten voi koskaan enää tulla artistia. Opin jo nuorena mallin, jossa miehen haluja täytyy miellyttää, mikäli haluaa saada jotain itselleen tärkeää – tässä tapauksessa oppia soittamaan ja kasvaa kutsumusammattiinsa.

Koska opettaja oli todella narsistinen hahmo ja pahoinpiteli muun muassa omaa vaimoaan työpaikalla lasten katseiden alla, hänen annettiin toimia mielivaltaisesti. Naispuolinen musiikkikoulun rehtori ei uskaltanut puuttua mihinkään. Kaikki aikuiset ja kasvattajat ympärilläni näyttivät hyväksyvän mallin, jossa uhkaavaa mieshenkilöä täytyy miellyttää ja uhraukset täytyy vain hyväksyä. Laulaminen oli tärkein musiikkiterapiani ja rakas sivuaine, mutta opetuksessa oli käytävä salaa. En voinut koskaan esiintyä julkisesti, ettei tämä luvaton harrastukseni tulisi ilmi. Meni pitkään, ennen kuin tajusin, että minulla on oikeus käyttää ääntäni. Ja että elämäntehtäväni on muun muassa siitä puhuminen. Siksi kirjoitan tätäkin tekstiä. Emme voi muuttaa menneisyyttämme mutta tulevaisuuden voimme muuttaa.

Seksuaalisen häirinnän ja nöyryytyksen lisäksi musiikillisten lahjojeni mitätöinti onnistui hetkellisesti täysin. Jäin lopulta kiinni salassa otetuista laulutunneista eikä opettajani tervehtinyt perhettäni enää koskaan. Hän ei sanonut sanaakaan valmistujaistilaisuudessani ja jäin vaille minkäänlaista hyväksyntää tältä auktoriteetiltani. Valmistuin musiikkikoulusta ja ilmoitin, etten enää koskaan soita pianoa enkä laula, kipu oli liian kova. Seuraavana vuonna luin uutisista, että opettajani oli vihdoin irtisanottu seksuaalisen häirinnän ja alaikäiseen oppilaaseen kohdistuneen ahdistelun vuoksi. Perheessäni vaiettiin senkin jälkeen eikä kukaan koskaan kysynyt, olenko minäkin saanut tästä ilmiöstä osani.

Muun muassa pitkän terapian, häpeän työstämisen, sisuuntumisen, naistutkimukseen keskittyvän akateemisen tutkinnon, kokonaisvaltaisen parantumisen ja henkisen matkanteon jälkeen julkaisin esikoissinkkuni pari viikkoa sitten. Se kertoo tästä matkasta ja tunteiden työstämisen tärkeydestä. Toivottavasti kukaan ei pahastu, että jaan linkin YleX:n artikkeliin tämän tekstin alle, koska toivon, että mahdollisimman moni samoja asioita kokenut voisi mahdollisesti saada tästä mun omasta ”healing mantrastani” uuden voimalaulun, joka voisi antaa voimia matkalla kohti emotionaalista vapautta. Näistä asioista on puhuttava ääneen, jotta maailma voi muuttua. Olen päättänyt olla palveluksessa, sekä musiikintekijänä että äänitorvena. En mieti enää sekuntiakaan, onko se sallittua tai pahastuuko joku. Sisäinen turva on rakentunut. Lopuksi ote laulun lyriikoista, lähetän niiden myötä sisua ja rakkautta teille kaikille:

Nothing can wash you off, shame still remains
but I will undress it like the stories you told me.
Layer by layer I peel, reveal and I feel,
your fingerprints don’t define who I can be
bruises will fade and like a sunray
I’ll find my way trough the concrete.

https://yle.fi/ylex/uutiset/ylex_nosteessa_esittelyssa_irene_joka_haluaisi_sinkkunsa_soimaan_metoo_-teemaiseen_elokuvaan/3-9963549

Tapaus 161

Olen 36-vuotias nainen, ja tässä on minun seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön historiani. Omasta mielestäni nämä tapaukset eivät ole mitään pahoja, mutta on ollut todella vapauttavaa kirjoittaa näitä ylös. Eihän näitä enimmäkseen halua miettiäkään, ja varmasti on ollut paljon niin arkipäiväistä ehdottelua ja nimittelyä että se on unohtunut. Tässä kuitenkin päällimmäisenä mieleen muistuneita:

Kun olin noin 11-vuotias, isoenoni auttoi vanhempiani remontoimaan uutta taloamme ja sen takia hän asui meillä vähän aikaa. Hän oli meidän lasten mielestä mukava. Kerran kuitenkin olin omassa huoneessani kun huomasin isoenon olevan vastapäisessä kylpyhuoneessa, ja kylpyhuoneen ovi oli selkosen selällään. Hän seisoi siinä paikoillaan alasti, sukuelimet näkyvissä ja vain katsoi minua. Se ei ollut tavallista, en ollut koskaan nähnyt häntä alasti. Häpesin ja avasin nopeasti edessäni olevan vaatekaapin oven päästäkseni pois tilanteesta, pois näkyvistä. Tilanne ei toistunut, eikä hän sanonut minulle koskaan mitään siihen liittyvää. Minäkään en sanonut asiasta kenellekään, vaikka mielestäni se oli tarkoituksellinen ja epänormaali tilanne. Olisin tavallaan halunnut kertoa vanhemmilleni, mutta samaan aikaan pelkäsin että olisi kuulostanut siltä kuin tilanne olisi ollut aivan tavallinen (ovi unohtunut auki, ei mitään tarkoituksellisuutta) ja minä kuvitellut kaiken ja syyttänyt turhasta (syyttänyt mistä? onko väärin tulla nähdyksi alasti kylpyhuoneessa, kenties vahingossa?). Jotenkin likainen olo siitä silti jäi, ja tämän ohikiitävän hetken muistan päällimmäisenä kun ajattelen nyt jo edesmennyttä isoenoani.

Olimme parhaan kaverini kanssa vielä ala-asteella, kun kerran kirjastossa joku vanhempi epäsiistin oloinen mies tuli selittämään meille jotain epämääräistä siitä, miten on niin hankalaa kun naisilla klitoris on siinä ulkopuolella, että jos se olisi pillun sisällä niin sitten kyrpä osuisi siihen panemisen aikana. Nyökkäilimme vaivautuneina, meidät oli opetettu kohteliaiksi emmekä osanneet paeta tilanteesta, eikä kukaan lähistöllä oleva aikuinen tullut pelastamaan meitä, vaikka olen varma että useampikin ihminen kuuli äijän horinat.

Jo ala-asteella hitaasti kypsyviä tyttöjä haukuttiin laudoiksi, ja ylä-asteella tyttöjen muotojen arviointi ja yleinen huorittelu oli tosi yleistä. Samaten jotkut pojat arvioivat kovaan ääneen tiettyjen naisopettajien rintoja, eivätkä kaikki opettajatkaan puuttuneet tällaiseen puheeseen millään tavalla.

Olin 12 tai 13 kun isomummoni (josta pidin todella paljon) taputti minua kehittymässä olevalle rinnalleni ja sanoi että sullahan on jo isommat tissit kuin äidilläsi (ei ollut, eikä edelleenkään ole, vaikka se nyt ei olekaan tarinan pointti). Hävetti, ja tämäkin jäi pitkäksi aikaa mieleen ikävänä tapauksena. Samaan aikaan tällainen tapa puhua ja koskea on tainnut olla vanhemmilla sukupolvilla yleinen, ja siksi ei ole tuntunut siltä että siitä saisi loukkaantua. Eniten hävetti se, että vartaloni kehitystä arvosteltiin koko perheen kuullen. Tämä oli olevinaan normaalia, eikä kukaan puolustanut minua.

Olin ehkä jo lukiossa kun vanhempieni tuttavaperhe lapsineen oli kylässä. Oli kesä ja minulla melko avonainen toppi päällä. Kaadoin mehua tuttavaperheen pojalle, minua vuoden pari nuoremmalle. Pojan isä kommentoi naureskellen jotain siitä miten poika tuijotti rintojani. En tiedä tuijottiko vai ei, eikä sillä kai ole mitään väliä. Todella vaivaannuttava tilanne, jossa toisten neutraali kanssakäyminen seksualisoitiin, eikä kukaan puolustanut meitä nuoria mitenkään. Vanhempani ja nuorempia sisaruksiani oli läsnä. Häpesin että olin pukeutunut jotenkin väärin ja vetänyt huomiota itseeni väärällä tavalla ja vääriltä ihmisiltä. Ajattelin että vanhempani häpesivät minua, vaikka ehkä he häpesivät enemmän tahditonta vitsailua. Omaa lasta pitäisi silti puolustaa ja opettaa puolustautumaan häiritsevältä puheelta.

Tapaus 160

Olin ehkä 19, minulla oli ollut jotain pientä flirttiä yhden jokusen vuoden vanhemman muusikkoheebon kanssa jonkin aikaa. Olimme porukalla viettämässä iltaa yökerhossa, minä asuin samalla puolen kaupunkia kyseisen heebon kanssa, muut ystävät toisella, joten sovimme jakavamme taksin illan päätteeksi.

Poistuessamme hän kaivoi taskustaan rullan roudarinteippiä, jolla teippasi käteni ranteista yhteen, tehden minusta toimintakyvyttömän.  Taksissa vaadin häntä avaamaan teipit, sen sijaan hän potkaisi minut ulos taksista lumihankeen ja jatkoi taksilla nauraen yksin. Nöyryytettynä, vihaisena ja loukattuna jäin lumihankeen toivomaan, että löydän jonkun joka vapauttaisi minut teipeistä. Onneksi löysinkin. En muista miten pääsin kotiin, rahaa kokonaiseen taksiin minulla ei ollut, kun toisin oli sovittu.

Seuraavan kerran näin heebon seuraavalla viikolla. Hän istui bändinsä kanssa baarissa, bändissä soitti myös hyvä kaverini. Lähestyin raivona, valmiina ripittämään häntä. En ehtinyt sanoa mitään, kun hän jo osoitti minua muulle bändille, huutaen ”Hei tos on se mimmi jonka mä teippasin!”  Koko bändi remahti nauruun, jättäen minut aseettomaksi, nyt huutoni olisi ollut vain tyhjää kitinää, huumorintajuttoman ämmän yksinäistä itkua. Tulin siis vielä pahemmin nöyryytetyksi. Myöhemmin hän on pyytänyt anteeksi tekoaan. Valitettavasti se ei auta yhtään mitään. Omanarvontuntoni vedettiin täysin nolliin. Kaverilleni hän oli sanonut, että hän halusi vain lopettaa kevyen flirttimme, tehdä selväksi ettei kiinnosta enää. Tämän miespuolisen kaverini mielestä tämä oli hauskaa vielä 15v myöhemminkin.

Tapaus 159

Tasan kymmenen vuotta sitten olin 19-vuotias ja elin niin railakasta elämää kuin nyt nuorena sinkkuna saattoikin. Takana oli yhdet erityisen hauskat bileet joista matka jatkui keskustaan baariin ja baarista lähdin yksin kotiin. Promilleja oli shottien jäljiltä kertynyt aiottua enemmän ja päätin hieman syrjäisemmältä tolpalta ottaa taksin. Se mitä en päihtymykseltäni tajunnut oli ettei taksi ollut virallinen, vaan jonkinlainen pimeä taksi tai joku satunnainen ohikulkija joka päätti ottaa tilanteesta kaiken ilon irti. Tajusin ettei kaikki ollut kunnossa kun kuski, noin neljäkymppinen mies, alkoi jutella kauniita ja taputtaa polvelle. Vaistoni heräsivät kunnolla siinä vaiheessa kun mies ajoi pimeälle rantatielle (Helsinkiläiset tietävät hakaniemessä kaupunginteatterin takaiset puistot, siellä ei tosiaan liiku ihmisiä) ja kopeloi, ehdotteli. Kännistäni huolimatta muistan suuttuneeni miehelle ja huutaneeni autossa kurkku suorana vitun limanuljaskaa ja saatanan pervoa. Kuski potkaisi mut ulos autosta, polvilleni, sinne talviselle ja märälle autotielle ja heitti laukun perään. Olin tapahtuneesta tosi järkyttynyt ja läheiset koettivat saada mut tekemään rikosilmoitusta. Mä en koskaan tehnyt. Ai minkä takia? Koska tiesin minkä kohtelun olisin poliisien osalta saanut. Humalainen tyttö, bilevaatteissa, astunut suoraan vieraan miehen autokyytin, oma vika. Suunnilleen sellaisen vastaanoton oli kaverini saanut poliisilaitokselta ilmoittaessa tulleensa humalassa raiskatuksi. Olin unohtanut koko jutun kunnes pari vuotta sitten kaikki muistui mieleen siitä mauttomasta, uhreja syyllistävästä poliisilaitoksen facebook-julkaisusta jossa vähäteltiin naisten tekemiä raiskausilmoituksia. Kännissä kun kaikki on sun oma vika, tekijöillä ei ole minkäänlaista vastuuta…

Tapaus 158

Toimin vuosia sitten aktiivina eräässä suomalaisessa järjestössä, jossa toimi samaan aikaan minua häiriköivä mies. Järjestö oli todella nuori eikä sillä vielä ollut mitään yhdenvertaisuusohjelmaa eikä protokollaa häirintätilanteiden selvittämiseksi. Järjestö itsessään tekee yhdenvertaisuustoimintaa joten oletimme kaikki että myös toimijat ovat ”hyviksiä”. En itsekään uskaltanut viedä asiaa eteenpäin, enkä ehdottaa sisäisten toimintaohjeiden luomista järjestöön.

Minulla oli ollut hiukan epämukava fiilis tästä tyypistä jo jonkun aikaa. Hän tuntui pyrkivän usein lähelleni ja varsinkin humalassa muuttuvan oudoksi minua kohtaan. Tuntui, että jos nauroin hänen vitsilleen tai kiinnitin häntä kohtaan mitään huomiota, hän ymmärsi sen flirtiksi ja alkoi vihjailemaan siitä että voisimme siirtyä jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Yritin pitää käyttäytymiseni mahdollisimman viileänä ja samalla mietin kuvittelenko kuitenkin kaiken.

Erään yli yön kestävän tapahtuman jatkoilla tuli eräiden onnitteluiden vuoksi aiheelliseksi halata toista järjestössä toimivaa miestä. Hän näki halaukseni ja kommentoi minulle myöhemmin kahden kesken loukkaantuneena että miksen ikinä halaa häntä. Ahdistuin kommentista ja vastasin hänelle että kai hän ymmärtää että haluan olla täällä vain kaikkien kaveri, että minä vain onnittelin, ja etten ole kiinnostunut tästä porukasta kenestäkään. Hän sanoi ymmärtävänsä, mutta jatkoi myöhemmin vihjailua ja virnuili minulle olevansa pettynyt etten osallistunut jatkoilla sekasaunaan. Mitä enemmän hän oli humalassa sitä enemmän tämä eskaloitui. Tilaisuudessa oli paljon ihmisiä ja uskon että hän luotti siihen ettei toisaalta kukaan oikeastaan kunnolla huomaa, ja toisaalta etten minäkään tekisi asiasta mitään julkista numeroa tapahtumassa. Yövyimme yhteismajoituksessa, ja hän tuli useaan kertaan kysymään millä patjalla minä nukkuisin. Kauhistuin, sillä tajusin että vieressäni oli vielä varaamaton patja. Puhuin tästä järjestössä toimivalle naishenkilölle, joka vaihtoi yöpaikkansa heti viereeni ja kävi sanomassa tälle miehelle että hän käyttäytyy oudosti ja että toivoisin hänen lopettavan. Olin helpottunut ja toivoin että koko asia olisi tässä. Seuraavana aamuna hän tuntuikin olevan sekä krapulassa että nolona.

Noin vuosi myöhemmin olimme molemmat järjestön kautta isoissa juhlissa vieraalla paikkakunnalla, enkä tuntenut paikalta kunnolla juuri ketään muuta kuin hänet. Juhlissa oli mahdollisuus sekasaunaan, ja osallistuin siihen. Miehen läsnäolo hermostutti minua mutta samalla luotin siihen että hän osaisi käyttäytyä. Olin juhlissa kuitenkin edustamassa ja tutustumassa joten päätin etten anna pelkojeni estää minua ottamasta tilanteesta kaikkea irti. Pidin mieheen ystävällisen viileitä välejä ja pyrin keskittymään muihin ihmisiin ja ohjelmaan. Olin jossain vaiheessa isolla, vieraalla porukalla saunassa ja olimme kaikki alastomina kun hän kurkkasi sisälle vaatteet päällä selvästi etsien jotakin, huomasi minut ja huikkasi ”Täällähän sä olet!”. Hän riisuutui ja tuli lauteille, jossa hän tuijotti avoimesti rintojani ja heitti outoa kaksimielistä läppää. Hän oli selkeästi todella humalassa. Olin paniikissa ja ahdistunut; mielestäni seksuaaliviritteinen puhe ei kuulu suomalaiseen sekasaunakulttuuriin ja asia alkoi häiritä selvästi myös muita paikalla olevia. Ihmiset yrittivät selvästi vaihtaa keskustelunaihetta ja joku kommentoi että ”en tiiä onko toi nyt hyvää läppää”. Tunsin olevani saunassa jumissa, ja vetäydyin pimeimpään nurkkaan odottamaan että voisin mennä joidenkin muiden vanavedessä suihkuun ja pois. Hän kuitenkin siirtyi viereeni ja lopulta alkoi silittelemään paljasta reittäni. Järkytyin enkä kyennyt muuta kuin nostamaan hänen kätensä pois. Tässä vaiheessa muut ihmiset alkoivat todella kiinnittää tunnelmaamme huomiota, ja joku tyyppi kommentoi miehelle nauraen ”sun tyttöystäväs taitaa olla sulle vihanen”. Sanoin todella tiukasti ettemme todellakaan ole mikään pariskunta, mistä tämä mies taas tuntui suuttuvan. Hän vastasi vihaisesti minulle ”Aijaa?!”, ihan kuin hänelle olisi ollut jotenkin epäselvää mikä meidän suhteemme laatu oli. Lähdin paniikissa pois, puin ja kaduin sitä että olin uskaltautunut alasti saunaan vaikka tietenkään mikään tästä ei ollut minun syytäni.

Loppuillan mies oli selkeästi minulle äärimmäisen vihainen: hän edelleen seurasi minua ja pyrki koskettamaan mutta samalla pilkkasi minua. Hän sanoi minun olevan ylimielinen ja ”käyttäytyväni kuin prinsessa”. Käskin hiljaa useaan kertaan häntä lopettamaan ja pysymään minusta kaukana, mutta hän selvästi taas laski sen varaan etten yli sadan ihmisen edessä vetäisi mitään julkisia kilareita; olimme juhlissa yhdessä edustamassa järjestöämme ja liian kilttinä keskityin vain toivomaan että koko yö olisi jo ohi ja että voisin vältellä häntä ihmismassassa. Jossain vaiheessa hän tuli tanssilattialle vaatimaan että tanssisin hänen kanssaan. Seurassani olleet ihmiset katsoivat meitä hämmentyneinä ja kiusaantuneina, ja supisin hänelle vihaisena ”Lopeta, mä en ole sulle mitään velkaa”. Hän oli selvästi raivoissaan, tuli minuun kiinni ja kuiskasi takaisin ”Ai et vai?”. Aloin tärisemään raivosta ja pelosta ja päätin lähteä heti nukkumaan. Tarkistin järjestäviltä tahoilta useaan otteeseen, että minulle järjestetty majoitus on varmasti eri paikassa kuin tämän miehen. Pyysin myös samaan majoitukseen tulevaa miestuttuani kävelemään sinne kanssani, ja nähdessään meidän lähtevän hän vielä huusi perääni: ”Ai, sä lähet TON kanssa vai?”. Miestuttuni tietysti hämmentyi tästä ja kerroin hänelle illan tapahtumat. Hän oli järkyttynyt ja pahoillaan ettei ollut tehnyt mitään; hän oli itsekin luullut että meillä on jotain ”juttua” eikä ollut halunnut puuttua toisten ihmisten ”nahisteluun”. Majoituksessa itkin koko yön.Tämän jälkeen jättäydyin järjestössä taka-alalle ja välttelin varsinkin kaikenlaisia yhteisyöpymisiä ja bileitä.

Vasta myöhemmin kuulin etten ollut ainoa jolla oli hänestä tällaisia kokemuksia. Tämä mies tuntui olevan kuitenkin arvostettu toimija järjestössä, joten kynnys muuhun kuin muiden naisten kanssa supisemiseen oli itselleni liian korkea. Olen kuullut että asiaa on käyty järjestössä myöhemmin todella kattavasti ja kypsästi lävitse ja olen kiitollinen toimijoille jotka uskalsivat nostaa kissan pöydälle, minä en ikinä uskaltanut. Asia on jättänyt minuun syvät arvet ja tämän tekstin kirjoittaminen oli vaikea ja pitkä prosessi. Suhtaudun nykyään epäilevästi kaikkeen sellaiseen yhdistystoimintaan jossa ei ole sisäisiä toimintamalleja häirintätilanteisiin, varsinkin jos sitä perustellaan sillä että ”meillä niitä ei tarvita koska me olemme hyvisjärjestö ja kannatamme tätä ja tätä hyvää asiaa”. Ahdistelua voi tapahtua missä vain porukassa.

Tapaus 157

Omissa häissäni kummisetäni on vaimonsa kanssa lähdössä ja tulee hyvästelemään minua ja sulhastani, halataan ja sitten hän kuiskaa korvaani: ”Hyvää seksiyötä”. Tämän ryhmän myötä tämä kohtaus muistui mieleeni ja sen jälkeinen inho. Kummisetä oli kännissä ja tuskin itse muistaisi tapahtuneen. Ja myös ne monet nuorempana baareissa tapahtuneet puristelut ja huorittelut ja esim työuran alun työpaikkojen vähättely ja tytöttely (sitä tekivät myös vanhemmat naiset, ei vain miehet) ovat nousseet ajatuksiin.

Tapaus 156

Olin 15-vuotias, kun näin ensimmäisen kerran peniksen seksualisoidussa kontekstissa. Olin liikkeellä muutaman luokkakaverini kanssa, ja mies pysähtyi juttelemaan kanssamme, emmekä heti tajunneet, että hän pyrki ajamaan meitä nurkkaan ja masturboi samalla. Lähdimme juoksemaan pois kun tajusimme, mitä tapahtuu. En muista, kerroimmeko asiasta kenellekään tai puhuimmeko asiasta edes keskenämme. Muistan, että syytin itseäni siitä, että en huomannut asiaa aiemmin ja siten koin, että olisin mahdollistanut tilanteen. Ottaa päähän, että mietin kannattaako minun edes kirjoittaa tätä, kun on ”niin vähäpätöinen” tapahtuma minulle. Tuntuu, että kasvoin maailmaan, jossa näin voi käydä, kun on tyttö. Mutta ei sen niin pidä mennä, ja omalta osaltani jatkossa en enää vaikene, jos vaan pystyn, vaikka kokisinkin tilanteen ”vähäpätöiseksi”.

Tapaus 155

Olen ollut seksuaalisen hyväksikäytön uhri lapsena. Ensin vaari, sitten isäpuoli ja naapuri. Olen ollut raiskauksen uhri kaksi kertaa ja seksuaalinen häirintä jatkuu näköjään aina.

Olen käynyt terapiassa, mutta syyllisyys on yhä vaivana.

Olen 63-vuotias ja viimeiset tapaukset ovat ovat johtaneet vain vähättelyyn ja mm. työpaikalla ei uskottu. Saan kommentteja:
”Olisit imarreltu, kun tossa iässä ollaan kiinnostuneita”, ”En usko, olet niin vanha”,
”Kuka sua vielä haluaa?”…

Olen saatanallisen vihainen! Tuntuu, että ahdistelu tulee tuplana!

Tapaus 154

Kiitos teille kaikille, jotka olette jakaneet kertomuksenne.Omani eivät ole pahimmasta päästä, mutta pyrin tällä pääsemään häpeästä yli.

Ensimmäinen oli päiväkodissa, jonka yhteydessä oli alakoululuokat. En muista, miten tilanteeseen edes jouduin, vaan muistikuvani alkavat siitä, kun eräs tokaluokkalainen poika on köyttämässä minua puuhun kiinni. Hän alkoi avata vaatteitani (saan vieläkin kauhukuvat lasten kurahousujen solkiäänistä) ja kysyi, haluanko piiskaa vaatteet päällä pimpalle vai paljaalle pyllylle. Tilanne ei edennyt, vaan hän kuitenkin itse avasi köydet ja käski sanoa, että oli kivaa.  Sivuhuomautuksena: viimeisin poikaystäväni, tarinani viimeisin sankari, totesi tämän hänelle kerrottuani minun itse menneen tieten tahtoen paikalle. Että olisin halunnut tätä, mutten kehdannut myöntää. Olin silloin n. 5-vuotias.

Muut tarinat ovat pääosin parisuhteistani, jossa minut heitetään pihalle, kun en suostu seksiin. Tai tönitään seinille. Useampi eri tilanne ja eri ihmisten toimesta. Lutkaksi haukkumista, kehollista arvostelua, klassista ”olisit onnellinen että minä huolin sinut” -juttua. Miltei raiskaukseen päätynyttä tilannetta kommentilla ”kyllähän sinä tätä haluat” (yritän kiemurrella pois). Eräs mies alkoi jutella kahvilassa, ja tuli ilmi, että asumme melko lähekkäin. Ajattelin kaverillisesti, että voimme aivan hyvin nähdäkin uudestaan. Toinen näkeminen oli hänen luonaan leffailta ja ruokaa (syytän itseäni sinisilmäisyydestä), jossa tilanne eteni hänen puoleltaan ns. kähmimiseen ja vaatteiden riisumiseen. Totesin, että pääsen helpommalla ”suostumalla” – ja olin myös todennut parisuhteistani, että seksistä kieltäytymisen seurauksista ei ole takuita. Eli ei väkivaltaa sinänsä, muttei missään nimessä ns. consent-tilanne myöskään. En antanut pukeutumisellani tai millään muullakaan mitään vihjeitä.

Viimeisimmästä parisuhteestani on liian vähän aikaa, jotta pystyn kunnolla käsittelemään asioita. Mm. pettäjäksi ja kuvottavaksi huoraksi haukkumista joistain mustelmista, joita en osannut selittää – en ihan oikeasti tiedä mistä ne olivat tulleet – jonka päälle kommentti ”no otatko suihin”. Halventavia eleitä (mm. naamalle runkkaamis -ele) kun en suostunut vastaavien kommenttien jälkeen tekemään hänelle voileipiä. Tällä hetkellä poden melko kroonista parisuhdekauhua.

Tapaus 153

Asuin parikymppisenä opiskelija-asunnossa, joka oli katutasossa mutta niin metsäisessä paikassa, että melkein jokaisesta ikkunasta näkyi lähinnä vain metsää. Myös makuuhuoneen ikkunasta näkyi metsää. En tykännyt paksuista verhoista, joten minulla oli makuuhuoneen ikkunassa vain isoäidin virkkaama pitsiverho. Eräänä varhaisena talviaamuna olin makuuhuoneessani laittautumassa päivävaatteisiin. Olin juuri alastomana, kun huomasin metsässä jonkun hahmon ottavan minusta kuvia ikkunan läpi. Koska sisällä oli valot päällä ja ulkona pimeää, en nähnyt hahmoa kovin hyvin, mutta näin kameran, ja itse varmaankin näyin ulos saakka. En toki ollut olettanut, että kukaan siellä metsässä katselisi, saati sitten kuvaisi. Soitin heti poliisille ja kerroin tästä kuvaajasta. Poliisi sanoi, että tapaus on tiedossa, ja että kyseessä on mies, joka on kuvannut muitakin ikkunoiden läpi juuri meidän alueellamme. Partio lähti ottamaan miestä kiinni. Myöhemmin minulle soitettiin takaisin poliisista ja kysyttiin, olisiko minulla vaatimuksia asiassa. En ymmärtänyt tarkkaan, mitä minulta kysyttiin, joten poliisi muotoili asian kärsimättömän kuuloisena jotenkin niin, että ”no haluaisitko sä että tälle miehelle nyt sitten tapahtuisi jotain tämän seurauksena”. Sanoin jotain siihen suuntaan, että mielestäni tällainen toiminta on sairasta, ja että toivoisin tietysti tämän tyypin saavan jonkinlaista apua tai hoitoa itselleen, mutta että en minä hänelle mitään pahaa halua tapahtuvan. Poliisi sanoi, että selvä juttu, ja asia oli siinä. Vasta myöhemmin tajusin, että tällainen salakuvaus on rikos, josta olisin kai voinut myös tehdä rikosilmoituksen. Poliisi esitti asian minulle puhelinkeskustelussa siten, että kyse on vain siitä, haluanko tälle miehelle ”tapahtuvan jotain”; ei siitä, onko omasta mielestäni kotirauhaani loukattu. Luonnollisesti tästäkin episodista jäi sellainen olo, että tapahtunut oli omaa syytäni: olinhan ollut alasti makuuhuoneessani, katutasossa, vaikka minulla oli vain pitsiverhot. Tuon tapauksen jälkeen koko makuuhuoneen ikkuna ja sen ulkopuolinen metsä tuntui minusta aina epämiellyttävältä. Mietin usein pimeällä, että onkohan ikkunan takana nytkin sama mies tai joku muu katselemassa. Tuossa makuuhuoneessa nukkuminenkaan ei koskaan tapahtuneen jälkeen tuntunut oikein turvalliselta.

Tapaus 152

Suhteemme alussa, kun olimme vielä molemmat melko kokemattomia, olimme viettäneet pidemmän session leikkien. Poikaystäväni halusi vielä kerran sitoa minut, mutta itse halusin jo lopettaa (olimme ruotsinlaivalla ja melkein satamassa, pelkäsin että siivoojat tulevat pian). Sanoin ei, mutta poikaystävä ei reagoinut siihen vaan leikki leikin loppuun. Minuun ei sattunut, mutta muistan kuinka olin todella ärtynyt kun toinen ei reagoinut selvään kieltoon. Menimme kotiin normaalisti ja vasta mietittyäni asiaa kunnolla tajusin, että poikaystävä oli raiskannut minut. Kun seuraavan kerran tapasimme sanoin hänelle tästä ja tivasin, eikö hän tajunnut että teki väärin. Poikaystävän ensimmäinen reaktio oli täysi kieltäminen, eihän hän nyt sellaista tekisi koskaan. Jonkin aikaa siinä riideltiin ja minä itkin, ja lopulta poikaystäväkin tajusi tekonsa ja murtui. Sen jälkeen leikeissämme on aina ollut turvasanat: sanat ”ei”, ”lopeta”, ”älä”, ”sattuu” saavat toisen lopettamaan välittömästi. Muita signaaleja, jotka pysäyttävät toisen ovat yhtäkkinen hiljaisuus/jäätyminen, kauhistunut ilme, toisen työntäminen poispäin ja itku.

Tapahtuneesta olemme keskustelleet useamman kerran ja vieläkin se sattuu, meihin molempiin. Poikaystäväni on empaattinen, huolehtivainen ja suojeleva, tukee minua kaikessa ja on aina valmis puolustamaan minua ja muita. Kun olemme miettineet syitä tapahtuneeseen, on päällimmäisenä ollut kokemattomuus ja se, että poikaystäväni oli oppinut seksin lähinnä pornosta ja netin keskustelukanavilta, joissa naiset esitetään miesten miellyttäjinä ja hieman mystisinä olentoina joiden ymmärtämiseen on erityiset koodit. Nykyään sana ”ei” laukeisee heti voimakkaan pysäyttävän reaktion, mutta poikaystäväni piti oppia tuo reaktio kantapään kautta. Miksei sitä reaktiota opetettu jo koulussa? Kerrottiin vain että tytöillä on menkat ja pojilla äänenmurros, millaisia sukupuolitauteja on ja miten niitä ja raskautta ehkäistään. Mitään ei puhuttu siitä, mitä seksi oikeasti on, puhumattakaan että olisi opetettu mikä on seksin ja raiskauksen ero ja miten lukea toista ihmistä.Luulen, että suuri osa seksuaalisesta häirinnästä johtuu poikien ja miesten tietämättömyydestä ja sosiaalisesta kyvyttömyydestä. Tästä hyvä esimerkki on ”eikö enää mitään saa sanoa”-tyyliset kommentit seksuaalisesta häirinnästä puhuttaessa.

Ajatteluvirheet olisi kaikkein helpointa korjata lapsena, kertomalla pienestä pitäen miten osoitetaan kiintymystä ja kunnioitetaan toista. Viimeistään yläasteella tulisi puhua avoimesti pornosta ja sen antamista mielikuvista ja malleista. Asiallinen seksuaalivalistus olisi voinut pelastaa ainakin minut.

Tapaus 151

Joku täällä (#memyös-ryhmässä) kaipaili vertaistarinaa seksuaalisesta ja henkisestä väkivallasta avioliitossa. Mä voin kertoa hieman omista kokemuksistani, vaikka kymmentä vuotta onkin vaikea tiivistää yhteen FB-tarinaan. Vaikka olenkin nykyään arkielämässä suhteellisen avoin kaikesta kokemastani, on piirit Suomessa sen verran pienet, että päätin kertoa asiasta nimettömänä. Haluan ensisijaisesti suojella itseäni, en entistä miestäni.

Henkistä väkivaltaa on vaikea tunnistaa, sillä se alkaa vähitellen ja siitä tulee osa ”normaalia” arkea. Siihen ei osaa tarttua, koska se ei koskaan ole yksi teko tai tapahtuma. Henkisen väkivallan lisäksi omassa suhteessani oli taloudellista väkivaltaa. Entinen mieheni oli todella hyvä manipuloimaan ja valehtelemaan, se oli elänyt suurimman osan elämästään väkivaltaisen alkoholisti-isänsä kasvattamana. Kotona se oli usein hyvin impulsiivinen, pakkomielteinen ja omistushaluinen, muiden kanssa todella hauska ja seurallinen. Näin sen kotona esiintyvän epävarmuuden hylkäämisen pelkona, mutta kun ajattelen asiaa näin jälkikäteen, varoitusmerkkejä miehen väkivaltaisuudesta oli kyllä jo silloin. Alussa meidän suhde oli aika normaali. Kun me oltiin oltu yhdessä kolme vuotta, mies halusi välttämättä hankkia omistusasunnon. Opiskelijana olisin vielä halunnut odottaa, mutta se sai lopulta puhuttua mut ympäri. Parin vuoden sisään hankittiin siis yhteinen asuntolaina, alettiin työskentelemään samassa yrityksessä, mentiin naimisiin ja hankittiin kaksi koiraa. Reilu kymmenen vuotta sitten pankin mielestä oli vielä ok suositella pariskunnille vapaata käyttöoikeutta toisten tileihin. Olin tietämättäni loukussa. Mies oli vastuussa palkanmaksusta ja tilipäivänä siirsi aina suurimaan osan palkastani omalle tililleen. Se kyttäsi ja piti kirjaa kaikesta tekemisestäni ja oli sitä mieltä, että mulla oli vakavia mielenterveydellisiä ongelmia.

Alkoi vähittäinen kavereista etäännyttäminen, menetin parhaan ystäväni. Näihin aikoihin kuviin astui myös epäsäännöllinen valvottaminen, pahimmillaan se kesti viiteen asti aamulla. Aloin kärsimään unettomuudesta, jonka syytä en kuitenkaan yhdistänyt valvottamiseen. Koskaan se ei kuitenkaan huoritellut tai haukkunut mua toisten ihmisten läsnä ollessa. Vuosien kuluessa ei enää riittänyt, että riidan lopettaakseni menin sohvalle nukkumaan, vaan mies saattoi seurata mua kädet nyrkissä vierashuoneeseen ja jouduin sulkemaan oven, ettei se tulisi perässä. Tilanteen lauettua se puhui lapsuudestaan ja siitä, kuinka se sitten jossain vaiheessa haluaa oppia rauhoittumaan. Puhuttiin muutamia kertoja myös terapeutille menosta, mutta aina se arki kiersi sitä samaa kehää. Tosi pitkään ajattelin, että mä pärjään, jos vaan osaan ennakoida. Ajattelin, että tunnistan sen hetken, kun väkivalta muuttuu fyysiseksi.

Seksissäkin rajat venyi vuosien aikana. Kerran mies tuli yöllä kotiin työmatkalta, kun olin jo syvässä unessa. Muistan, kuinka heräsin aktiin ja siihen, kun se nosteli mun löysiä jalkoja olkapäilleen.

Ja sitten tuli kesä 2011. Mies, mä, mun sisko ja meidän yhteinen lapsuudenkaveri mentiin festareille. Siellä me törmättiin lapsuudenkaverini vanhaan ystävään. En ollut tavannut tyyppiä 15 vuoteen, sitten lukioaikojen. Tervehdittiin ja lyhyesti vaihdettiin kuulumisia, esittelin sille myös mieheni. Mieheni alkoi tuijottaa ja näyttää todella kireältä, joten lopetin juttelun nopeasti. Mustasukkaisena se alkoi yleensä vittuilla muille miehille. Muistan, kuinka ajattelin, että olin kerrankin osannut käyttäytyä oikein ja ehkäistä nolon konfliktin, mutta jotain oli toisin. Mies, joka oli yleensä varsin puhelias, muuttui hiljaiseksi eikä puhunut juuri lainkaan koko loppu päivänä. Pistin tämän merkille, mutta olin itse liian hyvällä tuulella, ajatellakseni siitä mitään vakavaa. Tultiin festareilta kotiin ja mentiin nukkumaan. Makasin sängyllä vatsallani, kädet tyynyn alla, oikea poski tyynyllä, kasvot seinään päin. Alasti, niin kuin mulla oli siihen aikaan tapana kesäisin nukkua. Mies makasi omalla puolellaan ja yritin jutella mukavia ennen nukahtamista. Se oli edelleen hiljainen ja etäinen, mutta vähän ajan päästä kysyi multa kolme kysymystä: oliko sulla ja sillä tyypillä joskus suhde? Oliksä koskaan rakastunu siihen? Olisitko sä toivonut, että teillä olis ollut jotain? Kaikkiin vastasin ei, en ollut edes tuntenut tyyppiä kovin hyvin. Ja tän tilanteen jälkeen mun muistikuvat on aika hatarat. Mies oli kaikessa hiljaisuudessa siinä vieressä laittanut itseään valmiiksi, siis ottanut yöpöydällä olleesta laatikosta kondomin ja laittanut sen päälle niin hiljaa, etten ollut kuullut sitä. Se oli yhtäkkiä mun päällä ja painoi mua sängynpohjaa vasten ja kuiskasi mun korvaan ”Haluisiksä, että se vitun ”X” olis tässä nussimassa sua? Haluisiksä, että sen kyrpä olis sun sisällä?” ja mä lamaannuin siinä tilanteessa ihan täysin. En pystynyt liikkumaan enkä puhumaan. Mulla ei oo koko aktista juuri mitään muistikuvia, tunsin ainoastaan sen, kuinka mä avauduin uudestaan ja uudestaan kun se työntyi mun sisälle. Muistan, kuinka mä kelasin sitä, kuinka fyysisesti suojaton nainen on. Vaikka mun jalat oli tikkusuorana ja makasin vatsallani, jotenkin se silti oli löytänyt tiensä mun sisälle. Hommansa hoidettuaan mies käänsi kylkeä ja kävi nukkumaan. Aamulla havahduin kylmänhikisenä. Se istui mun vierelle, otti mun olkapäästä kiinni ja sanoi ”Se nyt vaan oli sellainen huono vitsi” ja meni keittämään kahvia. Istuin hetken sängynlaidalla, vedin syvään henkeä, ravistelin itseäni ja menin valmistamaan mun siskolle aamupalaa niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Oltiin yhdessä vielä puolitoista vuotta, en muista siitä ajasta paljoakaan, olin usvassa. Seksi ei tuntunut miltään, inhosin itseäni ja miestäni, olo tuntui irralliselta.

Puolisen vuotta festaritapahtuman jälkeen olin juonut baarissa hieman liikaa. Kotiin tullessani harrastettiin seksiä, tai minä siis sammuin, eikä mies välittänyt käyttää ehkäisyä. Seuraavat kuukautiset oli kolme viikkoa myöhässä ja sain ensimmäisen ison ahdistuskohtaukseni ajatellessani, että olin raskaana. Onneksi en ollut. Sen jälkeen mies saattoi haastaa riitaa jo pelkästään siitä, että olin hänen mielestään katsonut häntä väärin ja tuomitsevasti, vaikka olin vain vilkaissut siihen suuntaan. Mies myös uhkaili. Kertoi, kuinka se aikoi tuhota mut, jos edes ajattelen avioeroa. Että se haastaa mut oikeuteen, vie koirat, asunnon, järjestää velkavankeuteen ja kostaa mulle niin, etten selviä siitä koskaan.

Liitto loppui siihen, kun halusin viettää joulun yksin vanhempien luona. Tulin kotiin ja aamuyöstä baarista tullessaan mies kertoi, että sillä on toinen nainen. Tajusin, että tässä on mun ainoa mahdollisuus lähteä, sosiaalisesti hyväksyttävä syy ottaa avioero. Soitin seuraavana päivänä vanhemmilleni, pyysin lainaa vuokraan ja viiden päivän päästä olin muuttanut pois. Tätini oli onneksi töissä lakitoimistossa ja saneli mulle eroprosessin aikana, mitä vastata miehen tekstareihin. Yksin en olisi jaksanut tapella. Myöhemmin mies sanoi mulle, ettei koskaan uskonut, että lähtisin.

Muuton jälkeen aloin näkemään painajaisia festariyön tapahtumista. Sairastuin bulimiaan. Syytin itseäni kaikesta: siitä, että olin mennyt nukkumaan alasti, en ollut huutanut ”ei” tai vetänyt sitä turpaan. Siitä, että tuntui niin pahalta, vaikka olin vuosia harrastanut seksiä miehen kanssa… itsesyytösten kaivo oli loputon. Lopulta muutin toiselle paikkakunnalle, jotta en törmäisi eksääni, kerroin siskolleni ja ystävilleni mitä tapahtui ja vasta tästä alkoi paraneminen. Mutta ne pahimmat trauman jälkeiset oireet kesti kuitenkin kaksi ja puoli vuotta.

Miksi tästä ei sitten puhuta? Asenteet, ne asenteet. Muistan kun olin kaverini kolmekymppisillä ja humalassa se kertoi meille, kuinka yksi sen tuttu oli avautunut sille miehensä väkivaltaisuudesta. Nainen oli kertonut nukkuvansa sängyssä väärin päin, pää jalkopäässä, koska sen mies oli niin käskenyt. Mies nöyryytti naista. Kaikki nauroi sille jutulle ja pilkkasi sitä naista: ”Mikä lapatossu!” ”Vitun idiootti, kun ei lähde!” Istuin hiljaa vieressä ja mietin, että mä oon just se nainen, koska mullakin oli tapana nukkua sängyssä väärinpäin.

Mikä sitten auttaa? Se, että joku sanoo, että sä oot kokenut väkivaltaa, eikä se ole sun syysi. Sain apua Naisten Linjalta, siellä ihanan ystävällinen naisääni kertoi traumanjälkeisestä stressihäiriöstä ja dissosisaatiosta ja sanoi, ettei tarinani ole mitenkään epätyypillinen. Asetin itselleni tavoitteen. Aamun ensimmäinen tehtäväni oli katsoa itseäni peilistä ja lausua itselleni ääneen mieheni lauseet. Siedätin itseni. Ajattelin, että ei vittu, mä en lannistu. Opettelen puhumaan tästä ilman, että joka kerta murrun pieniksi palasiksi. Päästän irti häpeästä. Annan itselleni luvan tuntea vihaa. Luin ylisukupolvisesta väkivallasta, raiskaustilastoista, persoonallisuushäiriöistä ja siitä mitä on gaslighting. Täytin pääni tiedolla. Ja joka kerta kun epäilin sitä, oliko mulla oikeus olla niin paskana tapahtumasta, kuvittelin millainen ihmisten reaktio olisi, jos roolit olisivat olleet toisin päin. Jos mä olisin työntynyt mieheni sisään siinä tilanteessa, pitäisikö kukaan sitä ”huonona vitsinä”. Ei todellakaan pitäisi.

Haluan, että kaikki täältä apua ja helpotusta etsivät naiset tietävät: viimeisimpien tutkimusten mukaan jopa 70% uhreista lamaantuu kohdatessaan seksuaalista väkivaltaa. Et ole ainoa. Reaktiosi ei ole oma vikasi, eikä johdu heikkoudestasi. Ihminen, joka käyttää tilannetta hyväkseen, on sairas ja vastuussa kaikesta siitä, mitä sinulle tekee.

Tapaus 150

Varmasti kaikilla meistä on kokemuksia seksuaalisesta ahdistelusta tai häirinnästä. Minulla ensimmäisen kerran 7-vuotiaana, kun setä kaupan pihalla kysyi, haluaisinko katsella hänen kanssaan pornolehtiä. En tietenkään halunnut ja menin kauppaan hämmentyneenä. Tilanne ei sinänsä ollut pelottava ja mies vaikutti ”harmittomalta” ja oli lähtenyt tiehensä sillä aikaa.. Mutta eihän 7-vuotiaana näistä mitään tietenkään ymmärrä.

Viimeisin tapaus sattui reilu viikko sitten eräässä helsinkiläisessä yökerhossa. Oli minun vuoroni laulaa karaokea ja menin hakemaan mikkiä tiskiltä. Tartuin mikkiin, ja tiskillä ollut ehkä ikäiseni mies-oletettu tarttui tissiin. Hieman humalaiset aivoni reagoivat nopeasti huutaen tälle tyypille, että ”mitä vittua sä oikeen teet” ja huomasin pamauttavani häntä sillä kädessäni olevalla mikrofonilla poskelle. (En missään nimessä kannata väkivaltaa, mutta tämä oli  vaistonvarainen reaktio, josta en edes ole pahoillani.) Tiskin takana olevat työntekijät näkivät vain ”iskuni” ja puuttuivat siihen, kunnes raivoisana kerroin mitä juuri tapahtui. Siihen eivät sitten sanoneetkaan enää mitään ja asia käsitelty. No, menin laulamaan raivoisassa tilassa kappaleeni (Bonnie Tyler: Total Eclipse of the Heart), jossa keskellä on instrumentaalikohtaus, jonka käytin hyväkseni purkamalla pahaa mieltäni koko baarikansalle. Kerroin mitä äsken oli käynyt ja muistaakseni taisin mainita jotakin oikeudesta koskemattomuuteen ja ehkä vielä lopuksi haistatin kaikille paskat. Tärisin edelleen raivosta. Kappaleen jälkeen pari naista tuli juttelemaan ja kiittämään – minun raivokohtaustani! He olivat otettuja rohkeudestani kertoa tällaisesta ääneen ja kertoivat olleensa hiljaa niin monta kertaa. Minä olen todella iloinen, että he tulivat juttelemaan. Yksi oli nähnyt sen, mitä tapahtui (hän osoitti näin hyvin konkreettisesti, ettei homma ollut vain minun kuvitteluani) – tämä on äärimmäisen tärkeää vastaavissa tilanteissa. Todennetaan tapahtumat! Ei jätetä yksin! Onneksi minulla oli myös hyviä ystäviä tukena. Se tooooodella humalainen kähmijä taisi luikkia jossain välissä häntä koipien välissä pois, eikä varmaankaan muista koko tapahtumasta enää yhtään mitään. Mutta toivottavasti tilanne jäi jonkun muunkin kuin minun mieleeni. Mielestäni nämä asiat kuuluvat meille kaikille kollektiivisesti. Se, miten ME suhtaudumme ympärillämme näkyviin tilanteisiin, luo sen asenneilmapiirin, joka täällä vallitsee. Puolustetaan toisiamme! Sitä ehkä tällä yritän sanoa. Aina ei osaa/jaksa/kykene puolustamaan itse itseään. Minä olin siinä mielessä onnekas ja varmasti myös VOIMAANTUNUT koko tästä esillä olleesta keskustelusta ja rohkeista naisista, jotka eivät enää hyväksy tällaista paskaa!

Tapaus 149

Lensin Englantiin ensimmäisiä kertoja yksin. Luin kirjaa lentokentällä, kun viereeni istui mies. Hän kertoi harrastaneensa seksiä naisen kanssa komerossa ja kuinka naiset aina ihastuvat, kun hänellä on niin iso penis. Olin vaivautunut ja mutisin vain jotain. Samassa hän tarttui suuhuni ja huudahti ihastuksissaan kielilävistyksestäni, että sepä tuntuu hyvältä. Seuraavaksi hän kysyi, onko minulla myös genitaalilävistyksiä. En vastannut vaan poistuin kohti omaa konettani. Totta kai hän tuli samalle lennolle. Ja lentokoneessa oli paikka tyhjänä vieressäni. Kolme kertaa hän tuli lennon aikana kysymään, saisiko tulla viereeni istumaan. Vastasin joka kerta, että luen kirjaa. Oli sangen pitkä lentomatka.

Tapaus 148

Eteenkin parikymppisenä elämään kuului todella paljon erilaisia ”pieniä” tapauksia, puristelua, kourimista, seksin ehdottamista, baareissa niljaisia tanssilattialiimaantujia, bussissa viereen änkeäviä ehdottelijoita. Tässä tarkemmin muutamia mieleeni painuneita tapauksia.

13-vuotiaana erään suurkaupungin metrossa noin kolmikymppinen mies tuijotti minua intensiivisesti. Ruuhkassa ajauduin erilleen sukulaisistani, ja päädyin istumaan ikkunan viereen. Mies tuli istumaan viereeni, ja hetken päästä näin ikkunan heijastuksen kautta hänen runkkaavan, reppu oli sylissä niin että vain minä näin. Lamaannuin ja tuijotin pois kuin en huomaisi mitään. Mies jäi muutaman pysäkin päästä metrosta. En kertonut sukulaisilleni mitään.

Erinäisiä julkirunkkareita ja itsensäpaljastajia on tullut jonkin verran vastaani muutenkin: tyhjässä puistossa yksi, kadulla sukuelimet paljaana vastaan kävellyt toinen, satunnaisissa pusikoissa muutamia. Yläasteella matikan sijainen, nuori mies, käyttäytyi systemaattisesti häiritsevästi kaikkien opettamiensa luokkien tyttöjä kohtaan. Kommentoi ulkonäköä, kireitä housuja, taputteli ja vihjaili. Tietääkseni kukaan ei kertonut kellekään toiselle opettajalle tai rehtorille, koska yläasteen synkässä henkisessä ilmapiirissä poikkeuksellista oli ainoastaan se, että tekijä sattui olemaan opettaja. Yläasteella häirintä oli kuitenkin sen verran tavallista, että asia ei edes tuntunut kovin oudolta.

Parikymppisenä liftailin ympäri Suomea ja Eurooppaa. Juuri koskaan ei käynyt mitään, vaikka olin usein yksin, ja nukuinkin mitä kummallisimmissa paikoissa. Vain kerran eräs rekkakuski ehdotti (eleillä ja rasvaisella hymyllä, koska yhteistä kieltä ei ollut) seksiä, kun odottelimme että hän voisi lähteä taas ajamaan. Kieltäydyin, pyysin reppuni, sain sen ja poistuin tärisevänä rekasta. Kävelin ensimmäisen naisoletetun kuskin luo, kerroin mitä oli tapahtunut ja hän ajoi minut ystävällisesti seuraavalle huoltoasemalle. Kerran nukuin yksin makuupussissa hotellin katolla ja heräsin siihen, kun viiksekäs keski-ikäinen mies yritti suudella minua. Kieltäydyin, hätistin häntä pois. Mies ojensi tutisevana kätensä minua kohti: ”Madame, but I want.” Korottaessani ääntäni hän lähti. En nukkunut loppuyönä.

Hippiskenen kaikenkirjaviin ”henkisiin mestareihin” ja muihin auktoriteetteihin osuu välillä asemaansa väärinkäyttäviä tyyppejä. Ylipäätään yhdistelmä vapaata rakkautta, luonnollista alastomuutta, suuria henkisiä totuuksia, erilaisia opettajia ja totaalista valta-analyysin puutetta on hedelmällistä maaperää venyttää ja rikkoa kanssaeläjien henkilökohtaisia rajoja. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräällä leirillä mistä-lie-sydänyhteydestä työpajaa pitävä keski-ikäinen mies, joka kanavoi jokaiselle työpajaan tulleelle totuuksia heidän auroistaan ja energioistaan ja sen sellaisesta. Minun kohdalleni osuessaan mies ylisti minua vuolain sanoin koko ryhmän edessä, halaili ja liimautui minuun aivan kiinni, ja yritti lopulta suudella minua. Käänsin pääni pois. Tilanne oli todella kuumottava, ryhmän edessä tapahtuva, viralliseen ohjelmaan ”kuuluva” lähentely ja samanaikainen sieluni erityislaatuisuuden ylistys ja imartelu laittoi pasmat kokonaan sekaisin ja jäädyin, taas. Mies lopettikin sitten työpajan yhteisen osuuden, ja halusi näyttää minulle kahdestaan jonkin erityislaatuisen paikan metsästä. Vasta kun tajusin olevani kävelemässä tuntemattoman, keski-ikäisen, minua lähennelleen miehen kanssa kahdestaan syvälle metsään tokenin, ja tajusin lähteä pois. Pidin etäisyyttä mieheen loppuleirin ajan, mutta hän asettui usein lähistölleni, seisoskeli vain ja tuijotti. Tai istui telttani lähistöllä silmät kiinni. Kerran nukkuessani hän oli käynyt teltassani jättämässä minulle kirjelapun. Lopulta tyyppi sai selville matkasuunnitelmani ja ilmeisesti niiden vuoksi muutti omiaan niin, että törmäsin häneen vielä seuraavalla leirilläkin, aivan toisessa maassa.

Eräs satunnainen kämppikseni oli hyvin kiinnostunut kuulemaan seksielämästäni, tuli usein huoneeseeni kertoilemaan yksityiskohtia omastaan, mukaanlukien tarkkoja anatomisia havaintoja kumppaneistaan, ja fiilisteli ääneen minulle ja tutustumisvaiheessa olevalle deitilleni sitä miten ”nämä tytöt on kohta täällä muutakin kuin tyynysotaa, pikkuhoususillaan..” (lisää yksityiskohtia siitä mitä seuraavaksi tekisimme.) Hävetti.

Tuorein tapaus on tältä keväältä. Olin lauantai-iltapäivän paikallisbussissa Vantaalla 2- ja 4-vuotiaiden lasteni kanssa, kun bussiin teutaroi joukko humalaisia, pari-kolmekymppisiä korstoja. Yksi jumahti takaosassa istuvan teinitytön viereen käytävälle: katsoin tyttöä silmiin antaen ymmärtää, että näen tilanteen, valmiina puuttumaan tarvittaessa enemmänkin, mutta mies jatkoi onneksi matkaansa takapenkkiin. Pysäkkini kohdalla asettelin lapsia rattaisiin ja samalla näin, että yhdellä miehistä on käsi housuissaan ja hän runkkaa kavereittensa istuessa vieressä. Tällä kertaa riitti, että tiukimmalla vihainen-feministi-ja-äiti -katseellani tuijotin miestä hetken ja hän lopetti, otti kätensä pois ja pyyteli anteeksi, koska ”läpällä ja kännissä tässä vaan”. Sätin tyyppiä hetken siitä että läppä oli erinomaisen huono eikä läppä lainkaan, ja lähdin pois lasten kanssa.

Tapaus 147

Olen aina ollut muodoiltani hyvin poikamainen ja vielä lyhyet hiukset päälle enkä useinkaan käytä meikkiä. Olin entisen mieheni kanssa polkupyörämatkalla menossa Loviisasta kohti Repoveden kansallispuistoa. Pysähdyimme matkalla Siwalle ostamaan eväitä. Minä jäin pitämään siihen pyöriämme ja mies meni kauppaan. Olin pukeutunut sellaseen peruspyöräilijän trikooseen ja päässäni oli ajolasit. Kypärän otin päästä hikoilemasta ja haroin lyhyen tuk…kani taakse. Punainen pakettiauto kaartoi kaupan pihaan. Ulos astui miesparivaljakko, apukuski oli selvästi kännissä ja lähti autosta suoraan minua kohti uhoten, että ”mikä sä luulet oikein olevasi, että oletko mies vai nainen kun eihän sulla ole edes tissejä tai hiuksia”. Hän tuli hyvin uhkaavasti kohti ja näytti jo siltä, että kohta tulee turpaan. Pidin itse pyöriä pystyssä pystymättä nostamaan käsiäni suojaksi ja olin kuin liimaantunut siihen paikkaan. Onneksi häirikkö luikki äkkiä karkuun kun mieheni tuli kaupasta, varmaan vilkaisin hänen olkansa taakse sen näköisenä, että tajusi paeta. Vihaisena vaan huudahdin jotain ja mieheni ei heti edes tajunnut, että mitä oli käynyt. Ehdimme polkea ehkä kilometrin kun purskahdin itkuun ja aloin täristä kun tajusin vasta mitä oli tapahtunut. Miten usein sitä on myös kohdannut sen, että jos olet kaverisi kanssa iltaa istumassa, etkä halua jotain urpoa kännimiestä siihen viereen, niin yleisin kommentti on samantien, että ”ootteks jotain lesboja hei”. Niinkuin se voisi olla ainoa selitys maailmassa miten hänen hurmaavaa seuraansa ei nyt satuta olemaan vailla.

Tapaus 146

Olin 19v ja korviani myöten rakastunut yhteen mieheen, muutettiinkin yhteen. Puhuttiin tulevaisuuden suunnitelmista ja hän sanoo ihan tosissaan, ettei mene kanssani naimisiin ”jos en anna panna perseeseen.” En suostunut, koska pelkäsin, että minua sattuu. Olin todella pahoillani, etten uskaltanut. Hän oli ärsyyntynyt, etten suostunut, painosti pitkään ja eri tilanteissa. Näin jälkeenpäin ajatellen: hyi hitto mikä tyyppi. Ärsyttää vieläkin.

Tapaus 145

Haluan kirjoittaa vielä toisen tarinan vaikka häpeäntunne on valtava ja päällimmäisenä ajatuksena on, että ”mitä jos tutut näkee tän, mitä ne ajattelee musta” vaikka nimenomaan näin EI pitäisi olla! Kiitos siskot, oon saanu niin paljon voimaa ja rohkeutta teidän tarinoista ja vihdoin uskallan kertoa omiani. ❤️

Näitä ahdistelukokemuksia mulla on valitettavan paljon, niin etten edes muista kaikkia mutta tässä muutama mitkä ovat nyt päällimmäisinä mielessä. Olin 15-vuotias kun tapasin ensimmäisen poikaystäväni ja alettiin seurustella. Tämä poika oli 17-vuotias ja hyvin kontrolloiva sekä mustasukkainen, mutta ajattelin että näin parisuhteessa kuuluukin olla sillä se oli mulle ensimmäinen enkä tiennyt muusta. Hän poisti puhelimestani kaikkien miesoletettujen numerot (myös sukulaisten) sillä mies ja nainen eivät voi olla ”vain kavereita”. Hänen mielestään petin häntä hänen kavereidensa kanssa ja hän oli väkivaltainen mua kohtaan syyllistäessään mua. Lopulta en saanut tavata enää ketään ystävistäni ja välit katkesivat jopa luokkakavereihin. Hänen mielestään seksiä harrastettiin päivittäin ja vaikken olisi halunnut. Lopulta minulle seksi oli sitä että hän makaa päälläni ja panee mua ja minä itken ja hän kuiskii lohduttavasti että ”ei mulla mee enää kauaa”.

Oon 17 ja kavereiden luona kylässä, oon nukahtanu illalla sohvalle ja herään siihen että 25-vuotias mies jota pidin ystävänäni, istuu päälläni ja kuristaa mua. En saa henkeä enkä pysty huutamaan. Hän yrittää laittaa toista kättään housujeni sisään. Saan jotenkin työnnettyä hänet päältäni ja pystyn taas puhumaan, huudan että en halua tätä! Mies suuttuu minulle ja raivopäissään nostaa sohvapöydän ilmaan ja heittää sen päälleni. Juoksen ulos asunnosta paniikissa. Myöhemmin puhun tästä yhteisten ystäviemme kesken ja saan vain kuulla että ”joo se on tommonen ku se juo viinaa heh heh”.

Oon 25 ja tulossa baarista kotiin, tiedostan että oon humalassa ja päätän kävellä kotiin sillä tarvitsen raitista ilmaa. Hetken käveltyäni tajuan että joku mies on seurannut minua baarista. Nopeutan vauhtia. Olen jo melkein kotitaloni kohdalla kun tämä tuntematon mies on takanani ja kaataa minut ojaan. On talvi ja pimeää. Hän työntää kätensä pikkuhousuihini, muistan miten karheat kädet hänellä oli, kuin hiekkapaperia. Huudan ei, mitä sä teet! Mies on sama joka on lähennellyt minua tanssilattialla. Hänen mielestään minäkin halusin häntä, en vain ollut itse ymmärtänyt sitä. Hänen mielestään olen kaunis ja haluttava joten on hänen oikeutensa tehdä minulle näin. Alan huutaa apua ja poliisia, mies säikähtää, pääsen karkuun.

Dickpickejä oon saanu niin tutuilta kuin tuntemattomilta niin monia että ollaan otettu tavaks kavereiden kesken jakaa ne aina yhteiseen chattiin kaikkien nähtäväksi ja naurettavaksi.

Tapaus 144

Teini-ikäisenä kävelin aamulla töihin, kadulla tuntematon aikuinen mies kysyy lähdenkö heille panemaan. Toisena aamuna toinen aikuinen, tuntematon kysyy ”onko pillu märkä, koska sait viimeksi kyrpää?”. Teini-ikäisenä suutelen junassa teini-ikäisen poikaystävän kanssa. Samalla penkillä istuva vieras, aikuinen mies alkaa hieroa jalkoväliäni. Ympärillä olijat nauravat. Siirrymme poikaystävän kanssa toiseen vaunuun. Aikuisena kävelen Helsingin keskuspuiston läpi, kumarrun polun reunaan solmimaan kengännauhaa. Tuntematon mies tarttuu takaapäin jalkoväliini, sanoo ”No niin, tätähän sä toivoit”. Huudan ja lyön kyynärpäällä kääntyessäni. Mies perääntyy, näyttää hyvin yllättyneeltä ja pahastuneelta, pakenee juosten. Soitan poliisille, joka toteaa että ”tällaiset tyypit ovat harmittomia”, eivät ota ilmoitusta vastaan. Aikuisena olen mieheni avecina hänen ammattiliittonsa tyylikkäissä juhlissa. Tuntematon mies lähestyy minua edestäpäin ja kurottaa kätensä pakaroilleni, puristaa. Lyön kädet irti ja kysyn mitä hän oikein tekee. Mies on hämmentynyt, mumisee ”Ei kun firman puolesta vaan…”. Tarjoan kättäni kättelyyn, esittäydyn, kysyn mitä firmaa hän edustaa. Mies poistuu. ”

Tapaus 143

Kävelytän koiraani kerrostalon ohi, on kevät. Kadulla on sepelkyyhkyn näköinen lintu. Koira ottaa pari loikkaa lintua kohti ja haukahtaa, jolloin lintu lentää xtiehensä. Kerrostalon avoimesta ikkunasta kuuluu vihainen huuto ”Saatanan ämmä, tunge se koira vittuus!”. Häiritsin ilmeisesti jonkun miehen lintubongausta.

Tapaus 142

Eräässä ilmaisutaitolukiossa toimi kymmeniä vuosia opettaja, jonka yleisesti tiedettiin ahdistelevan tyttöoppilaita. Kun vyyhti alkoi #MeToo-kampanjan myötä purkautua, useat opettajat ja rehtori totesivat, etteivät tienneet. Rehtori kielsi myös oppilaita puhumasta asiasta medialle tai kenellekään muulle, kuin poliisille vedoten poliisitutkintaan. Poliisitutkinta on kuitenkin päättynyt, eikä syytteitä nosteta, sillä ne ovat vanhentuneet tai laki on muuttunut. Seksuaalinen ahdistelu tuli rikokseksi vasta vuonna 2014. Ei ole totta, etteivätkö opettajat tai ainakin osa opettajista olisi tienneet. Silloinen rehtori tiesi myös. Luulen, että kaikki tiesivät kyllä jollakin tasolla. Opettaja on saanut kirjallisen varoituksen rehtorilta 2004 lähetettyään yhdelle oppilaalle sopimattomia viestejä. Koulun joulujuhlassa tapahtui myös kähmintää, jonka muut opettajat näkivät. Minun mielestäni näytelmän opettaja ei ollut vaivaantunut häneen kohdistuvista huhuista. Luulen, että hän oli ylpeä siitä, että hänen huomiostaan kilpailtiin. Opettaja suosi kauniita, hoikkia tyttöoppilaita. He saivat parhaat roolit ja heistä kehuttiin tulevan kuuluisia. ”Lattarinnoille” tai tuhdeille ei ollut sijaa. Tämä loi eräänlaisen sairaan kilpailuasetelman koko kouluun. Opettaja nautti gurun asemasta ja hänen sanansa oli laki. Hänen seksuaalinen ahdistelunsa (raiskausharjoitukset, koskettelu ja jatkuva rintojen tuijottaminen) olivat koulun yhteisiä vitsejä. Tunnit olivat aina fyysisiä. Niissä oli ”omituinen, seksuaalinen energia” jonka myös aikuiset aistivat. Jonkun kurssin olivat kaikki tyttöopilaat keskeyttäneet, vain pojat jatkoivat sen loppuun. Muut opettajat saattoivat ”ratsata” opettajan tunteja, ettei näytelmän opettaja olisi siellä vain tyttöoppilaiden kanssa kahden. Oppilaat puhuivat kyllä opettajille tästä näyttelemisen opettajasta. Sairaan suosikkijärjestelmän vuoksi heidät vaimennettiin myös muiden opiskelijoiden toimesta. Kilpailujärjestelmä oli tehokas, kaikki halusivat opettajan hyväksynnän, koska olihan se lupaus menestyksestä. Tässä kohtaa olisi hyvä nostaa myös esille ne, jotka suljettiin ulkopuolelle. Ne jotka eivät olleet tarpeeksi kauniita ja laihoja, jotka olivat opettajalle synonyymeja lahjakkuudelle. Heille ei ollut näyttelemisen opetusta tarjolla.

Tapaus 141

Tämän kampanjan myötä olen alkanut pikkuhiljaa tajuamaan, kuinka paljon olen kokenut sellaista väärää, mitä olen pitänyt tähän asti joko normaalina tai omana syynäni ja halunnut vain unohtaa. Työskentelin pitkään ravintola-alalla, ja erilaiset kommentit ja kosketukset olivat peruskauraa. ”Viattomimpiin” saattoi vastata itse läpällä, pahimpiin toimi ulos heitto. ”Mutta sellaistahan baareissa nyt vaan on”, ajattelin.

Pahimmat kokemukset liittyvät narsistiseen ex-poikaystävään, ja edelleenkin yli 10 vuoden jälkeen ajattelen olleen itse syyllinen, vaikka kuinka koitan järjellä sanoa itselleni etten ollut. Minut pakotettiin alastonkuviin. Seksissä käytettiin apuvälineitä ja asuja, joita en olisi halunnut käyttää. Minua kutsuttiin huoraksi. Kerran yritettiin kuvata salaa seksivideota kaveriporukalla, kun olin nukkumassa. Silloin kävelin ekaa kertaa ulos ja päätin, että lähden. En lähtenyt vielä silloin kuitenkaan. Kerran olin erittäin humalassa ja olimme lähdössä porukalla baariin. Minä kuitenkin aloin oksentaa pihalla ja poikaystäväni päätti jäädä kanssani kotiin. Muistikuvani ovat todella huonot. Hän vei minut suihkuun (ilmeisesti, koska olin hieman sotkenut itseäni), riisui minut ja raiskasi. Muistan vain itkeneeni ja käskeneeni häntä lopettamaan, koska minulla oli niin huono olo. Hän ei lopettanut ja jätti minut lopulta lattialle, märkänä, alasti nukkumaan. Muutaman päivän päästä riidan yhteydessä sain kuulla olevani lutka ja huora, koska kuulemma myös hänen kaverinsa oli harrastanut seksiä tuolloin kanssani. Ja minä olin muka suostunut kaikkeen. En vieläkään tiedä, mikä on totuus, koska en muista kunnolla. Sen muistan, että minua ahdisti, minä itkin ja pyysin lopettamaan.

Samaan aikaan olen ulkopuolisesti näyttänyt vahvalta naiselta, joka on nostanut takapuoleen koskijat kauluksista seinälle ja huomauttaa heti esim. huora- sanan käytöstä. Ehkä siksi, että minun on edes jotenkin pitänyt näyttää olevani oman itseni herra, vaikken ole sitä todellisuudessa ollut. Erottuani harrastin paljon yhden illan juttuja ja annoin vaikka ei olisi huvittanut. Yritin etsiä itseäni, tavallaan katsoa olinko oikeasti huora. Tarvitsin vielä yhden narsistisen poikaystävän, ennen kuin löysin itsestäni voimaa hyväksyä itseni, ja sen, etten ole sitä mitä minun on sanottu olevan. Tämä kaikki on vaikuttanut itsetuntooni ja seksuaalisuuteeni. Ensimmäisen orgasmini sain yli kolmekymppisenä ja vasta nyt olen oppinut nauttimaan seksistä ylipäätään. Tämä kampanja oli minulle alkuun suuri ahdistus, enkä halunnut osallistua. En halunnut muistaa, koska olen tehnyt liian ison työn unohtaakseni ja rakentaakseni itseni uudestaan. Aloin kuitenkin ajattelemaan sitä, että jos yksikin ihminen päätyy olemaan kokematta samaa, tämän kertominen on sen arvoista. Tai että vaikka tällaista vielä sattuukin, toivon ettei kukaan ajattele sen olevan normaalia tai omaa syytään.

Tapaus 140

10-vuotiaana äidin miesystävän kaveri lähenteli minua humalassa, tuli ihan kiinni minuun ja kysyi ikääni. Vastasin varsin ahdistuneena ikäni ja mies tuli lähemmäs ja sanoi että aikoo iskeä mut 8 vuoden päästä. Olin ihan järkyttynyt, äitini oli vieressä ja kuuli kaiken. Suutuin hänelle, ettei hän sanonut mitään. Hän sanoi että hän ei ole minusta näin herkkää kasvattanut.

Olin 13-vuotias kun 17-vuotias luokalle jäänyt 9-luokkalainen lähestyi minua. Ihastuin häneen kovin, hän oli huomioiva mutta röyhkeä ja kokenut naisten kanssa, omien sanojensa mukaan. Hän aina vihjaili että hän voisi nähdä jos menetän neitsyyden jonain päivänä hänelle. Olin niin ihastunut ja imarreltu huomiosta, että hengailin hänen kanssaan. Kerran hän sai minut kaverinsa kanssa niiden luo ja painosti tosi pitkään mua tulemaan vessaan hänen kanssaan. Lopulta menin ja hänen kaveri jäi ulkopuolelle kuuntelemaan. Olin niin lapsi ettei yhdyntä oikein onnistunut suunnitellusti. Hän lopuksi vain naurahti että olen 14. tyttö kenen neitsyyden hän vei. Ei tietenkään ottanut mitään yhteyttä enää. Isäni oli hänen opettajansa samassa koulussa kuin minä, hänen luokalla olevat tytöt tulivat kertomaan minulle että hän sanoi koko luokan edessä isälleni kuinka kireä pillu mulla on. Sitä häpeän määrää. Raivostuin ja laitoin viestiä hänelle, hän sanoi että kaverinsa todistaa tarvittaessa minua ”vastaan” eli kertoo myös isälleni, että penetraatio tapahtui. Edelleen mietin mitä kiksejä jätkä tosta sai.

Olin 14-vuotiaana rannalla juomassa. Olin aika humalassa ja 18-vuotias kavereiden tuttu alkoi jahtaamaan minua, kun olin tarpeeksi huonossa kunnossa. Hän kaatoi minut hiekalle kiinni saatuaan ja työnsi hiekkaiset sormet sisälleni. Huusin apua ja kaverini yrittivät saada häntä pois päältäni. Kaverini kantoivat minua nukkumaan ja tämä mies oli itsepintaisesti seurannut perässä sisälle asti, ja yritti välisin jäädä viereeni ”nukkumaan” kun olin tiedoton. Kaverit ei onneksi antanut vaan pitkän kinastelun jälkeen mies lähti pois. Hän edelleen laittoi netissä minulle tämän karmivan raiskausyrityksen jälkeen yksityisviesteillä silmäniskuhymiöitä.

Olin 14-vuotias kun olin kotibileissä. Kaikki jo nukkuivat, niin kuin minäkin. Ennestään suht tuntematon 20-vuotias herätti minut laittamalla peniksen suuhuni. Heräsin niin että se oli syvällä kurkussani ja hän vain jatkoi ja olin ihan hiljaa ettei muut herää. Nolotti tilanne niin paljon. Siinä sitten ”suostuin” kaikenlaiseen vaan ettei muut heräisi. Bileissä oleva veljeni nukkui viereisessä huoneessa enkä halunnut missään nimessä hänen heräävän. Hän laittoi minulle netissä myöhemmin viestiä että sun pitäis kyllä siistiä alapäätäs, aikamoinen pöheikkö.

18-vuotiaana raahasin kotiini yhden illan jutun. Asuin pienellä paikkakunnalla. Hän oli ottanut takapuolestani kuvia ja lähettänyt kaikille kavereillensa. Suutuin ja kysyin miksi hän teki niin, kuulemma jätkien kans on kiva tehä tollasii, muutki tekee.

Olin 18-vuotias kun sammuin kotibileisiin. En tuntenut kämpän omistajaa, hän oli vähän vanhempi. Hän oli tullut nukkumaan viereeni ja riisunut alapääni paljaaksi. En saanut tietää mitä oli tapahtunut, lähdin hyvin kiireellä aamulla kotiin kun mies nukkui.

18-vuotiaana tapasin netissä jonkun tyypin. Juteltiin ja ymmärsin, että hän oli aika vanha verrattuna minuun.(+30) Hän näytti ihan kivalta ja olin tosi yksinäinen uudessa kaupungissa. Menin hänen luokseen ja hän näytti tosi vanhalta.(+40) Ahdisti. Mies tarjosi viiniä ja join ahdistukseen niin että olin aika humalassa. Lopulta olin niin humalassa että makasin sängyllä puoliksi tajuttomana ja tämä mies otti helvetin ison dildon sängyn alta ja laittoi vibrat täysille ja survoi sitä minuun ihan älyttömän kovaa. En osannut vastustella kun olin niin humalassa, muistan vaan että hän nuoli nännejäni samalla ja tilanne oli karmiva. Aamulla lähdin äkkiä menemään ja mies tekstasi että olen ”luova ja energinen bitch” ja haluaa nähdä uudestaan. En nähnyt. Hän ei voinut käsittää, että miksi.

Tässä olivat muistelot, jotka on mielessäni. Useita kymmeniä ”pikkujuttuja” eli kourimisia, seksiin painostusta, nylkytystä jne on käynyt, joita ei edes jaksa kirjoittaa. Ne ovat niin ”tavallista” naisille ja minulle, valitettavasti.

Tapaus 139

Se häpeän tunne on tosi pysäyttävä. Se miten tuntuu, että oma kehokin on pettänyt. Miten tuntuu, että siihen ei voi luottaa.Olin nuori, alaikäinen. Kesäleirillä. Aikuinen ohjaaja oli nuori myös, yli kahdenkymmenen kuitenkin. Sellaiselle tyttökirjojen romantiikan keskellä kasvaneelle lumoava. Hän tuli yhteismajoituksen lattialla ensin viereiselle patjalle nukkumaan. Lopulta viereen saakka, valvoin hänen kainalossaan pitkin viikkoa, ihmetellen. Tälläistäkö se on, rakastuminen? Kävelimme yöllä käsikädessä metsässä, tanssittiin pihalla, olin kevyt ja onnellinen. Kunnes viides leiripäivä toi mukanaan tiedon siitä, että hänellä oli vaimo ja lapsi!Aikuisilla on perhe, isälläni on perhe. Pakenin metsään tunneiksi.Rauhoituttuani päättelin ymmärtäneeni väärin. Leirillä oli läheisyyttä muutenkin enemmän kuin olin missään nähnyt. Yhteissauna ja kaikki.

Myöhemmin. Pidimme yhteyttä. Tutustuin perheeseen.Oli toinen leiri – koulutus. ”Jos tulen sun viereen nukkumaan?” Se tuntui normaalihkolta, tavalliselta. Heräsin siihen, että hänen sormensa olivat sisässäni.Hälyyttävintä kuitenkin se, että suutelimme. Minäkin.Lopetin, käännyin, en puhunut siitä koskaan.Sen jälkeen olen miettinyt paljon tapahtuneen rakennetta.Sitä miten totaalisesti voi rikkoa heräämässä olleen halun. Miten systemaattista sabotaasia harrastaa itseään kohtaan.Suojaikärajan merkitys on tullut todeksi, sitä vahvemmin mitä enemmän olen kasvanut. Nuoret ovat niin hohtavan houkuttelevia, mutta täysin hauraita. Rajattomia. Jopa uusien kykyjensä lumossa. Mikä on tämä – seksuaalisuus.

Tämä mies on kommentoinut paljon myöhemmin : ”Olin tosi ihastunut suhun silloin (leirillä)” , ”Tiesin, että sellainen tyttö ei vanhempana välittäisi minusta”. Se teki vihaisemmaksi, tapahtuneen suunnitelmallisemmaksi. Haavoittuvan aseman hyödyntämisen tarkoituksenmukaiseksi. Ja lisäksi kuulin, että tyttöjä oli monia. Olin yhteydessä leirijärjestäjään alkusyksystä. Vastaus oli hiljaisuutta – ”mitä haluaisit että asialle tehtäisiin”. ”Kiitos tästä kampanjasta, se on ollut vastaus. Loputon hiljaisuus murrettu.

Tapaus 138

Olen lukenut paljon #memyös-sivuston tarinoita, ja aloin kaivella omaa menneisyyttäni. Useasti olen saanut kuulla olevani huora, jopa naispuoliselta ystävältäni.Olen välttynyt raiskaukselta ja muilta pahoilta seksuaalisilta teoilta, ainakin omasta mielestäni. Pidän seksistä ja parisuhteiden välissä harrastin yhden illan juttuja. Näistä pari kokemusta olivat epämiellyttäviä enkä jälkikäteen ajateltuna tajua miksi lähdin parin pellen mukaan.Joka tapauksessa, mietin viime yönä useiden vuosien takaista yhden illan juttua. Olin vieraassa kaupungissa kaveripariskunnan mukana juhlimassa. Olin tukevassa humalassa ja tajusin sen itsekin, sillä minulla oli vaikeuksia löytää vessasta pöytäämme. Illan päätyttyä hävitin hetkeksi kaverini, ja kun seuraavan kerran näin heidät, he juoksivat kovaa kyytiä katua alas – jättäen minut yksin vieraaseen paikkaan, kännissä kuin käki. Tuntui pahalta tulla hylätyksi. Soitin toiselle heistä, ja kerroin, että en selviä yksin kotiin. Rahavaratkin olivat vähäiset sillä hetkellä, koska en ollut tullut ajatelleeksi, että joudun jäämään yksinäni kadulle. Kaverini kehotti soittamaan exälleen. Soitin X:lle ja hän lupasi maksaa taksini ja näin hän tekikin.Hänen luonaan pussailimme ennen kuin sammuin hänen viereensä. Aamulla tunsin olevani edelleen humalassa, mutta tämä kaverin ex-mies halusi seksiä. Ajattelin, että mikäs siinä, olihan meidän välillä kemiaa. Tai luulen, että ajattelin niin, en todellakaan muista. Tajuntani oli samea enkä päässyt kunnolla hereille, omituinen puoliuninen valvetila. En tiedä saiko hän lopulta, mutta jonkin ajan kuluttua tajusin, että miehen lapset olivat noin kahden metrin päässä katsomassa televisiosta lastenohjelmia. He olivat olleet koko aktin ajan siinä vieressä! Kuvotti ajatella, että olivatko he nähneet isänsä nylkyttävän puolisammuksissa olevaa naista. Toivon, että he eivät huomanneet mitään.En miellä tuota hyväksikäytöksi, mutta ei se oikeinkaan ollut. Itse en harrastaisi seksiä ihmisen kanssa, joka on puoliksi nukuksissa, puoliksi hereillä. En tiedä mitä tuo oli, mutta nykyään pidän sitä etovana. Tietysti tuo selvisi kaverilleni, joka on muistanut haukkua minut siitä useaan otteeseen. Ex-mies säästyi haukuilta, koska minähän se himokas lumppu olin. Olen vihainen vieläkin.

Tapaus 137

Mun kaverilla on lähes parinkymmenen vuoden päihdehistoria, jonka aikana on tapahtunut kaikkee rankkaa. Hän haluais kiittää tästä kampanjasta, koska kokee ite ettei voi puhua omista kokemuksistaan. Hänestä on hirveän hienoo nähdä että naiset pitävät yhtä nyt, koska hänen kokemus on ollut aina, että nimenomaan toiset naiset ovat syyllistänyt häntä eniten, kun on päihdeongelmia ja rankka elämä.Hän haluaisi muistuttaa, että on paljon naisia, jotka eivät voi pitää omia puoliaan tai lähteä väkivaltasesta suhteesta, jossa seksiin pakotetaan. Silloin olis tärkeää, että muut naiset uskoo heitä, eikä syyttele. On vaikea hakea apua, jos itsekin syyttää itseään, miehet ei usko ja toiset naisetkin vihaa. Monet raiskaukset ja tapahtumat hän aktiivisesti koittaa unohtaa, koska uskoo olevansa itse osittain syyllinen. Pahin kokemus oli, kun hänen lapset joutui näkemään, että mies raiskasi hänet ja tämän jälkeen pahoinpiteli. Hän pakeni alasti pienten lasten kanssa metsän läpi talvipakkasella. Tapahtuman jälkeen hän muutti toiselle paikkakunnalle ja sai myöhemmin kuntouttavaa työtä. Hän haluaa sanoa, että ”sekopäinen äitikin” voi kuitenkin olla sydämestään ihan hyvä ja hän ei ikinä haluaisi että omille lapsille tapahtuisi mitään pahaa. Hän haluisi lisätä tähän loppuun, että nainen on aina fyysisesti heikompi ja tarvii muiden tukea, vaikkei sitä aina osaa itse hakea.

Tapaus 136

Ekaluokkalaisena 90-luvun puolivälissä menin usein koulun jälkeen mummolaan, jos pääsin koulusta aiemmin kuin vanhempani töistä. Mummu oli silloin vielä työelämässä, mutta pappa eläkkeellä, joten usein olimme hänen kanssaan kahdestaan ja katselimme tv:tä tai tein läksyjä. Muistikuvani ajasta ovat aika hatarat, mutta sen ahdistuksen muistan, kun liimauduin kerta toisensa jälkeen mummolan keittiön pöydän alle kauimmaiseen nurkkaan kun pappa jahtasi minua sanoen ”pappa kokeilee tisuja”.

Vielä monta vuotta papan kuoleman jälkeenkin nuo sanat ahdistavat.Viistoistavuotiaana risteilyllä olin ystävieni kanssa yökerhossa (siihen aikaan 2000-luvun alussa ikärajoja ei ehkä laivalla noudatettu niin tarkkaan). Siellä komea ulkomaalainen mies alkoi kehua minua kauniiksi ja nuo sanat upposivat täysin nuoreen, itsestään epävarmaan ja kokemattomaan tyttöön. Mies vei minut hyttiinsä, laittoi minut polvilleni ja pakotti ottamaan häneltä suihin. En uskaltanut sanoa ei, kun en tiennyt mitä siitä seuraisi. Miehen lauettua hytin ovi aukesi, ja sisään astui toinen, paljon vanhempi mies jonka seuralaiseni oli kutsunut hyttiin ”apajille”. Siinä vaiheessa onneksi pääsin livahtamaan pois hytin ovesta. Sitä uutta, reissua varten ostettua punaista avokauluksista paitaa en laittanut päälleni enää koskaan, koska uskoin pukeutumisellani myötävaikuttaneeni tilanteeseen.

Kahdeksantoistavuotispäivänäni olin juhlimassa ystävien kanssa yökerhossa. Pilkun jälkeen aloimme miettiä, kuinka pääsisimme kotiin, koska kenelläkään ei ollut rahaa taksiin. Paikalle sattui tuttu koulukaverimme, jonka kanssa olin sattumalta nuorempana tapaillut, mutta jonka kanssa emme olleet enää vuosiin olleet yhteyksissä. Hän lupasi viedä meidät autolla kotiin, ja niin ystävä toisensa jälkeen jäikin kyydistä, minut oli tarkoitus viedä viimeisenä. Viimeisen ystävän jäätyä pois kyydistä, seuraava muistikuvani on kun havahdun alasti likaiselta patjalta tämän pojan huoneen lattialta. Lamaantuneena tilanteesta aloin kerätä vaatteita päälleni ja pyysin häntä viemään minut kotiin. Seuraavana päivänä tapahtuneen jälkeen löysin sisältäni rikkinäisen kondomin. Tämän tapahtuman jälkeen en vuosikausiin enää halunnut juhlia syntymäpäiviäni, jotka aina muistuttivat siitä kerrasta, kun olin itse humalapäissäni saattanut itseni sellaiseen tilanteeseen – kieroutunutta, vai mitä? Jälkeenpäin on harmittanut, etten tehnyt asiasta rikosilmoitusta, en edes kertonut kenellekään kun häpesin itseäni niin paljon.

Tapaus 135

Tarina lienee mitä tavallisin: ensikohtaaminen itsensäpaljastajan kanssa. Olin 8- tai 9-vuotias. Kävelin yksinäni koulusta kotiin ja oikaisin polkua pitkin. Kyseessä oli leveä ja paljon käytetty polku, joka kulki pienessä metsikössä aivan kerrostalojen lähistöllä. Reitti oli eräs normaaleista koulureiteistämme, niin minulle kuin monelle muullekin lähistöllä asuvalle lapselle.Polulla kohtasin lipevän oloisen miehen, joka alkoi puhua minulle. Ensiksi mies tarjosi karkkia. Vaikka en muista kenenkään varoittaneen minua tällaisesta, tajusin heti, että tilanteessa oli jotain pielessä. Sanoin, että minulla ei ole karkkipäivä, ja jatkoin kävelyäni. Mies alkoi kävellä perässäni ja puhella. En muista, mitä hän sanoi: yritin vastailla säyseästi, katsoa eteenpäin ja kulkea mahdollisimman nopeasti. Mies seurasi kannoillani.Jossain vaiheessa mies kysyi, osaanko kävellä takaperin. Vastasin: ”Joo.” Mies käski minun näyttää, miten kävelisin takaperin. En uskaltanut olla tottelematta, joten käännyin ja lähdin kävelemään takaperin. Puristin kuitenkin silmäni tiukasti kiinni, koska olin peloissani. Toisaalta tajusin, jo että mies nimenomaan halusi minun katsovan itseään. En kuitenkaan vieläkään ymmärtänyt, mitä mies tahtoi minun näkevän, koska en ollut aikaisemmin kohdannut itsensäpaljastajaa.Viimein mies käski minun avata silmäni ja kävellä takaperin häntä katsoen. Taaskaan en uskaltanut olla tottelematta, joten avasin silmäni ja katsoin miestä päin. Näin hänen vehkeensä ulkona housuista. Käännyin ja viimeinkin rohkenin pinkaista pakoon. Mies pysähtyi, jäi hoitamaan hommansa loppuun ja nauraa hohotti perääni.Vaikka tapahtuma oli itsessäänkin iljettävä, ehkä oudoimman tunteen jätti sen selvitteleminen kotosalla. Kerroin kotona heti tapahtuneesta ja äitini soitti poliisille. Äitini oli vihainen: ymmärsin, että pääasiassa hän oli vihainen itsensäpaljastajalle, mutta osa vihaisuudesta tuntui kohdistuvan minuunkin. (Isäni en muista reagoineen asiaan millään tavalla.)Kun kerroin tarkemmin, missä olin paljastelijan tavannut, sekä äitini että (tuolloin melkein aikuinen) isosiskoni syyllistivät minua siitä, että olin kävellyt yksinäni polulla. Kukaan ei kuitenkaan ollut koskaan kieltänyt minua kävelemästä asuinalueeni poluilla. Poluillahan kävelivät kaikki muutkin, myös omat perheenjäseneni. Alue oli sen verran uusi, että kaikkialle ei edes päässyt muuten kuin polkuja pitkin, tai muutoin olisi pitänyt kiertää usean kilometrin mittaisia lenkkejä autotiellä.

Tapahtuneesta jäi syyllinen ja ristiriitainen olo:a) Tiesin nyt, että en olisi saanutkaan kävellä yksinäni metsäpolulla. Uskoin siis olleeni tapahtuneeseen jollakin tavalla syyllinen, vaikka kukaan ei ollut minua poluilla kävelystä koskaan kieltänyt.b) Olin myös oivaltanut sen, että metsäpolut eivät tulevaisuudessakaan ole minulle turvallisia. Toisaalta asuinalueellani kuljettiin yleisesti polkuja pitkin, joten äkkiä suuri osa aiemmasta reviiristäni oli turvatonta.c) Tästä huolimatta äitini ja siskoni eivät antaneet minulle käytännön neuvoja sen suhteen, missä voisin jatkossa liikkua. Koska tosiasiassa esimerkiksi kouluun piti mennä ainakin osan matkaa metsäpolkua pitkin, ei kukaan yrittänytkään kategorisesti kieltää minulta poluilla kulkemista. Ihan aina ei myöskään voinut kulkea kaverin kanssa.Summa summarum: olin jollakin tavalla osasyyllinen iljettävään tapahtumaan ja nyt minua pelotti kulkea asuinalueeni tavallisia reittejä pitkin, mutta käytännössä kuitenkin jouduin näitä reittejä edelleen kulkemaan. Tajusin, että jos jotain samanlaista ikävää vielä sattuisi, oma perheenikin voisi vastaisuudessakin syyllistää minua siitä, että olin itse toiminut väärällä tavalla. Jatkossa olisi siis parempi vain olla kertomatta tapahtuneesta kotona.

Tapaus 134

Olin 15-vuotias ja rippileirillä. Rippileirini vastaava ohjaaja oli tuolloin päälle 30-vuotias mies. Hän oli kovin tuttavallinen leirin alusta alkaen ja muun muassa halaili paljon. Pidin miehen käytöstä aluksi outona. Pian kuitenkin totuin, tutustuin ja aloin luottaa häneen.Kesäleirillä yövyttiin maastossa. Yhtenä yönä leirinuotiolla mies tarjoili muilta salaa minulle alkoholia teen sekaan. Se nousi päähän. Tulin hilpeäksi ja istuin lopulta miehen sylissä. Seuraavana aamuna olin hämmennyksissä. Muistan, kuinka mies piti leiriohjelmaan kuuluvan esityksen ihmisoikeuksista. Siinä hän puhui miehen ja naisen oikeudesta osoittaa toisilleen pyyteetöntä rakkautta. “Mäkin voin osoittaa sua kohtaan pyytetöntä rakkautta”, hän sanoi minulle jälkeenpäin. Myöhemmin leirin aikana hän vitsiin verhoten sanoi olevansa “palavasti rakastunut” ja tallensi numeroni puhelimeensa sanoen, että “liian usein kävelee mielenkiintoisten ihmisten ohi”.

Olin hämmentynyt mutta myös imarreltu.Tapasin häntä leirin jälkeen. Ensimmäisellä kerralla hän tuli kotiini. Hänellä oli jälleen mukanaan alkoholia. Pian hän kosketteli minua paidan alta ja halusi seksiä. Minä en halunnut. Sanojani hakien kerroin hänelle, etten halua naida, johon mies vastasi, ettei hän “nai vaan rakastelee”. Miehellä oli jo tuolloin kumppani, nainen, jonka kanssa hän meni myöhemmin naimisiin ja perusti perheen. Silti hän piti yhteyttä ja tapaili vapaa-ajallaan teinityttöjä, lisäkseni myös muita leiriläisiä, jonkinlaisen ”setäystävyyden” varjolla.Tapasimme uudelleen, milloin milläkin varjolla. Tavatessamme hän suuteli, kähmi ja kerran tyydytti itsensä käteeni. Tapaamisissa olin usein vaikeana. En halunnut seksiä ja lopulta en halunnut mitään kosketusta, ja kerroin sen hänelle. Hän antoi ymmärtää, ettei häntä kiinnosta muu – “Saanko edes suudella sinua?” tai ”Sitten meidän ei kannata tavata”.

Koko syksyn voin huonosti ja olin ahdistunut. Äiti toivoi, että puhuisin, mutten osannut tai halunnut kertoa tapahtumista. Mies myös arvosteli ja nimitteli äitiäni. Kokemuksistani kerroin ainoastaan samanikäiselle ystävälleni ja päiväkirjalleni. Onneksi kirjoitin päiväkirjaa, se on auttanut minua myöhemmin muistamaan. Ajattelin, että olen itsekäs ja estynyt, jollain tapaa viallinen, kun en halunnut seksiä. Loppusyksystä tein päätöksen, etten tapaisi miestä enää. Päätöksen tehtyäni olo helpottui ja elämä sai iloisempiakin sävyjä. Parin vuoden kuluttua leiristä minulle paljastui, että hänellä oli ollut samankaltainen suhde toiseen tyttöön leiriltä. Silloin kykenin jo puhumaan. Vanhemmat saivat tietää. Tieto meni myös leirin järjestäjille.

Aika ja etäisyys auttoivat ymmärtämään tilanteen epätasapainon ja vääryyden: kuinka nuori ja hankalassa tilanteessa olin ollut. Ymmärsin, että kokemani ahdistus oli myös suojannut minua. Sen tilalle tuli viha ja suuttumus miestä kohtaan.Melkein 15 vuotta myöhemmin kirkon piirissä tapahtuneet seksuaaliset hyväksikäytöt olivat mediassa esillä. Silloin tein ilmoituksen poliisille. Poliisille tekemäni ilmoitus ei kuitenkaan edennyt, koska rikosoikeudellinen vastuu (10 vuotta) oli ehtinyt vanhentua. Minulle selvisi, että mies työskenteli seurakunnassa ja valmisteli tulevaa rippikoululeiriä ja “hengellistä mentorointia” yksinäisille opiskelijoille.

Enää hän ei työskentele kirkon piirissä.Mies ei koskaan osoittanut minulle katumusta tai ollut pahoillaan tapahtuneesta, vaikka hänellä olisi ollut siihen monta tilaisuutta. Hänen täytyi asemassaan tietää, miten väärin hänen tekonsa olivat. Hän yksin myös tietää, kuinka monta nuorta ihmistä hän on manipuloinut ja hyväksikäyttänyt vuosien mittaan.Vaikka tapahtumista on kulunut nyt jo 20 vuotta, muistan edelleen häpeän tunteen. Kuitenkin olen oivaltanut, että vain muistamalla voin päästä eroon ahdistavista ajatuksista. Myös ystäväni ja lähipiirini muistaa ja olen saanut tukea. Muistelemalla ja kirjoittamalla olen saanut muistoni järjestykseen ja voinut ajatuksissani asettua myös sen 15-vuotiaan rinnalle, joka aikanaan joutui painostavaan tilanteeseen eikä osannut puhua.

En siedä tekopyhyyttä ja tunnen vieläkin vihaa, jos huomaan hänen esiintyvän korkeamoraalisena tai vastuullisena hyväntekijänä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Raivostuttaa myös, miksei leiripappi aikanaan puuttunut miehen käytökseen. Leirillä yksi isosista (nuori hänkin) kehotti minua kerran leirin aikana olemaan “varovainen”, – jotain hän oli siis nähnyt ja tiesi. En kuitenkaan ymmärtänyt, mitä olisi pitänyt varoa, miksi ja miten. Kuinka olisin voinutkaan? Olin 15 ja rippileirillä!

Toivon, että nykyaikana herkkyys huomata väärinkäytöksiä ja kyky puhua ja puuttua niihin olisi vahvempaa. Tämä kampanja antakoot meille sanoja ja rohkeutta! <3

Tapaus 133

Olin noin 23v. , istuin ja odotin bussia bussipysäkillä. Keskellä päivää kaksi noin samanikäistä miestä tulevat pysäkille ja alkavat häiritä. Kyselevät kaikenlaista eivätkä jätä rauhaan. Lopulta toinen heistä vetää housunsa nilkkoihinsa ja paljastaa peniksensä tullen heiluttamaan sitä kasvojeni eteen. Toinen mies nauraa. Bussi tulee ja he seuraavat minua sinne ja tulevat viereeni/ympärille istumaan ja häiriköinti sekä verbaalinen ahdistelu/ehdottelu jatkuu läpi matkan. Olen hiljaa eikä kukaan puutu siihen. Lopulta poistun bussista ennenaikaisesti.

Olin noin 25v. ja klo 16 ruuhkabussissa. Istuin ikkunapaikalle takana bussissa. Seuraavalle pysäkille tultaessa oli vain 2 tyhjää istumapaikkaa; minun vieressäni ja toisella puolella käytävää ikkunapaikalla istuvan nuoren naisen vieressä. Keski-ikäinen humalainen mies tuli käytävää pitkin bussin takaosaa kohti. Katseemme nuoren naisen kanssa kohtasivat sillä tiesimme, että hän istuutuu jommankumman viereen. Mies valitsi minut. Hetken juteltuaan jotain hän tarttui sisäreiteeni kämmenellään puristaen ja hönkäili poskeni vieressä ”Kyllä minä tiedän mitä sinun kaltaiset naiset haluavat”. Jälleen jäin liian aikaisin seuraavalla pysäkillä pois, kukaan ei puuttunut tilanteeseen.Asia, jota en ole kauheasti puinut ja johon vasta haen apua on se, että pari vuotta sitten toisilla treffeillä erään miehen luona hän raiskasi minut. En siitä enempää pysty puhumaan. Tärkeä asia tämä, breaking the silence!

Tapaus 132

Mä olin 7-vuotias, kun lähdin naapurini ja perhetuttuni saattelemana kävelemään metsätietä pitkin kotiin. Olin ollut naapurin ukon pihalla silittämässä sen koiraa, eläinrakas kun olin ja ukko oli kutsunut mut sitä koiraa katsomaan. Tottakai menin. Ukko oli meidän perheen tuttu ja kaveri, toi aina marjoja ja kalaa kahville tullessaan. Luotettava aikuinen siis. Se ukko oli ainakin 70-vuotias.

Se ehdotti, että lähtisi kanssani samaa matkaa, tulisi moikkaamaan perhettäni.Metsätiellä se sitten yhtäkkiä pysäytti mut ja alkoi kehua mua. Kuinka nätti ja ihastuttava pikkutyttö olinkaan! Otin askeleen taaksepäin. Se hetki oli tosi outo. Ja siinä samassa se perkeleen ukko tarttui mua käsivarsista ja veti lähelleen, ei päästänyt irti ja mun käsiin sattui. Se tunki toisen kätensä mun alushousuihin ja alkoi pyöritellä sormiaan mussa hönkien samalla mun naamalle kysymyksiä et tykkäänkö tästä, onks se mitä se tekee mulle kiihottavaa. Muhun sattui ja lamaannuin ihan täysin. Mun mieli karkas jonnekkin puiden katveeseen ja koin irtaantuvan kehostani. Hetken päästä sen ukon ote antoi vähän myöten ja mä notkahdin taaksepäin. Havahduin ja rimpuilin irti sen otteesta ja lähdin juoksemaan. Juoksin niin saatanan lujaa.Meillä ei ollut ketään kotona. Mun vanhemmat oli töissä. Kai. Kaikki sen tapahtuman jälkeen on vähän sumeeta.

Mä painelin aittaan, josta oli muodostunut jonkinlainen turvasatama muutenkin, jos oli ollut jotain suruja. Siellä mä sitten itkin ja olin yksin. Mä olin niin saatanan yksin. Ja siitä alkoi vuosikymmenten yksinäisyyden, erilaisuuden ja irrallisuuden kokemus. Mä painoin kaiken jonnekkin syvälle mieleni syvyyksiin, enkä kertonut kellekään. Häpesin itseäni niin paljon. Ehkä häpesin vielä enemmän myös sitä, että se oli varmaan mun eka seksuaalinen herääminen asioihin.

Oon ollut tapahtuman johdosta monia jaksoja masentuneena ja käynyt pitkät terapiahoidot läpi. Jos mä jotain voisin muuttaa, niin sen, että olisin osannut sanoa ääneen mitä se ukko teki. Et se ois joutunut vastuuseen siitä. Mut se kokemus oli jotain niin sanoin kuvailemattoman järkyttävää ja inhottavaa, että mä menin ihan mykäksi. Ja kukapa ei olisi mennyt. Nyt se ukko on ollut kuolleena jo pitkään. Oon joutunut ihan erilailla käsittelemään sen häpeän, vihan, surun ja kaiken muun kirjon, mitä koko tapahtumaan liittyy. Mulle koko käsitys seksuaalisuudesta on ollut ihan hiton omituinen tän takia, enkä ole vieläkään sujut oman seksuaalisuuteni kanssa. Mutta olen armollisempi itselleni. Se ei oo ollut mun syy tai vika. Se on sen sairaan pedofiilin vika. Se on rikkonut kaikki mahdolliset rajat, mitä ihminen voi rikkoa. Se on luonut myös perusteellisen epäluottamuksen muita kohtaan.Tää on hemmetin hyvä, ettei näistä asioista olla enää hiljaa. Se antaa mulle jotain sellaista voimaa, mitä en oo aiemmin tiedostanut olevan.

Tapaus 131

En ole varma lasketaanko tätä niinkään seksuaaliseksi häirinnäksi kuin misogyniaksi: Istuin metrossa. Tuntematon mies kiskoi takaapäin yht’äkkiä päästäni ison tupon vaaleita hiuksiani, hyppäsi pois laiturille ovien sulkeutuessa ja esitteli ikkunan läpi hiustuppoa minulle. En pystynyt puhumaan, kyyneleet valuivat kuumina, matkustajat tuijottivat. Kukaan ei tehnyt tai sanonut mitään, vaikka näkivät tapahtuneen. Päähäni nousi valtava kuhmu ja aloin pitää huppua. En enää istu metrossa selkä oven suuntaan.

Tapaus 130

Olin ylittämässä pimeänä talvi-iltana kotikatuani ja kun kaivoin avaimet esiin, kadulle parkkeerattujen autojen välistä nousi mies, joka painoi mut alaovea vasten ja alkoi avaamaan housujaan. Sain kädessä olevien avainten avulla huitaistua häntä kasvoille ja soitin samalla ovisummeria. Poikaystäväni vastasi ja pyysin huutaen häntä avaamaan oveen. Mies pakeni paikalta. Pääsin kotiin ja olin täysin poissa tolaltani. Poikaystäväni tokaisi, ettei minun tulisi liikkua ulkona vaaleahiuksisena pimeällä ilman huppua tai lakkia. Emme puhuneet tapahtuneesta koskaan.

Tapaus 129

Olen 13- tai 14-vuotias junassa matkalla koulusta kotiin. Jo asemalaiturilla seuraani lyöttäytyy noin kolmikymppinen englantia puhuva mies, joka alkaa tivata nimeäni. Valehtelen nimeni, kun mies istuu viereeni junan penkille. Hän kehuu kauniiksi ja kysyy puhelinnumeroani ja kotiosoitettani. Inttää useita kertoja, vaikka sanon selvästi ja monta kertaa, että en kerro tuntemattomille kumpaakaan. Hän alkaa arvuutella asemaa, jolla jään pois. Kieltäydyn sanomasta sitäkään ja haen katseellani apua. Olen ahdistunut, vaikea uskoa, että kukaan ei huomaa. Paikalla on useita aikuisia, mutta kaikki tuijottavat ulos ikkunasta. Lopulta jään pois heti seuraavalla asemalla, jossa juoksen asemarakennuksessa olevaan kauppaan. Annan monen junan mennä ohi ennen kuin uskallan mennä takaisin laiturille. Mietin, mitä tapahtuisi, jos mies seuraisi minua kotiin.

Samankaltainen tilanne toistuu vielä kaksi kertaa, aina eri paikassa, tekijänä aina minua selvästi vanhempi mies. Ainahan sitä saa kysyä, sanotaan. Ei saa. En voi kuvitella yhtään sellaista tilannetta, jossa olisi ok, että selvästi vanhempi tuntematon mies kysyy, jankuttaa lapselta hänen kotiosoitettaan ja puhelinnumeroaan. Olisit sanonut selvästi ei, sanotaan. Niin sanoinkin. Sanoin monta kertaa ei, en kerro, en halua sanoa, ei ole sinun asiasi. Mutta se ei auttanut – ei silloin, eikä monessa tilanteessa sen jälkeen.

Olisiko parempi opettaa, että ihan kaikkea ei saa kysyä, ehdotella, tivata? Että pitää uskoa kieltoa, kunnioittaa toisen rajoja, kuunnella kun toinen sanoo ei? Että pitää ymmärtää lopettaa silloin, kun joku on silminnähden ahdistunut, vetäytyy poispäin, jähmettyy paikoilleen? Yhteiskuntamme kyseenalaistaa ja vähättelee ahdisteltuja ja väkivaltaa kokeneita naisia ja tyttöjä. Eikös aina saa kysyä? Läpällä ja kännissä? Sanoitko varmasti ei? Vastustelitko? Olisit lähtenyt pois, et olisi mennyt sinne. Miksi joit niin paljon? Et sä nyt niin traumatisoituneelta vaikuta. Haluan sanoa vain yhden asian: Siskot, se ei ollut meidän syymme.

Tapaus 128

Olin kahden kundin kanssa parikymppisenä jatkoilla baarista. Oli ihan selvää, että seksiä olisi luvassa kolmen kesken. Sitä harrastettiinkin ja se oli ihan kivaa, kunnes anaaliseksiä oli ollut mulle liikaa ja kerroin sen. Hieman myöhemmin kävimme erikoisen sanavaihdon siitä, kuinka minä ja toinen kundeista joskus seurustelisimme. Minä sanoin ylimielisesti, että me ei tultais koskaan seurustelemaan, koska tiesin hänen pettävän tyttöystäväänsä minun kanssani – enkä halunnut seurustella pettäjän kanssa. Kävimme sitten nukkumaan, mutta jossain vaiheessa heräsin siihen, että sama kundi työntyi peräaukkooni. Sanoin, etten halua, mutta hän ei lopettanut. Toinen kundeista katsoi vierestä. Jotenkin eniten vitutti se, että tämä katsoja oli ammatiltaan poliisi. En osannut suuttua, koska ajattelin olleeni itsekin ilkeä ja välitin molemmista kundeista, me oltiin tunnettu pitkään. Sama poliisimies kysyi multa aamulla, oonko ok. Hän sanoi miettineensä, olisiko pitänyt tehdä jotain, kun on poliisi ja kaikkea. Mä olin, että no eeeei, eihän se nyt mitään ollut. Vasta joskus kymmenen vuotta myöhemmin, kun eräs tuttuni kertoi omasta raiskauskokemuksestaan, tajusin, että mutkin on raiskattu. Että olin sanonut ei, ja sen olis pitäny tarkoittaa jotain. Oli todella traumatisoivaa raiskatuksi tulemisen lisäksi tajuta, että olin sisäistänyt sen, pitänyt sitä normaalina käytöksenä ja vähän omana syynänikin. En ollut ikinä kuvitellut, että mut raiskattaisiin. Olin aina ajatellut, että osaan pitää itestäni huolta ja puoleni ja kuin varkain mulle oli käynyt näin enkä ollut edes ite tajunnut sitä.

Tapaus 127

Olin 19-vuotias ja olin ollut baarissa ystävieni kanssa. Ilta oli erityisen mukava, seurueessamme oli muutaman vuoden vanhempi poika, jonka olin pintapuolisesti tuntenut, mutten koskaan ollut hänen kanssaan tekemisissä. Meidän välille syntyi illan aikana toverillinen fiilis – ei lääpintää, ei ehdotuksia, ei fyysistä kiinnostusta. Muistan iloinneeni ja olleeni helpottunut nimenomaan siitä, ettei hän ollut fyysisesti minusta kiinnostunut, vaan hauska ja mielenkiintoinen tyyppi.

Joimme kaikki aika paljon ja osa meistä lähti tämän pojan kotiin. Hän asui vielä vanhempiensa luona, mutta vanhemmat olivat poissa. Nukuimme kaikki vähän ympäriinsä taloa, itse nukuin olohuoneen sohvalla. Heräsin pimeässä siihen, että joku nai minua.

Muistan olleeni järkyttynyt ja kauhuissani ja varma siitä että tämä on se poika johon tutustuin. Koitin päästä hänen painonsa alta pois ja muistan ääneen panikoineeni. Minulle selvisi, että kyseessä on pojan pikkuveli. 20-vuotias minulle tuttu poika. Hän oli tunnettu mukavana, suosittuna tyyppinä. Hän ei ollut kanssamme baarissa, enkä ollut nähnyt häntä koko illan aikana. Hän ei ollut humalassa. En muista mitä seuraavaksi tapahtui, muistan ainoastaan että tämä vanhempi, mukava poika järjesti minulle kyydin kotiin ja hän kyseli olenko kunnossa. Muistan etten halunnut kertoa mitään, mutta näin hänen olevan aidosti huolissaan. Jälkikäteen olen miettinyt, että mahtoikohan hän tietää.

En kertonut kenellekään tapahtuneesta. En ole puhunut asiasta kuin vasta nyt ensimmäisen kerran. Minut raiskannut mies on nyt kolmen lapsen isä, hän on naimisissa lapsuuden ystäväni kanssa. He asuvat isäni naapurissa. En usko, että voin koskaan kertoa tästä kenellekään. Olen punninnut vaihtoehtoja monta kertaa. Järki sanoo, että asiasta on kerrottava. Mutta henkisesti asia on niin vaikea, että olen ollut kykenemätön ajattelemaan tapahtunutta, enkä myöskään halua tuhlata hänen ajattelemiseensa enää yhtään minuuttia elämästäni. Ehkä kirjoitan nimettömän kirjeen. Ehkä tämä #memyös rohkaisee. Nyt oikeastaan vaan haluan saada tapahtuneen pois päästäni. Kiitos tästä aloitteesta.

Tapaus 126

Olen kokenut pahempaa tuntemattomien taholta, mutta tämä jonka kerron on jäänyt painamaan mieltä koska kyseessä oli ihminen johon luotin.

Minulle nousi korkea kuume matkustaessani junalla ulkomaanreissun jälkeen takaisin opiskelukaupunkiani kohti. Oloni oli aivan karmea, joten tiesin etten millään pysty kävelemään painavan rinkkani kanssa kotiin, bussejakaan kun ei kulkenut enää yhdentoista jälkeen illalla. Onneksi opiskelukaverini asui ihan rautatieaseman vieressä ja hänelle soitettuani hän tarjosi yöpaikan jonne jotenkin pääsin raahautumaan ja kaaduin suoraan minulle tarjottuun kaverin sänkyyn ja vaivuin kuumehorrokseeni. Jossain välissä havahduin siihen kun kaveri oli tullut päälleni ja kosketteli minua. Mumisin hänelle että en nyt halua mitään ja yritin työntää häntä pois, muttei hän kuunnellut vaan alkoi suudella minua. Sain hänet onneksi lopettamaan ja kietouduin lakanaan loppuyöksi niin, että sain olla rauhassa kopeloinnilta. Aamulla eräs toinen miespuolinen kaverini tuli auttaamaan minua rinkan kantamisessa kotiini. En uskaltanut kertoa tapahtuneesta hänelle enkä toisaalla asuvalle poikakaverilleni, koska ajattelin etten jaksa kannatella heidän raivoa asiasta, pelkäsin että he ehkä jopa hakkaavat ihmisen, joka oli kuitenkin tarjonnut minulle yöpaikan hädän hetkellä ja joutui vielä pyykkäämään hikoamani lakanat. Mietin pä

äni puhki olinko kuitenkin kuumepäissäni antanut vääriä signaaleja ja tämähän oli ihan pikkujuttu aiemmin kokemaani verrattuna. Tämä tapaus johti siihen, että omasta tahdostani eristäydyin opiskelijaporukasta. Se harmittaa jälkeenpäin, koska huomaan miten muut ovat hyötyneet työssä opiskeluajan verkostoista. Vieläki tapahtunutta ajatellessani syytän itseäni, miksi en ottanut taksia suoraan kotiin, vaikka ymmärrän että se ei köyhän opiskelijan elämäntilanteessa edes tullut mieleen, enkä tosiaan voinut arvata yöpaikassa tapahtuvan mitään pahaa.

Tapaus 125

Kuudes luokka oli juuri alkanut. Kuulin yhdeltä meidän luokan tytöltä, että hän oli äitinsä kanssa vertaillut luokkamme tyttöjen rintojen kokoa ja olivat arvioineet, että minulla on isoimmat. Hän kertoi myös järjestyksessä, kenellä oli toisiksi ja kolmanneksi isoimmat heidän mielestä. Piilouduin sen jälkeen liian isoihin paitoihin vielä pitkään.

Tapaus 124

2015 istuin metrossa matkalla kotiin. Käytävän toisella puolella istui kaksi tyttöä, arviolta 15-18v. Tyttöjen viereen liimautui lähi-idästä kotoisin oleva, keski-ikäisen näköinen mies. Mies oli selvästi humalassa ja murahteli tytöille virnistellen: fuck me fuck you näyttäen samalla käsimerkein mitä tarkoitti. Aluksi tyttöjä vähän nauratti mutta muutaman minuutin sisällä hymyt hyytyivät ja tytöt alkoivat pälyilemään ympärilleen. Kun mies kouraisi kädellään toista tyttö haarojen väliin nousin ylös ja sanoin ensin englanniksi että miehen tulee jättää tytöt rauhaan. Mies alkoi puhumaan omaa äidinkieltään vihaisen oloisena ja huitoi kädellään minua kauemmaksi. Korotin ääntäni ja huusin miehelle sekä suomeksi että englanniksi että painu helvettiin täältä metrosta pervo ukkeli ja jätä tytöt rauhaan. Tällöin mies alkoi huutelemaan ystäväänsä joka olikin vaunun toisessa päässä. Ystävä huuteli jotain miehelle takaisin ja näytti tälle kädellä että poistutaan metrosta. Myös tytöt olivat jäämässä samalla pysäkillä ja he olivat siirtyneet ovien eteen seisomaan. Mies meni horjumaan tyttöjen taakse ja samalla jatkoi heidän kourimistaan. Käskin tyttöjen pysyä metrovaunussa kun ovet aukeavat ja samalla kun ovet avautuivat osui kengänpohjani vahingossa miehen selkään jolloin hän horjahti ulos metrosta. Ystävä oli rientänyt myös ulos toisesta ovesta ja tuli repimään ystäväänsä,kun hän oli hurjistuneena tulossa takaisin metroon. Jatkoimme tyttöjen kanssa matkaa metrolla. Eniten vitutti tilanteessa se, että metro oli täynnä aikuisia ihmisiä ja kukaan ei tehnyt elettäkään auttaakseen tyttöjä tai minua. Kahden lapsen äitinä surettaa ajatus siitä, että kun oma lapseni joskus kohtaa epäasiallista käytöstä yleisillä paikoilla, ei ympärillä oleviin aikuisiin ehkä ole luottamista.

Tapaus 123

Olin 25-vuotiaaksi asti täysin kokematon seksuaalisesti. Ihastuin tulenpalavasti ihmiseen joka ei ollut minusta kiinnostunut, ja lähdin tämän sisäistettyäni matkalle jolta toivoin löytäväni uusia tuttavuuksia ja muuta ajateltavaa. Musiikkikiertue oli kyllä hintansa väärti, mutta matkaseura oli tiiviiltä vaikuttava ryhmä opiskelijoita ja minä, ulkopuolinen.

Eräs vanhempi opiskelija oli tosin työskennellyt samalla alalla, ja oli edes juteltavaa, vaikka en tyypistä pahemmin tykkäillyt heti alusta pitäen. Nuoremmilla opiskelijoilla ei ollut rahaa lähteä junan ravintolavaunuun syömään, joten sain herra Xn ruokaseuraksi. Ja hän halusi tarjota votkaa. Ja minä tietysti ymmärsin että sehän yrittää juottaa minut känniin, mutta ajattelin että hahaa, ilmaista viinaa, mikäs siinä. Äijähän ei tästä tulisi mitään kostumaan. Seuraava muistikuva on että olen kyynelsilmin selittänyt dilemmani: ”elämäni rakkauden” ja kokemattomuuteni, sitä seuraava muistikuva on kun äijä työntää kättäni munalleen junan välikössä ja konduktööri kulkee ohi vilkaisten halveksuvasti.

Sen pienen kirkkaan hetken kohdalla tajusin että tätä en halua. Ryntäsin äkkiä hyttiin, omaan punkkaan ja selkä tiukasti samassa hytissä yöpyvää herra Xää kohti. Muistan monia asioita siltä matkalta: odottelevat prostituoidut hotellin aulassa, runsaat venäläiset hotelliaamiaiset, yleisen saunan Pietarissa. Ja sen kuinka herra X hivuttautuu selkäni taakse hyräilemään Autiotaloa. Yyh. Saa toki votkaa tarjoilla, mutta ei saa olettaa olevansa jumalan lahja seksuaalisesti aroille naisille ilman mitään selkeää sanallista vinkkiä siihen suuntaan.

Tapaus 122

Lukion ensimmäisellä luokalla, 16-vuotiaana olin Stockan kellon alla odottamassa ystävääni ja tämän äitiä. Olin pukeutunut polvipituiseen hameeseen, paksuihin sukkahousuihin ja pitkään villakangastakkiin. Olin laittanut huulipunaa ja näytin mielestäni kivalta. Odotellessani siinä kellon alla, tuntematon pukumies tuli luokseni ja kysyi ”Mitä maksaa?” Hämmennyin ja kysyin ”Mitä?” Hän hymyili ivallisesti takaisin ja toisti kysymyksen. Menin sisälle Stockmannille ja pyyhin huulipunat pois. Tunsin itseni halvaksi. Kaverini ja tämän äidin saapuessa kerroin heille, mitä oli tapahtunut, ja he molemmat olivat vihaisia ja järkyttyneitä puolestani ja painottivat, ettei tämä ollut millään tavalla minun syyni. Silti tunsin itseni huonoksi. Ja ensimmäinen kysymykseni heille oli ”Näytänkö minä huoralta?”

Aina Stockan kellon ohi kävellessäni tämä nousee mieleeni. Meni aikaa kunnes ”uskalsin” käyttää huulipunaa tapahtuneen jälkeen. Tiedän, ettei kyse ollut pukeutumisestani tai huulipunasta. Tyyppi käytti valtaa ja nautti selvästi reaktiostani.

Tapaus 121

Olin koulussa se, jolle ekana kehittyi rinnat. Muistan kerran kun ollessani noin 10-vuotias juttelin ala-asteella porraskäytävässä kaverin kanssa. Siitä juoksi ohi pari rinnakkaisluokan poikaa, joista yksi ohimennen puristi minua rinnasta. Luonnollisesti tämän pojan kaverit vain nauroivat tapahtuneelle. Itse hämmennyin niin paljon, etten osannut kertoa siitä kenellekään.

Olen varma, ettei tämä poika muista tapahtunutta ollenkaan. Onneksi hän ei ollut omalla luokallani, vaan rinnakkaisluokalla, koska mua ahdisti vain nähdäkin hänet pitkään tuon tapahtuneen jälkeen.

Tämänkin jälkeen olen kuullut monet kerrat, miten mulla on hyvät tissit. Ihan kuin sitä olisin koskaan kysynyt. Verrattuna muihin olen päässyt aika helpolla. Mitään tällaista ei saisi siltikään tapahtua kenellekään. Kyllä ala-asteikäisen pitäisi saada jutella kaverinsa kanssa ilman, että kukaan käy iholle.

Tapaus 120

Jäin parikymppisenä työkeikan jälkeen viikoksi lomalle Napoliin. Majapaikkani vieressä oli työmaa, jonka jouduin ohittamaan joka kerta ulos lähtiessäni. Joka kerta sain myös osakseni työmiesten huomiota vislauksien, huutelun, kadulla saattelun ja käsillä muotojeni ilmaan piirtämisen kautta. Lempinimekseni vakiintui ”piccolina barbie”. Kahtena ensimmäisenä päivänä kävin ulkona, mutta loppuloma kului parvekkeella kirjoja lukien, koska en enää halunnut edes poistua asunnosta.

Tapaus 119

Olin 14-vuotias, kun tutustuin IRC-Galleriassa mukavalta vaikuttavaan ja mielestäni tosi söpöön kundiin. En ollut ehtinyt jutella hänen kanssaan kuin vasta pari päivää, kun hän ehdotti että tapaisimme livenä, mieluiten luonani. Koska pidin poikaa luotettavana, ehdotin että hän tulisi luokseni vielä samalla viikolla, kun olen yksin kotona. 20-vuotias mies tuli joulukuun ensimmäisenä päivänä tapaamaan minua, ja olin asiasta erittäin innoissani. Istuimme sohvalla kun hän kysyi, voisiko hän hieroa hartioitani. Ihmettelin hieman, koska ajattelin että me tutustuisimme ja juttelisimme. Hän kysyi, voisimmeko mennä mieluummin sängylle kuin sohvalle, että hän saisi hierottua niskojani paremmin. Menimme äitini makuuhuoneeseen. Siellä mies innostui entisestään ja halusi ottaa housuni pois. Olin sen verran hämmentynyt koko tilanteesta, etten osannut sanoa mitään. Olinhan vasta 14-vuotias. Mies harrasti kanssani seksiä. En oikeastaan edes ymmärtänyt, mitä on tapahtumassa, enkä olisi halunnut kuin jutella ja tutustua häneen. Mietin, että tällaistako tämä seksi nyt sitten on. Suudelmiakaan emme vaihtaneet, ja koska olimme ilman kondomia, mies kävi hoitamassa itsensä lopulta orgasmiin vessassa. Seksin jälkeen hän lähti.

Olin aivan pöllämystynyt. Hän ei sen kummemmin ollut minuun missään yhteydessä jälkeenpäin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun koskaan olin kenenkään kanssa yhdynnässä. Kun lopulta pyysin äidiltäni, voisiko hän ostaa minulle jälkiehkäisypillerin, hän oli järkyttynyt. Hän sanoi vihaisena, ettei minun pitäisi kävellä ympäri kyliä haarat levällään.

Olisin halunnut kertoa äidilleni, etten olisi halunnut harrastaa miehen kanssa seksiä, mutten uskaltanut. Kerroin asiasta äidilleni tänä vuonna, 15 vuotta tapahtuneen jälkeen. Äitini pyysi käytöstään anteeksi ja sanoi, että minun olisi ehdottomasti pitänyt pystyä kertomaan edes jollekin aikuiselle, niin mies olisi saatu vastuuseen tekemisistään.

Tapaus 118

Olen aina ajatellut kuunnellessani keskustelua seksuaalisesta häirinnästä, joko yleisesti tai ystävieni suusta, että onneksi en ole itse sitä kohdannut. Paitsi, kun 19-vuotiaana matkustin junalla ja viereeni istui kaksi laitapuolenkulkijamiestä, joista toinen painautui minua vasten puhuessaan, koska itse yritin päästä kauemmas, ja toinen vain kommentoi kuinka ”Rehevää likkaa on mukava katsella”.

Ja kun metrossa minua vastapäätä istunut mies hieroi penistään housujen läpi, ja tuijotti minua samalla tosi intensiivisesti.

Ja kun kaverin kaveri baarissa minua halatessaan ujutti kätensä haaruksilleni ja olin niin järkyttynyt, etten saanut sanottua mitään.

Tai kun ex-poikaystäväni vielä seurustellessamme suuttui minulle jostain sanomastani kesken seksin ja kouraisi minua kipeästi haaruksista sen johdosta. Tai kun samainen mies (nyt exänä ja uudessa seurustelusuhteessa) viestittelee, että haluaisi minun tulevan antamaan hänelle blowjobin.

Mieleen muistuu myös se kerta, kun yläkoululaisena olin parhaan kaverini luona kylässä ja hänen isänsä alkoi katsoa pornoa tietokonehuoneessa, ovi auki ja volyymit kovalla. Kaverini paiskasi oven kiinni, emmekä koskaan puhuneet asiasta.

Toki olen päässyt vähemmällä kuin moni muu, mutta on asioita, jotka ovat väärin ja asioita, jotka ovat vielä enemmän väärin. Eikä niitä lievempiäkään ahdistelun ja häirinnän muotoja tule hyväksyä.

Tapaus 117

Olin 10-vuotias, kun olimme taas kerran 11-vuotiaan serkkuni kanssa tätini mökillä. Serkkuni kroppa oli kehittyneempi kuin minun, ja tämä ei jäänyt tätini mieheltä huomaamatta (miehen mielenkiinto serkkuani ja minua kohtaan lisääntyi aina miehen ollessa humalassa). Tällä kertaa miehen mielestä oli hauskaa heittää serkkuni laiturilta järveen. Serkulla sattui vielä sopivasti olemaan valkoinen t-paita päällä. Kun serkkuni alkoi itkeä, hänelle todettiin, ettei mies sillä mitään pahaa tarkoittanut. Hän vain toivoi tyttöä niin kovasti, koska hänellä itsellään oli vain poikalapsia. Tädin mies oli ennenkin käyttäytynyt mielestäni oudosti, mutta en silloin luonnollisestikaan tajunnut, miksi tunsin niin.

Olin 14-vuotias kun luokkani pojat saivat jostain idean, että tytöt tarvitsevat kuivaraiskausta. Tämä saattoi olla kaikkea ohi kulkevien tyttöjen takapuolen, rintojen ja haarojen kourimisesta tytön nylkyttämiseen pöydällä (nylkytys tapahtui välitunnilla silloin kun luokassa ei ollut ketään muita). Huorittelu oli alkanut jo vuotta aikaisemmin ja jatkui koko yläkoulun ajan. En muista varmaksi, mutta se saattoi alkaa jo kun olimme kuudennella luokalla. Kukaan ei koskaan puuttunut tähän käytökseen millään tavalla, ei vaikka opettajat olivat aivan varmasti tietoisia asiasta.

Olin 25-vuotias, ja käymässä silloisen miesystäväni kanssa miesystäväni äidin ja tämän miesystävän luona. Anopin miesystävä halusi aina välttämättä halata minua, ja tällä kerralla hän nosti käsivarrellaan rintaani ylös samalla. Hänen ilmeensä oli kovin mairea. Olin niin hämmästynyt, että en saanut sanaa suustani. Sanomattakin selvää: en halannut häntä enää kertakaan tuon jälkeen. Samainen miesystäväni käytti myöhemmin henkistä ja fyysistä väkivaltaa minua kohtaan.

Tuossa oli vain joitain tapahtumia, jotka ovat jääneet mieleen. Hipelöintiä ja ehdotteluahan on tapahtunut aina. Nyt kun olen 43-vuotiaana välillä ravintola-alalla töissä, minua kehotetaan hymyilemään ja minua pyydetään mukaan kotiin. Kiitos tästä ryhmästä ja kampanjasta.

Tapaus 116

Häpeä – sitä mä tunnen aina, kun ajattelen omia kokemuksiani seksuaalisesta häirinnästä. Ikään kuin se olisi mun oma syy, että tulin häirityksi, mitäs olin varomaton. Ensimmäisen kerran koin seksuaalista häirintää ollessani 19-vuotias hotellisiivooja. Työpaikan tapoihin kuului että jokainen hotellihuone siistitään päivittäin ellei asiakas toisin toivo. Yleensä pyrittiin siistimään huone asiakkaan ollessa poissa, mutta joskus oli välttämätöntä tehdä se myös asiakkaan ollessa läsnä. Sinä päivänä olin lähtenyt kiireellä töihin ja unisena unohtanut rintaliivit kotiin. Työasuun kuului housut ja t-paita, jonka alle viritin tiukkaa toppia antamaan tukea. Työpäivän aikana asiakas, keski-ikäinen naimisissa oleva mies tuli pyytämään siivousta vaimonsa poistuttua ulos. Tein työtä käskettynä, ja siirryin hotellihuoneeseen. Mies tuli perässäni, sulki hotellihuoneen oven ja ahdisti minut seinää vasten ja halasi kovaa ja kopeloi ja sopersi jotain ”ystävystymisestä”. Hätäännyin ja rimpuilin eikä mies olisi halunnut päästää minua irti. Sain itseni riuhtaistua, juoksin ulos ja rupesin itkemään hysteerisenä.

Miespuolinen työkaveri näki hätäni ja kannusti kertomaan esimiehelle. Kyseinen asiakas sai sittemmin porttikiellon. Ja silti minä edelleenkin, lähes kymmenen vuotta myöhemmin mietin että syyhän oli täysin minun. Provosoin pukeutumisellani, vaikka pussimaiset kirkkaanpunaiset työvaatteet oli niin kaukana provokaatiosta kuin olla ja saattaa. Rintojen olemassaolo ei ole pääsylippu koskettelemiselle, ja silti mieleni väittää että se tilanne olisi ollut ennaltaehkäistettävissä. Koska niin vahvasti on häpeän leima meihin naisiin iskostunut.

Tapaus 115

Olin ystäväni kanssa baarissa, jossa aloin juttelemaan mukavalta vaikuttavan miehen kanssa. Ilta alkoi lähentyä loppuaan, ja päätimme jatkaa sitä vielä hänen luonaan parin bissen merkeissä. Olin todennäköisesti ollut tämän miehen asunnossa noin 15 minuuttia, kun aloin saamaan hänestä erikoisia viboja ja päätin lähteä kotiin. Kiitin jatkoista ja siirryin eteiseen tehdäkseni lähtöä. Ilmeisesti mies ei ollut lähtöpäätöksestäni samaa mieltä, vaan tarttui kovalla voimalla käsivarteeni ja huusi: ”Vitun huora, sä et lähde mihinkään!”. Siinä vaiheessa reaktioni ja käytökseni alkoi muistuttamaan sitä tyyliä, jolla villieläinten kohtaamisesta neuvotaan poistuttavan: hitaasti ja rauhallisesti mukailin miehen otetta ja hivuttauduin kohti ulko-ovea. Kun sain itseni rappuun paiskasin oven niin lujaa kiinni, että koko talo varmasti siihen heräsi. Juoksin ystäväni luo.

Seuraavana päivänä mies oli etsinyt minut Facebookista ja lähetteli viestejä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuvaili olleensa ”vähän kuplassa”. Olin onnekas, kun selvisin tilanteesta säikähdyksellä. Olen surullinen siitä, että liian moni nainen ei ole selvinnyt vastaavista tilanteista pelkällä huorittelulla. Tämä tilanne vaivasi minua pitkään enkä voi edes kuvitella mitä fyysisen hyökkäyksen ja hyväksikäytön uhreista voi tuntua. Toivon että tekijät saavat vielä ansionsa mukaan, edes jonkun karman kostamana.

Tapaus 114

Olin arviolta 8-9 v. Olin ala-asteella yhden vähemmän suositun tytön ainoa kaveri. Me vietettiin paljon aikaa meillä, koska tyttö ei halunnut mennä kotiin. En ymmärtänyt miksi, mutta olin ihan tyytyväinen, koska meillä oli hyvät lelut ja iso piha.

Eräänä iltapäivänä mun äiti halusi olla yksin kotona, varmaankin viimeistelemässä väitöskirjaansa. Me mentiin bussilla koulusta tän tytön luo. Kotona hänen isänsä katsoi isolta ruudulta pornoa, lisäksi pornolehtiä oli levitelty pitkin pöytiä. Isä masturboi sohvalla ja kysyi, halutaanko mekin katsoa. Kieltäydyimme. Järkytyin näkemästäni ja ymmärsin, miksei tyttö halunnut olla kotonaan.

Olisin halunnut kertoa asiasta meidän opettajalle, mutta tyttö ei antanut lupaa. Tappelimme ja lopulta meidän välimme tulehtuivat. Jossain vaiheessa tyttö muutti toiselle paikkakunnalle enkä nähnyt häntä sen koommin. En ole kertonut tästä kellekään, edes mun vanhemmille.

Tapaus 113

Olimme mimmiporukalla taannoin Bratislavassa uutta vuotta viettämässä. Kaupunki oli aivan täyteen buukattu, mutta onneksi olimme varanneet hyvissä ajoin hostellihuoneen. Hostellinpitäjä Gabriel tuli meitä ystävällisesti junalle vastaan ja kertoi heti hieman uhkaavaan sävyyn, että hänellä on sitten tosi täyttä, että saas nähdä saammeko pitää varaamamme huoneen vai emme. Se selviää kun olemme viettäneet illan hänen seurassaan.

Vastentahtoisesti lähdimme oluelle Gabrielin kanssa ja kuuntelimme tämän elokuvaohjaajana itseään tituleeranneen viisikymppisen herran valitusta kaikista muista hostellin asiakkaista. Etenkin ranskalaiset miehet olivat kamalia, ja meidän ei kannattaisi missään nimessä edes puhua kenellekään heistä. Tätä seurasi Gabrielin numerologiset tulkinnat meistä. Niiden mukaan me kaikki tarvitsimme vanhempaa miestä. Aina välillä jossain muodossa tuli muistutuksia, että hän voi tosiaan joutua heittämään meidät ulos hostellistaan heti seuraavana aamuna, kovasti olisi tunkua ja hän ei voi luvata meille mitään, katsotaan vähän miten asiat menevät… vink vink.

Karistimme Gabrielin seurastamme jossain vaiheessa ja illalla hostellille palatessa tutustuimme myös näihin oikein mukaviksi osoittautuneisiin ranskalaisiin. Aamulla Gabriel oli saanut tietää että olimme puhuneet ranskalaisten kanssa ja tuli huoneeseemme huutamaan, että meidän on vapautettava huoneemme välittömästi. Sitä tarvitaan muiden asiakkaiden käyttöön. Kun hostelli oli Gabrielin, emme oikein muuta voineet kuin pakata ja suostua. Gabriel siirsi meidät johonkin homeiseen, kohtua muistuttavaan kattoluukkuun, huonekorkeus reilu metrin. Jonne siis kavuttiin tikkaita luukusta sisään, ja sen luukun sai lukittua vain ulkopuolelta. Hetkeäkään ei ollut turvallinen eikä mukava viettää siellä hetkeäkään tietäen, että Gabriel on luukun toisella puolen. Mutta kaupungin hotellit olivat tosiaan täynnä, vaihtoehtoja ei ollut.

Pian huomasimme myös, että hostellin kylpyhuoneeseen oli kova jono aina aamulla, kun joku vietti vessassa tunteja. Kylpyhuoneessa ei ollut minkäänlaista suihkuverhoa, ja sen ja vessan välillä oli lasitiiliseinä. Värillisiä maitolasitiiliä lähinnä, paitsi yhdessä kohtaa ikkunalasia. Näppärästi silmän korkeudelle sijoitettuna. Ja Gabriel itsehän se siellä istui kaikki aamut tiiraamassa lasin läpi kun mimmit kävivät suihkussa. Fyysistä ahdistelua? Ei. Mutta totisesti ahdistavaa.

Tarkistin juuri, ja hostelli ei ole enää toiminnassa, eli toivottavasti tästä voi päätellä, että tämä erä on voitettu ja Gabrielillla ei ole enää valtaa kiristää ketään.

Tapaus 112

Ehkä ensimmäinen häirintäkokemukseni tapahtui yläasteella, luultavasti vuonna 2000 ollessani kahdeksannella luokalla. Luokallani oli poika, joka häiritsi toistuvasti luokan tyttöjä. En tosin muista varmasti, olivatko kaikki häirinnän kohteina vai kohdistuiko häirintä pääosin luokan epäsuosituimpiin oppilaisiin, minuun ja ystävääni. Poika puristi minua takapuolesta ruotsin tunnilla, tunki ennen tuntia kylkeen kiinni, näytti paljaan takapuolensa minulle koulumatkalla ja tiedusteli toiselta luokan pojalta, haluaisiko tämä nuolla pilluani.

En koe, että tämän luokkatoverin harjoittama ahdistelu olisi pahimpia ahdistelukokemuksiani. En kokenut samanlaista uhkaa, vääryyttä ja kuvotusta, mitä vastaava toiminta minussa nykyään aiheuttaa. Jälkikäteen minua vaivaa tapauksessa kuitenkin se, miten yläasteajan yleinen ilmapiiri ja oma ajatteluni kannustivat lakaisemaan asian maton alle pojan haastamisen sijaan. Silloin uhriuden myöntäminen ja asian ottaminen käsittelyyn tuntui liian vaikealta. Koin, että minun olisi pitänyt olla kovempi ja kykenevä ottamaan tyynesti loukkauksia vastaan ja antamaan takaisin samalla mitalla.

En ole ikinä kyennyt siihen, enkä enää aikuisena sellaista toivokaan.

Muistan muun muassa, että suljin silmäni tilanteessa, jossa hän paljasti itsensä koulumatkalla. Reaktio oli automaattinen, ja silloin häpesin sitä, koska olisin halunnut olla niin kuin teko ei olisi hetkauttanut minua ollenkaan. Muistan myös, että joku opettaja kysyi häiritseekö kyseinen henkilö minua ja ystävääni , ja vastasimme ei. Jälkikäteen en ymmärrä miksi vastasin näin.

Tapaus 111

Olin aika viimeisilläni raskaana, ehkä seitsemännellä kuulla, ja ison mahani kanssa matkalla töistä kotiin yöbussilla. Viereeni tulee istumaan ihan siististi pukeutunut mies käytävän puolelle. Huomaan jotain outoa ja kun vilkaisen miehen suuntaan huomaan että tämä ällötys vetää käteen! Jäädyin ihan täysin ja käännyin vain ikkunaan päin ja mietin että mitä helvettiä!? Halusin nousta ja mennä pois, mutta en uskaltanut kääntyä mieheen päin enkä olisi päässyt nousemaan paikalta ilman että olisin pyytänyt miestä siirtymään. Eikä täydessä bussissa kukaan muukaan sanonut mitään. Jossain vaiheessa mies nousi itse pois, vissiin kun oli runkannut valmiiksi.

Toinen tapaus kun olin kahdeksannella kuulla raskaana, humalassa oleva mies huutelee tyhjässä metrovaunussa että ”voisin panna sua nyt vaikka heti” ja jotain muuta ällöttävää. Metro oli ehtinyt lähteä ja vähän pelotti siinä ison mahan kanssa ennen kun seuraavalla asemalla tuli muita ihmisiä kyytiin. Noh, hyppään metrosta ja kävelen kotiinpäin asemalta ja olen melkein oman talon kohdalla niin vastaantuleva auto hiljentää vauhtia kohdallani. Eka ajatus on että nyt vaan kävelen nopeasti eteenpäin mutta sitten mietin että äh joku haluaa vain kysyä ajoneuvoja. Pysähdyn kuuntelemaan ja tuntematon keski-ikäinen mies kysyy jos haluan lähteä ajelulle. Kiiruhdan kotiin niin nopeasti kun pääsen!

Olin todella vihainen näitten tapausten jälkeen että enkö edes raskaana saa olla rauhassa? Näitä ahdistelukokemuksia on niin paljon omalla kohdalla että tämmönen tuntuu jotenkin vaan normi elämältä. Kyllä mä joka kerta suutun ja osaan yleensä pitää puoleni. Mut joskus sitä vaan jäätyy eikä osaa toimia. Vältän katsoa tuntemattomia miehiä silmiin ja mietin eri tilanteissa että en kai ole nyt liian ystävällinen, vaikka juttelen normaalisti. Kun liikun yksin illalla vedän esim hupun päähän ja yritän näyttää mahdollisimman oudolta tai vihaiselta ettei kukaan lähestyis mua.

Tapaus 110

Olin ehkä 19, kun lähdimme kaveriporukalla Tampereelle katsomaan usean eri bändin yhteiskeikkaa. Keikan jälkeen jatkoimme juhlimista Omenahotellihuoneessa, jonne päätyi jostain syystä myös toinen porukka samasta kerroksesta. Eräs suurin piirtein saman ikäinen mies tuli istumaan viereeni ja juttelimme koko illan. Pikkuhiljaa välimme lämpenivät ja hän piti minua sylissään, suuteli minua.

Olin sen verran humalassa, etten huomannut, kun miehen kaverit menivät takaisin omaan huoneeseensa. En myöskään huomannut, että omat kaverini olivat nukahtaneet sänkyyn, joka sijaitsi huoneessa hyllyn toisella puolella. Havahduin vain yhtäkkiä siihen, että istuin yksin miehen sylissä samalla petaussohvalla, jolla olimme istuneet koko illan. Vaikka olin itsekin nukahtamaisillani, mies innostui suutelemaan minua yhä kiihkeämmin. Yhtäkkiä hän riisui minulta housut ja ymmärsin mitä oli tapahtumassa. Siinä hetkessä taisin tuntea oloni aika turvalliseksi, koska muistan sanoneeni hänelle vain, että ”tästä ei tule mitään, ellei sinulla ole kondomia”. Mies vastasi siihen, että ”no, etkö huomannut, että laitoin sen juuri päälle?”

Yritin pysyä hereillä, mutta kehoni oli raskas, enkä edes yrittänyt sen kummemmin liikkua. Muistan, että mies yritti pariin otteeseen tulla sisääni, mutta se ei onnistunut, koska en ollut lainkaan kostea. Hän yritti muuttaa tilannetta hyväilemällä minua käsin, jopa suulla, mutta luovutti hetken päästä ja käveli pois huoneesta sanomatta mitään.

Silloin heräsin siihen mitä oli tapahtunut. Vaikka olin nuorempana ollut pitkässä parisuhteessa, en ollut vielä menettänyt neitsyyttäni. Pelkäsin yhtäkkiä, että sohvalla olisi verta tai että kaverit olisivat heränneet ja huomanneet mitä tapahtui. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan ok ja menin takaisin nukkumaan. Seuraavana aamuna sama mies tuli koputtamaan hotellihuoneemme ovea ja heitti ovenraosta päälleni mikrohampurilaisen. En tiedä, oliko se olevinaan kiitos tai anteeksipyyntö tai jotain ihan muuta. Turhaa se ainakin oli.

Olin tapahtuman jälkeen todella pelokas, koska en ollut ihan varma, käyttikö mies todellakin kondomia. Pelkäsin, että hän oli tartuttanut minulle jonkin taudin tai että olisin raskaana. Kun sain menkat ja testit olivat puhtaat, ajattelin, että voisin antaa asian olla. Yritin vakuutella itselleni, että minun pitäisi olla ylpeä, että nyt olin nainen. Kävin katsomassa miehen bändin nettisivuilta hänen kuviaan ja vakuuttelin itselleni, että hän oli hyvän näköinen – juuri sellainen, jonka halusin itselleni. Yritin sanoa itselleni, että itsehän pyysin tätä, itsehän lähdin leikkiin mukaan. Tunsin häpeää siitä, että kaverit olivat nukkuneet samassa huoneessa. En minä ollut ”sellainen”. Asiasta puhuminen tuntui vaikealta, koska pelkäsin, että minut – kiltti kunnollinen tyttö – tuomitaan teostani tai että minua ei oteta tosissaan. ”Sehän on vain seksiä, tervetuloa kerhoon”. No, eihän se ihan niin mene. Ja se ei todellakaan ollut ”van seksiä” minulle.

Kun seuraavan kerran uskalsin päästää miehen yhtä lähelle, hän oli poikaystävä, jonka kanssa päädyin seurustelemaan useamman vuoden. Yritin jopa perustella itselleni, että menetin neitsyyteni tälle poikaystävälle, koska tuo ensimmäinen mies ei päässyt kunnolla sisälleni. Yritin väkisin luoda sen hienon kokemuksen, josta olin haaveillut. Kuvittelin, että kaikilla muilla kavereilla oli tuollainen hieno kokemus ja että olin itse likainen. 10 vuotta myöhemmin olen oman henkisen heräämisen ja itsetutkiskelun yhteydessä saanut huomata, että tuo eka kerta jätti minuun syvän haavan. Ei se ole kadonnut minnekään. Olen kantanut mukanani häpeää ja surua siitä, että menetin neitsyyteni tällä tavalla. Olen kantanut mukanani paljon seksiin liittyviä pelkoja ja jännitystiloja. Kymmenen vuoden aikana olen noudattanut tiukkaa itsekuria ja harrastanut seksiä vain harvojen ja valittujen kanssa. Olen luvannut itselleni, että en ”mokaa” enää. Vaikka olen saanut tavata ystävällisiä ja kunnioittavia miehiä, jossain on aina ollut pelko siitä, etten pysty hallitsemaan tilannetta. Vasta kun tajusin, että kaikki epävarmuudet liittyvät tuohon samaan iltaan, pystyin päästämään niistä irti.

Ymmärsin, että tuo hotellihuoneessa ollut mies rikkoi henkilökohtaisia rajojani, että hänellä EI TODELLAKAAN ollut oikeutta minun kehooni, vaikka olimme ollut lähekkäin koko illan. Hänen olisi pitänyt huomata, etten ollut ihan täysillä mukana ja antaa asian olla. Saan olla kiitollinen siitä, että hän ei satuttanut minua eikä myöskään yrittänyt väkisin tulla sisääni, kun huomasi, ettei se tule onnistumaan. Jollain tasolla hän yritti myös huomioida minun tarpeeni. MUTTA. Mikään ei oikeuta sitä, että hän tuli liian lähelle hetkenä, kun en itse ollut edes kunnolla hereillä. En pyytänyt sitä, en aiheuttanut sitä. En ollut ”sellainen” enkä myöskään likainen. Olin vain nuori nainen, joka joutui tilanteeseen, johon kenenkään ei pitäisi joutua.

Ei ole ollut helppoa kaivaa tätä tukahdutettua tapahtumaa taas esiin 10 vuoden jälkeen, mutta se on ollut sen arvoista. Kerroin asiasta avoimesti ihanalle aviomiehelleni, joka otti asian tosissaan. Hänen kanssaan on tuntunut turvalliselta päästää tästä tapahtumasta vihdoinkin irti. Olen antanut itselleni anteeksi, olen antanut tämän tarinan miehelle anteeksi, ja jatkan elämääni eteenpäin entistä kevyempänä – vapaana surusta ja häpeästä. Olen myös oppinut tuntemaan oman arvoni, omat rajani, ja ymmärtänyt, miten pyhä asia oma seksuaalisuuteni on. Ja olen kiitollinen siitä, että saan olla naimisissa miehen kanssa, josta ei koskaan tulla kertomaan yhtäkään #metoo -tarinaa.

Tapaus 109

Olin reilusti alle kolmekymppinen, muutaman vuoden ollut naimisissa silloisen mieheni kanssa. Mieheni oli parin viikon työmatkalla ulkomailla ja hänen miespuolinen nuoruudenystävänsä alkoi soitella meille (tämä oli lankapuhelinaikaa). En tätä miestä sen paremmin tuntenut, toki oltiin tavattu ja pari kertaa vierailtukin hänen, avovaimonsa ja parivuotiaan lapsensa luona. Minusta koko tyyppi oli sellainen ”ankeuttaja” mutta kohteliaisuudesta olin jossain määrin ollut tekemisissä.

Ekalla kerralla kun tämä tyyppi soitti, kerroin että mieheni oli ulkomailla. Hän sanoi tietävänsä sen mutta jatkoi jutustelua. No kohteliaana sit juttelin jotain niitä näitä. Kun se sitten soitti uudestaan muutamia kertoja, ihmettelin jo aika paljon mut ajattelin sen kai sitten vaan olevan yksinäinen. En edes muista mistä juteltiin, kaipa vaan vastailin ”niin” ja ”joo” ja mietin omiani.  Kerran sitten soitti ja sanoi tulevansa päiväkahville. Mulla ei yhtään päässä raksuttanut ”päiväkahvien” todellinen merkitys. Jotenkin ajattelin sen vain olevan tosi yksinäinen ja hajamielisesti sanoin et voi se käväistä meillä.

No tää tyyppi tulee sitten ja ojentaa mulle kahvi- JA kondomipaketin. Jäädyin varmaan sillä sekunnilla. Jotenkin kykenin keittämään sitä kahvia, muuten päässä raksutti että mitä helvettiä, miten selviän tästä tilanteesta. Se sit kyllä tajusi mun käytöksestäni tehneensä ison virheen. Jotenkin jäätävän hiljaisuuden vallitessa kai saatiin kupilliset juotua, sit se onneksi lähti.

Ehdin jo miettiä että miten selviän jos se oikeesti käy käsiksi, oli aika isokokoinen tyyppi. En oikein saanut sanottua muuta kuin että ojensin sen lähtiessä sille sitä kondomipakettia. Se sanoi mun voivan pitää sen. Raivoissani heitin ne roskiin. Kun tää tyyppi seuraavana päivänä soitti, olin vihdoin valmistautunut ja sanoin, ettei se ikinä, ikinä enää saa soittaa meille. Etten halua koskaan enkä missään yhteydessä olla sen kanssa tekemisissä. Jotain se siellä yritti sopertaa ”olleensa sekaisin” ja sen lapsen ääni kuului sieltä taustalta.

Mä olin silloin jotenkin tosi järkyttynyt tästä jutusta. Koin itseni sekä naiiviksi, typeräksi että likaiseksi. Että miksen ollut ymmärtänyt oikein sen ”päiväkahvivihjailuja”. No en ymmärtänyt. Pidin sitä mieheni ystävänä. Pohdin ja pohdin, olinko jotenkin jossain vaiheessa antanut ymmärtää olevani ”helppo” tai jotain. No en todellakaan ollut. Enhän edes pitänyt koko ihmisestä.

Mietin että joku oikeesti piti mua sellaisena, jonka luo vois noin vaan mennä päiväkahville kun oma mies on matkoilla. Inhottavaa. Kerroin tietenkin miehelleni tästä, kun hän palasi kotiin ja sanoin myös, etten halua olla ko. tyypin kanssa jatkossa missään tekemisissä. Mieheni ei meinannut uskoa minua! Hänestä oli aivan ennenkuulumatonta, että hänen hyvä kaverinsa voisi toimia noin.

No uskoi se lopulta, kun kuuli sen myöhemmin toimineen vähän vastaavalla tavalla muidenkin varattujen naisten suhteen. Mutta ei katkaissut kokonaan välejä tähän mieheen. Minä sen sijaan en tämän tyypin kanssa enää suostunut tekemisiin.

Tapaus 108

Olin 21 ja kaverini kanssa hänen vanhempiensa mökillä. Olimme olleet edellisenä iltana kylän baarissa tansseissa. Kaverini oli kohteliaisuudesta jutellut isäni serkun kanssa. Hän oli noin 40 – 50 -vuotias mies ja asui kotonaan vanhempiensa luona. Hän kysyi kaveriltani olemmeko me lesbopari, kun kuuli, että olemme kaksin mökillä. Aikaisin seuraavana aamuna, ehkä noin kello 4 – 5 aikaan, mökin ovelta kuuluu raivokasta hakkausta johon heräämme.

Kaverini menee ovelle. Itse jään sänkyyn mökin parvelle. Kuulen miehen äänen huutavan: ”Päästä sisään, perkele!” Kaverini avaa oven ja juoksee takaisin parvelle sänkyyn. Kysyin kuka oli ovella. Kaverini ei sano mitään. Sitten näen isäni serkun nousevan tikkaita parvelle. Nousen seisomaan sängyn viereen, mies jää tikkaiden viereen. Välissämme on pari metriä. ”Täällä sitä nukutaan samassa sängyssä. Sukulaismies tuli vähän tarkastamaan tilannetta.” hän sanoo ja nuolaisee huuliaan.

Sillä hetkellä päätän mielessäni, että tuo mies ei meihin koske. Olin jo siihen ikään menessä kuullut ne perushuorittelut ja kokenut ne peruskopeloinnit, saanut tarjouksia maksullisesta seksistä, edessäni oli runkattu, mua oli kuristettu, koska olin kieltäytynyt seksistä. Parven laitana oli vain noin 30 cm korkea kaide. Päätin, että taklaan miehen alas parvelta, jos hän tulee yhtään lähemmäksi. Samalla tajuan, että pudotus parin metrin korkeudesta keittiökalusteiden päälle saattaa koitua miehen kuolemaksi ja joudun vankilaan teostani, siinä menisi myös oma tulevaisuuteni, mutta päätän joka tapauksessa tehdä niin, jos tarve vaatii.

Huudan miehelle kovaan ääneen käskyä poistua ja mittailemme toisiamme katseillamme. Lopulta hän vain lähtee pois. Lukitsemme oven ja panikoimme loppuyön. Päätämme kertoa tästä kaikille, ettei tuo teko jää rankaisematta. Myöhemmin päivällä kerromme yön tapahtumista. Ja kukaan ei sano mitään. Saamme osaksemme vain hiljaisuutta ja muualle luodut katseet.

Tapaus 107

Kuten monilla meistä, myös minulla on useampia seksuaalisen ahdistelun kokemuksia.  Jaan juuri tämän kokemuksen siksi, että se kuvastaa minusta hyvin erästä aivan tietynlaisen seksuaalisen työhäirinnän aspektia.

Tapaus on jäänyt kirkkaana mieleeni. Ei erityisen traumaattisena, vaan ikään kuin tyylipuhtaana esimerkkinä omassa lajissaan.

Olin n. 25-vuotias opiskelija ja työskentelin opintojen ohella aulavahtimestarina kulttuurikeskuksessa. Tapahtumien aikana vahtimestarit vastasivat mm. yleisön turvallisuudesta ja osaksi myös salin tekniikasta. Työyhteisössä selvästikin pidettiin miehiä pätevämpinä työntekijöinä kuin naisia: jokaisessa vuorossa tuli olla yksi tai useampia miehiä, jotka olivat (epämuodollisesti) päävastuullisia tapahtumien kulusta, ja naisia otettiin lisäksi vuoroon jos oli tilaa. Itse en nähnyt mitään syytä tällaiselle jaottelulle, kokemukseni mukaan naiset olivat yhtä päteviä työssään kuin miehetkin. Vahtimestarit keskustelivat keskenään radiopuhelimien välityksellä.

Kerran työvuorossa kävi niin, että päävahtimestari kysyi radiopuhelimessa erästä saliin liittyvää teknistä tietoa, ja keski-ikäinen miespuolinen kollegani vastasi kysymykseen väärin. Korjasin (mielestäni ihan neutraaliin sävyyn) tämän tiedon ja annoin oikean vastauksen. Kollega alkoi väittää omaa tietoaan oikeammaksi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mielipidekysymys, vaan tuon salin tekniikan vuoksi kollegani antama vastaus ei yksinkertaisesti ollut mahdollinen. Totesin tämän, ja päävahtimestari kuittasi, että näinhän se taitaa ollakin. Radiokeskustelu tästä aiheesta loppui siihen, eikä tapauksessa olisi luullut olevan mitään kummallista. Paitsi että välittömästi näiden kommenttien jälkeen tämä sama miespuolinen kollega sanoi radioon tosi vihjailevalla äänensävyllä: ”Sä olet kuule ihan tosi söpö kun sä punastut noin!” Ja sitten hän jatkoi, en muista enää tarkkaan millä sanoilla, että tulisinko hänen kanssaan illalla ulos, ja muuta tämän suuntaista. Emme olleet tämän miehen kanssa tässä tilanteessa edes näköetäisyydellä, joten punastumiskommentti oli sikälikin aika outo. Ja koko tuo ”flirtti” tapahtui siis työkanavalla, kaikkien kuullen. Sanoin, että ei kiinnosta, ja ehdottelu loppuikin siihen.

Mieleeni tämä tilanne jäi sen tähden, että tämä kollega ei koskaan ennen ollut käyttäytynyt minua kohtaan vihjailevasti, eikä käyttäytynyt tuon välikohtauksen jälkeenkään. Hän ei käsittääkseni ollut kiinnostunut minusta, enkä minä hänestä: välimme olivat tuohon saakka olleet yksinomaan asialliset. Tuo ”flirtti” oli päivänselvästi jonkinlainen miehisen vallan osoitus, keino koettaa laittaa minut ruotuun tai ottaa tilanteessa ohjat käsiinsä. Kollegan mielestä nuorempi nainen ei olisi ilmeisestikään saanut oikaista häntä toisten kuullen, ei etenkään missään teknisessä seikassa. Hänen piti siis keksiä tyhjästä kummallinen punastumisjuttu, aivan kuin olisin ollut jotenkin epävarma itsestäni ja punastelemassa siinä hänen lähettyvillään, ja siitä sujuvasti alkaa ehdotella illanviettoa.

Oletan, että tämän tyyppiset lievemmät häirinnän kokemukset saattavat kuulostaa asiaa tuntemattomista ja omakohtaisesti kokemattomista sellaiselta, että seksuaalisen häirinnän luonteesta on hankalaa saada kiinni. Tämäkin tapaus voisi varmasti herättää reaktion: ”No, se flirttasi töissä ja muiden kuullen, mutta eihän tuossa mitään sen kummempaa ollut, ja sehän uskoi kun sä sanoit ei. Se oli varmaan vain vähän sosiaalisesti kömpelö tyyppi.” Pintapuolisesti tältä voisi vaikuttaa, mutta tilanteen kontekstissa oli päivänselvää, mitä tapahtui ja miksi. Kyseessä ei ollut kömpelö kiinnostus minua kohtaan, vaan suoraviivainen pyrkimys osoittaa, että emme itse asiassa olisikaan tilanteessa läsnä tasa-arvoisina ja kollegoina.

Tapaus 106

Olin tosin lähellä avautua kun #dammenbrister tuli ilmi mutta en saanut mitään aikaiseksi. Nyt tunnen että on viimeinen mahdollisuus, jos jotain haluan sanoa.

Ennen aikuisikää oli niitä näitä mitä en ole ikinä ääneen sanonut. Asuntolassa kun asui, suljettujen ovien takana tapahtui niille jotka alistuivat, niille jotka eivät osanneet puolustaa itseään. Niille, jotka eivät osanneet sanoa ei. Minulle.

Ekan kerran kun osasin itselleni tunnustaa että minut on raiskattu oli 18-vuotiaana. Kaverin luona, baarin jälkeen. Tämä kaveri oli tuonut baarista kotiin äijän. Harmikseni kaverini sammui ja jäin yksin tämän tyypin kanssa. Menin nukkumaan eri sänkyyn ja hetken päästä äijä ryömi sänkyyn. Kun hän huomasi etten halua, hän piti käsistä kiinni, istui päällä jotten saanut estettyä, ja hoiti hommansa. Menin shokkiin, en pystynyt huutamaan, herättämään kaveriani. En edes halunnut, häpesin. Olin silloin parisuhteessa, huonossa sellaisessa. Kun seuraavana päivänä pääsin kotiin olisin vain halunnut nukkua yksin ja itkeä. Tehdä töitä itseni kanssa enkä todellakan harrastaa seksiä. Pelkkä ajatus seksistä kuvotti. En tietenkään kertonut tapahtuneesta poikaystävälleni, sillä sehän olisi ollut pettämistä.

Meidän parisuhteessa minulla oli velvollisuus naisena. Jos mies haluaa seksiä, on velvollisuuteni antaa. Ja vaikka sanoin ei, ilta loppuisi aina seksiin. Siis AINA, joka ilta. Vuoteen mahtuu siis aika monta kertaa, kun en olisi halunnut mutta jouduin silti… Muistan itkeneeni itseni uneen joka ilta loppu ajan suhteesta. Silloin mielestäni turhaan, koska eihän se ole raiskaus jos se on oma poikaystävä, eihän? Jos minuun ei satu, jos en taistele hengestäni, eihän sitä silloin lasketa?

Olin siis tullut kotiin kaverilta. Toisen miehen raiskaamana, vaan että oma mies voi jatkaa melkeimpä samaa rataa. Piti teeskennellä poikaystävälle, että hän ei epäilisi pettämistä, ja se tietenkin tarkoitti sitä että saisin penistä vastatahtoen illalla.

Sinä talvena katosi omanarvontunto. Pala itsestä kuoli, en nähnyt itseäni muuna kuin objektina. Koska sitähän minä olin ollut, itse asiassa ihan teiniajasta asti. Sain rohkaisun erota poikaystävästä. Alkoi vuoden putki irtosuhteita. Ei mitään itsearvostusta.

Ulkomaanmatkalla heräsin aamulla hotellihuoneesta, luultavasti huumattuna, kaksi miestä, olin alasti, vaatteet kaikkialla. Luulen että parempi vaan etten tiedä mitä tapahtui. Toisella matkalla mies heitti vessan seinään ja raiskasi. Samalla reissulla jotenkin päädyin tutun, joka syttyi raiskaamisleikeistä, kanssa autoon, ei ollut mielyttävä kokemus. Hämärä muistikuva jostain reissusta kun joku vei kolmessa promillessa baarin taakse ja yritti väkisin työntää sisään. Olen huomannut että mieli sumentaa ehkä jopa poistaa ikäviä asioita. Puollustusmekanismi? Siksi tämän kirjoittaminen on vähän hankalaa, koska en pysty tarkkaan muistamaan mitä kaikkea on tapahtunut. Sitten vielä usein vahva humala päälle.

Toivon että tässä olisi kaikki, mutta ei ole. Kaikki iljettävät kommentit puuttuvat. Käpelöinnit baarissa ym ym ym… Naisena oleminen ei ole helppoa. Ei ainakaan minulle ole ollut. Odotan vieläkin päivää jolloin aloitan kaiken tämän prosessoimisen, surutyön. Toivottavasti se ei vie hautaan. Harvat ihmiset tietävät tapahtuneista, kukaan ei tiedä paljon, en edes minä tiedä kaikkea.

Tapaus 105

Kuudes luokka oli juuri alkanut. Kuulin yhdeltä meidän luokan tytöltä, että hän oli äitinsä kanssa vertaillut luokkamme tyttöjen rintojen kokoa ja olivat arvioineet, että minulla on isoimmat. Hän kertoi myös järjestyksessä, kenellä oli toisiksi ja kolmanneksi isoimmat heidän mielestä. Piilouduin sen jälkeen liian isoihin paitoihin vielä pitkään.

Tapaus 104

Olin kahden kundin kanssa parikymppisenä jatkoilla baarista. Oli ihan selvää, että seksiä olisi luvassa kolmen kesken. Sitä harrastettiinkin ja se oli ihan kivaa, kunnes anaaliseksiä oli ollut makuuni liikaa ja kerroin sen kundeille. Hieman myöhemmin kävimme erikoisen sanavaihdon siitä, kuinka minä ja toinen kundeista joskus seurustelisimme. Minä sanoin ylimielisesti, että me ei tultais koskaan seurustelemaan, koska tiesin hänen pettävän tyttöystäväänsä minun kanssani – enkä halunnut seurustella pettäjän kanssa. Kävimme sitten nukkumaan, mutta jossain vaiheessa heräsin siihen, että sama kundi työntyi peräaukkooni. Sanoin, etten halua, mutta hän ei lopettanut. Toinen kundeista katsoi vierestä. Jotenkin eniten vitutti se, että tämä katsoja oli ammatiltaan poliisi. En osannut suuttua, koska ajattelin olleeni itsekin ilkeä ja välitin molemmista kundeista, me oltiin tunnettu pitkään.

Sama poliisimies kysyi multa aamulla, oonko ok. Hän sanoi miettineensä, olisiko pitänyt tehdä jotain, kun on poliisi ja kaikkea. Mä olin, että no eeeei, eihän se nyt mitään ollut. Vasta joskus kymmenen vuotta myöhemmin, kun eräs tuttuni kertoi omasta raiskauskokemuksestaan, tajusin, että mutkin on raiskattu. Että olin sanonut ei, ja sen olis pitäny tarkoittaa jotain. Oli todella traumatisoivaa raiskatuksi tulemisen lisäksi tajuta, että olin sisäistänyt sen, pitänyt sitä normaalina käytöksenä ja vähän omana syynänikin. En ollut ikinä kuvitellut, että mut raiskattaisiin. Olin aina ajatellut, että osaan pitää itestäni huolta ja puoleni, ja kuin varkain mulle oli käynyt näin enkä ollut edes itse tajunnut sitä.

Tapaus 103

Olen kokenut pahempaa tuntemattomien taholta, mutta tämä jonka kerron on jäänyt painamaan mieltä, koska kyseessä oli ihminen johon luotin.

Minulle nousi korkea kuume matkustaessani junalla ulkomaanreissun jälkeen takaisin opiskelukaupunkiani kohti. Oloni oli aivan karmea, joten tiesin etten millään pysty kävelemään painavan rinkkani kanssa kotiin, bussejakaan kun ei kulkenut enää yhdentoista jälkeen illalla. Onneksi opiskelukaverini asui ihan rautatieaseman vieressä, ja tarjosikin soitettuani yöpaikan, jonne jotenkin pääsin raahautumaan. Kaaduin suoraan minulle tarjottuun kaverin sänkyyn ja vaivuin kuumehorrokseeni.

Jossain välissä havahduin siihen, kun kaveri oli tullut päälleni ja kosketteli minua. Mumisin hänelle että en nyt halua mitään ja yritin työntää häntä pois, muttei hän kuunnellut vaan alkoi suudella minua. Sain hänet onneksi lopettamaan ja kietouduin lakanaan loppuyöksi niin, että sain olla rauhassa kopeloinnilta. Aamulla eräs toinen miespuolinen kaverini tuli auttaamaan minua rinkan kantamisessa kotiini. En uskaltanut kertoa tapahtuneesta hänelle enkä toisaalla asuvalle poikakaverilleni, koska ajattelin etten jaksa kannatella heidän raivoaan asiasta. Pelkäsin että he ehkä jopa hakkaavat ihmisen, joka oli kuitenkin tarjonnut minulle yöpaikan hädän hetkellä ja joutui vielä pyykkäämään hikoamani lakanat. Mietin pääni puhki olinko kuitenkin kuumepäissäni antanut vääriä signaaleja ja että tämähän oli ihan pikkujuttu aiemmin kokemaani verrattuna.

Tämä tapaus johti siihen, että omasta tahdostani eristäydyin opiskelijaporukasta. Se harmittaa jälkeenpäin, koska huomaan miten muut ovat hyötyneet työssä opiskeluajan verkostoista. Vieläkin tapahtunutta ajatellessani syytän itseäni, miksi en ottanut taksia suoraan kotiin, vaikka ymmärrän että se ei köyhän opiskelijan elämäntilanteessa edes tullut mieleen, enkä tosiaan voinut arvata yöpaikassa tapahtuvan mitään pahaa.

Tapaus 102

En vieläkään pysty kirjoittamaan niistä pahimmista jutuista, mutta tämä on yksi jota en unohda ja jota oikeastaan vasta nyt osaan katsoa eri tavalla, vaikka se silloin kovasti ahdistikin.

Olimme viettämässä uuden vuoden vaihtumista pienellä kaveriporukalla yhden meistä kotona. Tämä asunnon omistaja jossain vaiheessa ilmoitti, että on varannut minulle paikan omasta huoneestaan, kun olimme kaikki jäämässä sinne yöksi. En asiaa sen kummemmin ajatellut tai ihmetellyt, koska kaveriporukassamme oli tapana yöpyä milloin kenenkin kotona ja vieressä ilman mitään häslinkiä.

Nukkumaan käydessämme hän kuitenkin tuli ihan viereeni nukkumaan ja alkoi hieroa vatsaani. Siirsin käden pois, mutta hän laittoi sen takaisin vatsalleni ja jatkoi hieromista. Menin ihan tilttiin. En osannut kuin maata hiljaa paikallani. Hän jatkoi pitkän aikaa ja minä olin ihan lamaantunut ja jossain vaiheessa sain kai sanotuksi, että haluaisin nyt nukkua. Mitään muuta tilanteessa ei tapahtunut, mutta koin todella ahdistavaksi ja loukkaavaksi, koska kyseessä oli pitkäaikainen ystävä, jonka kanssa ei koskaan ollut mitään romanttista tai seksuaalista ilmassa. Ainakaan minun mielestäni. Oli hyvin selkeää mitä hän halusi. Siirryin kauemmas nukkumaan ja aamulla halusin pois heti herättyäni.

Jälkeenpäin sitä miettii, miksi ihmeessä näissä tilanteissa ei vain sano, että lopeta heti, vaan jotenkin ajattelee, että ei halua loukata sitä toista. Siis mitä vittua?! Ja siis tämä oli tilanne, jonka vaan jotenkin hyväksyin. Että näin ne hommat menee.

Tapaus 101

Makaan paraikaa sairaalassa, odotan uutta leikkausta. Eka tehtiin kaksi viikkoa sitten. Silloin osastolla oli miespuolinen laitoshuoltaja, joka eräänä iltana jäi hengaamaan ja höpisemään juttujaan, kun suuressa huoneessamme oli vain minä ja toinen nainen. Mies avautui elämästään ja menneisyydestään, aiemmasta juomisestaan ja jotain ihme väkivaltajuttuja.

En nähnyt miestä enää sillä reissulla, mutta nyt tänään, kun taas täällä huumattuna makaan, sama mies tuli tuomaan iltapalan. Kysyi etunimellä (ei muilta), että ”onhan nää sun leivät nyt **** oikein, mä voitelin valmiiks ja laitoin tomaattii, onhan nää nyt niinku pitää?” Ihan suloista kai, kun alussa mun ruokavalio ei oikein mennyt keittiölle perille.

No, seuraavaksi mies tulee mun sängyn viereen ja sanoo matalammalla äänellä, että ”Pitkään mietin että olisin halunnu laittaa sulle viestiä viime kerran jälkeen kun en enää nähnyt sua täällä, mutta en kehdannut ettet säikähdä jos et muista tai tunnista.” Sitten hän lähti ja sanoi että huomenna nähdään, *****! Tuli vielä lopulta takki päällä käytävällä huikkaamaan erikseen hyvää yötä.

Ensin vain laitoin huvittuneena poikaystävälle viestin ja kerroin, naurahdin et vitsi mihin tyyppeihin mä aina törmään. Kundikaveri otti asian vakavammin. Sanoi että ”toi ei missään nimessä oo ok. Toi on ahdistelua ja oman aseman väärinkäyttöä.”

Tajusin, että se on just näin. Vanha minä olis antanu asian olla ja hymähtänyt vain. Mutta tää sivu on saanut ajattelemaan toisin.
Ei tollanen ole ok. Täällä ollaan potilaina, heikkona ja kipeänä. Eikä laitoshuoltajalla ole mitään asiaa potilaiden yhteystietoihin.
Kerroin asiasta osastonhoitajalle ja se otettiin hyvin vakavasti. Oon iloinen että kerroin.

Tapaus 100

Olin 21, kun vuokranantajani ahdisteli minua. Hän kertoi suunnittelevansa asuntoon keittiöremonttia ja halusi siksi tulla mittailemaan paikkoja. Hetken keittiössä pyörittyään hän kaappasi minut halaukseen ja alkoi kouria rintojani. Hän oli ainakin 60-vuotias ja ulkoisesti heiveröinen, mutta en voinut hänelle mitään, en päässyt irrottautumaan. ”Nyt riittää, lopeta”, huusin. Hän ei lopettanut, vaan tunki kättä housuihini. Yritin töniä häntä irti ja yhtäkkiä hän ikään kuin havahtui, astui taaemmas ja mutisi, että jaaha, täytyykin tästä lähteä.

Tällaisia kommentteja sain, kun kerroin tapahtuneesta: ”Että munaa on tarjolla!” ”Oot vissiin aika kuuma kun ei vanhat ukotkaan voi pitää näppejään erossa vai?” ”Eikö oo hyvä että sullakin riittää sutinaa?” ”Olisit iloinen, kyllä ne huomionosoitukset vanhemmiten kuule vähenee.” Eikä aikaakaan, kun itse jo heitin samanlaista tosi hyvää läppää tapahtuneesta. Olin juuri eronnut silloisesta puolisostani, joten heh heh, olihan se joo hyvä tietää että vielä sentään jollekin kelpasi.

Kerroin tapahtuneesta lähimmille työkavereilleni. Törmäsin yhden työkaverin mieheen kaupassa, ja hän huikkasi viereisestä kassajonosta, että opettelisit sinäkin puolustamaan itseäsi ja sanoisit sille vuokranantajalles, ettei käpäile – ei ne muuten lopeta ja suthan vielä raiskataan. Jäädyin täysin ja tunsin ihmisten tuijottavan. Jooooooooh, mutisin naama punaisena.

Not cool. Jos voisin, halaisin tuota 21-vuotiasta tyttöä ja sanoisin, että vuokranantaja toimi väärin ja että vastuu hänen toiminnastaan oli yksin hänen.

Tapaus 99

Haluaisin kertoa, millasta häirintää oon kohdannut ja miten lesbous on vaikuttanut siihen häirintään, jota oon kokenut heteromiehiltä.

Yleisesti lesbojen seksuaalisuutta usein vähätellään. Esimerkiksi, jos mies lähestyy, sanon aina suoraan että oon lesbo ja oletan, että se riittää. Usein tätä ei vaan aina uskota, vaan kuvitellaan, että oon haaste ja et pitää yrittää kovemmin.

Mun lesboutta on myös usein kyseenalaistettu, koska oon ”heteron näköinen”, jota vissiin monet kuvittelee kohteliaisuudeksi. Mulle on sanottu myös ”jos annat mun panna nii teen susta heteron”.

Sit on tää, että jos mies lähestyy, ei riitä, että sanoo että mulla on naisystävä. Mut jos sanoo, että mul on miesystävä, niin mies lopettaa, koska miehet kunnioittaa enemmän toista miestä kuin naista. Kun sanon mua lähestyvälle miehelle että mul on naisystävä, voi pahimmillaan alkaa se lesbojen seksualisointi ja pyydetään saako tulla väliin.

Oon aiemmin luullu et nää tapaukset on olleet ihan vaan poikkeuksia, kunnes näitä on tullut yhä enemmän ja oon saanut kuulla että samanlaisia kokemuksia on muillakin lesboilla. Tää onkin ihan yleinen ilmiö.

Tapaus 98

Opiskeluaikoina asuin kahden naispuolisen kämppiksen kanssa. Oltiin samassa koulussa, ja illalla oli ollut koulun kemut jossa me kaikki oltiin oltu. Mä olin lähtenyt ensimmäisenä kotiin ja mennyt nukkumaan.
Yöllä heräsin siihen, että mun pimeässä huoneessa oli joku vieras mies, se seisoi sängyn vieressä ja tuijotti mua. Huone oli lämmin ja nukuin melkein alasti, pelkät alushousut jalassa. Mies yritti tunkea mun viereen. Muistan että sanoin ”no et sä tänne voi tulla” johon mies ”miks en?” (en kestä miten typerää että se kysyi noin! LOL)

Työnsin miehen väkisin ulos huoneesta, se oli sen verran jurrissa että onnistuin vaikka olin pienempi. Olin laittamassa huoneeni ovea lukkoon kun tulin ajatelleeksi muita kämppiksiä. Näin että ukko oli menossa yhden kämppiksen huoneeseen, ja kävin kiskomassa sen pois ovelta. Toinen kämppis tuli huoneestaan, ja selvisi että hyypiö oli joku sen kaveri. Käskin kämppistä pistämään ukon lähdölle.

Aamulla löysin jätkän lompakon eteisestä. Annoin sen kämppikselle, ja sanoin ettei se saa antaa sitä miehelle takaisin ennen kuin sille on kerrottu mitä se oli yöllä tehnyt, ja ennen kuin äijä pyytää anteeksi.

Tapaus 97

Olin fuksi ja menimme jatkoille yhden kaverin luo. Mukana oli naispuolinen ystäväni, miespuolinen opiskelukaverini ja entuudestaan tuntematon, jotenkin vähän vastenmielisen oloinen vässykkä mies. Hän kai yritti tehdä jotain tuttavuutta, mutta torjuin hänet, koska ei todella ollut minun tyyppiäni.

Joimme jatkoilla bisseä jonkun aikaa, lopulta kaikki kävivät nukkumaan. Minä yksin patjalle, ystäväni ja opiskelukaverini sängylle. Heräsin aamuyöstä siihen, kun tämä vastemielinen mies oli painautunut minuun kiinni ja tunkenut sormensa sukkahousujeni alta alapäähäni. Heti kun havahduin, mies veti kätensä pois, nousi pystyyn, otti kengät ja takkinsa ja lähti. Minäkin lähdin siitä suoraan kotiin, täynnä silmitöntä inhoa ja ahdistusta. Ahdistus ei poistunut moneen viikkoon, enkä pystynyt kertomaan tapauksesta kellekään. Jätin silloisen poikaystäväni osaksi sen takia, että ajatuskin seksistä kuvotti silloin. Tuon jälkeen en ole enää koskaan jäänyt jatkoille yöksi. Sitä ennen en edes osannut pelätä, että joku voisi olla näin epäinhimillinen ja tehdä niin hirveän teon.

Kerroin tästä parhaalle ystävälleni ehkä noin vuoden päästä. Oli helpottavaa itkeä sitä paskaa pois. Kymmenessä vuodessa en ole kertonut tästä tähän mennessä muuta kuin läheisimmille ystävilleni, enkä iki maailmassa kirjoittaisi tätä minnekään Facebook-statukseen. Sinne olen laittanut vain ne ”perusahdistelut”, kourimiset, vastentahtoisten törkyjuttujen kuuntelemiset sun muut.

Yhtä asiaa olen miettinyt ja surrut: Elokuvissa ja saduissa paha saa aina palkkansa. Olemme tottuneet siihen, että tarinan lopussa tulee katharsis, jolloin väärin tehneet joutuvat maksamaan. Sen sijaan näissä seksuaalisen väkivallan tapauksissa tuntuu, ettei tekijä joudu miltei koskaan vastuuseen teoistaan. Pystyisin tuonkin ällöttävän paskapään nimen selvittämään luultavasti yhdellä puhelinsoitolla (oli niin vähäpätöinen idiootti, etten koskaan painanut sitä mieleeni), mutta mitä sitten tekisin sillä? En mitään. Luultavasti tuo tyyppi ei edes enää muista, mitä hän on minulle tehnyt – mutta minä muistan. Muistan koko loppu elämäni. Raiskaajat, seksuaaliset hyväksikäyttäjät ja väkivallantekijät tuntuvat melkein aina pääsevän kuin koira veräjästä. Niin tämä kulttuuri toimii ja niin meidän poliisi sekä oikeuslaitos tuntuu toimivan.

Ei enää. Ei jumalauta enää. Nyt nämä tyypit pitää saada vastuuseen. Nyt otetaan se häpeä pois uhreilta ja kaadetaan se niiden päälle, kenelle se kuuluu.

Tapaus 96

Olin pikkulapsi, pulkkamäki-ikäinen. Laskettiin iltahämärässä kaverien kanssa syrjäisessä mäessä pulkilla, oli tosi hauskaa. Kun väsytti, kivuttiin mäen päälle, naksaistiin viereisen talon räystäästä kaikille isot jääpuikot ja köllöteltiin pulkissa imeskelemässä niitä, melkein kuin jäätelöä olis saanut. Yhtäkkiä kulman takaa lensi lumikökkö, ja kuului vihellys. Ihmeteltiin. Toinen kökkö, vihellys. Ja taas. Noustiin ylös ja kurkattiin ihmeissämme kulman taa – runkkari oli tullut sinne ja houkutteli meitä lumikököillä katsomaan. ”HAISTA PASKA!” huusin, se oli ehkä ensimmäinen kerta kun sanoin niin. Tärisin järkytyksestä, juostiin kovaa pois. Joku pienemmistä alkoi itkeä: ”meiän pulkat jäi sinne!” Selitin että ei hätää, haetaan ne huomenna. ”Mutta entä jos se tekee jotain kauheaa niille pulkille” pieni itki. Kotona kerroin vanhemmille. Lähdin isän mukaan näyttämään missä ukko oli ollut, oli tietty jo lähtenyt mutta saatiin pulkat mukaan. Ei enää ikinä menty sinne mäkeen vaikka se oli ollut meidän suosikkipaikka.

Tapaus 95

Työskentelen toimittajana. Jokunen vuosi sitten haastattelin yhtä viisikymppistä miestä. Hänestä oli ok haastattelun kesken tökätä mua ruuvin terävällä päällä perseeseen ja todeta että tällähän voi pistää vaikka minne. Olin niin tyrmistynyt etten reagoinut mitenkään.

Tapaus 94

Jossain vaiheessa yläastetta samalla luokalla ollut poika alkoi puristella takamustani tai rintaani erilaisissa tilanteissa: välitunnilla, ruokajonossa, oppitunnilla… toisinaan hän tunki kättään housuihini edestä tai takaa. Reagoin vetämällä hänen kätensä pois tai siirryin itse sivuun niin, ettei hän yltänyt koskemaan.

En pitänyt tilanteita ahdistavina, olin lähinnä hämmentynyt, mistä oikein oli kyse. Kuvittelin hänen olleen kiinnostunut (ja ehkä hän olikin) eräästä toisesta luokkalaisestani ja laitoin käytöksen teini-iän piikkiin. Jossain vaiheessa kuulin kaveriltani (ainoalta, jolle pojan koskettelusta kerroin ja jota vannotin olemaan kertomatta siitä kellekään), että tyyppi puristeli/kosketteli montaa muutakin yläasteelaista tyttöä.
Päällimmäisenä minulla oli koko ajan olo, että en halua tehdä tästä numeroa tai järjestää kohtausta tai joutua huomion kohteeksi tämän takia. Jatkoin vain tyypille juttelua normaalisti ja vetäydyin kauemmaksi, jos kähmintä kävi liian tunkeilevaksi. En halunnut myöskään nolata toista. Kaiken huipuksi olin ehkä jopa jollainlailla otettu ”huomionosoituksesta”, vaikken ollutkaan pojasta kiinnostunut. Ja samalla laitoin kähmimisen ”tyhmän teini-iän” piikkiin.

Vasta paljon myöhemmin tajusin, että ei ikä tai mikään todellakaan oikeuttanut poikaa koskemaan minuun ilman lupaa. Että todellakin olisi ollut ok sanoa ääneen, että lopeta ja järjestää ”kohtaus”. Ja huomionosoitus voi olla jotain oikeasti kivaa, ei sitä, että minua puristellaan lupaa kysymättä ja estelystä huolimatta.

Ajattelin myös vuosia, että olenpas ollut onnekas, kun en ole koskaan itse kohdannut seksuaalista ahdistelua. Vasta parikymppisenä tajusin, että olenpas. Ensimmäisenä muistan tuon yläasteaikaisen kähmimisen. Myöhemmältä ajalta muistan esim. ”do you wanna suck my cock”-tyyppisiä ehdotuksia. Paljolta olen kyllä säästynytkin ja toisaalta luultavasti monet tilanteet olen ohittanut ja unohtanut ihan normaalina käytöksenä.

Mutta ei niiden todellakaan pitäisi olla ok ja normaalia. Minua suututtaa ihan suunnattomasti, että opin jo lapsena pitämään ahdistelua normaalina käytöksenä, osana tavallista elämää ja että niin oppivat monet muutkin. Että niin jotkut pojat tai miehet vain tekevät: koskevat ilman lupaa, ehdottelevat kaikenlaista. Että se on ihan ok, niin ne sitä kiinnostusta/ihastusta vaan ilmaisee. ”Rakkaudesta se hevonenkin potkii” ja muuta paskaa.

Mutta tasan ei enää. Enää en usko niin.

Flirttailu ja ahdistelu on kaksi ihan eri asiaa. Kiinnostusta voi osoittaa toista ja toisen koskemattomuutta kunnioittaen. Ja ei ikinä, ikinä ole uhrin syy tai häpeä, jos joutuu seksuaaliseen ahdistelun tai väkivallan kohteeksi.

Toivon ja uskon, että #memyös ja #metoo ja kaikki tämä iskostaa sen yhä useamman ihmisen mieleen. Lasten, nuorten ja aikuisten. Ahdistelijoiden, uhrien ja sivustakatsojien.

Tapaus 93

Luetutin graduani eräällä arvostetulla suomalaisella sosiaalitieteiden tutkijalla, jota en tuntenut kovin hyvin, sillä hän oli juuri muuttanut yhteisökotiimme. Emme keskustelleet kauaakaan, kun hän tarttui kiinni rinnoistani. Olin niin järkyttynyt, että en saanut sanaa suustani. Häirintä toistui vielä toisenkin kerran, järkyttyneen hiljaisuuteni kera.

Samoihin aikoihin minulla oli syntymäpäivä, ja sisaruksiani oli kylässä, juttelin heidän kanssaan oman huoneeni ovensuussa. Tämä äijä tuli taakseni seisomaan ja työnsi polvensa syvälle jalkojeni väliin. Näin silmissäni kuinka muutuin Peppi Pitkätossuksi ja seurasin miestä kotimme keittiöön. ”Lopeta tuo!!” sanoin miehelle vihasta kihisten. ”Mikä…?” mies yritti. Tuijotin häntä hiukset pystyssä raivosta sanomatta sanaakaan. ”Ei toistu enää koskaan.” hän änkytti. Ja muutti onneksi pian pois yhteisöasunnostamme, jossa en koskaan tätä ennen, enkä tämän jälkeen kokenut vastaavaa paskaa

Tapaus 92

Kerran toin baarista kotiin yhden tutun tutun. Tosi mukava mies ja meillä synkkas, mietin et ihan mukava yhden illan juttu luvassa. Kotona kaikki menikin mukavasti ensi alkuun. Sitten se sanoi, et hän tykkää vähän rajummasta. Sanoin et okei, mitä sä tarkoitat sillä. Se sanoi et hän näyttää, et sano vaan sit jos menee liian rajuksi. Sit se tarttu mua kurkusta ja kuristi mua niin lujaa, et en saanu sanaa suustani. Lopulta multa meni kai taju tai ainakin kaikki oli vaan tosi sekavaa ja hämärää.

Kun virkosin, jätkä oli saanut oman osuutensa hoidettua, käänsi kylkeä ja alkoi nukkua. Mä pelkäsin sen jälkeen seksiä varmaan vuoden. Joskus vieläkin pelkään.

En tiedä meneekö tää tän kampanjan piiriin, mutta ainakin alentavin kokemus mikä mulla on. Poikaystävä palasi parin päivän riiailureissun jälkeen kotiin. Selkä jonkun toisen raapima. Teki kuulemma kipeää, pyysi rasvaamaan ne jäljet. Ja mä rasvasin. Tämä ei ollut mitään ahdistelua, mutta uskon et jos kaikkea mun kokemaa ja median tuomaa kuvaa ei ois ollut, olisin komentanut sen jätkän kalppimaan vittuun jo ajat sitten. Enkä katsellut tota touhua kolmea vuotta. Lopullisesti välit tähän jätkään muuten meni, kun se kertoi jo eron jälkeen mun olevan sen verran nätti, että hän ei tumppaisi tupakkaa mun naamaan. Mulla ei ollut viel rohkeutta tehdä mitään, mut mun miespuolinen ystävä hoiti välien katkaisun mun puolesta ja ripitti jätkää huolella. Vähän aikaa sitten kuulin, et tää tyyppi oli nähnyt sattumalta mun veljeä ja pyysi kertomaan mulle terveisiä. Näin painajaisia kun veli kerto.

Tapaus 91

Baarissa mua on kourittu niin paljon, et ne tarinat sulautuu vaan jo yhteen. Harvemmin oon sanonut mitään. En uskalla.

Kerran yhdellä opiskelijaristeilyllä yks tuttu opiskelija tuli juttelemaan röökipaikalla. Oltiin yksissä bileissä juteltu puolisen tuntia, mut hän ei muistanut kuka olen tai et ollaan joskus juteltu. Yhtäkkiä se astu lähemmäs ja kouri mua perseestä. Astuin taaksepäin ja sanoin et koske muhun kerrankin vielä ni mä lyön kurkkuun. Se nauro ja sano et se mitä tapahtuu laivalla, jää laivalle. Haistatin vitut ja lähdin pois. Sama kaveri on tullut tän jälkeen kolmissa bileissä esittelemään mulle itsensä ja kyselemään et kuka mä olen.

Tapaus 90

Olen aina kokenut, että olen päässyt kovin helpolla muihin naisiin verrattuna. Inhottavia kokemuksia kuitenkin riittää, suhteellisen harmittomista ja lievistä aina vakaviinkin asti. Mieleni tekee pyytää anteeksi tekstini hurjaa pituutta – en kuitenkaan enää halua pyydellä anteeksi sitä, että otan liikaa tilaa ja puhun liian paljon.

Kehoani seksualisoitiin ensimmäisen kerran noin kymmenen vuoden iässä. Olin juuri saanut ensimmäiset pillifarkkuni, jotka siihen aikaan olivat juuri tulleet muotiin. Olin aivan innoissani, olin vihdoinkin edes vähän trendikäs. Pyöräilin naapurustossani, kun kuulen tien toiselta puolelta, jalkapallokentältä, kun joku poika huutaa “hyvä perse!”. En osaa jälkikäteen arvioida pojan ikää, teini-ikäinen luultavasti. Olin kovin hämilläni, mutta en osannut vielä ottaa asiaa kovin vakavasti.

Kolmos- tai nelosluokalla istuin bussissa, matkalla kouluun. Viereeni istuu aikuinen mies, joka kantaa isoa laukkua – hän asettaa laukun väliimme. Hetken kuluttua tunnen, että hänen kätensä hakeutuu reidelleni – 10-11-vuotias minä ehtii spekuloida, josko hän yrittää vaikka varastaa housujeni taskusta jotain. Havahdun kuitenkin pian siihen, että hän kourii haaroväliäni. Jähmetyn täysin, enkä saa sanottua mitään protestoidakseni – hyvin yleinen reaktio seksuaalisen väkivallan uhreille, iästä riippumatta. Istun siinä koko 10-minuuttisen bussimatkan ajan, toivoen vain että koko tilanne olisi pian ohi. Kouluni kohdalla nousen hiljaa bussista ja kerron tarinan muutamalle luokkatoverille (tytöille), ja muistan olleeni lähinnä huvittunut – en osannut käsittää miksi aikuinen ihminen tekisi sellaista. Nykyään, kun ajattelen tuota päivää, jokin eläimellinen, omankädenoikeuteen taipuvainen osa itsestäni unelmoi siitä, että olisin pienillä lapsen kätösilläni kaivanut repustani kuulakärkikynän ja iskenyt sen tämän pedofiilin henkitorveen. Mutta sehän olisi liioittelua, eli tukahdutan itsessäni nämä ajatukset.

Kuudes- ja seitsemäsluokkalaisena eräs poika luokaltani otti tehtäväkseen kiusata minua siitä, että olin täysin tissitön (olin lapsena kovin laiha). Hän siis tosissaan vaikutti melkein henkilökohtaisesti loukkaantuneelta siitä, ettei kehoni ollut kehittynyt hänen toivomaansa suuntaan, tämä ventovieras kusipää. Vuosia myöhemmin satumme olemaan samassa baarissa, ja hän lähestyy minua. Hän oli nähnyt minut televisiossa (olin ollut ei-niin-vakavamielisessä mallikilpailussa, catwalkilla alusvaatteisillani). Kuulemma olin nykyään hyvin seksikäs. Kiitti, kiva että nyt kelpaan.

Seison kaksikymppisenä itkien baarin ulkopuolella, yritän rauhoittua ja saada happea. Ohitseni kävelee muutama minua vähän vanhempi mies, humaltuneena, ja kuulen heidän keskustelustaan tyyliin “…pitäisi tänään pillua saada” johon toinen, minut nähdessään, toteaa että “no tuossahan olisi”. Okei. Ei edes “nainen”. Vaan tuossa on “pillua”. Ei-laskettava ainesubstantiivi.

Kaveriporukan yöpyminen kämpässä. Monet meistä nukkuvat lattialla sikin sokin, tunnelma on melkein herttainen. Olen ensimmäinen, joka asettuu lattialle lepäämään, kun muut vielä juovat ja keskustelevat. Silmäni ovat kiinni, mutta olen vielä hereillä, ja kuuntelen rauhoittavaa puheensorinaa. Eräs miespuolisista tuttavistani toteaa toiselle, että onpa [nimi] tuossa kovin kauniin näköisenä. Olin ehdottomasti imarreltu – vau, enpä olisi uskonut juuri tämän tyypin pitävän minua edes marginaalisen viehättävänä (korostan – en siis ollut millään tavalla kiinnostunut hänestä). Ilta muuttuu aamuyöksi ja muutkin asettuvat nukkumaan – kyseinen mies asettuu viereeni, eikä se haittaa minua. Aamulla herään siihen, että olemme tämän tyypin kanssa lusikka-asennossa. Edes tämä ei häirinnyt minua, koska tietenkin kavereiden halailu on kivaa, varsinkin kun nukkuu kylmällä lattialla. Mutta sitten hänen kätensä hakeutuu alushousuihini. Tässä vaiheessa havahdun, tartun häntä salamannopeasti ranteesta, ja hän tajuaa vinkkini. Ja siihen se jää. En koskaan ärähtänyt hänelle, en pyytänyt selitystä. Hyväksyin tilanteen täysin normaalina, koska “hän nyt tunnetusti on vähän sellainen naistennaurattaja”.

Nämä, ja liian monta muuta “pientä” asiaa – en luultavasti edes muista kaikkia. Huorittelua. Väkisin suutelua koska “rakastan sua niin paljon”. Se tunne, että on julma pihtari kun ei heti uskalla harrastaa seksiä uuden poikaystävän kanssa. “Ciao, bella!” huudettuna 13-vuotiaalle lukemattomia kertoja. Limaiset ala- ja yläasteopettajat joiden pedofiliaa katsottiin läpi sormien koska ”he nyt ovat vähän sellaisia”. Häpeää, itsensä syyllistämistä, “mitäpä laitoin tänään mekon päälleni”. Ei enää. Ei enää ikinä.

Tapaus 89

Aika pieni tapaus, mutta edelleen ärsyttää. Kävin melko säännöllisesti karaokessa, ja silloin tutustuu muihin ihmisiin. Yksi miespuolinen karaokekaverini kerran kouri persettäni ja kun sanoin hänelle ettei tekisi noin, niin hän alkoi väittää vastaan. Meni muutama kuukausi ennen kuin panin välit poikki, en enää edes tervehdi häntä tai tunnusta hänen olemassaoloaan eikä äijä todennäköisesti ymmärrä syytä. Tiedän etten ole ainoa ketä hän on kourinut ja olen kuullut joidenkin naisten välttelevän niitä karaokepaikkoja, joissa kyseinen mies käy.

Tapaus 88

Mä ahdistun aina, kun jossain tulee vastaan ensisuudelman muistelu. Mun ensisuudelma tapahtui ruotsinlaivan hyttikäytävällä. Suutelija oli mulle täysin tuntematon, parikymppinen humalainen mies. Mä olin yksin reittimatkalla Maarianhaminasta Turkuun, olin noin 15-16-vuotias. Muistan, miten meidän vierestä käveli lapsiperhe ohi kun se suuteli mua, ja olin näkevinäni sen perheenisän katseessa inhoa. Oletin tietysti, että mua kohtaan, mut mene ja tiedä.

Suutelija sanoi että haluaa viedä mut hyttiinsä. Sen kaverit soitti sille ja kuulin puhelusta läpi, miten ne sanoi jotain tyyliin ”hei mitä vittua se oli joku pikkulikka, tuu nyt baariin sieltä”. Se laitto niille luuria korvaan ja kuiskasi mulle miten ei ne tajua ja alko viemään kohti hyttiä. Sanoin, et mun pitää käydä nopeesti yläkerrassa. Se ei ois halunnut päästää, mut selitin, et käyn vaan sanomassa mun kaverille mihin meen ja tuun heti takas, et oota tässä. Se jäi odottamaan ja mä juoksin sen laivan toiseen päähän eri kerrokseen ja vietin loppumatkan naistenvessassa.

Mun ensimmäinen poikaystävä ja poika jolle 17-vuotiaana menetin neitsyyteni tykkäs pornosta tosi paljon. Välillä enemmän kun musta. Joskus kun me harrastettiin seksiä se laittoi mun kasvojen päälle pornokuvia tai alastonmallien kuvia. Se myös katsoi rajua pornoa samalla kun pani mua, tai ehkä ennemmin käytti mua jonain fleshlightina. Se myös löi mua seksin aikana kasvoihin. Ja jatkoi panemista perseeseen, vaikka itkin ja anelin et lopettaisi, kun sattui niin paljon. Ja jatkoi mun sisään tulemista silloin, kun itkin ja anelin et lopettaisi, koska olin unohtanut pillerit ja pelkäsin tulevani raskaaksi. Hän sanoi et ajatteli mun esittävän, et se oli leikkiä. Ja ainahan voi tehdä abortin, ei mikään iso juttu. Mä en kykene syyttämään tätä poikaa kaikesta mitä se teki. Sekin oli tosi nuori eikä sillä ollut ollut muita seksikumppaneita ennen mua. Syytän eniten huonoa seksuaalikasvatusta, vaikka oli tän pojankin käytöksessä paljon korjattavaa.

 

Tapaus 87

Ensimmäinen ihminen, joka kosketti mua rintoihin ja lantioille, oli sukulaiseni. Olin 11 vuotias ja itseäni lähinnä hävetti koko tilanne. Meni monta vuotta, kun uskalsin tästä puhua toiselle aikuiselle. Asiaa vähäteltiin, koska olin luultavasti ymmärtänyt tilanteen väärin. Meni vuosia, kun ajattelin asian varmaankin olleen sitten näin. Olin varmaan käsittänyt väärin. Joskus reilu 20-vuotiaana tajusin kuitenkin, että eihän tilanteessa ole voinut olla mitään epäselvää, kähmintä on kähmintä ja piste.

Ensimmäiset erektiot olen nähnyt kadulla, en edes tiedä montako kertaa. Se ikäänkuin kuului lapsuuteen. Ihan hullua näin jälkikäteen mietittynä.

Nuorena entinen kumppanini huumasi minut sen jälkeen, kun olimme eronneet ja pani minua tahdostani huolimatta takapuoleen. Tästä alkoikin kierre, etten osannut kunnioittaa omaa seksuaalisuuttani tai nauttia seksistä.

Lähentelyt julkisilla paikoilla on aina ollut osa elämää, nuorempana en osannut tähän reagoida. Olisin varmasti tarvinnut tällaisen vertaisryhmän tai muuta kertomaan, ettei se vaan ole ok.

Tapaus 86

Hämmentävää, miten paljon tilanteita ja kokemuksia mieleen palaa, kun luen tätä ryhmää. Oksettavaa, sairasta, rakenteellista, yleistä.

Olin mieltänyt omat kokemukseni siten, että on osunut kohdalle pari vakavaa ja inhottavaa tilannetta (rikosta, joita en häpeän, pelon, ahdistuksen ym. takia vienyt eteenpäin, kadun) ja sitten sellaista ei-niin-vakavaa-peruskähmintää, joka muuttuu omassa mielessä jälkikäteen harmaaksi, epätodellisiksi ja häivyttyvät. Nämä juuri nousevat nyt mulla pintaan ja jaan niistä tässä osan.

Olin 13, matkustin yksin junalla harrastukseen aamuaikaan. Juna-asemalla minua lähestyi keski-ikäinen mies, en juuri muista hänestä muuta kuin sanat ja teot. Ensin hän alkoi puhua, että minun pitäisi hymyillä ja olla iloinen, koska olen kaunis nuori tyttö ja on kesä. Minä olin jähmettynyt, hymähtelin, pelkäsin ja toivoin että mies lähtisi. Sitten hän kertoi haluavansa minua ja myös tarkemmin mitä haluaisi tehdä, voitte kuvitella. Hän avasi housunsa ja alkoi koskettelemaan itseään. Hän yritti tarttua käteeni, mutta juoksin tässä vaiheessa pois paikalta läheiseen kauppaan. Asemalla oli muita ihmisiä, aikuisia, mutta kukaan ei tilanteeseen puuttunut. Myöhästyin junastani ja harrastuksesta, minkä takia jouduin pyytämään harrastusryhmältä anteeksi ja hyvittämään myöhästymistä. En kertonut kokemastani kenellekään.

Olin 18, yökerhossa kavereideni kanssa. Tanssin täysillä ja nautin olostani. Yhtäkkiä ympärillä oli porukka nuoria miehiä. He tulivat liian lähelle, kourivat ja hinkkasivat itseään minua vasten. Yksi piti käsivarsista kiinni, kun toinen pujotti sormensa hameeni alta pikkuhousujeni sisään keskellä täpötäyttä tanssilattiaa. Kiljuin ja pudottauduin maahan ja pääsin miesten otteesta, ryömin, konttasin ja juoksin pois heidän nauraessaan minulle. En kertonut tilanteesta kenellekään. Ajattelin että tanssin liian seksuaalisesti ja houkuttelin heitä tekemään niin. Oma vika.

Olin töissä kauppakeskuksessa, 17-vuotiaana. Sulkemisajan jälkeen poistuin töistä tyhjiä käytäviä pitkin. Vastaan tuli siivoojamies, joka hymyili. Hymyilin takaisin. Ohittaessaan minut, mies tarttui kiinni rintoihin ja sanoi ”uuu, iso tissi”. Vetäydyin pois ja lähdin puolijuoksua, mies tuli perään kunnes vastaan tuli vartijat. He eivät sanoneet mitään, mutta mies lopetti jahtaamisen ja pääsin ulos kauppakeskuksesta.

Tapaus 85

Ensi tunne #metoo -päivityksen fb:ssä nähtyäni oli häpeä. Piti tsekata, kuinka monella kaverilla oli päivitys seinällään ennen kuin uskalsin laittaa omalle: Me too.

Muutaman päivän päästä #metoo-manifestissa Sergelin torilla (asun Tukholmassa) naiset ja tytöt kertoivat lavalla mikrofoniin kaikelle kansalle, kuinka heitä oli häiritty, loukattu, ahdisteltu ja raiskattu ja kuinka he olivat saaneet tarpeekseen alistamisesta ja nöyryytyksistä.

Itkin kuunnellessani manifestissä puhuneiden naisten kertomaa. He olivat saaneet tarpeekseen ja jakoivat nyt urheasti omat tarinansa. Niin monta nöyryytystä naisen elämässä. Kymmenien, satojen vuosien ajalta. Päivitin fb:ssä: Häpeä niille kenelle se kuuluu!

Olen iloinen, että #metoo-liike on saanut alkunsa minun elinaikanani. Vielä parempi olisi ollut jos tätä keskustelua olisi käyty jo silloin, kun olin lapsi, teini, nuori aikuinen. Jos olisi käyty, olisi meillä 10-11 vuotiailla tytöillä suomalaisessa pikkukylässä ollut mahdollisuus nostaa äläkkä, ja meitä olisi kuultu. Ala-asteen miespuolinen opettajamme olisi saanut kenkää!

Ope, joka kommentoi meidän tyttöjen rintojen kokoa ja muotoja ja joka jumppatunneille vaatteita vaihtaessamme jatkuvasti punkesi pukuhuoneeseen. Estimme telkeämällä oven korkeushyppypatjalla ja uhkasimme lyödä pesäpallomailalla. Ope valitsi myös joka luokalta suosikkitytön, jota rääkkäsi suosionosoituksillaan.

Jos keskustelua seksuaalisesta ahdistelusta olisi käyty julkisesti, niin ehkä ne nuoret miehet, joiden vakiokysymys oli: ”Onko totta, että kaikki naiset haluaa tulla raiskatuksi?” olisivat aika päivää tajunneet, että EI, ei tosiaankaan, nuoret tytöt eivät unelmoi joutuvansa seksuaalisen väkivallan uhriksi.

Olisin myös ilmoittanut poliisille minua huomattavasti vanhemmasta kaupungin palveluksessa olleesta kesätyöpomosta. Hän ehdotteli seksiä 19-vuotiaalle kahden kesken pimiössä filmiä kehittäessä hengitellen raskaasti korvan juuressa. Tällä pomolla oli myös ambitioita valokuvauksessa ja hän halusi, että poseeraisin alasti työpaikan studiossa töiden jälkeen.

Myös se Savonlinnan ja Juvan väliä sahanneen, meitä liftariryttöjä kyytiin metsästäneen itsetyydyttäjän olisimme voineet ilmoittaa ja saattaa vastuuseen.

Kuten vielä sen lukiossa vierailevan neliviiskymppisen miesopettajan, jolle oli ihan ok hakea seksiseuraa itseään yli puolta nuoremmista oppilaistaan, minun luokkatovereistani.

Näiden kahden #metoo -kuukauden aikana olen ehtinyt käydä mielessäni läpi ylläolevat tapaukset sekä nimittelyt, huorittelut, peräänhuutamiset, kourimiset, rintoihin tuijottelut, käpälöinnit, kiinnipitämiset, vihjailevat/rasvaiset puheet, ehdottelut, uhkaukset, mitätöinnit, lavatanssien erektiotaan reiteen hinkkaavat kavaljeerit, pusikoissa kyttäävät masturboijat, irstaat käsimerkit ja eleet, väkisin suutelut.
Omien kokemusten lisäksi pintaan ovat pulpahtaneet myös ystävien kokemukset ahdistelusta ja seksuaalisesta väkivallasta.

On ollut vapauttavaa puhua aiheesta ääneen kotona, ystäväpiirissä, töissä ja julkisesti.

Enää en tunne voimakasta häpeää (vain pientä, jonka aion kyllä työstää pois!), vaan pikemminkin ihmetystä, siitä miksi minun ja muidenkin naisten pitäisi hävetä hävyttömästi käyttäytyvien miesten tekoja? Ja olla hiljaa?

Kirjoitan tämän tekstin, sillä en halua, että tyttäreni joutuu minun ikäpolveni naisten tapaan hyväksymään naisia sortavia rakenteita. En halua, että hän joutuu miettimään minkälaisia strategioita on paras ottaa käyttöön piireissä, joissa sinulle naisena on varattu se riistan rooli.

No more!

Tapaus 84

Olin 12-vuotias ja odotin äidin kanssa Kouvolan rautatieasemalla isosiskon junaa saapuvaksi. Asemahallissa ei ollut paljoa ihmisiä, mutta joitain kuitenkin meidän lisäksi. Mun viereen istui mies. Ei siinä sen kummempaa, istuskeli vain. Kohta hän kuitenkin nousi, meni asemahallin keskelle vähän jonkun kasvin varjoon ja alkoi runkata.

Minä olin tietysti ihmeissäni kun en oikein tajunnut mitä hän siellä puuhaa. Äiti kielsi katsomasta, mutta jäimme kuitenkin aloillemme istumaan. Aina kun vilkaisin sinne päin mies tuijotti suoraan minuun. Pian hän tuli valmiiksi tai mitä lie ja tuli taas istumaan viereeni, vähän lähemmäs kuin aiemmin. Silloin vasta äiti totesi että mennään käymään ulkona.

Varmaan äitikin lamaantui tilanteesta, niinkuin näissä usein käy. Lamaantumiselle ei mitään voi, mutta toivon ettei meistä kukaan ole niin hyvätapainen, että yrittää sivuuttaa törkeydet katsomalla toiseen suuntaan tai sulkemalla korvat.

Tapaus 83

17-vuotiaana tyttönä reilasin Italiassa. Roomassa eräs vanhempi mies pysäytti minut kadulla teeskennellen että tarvitsi apua, näytti englanninkielistä kirjettä. Seurasin häntä rappukäytävään. Onneksi hänellä petti itsehillintä jo hississä. Hän kävi vartalooni käsiksi, mutta kiljuen taistelin itseni hissistä – ja Roomasta. Ajattelin, kuinka tyhmä olinkaan että lankesin tuollaiseen ilmiselvään huijaukseen. Oikeasti kuuluisi varmaan ajatella että miksi tuollaisia tyyppejä on?! Puistattaa ajatella, mitä olisi voinut tapahtua.

Oma teinityttö on valmiina pyrähtämään maailmaan. Ei voi kieltää ja katkoa siipiä! Mutta mitä jos voisimme muuttaa maailmaa… Yrittää voi, ja yrittämättä se ei muutu.

Tapaus 82

Viime kesänä kuvattiin erästä musiikkivideota, jossa oli mukana ulkomailta tullut artisti, joka on kotimaassaan suosittu. Jatkoja vietettiin baarissa, jossa toiset miehet raahasi tälle artistille ja videossa mukana olleelle miehelle puoliväkisin naisia syliin ja lääpittäväksi. Joku myös yritti tunkea mua siihen, johon ärähdin ja sanoin kuinka vastenmielistä touhu on ja naiset ei ole esineitä yms. Mies vastasi takaisin ”Olisit tyytyväinen, sillä toi mies on kuuluisa artisti”.

Sanavalmius ja vittumainen luonteeni on varmasti pelastaneet monesta tilanteesta, mutta en mä lepää rauhassa ennen kuin kaikki naiset on vapaat ahdistelusta.

Tapaus 81

Isälläni oli tapana kutsua minua pikkupilluksi.

Tapaus 80

Punk-keikan jälkeen toiselta paikkakunnalta tulleet kaverit tuli mun luo yöksi. Mukanaan heillä oli yksi minulle tuntematon tyyppi.

Kävimme nukkumaan kuka mihinkin, tuntematon tyyppi ihan toiseen päähän huonetta kuin minä. Heräsin yöllä siihen, kun käsi kulkee sisäreittäni pitkin ylöspäin ja käden toisessa päässä tämä tuntematon tyyppi. Älähdin ja hän luikki takaisin paikalleen. En uskaltanut enää nukkua.

Aamulla haukuin edelleen paikalla olevaa tyyppiä halveksien, johon kaverit laimeasti ”älä nyt viitti, eihän mitää pahaa ehtinyt sattua” tms. Vielä 20 vuotta myöhemmin puistattaa, ällöttää ja ahdistaa.

Tapaus 79

Lukiessani teidän kaikkien rohkeiden naisten tarinoita uskon vahvasti, että pystymme yhdessä kukistamaan pitkän kaltoinkohtelun, ahdistelun ja alentamisen historian. Voimaannun teidän tarinoistanne mutta samalla itku silmässä mietin, pystynkö lukemaan enempää, sillä tarinat ovat raakoja ja aiheuttavat paljon tuskaa ja surua. Halusin kuitenkin teidän rohkeutenne takia jakaa myös omia kokemuksiani.

Jo ala-asteelta asti huorittelu ja naisen kehon haukkuminen tai kommentointi toimi välineenä kiusaamiselle. Alakouluikäisenä kerran yksi luokkakaveri kysyi minulta, että ”Miksi sulla on noin pienet tissit”. Muistan sanat edelleen ja varsinkin silloin mietin, että mikä minussa on vikana.

Sama huorittelu ja kommentointi on jatkunut siitä asti, ja mitä vanhemmaksi olen kasvanut, sitä enemmän olen saanut huomata, että oli sitten kyse samanikäisestä, vanhemmasta, tutusta tai tuntemattomasta, saa kehoani ja seksuaalisuuttani arvostella kävellessäni kadulla, odottaessani bussia, juhliessani ulkona tai ollessani töissä. Kouriminen, ahdistelu ja huorittelu on niin tuttua, että mietin joka kerta yksin jossain kulkiessani, että mitä pystyn tekemään, jos jotain taas tapahtuu. Kuinka pieni ja nuori nainen kykenee puolustamaan itseään ahdistavien ja törkeiden miesten edessä.

Noin 17-vuotiaana aloitin työt paikassa, jossa pomoni tuntui välillä aivan liian tuttavalliselta. Hän halaili kaikkia työpaikan nuoria tyttöjä ja flirttaili meille kaikille avoimesti. Hän heitti ala-arvoisia vitsejä työpäivien aikana ja kommentoi minunkin yksityistä elämääni kaikkien kuullen, tehden omia päätelmiään seksielämästäni. Pikkujouluissa ja muissa työpaikan illanvietoissa hän kouri, kommentoi, ahdisteli ja suuteli väkisin lähestulkoon kaikkia työpaikkamme nuoria tyttöjä, vaikka hänen vaimonsa olisi ollut ihan lähellä. Samaa tekivät meidän kollegat mutta siihen puuttuessa naamalleni vain naurettiin eikä kukaan ottanut asiaa tosissaan.

Olen myös töissä saanut kuulla kuinka asiakkaat haluavat päästä harrastamaan seksiä kanssani mitä moninaisimmin keinoin. Naapurin mies tuli aina luokseni työpaikallani ja kommentoi juoksulenkillä pitämääni asua tai pyysi saada kuvata minua ja heitti ahdistavia vitsejä.

Joskus 18-19-vuotiaana, humaltuneena lähdin tutun nuoren miehen kanssa taksilla hänen luokseen. Olin väsynyt ja valmis nukkumaan humalani pois. Tämä mies ei kuitenkaan halunnut vain tyytyä nukkumaan vieressäni vaan riisui minut ja työntyi minuun. Rupesin itkemään ja pääsin istumaan ja sanoin hänelle, etten voi hyvin ja haluan nukkua. Hän kuitenkin asetti minut selälleen sängylle ja jatkoi. Olin täysin lamaantunut enkä kyennyt edes liikkumaan. Purin vain huuliani ja pidättelin itkua. Olen aina syyttänyt tapahtuneesta itseäni. Olin humalassa, lähdinhän itse hänen mukaansa, ehkä pyysin sitä itse toiminnallani. En ole pystynyt kertomaan asiasta kunnolla kenellekään, sillä pelkään, että myös muutkin syyllistäisivät tapahtuneesta minua samalla tavoin kuin itse olen tehnyt.

Haluaisin elää naisena maailmassa, jossa minun ei tarvitsisi miettiä sitä, että mitä tapahtuu jos olen yksin juna-asemalla korot jalassa ja punainen huulipuna huulillani. Pelätä sitä, että taas joku tulee ahdistelemaan minua ja jos en ota hänen ”kehujaan” vastaan, hän muuttuu aggressiiviseksi ja satuttaa minua. Pelätä sitä, että taas joku tarttuu bussissa tai baarissa sisäreiteeni tai puristaa persettäni, niin kuin olisin vain tarkoitettu kaikkien miesten omaisuudeksi ja kosketeltavaksi. Haluan nähdä siskontyttöni ja ehkä vielä joskus oman tyttöni elävän niin, ettei hänen tarvitse miettiä voiko hän pukeutua tiettyihin vaatteisiin, ettei vain saisi vääränlaista huomiota. Haluan, että kaikilla olisi yhtäläinen mahdollisuus ilmaista itseään ja olla oma itsensä ylpeänä ja vapaana kaikesta ahdistelusta ja kommentoinnista.

Tapaus 78

Vuosia sitten jäin tutun henkilön luokse yöksi jatkojen jälkeen. En ollut millään tapaa edes vihjannut haluavani minkäänlaista seksuaalista kanssakäymistä (ei sillä että sekään oikeuttaisi raiskaamaan), mutta silti heräsin siihen että tää tuttu tyyppi on ihan täydessä touhussa mun päälläni.

Heräsin siihen, kun tää tyyppi yrittää ilmeisesti siirtää mua parempaan asentoon. Hyi hitto miten kuvottavaa. Oon monta vuotta käsitelly sitä raivoa, kuvotusta ja syvää häpeää ja itseni syyllistämistä mikä tästä syntyi sen takia, et mulla ei ollu edes mahdollisuutta puolustautua, sanoa ei. Mun kehoa vaan käytettiin hyväksi sillä aikaa kun olin nukkumassa.

Soitin heti poliisille, ja juttu meni vuosien päästä vasta oikeuteen koska tää syytetty pakoili oikeutta. Se jäi kiinni vaan sen takia että kaveri käräytti sen poliisille, kun näki sen. Sillonkin hätäkeskuksen tyyppi kyseenalaisti asiaa että onko varmasti tää ihminen nyt etsintäkuulutettuna, kun ei he turhaan halua poliisia sinne lähettää.

Oikeudessa mua syyllistettiin siitä, kun oon kuitenki pystyny lapsia hankkimaan, vaikka oon just sanonu että mua ahdistaa tänäkin päivänä jos joku mies vaikkapa kassajonossa tulee liian lähelle. Ihan kun näitä asioita vois jotenkin verrata keskenään?

Sain myös kuulla syyllistämistä psykiatriselta sairaanhoitajalta, jolta yritin pyytää keskusteluapua. Että miksi jäin sinne yöksi? Ei kauheesti huvittanu pyytää apua, kun kaikkialta sanottiin että ei meillä oo antaa aikoja ku on liikaa ihmisiä jonossa, ja sitten yksi vielä syyllistää minua.

Että joo, ihan turha kampanja tämä, et eikö saa enää edes flirttailla naisille. Että ”älä välitä” ja niin edelleen. Oon niin helvetin kyllästyny tähän raiskauskulttuuriin missä mua on ihan ok lääppiä baarissa, seurata kotiin, runkata mun vieressä bussissa ja koskea muhun kun nukun.

Sen takia oon kirjottanu näistä suorasanaisesti myös blogiin. Yllättäen sinne on tullu nää samat ääliöt kommentoimaan että äläs nyt femakko liiottele.

Tapaus 77

Mietin pitkään uskallanko kirjoittaa mitään, sillä tämä asia vaivaa mua edelleen ja koen syyllisyyttä siitä etten tehnyt mitään jälkeenpäin saadakseni tekijän vastuuseen.

Olin parikymppisenä mun hyvän ystävän kanssa ulkona, ja ystäväni poikaystävä tuli jotenkin mustasukkaiseksi ja halusi mukaan. Mentiin kolmestaan baariin, jossa ystäväni ja minä tanssimme koko illan ja pidimme hauskaa poikaystävän mököttäessä nurkassa vahtimassa meitä. Jossain vaiheessa mies oli kadonnut. Menin käymään ulkona ja juttelin juuri jonkun kanssa, kun tänä ystäväni poikaystävä ilmestyi jostain vierelleni ja tumppasi tupakan otsaani. Huusin että mitä helvettiä. Mies juoksi karkuun.

Luulin tilanteen olevan ohi ja lähdin kävelemään poispäin baarista, kun yhtäkkiä mies onkin takanani ja tönäisee minut katuun ja potkaisee minua päähän. En muista tämän jälkeen kunnolla tapahtumia, muuta kuin että makasin maassa ja hän potki minua, samaan aikaan kuulen kun baarin pihalla olevat ihmiset alkavat huutaa ja lähestyä meitä, huomaavat onneksi tilanteen! Mies juoksee karkuun. Baarin poke antaa minulle numeronsa, sanoo että haasta se mies oikeuteen ja hän tulee todistajaksi. Tästä olen hänelle ikuisesti kiitollinen.

Olin paniikissa ja soitin toiselle kaverilleni joka tuli hakemaan minut luokseen nukkumaan sillä olin vieraassa kaupungissa eikä minulla ollut paikkaa minne mennä. Seuraavana aamuna minut valtasi vain suunnaton häpeä, että miten minulle voi käydä näin, miksi en pystynyt puolustautumaan! En ikinä kertonut asiasta kenellekään ja mies ei ikinä joutunut vastuuseen teoistaan.

Tapaus 76

Ja ne muut…

Se ranskalainen au pair -perheen isä, jolla oli tapana kotiin tultuaan riisua vaatteensa ympäri taloa ja kävellä alasti suihkuun.

Se entinen ranskalainen kesäheila yli kymmenen vuoden takaa, joka ei usko EI:tä ja kielloistani huolimatta yhä soittelee puolen yön jälkeen esitelläkseen suunnitelmiaan yhteiselämästä – puhelin soi yhä, vaikken ole pariin vuoteen enää vastannut.

Se kerran kyydin tarjonnut autokuski, joka kiristi oikean puhelinnumeroni ja soitteli sen jälkeen monen vuoden ajan yllättävinä kellonaikoina.

Ne tyypit autossa, jotka hiljaisella kadulla lähtivät seuraamaan, ajoivat hitaasti vieressä usean korttelin matkan ja huutelivat ikkunasta ”hei tyttö, tss tss”.

Ne noin viisi nuorta miestä, jotka nauraen piirittivät minut kadulla, aivan ranskalaisen pikkukaupungin keskustassa, kello oli ehkä kahdeksan illalla. Olin 21, minua ei naurattanut. Pääsin nopeasti pois, paniikki ennätti silti nousta.

Se treffiseuralainen, joka ei tajunnut sanatonta eikä sanallista viestintää, ja kerta kiellon päälle -tyyppisesti änkesi iholle. Treffit jäivät siihen yhteen kertaan, puhelin soi seuraavana päivänä parikymmentä kertaa. Nykyään kaverin kämppis, en käy kylässä, keksin tekosyitä.

Kaikki ne junan käytävällä ees taas seilaavat humalikot, joita täytyy aktiivisesti välttää katsomasta, etteivät saa päähänsä tunkea seuraan.

Se kaverin talon porttikongissa vilautellut itsensäpaljastaja.

Se nelikymppinen mies, joka pitkän matkan bussissa istui toisella puolen käytävää ja masturboi.

Tapaus 75

Kourijat

Se heppu, joka keskellä päivää ohimennen liikennevaloissa kipeästi kopeloi lukiolaistytön farkkupeppua.

Se tuntematon kaveri, joka Börsin narikkajonossa kähmi pyllyä ja sitten ihmetteli, kun näytin happamalta. Siirtyi sen jälkeen iskemään kaveriani..

Se ranskalainen au pair -perheen isoisä, joka kaappasi syleilyyn ja tarrasi takamukseen, kun minulla oli vauva sylissä ja kädet varattuina, ja alkoi hönkiä halustaan rakastella minua hitaasti. Jäädyin.

Ne kymmenet miehet, jotka kairolaisella torilla ohikulkiessaan kevyesti hipelöivät peppua. Hipelöintiä sateli joka puolelta, sitä ei päässyt pakoon.

Se sukulaismies, joka yllättäen spontaanisti nuolaisi korvaa.

Se luokkakaverin aviomies, joka auton takapenkin ahtaudessa hiplasi sukkahousuihin verhottuja sääriäni koko matkan. Vaimo istui etupenkillä.

Se kaverin poikaystävä, joka baaritiskillä painautui kiinni takamukseeni siten, että varmasti tunsin hänen erektionsa. Ei ollut tungosta, vaan hyvin tilaa.

Kaikki ne diskojen nuoret miehet, joiden yhtäkkiä huomasin hinkkaavan itseään takapuoltani vasten.

Tapaus 75

Härskejä puhuvat

Se ranskalainen elokuvaohjaaja, jota olin tulkkaamassa yleisön edessä lavalla, ja joka kesken tulkkaamisen alkoi nuuhkia parfyymiäni ja puhua rivoja sen tuoksusta.

Se sukulaissetä, joka sinkkuaikoinani neuvoi minua useamman kerran siitä, että jalkoväliä kannattaisi käyttää enemmän.

Se kaverin poikaystävä, joka toistuvasti kommentoi mahani miellyttävän häntä eroottisesti.

Se kaverin aviomies, jolla on aina vihjailevan vitsikkäät jutut, joka löytää kaikesta sanomastani jotain kaksimielistä, ja jonka jutuille vaimo nauraa vieressä hyväksyvästi.

Kaikki ne vaalitöissä vaalikuoren nuolemalla sulkemisesta vitsiä vääntäneet. En olisi halunnut kuulla, mitä muuta he olisivat halunneet nuolla.

Se iäkäs elokuvaohjaaja, jolle pidin seuraa ja rupattelin halustani oppia hänen vaimonsa äidinkieltä, ja joka lohkaisi haluavansa opettaa minulle ihan muita asioita.

Se eläkeikäinen naapurinsetä Ranskassa, se jonka kanssa olimme aina tervehtineet mitä kohteliaimmin ja jutelleet mukavia, joka tuli yöllä humalassa kotiin, näki minut kotioveni portailla pussailemassa silloisen poikaystäväni kanssa ja päätti alkaa tehdä rivoja käsimerkkejä ja huudella ruokottomuuksia.

Tapaus 74

Tuijottelijat

Se naapurinsetä, joka meinasi pudottaa silmänsä, kun 13-vuotiaana pelasin samanikäisen kaverin kanssa sulkapalloa pihalla sortseissa ja t-paidassa, ja tuli lupaa kysymättä ottamaan valokuvia.

Se humalainen keski-ikäinen setä, joka jämähti kirpputoripöydälleni, kun 14-vuotiaana olin pikkusiskon kanssa kaupittelemassa vanhoja vaatteitamme, ja kirjaimellisesti havainnoillisti mitä tarkoittaa rinnoille puhuminen.

Paljon myöhemmin se televisiokauppias, joka puhui rinnoille ja vain rinnoille. Televisio jäi ostamatta.

Kaikki ne päihtyneet keski-ikäiset pukusedät, jotka jollain akateemisilla kekkereillä mittailivat avoimesti katseillaan 18-vuotiasta vartaloani, lipoivat kieltään, ja lopulta sönköttivät isälleni jotakin viehättävyydestäni. (Jonka isä tietysti käski ottaa kohteliaisuutena eikä ymmärtänyt ahdistustani.)

Kaikki ne keski-ikäiset tai vanhemmanpuoleiset ukkelit, jotka museo-opastuksella keskittyivät parikymppisen oppaan toljottamiseen.

Uudestaan se sama naapurinsetä, joka näki minut parikymppisenä työasussa, kepeässä kesämekossa, ja katseellaan aiheutti aivan yhtä epämukavan olon kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Rupatteli mukavia ja samalla tutki katseellaan vartaloa. Puheiden ja sanattoman viestinnän ristiriita oli inhottava.

Kaikki ne, joiden katseet värikkäät sukkahousut vangitsevat. Se setä, joka kirpputorilla lähti seuraamaan minua hyllyvälistä toiselle ja lopulta kysyi, että minkähän väriset ne jalassani ovat sukkahousut ovat.

Tapaus 73

Ihan alkuun haluan sanoa että tunnen itseni hyvin onnekkaaksi, kun olen säästynyt sellaiselta vakavammalta seksuaaliselta ahdistelulta ja kauhistuttavilta kokemuksilta, joista olen Facebookissa lukenut. Ehkä syynä on se, että olen kotihiiri, enkä juuri koskaan käy juhlimassa kaupungilla tai kotibileissä. Toisaalta yksi syy menemättömyyteen on ollut pelko siitä että jotain tapahtuu. En juurikaan luota ihmisiin. Olen jossain määrin pelännyt siitä lähtien, kun ala-asteella kuulin että on olemassa vanhempia sairaita äijiä jotka saattavat tehdä pahaa.

Ensimmäinen seksuaaliseen ahdisteluun liittyvä tapaus tapahtui joskus ala-asteikäisenä, vaikea sanoa kuinka vanhana. Leikin kaverin kanssa metsässä, kun kaksi muutamaa vuotta vanhempaa poikaa tuli viereisen kerrostaloalueen pihalta tuli sanomaan että käykää maahan makaamaan niin me himotellaan teitä. En ymmärtänyt yhtään mitä himottelu voisi tarkoittaa, enkä tiedä ymmärsikö kaverinikaan. Sanoimme ettei käy ja lähdimme metsästä, emme onneksi olleet kaukana kerrostalon pihasta.

Tapaus 72

Sinä iltana olin mukana järjestämässä bileitä.

Tilassa oli voimassa turvallisen tilan periaatteet, paikalla paljon tuttuja ja ystäviä, viini hyvää ja sitä oli tarpeeksi.

Eräs puolituttu mies oli kauan sitten muualla tullut katselemaan ahdistavan läheltä kun suutelin toista, seurannut mua ja kysynyt seuraavana aamuna kanssaan kahville. Sanoin ei, enkä törmännyt häneen pitkään aikaan. Tänä syksynä häntä alkoi näkyä paljon samoissa tapahtumissa, samoissa juhlissa, sellaisissakin, joihin hänen ei olisi kuvitellut tulevan.

Sinä iltana hän pysäytti mut biletilan käytävässä, jäin juttelemaan, hän alkoi yllättäen hieroa jalkojani. Hämmennyin, jäädyin enkä oikein osannut keskeyttää. Paikalle tuli ystävä ja rauhoituin sen verran että sain poistuttua tilanteesta.

Vieraiden lähtiessä aloin siivota tilaa muiden järjestäjien kanssa. Hän ei kuitenkaan ollut lähtenyt, ja kun olin hetken yksin hän tuli yllättäen selkäni taakse kiinni muhun, laittoi kädet mun ympärille ja alkoi kouria. Mä käännyin säikähdyksestä, muistan vaan että nostin kädet pystyyn ja sopersin nopee jotain poikaystävästä kun se oli parasta mitä siinä tilanteessa keksin. Sen jälkeen tulee mustaa, en muista miten tilanne laukesi, lähtikö hän pois, lähdinkö minä, miten menin kotiin.

Seuraavana aamuna häneltä tuli viesti: “No hard feelings?” enkä todella tiedä miksi vastasin hänelle että no hard feelings. Koska kyllä vittu on hard feelings, vieläkin kuukausien kuluttua, mutta jotenkin on niin helppo syyttää itseään, ajatella että hymyilin varmaan liikaa, ehkä se luuli että flirttailin kun en heti lähtenyt pois. Tai sitten se luuli että kiellon puute on suostumuksen merkki ja feminiiniset kehot ovat vapaata riistaa.

Jatkossa muuten tapahtumissa, joita oon mukana järkkäämässä, on häirintäyhdyshenkilöt.

Tapaus 71

On syyspäivä. Istun ratikassa ja luen kirjaa. Huomaan sivusilmällä että ratikkaan astuu sisään kolme humaltanutta miestä. Tiedän jo silloin että se ei tiedä hyvää. Vierelläni on tyhjä paikka. Heistä äänekkäin mies, nuorehko, päättää istua viereeni. En nosta katsetta kirjasta. Hän kysyy ”mitä luet”. Vastaan lyhyesti, nostamatta katsetta. Hän jatkaa jutustelua ja huomautan että ”anteeksi, mutta keskityn nyt tähän kirjaan”. Hän nauraa. Hetken kuluttua hän päättää laittaa lippiksensä päähäni. Nousen heti ylös ja heitän suuttuneena lippiksen maahan, sanomatta mitään. Kävelen nopein askelein ratikan toiseen päähän. Suututtaa. Kukaan ratikassa ei sano mitään.

Ratikkapysäkkini lähenee. Tunnen sisimmässäni, että he astuvat ulos samalla pysäkillä, ja kyllä, niin käy. En suostu pakenemaan vaan kävelen siihen suuntaan mihin alunperin olinkin menossa. En ehdi ottaa montaa askelta, kun tämä lippismies yhtäkkiä jo seisoo edessäni. Ennen kun ehdin reagoida, hän on tarttunut rintaani kiinni (huomautettakoon, että olen 158 cm pitkä ja hän oli noin 190 cm). Tartun nyt hänen kädestä kiinni ja väänän sen nurin. Hän perääntyy. Sanon suuttuneena ”Eikö sinulle ole yhtään käytöstapoja?! Häpeä!” Hän ei sano mitään, on hyvin humaltunut. Ympärillämme on muita ihmisiä. Huomaan että pari miestä katsoo erittäin tuomitsevasti lippis miestä, mutta kukaan ei sano tai tee mitään, minulle tai hänelle. Jatkan matkaa kotiin ja olen niin kovin pettynyt ja surullinen.

Tapaus 70

Käyn ruokakaupassa. Huomaan vaivihkaa, että vieras mies katsoo minua sellaisella intensiivisellä katseella. En omasta mielestäni vastaa katseeseen. Mies kuitenkin seuraa minua kaupasta ja kävellessäni kotia hän tulee vierelleni ja esittelee itsensä, sanoo minua kauniiksi ja pyytää mun numeroa. Sanon ei kiitos, ei kiinnosta, katsomatta häntä. Hän ei lähde. Sanon jälleen ”ei kiinnosta” ja olen kylmempi. Hän jatkaa seuraamista, puhuu korvaan. Jankuttaa sitä puhelinnumeroa. Kehuu. Sanon toistuvasti ei. Hän kuitenkin seuraa minua kerrostalon oven eteen asti. Saan aukaistua oven ja kiiruhdan sisälle rappuun. Sain suljettua ulko-oven ilman että hän pääsee sisälle. Käännän selän ja toivon että en enää ikinä näe häntä. Pelottaa. En enää kohtaan häntä.

Tapaus 69

Kesäloma, Helsinki, Kallio. On lauantai aamu. Olen suuntamassa bussipysäkille, rinkka selässä. Matka Kroatiaan kutsuu. Olen erittäin hyvällä tuulella. Minua vastaan kävele laskuhumalassa oleva vanhempi mies. Hän pysäyttää minut ja sanoo että häntä panettaa ja kysyi jos minä voisin siirtyä hänen kanssaan sivummalle, että hän voisi sitten handjobin jälkeen antaa minulle vähän matkarahaa. Voi että ku suutun! Korotan äntäni ja sanon että hänen tulisi hävetä ja että en todellakaan tule! Hän naureskelee ja sanoo että se olisi nopeasti ohi. Kiroan hänet ja jätän hänet taakseni. Kuulen naurua. Mieli synkkenee ja olen erittäin pettynyt. Tunnen oloni erittäin halvaksi.

Tapaus 68

Olen vaihto-oppilaana ulkomailla. Istumme iltaa opiskelukavereitten kanssa. Olemme kaikki tuttuja toisillemme. Ison pöydän ympärillä ei ole tarpeeksi tuoleja. Eräs poika pyytää että tulen istumaan häneen syliinsä. Menen. Iltaa jatkuu. Hetken kuluttua tunnen että pojan käsi kosketaa reittäni, silittelee. Käsi vaeltaa haarojeni väliin. Jähmetyn. Saan kuitenkin poistettua kädelläni hänen kätensä. Hetken rauhaa, sitten hänen kätensä on jälleen haarojeni välissä, hierojen. Nousen ylös sanomatta mitään. Katson häntä tuomitsevasti. Hän hymyilee. Kävelen pois. Emme koskaan puhuu siitä enkä kerro kellekkään.

Tapaus 67

Työskentelen miesten vaateliikkeessä. Sisään astuu mies jolla on käsi paketissa. Hän haluaa sovittaa housuja. Hän valitsee parit housut ja menee sovituskoppiin. Hetken kuluttua hän sanoo sovituskopista ”anteeksi, voitko auttaa?”. Hän on saanut housut ylös mutta pyytää että minä suljen napit.

Epäröin, mutta teen kuten hän pyytää. Huomaan pian että hänellä seisoo. Leikin että en huomaa. Poistun. Ahdistaa. Kävelen miespuolisen kollegani luo ja sanon häpeen ”Voitko mennä auttaan häntä seuraavan kerran?”. En kuitenkaan kerro mitä tapahtui. Minua hävettää.

Tapaus 66

Kesä. Päivä. Kävelemme ystävän kanssa Helsingissä, Alppilassa. Kerrostalon rapussa, sisällä, oven edessä, seisoo aikuinen mies. Katsoo meitä ja runkkaa. Ohitamme hänet nopeasti. Katsomme ystäväni kanssa toisiamme ja puistamme päätä. Meitä hävettää. Emme puhu siitä lisää.

Tapaus 65

Olen noin 17-vuotias. Kävelen miespuolisen kaverin kanssa kaupungissa, saman ikäinen. Pysähdymme kuin kolme hänen tuttuansa tulee vastaan. Tiedän heidät, en tunne paremmin. He juttelevat keskenään. Yhtäkkiä yksi pojista suutelee minua. Tönäsen hänet pois, häkellyn, mutta en saa sanottua mitään. Kaikki nauraa. Minua hävettää.

Tapaus 64

Olen ala-asteella, noin viidennellä luokalla. Liikuntatunti ja suihku. Tyttöjen pukukoppi on luonnollisesti erikseen poikien, mutta meillä on ovet samaan suihkutilaan. Pukukopeissa ei ole aikuisten valvontaa. Kummasti se poikien pukukoppi ovi aukesi aina silloin kuin tytöt olivat suihkussa. Naurua kuuluu. Katseet kohtaa. Hävettää.

Tapaus 63

Olen noin 9-vuotias. Muisto ”sinnepäin”. Kesäloma on alkanut ja kesäleiri. Kävelen varhain aamusta bussipysäkille odottamaan että kesäbussi noutaa meidät kesäleirille. Olen aina ollut aikainen lintu ja ensimmäinen paikalla. Niin myös sinä aamuna.

Seison pysäkillä yksin. Auto pysähtyy eteeni. Aikuinen mies on ratissa. Hän aukaisee oven. En tunnista häntä. Hän sanoo autosta :”Tuu sisään. Voin viedä sinut ihan minne sä haluat”. Sanon ”Kiitos, ei tarvitse. Bussi ja kaverit tulee pian”. Hän ”Ei ku tuu vaan”.

Katson ympärilleni. Huomaan että luokkakakaverini, poika, on jonkun matkan päästä ja huiskutan hänelle. Sanon miehelle ”sieltä tulee mun kaveri”. Mies sulkee hetken kuluttua oven/ikkunan, tervehtii ja ajaa pois.

Kenties hän oli ystävällinen ihminen, ei paha. Mutta tilanne ei tuntunut oikealta tai hyvältä, ei edes 9-vuotiaan mielestä. En silloin kertonut tapahtuneesta kenellekkään.

Tapaus 62

Yhden tarinan luettuani muistin itsekin hierontakokemuksen… Ihme että olin sen unohtanut! Olin äitini kanssa viikonloppu-spa:ssa Haikossa. Ikäni silloin 21. Buukkasin hieronnan. Olin alasti ja öljyttynä kasvot alaspäin hierontapöydällä, pyyhe peitti kankkuni.

Miespuolinen hieroja hieroi reisiäni, ees taa, ees taa..sormet lähenivät haaraväliäni jokaisella vedolla. Ajattelin että hän kyllä varmasti osaa hommansa ja sitäpaitsi…mitä mun pitäisi sanoa?
Viimeiset 15 vetoa hänen sormensa koskettivat häpyhuuliani. Joka kerta. En vain keksinyt mitä sanoa. Hän vain rupatteli niitä näitä samalla.

Hyi. Ja sit häpesin etten sanonut mitään. Tää on just tätä. Hämmennymme niin ettemme pysty edes kieltämään.

Tapaus 61

Kerran matikantunnilla varmaankin 8lla luokalla, takanani istuva poika taisi vedellä rintaliivejäni jonkun aikaa. Meni hermot ja mietin hetken että teenkö tempun vai annanko olla. Pätin tehdä, työnsin voimalla tuolini taakse niin että pojan pulpetti ja poika lensi taaksepäin. Aikamoinen ryminä kuului ja koko luokka taisi mennä aika hämilleen. Poika yritti siellä minun takanani valittaa opettajalle siitä miten minä häntä työnsin. Siihen tämä (miespuolinen) opettaja vain vastasi pojalle että ”taisit tehdä jotain mitä sinun ei olisi pitänyt” ja tunti jatkui.

Tapaus 60

Mieleen noussut ne lukemattomat kerrat joissa joutunut kokemaan ahdistelua, nöyryyttämistä, vähättelyä ja huomautuksia omasta kehosta. Kaikki ne kerrat jotka työntänyt mielen unohduksen uumeniin, jotka kaikki kuitenkin ovat jättäneet jälkensä ja arpia, vain selvitäkseen täysjärkisenä elämässä.

Sen kun setäni kouri rintojani kun oli 12v, sen kun jouduin raiskauksen yrityksen kohteeksi…kahdesti, sen kun nukahdettuani heräsin siihen kun tuttavamies oli työntänyt kätensä pikkuhousuihini, sen kun näyttelijäopettajani muiden koulukavareiden edessä löi täysillä kasvoihin ja nauroi päälle etten ole tarpeeksi pantava, sen kun tuli ilmi miten ex rehvastellut minkälaista seksi on kanssani ja kertonut kaikki intiimit kohtani kehossa muille vai sen runkkarin VR junassa vastapäätäni, joka tyydytti itseään nukkuessani, ne lukemattomat kerrat joutuessani seksuaalisen painostuksen kohteeksi ja kieltäytyessä saanut sitten kuulla olevansa huora ja mitä näitä kauniita sanoja nyt naisesta käytetäänkin.

Ja aina se syyllisyys, häpeä, vaikeneminen ja kyyneleet on jäänyt itselle kannettavaksi, yksin.

Tapaus 59

Kun olin kuusivuotias, ystäväni ja minut houkutteli mukaansa tuiki tuntematon mies, joka pyysi koskemaan itseensä. Sen enempää en muista, varmaan aivot pyrkivät suojelemaan itseään. Muistan vain, että seuraavaksi vanhempani löysivät minut kuljeksimasta, kaveri oli varmaan kertonut äidilleen heti kotiin tultuaan, joka oli luultavasti sitten soittanut vanhemmilleni. Ainoa tästä seurannut asia oli, että vanhempani huusivat minulle tuntemattoman matkaan lähtemisestä. Siis kuusivuotiaalle, jonka itse antoivat kävellä ympäri kaupunkia yksinään. Eli ainoa mitä koskaan sain vanhemmiltani asiasta oli heti perään syyllistämistä tapahtuneesta – ei mitään keskustelua tämän päivän jälkeen, ei ammattiapua, ei mitään.

Nyt vasta 20 vuotta myöhemmin olen terapian myötä tajunnut etten jättänyt kertomatta tapahtumasta ensimmäisenä kymmenenä vuotena tai traumatisoitunut voimakkaasti tai kärsi paskasta itsetunnosta ensisijaisesti itse tapahtuman vuoksi. Kyllä rajojeni yli käveltiin ja se sekoitti paljolti koko kasvukokemukseni. Mutta itse vanhempieni tapa hoitaa ja ennen muuta olla hoitamatta asiaa on se, joka saa minut yhä nyt vastoin parempaa tietoani häpeämään. Koska yhä jossain päässäni aina siitä lähtien olen ollut huono ja tyhmä, koska lähdin mukaan. Eikä ympäröivä yhteiskunta millään tasolla kiistä vaan pikemminkin tukee tämmöistä tulkintaa, oli tilanne ollut mikä tahansa, aina olisit muka voinut tehdä jotain toisin.

 

Tapaus 58

11-vuotiaana olin yksin bussipysäkillä, matkalla tanssikoulusta kotiin. Pysäkin takana ja kadulla oli pimeää. Pysäkin takaa kuului ensin juoksuaskelia, sitten ähinää, kuulosti kuristuvalta koiralta. Käännyin. Takaseinän raosta näkyi (oikeastaan työntyi) masturboiva mies. Pelotti, lähtisikö hän perääni jos juoksisin pois? Juoksin kuitenkin, pari kilometriä pysähtymättä. Hävetti ja pelotti mutta en kertonut kellekään. Pelkäsin ettei uskota, tai että joudun lopettamaan tanssiharrastuksen.

30 vuotta myöhemmin tapahtuma palaa edelleen mieleeni jos näen lapsen yksin pimeällä bussipysäkillä.

Tapaus 57

Hei ja kiitos kaikille rohkeudesta ja hyvästä hengestä! Itseäni on myös ahdisteltu, tytötelty ja vaikka millä tavalla painettu littaan. Nyt kerron kuitenkin tapauksen ihan viime viikoilta, kun olen ottanut asiakseni sanoa ei. Ja se on onneksi toiminut.

Olin matkalla Marokosta takaisin Suomeen, kun ikäiseni virolainen mies alkoi kamalasti udella matkastani. Hän oli erityisen innostunut kuulemaan, oliko islamilaisessa maassa ollut ”ongelmia”. Sanoin, että totta kai oli peräänhuutajia, jotka olivat tosi rasittavia, mutta että paikalliset itsekin häpeävät heitä, eivätkä pidä toimintaa kunnon muslimin arvolle sopivana. Mies ei halunnut ottaa tätä kuuleviin korviinsa vaan sössötti, että totta kai tämän pitää olla jotenkin kulttuuriin liittyvä juttu? Siis että naisille ehdotellaan kadulla ja ihan RAISKATAANKIN. Hän itse ei halua matkustaa islamistisiin maihin, koska siellä on niin paljon ongelmia.

Yritin kertoa hänelle että en käy mielellään kotimaassani baarissa, vaikka rakastan tanssimista, kun ihan suomalaiset miehet käyvät perseelle ja työntävät kieltään kurkkuuni. Ei mennyt jakeluun. Nyt mies alkoi puhua innoissaan Arabikeväästä ja länsimaisen naistoimittajan ryhmäraiskauksesta. Siinä vaiheessa sanoin että nyt en enää halua puhua sun kanssa raiskauksista, koska aihe on niin epämiellyttävä ja uncool. Lisäksi meidän ei kannata puhua muslimeista, koska hän ei itse vaivaudu ottamaan heistä selvää.

Sanominen tehosi, mutta luulen että hänelle ja monelle muulle joudutaan sanomaan asiasta vielä monta kertaa. Että naisille raiskaamisesta puhuminen ei oo kiva kokemus. Toivotan voimia kaikille sanoa takaisin!

Tapaus 56

Olin ykdeksän, kun isäni makasi minut. Sitä kesti useita vuosia, jossa oli mukana lukuisia abortteja ja lopuksi sain lapsen hänelle. Tunnen oloni päivittäin pahaksi siksi, että oma isä teki minulle jotain näin kamalaa – omalle lapselleen. Se ei mitenkään lähde pois mielestäni. Joskus tuntuu, että ei ole ketään: ei isää, ei vanhempaa. Eniten mietin, että olisikos viranomaiset voineet asialle tehdä jotain. Yksin jätettynä ja ilman kenenkään suojaa elämä tuntuu haasteelta, mutta ei auta kun jatkaa eteen päin. #metoo #memyös

Tapaus 55

Kaikenlaista kähmintää, huutelua, ulkonäön kommentointia, seksuaalissävytteistä nolaamista on toki tähän lähes keski-ikään mennessä koettu.

Se mikä ehkä on jäänyt parhaiten mieleen on kun 7-9-vuotiaana piti kävellä bussipysäkiltä kilometri kouluun ja reitti kulki metsikön läpi. Metsikössä oli varsin usein aikuisia miehiä housut auki ja usein myös masturboimassa. Koulussa ja kotona tiedettiin asiasta ja käskettiin vain katsoa tiukasti eteenpäin ja kävellä reippaasti eteenpäin.

Tapaus 54

Kävin ala-asteiässä pianotunneilla. Ope oli isäni tuttu, puolalainen muusikko, keski-ikäinen. Ehkä 50?

Joka kerta kun istuimme vierekkäin pianopenkkiin ja oli mun vuoro soittaa, ope rupesi hieromaan jalkoväliään. Housujen päältä ja antaumuksella ja huokaillen. Joka kerta. Kun minä soitin. Läksyjäni. Noin 9-10 vuotiaana.

En uskaltanut kertoa tästä isälleni. Lopulta kun olisi ollut jouluesiintyminen ja olisi pitänyt nousta lavalle soittamaan, juoksin paikasta pois itkien. En koskaan selittänyt miksi lopetin soittamisen. Tai miksi pianon koskettimet omien sormien alla puistattaa vieläkin.

Tapaus 53

Viimeisin yli nelikymppisenä, kun kivan karaokeillan jälkeen taksijonossa ventovieras yrittää ostaa suuseksiä. Kun lähden nopeasti kävellen pois tilanteesta, perääni huudellaan: Älä ole tollanen.

Tapaus 52

Mun kokemukset – ainakin osa niistä:

Yläasteella ruotsin tunnilla takanani istunut poika kopeloi joka ikinen tunti mun rintoja. Koko vuoden. Koska poika oli kovis, en uskaltanut kertoa kenellekään. Mun kielloista hän ei välittänyt, saman jengin muut pojat kannustivat. Toivoin ettei hän tulisi tunnille, yritin istua kädet liimautuneena kylkiini. Inhosin tunteja ja tuota poikaa.

18 vuotta täytettyäni risteilyllä ventovieras mies tulee takaapäin silittämään mun hiuksia.

Kaksikymppisenä odotan Helsingin rautatieasemalla kovassa pakkasessa viimeistä junaa sisätiloissa. Kaksi miestä tulee yrittämään ostamaan multa seksiä. Painelen ulos, kolmas mies käy kyselemässä.

Edelleen kaksikymppisenä matkustan täpötäydessä bussissa kotiin. Istun ainoalle vapaalle paikalle bussin taaimmalle riville. Vieressäni keskipaikalla istuva humaltunut mies työntää naamansa 5 sentin päähän rinnoistani ja jää tuijottamaan. Kiellän, tönin ja vetelen litsareita. Pois en pääse. Ahdinkoni kuullan varmasti, kukaan ei puutu. Kunnes Sörnäisissä bussikuski heittää miehen ulos.

20-vuotiaana olin myös matkalla n. klo 22 junalla töistä kotiin. Vastapäätä istuu kaksi nuorta miestä, kamoissa, jotenkin tosi aggressiivisen oloisena. Toinen heistä rupeaa lääppimään polviani sukkahousujen päältä. En uskalla tehdä yhtään mitään, en edes vaihtaa istumapaikkaa. Koko matkan hiekkaharjuun olen kauhuissani, kun jään junasta pois, pelkään että he seuraisivat.

Kaksikymppisenä kävelen bussilta kotiin. Auto seuraa minua kävelyvauhtia, ikkuna avautuu ja tarjotaan kyytiä.
.

…näitä riittää.

Tapaus 51

Jouduin noin 18-vuotiaana Turun Rautatiepuiston puhelinkopissa raiskausyrityksen kohteeksi. Olin soittamassa isää hakemaan yhdeksan aikaan illalla, ja yhtäkkiä koppiin tuli minulle taysin vieras ruskeaan vakosametti-blazeriin pukeutunut ja viinalle haiseva keski-ikäinen mies.

Olen onnekseni hyvin pahansisuinen kun yksityisyyttani loukataan, enkä muista mitä tein, mutta kaveri jäi puhelinkoppiin housut kintuissa.

Olin pyyhkinyt tapahtuman mielestäni, ehkä häpeän, ehkä sen iljettävyyden vuoksi, kunnes muistin sen kun juttelin ystäväni kanssa joitain vuosia sitten oikeudessa olleesta tapauksesta, jota uhri ei ollut muistanut aikaisemmin. Kaverini ihmetteli miten on mahdollista, ettei tuollaista muista ja tekee rikosilmoituksen vasta neljän vuoden kuluttua. Vastasin hanelle, etta onhan se mahdollista, koska suojelemme itseämme ikäviltä tapahtumilta. Siinä samassa kokemani vyöryi mieleeni ja sanoin hänelle, etta muistin juuri 30 vuotta sitten itseeni kohdistuneen tapahtuman.

Olen lukenut aika järkyttyneenä näitä tarinoita. Inhottava on myös ollut seurata sitä väheksyntää, mikä #metoo-viestien kirjoittaminen on aiheuttanut. Osa on ollut leikkiä, jota en ole ymmärtänyt. En ole kuulemma itse osannut toimia oikein. Ja näin puhevat sekä miehet, että naiset. Minusta olisi tärkeä puuttua sekä väärään käytökseen että myös oppia keinoja puuttua ja selvitä tilanteista.

Tapaus 50

Olin 11-vuotias, matkalla kouluun. Kadun varressa oli auto ja kuski pysäytti minut ja kysyi ohjeita. Etsi kuulemma Kallesta löytynyttä kirjeystävää. Alkoi kyselemään tiedänkö, mitä rakastelu on ja näytti kuvaa lehdestä. Lopulta veti seisokissa olevan peniksensä housuista esiin. Tässä vaiheessa sain jalat alleni. Myöhemmin harmitti, että en tajunnut katsoa rekisterinumeroa ja kävellä poliisilaitokselle, joka oli vain 100:n metrin päässä.

Tapaus 49

Olin 13-vuotias minikokoinen tyttö. On välitunti. Kaikki tietävät, että yläasteen veistonopettaja on kähmijä. Joku vitsillä työntää minut sisälle ovista veistoluokkaan ja sulkee oven perässä. Pakenen opettajaa nurkkaan ja käperryn kokoon. Jotenkin ne kädet vaan silti löytävät tiensä alakertaan ja yläkertaan, pitävät kiinni enkä pääse pois. Kun vihdoin pääsen pois, en sano mitään kenellekään, en edes kotona.

Viikkoa myöhemmin isä tulee huoneeseen ja kysyy asiasta. Eräs tyttö joka oli nähnyt tapahtuneen oli kertonut omalle äidilleen ja tämä äiti oli soittanut minun vanhemmilleni. Hävetti niin paljon kertoa tapahtuneesta vaikka tiesin etten ollut tehnyt mitään väärää.

Vanhempani veivät asiaa eteenpäin, ja eräänä päivänä tuo opettaja ei enää ollut koulussa. Kävi ilmi, että en ollut ensimmäinen. Häntä oli vaan uusien tapauksien tullessa ilmi kierrätetty koulusta toiseen. Niin myös tällä kertaa. Käsittääkseni eläkeikään saakka sai toimia opettajana tämä henkilö.

En vieläkään voi sietää mitään leikkimielistäkään kiinnipitämistä, kutittamista tai vieraiden ihmisten liian lähelle tuppautumista, iskee ahdistus ja sellainen vauhko olotila joka kerta.

Tapaus 48

Nuorelle kaikki ahdistelut ja kähmimiset ovat kauheita, kun ei ehkä osaa reagoida niin kuin haluaisi.
Olin jo unohtanut tämän tapauksen neljän vuoden takaa. Olin silloin siis 46, erittäin aikuinen ihminen.

Olin Tikkufestareilla ja olin kyykyssä pyörätuolissa istuneen seuralaiseni vieressä. Yhtäkkiä tajuan, että housuni vyötäröstä valahtaa jotain persvakooni. Singahdan ylös ja kaivan alushousuistani kolikon. Käännyn, takanani hirnuu pitkätukkainen röökiä polttava nelikymppinen limanuljaska, kännissä, joku typerä nahkaliivi ja aurinkolasit otsalla. Huudan täysillä mitä helvettiä sä teet, painu vittuun saatanan urpo!!!

Takana seisovasta kööristä pari höröttää ja pari katselee jonnekin muualle. Olin hetken aivan typertynyt ja nolo, miten joku kehtaa?

Toivottavasti olin ensimmäinen ja viimeinen, jolle se paskiainen kehtasi tehdä temppunsa.
Tämä ei ollut mikään paha tapaus ja kuten sanottu, olin jo unohtanutkin sen. Se tuli tästä ryhmästä mieleen.

En oikein muista, reagoiko kukaan lähellä ollut mitenkään. Sekin meidän pitäisi muistaa, että aina kun näemme ja kuulemme jotain tapahtuvan, siihen pitäisi puuttua. Täälläkin moni on jo kirjoittanut, että moni huomasi – kukaan ei kuitenkaan tehnyt mitään.

Tapaus 47

Minua ahdisteltiin (ainakin siten että muistan) ensimmäisen kerran ollessani 9-10-vuotias.

Päästäkseen asuinalueeltamme keskustan karkkikauppaan tuli kulkea asematunnelin läpi, ja yleisessä tiedossa oli, että siellä vaani Vemppari. Siis keski-ikäinen mies, joka odotteli tunnelista raiteille nousevilla rappusilla tunneliin tulevia lapsia ja lähti sitten perään hieroen samalla jalkoväliään.

Koska lapset tuppaavat ottamaan asiat sellaisina kuin ne ovat, ei ainakaan itselleni tullut koskaan mieleenkään kertoa Vempparista kenellekään aikuiselle. Toimintamalli oli juosta tunnelin läpi niin nopeasti, ettei hän kerennyt saamaan meitä kiinni, jos sattui olemaan passissa.

Samaisina vuosina (kolmannesta ehkä viidenteen luokkaan) ala-asteemme rehtori tykkäsi taputella tyttöoppilaita pepuille ja hieroa hartioitamme. Ehkä hän oli vain mukava ja oli silkkaa sattumaa, että hieroskelun kohteeksi päätyivät useimmiten fyysisesti varhaiten kypsyneet yksilöt.

13-15-vuotiaina vietimme kaveriporukalla paljon aikaa kaupungilla, ja varsinkin huonoilla keleillä pesiydyimme usein asemahalliin. Sen tiesi myös toinen vanhempi herrahenkilö, joka yritti säännöllisesti houkutella meitä naispuoliseksi olettamiaan katsomaan masturbointiaan rahaa vastaan. Hän kantoi käsissään kansiota, jonka takaa näytti aikeitaan käsimerkeillä: kaksi pystyyn nostettua sormea tarkoitti, että katselusta saa 20 euroa. Mies myös jätti meille samansisältöisiä lappuja löydettäväksi. Valitettavasti moni kaveriporukastamme käytti myös helpon rahan tarjousta hyväkseen ja kävi miehen autolla katsomassa tämän suorituksia.

 

Teille, jotka olette sitä mieltä, että naiset eivät ymmärrä huumoria ja että emme tunnista seksuaalista ahdistelua sellaista kohdatessamme:

Minua on huoriteltu, puristeltu, lääpitty ja kohdeltu esineellistävästi läpi elämäni. Minua on vähätelty sukupuoleni johdosta, minuun on kohdistettu väkivaltaa ja minut on yritetty raahata kadulta porttikongiin. Minua on seurattu, perääni on vislailtu ja huudeltu ja minua on lähestytty kymmeniä kertoja asenteella, että minun pitäisi olla siitä jotenkin otettu.

20 vuoden kokemuksella minä tunnistan kyllä seksuaalisen ahdistelun. Sen kokemuksen vähättely on vastenmielistä, loukkaavaa ja kertoo karua faktaa siitä, etteivät sukupuolet todellakaan ole keskenään tasa-arvoisia.

Tapaus 46

Muistan kun ehkä 10-vuotiaana matkalla kouluun metroasemalla lipunmyyntiautomaatin takaa pilkotti jotain. Kun käännyin katsomaan ohi kävellessäni, siellä keski-ikäinen mies esitteli seisokkiaan. Kiihdytin hämmennyksissäni askeliani. Mies ei onneksi lähtenyt seuraamaan.

Muistan kun ehkä 12-vuotiaana setä yritti kurkistaa paidan sisään nähdäkseen vilauksen kehittyvistä rinnoistani. Kovaan ääneen vielä julisti että alkaako siellä olla jotain nähtävää. Tämä oli kai tarkoitettu vitsinä. Mua ei naurattanut.

Muistan ne lukuisat kerrat, kun ravintolassa töissä ollessani joku käy kiinni takapuoleeni, yrittää kähmiä rintojani tms. Ja vastauksen ”Sun puhelinnumeron”, kun kysyn asiakkaalta ottaisiko vielä muuta – ikään kuin se olisi kaupan – oon kuullut niin monta kertaa, etten edes jaksa pitää kirjaa.

Muistan ne kerrat kun miespainotteisessa seurassa minulle sanotaan suoraan, että ”Ole hiljaa! Me puhutaan nyt miesten jutuista!”.

Muistan ne lukuisat kerrat kun olen suostunut seksiin, vaikka en niin olisi halunnutkaan, koska olen ajatellut olevani muuten hankala tai koska multa niin odotetaan. Kai jonkun mitättömän hyväksynnän saamiseksi. Tai koska olen itse ajanut itseni sellaiseen tilanteeseen. Oma vika kun join liikaa tai olin liian ystävällinen.

Muistan kun parikymppisenä aamuyöstä baarista kotiin lähtiessä jään yksin odottamaan junaa. Olen niin väsynyt että kun keski-ikäinen mies istahtaa viereen ja alkaa jutella ja lääppiä, en yksinkertaisesti jaksa siirtyä pois. Kun juna vihdoin tulee, mies seuraa minua ja jatkaa protesteistani huolimatta. Onneksi – onneksi muut junassa olevat puuttuvat tilanteeseen, ja miehen mennessä vessaan vielä kehottavat mua vaihtamaan vaunua, ettei mies enää löytäisi takaisin luokseni.

Muistan kun joudun baarissa lohduttamaan tyyppiä, joka ensin lääppii ja sitten alkaa itkemään, ettei kukaan halua olla hänen kanssaan, kun olen kieltänyt.

Muistan kun illalla töistä matkalla poikaystäväni luo ehkä parikymppinen mies lyöttäytyy seuraani, kun odotan bussia. Hän on minua nuorempi, mutta aika kookas ja voimakkaan näköinen. Hän pyytää saada maksaa minukin matkani, jotta kuljettaja ei hermostuisi hänen suuresta setelistään. Kerron ystävällisesti että minulla on jo lippu. Hän ei luovuta ja lopulta annan hänen maksaa lipun. Hän seuraa mua ja istuutuu viereeni. Juttelee ensin niitä näitä, johon vastaan koska en halua olla inhottava. Enhän tiedä hänestä mitään. Vatsanpohjassa on kuitenkin ikävä tunne tyypistä. Pian hän ottaa kädestäni kiinni. Yritän irrottaa otetta, johon hän vastaa aina ottamalla kiinni kädestäni uudestaan. Kieltäminen ei auta, puheet kotona odottavasta poikaystävästä eivät tehoa. Lopulta en enää jaksa ja annan hänen pitää kädestäni kiinni. Alan suunnitella mitä teen, jotta pääsen eroon hänestä kun on aika jäädä bussista pois. Matkaa kestää ikuisuuden ja pelkään kuollakseni, ettei hän päästä minua pois tai lähtee seuraamaan. En muista miten lopulta pääsin jäämään bussista, mutta juoksin koko matkan bussista poikaystäväni rappukäytävään suojaan. Selvisin jälleen kerran säikähdyksellä.

Muistan kun mieheni ja hänen ystävänsä kanssa istumme iltaa ja keskustelemme maahanmuuttajista. Keskustelu on kiivasta, mutta asiallista. Siirtyessämme baariin, mieheni ystävä keksii ottaa minusta kiinni, pakottaa minut sillan kaidetta vasten ja leikkii raiskaavansa, koska sitähän mä pyydän, kun puolustan maahanmuuttajia. Tällä erää olen jo oppinut pitämään puoliani edes vähän ja älähdän, ettei tuo missään nimessä ole hauskaa. Hän tajuaa onneksi ylittäneensä rajan ja on kovin pahoillaan. Ja hän on siis ihan tavallinen asiallinen, fiksu ja mukava tyyppi, joka nähtävästi ajatteli hetkellisesti, että tuo voisi olla hyvä läppä.

Tapaus 45

Nuorena helsinkiläistyttönä oli ihan tavallista, että ruuhkaratikassa tai -bussissa joku hipelöi rintojasi tai takapuoltasi tai painautui selkääsi vasten niin, että tunsit stondiksen. Sitä vaan yritti siirtyä kauemmaksi ja joskus jäi liian aikaisin pois kyydistä. Huutelu, ulkonäön kommentointi ja seksin pyytäminen oli niin arkipäiväistä, ettei sitä edes miettinyt.

Kun vanhempi sukulaismies kommentoi noin 12-vuotiaana, että minulla on pusuhuulet, halasi vähän liian pitkään tai kommentoi ääneen kasvaneitä rintojani, tuntui se likaiselta ja inhottavalta ja ihmettelen, etteivät muut aikuiset siihen puuttuneet.

Tapaus 44

Olin seurustellut poikaystäväni kanssa jo vuosia. Elin opiskelijaelämää, ja aika useana viikonloppuna meni juhliminen pitkäksi. Kyseisenä viikonloppuna oltiin baareilemassa, ja kun päästiin kotiin, nukahdin vaatteet päällä sänkyyn.

Aamulla heräsin ylävartalossa vaatteet edelleen päällä, mutta housut pois. Ihmettelin ääneen mitähän tässä oikein kävi, ja silloinen poikaystäväni sanoi vain ohimennen, että ”olin sinun kanssa seksiä yöllä kun nukuit”.

Minulle tuli tosi likainen olo, enkä kertonut tapahtuneesta kenellekään vuosiin. Hävetti ja ajattelin että se oli oma vika.

Tapaus 43

Olin noin 14-vuotias ja isosiskoni kanssa huvipuistossa Saksassa. Jonotimme pääsyä erääseen laitteeseen, jono oli pitkä ja ihmiset seisoivat tiiviisti. Takanamme oli rymyävä miesjoukko, minua ainakin 10 vuotta vanhempia miehiä, jotka olivat tuuppineet ja etuilleet tiensä jonon eteen.

Kun he pääsivät minun ja siskoni taakse, yksi heistä painautui minun selkääni vasten (en muista tapahtuiko näin siskolleni), veti ponihännästä ja tarrasi todella kovaa takapuoleen kiinni. Perään hän päästi kunnon röhönaurun ja miehen kaverit nauroivat perässä. Viina haisi heidän hengityksestään.
Eikä kukaan puuttunut miesten käytökseen millään tavalla.

Menin ihan lukkoon ja kielitaidottomana en osannut sanoa mitään vastaan. Nykyään jos noin kävisi niin antaisin kyllä avokämmenen laulaa.

Tapaus 42

Olin muistaakseni noin 19-20-vuotias, oli kesä, ja olin hellevaatteissa isossa kauppakeskuksessa. Kävelin rappusia alas, kun aivan yhtäkkiä noin viiden (ulkomaalaisen näköisen, heitä oli aika vähän Suomessa 20 vuotta sitten) miehen porukka yhtäkkiä saartoi minut, ja miehet alkoivat kosketella, yrittää suudella ja nuolla naamaa. Varmasti jokunen ihminen näki tilanteen, mutta kukaan ei puuttunut. Olen siitä edelleen yhtä loukkaantunut kuin näiden kusipäämiesten käytöksestä.

Pääsin jotenkin pois siitä tilanteesta ennen kuin mitään pahempaa tapahtui, mutta kyllä tuollainen traumatisoi, vaikka pahempaakin olen kokenut. Perkele!

Tapaus 41

Vuokra-asuntoa on nyt remontoitu lähiaikoina, ja noita remonttimiehiä on näkynyt joka päivä rappukäytävässä. Kävellessäni heidän ohitseen saan kuulla heidän mielestään sovinnaisia kommentteja pepustani, housuista jne. tai iskurepliikkejä kuten ”lähdetkö mun kanssa tonne taakse pussailee?” Aluksi mua nolottaa, ajattelin että pukeudun epäsovinnaisesti. Käytän töissä urheilutrikoita, koska toimin valmentajana ja vielä kesällä pyöräilin töihin. Aloin pukeutumaan löysempiin vaatteisiin, jotta saisin olla rauhassa.

Tapaus 40

Käveltiin kavereiden kanssa treenien jälkeen Sörnäisistä Rautatieasemalle myöhään illalla, koska metro ei enää liikkunut. Arki-ilta, joten oletin sen olevan turvallista.

Rautatieasemalla kaksi miestä tulee vastaan ja pyytää meiltä tulta. Kaverini antaa sytkärin heille. Toinen kaveri mutisi ääneen että he näyttäisivät olevan pilvessä. Katson tarkemmin miehiä, jään katsomaan toisen miehen silmiä, tummaihoisella miehellä oli siniset silmät. Katsoin häntä selvästi liian pitkään, koska hän lähestyi minua jotain sanoen. Menin aivan lukkoon ja jähmetyin. Mies suuteli minua kavereitteni seistessä vieressä.

Tapaus 39

20-vuotiaana lähdin työkaverin kanssa baari-illan jälkeen hänen kotiinsa. Olin silloin vielä neitsyt. En ymmärtänyt mihin tuo tilanne johti, en osannut sanoa hänelle ei. Halusin miellyttää miestä, koska olin ihastunut häneen. Yritin kyllä rimpuilla irti hänestä, mutta hän ei päästä nyt minua irti. Kielsin itseltäni koko tapahtuman neljän vuoden ajan, kunnes vihdoin uskalsin asiasta kertoa jollekkin. Koen kuitenkin yhä itse olevan vastuussa asiasta, koska en sanonut ei.

Tapaus 38

Lukioikäisenä kotimatkalla bussissa joku mies pyytää lupaa tulla istumaan viereeni, vaikka bussi on aivan tyhjä. En osaa vastata mitään, koska ihmettelin miksi hänen pitää istua vieressäni. Muisti on pyyhkinyt paljon pois näistä ikävistä muistoista, joten en muista mistä hän puhui, mutta koin tilanteen tosi epämukavaksi ja ahdistavaksi. Onneksi bussikuski puuttui asiaan ja käski miehen siirtyä.

Tapaus 37

Isosiskon kanssa ratikassa joku pultsari tuli kommentoimaan ulkonäköäni. Olin 14 vuotias, hämmennyin tilanteesta ja menin lukkoon. Siskoni vastasi jotain pultsarille ja tuolloin hän sanoi minulle ekaa kertaa että ne kommentit pitää ottaa huumorilla. En ole koskaa oppinut tuota.

Tapaus 36

Olin aikuisten sukulaisteni kanssa minulle vieraan perheen luona uudenvuodenaattona. Aikuiset juhlivat, ja jossain vaiheessa jäin kaksin isäntäperheen miehen kanssa olohuoneeseen. Mies alkoi suutelemaan ja kourimaan minua, ja kun pistin vastaan, hän sanoi että minun täytyy ymmärtää häntä. Hän on mennyt nuorena naimisiin ja saanut lapsia ja hänen tekee mieli nuorta naista. Miehen oma tytär oli minun kanssani saman ikäinen! Pääsin karkuun ja juoksin sukkasillani pakkasessa kilometrin verran mummolaan suojaan. Tähänkään kukaan ei puuttunut millään tapaa.

Rankempikin juttu on, mutta en ainakaan vielä pysty siitä kirjoittamaan. Olisin halunnut julkaista nämä jutut ihan omalla seinälläni, mutta vieläkin 26 vuoden jälkeen mietin olisinko voinut tehdä jotain estääkseni nämä. Häpeä tulee vieläkin. Vaikkei missään nimessä pitäisi.

Tapaus 35

15-vuotiaana kaverin mökillä ollessa yöllä kaverin setä ryömi parvelle, heräsin hänen kopeloidessa minua. Kukaan ei vastannut avunhuutoihini, mutta onneksi sain niillä miehen poistumaan. Aamulla asia nauratti ihmisiä, kun kyselin miksei kukaan tullut auttamaan. ”No se tuo setä on vähän tuollainen, hah hah”. Tämänkin kerroin isälle heti seuraavana päivänä. Luulen, että hän kyllä kävi juttelemassa tämän miehen kanssa, mutta minulle ei kommentoinut oikein mitään.

Tapaus 34

Yläasteella iso joukko poikia hyökkäsi meidän tyttöjen kimppuun lähes päivittäin, ahdisti nurkkaan, vessaan tai muualle mistä ei päässyt pakenemaan. Useat kädet puristeli rintoja ja peppua, työnsivät käsiä housuihin. Opettajat kyllä näkivät mitä tapahtuu, mutta eivät puuttuneet. Itse sain jälki-istuntoa, kun kerran sattui opettaja näkemään puolustautumiseni, eli löin kasvoihin yhtä poikaa. Kotona puhuin suoraan, mutta ei asialle tehty mitään. Tuomittiin kyllä, mutta en ainakaan muista vanhempieni olleen yhteydessä koululle.

Tapaus 33

Olin alle 25-vuotias nuorehko työntekijä (3-4vuotta sitten) ja olen aina pitänyt pukeutumisesta. Olen perinteisellä business-alalla, jolla pukeutuminen on suotavaa asiakkaan luottamuksenkin vuoksi.

Hr-päälikkö (nainen) jostain syystä kävi välillä töissä huomauttelemassa liian avarasta kaula-aukoista, etenkin meille nuorille naisille työpaikassa. Ihmettelin tätä, ja etenkin kun mitenkään en ’antaumuksellisia’/avonaisia vaatteita pitänyt, mutta en telttojakaan. Alalla on suhteessamme vähemmän miehiä, ja he etenevät jostain syystä järjettömän nopeasti johtotehtäviin. Erään (nais)esimiehen mukaan ”miehet osaavat nuolla röyhkeämmin oikeaa persettä” (tämän toteamuksen kuulin muutama viikko sitten). Olin huomannut, että hr-päällikkömme viihtyy vähän turhankin hyvin varatoimitusjohtajamme kanssa, ja ihmettelin tätä yrityskulttuuria.Mietin, että kuvittelenko.

Aikaa kului ja meillä oli eräänä kesäiltana eläkkeelle jääneen esimieheni läksiäiset, ja lähdimme porukalla jatkoille eräälle terassille. Kaikki olimme kesävaatteisiin lämpimänä päivänä pukeutuneet. Yrityksemme varatoimitusjohtaja(mies) oli käyttäytynyt jo aiemmin hieman turhan tuttavallisesti, vaikka mm. puhuin avoimesti onnellisesta parisuhteestani. Toki aina olen ystävällinen, toisaalta myös nauravainen. Ulkopuolisesta rohkea ja itsevarmakin. Lisäksi hyvin urakeskeinen.

Menimme jatkamaan kaupunkiin. Tiesin, että en kauhean kauaa viivy porukan kanssa jatkoilla vaan jatkan työpaikan ulkopuolisten kavereideni seuraan toiseen paikkaan (tiesin heidän olevan liikkeellä). Etenkin kun työporukka oli jo varsin hyvissä jo.

Istuimme työporukalla pitkillä kesäterassin (pirtin)penkeillä ja varatoimitusjohtaja tuli istumaan viereeni aivan kuin sattumalta ja ’pakon sanelemana’ hinautui yhä lähemmäksi, vaikka itse omalla käyttäytymiselläni yritin viestiä muuta menemällä yhä lähemmäksi keskustelemaan pöydän toisella puolella olevalle työkaverille(nainen). Kaikki muut (nais)työkaverit vain naureskelivat tälle humalaiselle huonosti käyttäytyvälle varatj: lle vaikka yritin hakea katseella heiltä apua.

Vissiinkin tämä käytös oli tuttua muille, ja laittoivat lähentymisyritykset varatj:n kännin piikkiin. Varatj oli aiemmin jo hivellyt ja mittaillut kuin käärme muotojani ja lopulta otti pakarastani kiinni. Hinauduin yhä lähemmäksi toiselle puolellani istuvaa kaveria, ja sanoin lopeta, mutta hän ei lopettanut kuin hetkeksi. Laitoin puolisolleni viestiä, että tulisitko esittäytymään työkavereilleni ja pian puolisoni tuli meidän taakse, kun varatj oli mittailemassa ja miettimässä seuraavaa liikettään. Puolisoni tuli taakseni minun ja Varatj:n ’väliin’ ja totesi varsin kovaa ääneen ”hyvää iltaa ja mitäpäs täällä tapahtuu, ja kuka sinä olet”. Varatj meni aivan noloksi, ja yritti ymistä esitellessäni puolisolleni : ”öööööö….me ollaan ihan vain työkavereita” ja nopeasti hinautui kauemmaksi minusta. Tässä vaiheessa nousin ja lähdin jatkamaan pois muiden kavereideni luokse, pois työporukan luota. Työporukka alkoi tosiaan vain naureskelemaan kovaan ääneen tilannetta.

Jätin vielä tavarani työporukkani luo ja hain ne pöydän päästä hetken kuluttua, niin hr-päällikkömme kysyi minulta: ”Oliko hän sun poikaystävä?” Totesin:”On, tai tuleva puolisoni itseasiassa”. Hr:”Oletko lähdössä?” Minä:”juu” Hr:”NO HYVÄ”.

Se minkä vuoksi haluan nostaa tämän tilanteen on, että itseäni vain loukkaa ja oksettaa niin paljon, että joku vanha ukko käyttää valtaansa väärin, mutta myös ympärillä olevat naiset, jotka eivät puutu ja tue minua asiassa (olin vain (nuori)työntekijä, mies kumminkin johtaja). Tittelien ei pitäisi vaikuttaa siihen miten voimme puuttua asiaan.

Toisaalta muutamille harvoille miestyöntekijöille tämä huono käytös oli kuin lupa toimia samaan tapaan, koska kulttuuri on avoimesti tämä. Kännissä läpällä tämä on ’sallittua’ johtajatasollakin. Ja kaikki tapahtui vuonna 2013. Erona toki muiden tarinoihin, että hän ei suinkaan päässyt loppuun saakka, mutta puolisoni oli tämän lopun todistamassa ja totesi käytöksen erittäin asiattomaksi. Tämän sorttista käytöstä oli ollut aiemminkin, mutta puolisoni väliintulo onneksi sai varatj:n ymmärtämään,etten ole lähdössä hänen leikkiinsä mukaan.

Toivottavasti nämä kokemukset esimiehistä on vain mätiä munia isossa porukassa. Lisäksi tämä lähiaikana kuulemani kommentti miesten etenemisestä röyhkeämmällä perseen nuolemisella. Yritän näin ainakin uskoa ja uskotella itselleni. Emmehän käytä valtaamme väärin ja etenkään olla toisillemme susia.

Tapaus 32

Noin 10-vuotiaana sukujuhlissa vanhempi sukulaismies pakotti istumaan syliinsä vastaansanomisistani huolimatta, kädet vyötärölläni hinkkasi sitten minua eestaas kovaa kaluaan vastaan. Kaikki näki, kukaan ei puuttunut.

Yläluokilla 4-5 poikaa piirittivät seinää vasten. Käsiä joka paikassa; paidan sisällä, pikkuhousuissa. Tämä tapahtui usein ja kailille tytöille. Kukaan opettajista ei puuttunut vaikka kerroimme.

Sairaalassa noin 13-vuotiaana nuori kandi tutki, pyysi riisumaan paidan että voisi tutkia keuhkot. Ei kuitenkaan käyttänyt stetoskooppia vaan käsiään. Silloin olin jo oppinut jotakin ja läväytin kasvoille. Se oli siis ihan vaistomainen litsari. Tuosta jäänyt mieleen häpeäntunne siitä litsarista, siitä että puolustauduin.

Senkin jälkeen vaikka mitä, härskimmästä päästä vieras mies jolta mopo karkasi kun imetin lastani kotipihalla. Naapuri tulli onneksi apuun sillä en voinut mitään lapsi sylissä.

Olen rauhaarakastava ja väkivaltaa vastustava mutta olen huutanut, potkinut munille (polvella) ja pohkeeseen (korolla) ja löynyt yhden nenän verille sillä mitään paskaa en enää ota vastaan.

Tapaus 31

Haluan tuoda esiin myös yhden positiivisen kokemuksen, jota sivusta seurasin, ja joka antoi uskoa muutokseen:

Koulutuksessa toisilleen tuntemattomat keski-ikäinen mies ja nuori nainen istuivat vierekkäin. Mies yllättäen puristi nuorta naisia polvesta jotain tytötellen. Nuori nainen nousi, haki vuoron vastaavan ja tämä mieshenkilö selityksiä kuuntelematta saattoi puristelijan porttien ulkopuolelle ilmoittaen myös tämän työnantajalle, ettei tällä ole enää pestiä.

Olin niin ylpeä siitä nuoresta naisesta. Ja toki miehestä, joko näytti oman arvomaailmansa toimimalla oikein. Ollaan vahvoja, vaaditaan asiallista käytöstä ja tasavertaista kohtelua!

Tapaus 30

Varhaisempia epäasiallisuuksia on edes vaikea palauttaa mieleen, koska monet jutut on pyyhkinyt mielestään väkinäisellä hymyllä ja kiusaantuneella naurahduksella. Meidän perheessä kaikki ikävät asiat oli tapana ohittaa sillä kuuluisalla huumorilla ja myöhemmin sitä on tietty toistettu: miks oot tollanen tosikko, eiks sulla oo huumorintajua, ilonpilaaja, hiekkapillu.

Ajattelin listata niitä räikeimpiä juttuja, joista muistan tuleen hämmentynyt ja paha olo. Mullakin on vaan ”näitä perusjuttuja”. Niitä joita käy lähes kaikille. Niitä joista kaveripojat kysyy, että eiks tota voisi ottaa kehuna? Ja sit mietin ymmärtääkö toinen jos selitän, että mulla itsellänikin kesti kauan ymmärtää että kehun kuuluu ilahduttaa, ei loukata, alentaa ja ahdistella. Loukkaantuko toinen jos kerron, että miesten kehut useammin pelottaa.

Olin ehkä 15, mun kroppani oli murrosvaiheessa ja keho muuttui pehmeämmäksi. Mun sylissäni istunut taapero kävi mun tisseihini kiinni. Edessä istunut sukulaismies nauroi ja kannusti poikaa kopeloimaan, tietääpähän jo nuorena mitä miehet tekee rehreh

Olin 15, aktiivinen lempibändini fanifoorumilla. Postaan kuvani. Aikuinen mies kommentoi: ”I would jizz all over those cheekbones”.

Olin 16-17, näkyvä hahmo suomalaisella keskustelufoorumilla. Ylilautaan musta kirjoitetaan alentava seksifantasia, johon liitetään mun kasvokuvia.

Olin 17, silloinen seurustelusuhde läheni loppuaan. Poika haluaa seksiä. Mä en. Poika painostaa. Seuraavana päivänä jättää.

Oon 18, jutellaan ystävien kanssa ahdistavista kokemuksista ja tajuan, etten tiedä ketään naiseksi oletettua jota ei olisi ahdisteltu. En saa ajatusta enää mielestäni.

Oon 19, oon baarissa. Muu porukka lähtee tupakalle ja mä jään vahtimaan takkeja. Aikaisemmin katsekontaktiani havitellut mies ryntää paikalle, kun kieltäydyn tanssista ja juomasta, mies suutelee väkisin.

Oon 19, oon töissä kaupassa. Oon kyykistynyt hyllyttämään. Miesasiakas tulee taakseni ja kehuu näkymiä. Muutama vuosi myöhemmin miesasiakas nojaa kohti ja kertoo miten herkullisen näköisiä nuoria tyttöjä pyllistelly kaupan puolella pienissä mekoissa. Että olisi tehnyt mieli vähän puristaa.
Mua suututtaa mutten osaa tehdä muuta kuin torua epäasiallisuudesta.

Oon 21, oon matkalla baarista kotiin yksin. Miesporukka yrittää jututtaa, kertoo miten kaunis olen, miksen tule pitämään hauskaa, mihin oon menossa. Erehdyn sanomaan, että oon matkalla kotiin. Loppumatkan meen sydän kurkussa, sätin itseäni siitä etten valehdellut meneväni ystävälle. Entä jos mua seurataan? Pidän avaimia nyrkissä ja muistelen itsepuolustusta.

Oon 21, hengataan kaveriporukassa. Pojat puhuu siitä, miten pantavia ne ja ne julkkikset ja luokkalaiset ja risteilyn tytöt on. Heittää vitsiä pedofiliasta, raiskauksista ja ahdistelusta. Kun huomautan, ettei se musta ole erityisen hauskaa kohautetaan olkia: ”Kaikki miehet puhuu näin”

Ihan rehellisesti oon tosi loppu ja mulle riittää. Ei oo pelkästään se kun jotain tapahtuu ja sen jälkipuinti, on myös se kun koko ajan näkee vaivaa ettei mitään tapahtuisi tai valmistautuu siihen että jotain tapahtuu ja yrittää jo valmiiksi minimoida vahinkoja.

Ei katso tuntemattomia miehiä silmiin, ettei varmasti lähestyttäisi. Valehtelee minne on menossa, ettei ainakaan seurata kotiin. Pitää julkisissa tiloissa silmällä lähintä henkilökuntaa. Pitää silmällä muita naisia, onko ne turvassa. Tietää mitä tehdä jos joku hyökkää. Valmistautuu puolustamaan pukeutumistaan, käytöstään, olinpaikkaansa, mainettaan.

Ne ei oo välttis isoja juttuja, eikä ne oo välttämättä jatkuvasti aktiivisesti mielessä. Mutta ne on siellä taustalla, mä joudun tiedostamaan koko ajan etten välttämättä oo turvassa.

Oon tosi kiitollinen tästä ja kaikkien rohkeudesta, vaikka tarinoita on todella vaikea lukea enkä oikein osaa reagoida niihin. Tuun vaan niin vihaiseksi, että olette joutuneet käymään niitä asioita läpi.
Mä toivon että tästä tulee iso juttu. Mä toivon että yhteiskunta herää ja hiljaisuuden kulttuuri loppuu. Mä hauan että tää otetaan vakavasti ja kerrankin oikeasti kuunnellaan.

Tapaus 29

Liftasin vähän yli parikymppisenä yksin Itä-Suomesta kohti länsirannikkoa. Pian Varkauden jälkeen mut otettiin kyytiin sellaseen ”jenkkipakuun”, joka oli täynnä ikäisiäni kundeja. Istuin siellä takaosassa heidän joukossaan ihan hyvässä hengessä, kunnes yhtäkkiä kuski iski nastan lautaan ja ilmoitti muille kovaan ääneen: ”Nyt raiskataan toi tyttö”.

En suoraan sanottuna muista omaa just sen hetkistä fiilistäni, enemmän keskityin niiden muiden tyyppien kauhuun ja vahvaan kieltäytymiseen; niillä muilla ei ollut mitään aikeita lähteä toteuttamaan tätä kuskin päähänpistoa. Aika pian pääsin jäämään auton kyydistä pois, siinä vaiheessa tunnelma oli autossa hyvin häkeltynyt. Liftasin vielä loppumatkan kotiin, mutta en muistaakseni sen jälkeen enää koskaan liftannut.

Tunnen suoranaista raivoa, kun liftaamisesta puhuttaessa usein aina löytyy joku, joka on sitä mieltä, että ”liftaajien, varsinkin yksinäisten naisten, pitäis käyttää järkeään, eikä lähteä siihen hommaan, kun jos vaikka jotain käy”. Paljastava pukeutuminen, alkoholi, liftaaminen, pimeä puisto – juu, ainahan näitä oikeutuksia seksuaaliselle ahdistelulle ja raiskaukselle löytyy.

Tapaus 28

Kehityin aikaisin ja ala-asteella poika työnsi minut seinää päin ja tarrasi rinnoista samalla kun toinen poika nauroi vieressä. Löin häntä naamaan nyrkillä ja poika alkoi itkeä ja meni kertomaan opettajalle että olin lyönyt. Jouduin pyytämään pojalta anteeksi.

Ylä-asteella pojat kiinnostuivat minusta enemmän ja mua alettiin kutsua huoraksi koulussa. Seiskaluokalta on kaikenlainen häirintä oikeastaan alkanut. Sitä on niin paljon etten jaksa kaikkea alkaa muistelemaan ja kirjoittamaan alas.

16 vuotiaana nukuin mun todella hyvän ystävän luona ja heräsin siihen että hän kosketteli alapäätäni. Olin ollut aikaisemmin ihastunut ystävääni mutta se tuntui hirveältä ja jäädyin enkä oikein osannut heti reagoida. Jälkeenpäin hän sanoi kavereille että olin antanut hänen tehdä niin, olin siis unessa, nukuin! Häpesin enkä osannut puolustaa itseäni ja sanoa mitä oikeasti tapahtui. Vain parhaalle tyttökaverille kerroin. Kaikki vain jatkui kun ei mitään ja painoin asian mielestäni pois.

Myöhemmin kyseinen tyyppi raiskasi ystävättäreni. Tyyppi jotenkin vain naureskeli asian pois ja ystävättäreni pysyi hiljaa ja häpesi. Toivoi ettei kaikki saa kuulla. Kadun vieläkin etten tukenut ystävätärtäni enemmän siinä tilanteessa.

Kun aloin käymään baareissa aloin kokea enemmän häirintää kuin aikaisemmin. Muistan ensimmäisiä kertoja kun kävin ulkona, ja vanhempi mies seuraili ja puhui minulle rivoja ja otti valokuvia kun tanssin. Pyysin häntä lopettamaan ja sanoin että minulla on poikaystävä. Hän vastasi että ei se mua haittaa jos ei sua haittaa. Sanoin että haittaa ja pyysin lopettamaan. Se ei loppunut joten menin sanomaan pokelle. Poke oli tuttu ja heitti miehen ulos, mutta sanoi mulle että sä et tuu saamaan olla baareissa rauhassa, ja jos joka asiasta hermostut teet elämästäs vaikeeta, parempi vaan tottua asiaan. Noi poken sanat on jäänny mieleen.

Tuon jälkeen on tapahtunut lukemattomia inhottavia asioita, mutta jotenkin on vaan tottunut selviimään kaikista tilanteista. Niitä pahimipia en vain pysty alkaa kirjoittamaan. Mua inhottaa se miten paljon mua on syyllistetty muitten teoista. Ja miten olen joutunut kantamaan muitten häpeää esim. suojelemalla tekijää, joka on ollut joku läheinen, koska jos kaikki sais tietää… Tai kuinka usein seurustelukumppani on mulle vihotellut miesten asiattomasta käyttäytymisestä ihan kun olisin vastuussa siitä. Kuinka muut naiset on puhunut selkäni takana pahaa ja miten muka oon huomionhakuinen ja huora ja kaikkea muuta miesten käyttäytymisen takia.

Kyllä mä tiedän että pojille ja miehillekin tapahtuu hirveitä asioita, enkä vähättele sitä. Mutta se miten jatkuvaa läpi elämän ainakin omalla kohdalla tää on ollut ja miten jokainen muukin nainen on tätä häirintää kokenut on ihan hirveetä! Toivon että asenteet muuttuisi, että jokainen mies ja nainen oikeasti miettisi kunnolla ja saatais asiat muutettua parempaan!

Tapaus 27

Minulla on monta kokemusta seksuaalisesta ahdistelusta, mutta haluan jakaa yhden kokemuksen, joka kieltämättä on jättänyt arpia.

Lähdin ulos uuden tuttavuuden kanssa siinä uskossa että meidän toisetkin kaverit olivat tulossa, todellisuus oli että hän odotti minua yksin. En halunnut olla törkeä, niin lähdettiin yhdessä yöelämään.

Join paljon ja niin hänkin. Me pussailtiin jonkun verran baarissa, mua ei oikeestaan kiinnostanut tämä mies mutta en osannut sanoa ei, ja minusta pussailu on suht viatonta.

Pilkun jälkeen tämä mies ilmoitti ettei voinut mennä kotiin koska on liian kännissä ja vanhemmat suuttuisi. Hän pyysi jos mitenkään voisi tulla minun luo nukkumaan, en nähnyt muuta ratkaisua. Juteltiin matka kotiin ja kun päästiin minulle riisuin mekkoni ja hyppäsin sänkyyn. Mies tuli viereeni, tämä oli ok.

Yhtäkkiä hän alkoi suutelemaan minua ”rajusti”, sanoin että nyt riitti. Hän tuli makaamaan päälleni ja yritti avata rintaliivejäni, työnsin häntä pois. Miehen mielestä tämä oli huvittavaa, minua itketti. Hän tunki kätensä alushousuihini ja koskettelu minua, taistelin vastaan kunnes hän lopulta sammui, sitten minäkin sammuin.

Aamulla kun heräsin, mies suuteli niskaani ja jälleen kerran laittoi kätensä alushousuihini, työnsin pois ja jätin huoneen, lähdin siitä sitten töihin ja mies oli poistunut asunnostani kun tulin illalla kotiin.

Pahinta tässä on että olemme edelleen ”ystäviä”, en ikinä sanonut mitään, eikä hän ikinä pyytänyt anteeksi.

Olen vasta 21-vuotias ja olen kokenut raiskausyrityksiä, raiskauksen, uhkaavia viestejä kun en ole halunnut harrastaa seksiä ja uhkauksia esim. jakaa alastonkuviani netissä.

Tapaus 26

Olen 19 v. ja olen juuri saannut kirjeen ammattiopistosta pohjanmaalta että olen saannut opiskelupaikan. Olen iloinen ja innostunut viestistä, enkä malta odottaa koulun alkua. Koulunkäynti näyttää kuitenkin olevan jotain ihan muuta kun mitä osasin odottaa.. Ekana koulupäivänä huomaan olevani luokan ainoa tyttö. Ala, jolle olen hakeutunut, on miesdominoiva ala. On meitä naisiakin, mutta vähemmän. Se ei kiutenkaan aluksi häirinnyt mua, enkä ajatellut että siitä tulisi ongelma.

Aluksi pojat olivat mukavia ja kyselivät uteliaana kuka minä olen jne. Pikkuhiljaa kommentit kuitenkin kääntyivät nimittelyksi: huora, pillu, mene siivojaks, tämä ala ei ole naisia varten ja muuta seksististä kommentoimista. Alussa ajattelin vaan että pojat on poikia, mutta se ei jäännyt vain nimittelyyn.

Pikkuhiljaa muutama pojista alkoi kopeloimaan ja silloin minulla ylittyi raja ja päätin ottaa asian puheeksi opettajan kanssa (joka oli mies). Kun kerroin asiasta opettajalle niin hänen vastaus oli että olen arka ja että minun pitää oppia puolustautumaan. Aikuisen ihmisen pitäisi tietää paremmin.

Kolme vuotta oli suoraan sanoen jokapäivästä puolustautumista, mikä ei ollut minunlaiselleni kiltille ihmiselle luontaista, joten lopulta aloin jopa änkyttämään. Valmistuin kuitenkin ja päätin antaa alalle tilaisuuden. Työelämässä tämä kuitenkin jatkui enemmän tai vähemmän. Ensimmäsessä työpaikalla esimies mollasi jatkuvasti, onneksi toinen työpaikka oli parempi. Päätin kutenkin vaihtaa alaa ja pääsin yliopistoon opiskelemaan alaa, joka sopii todella hyvin minulle. Kokemukseni ovat auttaneet minua näkemään ja ymmärtämään asioita paremmin. Nykyään voin hyvin enkä enää änkytä.

Tärkein asia minkä opin: poikia pitää opettaa nuoresta pitäen miten naisia kohdellaan, opettajilla on tärkeä rooli siinä. Eniten pettynyt olen juuri näihin aikusiin jotka ottivat poikien puolen eikä tehneet asialle mitään. Suuri kiitos kuitenkin koulun kurraattorille ja yhdelle tietylle opettajalle joka auttoi enemmän kuin muut.

Tapaus 25

Olin alle kouluikäinen, kun olimme perheen kanssa sukulaisperheen luona kylässä. Tädin mies vei mut etsimään metsämansikoita, mutta kun paluumatkalla tultiin jonkin ulkorakennuksen kohdalle, vei mut sinne sisään, työnsi sormet pikkuhousujen alle ja alkoi sormeilla. Lapsen sinisilmäisyydellä kerroin asiasta kun mentiin sisälle, jossa oli mun vanhemmat, miehen vaimo ja heidän mua vanhempia lapsia, enkä ymmärtänyt jäätävää hiljaisuutta, joka siitä seurasi. Asiasta ei ole koskaan puhuttu mun kuullen, ja itsekin muistin sen vasta parikymppisenä uudestaan. Vuosien varrella olen joutunut moniin samoihin juhliin miehen kanssa ja jutustelee niitä näitä ilman huolen häivää sillä aikaa kun pidättelen oksennusta.

Olin 12-vuotias, kun meidän ”turvallisella” kyläkoululla tehtiin remonttia. Yksi remonttimiehistä otti pihalla musta takaapäin kiinni ja puristeli rinnoista, jotka hädin tuskin olivat olemassa. Paikalla oli useampi samanikäinen tyttö – ja itselleni jäi se käsitys, että se oli miehelle osa huvia – mutta tietääkseni asia ei koskaan mennyt opettajien tietoon tai ainakaan siitä ei kukaan multa kysynyt. Itse olin jo silloin siinä uskossa, että tämä vain kuuluu tyttönä olemiseen.

Edelleen n. 12-vuotiaana olin yksin kotona, kun puhelin soi. Tuntematon aikuinen mies kysyi ensin vanhempia mutta johdatteli sitten pikkuhiljaa puheen itsetyydytykseen – tiesinkö mitä se oli, olinko tehnyt sitä jne. En vieläkään tiedä, kuka soittaja oli.

Kaikenlaista on totta kai tapahtunut myöhemminkin, huorittelua sekä miehiltä että naisilta, enkä ole osannut koskaan pitää puoliani fyysisissäkään kontakteissa, niin vahvasti selkäytimeen on jäänyt tunne siitä, että ”ansaitsen tämän” ja valittaminen on turhaa. Käsitys seksuaalisuuden roolista ihmissuhteissa on noiden kokemusten myötä ehdottomasti vääristynyt ja se on vuosien varrella näkynyt monin tavoin.

On vanhemmille ja muille kasvattajille totta kai valtava haaste pysyä lapsen elämässä niin läsnä, että tämä uskaltaa kertoa myös kaltoinkohtelusta, mutta kokemuksesta uskon, että vanhempien selkärankainen reagointi tuossa ensimmäisessä tilanteessa olisi luultavasti muuttanut koko mun elämän — vaikka se ehkä dramaattiselta kuulostaakin.

Tapaus 24

Olin 18-vuotias, vietettiin kavereitten kanssa ilta, humalluttiin jne. Loppuillasta meitä lähti pieni porukka jatkoille kaverin mökille. Huom. kaikki kavereitani. Mukana oli myös eräs oikein hyvä poikakaveri, johon olin aina luottanut.

Olin ainoa tyttö, paikalla oli kuusi miestä ja minä. Pelattiin korttia, juteltiin ja oli oikein mukavaa. Minulle tuli vessa-asiaa, lähdin sinne, ovi lukkoon. Kuulen rapinaa oven takaa, ja sitten meni hetkeksi muisti. Herään siihen, että minua suihkutetaan vedellä, jätkät nauraa räkättää vierellä, olen alasti… pelkään ja nousen ylös, kysyn mitä tapahtui? Eräs sanoo: Me nussittiin sua ja sä nautit, sellanen huora sä oot. Itken, alan etsimään vaatteitani. Farkkuni nostettu ulos lipputankoon, kuulemma voitonmerkki, oksennan ja voin pahoin.

Ja nämä olivat ystäviäni, kahta lukuunottamatta… Vuosia kulunut, ja edelleenkin tunnen häpeää ja ahdistusta, jos jossain näen näitä tyyppejä. Onneksi eivät asu lähellä. Meni kauan ennen kun uskalsin juhlissa mennä esim. vessaan.

Tapaus 23

Tämä syksy on ollut tosi raskas, kun on terapiassa joutunut repimään kaikki vanhat haavat auki, eikä jaksa tehdä juuri mitään. On kuin iho ja kaikki suojakuoret olisi revitty irti.

Mietin pitkään myös mitä jakaa, koska jaettavaa olisi niin paljon (niin kuin niin monilla muillakin): se kun vaaleissa ehdolla ollessa toisen ehdokkaan tukiryhmäläinen laittaa tarkkaan kuvailtuja seksiehdotuksia kännissä; se kun kaupassa töissä ollessa kassalla käynyt asiakas tulee istumaan metrossa vastapäätä ja tunkee kättään reidellesi; se kun tuntematon tyyppi ensi juttelee mukavia, mutta sitten tunkee mukaasi ja pihatielläsi yrittää pakottaa ottamaan suihin. Mutta se mikä “helppous” näissä tapahtumissa oli, on se että vaikka ne ahdistivat ja ahdistavat, niin niitä en häpeä. Se, mistä nyt kirjoitan ei pitäisi hävettää, sen olen jo kymmenen vuotta ymmärtänyt ettei tapahtumassa mikään ollut syytäni, järjellä tiedän sen. Mutta silti se yhä jollain tasolla hävettää.

Kun olin kuusivuotias, niin ystäväni ja minut houkutteli mukaansa tuiki tuntematon mies, joka pyysi koskemaan itseensä. Sen enempää en muista, varmaan aivot pyrkivät suojelemaan itseään. Muistan vain, että seuraavaksi vanhempani löysivät minut kuljeksimasta, kaveri oli varmaan kertonut äidilleen heti kotiin tultuaan, joka oli luultavasti sitten soittanut vanhemmilleni. Ainoa tästä seurannut asia oli, että vanhempani huusivat minulle tuntemattoman matkaan lähtemisestä. Siis kuusivuotiaalle, jonka itse antoivat kävellä ympäri kaupunkia yksinään. Eli ainoa mitä koskaan sain vanhemmiltani asiasta oli heti perään syyllistämistä tapahtuneesta – ei mitään keskustelua tämän päivän jälkeen, ei ammattiapua, ei mitään.

Nyt vasta 20 vuotta myöhemmin olen terapian myötä tajunnut etten jättänyt kertomatta tapahtumasta ensimmäisenä kymmenenä vuotena tai traumatisoitunut voimakkaasti tai kärsi paskasta itsetunnosta ensisijaisesti itse tapahtuman vuoksi. Kyllä rajojeni yli käveltiin ja se sekoitti paljolti koko kasvukokemukseni. Mutta itse vanhempieni tapa hoitaa ja ennen muuta olla hoitamatta asiaa on se, joka saa minut yhä nyt vastoin parempaa tietoani häpeämään. Koska yhä jossain päässäni aina siitä lähtien olen ollut huono ja tyhmä, koska lähdin mukaan. Eikä ympäröivä yhteiskunta millään tasolla kiistä vaan pikemminkin tukee tämmöistä tulkintaa, oli tilanne ollut mikä tahansa, aina olisit muka voinut tehdä jotain toisin.

Tapaus 22

Varmaan lähes kaikki tietää sen tunteen, kun itseä hävettää se ahdistelluksi tuleminen. Vaikka ei ole ikinä oma syy.

Tästä syystä en ikinä nuorempana, vanhempien kanssa asuessa ja ulkona syödessä myöntänyt, etten haluaisi syödä paikallisessa kiinalaisessa. Koska joka ikinen kerta siellä syödessä paikan (vanhempi) miestarjoilija muka ohimennen lautasia tuodessa tai hakiessa koski rintoihin. Ekan kerran luulin sen olevan oikeasti vahinko, mutta kun tokalla kerralla väistin ja annoin tilaa, niin se käsi taas kävi hipaisemassa rintoja. Olin kerroilla max. 16-vuotias, ja tämä toistui aina tuolla syödessä. Rupesin sitten välttelemään paikassa syömistä ja luovuin suosikkiruuasta, joka rupesi oksettamaan.

Samasta syystä en opiskelijavaihdossa ollessani myöntänyt osittain pelkääväni yksin ulkona liikkumista. Tutustuin ruokakojulla paikalliseen, suht saman ikäiseen opiskelijaan, jonka kanssa vaihdoin sähköpostia ja lopulta myös puhelinnumeroa, ja josta sitten tuli ahdistelija/stalkkaaja. Onneksi tilanne ei ikinä mennyt seksuaaliseksi asti, sillä onnistuin jollain keinolla välttelemään henkilöä, mutta joka aamu, päivä ja ilta tuli tekstiviestejä ja puheluyrityksiä, joissa julistettiin rakkautta ja kyseltiin poikaystävän jättämisestä. Se oli ahdistavaa, enkä voinut kuin vitsailla asiasta muille suomalaisille, koska heistä oli oma vikani antaa puhelinnumero (no, oma valintahan se oli). Tätä viestittelyä jatkui lähes vuoden vielä Suomeen palaamisen jälkeen ja joka kerta ahdisti sähköpostin avaaminen, kun uusi viesti oli saapunut.

No, koskaan näistä en ole kellekään puhunut, koska olen aina hävennyt itseäni. On vaatinut hirveästi työtä päästä häpeän tunteesta eroon. On tässä vielä työtä (ja monia muita syitä), ennen kuin pystyy luottamaan miespuolisiin täysin, olivat sitten ammatinharjoittajia tai vain kaduntallaajia.

Tapaus 21

Isovanhempieni luona asui isäni veli, ja koin seksuaalista hyväksikäyttöä hänen taholta erinäisiä kertoja. Tapahtumien aikana olin 10-13 vuotias. Erään päivän/illan/yön jälkeen kerroin asiasta lähimmäiselleni, ja jonkin aikaa siitä hän kertoi äidilleni ja isäni teki rikosilmoituksen ja asiat lähtivät eteenpäin.

Tuli esitutkinta, asia ei edennyt syyteharkintaan sillä syytetty oli tietenkin kiistänyt tapahtuneen vedoten että se on minun mielikuvitusta. Sinä yönä kun olin uskaltautunut ”avaamaan suuni”, tämä henkilö oli jostakin syystä saanut minut jäämään nukkumaan hänen sohvalleen, olin alkanut ”nukkumaan”, jolloin hän alkoi katsomaan aikuisviihdettä. Useaan otteeseen hän kysyi nukunko, en tietenkään peloissani ja ahdistuksen alaisena vastannut mitään vaan esitin nukkuvaa peiton alla samalla nähden mitä telkkarista tulee sekä kuullen äänet jotka yhdistin itsetyydykseen. Touhua kesti parisen tuntia.

Tämä ei ollut ainoa kerta, jolloin olin kokenut lapselle sopimattomia asioita. Eräänä kertana samaisella sohvalla päiväunia ottamassa makasin pienet shortsit jalassani ja hän veti useaan otteeseen peittoa päältäni sanoen, että minun tulee kuuma jos peitto on päällä. Myös erään kerran hän tunkeutui saunaan minun ollessa yksin siellä, koska halusi näyttää miten löylyä heitetään.

Vuodet kuluivat ja teot olivat jättäneet pysyvät jäljet minuun sekä sukulaissuhteisiin, niin kuin olettaa voi. Isäni ei ole voinut olla missään tekemisissä veljensä kanssa, sekä niin uskomatonta kuin asia on, niin myös muita sukulaissuhteita on mennyt asian johdosta poikki, kun asia on tullut ilmi ja minua ei olla uskottu.

Asiasta on nyt yli 11 vuotta ja koen erittäin vääräksi että asiaa ei tutkittu enempää ja asia vaan jäi. Minä en asioita pysty koskaan unohtamaan. Vieläkin välillä näen painajaisia, ja joihinkin elämäni alueisiin tapahtumat ovat heijastuneet erilaisin tavoin luultavasti loppuelämän ajaksi.

Tapaus 20

Lukemattomia pyllyn puristeluja, seksinostoyrityksiä ja ahdistavaa kommentointia. Alkaen noin vuodesta 1998.

Isäni sanoi minun näyttävän huoralta lyhyessä hameessa. Olin 10-vuotias.

Sukulaismies laittoi ruokapöydän alla käden reidelleni toistuvasti kun olimme hänen luonaan kylässä. Muut istuivat ruuan ääressä, kukaan ei huomannut, olin lamaantunut. Olin jotain 10.

Rintojen kommentointi alkoi kun olin 11. Rintaliivien käyttöä kommentoitiin kotona ja koulussa. Niiden käyttöä piti selitellä ja puolustella. Tarvitsin niitä oikeasti. (Ja ihan sama muuten, vaikken olisi tarvinnutkaan. Ei rintaliivejä kommentoida.)

Rintojen puristelu oli yläkoulussa tavallista. Se oli leikkiä pojille, kuka saa kouraistua pahiten. Viimeksi viime kesänä saunassa humalainen nainen yritti väkisin puristella rintojani. Ihmetteli kun en antanut lupaa.

Muutamia vuosia sitten kaksi kundia ohitti minut keskustassa. Toinen kouraisi haaroista edestä ja toinen takaa. Sattui, suutuin ja huusin perään. He löivät ylävitoset toisilleen ja nauroivat.

Myös muutamia vuosia sitten miesporukka ohitti minut illalla keskustassa ja joku heistä puristi kunnolla takapuolesta. Huusin perään ja sain kuulla olevani vitun huora.

Seurustelusuhteissa (menneissä) painostusta seksiin, vähättelyä, nöyryyttämistä.

Tapaus 19

Työssäni olen joutunut useita kertoja miespuolisten työtovereiden lääpittäväksi ja seksuaaliaalisviritteisten juttujen kohteeksi. Kun tämä tapahtui ensimmäisen kerran, jolloin miespuolinen työkaveri painoi päänsä rintojeni päälle erään jutun varjolla, otin yhteyttä korkeimpaan (nais)puoliseen esimieheemme. Hän kutsui ko. miehen puhutteluun. Mies kielsi kaiken ja oli tuon jälkeen alkanut työyhteisössä levittää tarinaa siitä, että toimin näin koska olen häneen rakastunut enkä saanut vastakaikua?!?

Työssäni myös miespuoliset asiakkaat joskus ahdistelevat seksuaalisesti, niin kasvotusten kuin puhelimitse. Eikä kukaan tunnu puuttuvan, koska ammattiauttajana tulisi ymmärtää ”sairaita” ihmisiä.

Tapaus 18

Olin hyvin kehittynyt jo 12-vuotiaana. Muistan kuinka kerran kesällä olimme tuttavapariskunnan mökillä vanhempieni kanssa. Tuo pariskunnan nainen yllättäen kosketti alastomia rintojani, kun olin menossa uimaan, ja kommentoi miten ovat jo kehittyneet.

Yläasteella luokkakaverin isäpuoli kommentoi minulle kuinka olen seksikäs ja kaunis. Hän oli yli 50-vuotias ja itse 14-vuotias.

15-vuotiaana jouduin lähes 30-vuotiaan miehen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Hän tarjosi alkoholia ja oli harrastanut suojaamatonta seksiä, kun olin sammunut. Heräsin hänen luotaan aamulla verta valuvana. Jonkin ajan kuluttua selvisi että hän oli tartuttanut minuun sukupuolitaudin.

Tapaus 17

Olin 19 ja ensimmäisissä töissä vanhainkodissa. Työporukka koostui itseäni 30 vuotta vanhemmista naisista. Välillämme oli melkoinen kuilu, mutta halusin kovasti päästä osaksi porukkaa.

”Sinua ja sinun taitojasi olisi kaivattu eilen”, porukan hauskuuttaja sanoi minulle kahvitauolla. Tiesin heti, että nyt tulee joku hauska juttu. Olin myös tosi mielissäni – vihdoinkin on huomattu, että oikeasti osaan jotain?

”Ai mihin olisi kaivattu?”

”Asiakas toivoi, että vielä kerran kun saisi panna kaksikymppistä tyttöä.”

”…”

Porukka ulvoi naurusta. Häkellyin, punastuin, en ollut tottunut siihen, että aikuiset puhuvat minulle noin. Olisin halunnut sanoa, että vanhan ihmisen seksuaalisuus ei ole vitsi. Sen sijaan sanoin:
”Reh reh, maksetaankos siitä likaisen työn lisää?”

En olisi halunnut osallistua tällaiseen läpänheittoon, mutta osallistuin silti. Aina hoettiin, että herkkänahkaiset eivät tähän työhön sovi.

Tapaus 16

Heti liityttyäni tiesin, että tahdon avautua myös omista kokemuksistani, mutta pitkään puntaroin mitä kaikkea oikein uskaltaisin kertoa, varsinkin kun ryhmässä on tuttaviani ja mm. oma siskoni. Läheisille näiden kertominen on jotenkin vielä vaikeampaa kuin tuntemattomille…

Noh. Itsekin oon kokenut nää kaikki ”perusjutut”: huorittelut, kehon kommentointi ja kritisointi, takapuolen puristelu ja läpsiminen, rintojen kourinta, pyytämättä lähetetyt peniskuvat, seksiin painostaminen, yleinen esineellistäminen. Ja se, että seksin jälkeen ei tule enää ainuttakaan yhteydenottoa (toisin sanoen naiseen tutustuminen ja kiinnostuneen/mukavan esittäminen pelkän seksin takia). Eikö olekin surullista että tällaisia voi ihan oikeasti suomalainen nainen kutsua ”ihan perus jutuiksi”? Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan näitä ollenkaan, saati sitten tottua tällaiseen käytökseen koska sitä tapahtuu niin usein!

Tarinoiden suhteen aloitan ”kevyimmistä” ja kerron sitten ikävämpiä kokemuksia myöhemmin jos uskallan… (Näistä teksteistä tuli todella pitkät siihen nähden ettei niissä OIKEASTI tapahdu juuri mitään, pahoittelen!)

*
Oli kesä ja olin käymässä isossa marketissa, kun ruokahyllyjä tutkaillessani viereeni ilmestyi ulkomaalaistaustainen mies, joka alkoi puhua minulle englanniksi. Hän sanoi että olin kaunis ja kysyi mitä aioin tehdä tänään. Sanoin meneväni rannalle. Hän kysyi tahtoisinko mennä rannalle hänen kanssaan samalla kun ryhtyi silittämään käsivarttani. Hymyilin koko tämän ajan erittäin vaivaantuneena, sanoin ei kiitos ja pakenin parin hyllynvälin päähän.

Mies kuitenkin seurasi minua ja otti minut outoon puolihalaukseen takaapäin pidellen minua kiinni olkavarsista. Hän kysyi tahtoisinko edes tulla käymään hänen autollaan (??) ja suuteli olkapäätäni. Jähmetyin paikoilleni ja sanoin että aioin tavata poikakaverini rannalla. Hän sanoi ettei häntä haitannut että minulla oli poikakaveri. Sanoin että minulla on kiire, rimpuilin irti hänen otteestaan ja lähdin harppomaan pois kaupasta. Hän huikkasi perääni että toivoi tapaavansa minut uudestaan. En onneksi nähnyt häntä enää ikinä.
*
(Tämä tapahtui aikana, jolloin olin jo tutustunut feminismiin lähemmin enkä enää sietänyt paskaa käytöstä keneltä tahansa.)

Olin baarissa silloisen poikakaverini ja kahden miespuolisen kaverimme kanssa. Istuimme nelistään pöydässä ja huomasin miten naapuripöydästä eräs mies vilkuili koko ajan minuun. Jossain vaiheessa poikakaverini ja kaverimme lähtivät yhdessä tiskille hakemaan lisää juotavaa. Tiesin jo tässä vaiheessa että tämä ei ollut hyvä juttu ja teki mieli parkaista heidän peräänsä, että ette kai jätä minua pöytään yksin.

Sillä sekunnilla kun pojat olivat poistuneet, tämä vieruspöydän (selkeästi humaltunut) mies tuli istumaan viereeni aivan minuun kiinni ja työnsi kasvonsa melkein kiinni omiini. Hän kysyi mitäs kaunokaiselle kuuluu ja että tahtoisinko siirtyä heidän pöytäänsä, johon vastasin suoraan rauhalliseen sävyyn, että voisiko hän painua helvettiin.

Mies oli kuin puulla päähän lyöty, hän ei selvästi odottanut niin epäkohteliasta vastausta ja kysyi typerästi: ”täh?”

”Niin että painutko muualle siitä”, toistin.
”Miks?” hän kysyi, johon vastasin: ”Koska mua ei paskaakaan kiinnosta sun seuras”
Tästä hän suutahti: ”Ei muakaan kiinnosta sun seuras!”
”No mitä helvettiä sitten edelleen istut siinä?”

Mies kerta kaikkiaan jämähti paikoilleen, kasvot edelleen sentin päässä omistani. Hän näytti siltä, että saattaisi hetkellä millä hyvänsä vetää minua turpaan. Tuijotin vain takaisin yhtä vihaisena ja melkein toivoin että hän löisi minua, pääsisinpähän haastamaan hänet oikeuteen.

Tässä vaiheessa pojatkin havahtuivat tilanteeseen ja palasivat paikalle. Toinen kaverini kehotti miestä poistumaan, johon mies vastasi ”Tai mitä??” selvästi riitaa haastaen. Onneksi sillä hetkellä jonkun hälyttämä portsari tuli saattamaan miehen ulos baarista. Loppuillan tunnelma oli todella kiusaantunut ja iloton.

Muistan aina sen, miten kaverini oli ainoa joka ympärillä olevista ihmisistä puuttui tilanteeseen (hän on tähänkin mennessä yksi harvoista miespuolisista ystävistäni joilla on minkäänlaista selkärankaa tällaisissa tilanteissa). Muistan myös sen, miten oma poikaystäväni seisoi kaikista taaimpana eikä tehnyt yhtään mitään saadakseen miestä kimpustani.

Mainittakoon myös, että tämän samaisen poikakaverin kanssa harrastin seksiä hänen painostuksestaan useamman kerran suhteemme aikana silloin kun en itse olisi todellakaan halunnut. Hän ei myöskään lähestulkoon koskaan tehnyt mitään tyydyttääkseen minun tarpeitani. (Lienee myös sanomattakin selvää että hän oli arjessa ihan avoimen seksistinen ja sulki minua usein ulkopuolelle yhteisen kaveripiirimme keskusteluista ja illanvietoista, koska ne oli ”poikien juttuja”, jotka ei kuuluneet minulle.)

*

Jotenkin hävettää että kerroin näistä kokemuksista näinkin pitkästi, tällaiset tilanteet kun ovat taatusti monille muille ihan arkipäivää, eivätkä varmasti olisi useimmille mitenkään kummoisia kokemuksia…
Koen kuitenkin että näiden avulla kerään rohkeutta kertoa sitten myöhemmin arkaluontoisempia ja ikävämpiä kokemuksia…

Tapaus 15

Olin noin 16-vuotias, minulla on 10 vuotta nuorempi sisko. Kerran kotona ollessa puhelin soi. Vastasin. Miesääni kysyi pikkusiskoani nimeltä. Kerroin että hän on ulkona leikkimässä. Hän sanoi, että aikoo nussia tätä mun pikkusiskoa. Ja lopetti puhelun.

Olin ihan järkyttynyt. Lähdin siltä seisomalta hakemaan siskoa pihalta, soitin poliisille ja odotin että mun vanhemmat tulee kotiin. Miestä ei koskaan tavoitettu. Me vahdimme jonkin aikaa siskoa todella tarkkaan.
Jo 16-vuotiaana ymmärsin heti mistä on kyse. Muistan sen mustan pelon joka vyöryi päälle.

Tapaus 14

Opiskelijabileet muutamia vuosia sitten. Oltiin baarissa ilman haalareita, minullakin mekko päällä. Tiskillä eräs jäbä kouraisi kädellään mekon alta. Kouraisu osui muuhunkin kuin ”vain” pakaroihin. Hämmennyin täysin näin härskiä tekoa. Kehotin tyyppiä olemaan enää ikinä olla tekemättä niin, häipyä ja olla onnellinen ettei *(silloinen kumppanini) nähnyt tilannetta.

Illan edetessä tyyppi tunki koko ajan samaan pöytään, pyysi mukaan saunomaan, panemaan ja jatkoille. Kehotin häntä jättämään minut rauhaan ja kaveritkin käskivät hänen lähteä. Lopulta sanoin hänelle suurinpiirtein näin : ”Mitä kohtaa sä et sanassa EI ymmärrä? Eetä vai iitä ? Vaikka mä en olisi parisuhteessa mä en silti lähtisi sun mukaan. Vaikka me oltais tän kuolevan planeetan kaksi viimeistä ihmistä ja ihmiskunnan jatkuminen olisi meidän harteilla mä en silti panisi sua. ” Jälleen kerran kaveritkin käskivät hänen häipyä ja nyt hän poistuikin.

Ravintolan ulkopuolella sama tyyppi tarrasi takaapäin löysään kuristusotteeseen minut. Silloin tarrasin, tai siis vedin, toisella kädellä hänen käsistä kiinni (pahinta mitä tilanteessa voi tehdä on nostaa käsiä jolloin tukkii omat hengityskanavat), toisella kädellä tökkäsin kasvoihin (silmiin yritin), jolloin hänen ote heikkeni, iskin kyynärpäällä palleaan jolloin ilmat pakeni ja takapotku. Tässä vaiheessa kaverini heräsi ja huusi ”kävit sä Elluun käsiksi” ja yritti lyödä tyyppiä. Paikalle tulivat poliisit ja kyseinen ahdistelija vietiin juoppoputkaan.

Ahdistelija nosti minua kohtaan syytteen pahoinpitelystä, josta tehtiin syyttämättäjättämispäätös, koska katsottiin kyseessä olevan hätävarjelu. Hän itse sai tuomion lievästä pahoinpitelystä ja kaverini joka yritti lyödä ja osuikin henkilöön sai myös tuomion lievästä pahoinpitelystä.

Tapaus 13

Olin 16-vuotias ja kotibileissä aivan liian humalassa. Paikalle saapui mopollaan vuotta vanhempi kaveripoikani, joka raiskasi minut kun olin tiedottomassa tilassa. Hain aamulla jälkiehkäisypillerin, johon lainasin rahaa kaveriltani. Poika pyysi anteeksi samana päivänä tekstarilla. Annoin anteeksi, koska en tiennyt mitä muutakaan olisin voinut tehdä. Tapaus tuli puheeksi pari vuotta jälkeenpäin, jolloin kaverini poikaystävä totesi: ”jos muija antaa, niin sitten se antaa.” Tapauksesta ei puhuttu enää ikinä.

Festareilla tungoksessa joku puristeli minua joka paikasta. En tiedä kuka tyyppi oli, enkä päässyt pakoon.

Olin noin 15-vuotias, käymässä vanhempien tyyppien kotibileissä. Tuntematon poikaporukka tuli saunasta pyyhkeet lanteilla. Yksi poika istui viereeni ja ohjasi käteni haarojensa väliin. Vedin käteni pois, nousin sohvalta ja lähdin sanomatta sanaakaan.

Lukemattomat dickpickit Snapchatissa.

Olin leffan kuvauksissa avustajana ja vanhempi mies yritti tehdä kanssani tuttavuutta. Myöhemmin hän seurasi minua vessaan, koska halusi kiittää juttutuokiosta halauksella. Hän sulki vessan oven, kaappasi minut halaukseen ja liu’utti kättään alaselkääni pitkin. Kun toivuin lamaannuksesta, työnsin hänet pois ja ryntäsin ulos vessasta.

Odotin kaveriani baaritiskillä, kun kolme keski-ikäistä miestä tuli ehdottamaan minulle ryhmäseksiä maksua vastaan. Kieltäydyin ja siirryin baaritiskin toiseen päähän.

Jonotin juomaa baarissa ja huomautin takanani olevalle miehelle, että hän tönii minut melkein kumoon. Hän suuttui, huoritteli ja haukkui tissini pieniksi. Hänen kaverinsa saapuivat paikalle ja koko sen ajan kun jonotin juomista, he haukkuivat ja kommentoivat kroppaani ja kasvojani halventavasti. Kun sanoin vastaan, yksi miehistä löi perseelleni niin kovaa kuin lähti, ja he poistuivat paikalta. Joku heistä huusi perään ”vitun feministihuora.”

Ala-asteen opettajamme kuvasi luokkamme tyttöjen tanssiesityksiä. Hän myös kommentoi, kun joku alkoi käyttää rintsikoita. Uutenavuotena hän tekstasi minulle. En kertonut kenellekään.

Huh tuntuipa pahalta kirjoittaa nää.

Tapaus 12

Olin joitain vuosia sitten Australiassa viettämässä välivuotta opettajakoulusta. Kävelin kadulla ja ohitin kolmen pojan skeittaavan joukon. He olivat maksimissaan kymmenen ikäisiä. Ohittaessani heitä joku heistä huusi kovaan ääneen: ”I wanna fuck you!!” Silmäni meinasivat pullistua päästä ja jatkoin mieleni pahoittaneena kävelyä pari metriä, kunnes kaikki päässäni risteilevät ajatukset asettuivat uomiinsa. Käännyin kannoillani ja menin poikien luo ja pyysin toistamaan mitä he juuri minulle huusivat. Hiljaseks veti. Kysyin, tietävätkö he mitä sanomansa tarkoitti. Vaikeaa kiemurtelua. Selitin, että tuollainen ihmisille huutelu, etenkin tytöille ja naisille, on loukkaavaa ja tuntuu pahalta. Ja että haluan että he pyytävät minulta anteeksi, eivätkä enää ikinä huutele tuommoisia. He pyysivät anteeksi. Millaista lie on heidän käytöksensä tänä päivänä, vaikea sanoa, mutta ainakaan huutelua ei ole ohitettu ”jokapäiväisenä perushäiriköintinä”. En tiedä toiminko täysin oikein kasvatuksellisesta näkökulmasta, mutta ainakin tein jotain.

Suomalaisessa koululuokassa kakkosluokkalainen poika kailotti myös joskus, että on miehen kunnia lyödä naista. Moni hörötti ajatukselle hyväksyen. Pysäytin tilanteen siihen paikkaan ja tein selväksi, että miehen kunnia on kylläkin puolustaa ja suojella naisia ja aivan kaikkia. Toivottavasti he muistaisivat tämän hetken yhtä hyvin kuin minä.

Niin että mistä tällaiset ajatukset pääsevät pikkulastenkin päähän? Selvästi ympärövä kulttuuri viljelee ituja tällaiseen huuteluun. Minusta se on kertakaikkisen kamalaa. Voitaisko me kaikki olla se vastareaktio tälle ja kasvattaa ihmisiä oikeanlaiseen toimintaan pienestä pitäen? Ei vasta sitten kun ollaan käräjillä.

(Minulla olisi monta tarinaa myös tilanteista joissa en osannut toimia, joihin liittyy aikuiset ihmiset, mutta jaan mieluummin tämän itseäni jollain tavalla voimaannuttavan tarinan. Monet täällä jakavat kipeimpiä tarinoitaan, kaikki tsemppi ja tuki teille!)

Tapaus 11

Olen kokenut sanallista häirintää niin kauan kuin voin muistaa. Aikuisena osaan siihen vähän paremmin vastata. Lapsena koetut tilanteet ovat jääneet mieleen vahvemmin.

Minua on vaivannut tämä asia monta vuotta, mutta rikosilmoituksen kynnys on ollut todella korkea (mies kesäkurssilla opettajana, vaimo luokanopettaja, mies paikallinen taiteilija pienellä paikkakunnalla) ja nyt kulunut liian pitkä aika.

Ihmisoikeudet ovat minulle todella tärkeitä, olen kampanjoinut eri tilanteissa. Tämän vuoksi minua on vaivannut, etten ole voinut nostaa asiaa esille. En varmasti ole ainoa uhri. Maalla on hyssytelty perinteisesti perheväkivallasta alkaen kaikki ikävät asiat.

Olin 11-vuotias, kun mies suuteli minua luokkahuoneessa (hänen vaimonsa oli juuri pitänyt tunnin!) intiimisti (pitämällä käsiä poskien ympärillä) muiden poistuttua. Tämä oli tällöin todella hämmentävää, enkä muistanut sitä moneen vuoteen. Muisto tuli takaisin toisen tilanteen yhteydessä. Hän myös nosti minut päästä ilmaan luokkahuoneessa kesäkurssilla. Tämäkin tuntui epämiellyttävältä.

Taidekurssilla tehdyt työt on pitänyt viedä varastoon. Asian muisteleminen hämmentää vieläkin. Olen nyt 34, eli asialle ei enää mahda oikeudellisesti mitään. Kirjoitan siitä nyt ainakin tänne, jotta saisi ainakin tämän häpeän tunteen (joka täysin irrationaalinen!) pois.

Tapaus 10

En ole osannut kirjoittaa omista kokemuksistani aikaisemmin, koska ne tuntuvat erillisinä liian pieniltä tai vaihtoehtoisesti vaan hävettää.

Lapsuudenkodissa pienenä tyttönä minua häiritsi isäni ”tyttökalenterit” sekä leväperäisesti esiin jätetty pornografinen materiaali. Tähän törmään yhä edelleen välillä käydessäni kotona. Myös seksistiset ”vitsit” ja puheet naisista ovat olleet perheessäni arkea perheeni miessukupuolisten kesken. Ihmettelen vain, eivätkö he ymmärrä ristiriitaa siinä, että minä olin tyttö, nyt nainen, ja heidän vitsinsä loukkaavat myös minua. Tämä ei sinänsä ole ahdistelua (vai onko?), mutta mielestäni osa tätä koko kulttuuria jossa naisista saa sanoa mitä huvittaa ja heistä voidaan puhua vain kehoina ja katseiden kohteina.

Yläasteella oli yleistä, että pojat nostelivat hameitamme korviin ja kiskoivat pikkuhousuista, jos ne näkyivät housunkauluksesta. Me tytöt, ainakin osa meistä, olimme tässä leikissä mukana, sillä jostakin syystä ajattelimme tällaisen käytöksen tarkoittavan, että olemme viehättäviä ja siistejä tyyppejä. Tyttöjen vartalot olivat myös vapaata riistaa kaikenlaiselle kommentoinnille. Ollessani riparilla isosena yksi rippikoululaisista sanoi minulle, että haluaisi laittaa minut johonkin talteen, että voisi halutessaan raiskailla minua. Luulin tätä kehuksi.

Seurustelu- ja tapailusuhteissa olen kokenut henkistä väkivaltaa ja painostamista seksiin. Kieltäytyessäni seksistä tai halutessani keskeyttää sen, minulle on suututtu ja väitetty että olen kiinnostunut vain itsestäni. Miellyttämisenhaluisena olen jatkanut vaikka en olisi halunnut. Olen lähettänyt itsestäni alastonkuvia samaisesta syystä, ja yrittäessäni päättää parisuhdetta kumppanini uhkasi levittää kuviani netissä. Yhä kuumottaa missä nämä kuvat ovat, mutta olen katsonut paremmaksi vaan vaieta asiasta.

Olen ollut suhteessa huomattavasti vanhempaan perheelliseen mieheen ollessani vielä teini. Mies vaati minulta uskollisuutta ja kun vihdoin pyristelin hänestä eroon hakemalla ponnahdusta uudesta kumppanista, sain kuulla olevani huora. Tämän lisäksi kehoani, erityisesti karvoitustani ja meikkaustottumuksiani on kommentoitu inhottavaan sävyyn, ja hyväksynnän saaminen kumppaneilta on ollut ehdollista, kunhan täytän tietyt ulkonäkökriteerit. Olen mennyt syömään miehen luo velvollisuudentunnosta ja harrastanut lopulta seksiä samaisen miehen kanssa vastentahtoisesti koska hän jankkasi asiaa niin pitkään kielloistani huolimatta – en lähtenyt koska en halunnut olla epäkohtelias.

Tapaus 9

Olin lukioikäinen ja olimme viettämässä iltaa vanhempieni kahden tuttavaperheen kanssa. Yksi miehistä kännispäissään kopeloi mua takapuolesta kaikkien edessä, eikä kukaan sanonut mitään. Mun oma isä oli kuollut ehkä paria kuukautta aiemmin. Kaikki esittivät kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Mä en osannut sanoa enkä tehdä mitään.

Olen jo yli 40v. eikä asiasta ole koskaan puhuttu. Olen aivan varma, että jos otan tän asian puheeksi mutsin kanssa, niin se esittää, ettei se muista mitään. Tai sitten se itse heittäytyy uhriksi, että ai nyt sekin on sitten hänen vikansa, että se äijä kävi sun takamukseen kiinni. Miten nöyryyttävältä toi kaikki tuntuu. Ja tämä on pientä verrattuna siihen, mitä täällä on moni sisko kokenut. No, ei niillä aikuisillakaan ollut varmaan mallia, miten toimia.

Sovitaan, että me puututaan heti, pienemmästäkin, vaikka pahantekijä menettäis kasvonsa, vaikka bileet menis persiilleen. Iskostetaan näitä sanoja meidän ja meidän lasten selkärankaan: LOPETA, IRTI, MENE POIS, MÄ VIEN TÄMÄN ETEENPÄIN, MÄ TEEN SUSTA ILMOITUKSEN.

Tapaus 8

Ensimmäinen muistiini jäänyt kerta kadulla tapahtuneesta huutelusta on kun olin n. 12-vuotias. Olimme juuri tulleet äitini kanssa kauppakeskuksen parkkipaikalle ja nousseet autosta (myös nuoremmat sisarukseni olivat mukana), kun ohi ajoi pakettiauto. Pakussa oli kaksi miestä, epäilemättä nuoria, jotka avasivat ikkunan ja vihelsivät minulle. Hämmennyin tietysti. Äitini totesi, että ”kivahan se on, että vähän vanhemmatkin huomioi”.

Tilanne jäi mieleeni enemmän hämmennyksen kuin ikävyytensä vuoksi. Nyt, kun metoo-keskustelua on käyty, olen vasta todella ajatellut, mitä kaikkea tapahtuma minulle opetti.

1) Ajokortti-ikäiset miehet saavat kommentoida seksuaalissävytteisesti selvästi alaikäisiä lapsia
julkisesti.

2) Äitini kommentti opetti, että kaikkien miesten huomiosta kuuluu olla mielissään kaikissa tilanteissa.

Äitini ei varmasti tullut ajatelleeksi asiaa näin syvällisesti itse tilanteessa ja tuskin itse muistaakaan koko juttua, mutta niinkin ohikiitävällä hetkellä pystyttiin paljastamaan niin monia, syväänjuurtuneita asenteita.

Tapaus 7

En ole kertonut tästä kenellekään. Olin laivalla silloisen ex-poikaystäväni kanssa, mutta tilanne oli hankala: ilmassa oli edelleen ihastusta, rakkautta, mitä lie ollutkaan, vaikka olimme jo pistäneet poikki. Elimme jonkinlaista on-off-episodia. Hän oli hauska, ihana ja huumorintajuinen, mutta myös ajoittain älyttömän mustasukkainen. Tarina, miksi olimme samalla laivalla on pitkä ja sivuseikka.

Olin kuitenkin varannut matkan omalla hytilläni, koska en halunnut ajautua tilanteeseen missä ehkä päädyttäisiin taas sänkyyn. Olin jo pari kertaa nähnyt tilanteita, joissa hän mustasukkaisuuden ja raivon vallassa heitteli lautasia seinään ja pari kertaa myös löi. Tiesin, etten enää halunnut suhdetta hänen kanssaan. Mutta samalla siitä oli niin vaikeaa päästää irti.

Koko illan ajan hän tivasi hyttinumeroani. Valehtelin matkustavani naishytissä, jossa siis oli muitakin matkustajia. Jossakin vaiheessa hän kuitenkin näki hyttiavaimeni ja ilmeisesti painoi sen numeron hetkessä mieleensä. Kun olin jo mennyt nukkumaan, kuulin miten hän selittää hyttiemännälle oveni ulkopuolella, miten hän raukka on hukannut avaimensa ja joo joo tämä on oikeasti hänen hyttinsä. Se nainen vaan päästi hänet sisään, eikä tarkistanut onko hytissä joku muu. Joten olin yhtäkkiä hänen kanssaan hytissä yksin. Halveksivasti hän katsoo ympärilleen ja toteaa ”no missä ne muut naiset ovat”.

Hän raiskaa minut. Sen jälkeen hän nukahtaa. Olen koko yön valveilla enkä uskalla lähteä mihinkään. Istun vaan hiljaa. Kun aamulla tulemme satamaan, hän lähtee hakemaan kamansa omasta hytistään ja sanoo – ihan kuin kaikki olisi ihan ok – ”Odota mua, haen vaan kamani”. Kerään omat tavarani ja vaatteeni sekunnissa kasaan ja lähden juoksemaan uloskäyntiä kohti. Pääsen terminaaliin. Yritän kävellä rauhallisesti. Ulkona seisoo bussi. Ne minuutit, jolloin odotan bussin lähtevän, odotan täysin kauhusta kankeana hänen ilmestyvän ja tulevan minä hetkenä hyvänsä terminaalista ulos ja hyppäävän bussiin. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Pääsen kotiin, ja kaadun täysin uupuneena ja turtana sänkyyn.

Olin juuri muuttanut (emme siis asuneet yhdessä). Hän ei tullut perään eikä yrittänyt – tietääkseni – löytää uutta osoitettani. Asuimme eri kaupungeissa, onneksi. Se oli viimeinen kerta kun nähtiin.

Tapaus 6

Olin noin 14-vuotias. Olin ystäväni luona, jossa hänen äitinsä, joka oli aivan ihana tyyppi, oli järjestänyt juhlat. Hän oli liberaali äiti, joka tiesi menemisistämme ja tiesi missä mennään. Hän oli antanut meille luvan juoda ekat kännit, tietenkin valvovan silmänsä alla, ja näin tehtiinkin. Oli jännää. 🙂

Tästä on niin kauan, että yksityiskohdat ovat jo hämärtyneet, mutta sen muistan hyvin elävästi, miten myöhään illalla menin alas heidän takkahuoneensa sohvalle nukkumaan. Osa ihmisistä juhli vielä yläkerrassa, jotkut olivat menneet jo nukkumaan vähän minne sattui. Olen jo nukahtamaisillani, kun tunnen että joku rojahtaa sohvan toiseen päätyyn. Ei siinä mitään. Mutta hetken kuluttua havahdun siihen että käsi vaeltaa reittäni pitkin.

Tunnustan; lievässä humalatilassa – ei pahassa – se oli jotenkin kiehtovan kiellettyä ja jännittävää, joten annoin hetken olla. Minua ei ollut kukaan koskettanut ennen ”sillä tavalla”. Mutta ei kestä kauaa ennenkuin käsi rohkaistuu ja yrittää jo avata housunnappini. Tajuan siinä vaiheessa, että nyt homma karkaa käsistä. Nousen ylös ja lähden toiseen huoneeseen. En tiedä kuka vieraista se oli, mutta keski-ikäinen äijä kuitenkin. Joka tunsi äidin, joka tiesi meidät tytöt. Ei meitä ollut kuin neljä paikalla. Mikä sika. Onneksi jäi yritykseksi.

Tapaus 5

Ala-asteen miesopettaja tuli monesti tyttöjen pukuhuoneeseen jumpan jälkeen ja katsoi, että ”kaikki on hyvin”. Sanottiin siitä, ja hän sai kolme varoitusta (hän siis jatkoi vaikka sai varoituksia). Kolmannen varoituksen mukaan sanottiin, että hän saa potkut jos jatkaa. Ilmeisesti hän ei jatkanut sen jälkeen? En ole kullut muuta, mutta jatkoi opettajana vielä noin 20 vuotta.

Tapaus 4

Ala-asteella oli yksi poika joka avoimesti kertoi, että hän katselee pornoa (alkoi jo 4. luokalla). Hän puhui paljon seksistä, päästeli seksuaalisia ääniä ja kehonliikkeitä ja kielellä nuoleskeli ilmaa vihjaillen. Tämä oli jokapäiväistä. Kerran hän tuli luokkaan ennen kuin opettaja oli tullut ja veti housut alas ja hyppeli näyttäen vehkeitään. Hän ja muutama muu poika koskettelivat joskus tyttöjen rintoja ja takapuolia.

Tapaus 3

Haluan kertoa tarinani anonyymisti, koska mies voi muuten olla tunnistettavissa. En myöskään halua, että monet miehet, joiden kanssa olen työskennellyt, joutuisivat epäilyn alle, jos kertoisin omalla nimelläni asiasta.

Työskentelin lapsena näyttelijänä esimerkiksi televisio-ohjelmissa. Olin 15-16-vuotias, kun kuvasimme yhtä sarjaa vuoden ajan. Noin puolet tästä ajasta jouduin työskentelemään äänimiehen kanssa, jonka kanssa seksuaalisen häirinnän juuri oli mikrofoni, joka kiinnitetään ihoon tai paitaan, jossa on pitkä piuha ja lähetin oli nilkassa tai joskus housujen takaosassa tai lanteilla. Hän pakotti minut toistuvasti riisuutumaan alusvaatteisilleni, koska hän halusi teipata mikrofonipiuhan kiinni hyvin, hyvin huolellisesti ensin jalkaani pitkin, sitten vatsaani ja lopulta kiinnittää sen rintaliiveihini tai rintakehääni. Aiemmissa töissäni piuha oli harvoin tarvinnut teipata ja silloinkin olin saanut tehdä sen itse, usein suljetun oven takana tai naisäänittäjän kanssa.

Tilanteet olivat ahdistavia. Seisoin keski-ikäisen miehen edessä yksin pelkissä alusvaatteissa monta kertaa viikossa ja hän pujotteli piuhaa iholleni. Olin ainoa näyttelijä, jonka tarvitsi käyttää langatonta mikrofonia ja mikrofoni kiinnitettiin vain tilanteissa, joissa olin yksin. Olin produktion ainoa alaikäinen nöyttelijä, kaikki muut olivat aikuisia. Mikäli kysyin mikrofonin tarpeesta muiden työryhmäläisten edessä, äänimies totesi, että puomi riittää hyvin poimimaan ääneni tässä kohtauksessa. Jossain vaiheessa kävi ilmi, ettei minuun teipattu mikrofoni oikeastaan juurikaan ollut edes päällä. Sitä oli lähinnä huvikseen teippailtu minuun. Tämän tajuttuani pyrin pysymään aina jossain missä oli muita ihmisiä, vaikka olisin halunnut lukea tai tehdä läksyjä kuvaustauoillani.

Viimeinen silaus oli, että kuvausten kesken järjestetyissä juhlissa hän pakotti minut seinää vasten käsiensä väliin eikä päästänyt poistumaan. En muista mitä kaikkea hän kuiski ja mihin hän koski, muistan vain etten pystynyt liikkumaan. Tuolloin onneksi paikalle sattui vastanäyttelijäni, joka heitti miehen pois päältäni ja rohkaisi minua kertomaan tapahtuneesta tuottajille. Äänimies poistettiin produktiosta. Aikuisiällä muistan kuukausia kestäneen ahdistelun ja siitä aiheutuneen ahdistuksen.

Olen kohdannut tuon jälkeenkin (ja ennenkin) paljon seksuaalista ahdistelua ja väkivaltaakin, mutta tämä kyseinen tapaus painaa ja hävettää minua eniten. Koen voimattomuutta, kun muistan koko ihmisen, vaikken edes enää muista hänen nimeään. Minua on harmittanut myös, että kun olen viimein yli 15 vuoden jälkeen uskaltanut kertoa asiasta muutamille läheisilleni nyt #metoo-kampanjan jälkeen, hyvin harva on osoittanut minulle tukea. Veljeni ja yksi ystäväni onneksi ovat sanoneet asian olevan kamala. Huomaan, että haluaisin halauksen, jota kukaan ei tunnu haluavan antaa minulle.

Tapaus 2

Tässä vakavin omalle kohdalleni sattunut, en ole kertonut kenellekään tapahtumasta näin yksityiskohtaisesti.

Tämä tapahtui jo yli 20 vuotta sitten ollessani 22-vuotias. Olin muuttanut uuteen asuntoon ja tarvitsin sinne pientä remonttiapua, joten vastasin lehden pikkuilmoitukseen. Ehkä 50-vuotias yleisjantunen kävi kotonani muutaman kerran eikä remonttijäljessä ollut moittimista. Kerran oli sovittu illaksi jotain, ja menin kotiin jostain opiskelijatapahtumasta vähän humalassa, ja tyyppi huomasi tilaisuutensa: ”Mulla on autossa juomista, voisin käydä hakemassa. Mutta sitten on autoilu jätettävä, voinko jäädä yöksi.” – ”OK, mutta ei seksiä sitten, mulla on sitäpaitsi kuukautisetkin”.

Sitten on mielikuvia, kun hän patistaa minua juomaan lisää. Jälkeenpäin sain tietää, että juoma oli 60 prosenttista, en edes tiennyt että niin vahvoja saa myydä. Toinen mielikuva miehestä päälläni ja yritän estellä. Seuraava kuva aamusta, mies on häipynyt ja sängyssä verijälkiä mm. tyynyn vieressä, helppo nähdä missä kädet olivat olleet.

Jotenkin onnistuin kieltämään asian alkuun, meni varmaan jokunen viikko ennen kuin pystyin myöntämään itselleni mitä oli tapahtunut. Aloin seurustella aika pian tämän jälkeen, kerroin asiasta poikaystävälle ja sain vastaukseksi huutoa että miten saatoin olla noin typerä. Samaa mieltä olin tietysti itsekin.

Nykyään olen sitä mieltä että vaikka kuitenkin olin jo reippaasti täysi-ikäinen, niin kuitenkin ymmärrän itseäni, että sillä iällä ja elämänkokemuksella pääsi näin käymään. Enkä voi mennä vannomaan etten nyt yli nelikymppisenä pystyisi hankkiutumaan samanlaiseen tilanteeseen. Pyrin edelleen ajattelemaan, että ihmiset ovat OK ja luotettavia, kunnes toisin todistetaan. Olen asunut jo kauan toisella paikkakunnalla kuin missä tämä tapahtui, edelleen kun kuulen uutisia että joku on kuollut tuolla, toivon että nyt viimeistään olisi kyse tuosta niljakkeesta. Tunnen myös edelleen vastenmielisyyttä ihmisiä kohtaan joilla on sama nimi kuin hänellä.

Tapaus 1

Olin alakoululainen, ehkä 1. tai 2. luokalla. Olin hakemassa ystävääni pihalle leikkimään, oli kesä ja minulla oli hame päällä. Ystäväni oli juuri syömässä, joten menin hissillä alas rappukäytävään odottamaan. Alhaalla rappukäytävässä oli iäkäs mies, joka alkoi juttelemaan ja ryhtyi näyttämään minulle postikortteja alastomista naisista ja kertoi, että siskonsa oli lähettänyt hänelle lomaterveisiä. Tiesin, ettei tuo pitänyt paikkaansa, mutta en osannut sanoa mitään. Olin lapsena todella kiltti.

Mies jatkoi juttelua (en muista mitä) ja sanoi hetken kuluttua, että minulla taitaa olla muurahaisia takapuolessani ja näytäs hänelle, niin hän auttaa. En edelleenkään tiennyt mitä pitäisi tehdä, joten pyllistin hame ylhäällä miehelle, vaikka tiesin, ettei niin pitäisi tehdä.

Taisin siitä sitten lähteä pihalle odottelemaan ja myöhemmin kerroin kotona vanhemmilleni. Olin niin nolostunut tilanteesta, että valehtelin nähneeni miehellä puukon, ettei minua pidettäisi hölmönä, kun olin pyllistänyt ihan itse. Vanhemmat ilmoittivat poliisille ja tämä mies seurasi leikkejäni vielä muutaman päivän vähän kauempaa kävellen aina jossakin tiellä, missä leikkipuistossa olin. En saanut mennä yksin ulos, ennen kun mies saatiin kiinni. Tunsin monta vuotta syyllisyyttä tilanteesta ja huonoa omaa tuntoa,että olin valehdellut.

© 2018 #memyös

Theme by Anders NorenUp ↑